Vihdoin koitti päivä, kun Puattinen pääsi vesille talven jälkeen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan ja aamulla seitsemän jälkeen meinasi pikkuisen hermoja kiristää.

Koko viikko odotettiin tätä päivää, jolloin päästäisiin viimeinkin korkkaamaan avovesikausi ihan kunnolla. Sotka oli sotasuunnitelma, sillä veneluiska oli jo viikko sitten sula. Heräsin neljältä ja kuuden jälkeen oltiin jo onnellisina matkalla. Että minä olin innoissani!

Kuulostaa erikoiselta, mutta Vappuaattona kello seitsemän Kuopion yksi harvoista sulista veneluiskista oli suosittu. Siellähän oli tuttuja veneenlaskupuuhissa ja päivän mittaan useampikin Puattinen lähti Puutossalmen luiskalta himojaan taltuttamaan. Kyllä meitä hulluja riittää.. Vähän oli vielä jäähilettä pinnassa ja sumuakin rutkasti, mutta ei haitannut. Pakko päästä kalaan.

Tässä vaiheessa kaikki vielä vaikutti hyvältä :)

Pakattiin kamat veneeseen ja sitten oltiinkin valmiita vastaanottamaan Ahdilta anteja. Laskettiin vene vesille ja kun starttasin moottoria, ei tapahtunut mitään. Otetaanpas uusiksi, unohdin varmaan jotain. Virrat päällä, vaihde vapaalla, joo, kaikki kunnossa. Käänsin avainta eikä vieläkään tapahtunut mitään. Mitä helkuttia Puattinen. Et kyllä hyydy nyt siihen, minun pitää kalastaa! Sain kuitenkin rämpätä avainta ihan rauhassa, ei inahdustakaan. Kaveritkin jo lähtivät rannasta Apajille.

Ei auttanut muu, kuin nostaa vene takaisin trailerille. Jospa sen saisi rannassa rassattua kuntoon. Kalakaveri heilui meisselinsä kanssa ristiin rastiin, mutta moottori oli hiljaa. Minulla alkoi vähän verenpaine nousemaan ja kauhea ajatus kotiinlähdöstä kummitteli mielessä. No, yhdellä meisselillä ei ihmeitä tehdä, kun viasta ei ollut mitään hajua. Suupielet alaspäin roikkuen tyhjennettiin vene ja ajettiin takaisin kaupunkiin.

Omassa pihassa alettiin tutkimaan missä vika mahdollisesti on. Minäkin niin tormakkana vieressä yritin auttaa, vaikka en ymmärrä moottoreista hölkäsen pöläystä. Google onneksi kertoi jotain ja lopulta naapurin viisas mies eli Happosen Seppo ratkaisi ongelman. Mitä minä tekisinkään ilman Seppoa, kaikilla pitäisi olla tuommoinen naapurin Seppo :)

Sepon käsi haistelee missä vika voisi olla  =)

Vika löytyi virtalukon takaa, sieltä oli rikkoontunut eräs osa. Puattisraukka luuli vaihteen olevan päällä eikä suostunut käynnistymään. Pienen remontin jälkeen kuulin sen ihanan pörpättävän äänen. Kaunis, kuin linnunlaulu. Tai oikeastaan paljon kauniimpi.

Pilvetkin väistyivät auringon edestä, kun kuulivat Puattisen sulosävelet

Vaille yksi oltiin toistamiseen ajamassa Sotkalle. Odotukset eivät olleet kovat, kyllähän siinä vielä joku osa ehtii hajota ennen vesille laskua. Kaikki kuitenkin meni tällä kertaa käsikirjoituksen mukaan ja puoli kahdelta oltiin vesillä. Ihanaa! Ja miten kuuma ilma siellä olikaan, lämpötoppapuku oli vähän liikaa..

Siellä täällä ajelehti jäälauttoja, mutta ne sulivat lähes kokonaan päivän mittaan

Päivälle asetin yhden tavoitteen: päästä ajamalla takaisin rantaan. Airotkin siinä vieressä muistuttivat olemassa olollaan ja aamuinen moottorin hiljaiselo oli vielä tuoreessa muistissa. Kunhan vene toimii niin kuin pitää, niin ei kaloilla väliä. En tarvitse niitä tänään. Tämä saa olla testireissu veneelle, moottorille ja hermoille.

Eihän sitä kalaa sitten tietenkään löytynyt, mutta päästiin onneksi edes pikkuisen kokeilemaan. Alle kymmenessä metrissä ei näkynyt missään mitään, mutta kun mentiin syvempään, pientä kalaa oli joka paikassa. Päivän ainoa kalatapahtuma oli jäätävä tärppi kolmestatoista metristä aivan pohjasta.

Siellä ui pohjan tuntumassa silppua ja näin luotaimesta, että isompi kala oli alla. Laskin Kalarosvon ahvenen nahkaisen kevennetyn (ahvenen nahka muuten Sotkalta ;)) lähelle pohjaa ja melkein heti tuli tosi kova tärppi. Mikä lie mörkö. Kala ei tarttunut, mutta jigipyrstön pään se vei mennessään. Hyvä tietää, että kyllä siellä vielä jättiläisiä ui. Seppohan sai Sotkalta kahdeksan kilon kuhan joitain vuosia sitten, pitäisikö pistää paremmaksi? ;)

Mutta kuka rikkoi minun tasurin?

Kesäiset maisemat

Ihana Sotka

Että minä tykkään vedestä heijastuvista maisemista =)

Näin tänään sulan veneluiskan, what a feeling! Käytiin Puutossalmella tsekkaamassa Sotkan jäätilanne ja eikös sieltä olleet jäät hävinneet jo isolta alueelta. Viikko sitten oli vielä paljon jäätä luiskan kohdalla ja nyt vesi liplatti ihanasti lossin ympäristössä. Niin se homma etenee.

Sotkanselkä 24.4. Puutossalmelta kuvattuna

Otin virvelin ja muutaman vieheen mukaan, silä halusin testata osaanko vielä heitellä. Kyllähän se sujui, mutta alkukankeutta oli havaittavissa :) Kalojahan minä en edes yrittänyt saada, hui. Miten sitä muka osaisi sellaisen nostaa kuivalle maalle. Tuntuu, että talven jälkeen joutuu kesäkalastuksen aloittamaan aina alkeista. Heitotkin olivat vain kymmenen metriä. Kai sitä tästä vetristyy kevään edetessä.

Lupa-asiat kunnossa :) (kalastonhoitomaksu 39€/kalenterivuosi, luvan voi hankkia osoitteesta www.eraluvat.fi)

Kauden korkkaus lippa vinossa

Niin, minä näin sen sulan veneluiskan. Se tunne oli niin ihana. Mihinkähän osaisin sitä verrata.. seitsemän oikein lottorivissä, Jeesus paahtoleivässä vai kaksoissateenkaari. Ehkä nuo kaikki kolme yhdessä. Kyllä veneilemään on päästävä, harmi kun lähipäiville näyttää vesisateita ja kovaa tuulta. Mutta jos ihan pikkuisen kävisi kokeilemassa… verestämässä vanhoja muistoja ja ehkä yhden kuhan…

VIHDOINKIN!

Viime viikot ovat olleet tuskaisia. Ilmakin on ollut kylmä kuin Siperiassa ja olen vain katsellut ikkunasta, kun kalakaveri on duunannut jotain veneen kimpussa. Hän teki itselleen oman kalastuspaikan keulaan ja lainasi minun pilkkikaikuluotaimen kesäksi vertsu- ja venepilkkihommiin. Viiden tuuman kirkas näyttö on aurinkoisina kesäpäivinä erittäin tarpeellinen. Joten tänä kesänä on akka ratissa, varokaahan Kallavedellä liikkujat ;)

Akku on penkin alla piilossa

Anturinvarsi harjanvarresta =)

Pulpettiin oli ilmestynyt joku mittari ja usb-latauspistoke ja nyt kuulemma kaikki virrat ovat pääkytkimen takana. Kätevä isäntä.

ON/OFF, jopa blondi tajuaa =)

Kalakaveri oli myös ottanut veneestä keskipenkin pois (lähtee helposti nostamalla, joten nopea pistää takaisin) ja nyt on enemmän tilaa kalastaa. Viime kesänä tuli pompittua satoja kertoja penkin yli ja kyllä veneessä on helpompi kulkea, kun keskipenkki ei ole paikallaan. Ja yleensä kun ollaan kahdestaan liikkeellä, niin sitä ei edes tarvita. Iso kylmälaukku saa hoitaa keskipenkin virkaa tarpeen tullen.

Tästä se kesäkalastuskausi nyt pikkuhiljaa käynnistyy, myös pientä blogimainosta tuli laitettua veneen kylkiin ;) Jos joku lukija veneen kesällä bongaa, niin huitokaa helekutisti, minä morjestan takaisin! :)

On tämä kamalaa, kun ei pääse kalaan! Odotan niin malttamattomasti jäiden sulamista ja Puattisen vesille laskemista. Onneksi saatiin Pirttilahdesta venepaikka, niin vesille pääsee halutessaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kävin tässä yhtenä päivänä laiturilla kävellen ja kahdeksan minuuttia meni kotipihasta rantaan. Ja tuossa Pirttilahdessa on erittäin mukavan näköisiä kalapaikkoja ja Sotkallekaan ei ole kuin reilu 10 kilometriä. Ihme juttu, jos ei ala kuhia löytymään :) (Mutta kalastushan on ihmeitä täynnä, joten…)

Puattisen kotisatama

Ei ole enää montaa kymmentä senttiä, sitten pääsee =)

Tässä kalakelejä odotellessa on tullut tehtyä muutamia hankintoja. Ostin vertikaalijigaukseen mm. Lunker Cityn jigejä, jotka toimivat viime syksynä hyvin. Jigit ovat melko isoja kooltaan ja en ymmärrä miksi uitin niitä viime kesänä niin vähän. Vasta loppukesästä vertsuilin niillä aktiivisemmin ja taisin minä ihan hyviä kuhia saada. Muistaakseni ;)

Myös pari veitseä löytyi alennusmyynnistä, vielä kun oppisi teroittamaan…

Tällä pitäisi nälkä lähteä isommaltakin kuhalta ;)

Tänä kesänä olisi tarkoitus jigailla myös ahvenia ja hankin vähän kevyemmät vehkeet sitä varten. Honkkarin verkkokauppa on hyvä kauppapaikka kalastajalle, sillä siellä on monipuolisesti tuotteita hyvään hintaan. Verkkokauppa on myös selkeä ja sieltä löytää tarvitsemansa asiat helposti. Eniten tykkään asiakkaiden arvioista, jolloin tuotteista saa realistisen ja rehellisen kuvauksen. Tähtiarvioiden perusteella olen löytänyt monia hyviä tuotteita.

Vapa on Rovex Hurricane ja se on minulle ihan uusi tuttavuus

En ole mikään hifistelijä kelojen ja vapojen suhteen ja koska olen myös vähän huithapeli tavaroideni kanssa, minun ei kannata ostaa satojen eurojen välineitä. Vapa kun saattaa jäädä vaikka pyllyn alle joskus ;) Siksi ostin edulliset UL-vehkeet ahvenen jigaukseen. Aloitellaan nyt näillä ja panostetaan sitten lisää, jos tarvetta on. Uskon kuitenkin pärjääväni vallan mainiosti tällä muutaman kympin setillä, eihän se ahven katso hintalappua..

Kelaksi valikoitui Okuman Safina Noir hyvien arvostelujen ja edullisen hinnan vuoksi. Okuma on ennestään tuttu merkki ja luotan siihen :)

Alkuviikoksi on lupailtu kovia sateita ja kylmää keliä. Loppuviikosta vähän lämpenee ja kelit paranevat ja mielessä kävi pienet heittelysessiot lossilla. Käytiin jo Puutossalmella tsekkaamassa pääsisikö veneluiskalta laskemaan veneen, mutta jäitähän siellä vielä on. Heittelemään onneksi pääsee, joten ehkä käydään kesäkalastuskausi korkkaamassa joku päivä :)

Eilen puuska oli varmaan sata metriä sekunnissa, joten heittelyt saivat vielä odottaa

Mitenkäs on avovesikausi lähtenyt käyntiin niillä, jotka jo järvelle/merelle pääsevät? Onko noussut hyviä kaloja? :)

Niin vain vierähti viimeinenkin pilkkipäivä tänä talvena. Loppuun asti sitä jaksoi yrittää ja toivoa avannosta nousevan edes jotain, mutta jo se pelkkä “jotain” oli liian tiukassa. Viime kauden viimeinen päivä antoi yli kiloisen ennätysahvenen, jota oli koko talvi jahdattu. Tämän kauden viimeinen päivä ei antanut mitään. Sellaista se kalastus on :)

Perjantaina kävimme Pirttilahdessa etsimässä ahvenia ihan matalasta. Kuulin juoruja, että Kallavesi on antanut hyviä fileahvenia 1,5 metrin vedestä. Kyllähän minäkin kalaa löysin, mutta koko ei ollut ihan sitä mitä toivoin. Testasin viimein pari vuotta sitten lahjaksi saamaani haarukkavapaa ja mikäpä siinä oli kaloja nostellessa, kun kerrankin kalaa oli alla ;) Käsi kävi ahkeraan ja yhdestä avannosta nousi talven kappalemääräisesti paras saalis =) Hui, tuommoinen pilkkimistyyli tuntui jopa mukavalta ja eihän sitä meinannut malttaa lopettaa ollenkaan.

Eilen oli taas tämän tasuripilkkijän pakko palata ruotuun ja vaihtaa tasapainopilkkeihin ja syvempiin vesiin. Kalantulohan loppui kuin seinään, mutta nostelin kissoille edellisenä päivänä sitä pientä silppua jo ihan tarpeeksi. Eilisen saldona oli aamulla tullut hauki ja pari ahventa.

Aamulla vielä toiveikkaana =)

Pilkkikauden viimeinen kala

Tänään sitten oli SE päivä, kun aloin jäiden pysymisen sijaan toivoa niiden lähtemistä. Aivot on nyt vaihdettu kesäaikaan ja tulipa tuossa viikolla jo tilailtua vähän jigejä, vapoja ym. kesävermettä. Maaseudulla talvehtinut Vene Puattinenkin saapui kotiin. Kylläpä olikin jo ikävä :)

Tänä aamuna oltiin jäällä vasta seitsemän maissa. Menomatkalla autossa huomasin takin jääneen kotiin, joten jos järvellä olisi samanlainen viima kuin edellisenä päivänä, niin ei siellä kauan pystyisi olemaan. Pilkkikaveri lainasi onneksi fleecepaitaansa ja tuulikin oli siedettävä, joten kyllä pilkkihullu aina muutaman tunnin ilman takkia selviytyy :)

Kalapaikoilla oli täysin tyhjää. Sain heilutella tasureita aivan rauhassa eivätkä edes hauet kiinnostuneet niistä. Jäällä oli myös muita pilkkijöitä ja hiljaista oli niidenkin avannoilla.

Tottakai minulla on aina se pieni toivonkipinä, että Ahti heltyisi ja antaisi hyvän kalan. Ja olen minä kai vähän taikauskoinenkin. Viime kauden viimeisenä päivänä hyvä kala, miksi ei siis myös tänään? Ihan varmuuden vuoksi otin parit kuoharilasit mukaan, jotta voitaisiin pistää bileet pystyyn välittömästi, jos ennätyskala nousisi jäälle. Ja jos ei nousisikaan, kyllä pilkkikauden lopetuksen vuoksi voi kilistellä, vaikka surkea kausi olikin. Ja olihan se kausi myös tosi rankka, on parit kilometrit taaperrettu ja muutama reikä veivattu. Univelkaakin on välillä kertynyt ja hermojen riekaleita on saanut parsia kasaan. On kärsitty kylmyydestä ja kalattomuudesta, mutta silti on jaksettu yrittää ja jatkettu harrastamista. Onneksi kauteen mahtuu myös paljon mukavia hetkiä ja jopa joitakin kaloja :)

Kippis, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kokonaisuudessaan oli kyllä vaikea kausi, mutta jospa kesäkausi antaisi jotain lohdutusta ;) Jokos muualla on pilkkivarusteet naftaliinissa? Tässä alkaa nyt kitusmisjakso, kun ei pääse minnekään kalaan. Jäälle ei uskalla enää mennä ja venettä ei saa vielä vesille. Ai niin, voihan sitä heitellä rannalta ;)

Ilmeesi, kun tajuat pilkkikauden loppuneen

Nähdään taas ensi talvena jäät!

Aijai, vähiin käy ennen kuin loppuu. Eiliselle oli luvattu matalapainetta ja sadetta, joten minulla oli joku kumma etiäinen, että talven ahvenhanat aukeaisivat. Eilisen perusteella minulta ei kannata ostaa ennustajan palveluita, meni taas vaistot täysin vikaan.

Pahimpana pelkona oli, että sateisen ja kylmän mp-päivän jälkeen laahustetaan rantaan häntä koipien välissä kuin uitetut koirat. No siinähän kävi juuri niin. Ihan hirveä päivä suoraan sanottuna, en ottanut edes kuvia. Niin surkeita kuvia katsellessa tulisi vain surullinen mieli. Mentiin kotiin, ravisteltiin turkit kuiviksi ja heräteltiin toivoa seuraavaa päivää varten.

Tänään päätettiin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja lähteä vasta sitten kalaan. Puhelin soi puoli kuudelta, koska ahvenpaikalla oli kuulemma ilotulitus käynnissä ja sinne pitäisi lähteä niin nopeasti kuin pystytään. No siinä ei kauan nokka tuhissut, koko talvi on “banaaneita” etsitty ja odotettu, nyt ne olivat siellä. Kun vihdoin päästiin määränpäähän, näin vain tyhjät banaaninkuoret. Syönti oli ja meni, mitäs nukuin. Kaverin Kommoon oli paukuttanut ajoparvi ihan huolella, mutta hyvistä tärpeistä huolimatta vain yksi puolen kilon ahven tuli jäälle asti.

Matkanvarrella kalapaikoille on näin ihana minisaari :)

Minun avannon alla oli perinteisen tyhjää, kun viimein sain laskettua tasurin jään alle. Ei sadan metrin juoksua voi voittaa kahden minuutin ajalla. Minä olin hidas ja palkintoseremoniakin oli jo suoritettu, kun saavuin paikalle. No ehkä ensi talvena sitten mitali kaulaan..

Keli oli tänään aika pöpperöinen :)

Aamupäivä meni tyhjää näyttöä katsellessa, mutta aika ei käynyt siltikään pitkäksi. Tapasin erään Samin, joka on kalastellut kyseisellä järvellä yli 20 vuotta. Mukava oli höpötellä kalastusjuttuja ja kuunnella korva tarkkana ammattimiehen vinkkejä ja samalla vielä sain katsoa, miten sitä kalaa oikein nostetaan. Minä viereisellä avannolla tuijotin tyhjää ruutua, kun Sami nosteli ahvenia viiden metrin päässä :)

Nyt on jo huhtikuu, joten on hyvä alkaa valmistautumaan ensi jouluun kirjoittamalla Joulupukille lahjalistaa valmiiksi. Siihenhän on jo laitettu se moottorikelkka ja tänään keksin toisenkin jutun, joka olisi ihan kiva: telamönkijä. Ainakin alustavasti minulle riittäisivät nuo pari juttua :)

Kyllähän tuommoisella pörhältäis ;)

Siirryin tyhjältä avannolta vähän syvempään, josko löytäisin silppua uimassa välivedessä ja sieltä niitä banaaneita. Uudella paikalla vettä oli alla 14 metriä ja joitain pieniä kaloja pohjan lähettyvillä. Oli aika syödä eväät. Kaadoin kahvia mukiin ja söin eväsleivät. Kahvi jäähtyi nopeasti, joten maitoa jäi yli. Kun leivät oli syöty, ajattelin kaataa loput maidot avantoon, ei semmoista määrää viitsi enää takaisin kotiin viedä.

Kuin kaksi marjaa

Maito lähti avannosta kohti pohjaa ja luotaimessa tapahtui jotain outoa. Alle ilmestyi ihan tajuttomasti pientä kalaa. Sattumaa vai tulivatko ne maidon perässä? Joka tapauksessa kalaa tuli koko ajan lisää, ensin sitä oli viiden metrin matto pohjassa ja kohta lähes kymmenen. Nostin omaa tasuria koko ajan, jotta se olisi parven yläpuolella ja erottaisin sen, sillä silpun seasta en näe omaa syvyyttä.

Kohta keskelle silppua ilmestyi paksu keltainen viiva. Silppu ison kalan ympäriltä hävisi hetkessä. Jäljelle jäin vain minä eli ahvenen nahkainen Kalarosvo, ja se keltainen paksu viiva. Oma rosvo ui kolmessa metrissä ja viiva lähestyi kutosen kohdilla. Meinasin ottaa näytöstä valokuvan ja otin jo kännykän käteen, mutta viiva tuli niin nopeasti kohti, että pistin kännykän pois ja molemmat kädet tukevasti vapaan. HUH HUH MIKÄ TÄRPPI!!! Kylläpä tuntui mukavalta :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös, mutta sepä ei tullutkaan niin helposti. Kala repi vapaa ylös alas ja ajattelin vaan nostaa kalaa pikkuhiljaa rauhallisesti, sillä siima kyllä kestäisi. Ehkä sille olisi pitänyt antaa siimaa, mutta tuolla hyrräkelalla ajattelin kokeilla nostaa kalan varovasti suoraan jäälle. Jos tasuri on huonosti suussa, se irtoaa jos annan löysiä.

Avanto oli harmaa maidosta ja en yhtään nähnyt mitä sieltä olisi tulossa. No kyllähän minä sen haueksi päättelin, ei nyt noin isoa ahventa voi olla. Onneksi avanto oli jonkun vanha kasituumainen ja anturikin eri reiässä, joten pitäisi mahtua :) Sain kuitusiiman ja perukkeen välissä olevan monofiilin näkyviin. Nyt kala on jo lähellä. Kunhan saan perukkeesta kiinni, niin voin nostaa kalan jäälle. Pidin yhdellä kädellä vavasta ja kala edelleen jumputtaa edestakaisin ja vapa vatkaa. Vihdoin näkyy peruke samean veden seasta ja otan siitä kiinni ja nostan kalan jäälle.

Kalarosvo kahdella koukulla erittäin tiukasti leuassa kiinni, hauella ei ollut mahiksia karata :(

Oho, mikä möhömaha. Arvelin kolmosen kalaksi, kun mittailin pituutta silmämääräisesti. Varmaan noin 80cm, joten ei ole pilkkiennätyskala. Tämän talven ennätys se kuitenkin oli, 3,2kg :) Kalalla oli ihan tyhjä maha, ilmankos oli nälkä. Nyt on minullakin nälkä, haukipullia, nam nam..

Loppupäivä olikin taas hiljaista, mutta fiilis oli vähän parempi. Sain edes jotain äksöniä pilkkikauden viimeisiin päiviin :)

Löysin rannasta timantteja, nämä eivät ole ikuisia. Viikon päästä ovat jo poissa.

Ahti taisi viedä tämän ottelun, kulunut pilkkikausi oli kyllä kokonaisuudessaan surkea. Muutaman kerran ehtii vielä pilkillä käymään, mutta en usko, että sieltä kummoisia saaliita tulee. Joku nyt vaan mätti, mutta ei se ainakaan yrittämisestä ollut kiinni. Pilkkireissuja on takana kymmeniä.

Sunnuntaina käytiin Jälällä ja päivä oli uskomattoman huono. Oltiin jäällä jo ennen kuutta, mutta eipä aikainen lintu matoa napannut. Tunnelma oli aavemainen, sillä sumua oli tosi paljon. Pahimmillaan ei näkynyt rantaan.

Kaakattajia on nyt näkynyt joka paikassa, tässä viiden ohilento :)

Kaakattajapariskunta keskellä kuvaa :)

Aamupäivän ainoat tapahtumat tulivat Kalapelen kymmenpiikkinulikkaan. Sain pohjasta monen metrin nousun ja hyvän tärpin, mutta kala ei tarttunut. Epäilen ahveneksi. Toinen tapahtuma oli, kun pomputin Nulikkaa pohjassa ja nostin nopeasti useamman metrin ylöspäin. Pohjasta ponkaisi kala perään, mutta ei valitettavasti tärpännyt. Tänä talvena olen usein tehnyt tuon tempun, että pomputan viehettä pohjassa ja nostan useamman metrin ylöspäin. Melko usein kala lähtee perään.

Tasurin nopea nosto pohjasta

Kala lähti kovaa kyytiä tasurin perään, mutta hylkäsi sen lopulta

Maanantaina kutsui “kymmenpiikkilampi”, josta kairatessa on tullut kymmenpiikkejä jäälle. Nyt minulla oli täsmävehkeet kyseiselle lammelle, oli nimittäin Kalapelen kymmenpiikkitasurit mukana. Kalantuloa ei voi estää!? Mutta tipuin korkealta ja kovaa, en saanut tasureihin merkkiäkään! Uitin pohjan tuntumassa, välivedessä ja jään alla. Ei tapahtumia. Se on kyllä ollut aika tavallista viime reissuilla, ei syö vaikka gourmeeta työntäisi nenän eteen.

Tänään käytiin Kallavedellä ja edelleenkin lapsenuskoisena kuvittelin aamusyönnin alkavan auringonnousun aikaan. Pitäisi se jo tässä vaiheessa pilkkikautta uskoa, että KALA EI SYÖ AAMULLA! Ollaan tosi usein oltu jäällä auringonnousun hujakoilla ja mitenkäs paljon me on kalaa silloin saatu? Ei yhtään! Vahingoista ei olla viisastuttu pätkän vertaa, kun joka aamu sinne kuitenkin pyyhälletään ennen aurinkoa.

Tänään sisäinen kello herätti klo 2.30. Joo tiedän, ei ole enää tervettä. Oltiin jäällä ennen viittä ja pelipaikoilla parin kilometrin päässä vähän myöhemmin. Maisema oli niin kaunis, tuijotin ja ihastelin taivasta koko matkan. Uskomaton näky! Maailmassa ei ole kuin muutamia asioita, joita jaksaa tuijottaa loputtomiin: auringonnousu, auringonlasku, takkatuli, kilon ahven…

Olen aina tosi toiveikas kalareissun alussa ja yleensä pikkuhiljaa päivän edetessä unelmat alkavat murentua. Tänäänkin toivonuppi oli kaakossa, mutta sitten Ahti pienillä sievillä sormillaan käänsi toivon kiinni. Mutta ei se mitään, huomenna on uusi päivä ja minun toivo on ehtymätön luonnonvara. Huomiselle on taas kovat odotukset :)

Kallavesi oli tänään mykkä. Uittelin uusia AK-tasureita, joita sain Henriltä Pieksämäeltä testattavaksi. Luotain oli typötyhjä, vaikka olin hyvällä ahvenpaikalla. En saanut näyttöön eloa millään. Kokeilin eri tasureita ja morreja, ei vaikutusta. Laitoin sinisävyisen AK:n uimaan ja pomputtelin sillä muutaman kerran pohjaa.

AK-tasapainot ovat Ari Korpijärven käsialaa

Aloin nostamaan tasuria pohjasta ja oikeasti ihan järkyttävän kokoinen kala tarttui kiinni. Pahoin pelkään, että se oli ahven. Ne kun ovat pohjassa viihtyneet viime aikoina… En tietenkään saanut vastaiskua tehtyä, kun kala tarttui tasuriin aivan pohjasta, edes luotain ei näyttänyt tasuria niin läheltä pohjaa. Sain kalaa nostettua muutaman kymmenen senttiä ja sitten se irtosi. Näin luotaimesta, kun jättiläismäinen viiva painui hitaasti pohjaan. Ei voi olla totta! Siinä olisi ollut mahtava lopetuskala tälle kaudelle. Yritin samaa temppua ties miten monta kertaa uudestaan ja pomputtelin tasurilla pohjaa. Eipä mörköä enää näkynyt.

Kyllä tähän joku poika-ahven vielä rakastuu ;)

Iltapäivän puolella tuli päivän toinen tapahtuma, kun uitin Perzan ahvenmorria, ilman peruketta luonnollisesti. Morrin alle ilmestyi keltainen viiva ja ehdin vain sanomaan, että nyt on iso kala alla, kun kala oli jo kiinni. Tottakai lapsenuskoisena, toivon himmeä kipinä vielä pikkuisen lepattaen, ajattelin nostavani ahventa. Olisihan se jo tärpistä pitänyt arvata, että haukihan se oli. Kyllä muuten tuli reilun kilon kala nopeasti jäälle. Peruketta ei siis ollut, mutta onneksi oli 0.18 nanofiilisiima. Helposti kestää, kunhan ei hampaat katko monofiilipätkää, joka oli pääsiiman ja morrin välissä. Viisi sekuntia myöhemmin kala lötkötti jäällä. Huh, onneksi. Nuo morrit ovat kiven alla. Hauki lähti tällä kertaa mukaan, ehkäpä savuun..

Hei ahmatti, sulla on ruokaa suupielissä!

Sen jälkeen ei enää jaksettu tuijottaa tyhjiä luotaimien näyttöjä, vaan pakattiin ahkiot ja lähdettiin kohti rantaa. Ilmanpaine lupailee hyvää syöntiä huomiselle, mutta eiköhän se jutun juoni puoleen päivään mennessä taas paljastu. Siihen asti uskon sinisilmäisesti isoon ahveneen :)