Kannatti about vuosi odottaa tätä reissua. Lähdettiin käymään minun mummolassa hiihtolomareissulla ja aikomus oli käydä hyvillä kalavesillä kalassa parina päivänä. Tehtiin viime vuonnakin samanlainen reissu ja ihan mukavia kaloja tuli silloin, blogin taustakuvassa olevat ahvenet ovat kotoisin Sonkarista :)
Odotukset olivat korkealla ja oli mukava päästä testaamaan pari upouutta paikkaa. Ja odotus palkittin kidutuksella. Ei löydetty mitään! Mummokaan ei uskonut, että tyhjin käsin tultiin. Väitti vain, että “huijaatte”. No ei huijattu. Toisaalta tässä ei ole mitään outoa, että reissun saldo on nolla kalaa, siihen on alkanut tottumaan.
Harmittaa kuitenkin vähän, että sen kerran kun pääsee uusille vesille, ei saa nauttia järven antimista. Olihan se turhauttavaa tuijottaa kaksi päivää maailman tasaisinta järven pohjaa kaiun kautta. Vain oma yksinäinen viiva keskellä ruutua.
Perjantaina käytiin Pohjois-Konnevedellä.
Keli oli ihan hirveä, oikeastaan koko päivän satoi jotain märkiä rättejä ja tuuli täysillä. Kaakaota kun kaatoi mukiin, se meni ohi. Toisaalta, voiko Murhaluodolla olla kivaa? Käveltiin muutama kilometri ja sekin oli aika tuskaa, kun lähes joka paikassa jään pinnalla oli hangen kuori, joka kesti jalan alla noin sekunnin. Sitten jalka upposi kymmenen senttiä loskaan.
 |
| Iines Ankkako se on tiällä liäpötelly? |
Reilut kuusi tuntia yritettiin etsiä kalaa. Sitten piti luovuttaa, kun vaatteet alkoivat kastumaan läpi. Saldona yksi satagrammainen ahven, jota en laske saaliiksi, liian pieni :)
Lauantaina valittiin kohteeksi Niinivesi.
Päivä oli oikeastaan muuten samanlainen kuin perjantai, paitsi ettei satanut rättejä. Tuuli oli ihan yhtä hirveä. Saldona peräti kaksi ahventa, mutta pieniä. Eli tyhjä reissu.
Oltiin jäällä jo kuuden jälkeen ja yhdeltä kutsui ranta. Kun tehtiin lähtöä pois, jäälle tuli pilkkijöitä. Ehkä maaseudulla kala syökin myöhemmin ja lähdettiin molempina päivinä liian aikaiseen pois… No se oli kalojen onni sitten.
Lopuksi haluan kertoa yllätyksestä, jonka sain torstaina. Olen vieläkin ihan häkeltynyt siitä, miten ihania ja hyväsydämisiä ihmisiä on olemassa. Odotin postia Kalarosvo-tasureiden valmistajalta, hän kun lupasi lähettää minulle muutamia varajigipyrstöjä. Sain ilmoituksen postista kirjatusta kirjeestä ja ihmettelin, miksi jigit on lähetetty kirjattuna. Kirjeestä paljastuikin käsittämättömän upeita tasureita, jotka oli suunnattu meidän perheelle. Olin nähnyt aiemmin ohimennen Pilkkihullut -facebook-ryhmässä tämmöisen tekstin:
Kirjeessä oli viesti, jossa kerrottin, että tänä vuonna palkinto menee henkilölle, jolla on reipas asenne, yrittäjyyttä ja hyvä “kalamies”-henki. En olisi ikinä uskonut, että minä olisin se henkilö, jolle tuo aivan uskottaman hieno paketti lähetetään.
Tasurit oli päällystetty ahvenien nahkoilla ja ahvenet oli ongittu Sotkanselältä. Ihan uskomatonta! Nyt tasurin väri olisi varmasti oikea, kun seuraavan kerran suuntaa pilkille lempipaikkaan, eli Sotkalle. Kirjeessä kerrottiin myös, että saan Kirpun vavan, kun olen kärsinyt vähän välinetappioita :) Iso kiitos vielä kerran Tommille ja Jarille!
Me vaan edelleen täällä ihmetellään ja hämmästellään, että miten tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa. Jollekin tuntemattomalle ihmiselle tehdään näin ihana asia. Olen erittäin otettu ja kiitollinen tällaisesta huomiosta, todellakin lämmittää sydäntä ja mieltä <3
Arvasin päivän kalatuloksen etukäteen jo ennen kuin oltiin jäällä. Parin vaikean päivän jälkeen tälle päivälle ei ollut mitään odotuksia tai toiveita. Kalat ovat lakossa, joten blogiinkaan ei ole mitään rapotoitavaa.
Aamulla luin Savon Sanomat ja sieltä silmiin osui hauska kuva.
Tässä tämän päivän saalis. Huikeaa, eikös!? Harva varmaan laittoi paremmaksi tänään…
En muistakaan milloin viimeksi olisin näin paljon kävellyt ja kairannut.
Oikein etsimällä etsin kalaa. Kuljin about puoli Kallavettä, mutta ei mitään elonmerkkejä missään. Turhauttavaa.
Olin jäällä tasan kahdeksan tuntia ja viimeiset tunnit oli pakko käyttää akku+kaira-yhdistelmää, niin paljon on tullut viikonlopun aikana veivattua. Kädet huusivat sitä kuuluisaa hoosiannaa..
“Onneksi” alkaa muutaman päivän vapaa pilkkitouhuista, tämä päivä oli niin vaikea. Ihmeellistä, että minä sanon näin, mutta en minä ihan seitsemää päivää viikossa jaksaisi kalastaa, korkeintaan kuusi ja puoli.
