Viimeisten neljän päivän piti olla talven hienoimmat pilkkipäivät. Keli oli mahtava ja muutenkin fiilis katossa. Hyvin sitä on kuitenkin taas maanpinnalle tömähdetty. Pilkkitunteja on kertynyt älytön määrä, mutta saaliina vain muutama kala. Se on välillä pikkuisen turhauttavaa tuijottaa tyhjää kaikua ja heilutella koko tasurirasioiden arsenaalia tyhjälle järven pohjalle. Jos kaikkensa yrittää, niin kyllähän todennäköisyyslaskelmien mukaan jotain pitäisi tulla? En haluaisi valittaa, mutta…
Tänään oltiin jäällä taas kuudelta eli ennen auringonnousua. Suuntana oli Kallavesi. Kokeiltiin kilometrin matkalta 3-16 metrin syvyyksistä kymmenistä paikoista. Saatiinko mitään? No ei. Neljän tunnin jälkeen päätettiin vaihtaa paikkaa eräälle lammelle.
Lammella pilkittiin tyhjää iltapäivään asti, sitten riitti. Ei väkisin.
 |
| Onkohan tää vekotin rikki, kun piirtää aina vaan yhtä viivaa..? |
 |
| Ilmanpaine on ollut tosi korkea muutaman päivän |
Milloin kaloilla on karkkipäivä? Huomenna menen töihin, todennäköisestihän se on silloin. Mässäilyt alkavat huomenna heti aamusta ja eihän niille todellakaan yksi päivä riitä, kun ovat paastonneet neljä päivää. Eli mässyt kestävät koko viikon siihen saakka, kunnes Jaanalla alkaa vapaa. Niinhän se menee.
Vihdoin tuli hyvät kelit ja tehtiin pilkkireissu lasten kanssa eräälle lammelle. Tosi vaikeaa oli saada ne kotoa mukaan ja lahjomallahan ne lopulta sanoivat joo. Porkkanana toimi 1€/kala.
Ihan viideltä ei aamulla lähdetty, kello oli lähempänä kymmentä. Tuntui oudolta olla lauantai-aamuna vielä yhdeksältä kotona. Hirmuinen kytö oli jäälle, toisin kuin lapsilla. Tehtiin eväsleivät ja kaakaot valmiiksi eväshetkeä varten.
Jäällä oltiin kymmenen jälkeen, kaiku piirsi pientä silppua. Tuo on jännä lampi, sillä siellä toimii vain morrit, ja tarkemmin Kuusamo-merkkiset ;) Joku lammen mörköhauki on kerännyt aikamoisen sarjan kirppuja suupieleensä, vielä sitä ei ole ylös saatu. Lähellä kuitenkin oli tänään, jos se nyt oli sama hauki, joka kävi avannossa näyttäytymässä.
Eilisen jälkeen tilanne on hauki 1 – Jaana 1. Minulla on kaikissa pilkeissä nanofiili, mutta en tiedä mikä minuun tänään meni, kun pistin yhteen pilkkiin monifiiliä. Kirppu heilui siiman päässä pienessä perukkeessa. Sain älyttömän tärpin, vettä oli alle 2 metriä. Kala vaikutti isommalle kuin eilinen 3,8kg, jouduin uittelemaan sitä paljon kauemmin, toki siimakin oli ohuempaa. Huusin “nostokoukkumiehelle” viereiselle avannolle, että tarvitsen apua, nyt on iso vonkale. Jouduin monta kertaa antamaan siimaa kalalle lisää, kun se teki spurtteja. Vihdoin sain sen avannon alle ja aloin ohjaamaan avantoon. Hauki oli tosi aggressiivinen.
Kala tuli avantoon asti ja se oli iso. Kutosen reikä oli tiukka. Nostokoukkua ei saatu tarttumaan ja sitten katkesi siima. Sinne meni kala kirppu suupielessään. Kyllä pikkuisen ärsytti! Siima oli tänään laitettu (0.20) ja solmut kunnossa. No mutta aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Pulssin tasaannuttua ärsytys alkoi vähenemään. Jonkun muun kalalajin karkuutus olisi tuntunut pahemmalta, mutta kyllähän tämäkin kirveli. Minulla on toinen samanlainen kirppu, mutta ehkä sen hauen leukaan ei niitä enää mahtunut, koska tärppejä ei enää tullut. Kalastus on aikamoista ylä- ja alamäkeä. Eilen meni kaikki putkeen ja hauki tuli jäälle. Tänään taas onni oli kalan puolella. Isot hauet ovat pelottavia, kun ne ovat niin vahvoja, ja minä heiveröinen yritän niitä kesyttää. Varsinkin talviaikaan ne ovat vaikeita pyydettäviä, kesällä ne on paljon helpompi saada haaviin.
Lapset malttoivat pilkkiä vain vähän aikaa. Lähes hetihän heille tuli nälkä, koska mukana oli myös pullaa. Viisi euroa maksettiin heille palkkaa, eli viisi kalaa yhteensä jäälle. Ei näytä pilkki-innostus vielä ihan hirveästi periytyneen, mutta ehkä joskus… lahjomalla ja kiristämällä ;)
 |
| Yksi oli jopa ilman paitaa, meno kuin Venäjällä ;) |
Harmi kun kala oli noin huonolla syönnillä, tuolta lammelta on tullut tänä talvena vajaa kasisatanenkin ja muitakin vähän pienempiä körmyjä. Nuorimmaisen (9v) kalan tärppi tallentui videolle, eihän se mikään valtava ole, mutta kala se on miljoonavelikin. Ja euron arvoinen ;) Video täällä.
…eräälle hauelle. Aamulla mentiin ‘aikainen lintu madon nappaa’ -tyylillä Sotkalle. Oltiin kuudelta jäällä. Oikeastaan puoli tuntia oli hiljaista, sitten näkyi yksi ohut viiva kaiussa. Sain sen houkuteltua tasuriin, se oli pieni ahven.
Aamulla oli tosi nättiä, aurinko nousi Kallavedellä ja kuu möllötti Sotkanselällä. Ei oikein tiennyt onko yö vai päivä. Siksi päätinkin kokeilla hyvin nurinkurisen näköistä Panucci kevennettyä tasuria. Se on maalattu “väärinpäin”.
Uittelin tasuria aika lähellä pohjaa. Vettä oli kahdeksan metriä ja avanto itse asiassa sama, kuin viime sunnuntain 930g ahven-avanto. Näin kun pohjasta lähti jyrkkä viiva kohti tasuria, selkeä hauki. Odotin tärppiä ja kohtahan se puraisikin. Aloin nostamaan kalaa ja se tuntui melko painavalta. Nanofiilisiima poltti mukavasti sormien välissä.
Hauki vaikutti vihaiselta ja jouduin väsyttelemään sitä vähän aikaa. Pilkkikaveri oli viereisellä avannolla ja sattui kuvaamaan omaa pilkkimistään, joten hän riensi kameran kanssa kuvaamaan minun tilannetta. Vihdoin sain hauen jään alle ja kalan ohjattua avantoon. Olihan se aika pullukka, onneksi pilkin kutosen reiästä. Painoa hauella oli 3,8kg. Se on isoin pilkillä saamani kala. Ihan kivalta tuntui, vaikka se olikin hauki. Ja nyt kun katsoin videon, väsytys kesti ehkä minuutin :) No se tuntui paljon pidemmältä ;) Videon voi katsoa tästä linkistä.
 |
| Pullukan massusta löytyi iso särki ja 15 kuoretta |
Kaveri pyysi eilen, että voitaisiinko tuoda sille haukia, jos saadaan. No tuosta riittää syötävää. Oma pakastin on niin täynnä, että sinne ei mahdu kuin ahventa ja kuhaa ;)
Päivä meni kierrellessä ja kaarrellessa, kalat olivat taas yllättäen kadoksissa. Aamupäivällä eräällä avannolla näin välivedessä pienen kalan ennen kuin olin edes viehettä sinne laskenut. Äkkiä pieni Kalarosvo hommiin ja se ehti olla avannossa vain muutaman sekunnin, kun kala lähti vastaan. Ärhäkkä tärppi sen kokoiselta “viivalta”. Kala ylös ja se oli 400g siika.
Puolen päivän jälkeen menin vielä aamuisen haukiavannon kokeilemaan ja ehdin vain laskea Panuccin pohjan tuntumaan, kun taas lähti haukimainen viiva pohjasta. Samassa olikin kala kiinni, vajaan kilon hauki. Nyt saa kaveri mahansa täyteen.
Todella vaihtelevaa on jään paksuus tuolla Sotkalla. Joissain kohdissa jäätä on vielä lähes 40 kierroksen verran, ohuimmassa kohdassa tänään vain 19. Ja tuossa ohuessa kohdassa jää oli tosi pehmeää. Tämä reissu sai nyt jäädä tämän talven viimeiseksi “täl puol Sotkaa”, mutta toiselta rannalta Sotkalle pääsee vielä turvallisesti. Tottakai virtauksia on sielläkin, mutta lossi pahentaa tätä minun lempparipaikkaa, joten jää on arvaamaton. Tänään huomasi miten paljon tuolla oli virtausta, kun morri ja mikrotasuri ajatuvat todella kauas avannon alta, se virtaus oikein vetää siimaa.. Railojakin oli tullut paljon.
Alkuun kerrottakoon, että valitettavasti tämän postauksen valokuvissa ei esiinny kaloja. Mutta nauttikaa näistä luontokuvista ;)
Tänään vietin lomapäivää Sotkalla. Heräsin ennen herätyskelloa jo neljältä, selvästi oli innostusta ilmassa. Mietin aamulla pitäisikö pakastinta vähän tyhjentää tämän päivän kalafileitä varten. Minulla olisi nyt täsmäaseet Sotkalla käytössä: ahvenen nahkaiset Kalarosvot.
Jäällä oltiin ennen seitsemää. Se oli liian myöhään. Kala nimittäin söi jo täyttä häkää silloin. Kaksi vierekkäistä avantoa ja viisi haukea kymmenessä minuutissa. Hävetti ihan, että minullahan olisi mahdollisuus tyhjentää koko Sotka näillä tasureilla. Sen ajatuksen jälkeen kalantulo loppui. Ei siis pelkoa, että kalat loppuisivat Sotkalta minun toimesta.
 |
| Kirpun vapa pääsi testiin, on hyvä! |
Aamun jälkeen koko päivän aikana tuli enää pari ahventa ja hauki. Päivän kaikki kuusi haukea jatkavat eloaan Sotkalla. Työpäivätkään harvoin ovat näin rankkoja, kuin kalareissut. Miten monta tuntia taas yritinkään (10 tuntia!!!), kairailin, kävelin möykkyisellä, liukkaalla jäällä kilometrejä, välillä lensinkin pieniä matkoja, kun jalat lähtivät alta ja jouduin ilmassa pitämään tasapainon. En onneksi kaatunut. Mutta onhan tässä vielä päiviä. Ehkä kannattaisi ne liukuesteet hommata..
Tänään oli niin ihanan täydellinen päivä, lukuunottamatta kalattomuutta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja välillä oli jopa kuuma. Mutta onko tuo ihme, kun vaatteet ovat samat kuin -20 pakkasella. Ehkä huomenna jätän yhden villapaidan pois.. Ihanaa keliä luvattu koko viikonlopuksi, nyt kaikki jäälle nautiskelemaan keväästä ja kalastuksesta :)
 |
| Hei hei Sotka. |
Vanhan valokuvakansion mä löysin yllättäin.. Mummolareissulla katselin vanhoja valokuvia ja tässä muutamia kuvia mummosta ja papasta näytille teillekin.
Kalastushulluus on sukuvika ;)
Ja sokerina pohjalla vähän erikoisempi kalajuttu, joka muuten on tosi tarina.
Pappani oli uistelemassa 80-luvun alussa Riitunlammessa Kerkonkoskella. Hän ajoi moottoriveneellä hitaasti järven päähän ja teki siellä loivan käännöksen. Uistin tuli noin 60-70 metriä veneen perässä. Pappa ajoi kaislikon vierustaa ja oli nähnyt kun jänis oli lähtenyt uimaan järven yli.
Sitten papalla “nykäs”. Se epäonninen jänis oli sotkeentunut siimaan ja pappa hiljensi vauhtia, jotta saisi jäniksen irroitettua. Jäniksellä oli matkaa veneeseeen noin 20 metriä eli se ei onneksi ollut koukussa kiinni. Pappa oli alkanut vetää siimaa veneeseen ja siitäkös jänis pillastui, vaikkei hevonen ollutkaan. Se oli pompannut pari kertaa ympäri ja oli sen jälkeen vielä enemmän siimassa kiinni.
Pappa veti siiman ja jäniksen veneeseen ja jänö oli kuulemma hyvin, hyvin vihainen. Sitä oli pitänyt pitää tosi lujasti kiinni ettei se pomppaisi takaisin veteen. Niinpä pappa laittoi sen takapenkin säilytystilaan, “peräkonttiin”, ja istui äkkiä kannen päälle. Siellä jänö matkusti rantaan asti. Kun pappa pääsi rantaan, hän huusi rannassa oleville, että “mänkee sanomaan, että äkkiä pihhaan kameran kanssa!” Pappa laittoi jäniksen jonkun veneestä löytämänsä nutun sisään ja lähti kotipihaa kohti.
Pihassa harvinaisesta saaliista räpsittiin kuvia. Sitten oli vapautuksen aika ja jänis loikkasi hirveällä pompulla karkuun ja paineli metsään. Sen pituinen se.
 |
| Minä olen tuo pieni, valkoinen lapsi. Jänis C&R. |
Tai en tiedä onko miten kauan enää turvallinen, sillä siellä on aika paljon virtauksia ja lossikin kulkee vierestä. Tänään kyllä vielä jää kesti hyvin, oli semmoiset 30cm paksuutta. Teräsjäätä ehkä 20cm.
Aamulla lähdin intoa puhkuen testaamaan uusia tasureita Sotkalle. Kerroin edellisessä postauksessa, että sain Kalarosvon ahvenen nahkaisia tasureita, jotka olivat “kotoisin” Sotkalta. Alku lupaili hyvää, sillä takana oli kaksi tosi tyhjää päivää ja tänään aamulla jään alla näkyi heti elämää.
Päätin kokeilla pientä Kalarosvon ahvenen nahkaista tasuria (oikeasti pienet tasurit olivat lapsille, mutta saan lainata niitä silloin tällöin ja lapsia en uskalla Sotkan arvaamattomalle jäälle viedä). Halusin siis testata kalojen reaktiot “oman kylän poikiin”.
Ensimmäinen lasku avantoon, jossa vettä oli 10 metriä. Ehdin laskea tasuria noin kuusi metriä, kun pohjasta lähti jyrkkä viiva kohti. Ja heti tärppi! Jäälle nousi noin 300g ahven. Jos sillä olisi ollut jalat, se olisi juossut. Niin iloinen jälleennäkeminen sillä oli sukulaisen kanssa.
Kokeilin avannolla myös testiin saamiani Perzan morreja. Ja tehokas tuntui ahvenväri olevan, kala tärppäsi hanakasti, vaikkei iso ollutkaan. Morrien koko on kyllä todella hyvä, ne ovat tarpeeksi isoja isommillekin kaloille. Meinaa aina olla hankaluuksia löytää tarpeeksi isoja morreja, mutta näillä on kokoa :)
Vaihdoin avantoa ja pistin saman pienen Kalarosvon tasurin uimaan kuin edelliselläkin avannolla. Viivahan sieltä taas pohjasta lähti kohti, ja melkein jo nolotti, että näinkö helppoa tämä kalastaminen nyt onkin. Tasurit toimii liian hyvin? Tärppi ja kala jäälle, se oli noin 35cm kuha, joka luonnollisesti lähti takaisin. Ajattelin siinä vaiheessa jo älyttömiä saaliita tälle päivälle, kun alku oli näin helppoa.
Sitten se kalantulo loppui. Pari tuntia pilkin tyhjää ja jossain vaiheessa sain pienen siian, joka otti reilun 10cm kokoiseen Valioon, jännää :) Siikakin oli pieni, ehkä 300g, joten pistin takaisin.
Kahdeltatoista menin testaamaan Sotkan hoteimman kuha-avannon. Mutta se oli rikki, ei elonmerkkejä. Pyörin pitkin Sotkaa iltapäivän ja yritin houkutella tasureilla kaloja. Ja kaloja kyllä löytyikin, mutta ne olivat nirsoja. Testailin muitakin vieheitä, mutta parhaiten toimivat Kalarosvot.
Myös viereisellä “pilkkikaverin” avannolla Kalarosvo oli päivän ottiviehe, muutamia haukia, alamittainen kuha, pannukarkeita ahvenia.. Älyttömän hyvin toimivia tasureita, ei voi muuta sanoa. Ilman Kalarosvoja päivä olisi ollut lähestulkoon mp.
Koska jäätilanne on niin arvaamaton, ja minun lempipaikka Sotkalla lähellä sulaa ja lossia, en tiedä pääseekö/uskaltaako tuolle paikalle enää tänä talvena mennä. Tilanne voi muuttua niin nopeasti. Sen takia halusin olla normaalia myöhempään tänään jäällä ja nautiskella Sotkan mahdollisista antimista hämärään asti.
Kello oli jo yli neljän ja oltiin menossa rantaa kohti. Kokeilin vielä kahdeksan metrin käyrällä yhtä avantoa, joka olisi päivän viimeinen. Se oli aivan tyhjä. Niimpä otin salaisen aseeni, eli ison Valion, ja aloin heiluttamaan sitä tosi rajuin liikkein. Nostin pilkkiä useita metrejä ja annoin liukua alas ja välittömästi toistin liikkeen uudestaan ja uudestaan. Tein tämän ehkä kymmenen kertaa ja vihdoin sain viivan irtomaan pohjasta. Kalat harvoin kuitenkaan ottavat Valioon (ainakaan minun Valioon, ne vain käyvät katsomassa sitä), joten vaihdoin nopeasti tasuriin. Kala seuraili ja ui rinnalle, mutta ei vain ottanut. Vaihdoin toiseen tasuriin, ei vieläkään. Vaihdoin kolmanteen tasuriin, ei vieläkään. Vaihdoin morriin, ei vieläkään. Sitten se painuikin takaisin pohjaan. Ei muuta kuin Valiota uudestaan avantoon ja suuria liikkeitä, jotta kala nousisi uudestaan. Ei noussut, joten vaihdoin Valion pieneen Kalarosvon ahvenen nahkaiseen tasuriin.
Laskin vieheen avantoon ja sieltäpä se viiva tulikin taas pohjasta minun luo. Se oli varmasti sama kala kuin hetkeä aiemmin, ja välillä se oli jopa piirtänyt keltaista viivaa. Värisytin tasuria kevyesti ylöspäin ja ahven tuli kohti ja tärppäsi heti. Aloin nostamaan kalaa ylös ja sain sen melko helposti jäälle. Helekatinmoinen ahven. Pompin ilosta ja kiitin mielessäni Kalarosvon valmistajaa. Tai kiittelin itse asiassa ihan ääneen, kovaan ääneen :) Olin ihan täpinöissäni, koska ahven tuntui painavalta. Jännitti, että joko vihdoin se maaginen.. äkkiä vaaka repusta ja plääh, 930 grammaa. Ilo muuttui vähän pettymykseksi, mutta olihan se aiiivan mahtava kala joka tapauksessa. Pienestä kii :)
