Yhteistyössä Mastermark Brands Oy:n kanssa

Kirjoitin vähän aikaa sitten Chef’s Choice M320 testivoittaja veitsenteroittimesta esittelytekstin blogiini (linkki). Nyt kirjoitan itse teroitustapahtumasta tarkemman kuvauksen. Teroitin on ollut veitsieni ilona nyt muutaman viikon ja jos veitsen teroitusta tällä kyseisellä laitteella täytyisi kuvailla yhdellä sanalla, sana olisi: helppoa.

Yksi inhottavimmista asioista kalan fileoinnissa, ja ylipäätään kaikessa kokkauksessa, on tylsä veitsi. Minulla on ollut jo kauan aikaa mielessä, että “pitäisi opetella teroittamaan veitsiä”, mutta aina se asia on siirtynyt ja siirtynyt. Ammattikokit saavat veitset hetkessä teräviksi parilla nopealla taikatempulla, mutta minun teroitusyritykset ovat päättyneet supertylsiin veitsiin.

Viime aikoina olen yllättänyt itseni saamalla ihan mukavasti kaloja, joten veitsenteroitintesti ei olisi parempaan saumaan voinut tulla. Olen tuntenut itseni melkein ammattikokiksi, kun olen vihdoin saanut fileoitua kaloista nätit fileet. Terävät veitset myös nopeuttavat fileoimista huomattavasti.

Terävät veitset tekevät ammattilaisen (heh, ainakin melkein)

Tätä kyseistä sähkökäyttöistä teroitinta osaavat käyttää kaikki. Ei tarvitse miettiä teroituskulmia, kun veitsi menee hahloissa automaattisesti oikeaan asentoon. Selkeät käyttöohjeet kuvineen auttavat teroitusoperaatiossa. Eri käyttötarkoituksiin tarkoitetut veitset suositellaan teroitettavan veitselle suotuisimpaan tyyliin ja esimerkiksi fileointiveitsille löytyy käyttöohjeesta oma ohjeensa. Myös suorateräiset ja hammasreunaiset veitset teroitetaan eri tavalla.

Veitsenteroitin on painava, joten se on myös tukeva ja pysyy pöydällä jämäkästi paikallaan, vaikka siitä ei pidettäisi kiinni teroituksen aikana. Siksi teroitin sopii sekä vasen- että oikeakätisille.

Teroitin pysyy teroitettaessa jämäkästi pöydällä painonsa vuoksi

Teroittimessa on neljä eri hahloa, joista vasemmalla puolella olevat ykkösvaiheen hahlot (karkea timanttilaikka) ovat tarkoitettu teroitukseen ja oikealla puolella olevat kakkosvaiheen hahlot (hieno timanttilaikka) viimeistelyyn.

Vain kaksi vaihetta ja terä on TERÄVÄ :)

Ennen ensimmäistä teroitusta voit vetää veitsen vasemman puoleisesta hahlosta, jotta saat tuntuman terään. Tee tämä harjoitusveto ennen kuin laitat virrat päälle teroittimeen.

Tee yksi harjoitusveto vasemmalla puolella, jotta saat tuntuman terään

Teroittaessa on tärkeää, että veitsen terä työnnetään laitteeseen mahdollisimman läheltä kahvaa, jolloin teroitus saadaan tehtyä koko matkalle. Jos veitsen terä on kaareva, veitsen kahvaa täytyy hieman nostaa terän lähestyessä laikkaa, jotta myös kärkiosa teroittuu.

Teroitus aloitetaan niin läheltä kahvaa, kuin mahdollista

Yhden vedon kesto on muutamia sekunteja veitsen terän pituudesta riippuen. Esimerkiksi 20 senttisen terän teroitusaika on noin viisi sekuntia. Muista tehdä teroitusvedot vuorotellen sekä vasemmalla että oikealla puolella, jotta terä tulee teroitetuksi symmetrisesti. Yleensä yksi tai kaksi vetoa molemmissa hahloissa riittää, tässä on kuitenkin hieman veitsikohtaisia eroja, joista tarkemmin käyttöohjeessa.

Ykkösvaiheen jälkeen on aika siirtyä kakkosvaiheen viimeistelyhahloihin. Tarkista ensimmäisen vaiheen jälkeen, että teräsärmän toisella puolella on pursereuna. Koko terän matkalla tuntuva purse on edellytys vaiheelle kaksi. Jos terässä ei tunnu pursetta, tee uusintateroitus ykkösvaiheen hahloissa. Hyvin tylsät veitset saattavat vaatia ylimääräisiä teroituskertoja ennen kakkosvaiheeseen siirtymistä.

Et voi siirtyä vaiheeseen kaksi, ennen kuin veitsen terässä on pursereuna

Veitsi vedetään aina itseen päin, ei koskaan vastakkaiseen suuntaan. Älä paina terää liian voimakkaasti alaspäin, koska se ei vaikuta teroitustulokseen.

Vedä veitseä aina itseesi päin

Älä pysäytä vetoa missään vaiheessa, vaan teroita terä tasaisella nopeudella koko pituudeltaan

Nosta kahvaa loppuvaiheessa hieman ylös terän kaaren muotoa noudattaen

Uusintateroitus tehdään normaalisti vaiheen kaksi hahloissa. Jos terästä ei tule riittävän terävää, tee 1-2 vetoa vaiheen yksi molemmissa hahloissa, kunnes terässä on pursereuna. Sen jälkeen viimeistele terä vaiheessa kaksi.

Olen aina ollut siinä uskossa, että veitseen saa terävimmän terän teroittamalla sen käsin. Joskus pari veitseä tylsytin leikkimällä ammattiteroittajaa ja sen jälkeen olen vain toivonut, että löytäisin teroittimen, jolla saisin veitseni takaisin kuosiin. Chef’s Choice teroitin ylitti kaikki odotukseni, ja sen nopeus ja helppokäyttöisyys ovat kirsikoina kakun päällä. Tätä teroitinta voin suositella kaikille tylsien veitsien kanssa taisteleville, en usko, että tulee ikävä vanhoja teroitusmenetelmiä :)

Fileointi on nykyään kivaa :)

Mastermark Brands Oy www-sivu 

Mastermark Brands Oy Facebook-sivu

Chef’s Choice M320 veitsenteroitin

Chef’s Choice veitsenteroitinten jälleenmyyjät 

Moni varmaan haluaisi itselleen kyseisen teroittimen ja nyt kuulkaas sattui niin mukava juttu, että sain mahdollisuuden arpoa yhden testivoittajateroittimen lukijoiden kesken. Aivan mahtava palkinto on siis yhdelle onnekkaalle luvassa ja sen onnekkaan ei tarvitse enää tylsistä veitsistä murehtia. Arvonta järjestetään Facebookin puolella Fish me luck sivuilla ja arvontaan voit osallistua tykkäämällä arvontajulkaisusta, johon pääset tästä linkistä. Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan!

Ihan huippupalkinto, nyt kannattaa tykätä =)

Olikohan se unta vai sainko minä tosiaan elokuussa hyvin kaloja? Ihan ihme kuukausi ja ei minua haittaisi, jos kalenterissa olisi vaikka viisi elokuuta putkeen. Heti kun syyskuu vaihtui, kalat muuttuivat passiivisiksi ja hävisivät tutuilta paikoilta.

Väreistä päätellen syksy on saapunut

Minulla on ollut vasta pari kesää vene ja virvelin olen omistanut neljä vuotta. Olen aina ollut enemmän pilkki-immeinen ja avovesikalastus ei ole mato-ongintaa lukuunottamatta kiinnostanut. Vuonna 2013 ostin ensimmäisen virvelini ja siitä se nälkä alkoi kasvamaan. Ensin heiteltiin pari kesää rannoilta ja sitten päätettiin hankkia Puattinen.

Rannoilta heitellessä saaliit olivat heikohkoja ja kyllä me ajateltiin, että kun veneellä päästään paremmille apajille, kalaa tulee miljoonia kiloja. Jutun juoni selvisi meille aika nopeasti ensimmäisten venereissujen jälkeen, ei se mitään helppoa olekaan. Vettä on niin helkutisti tuossa Kallavedessäkin, että etsipäs sieltä sitten kaloja. Paljon on tyhjiä reissuja tehty ja nyt kahden kesän jälkeen en ole kovin kauaksi lähtöruudusta päässyt.

Kyllähän niitä kalapaikkoja on löytynyt, mutta kun niitä on Kallavedessäkin niin paljon, että mahdotonta on kaikkia ikinä saada kartoitettua. Ja kun minulle on vielä hyvin pimennossa esimerkiksi nämä syksyiset kalapaikat. Elokuussa toimineet selkäpatit ovat tyhjiä ja tänäänkin etsin kaloja viisi tuntia. Tuli kokeiltua vaikka minkälaisia paikkoja ja ihan uusia alueitakin, mutta niin vain jäivät kalat haaveeksi. Ei kai sitä kahden kesän ja yhden syksyn kokemuksella vielä voi olettaakaan, että tietäisin Kallaveden kalojen salat. Vain kokemuksen kautta kalojen aivoitukset pikkuhiljaa selviävät.

Siinä on niin paljon muuttuvia tekijöitä ja pitäisi ensinnäkin olla viisas matemaatikko, jotta voisi “laskea” 1+1, että missä kalat tänään ovat. Mistä suunnasta tuulee vai tuuleeko ollenkaan. Paljonko on ilmanpaine ja minkälaisia muutoksia siinä on parin viime päivän aikana tapahtunut ja mitä tulee seuraavan vuorokauden aikana tapahtumaan. Paljonko on vesien lämpötila ja onko se noussut/laskenut tasaisesti vai onko esimerkiksi myrsky sekoitellut vesiä lähiaikoina. Mikä kuun vaihe on menossa? Miten kalat ovat käyttäytyneet ja missä ovat luuranneet aiemmin tälläisella kelillä?

En tiedä onko kaloilla oikeasti jokin logiikka niiden liikkumisessa ja syömisessä vai onko noiden edellä mainittujen asioiden opettelu ja havainnointi ihan turhaa? Olemme saaneet hyviä kaloja kaksi päivää uuden kuun jälkeen, mutta liekö sekin vain sattumaa. Hitsit, kun en tiedä eikä kukaan kerro. Ja jos kertoo, en välttämättä usko ;) Tämä on oikeasti ihanan kauheaa, kun kalastuksessa mikään ei ole varmaa :)

Ihmettelitte varmaan tällaista outoa pähkäilyä heti postauksen alussa, ihan kuin yrittäisin selitellä jotain? Kyllä, ihan totta. Jollain yritän selittää tätä sekä itselleni että teille. Tänään nimittäin pitkästä aikaa kalareissu oli tyylipuhdas mp. Munat pattaan! Tuli vanhat normireissut mieleen, jolloin tyhjiä reissuja tuli useasti. Sainkin ehkä liian ruusuisen kuvan kalastuksesta viime kuussa, nyt ollaan taas normiarjessa kiinni.

Perjantaina käytiin muutama tunti kalassa ja olen nykyään aika kova mimmi jigaamaan lahnoja. En haluaisi, mutta näköjään Ahti on valinnut minut siihen hommaan. Lisäksi sain hauen ja ahvenen, mutta kuhat ovat piilossa. Pahoin alan pelkäämään, että seuraavat kuhat löytyvät vasta ensi kesäkuussa. Niin se kuhantulo loppui viime syksynäkin jossain vaiheessa ja kun pilkilläkään en talvella kuhaa saanut, kuhien saannissa oli ainakin puolen vuoden tauko. Jaiks, kuha olisi niin namia…

Vai pitäisikö alkaakin jigaamaan vain lahnoja? Olen hyvä siinä…

Tänään piti alun perin lähteä Hirviselälle, mutta säätiedotukset olivat yön aikana heittäneet kuperkeikkaa ja tuuli olikin tosi kova ja myös vesisadetta oli pikkuisen luvassa. Pistin aamulla päälle Ursuitin MPS:n ja kyllä se on huippupuku syyskeleille. Vaikka se on ohutta materiaalia, niin päällimmäisten vaatteiden alla se lämmittää tuulenpitävyytensä vuoksi hyvin. Myös haalarimalli auttaa pitämään lämmön puvun sisällä.

Lähdimme Hietasalon suunnille ja välillä aallokko oli aika kova. Ensimmäisten parin tunnin aikana en edes löytänyt kalaa, mutta sitten kalaa löytyi muutamista paikoista. Voi että ne olivat nirsoja ja myös laji jäi arvoitukseksi, sillä päivän aikana sain “saaliiksi” vain viisi tärppiä, mutta yksikään ei tullut ylös asti. Olen kuitenkin 100% varma, että lahnoja siellä ei ollut. Kyllä ne olisivat aivan tasan tarkkaan syöneet minun jigin kurkkuunsa asti.

Aina on hyvä sää kalastaa

Tänään etsin kalaa noin kolmesta metristä yli kymmeneen metriin. En löytänyt mitään isompaa, ainoastaan pieniä silppuparvia. Haluaisin löytää isoja ahvenia ja tänään aloin pohdiskelemaan, että voiko isoja ahvenia löytyä pienten ahventen seasta vai liikkuvatko ne yli puolen kilon ahvenet aina kokoistensa seurassa?

Aamulla päätin, että tänään en lähde kotiin ennen kuin saan ison ahvenen. Tunnin päästä ajattelin, että en lähde kotiin ennen kuin saan kalan. Niin vain piti lopulta myöntää tappionsa ja kaasuttaa kohti rantaa ilman ensimmäistäkään kalaa.

Luotain piirsi lähes koko ajan tyhjää ja välillä yritin katsella pohjaa vähän tarkemmin, että voisiko kuitenkin olla niin, että kalat jurottavat niin kiinni pohjassa, että anturi ei niitä tunnista. Ehkä pitää ensi kesäksi päivittää luotain ja hankkia chirp-anturi. Olivatko ne kalat kuitenkin siellä pohjassa, mutta minä en vaan nähnyt niitä?

Tänään down vu näytti tältä, onko siellä kalaa pohjassa? (Ehkä minun toiveajattelua vain…)

Viime viikonloppuna oli ehkä kesän paras reissu, sillä sain oman ennätyshaukeni. Vaikka hauki ei kuulukaan kohdekaloihin, kyllä minulle kolmen kilon parannus omaan ennätykseen kelpaa :) Blogiteksti luettiin reippaasti yli 2000 kertaa, mutta en saanut yhtään kommenttia. Aloin taas pähkäilemään, että kiinnostaako nämä höpöttelyt oikeasti ketään. Käytän blogiin paljon aikaa ja haluaisin uskoa, että en tee tätä kaikkea turhaan. Yksikin kommentti lämmittää mieltä ja motivoi jatkamaan, joten kiitollisena otan niitä vastaan :) Tänne voi kommentoida myös anonyymisti eikä sähköpostin ilmoittaminen ole pakollista.

Miten kala syö teillä päin? Onko ongelma nyt ainoastaan minussa vai ovatko kalat ronkeleina muuallakin?

Loppuun vielä pieni kirppisaiheinen tiedustelu :) Olen etsimässä GoPro actionkameraa käytettynä, joten jos jollakulla on hyväkuntoinen kamera myytävänä, niin tarjoa sitä minulle sähköpostiin jaana.jekkonen@fishmeluck.fi

Viime viikonloppuna otsikoin blogitekstin, että ahventa yritin, kuhaa tyrkkäs. Nyt on vähän samat fiilikset sillä erotuksella, että ahventa yritin, mutta haukea tyrkkäs. Ja tyrkkäs muuten kerralla vähän isomman kalan, meni oma ennätys uusiin lukemiin :)

Perjantaina emme ehtineet vesille, joten lauantaina oli tarkoitus kalastaa ihan pitkän kaavan mukaan. Laitoin kellon soimaan aamuneljäksi, mutta heräsin pirteänä ja intoa täynnä kello 3.58. Olin täpinöissäni ja varma hyvästä kalansaaliista, aivan kuten oikeastaan ennen jokaista kalareissua :) Lähdimme kuudelta satamasta Hirviselkää kohti ja pistin Kimille viestin, että tänään otetaan leikkimielinen kilpailu. Tiesin, että hän oli lähdössä Aleksein kanssa myös kalaan.

Haaste heitetty :)

Lauantain sää vaikutti kalakelille. Poutaista, mutta pilvistä ja tuulta 2-3 metriä sekunnissa. Ehkä ison ahvenen päivä? Hirviselälle päästyä unelmat alkoivat taas murenemaan tuttuun tapaan. Aamulla olen intoa täynnä ja jos luotain piirtää tyhjää, mitäpä sitä enää turhia haaveilemaan.

Hirviselän ykköspaikka, joka antaa aina ahvenia, ei antanut eilen mitään. Ihan uskomatonta. Etsimme aamulla kalaa monista paikoista ja kalat olivat hävinneet johonkin. Kokeilimme myös vähän erilaisempia paikkoja selkäpattien lisäksi, esimerkiksi saarten penkkoja ja myös ihan rantojen vierustoja.

Matalammasta ei ahventa saati kuhaa löytynyt, mutta viime aikoina aktivoituneita haukia kylläkin. Niitä löytyy nykyään joka paikasta. Ei se tietenkään haittaa, mutta kohdekaloina ovat kuha ja ahven, joten jokainen kova hauen tärppi saa pienen toivonkipinän syttymään, jos siiman päässä olisikin iso ahven. Ei valitettavasti ole (vielä) ollut.

Kiertelimme tuttuja paikkoja läpi ja parista paikasta ahvenparven tavoitimmekin. Ahventen koko oli taas hieman parempaa kuin viikolla löytyneiden kukkoahventen, mutta suurimmat olivat vain vähän yli kolmekymmentä senttisiä. Ahvenia nousi harvakseltaan, joten niitä emme alkaneet mukaan keräämään. Kasvakoot vielä pikkuisen, puoli kiloa olisi sopiva savupönttökoko. Ahventen seasta löytyi myös haukia.

Kylmän aamun (jouduin lainaamaan kalakaverin takkia) ensimmäinen ahven

32cm raitapaita

Välillä ahvenparvi pölähti paikalle

Päivän päätteeksi tämän kuvan hauki näytti miniatyyrille ;)

Kalaa ei meinannut löytyä, ainoastaan ihan yksittäisiä sieltä täältä. Päivän ainoa kuha nappasi jostain silpun seasta seitsemästä metristä. En ollut nähnyt sitä edes luotaimessa, oli varmaan vain ohikulkumatkalla.

Päivän ainoa kuha

Viestittelin Kimin kanssa ja myös heillä oli vaikeuksia löytää kalaa. Sen jälkeen päätin kokeilla erään tutun paikan ahventen toivossa. Paikka sijaitsee Kallaveden syvimmän kohdan vieressä, joten syvää vettä on ympärillä paljon. Heti kun ajoin paikalle, luotain piirsi ihan älyttömästi silppua pohjaan. Ajoin matalan neljän metrin patin yli ja siitä penkka lähti laskemaan syvempään. Kuudessa metrissä näin ihan hyvänkokoisia kaloja ja sanoinkin kalakaverille, että nyt taisi olla hyviä ahvenia.

Pysäytin veneen ja heitin jigin taaksepäin kohti ahvenia. Emme laittaneet ankkuria, sillä aallokko ei ollut kova. Jigi tipahti veteen ja kohta tunsin, että se jäi kiven taakse kiinni. Kirosin ääneen, että jigi jäi jumiin. Vedin vapaa taaksepäin ja se tuntui painavalta. Missä se on kiinni, ei ainakaan missään kivessä. Onko siellä joku tukki?

Kalakaveri kyseli, että no onko se kiven takana kiinni? Sanoin, että en tiedä. Kelasin samalla ja vapa oli mutkalla, mutta mitään siellä siiman päässä ei näyttänyt tapahtuvan. Painavalta se tuntui, mutta elottomalta. Kohta se sitten alkoi, kamala jumputus! Tajusimme molemmat, että siellähän on kala. Sanoin heti, että nyt on elämän isoin kala siiman päässä. Tämä painaa ihan järkyttävästi. Kalakaveri käski löysyttää jarrua ja sitten vietiinkin siimaa. Vapa oli mutkalla emmekä tienneet ollenkaan mitä siiman päässä oli.

Kalakaveri piti haavia jo veden rajan tuntumassa ja minä sanoin, että nyt se haavi ylös sieltä. Tämä kala ei todellakaan ole vielä tulossa täältä ja siimaa on vedessä ties miten paljon. Sanoin myös useampaan otteeseen, että kala ei välttämättä mahdu meidän pieneen haaviin.

Olin koko ajan varma, että jigi irtoaa kalan suusta. Ja jos ei irtoa, niin sitten vapa katkeaa. Daiwan Aird vapa oli monta kertaa ihan kaksinkerroin, sillä kala veti siimaa veneen alle. Vihdoin sain kalan näytille pintaan ja me molemmat katsoimme sen olevan noin vitosen hauki. Ei se sen isommalta näyttänyt, kun selkä käväisi veden pinnalla.

Jigi oli onneksi huulessa kiinni, sillä minulla oli vain fluorocarbonperuke. Niitäkin hauet ovat tuhonneet minulta useampia tänä kesänä ja tämä yksilö olisi katkaissut perukkeen sekunneissa. Onni oli minun puolellani siinä asiassa.

Minulla tärisi kädet ja hiki valui, väsyttely oli niin rankkaa (toppavaatteet päällä ;)). Kala spurttasi monta kertaa pohjaan ja pyöri veneen alla. Pelkäsin siiman sotkeentuvan moottoriin, mutta onneksi kalan menosuunta oli alaspäin. Jarrua piti löysyttää vielä toisenkin kerran ja pian kala alkoi väsymään. Edelleen olin sitä mieltä, että haavitseminen tulee olemaan vaikeaa kalan koon vuoksi.

Kalakaveri oli valmiina haavin kanssa ja kun vihdoin sain kalan veneen vierelle, ensin haaviin meni pää, mutta sitten kysymys kuului: mihinkäs tuo toinen puoli hauesta mahtuu? Hauki pääsi vielä livahtamaan pois. Uusintayritys ja nyt kala meni mutkalle haavin pohjalle. Jes!!!

Aloin nostamaan haavia veneeseen ja vitsit, että se painoi. Vihdoin kala oli veneen sisäpuolella ja näin sen kokonaisuudessaan. Huh huh, meinasin pyörtyä. Miten kalalla voi olla noin iso pää? Ihan uskomattomia mörköjä sitä järvissä ui. Tuota pystyi jo tosiaankin sanomaan möröksi.

Ennätyshauki, se oli iso!

Emme olleet ikinä nähneet niin isoa kalaa. Etsin äkkiä vaa’an ja punnitsin kalan haavissa. En meinannut jaksaa pitää haavia ja vaaka arpoi numeroita. 8.8kg, välillä yli yhdeksän kiloa, mutta lukema ei pysähtynyt. No ihan sama, kunhan suunnilleen tietää painon. Tarkalla painolla ei ole niin suurta merkitystä. Haavi painoi 650g, joten minun päätöksellä hauen viralliseksi painoksi jäi 8,2kg.

8,2kg teki Jaanasta iloisen

Sitten vielä valokuvat ja hauki takaisin kotiinsa. Kyllä niin ison kalan käteen ottaminen hieman pelotti, jos se alkaakin riehumaan ja puree minulta kädet poikki :) Onneksi hauki oli hieman väsynyt, joten se oli nätisti valokuvauksen ajan. Hei hei kala, oli kiva ja jännittävä tavata. Laitoin kalan veneen vierelle ja se roiskautti pyrstöllään vettä ja hävisi syvyyksiin. Näimme luotaimen näytöstä, kun kala ui kohti pohjaa.

Kädet tärisee, mutta kyllä tämä tässä pysyy :)

Samassa tajusimme, että olisihan sen kalan pituudenkin voinut mitata, sillä en ole koskaan saanut metrikalaa. Aika todennäköisesti kala olisi maagisen rajan rikkonut, mutta sataprosenttista varmuutta asiaan ei saatu. Eipä se auta nyt muu, kuin yrittää saada vastaava, tai vähän isompi, kala uudestaan ;)

Se tunne, kun siiman päässä on elämäsi isoin kala. Se on ihana, pelottava, kauhea, mahtava ja epävarma tunne. Et tiedä, saatko kalan näytille ja mitattavaksi. Onko se ennätyskala? Eilen kaikki meni paremmin kuin hyvin ja kala saatiin veneeseen. Tuo oli aivan varmasti isoin siimani päässä ollut kala. Alkuun luulin siiman olevan kiven kolossa kiinni. Mutta sitten se kivi liikkui..

En ole koskaan ollut mikään hauenkalastaja, vaan kohdekalat ovat olleet ahven ja kuha. Olen pelännyt noin isoja kaloja ja jo pelkkää ajatusta siitä, että siiman päässä olisi mörkö. Eilen ajatukseni vähän muuttuivat. Onhan se oikeasti ihan älyttömän ihana tunne, kun niin voimakas kala vie siimaa. Ja se kala vei muuten vielä aika ohutta siimaa, 0.13mm :) Sain elokuun alussa Samfishingiltä testiin Shiron kuitusiimaa ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen, mutta kyllä siima viimeistään nyt lunasti paikkansa minun luottosiimana.

Olen hehkuttanut Lunker Cityn Swimfish jigejä täällä viime aikoina ja kyllä ne edelleen toimivat. Eilen sain päivän kaikki kalat kyseisellä jigillä. Olin juuri vaihtanut uuden jigin ja jigikoukun, kun ennätyshauki tärppäsi ja kyllä uusi jigi oli entinen jigi hetkessä. Hauki söi jigiä, kuin purkkaa.

Nam, hyvää! T. hauki

Minulla tärisi kädet vielä kauan aikaa hauen jälkeen ja kyllä takki oli niin sanotusti tyhjä. Tuntui hyvältä saada se kala ja tuntui hyvältä vapauttaa se. Ihan täydellinen juttu :)

Tänään kävimme pikakalassa muutaman tunnin. Aamulla edellisen päivän hauki pyöri vieläkin päässä ja mieleen tuli vähän väliä pieniä flashbackeja eiliseltä. Yhdessä vaiheessa, kun kala veti siimaa veneen alle, niin vapa oli niin mutkalla, että odotin sen vain päksähtävän poikki. Ei mikään voi kestää sellaista. Vapa kuitenkin kesti, vaikka oli täysin U-mutkalla. Harmittaa, kun tilannetta ei saatu videolle ja kyllähän tuo kalakaveri ehdotti kuvaamista, mutta voi olla, että iPhone olisi Kallaveden pohjassa, ennätyshauki karkuteillä ja minä kahden viikon mykkäkoulussa. Ei siitä olisi tullut mitään, jos kännykällä sitä olisi alkanut kuvaamaan. Täytyy ehkä vihdoin hankkia GoPro näitä tilanteita varten.

Tänään kalaa ei meinannut löytyä ja vähän sama homma kuin eilen, eli suurin osa kalapaikoista oli tyhjiä. Jotain kuitenkin välillä näkyi luotaimessa, mutta paljon joutui tekemään töitä niiden kalanäyttöjen eteen. Ollinselkä antoi minulle 56cm kuhan vertikaalijigaamalla ja osaatteko arvata, minkä jigin kuha kelpuutti? Aivan oikein, Lunker Cityn Swimfishin. Kauankohan se jigi Kallavedellä toimii vai käyköhän samalla tavalla, kuin Savage Gearin salakkajigille, että ensin toimii ja toimii muuten hitsin hyvin joka reissulla, mutta yhtäkkiä tulee stoppi. Salakka ei ole enää kelvannut ollenkaan, mutta onneksi minulla on Lunkkeri ;)

56cm kuha

Lunker piti kaivella syvältä kuhan suusta

Ajattelin aamun mittakuhan jälkeen, että vitsit, kun tulisi vielä toinen mittakala, niin sitten saisi hyvät fileet. Lunkkeri veteen ja mitäs sieltä nousikaan, toinen mittakala ;)

Nyt on taas nöyränä tyttönä sanottava, että kiitos Ahti <3 Tykkään susta.

Olin niin iloinen pari kolme viikkoa sitten, kun aloin vihdoin kesän jälkeen löytämään ahvenia. Tuntui, että ahvenparvia oli joka paikassa ja keskikokokin oikein mukavaa. Ajattelin, että tästäpä ne ahvensaaliit vaan paranevat ja ne muutamat puolikiloiset olivat vasta alkusoittoa.

Ilo loppui lyhyeen, sillä nyt se syönti on hiipunut melkein kokonaan. Jos löytää hurjana syövää ahventa, ne ovat alle satagrammaisia. Mitä tapahtui? Ja minne ne ahvenet menivät? Minkälaisissa paikoissa parvet pyörivät nyt? Selkäpatit (kuulostaapas oudolta ;) ) ovat olleet aika tyhjiä. Yksi tai kaksi raitapaitaa ja sitten loppuu. Miksi niillä parvilla on niin kiire? Tarvitsen viistokaikuluotaimen, joka luotaa puoli kilometriä veneen molemmille sivuille.

Viime postauksessa pelottelin, että ei taida tänä syksynä tulla enää nollatuulen kalastuskelejä, mutta näköjään minäkin voin olla väärässä ;) Olin eilen Kimin ja Aleksein kanssa kalassa ja keli oli aivan huippu, jos ajatellaan, että eletään jo syyskuun puoliväliä. Aamulla lämpötila oli vain +3 ja pelkäsin paleltuvani veneessä. Varauduin toppavaatteilla, mutta eihän siellä kylmä ollutkaan. Muutamaan otteeseen jouduin heittämään takinkin pois, aurinko lämmitti sen verran hyvin paistaessaan pilvettömältä taivaalta. Pientä tuulta oli välillä, mutta iltaa kohden keli tyyntyi lähes täysin.

Keli näytti lämpöisemmältä, kuin oikeasti oli

Ja mitenkäs se menikään, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on tyyntä? Syökö kala? No ei syö. Eilen saalis oli heikko siihen nähden, että kalastimme tosi ahkerasti tuntikausia. Ahventen keskikoko oli 100g ja harvemmin on päiviä, että saisi kukkoahvenet jigillä. Jännä juttu, että aina kun lähden Kimin veneeseen, niin keli on hieman normaalista poikkeava. On joko hirveä tuuli tai sitten ihan tyyntä. Mutta toisaalta, ompahan ainakin joku tekosyy sille, jos kalaa ei tule =D

Hirviselän antimia

Hauet ovat ihan selkeästi aktivoituneet, sillä kesällä oli monta reissua, kun ei tullut hauen haukea. Nyt sitten viime reissuilla haukia on tullut todella paljon. Saatiin me eilen kuhiakin, mutta heittelimme jigejä noin miljoona kertaa ja jos veneessä käy vain kymmenkunta kuhaa, ei kala ole kovin hurjalla purulla.

Tämä kuha löytyi Ollinselältä

Myös Roninselkä antoi aihetta hymyyn

Eilen kaikki kuhat olivat C&R

Kuhamestari-Kimi vauhdissa

Kuhamestari-Aleksei on yhtä kova kalamies kuin Kimi

Harvassa olivat tämän kokoluokan ahvenet

Muistatte varmaan, että minulla oli venekuume. Ehkä pientä lämpöä on vieläkin, mutta se on alenemaan päin. En nimittäin yhtään tiedä, että minkä veneen haluaisin. Ja olen saanut paljon kommentteja, että teillähän on hyvä vene. Puattinen olisi tosi iloinen kuullessaan ne kommentit ja onhan se kyllä hyvä ja tilava vene kalastaa. Täytyy vielä pohdiskella, mutta jos nettiveneessä joku sopiva yksilö silmiin osuu, niin saatan tehdä päätöksiä nopeastikin :)

Sitten voisi vähän fiilistellä jo tulevaa pilkkikautta. Postisetä toi Hammon Veli-Pekan tekemän ihanan tasurin. Tasurin malli poikkeaa minun aiemmista tasureista ja tässä tasurissa on havaittavissa pientä pyöreyttä. Ei kuitenkaan ylipainoa, sillä kyseessä on kevennetty malli. Veli-Pekka kertoi saaneensa tasuriin tosi hyvän uinnin, vaikka malli onkin hieman yleisimmistä tasureista poikkeava. En malta odottaa, että pääsen uittamaan tätä. Kalaa kuulemma tulee ;) Kiitos Veli-Pekalle!

Veli-Pekka Hammon taidonnäyte minun toiveväreillä (on muuten hienot värit!)

Syksy etenee kovaa vauhtia ja myös kalastuskelit huononevat. Nollatuulta tuskin nähdään enää kovinkaan montaa kertaa tänä vuonna, tällekin päivälle näytti virkistävää kymmenen metrin tuulta. Kyllä tuulettuu kamppeet nopeasti tuossa viimassa. Myös kissat on hyvä tuulettaa tuossa kelissä. Vein karvapallerot pariksi tunniksi kissatarhaan, niin ai että tuoksuivat raikkaille sen jälkeen ;)

Venekuume on vähän hellittänyt ja olen miettinyt kannattaako uutta venettä hankkia talveksi. Toisaalta käytetyn veneen voisi saada paremmalla hinnalla nyt syksyllä, mutta myös oma Puattinen saattaa lähteä liian halvalla. Olen katsellut Buster X C4 venettä, mutta joku sanoi sen olevan huono ratkaisu isompiin aallokkoihin? Minkälaisella tuulella sillä vielä uskaltaa turvallisesti käydä kalassa sisävesillä? Ei me koskaan yli 7m tuulella edes kalaan lähdetä, mutta voihan se kova puhuri iskeä kesken kalastuksenkin…

Viime viikolla kala söi heikosti ja eipä tuo viikonloppuna mitenkään kovin paljon ahnaampi ollut. Lauantaina satoi vettä, vaikka ensin lupailivat hyvää keliä. Mentiin kalaan silti. Sade oli pientä ja kuuroittaista, joten vedenptävät toppavaatteet päällä ei ollut mitään hätää.

Lähdettiin iltapäivän puolella kalaan ja eräs penkka piirsi tosi paljon kalaa alle. Olin tosi innoissani ja jo ensimmäisellä heitolla oli kala kiinni. No niin, tuntuu hyvälle ahvenelle. Kelasin kalan veneeseen ja jossain kuulin Ahdin hihittelevän. Lahna! Sehän olikin jo kesän toinen lahna jigillä. Nooh, sentään kala, ei passaa valittaa. Vai olivat ne lahnoja siinä luotaimen näytöllä…

Ei onneksi kovin tavallinen jigisaalis

Heitin samaan suuntaan toiveissa parin kilon lahna, jonka voisin savustaa ? No kala kiinni toisellakin heitolla. Ei ollut lahna, oli hauki. Seuraavilla heitoilla tuli lisää haukia ja edessä oli paikan vaihdos. Raitapaita olisi kivempi.

Uusi paikka antoi taas tärpin. Hyvinhän se kala näköjään syö. Kelasin kolmosen hauen veneeseen. Se lähteekin savupönttöön testikalaksi, sillä savustettiin lauantaiaamuna kokonainen kuha ja ai että se oli namia! Ehkä hauki on yhtä hyvää..

Hauki oli liiankin purullaan ja jigit murenivat silmissä. Lähdettiin etsimään ahvenia ja kuhia ihan eri suunnille. Vettä satoi vähän väliä ja haukikin lopetti syömisen.

Viimeinen paikka ennen rantaan lähtöä piirsi onneksi taas kalaa pohjaan. Siitä löysimme kuhia ja matalammillaan alle vitosesta löytyi mittakalaa. Outoa, kuvittelin kuhan olevan yli kympissä. Joitain ahvenia kävi veneessä, mutta koko sitä samaa 200g, joten niitä emme mukaan ottaneet. Tärpit olivat sen verran harvassa, että päätimme lähteä kotiin.

Olin ehkä vähän liian toiveikas kelin suhteen lauantaina ;)

Sunnuntaiaamuna heräsimme jo viideltä ilman herätyskelloa, joten sisäinen kalakello se siellä vaan muistutteli, että aamusyönti saattaa olla kohta käynnissä. Säätiedotus lupaili pientä tihkusadetta aamupäivälle, mutta goretextopat päälle, niin ei hätää kylmyydestä tai märkyydestä. Pirttilahdessa aallokko oli sen verran pientä, että Hirviselkää kohtihan se Puattisen keula suunnattiin.

Ajoin suoraan ykköspatille, josta on määrällisesti saatu eniten ahvenia tänä syksynä. Viime aikoina kalat ovat viihtyneet tosi pienillä alueilla ja kalapaikat on ajettava tarkasti läpi. Sunnuntaina ykköspaikka vaikutti ensin tyhjälle, mutta niin vain taas pieneltä alalta löytyi iso läjä kalaa, kun tarkkaan etsi. Ajoin erään kohdan yli ja sanoin kalakaverille, että nyt näkyi monta hyvää kalaa. Pysäytin veneen ja heitin jigin veneen taakse. Kala kiinni jo vajotuksessa ja 34cm ahven veneeseen. No nytkö alkaa taas se ilotulitus?

Hoikka raitapaita

Ei alkanut, sillä kadotin parven (syynä valokuvaus? ;)) Vitsit, että ne liikkuvat livakasti. Etsin vähän syvemmästä ja taas löysin hyviä kaloja tosi pieneltä alueelta. Ajoin veneen niiden päälle, mutta ei puhettakaan, että olisivat vertikaalijigille nousseet. Vene liukui kalojen ohi ja heitin jigin niiden perään. Hyvä, että jigi pääsi pohjaan asti, kun kala oli kiinni. Luulin sitä haueksi, mutta sehän olikin näpsäkkä kuha.

Lunker Cityn Swimfish oli ainoa toimiva jigi sunnuntaina

Ja taas pienten valokuvaussessioiden vuoksi kadotin senkin parven, emmekä löytäneet kalaa enää ykköspaikalta. Pieni siirtymä uudelle paikalle, joka sekin vaikutti alkuun typötyhjältä. Ajelin sitä ristiin rastiin ja olin jo vaihtamassa paikkaa, mutta sitten taas pieneltä alueelta löytyi kalaa. Tällä kertaa ne olivat ahvenia ja käytimme veneessä muutamia 20-30cm ahvenia.

Sattui muuten jännä juttu kesken ahvenen kalastuksen, sain kaksi kalaa yhdellä heitolla! Heitin jigin parvea kohti ja pian tunsin, kun maailman pienin kala oli kiinni. Naureskelin, että nyt on ennätyspieni ahven jigissä ja kelasin kalaa veneeseen. Yhtäkkiä se muuttuikin tosi painavaksi ja hymy hyytyi. Mitä ihmettä, ei varmasti ollut tämä kala aluksi koukussa. Käskin kalakaveria ottamaan äkkiä haavin, nyt on muuten hyvä ahven kiinni!

Kelasin kalan veneen vierelle ja kalakaveri koukkasi kalan haaviin. Mitä, se olikin noin kiloinen hauki! Ja kun tarkemmin katsoin, jigissä oli myös pieni ahven kiinni. Kalastin siis näköjään elävällä täkyahvenella hauen :) Ensin pikku ahven tarttui jigiin ja sen jälkeen hauki bongasi sen ja tärppäsi. Olen usein lukenut näitä juttuja, mutta sattuipas nyt omallekin kohdalle. Harmi, kun ei ollut kilon ahven ;)

Ahven oli saanut itsensä ihmeellisesti jigiin kiinni

Sen jälkeen ahvenparvi häippäsi taas jonnekin ja ei muuta kuin veneellä niitä etsimään. Pian ajoin kalarykelmän ohi, jossa oli viisi hyvää kalaa. Heitin äkkiä jigin veneen perästä kalojen päälle ja taas melkein heti tärppi. Mukava ruokakuha veneeseen! Ankkurointi on ollut ihan turhaa viime reissuilla, sillä heti kun pistetään ankkuri, kalat häviävät hetkessä. Paljon tehokkaampaa on ajella kalapaikalla ympäriinsä ja heittää heti luotaimesta bongattuja kaloja kohti. Parhaat kalat sain eilen sillä taktiikalla.

53cm ja 54cm

Mitä mieltä muuten olette yllä olevasta kuvasta, kun kaloissa on verta? Jotkut ihmisistä ovat herkkiä ja loukkaantuvat, jos kalassa näkyy verta ja sain tuostakin kuvasta kommenttia Facebookin puolella. Ei kuulemma saisi pistää tuollaisia kuvia nettiin. Verestin kalat veneessä ja yritin pyyhkiä niitä jonkun verran ennen kuvaamista, mutta näköjään en ollut saanut niitä ihan puhtaiksi. Pitäisikö veriset kalakuvat jättää kokonaan julkaisematta?

Tällä hetkellä tehokkain jigi Kallavedellä, yksi pussillinen jo tuhottu ahventen, kuhien ja haukien toimesta

Yhdentoista maissa kala lopetti syömisen ja sen jälkeen oli turha heitellä mitään jigejä. Kalat eivät edes tärppineet. Mutta eipä se haitanut, sillä suolaantumassa olleet edellispäivän hauki ja kuha vaativat päästä savupönttöön. Kyllä savukuha on aliarvostettu savukalana, ainakin minä tykkäsin mausta kovasti ja tuohan se vähän vaihtelua siihen ainaiseen savuloheen :)

Hauki oli sen verran iso, että se piti savustaa ilman päätä ja pyrstöä

Olettehan kaikki facebookilaiset käyneet tykkäämässä Fish me luck sivun arvontakuvasta? Siellä on kalastustarvikepaketti odottamassa uutta omistajaa. Arvontaan voi osallistua tykkäämällä kuvasta, mutta julkaisun saa toki jakaa ja vinkata kavereillekin =) Ja myös Fish me luck sivusta saa tykätä, linkitän sinne aina uusimmat blogipostaukset.

Arvonta https://www.facebook.com/fishmeluck1/photos/a.696963397088070.1073741828.690748611042882/1043219105795829/?type=3&theater

Nämä voivat olla sinun =D

Mistähän lie sain kuumepöpön, mutta täällä sitä nyt sairastellaan kuumeen kourissa. Alkuviikosta olin vielä terveen kirjoissa, mutta keskiviikkona se iski. Täytyy nyt rauhassa katsella meneekö tauti itsestään ohi vai vaatiiko kenties jotain toimenpiteitä =)

Meidän Puattinen on palvellut kaksi kesää aivan loistavasti ja ollut tosi toimintavarma vene. Ikävähän sitä tulee, jos sen menen vaihtamaan. Ei minulla ole oikeastaan vielä mitään “uutta” venettä valmiiksi katsottuna ja merkkikin on vielä avoinna. Ehkä ainoat kriteerit tällä hetkellä ovat keskipulpetti/kaksi pulpettia ja moottorin teho enemmän kuin tuo Puattisen 20hp. Buster on yksi potentiaalinen vaihtoehto.

Mikäli jollakin on tulossa nyt syksyllä myyntiin vene, joka sopii minun kriteereihin, niin olkaahan yhteydessä! =)

Alkuviikosta sain Kimiltä kutsun lähteä hänen mukaansa kalaan. Maanantaina käytiin etsimässä Hirviselällä ahvenia ja minun lempparipaikat olivat tyhjiä. Liian hyvin tässä on viime aikoina mennytkin ahvensaaliiden kanssa, kun Hirviselkä on ollut tosi höveli. Eihän sellainen ahventen tulo voi loputtomiin jatkua ja maanantaina oltiinkin taas normimeiningissä eli tyhjää joka paikassa.

Tuuli oli järkyttävän kova ja puuskissa jopa 10 metriä sekunnissa. Aallokko heitteli mukavasti vettä veneeseen eikä kalastuksesta meinannut tulla mitään. Myrskyä olikin helppo syyttää kalattomuudesta, päivän aikana ei montaakaan kalaa veneessä käynyt.

En tykkää :(

Näitä kun saisi enemmän, kuin yhden

Tiistaiksi keli tyyntyi jonkin verran ja päätimme lähteä Hirviselän kautta Sotkalle. Kilon ahvenet jäivät aika kaukaisiksi haaveiksi, sillä Hirviselkä oli mykkä ja Sotkanselkä jotain ihan muuta, kuin minun unelmien kalapaikka. Mitä ihmettä sille Sotkalle on tapahtunut? Aiemmin tänä kesänä käytiin siellä ja tulos oli surkea. Tiistaina me saatiin sieltä vain kukkoahvenia?!! Melkein naurattaisi, jos ei itkettäisi. En tosiaankaan ymmärrä missä Sotkan isot, körmyniska-ahvenet ovat. Ja isot kuhat… alamitta ei paljon mieltä lämmittänyt.

Tässä vaiheessa odotukset olivat vielä suuret

Noh, jospa Sotkalla oli vaan huono päivä ja ehkä se on taas oma ihana itsensä ensi kerralla. Harvoin on niin päin, että Kallavedeltä saa isompia ahvenia ja kuhia. Tänä kesänä asia on ollut niin. Lähdettiin Sotkalta häntä koipien välissä takaisin Kallavedelle ja loppujen lopuksi rankan päivän saaliina oli vain muutamia ahvenia, kuhia ja haukia.

Kimi löytää isoimmat kuhat

Minun päivän isoin kala oli hauki, miksi tämä ei voinut olla kuha? =)

Luulin kalastavani isolla jigillä (vasen), mutta sitten katsoin Kimin jigiä, jolla oli mittaa 18cm :) Isot jigit, isot kuhat ;)

Heräsin tähän päivään taas intoa täynnä, sillä suuntana oli Hirviselkä Puattisen kanssa. Alkuviikosta Kimin kyydissä oli mukava olla ja kalastus oli rentoa, kun sai vaan istua keulassa ja odottaa, että joku muu etsii kalat. Se näytön tuijottaminen kun on välillä aika raskasta.. Tänään pääsin taas itse ohjaksiin ja halusin lähteä ajamaan samat alkuviikon Hirviselän kalapaikat läpi. Ehkä ahven olisi otillaan..

Heti aamusta luotain piirsi hyvin kalaa pohjaan ja mielessäni kuvittelin, ei kun sanoinkin sen ihan ääneen, että tästä päivästä saattaa tulla elämän paras ahvenpäivä. Kohta jigiä puri mukavan kokoinen ahven ja nyt jälkiviisaana ei voi kun voivotella, että ei olisi pitänyt kuvitella liikoja ja elämän parasta ahvenen syöntiä, varsinkaan ääneen =) Ahventen tulo nimittäin loppuu kuin seinään. Haukia saatiin vielä muutamia, mutta raitapaidat katosivat kokonaan.

Harvoin on luotain niin tyhjää piirtänyt, kuin minun maagisten sanojeni jälkeen. Niin vain Ahti tiputti minut takaisin maan pinnalle. Etsin tuntikausia ja ties miten monta pattia ja saaren penkkaa kaloja, mutta en löytänyt mitään! Olin jo luovuttamassa, kun kalakaverikin oli simahtanut keulaan, mutta yhden ankkuripaikan halusin vielä testata.

Luotain piirsi ahvenia pohjaan ja ensimmäisellä heitolla heti vajotuksessa kala tarttui kiinni. Epäilin sitä haueksi, kun niitä oli aamusta tullut useampia. 51cm kuha oli positiivinen yllätys monen tunnin tyhjyyden jälkeen. Kalakaveri heitti samaan suuntaan ja hänelläkin ensimmäisellä heitolla heti vajotuksessa kala kiinni. Se oli savupönttökamaa eli raitapaita, jonka kelpuutin kokonsa puolesta savuun. Siihen jäivät sen ankkuripaikan kalat ja vaikean päivän jälkeen oli aika suunnata rantaan.

Savage Gearin salakka ei enää toimi, tällä hetkellä Lunker Cityn Swimfish on kalojen mieleen

Jigiahventen koko vaihtelee :)

Huomenna syödään savukuhaa ja savuahventa, nam nam! Mukavaa viikonloppua kaikille, käykäähän kalassa, kun näyttäisi olevan huippukelejä luvassa =)