Kommo tasapainopilkit

Tasapainopilkit veivät minun sydämeni muutama vuosi sitten. Olin pilkkinyt lapsesta asti pystypilkeillä ja tasurit olivat tosi vieraita vieheitä minulle. Ehkä olin nähnyt sellaisia, mutta en tiennyt ollenkaan, miten niitä käytetään. Tasapainopilkkejä on tehty Suomessa ainakin 1950-luvulta asti, mutta vasta viime vuosina niiden suosio on lähtenyt enemmän nousuun. Se taas on erittäin mukava asia tasuripilkkijöitä ajatellen, sillä uusia tasurien valmistajia on tullut lisää ja myös uusia innovaatioita syntyy koko ajan.

Teen muutamasta tasapainopilkkien valmistajasta blogiin jutun ja juttusarjan saa aloittaa Virtasen Juha eli Kommo. Valitettavasti en päässyt valmistajia paikan päälle jututtamaan, joten teksteissä esiintyvät kuvat ovat lainattu herroilta itseltään :)

Juha, joka meidän pilkkijöiden keskuudessa tunnetaan paremmin nimellä Kommo, asustelee Nokialla. Minua kiinnostaa aina tarina tasurin nimen takana ja nimi Kommo syntyi, kun Juhan lempinimi Kolkki oli muotoutunut kummipojan suussa Kommoksi.

Kommo

Valmiita Köykäsiä myyntipakkauksissaan

Kommo

Herkkua on siinä monenlaista..

Juha syntyi vuonna 1961 ja kalastus on kuulunut hänen elämäänsä pikkupojasta asti. Hän teki ensimmäiset tasapainopilkkinsä 1970-luvun lopussa, mutta tämä varsinaisten Kommojen tarina lähti käyntiin kuutisen vuotta sitten.

Kommo

Juha työympäristössään

Pajalla syntyy lähes yksinomaan Kommon Köykäsiä, eli kevennettyjä tasapainopilkkejä, ja se on Juhan suosituin tasuri. Hänellä on muitakin malleja ja muotit yli 20:een eri tasuriin, joten paljon on erikokoisia ja -näköisiä vieheitä pajalta vuosien varrella putkahdellut.

Kommo

Harjoitus tekee mestarin

Utelin Kommolta osaisiko hän yhtään sanoa, että montako tasuria hän on kaiken kaikkiaan tehnyt, mutta tarkkaa lukua en saanut :) Tuhansia niitä kuitenkin kuulemma on, sillä Köykäsiäkin hän on ehtinyt tekemään jo 3000.

Kommo

Köykästen veljekset odottavat loppusilausta

Kommo

Iso sisarusparvi valmiina, huomatkaa hienot läpikuultavat selät :)

Tasapainopilkkien valmistaminen on hidasta puuhaa ja varsinkin kun se tehdään käsityönä alusta loppuun saakka, niin hiki tulee pelkästä ajatuksesta. Yhden tasurin valmistuksessa on todella monta työvaihetta ja siihen menee myös aikaa. Siksi on järkevää tehdä tasureita sarjatyönä ja Kommolla onkin jatkuvasti puolivalmiita tasureita muutama kymmenen odottamassa.

Kommo

Vanhat sangot hyötykäytössä

Juha kertoi, että esimerkiksi kevennetyn tasapainopilkin valmistuksen aikana hän käyttää tasuria kädessään yli 50 kertaa. Minulla ei riitä matikkapää edes laskemaan, että miten monta kertaa Juha on Köykäsiä kosketellut, kun teki ne kolmetuhatta kappaletta…

Kommo

Puolivalmiita sekä valmiita tasureita

Tasurin matka alkaa rautalangan taivuttelusta, jolloin lankaan tehdään selkälenkki. Sen jälkeen lanka ja koukut laitetaan muottiin ja päälle kaadetaan lyijy-kirjasinmetalli-valu. Lyijyvalu kuivuu nopeasti, mutta hartsi, jolla tasuri kevennetään, on hitaampaa kuivumaan. Siksi yhden tasurin valmistamiseen menee yli viikko aikaa.

Kommo

Jokainen rautalanka taivutellaan käsin

Kommo

Kommo

Lyijyvalun kuivuttua tasuria viilataan ja hiotaan, ja lyijyn pintaan tehdään suomukuvio.

Kommo

Tasurin poikaset kaipaavat hiontaa :)

14647299_697719453716314_2037824064_o

Suomukuvio lyijyrunkoon

13710022_651161638372096_2548664733936267006_n

Kommo

Viilaushommia

Kommo

Juha siis keventää tasurit hartsilla, joka muuttuu kuivuessaan todella kovaksi materiaaliksi. Hartsi tulee lyijyrungon päälle ja noin viikon kuivumisen jälkeen tasurista hiotaan valupurseet pois. Kuivumisajan kanssa täytyy olla tarkkana eikä tasuria saa päästää kuivumaan liian kovaksi, sillä sen jälkeen sen työstäminen on liian raskasta.

Kommo

Kommo

Köykäsen muotti

Kommo

Hartsilla kevennetyt tasurit kuivumassa

Työläin vaihe kevennetyn valmistuksessa onkin aihion viilaaminen ja hiominen, sillä vasta sen jälkeen pääsee tekemään pohjalakkausta.

Kommo

Hartsin hiominen on työlästä, varsinkin jos jonossa on muutama kymmenen tasuria odottamassa vuoroaan :)

Kommo

Työkaluja joka lähtöön

Tasuri saa lakkakylvyn monta kertaa valmistuksen aikana ja esimerkiksi jokaisen maalikerroksen jälkeen Juha kastaa tasurin lakkaan. Siten tasuriin saadaan kolmiulotteinen pinta. Myös silmät ja perälevy jäävät lakkakerroksen alle. Köykäset selviävät hyvin vaikka hauenkin hampaista, sen verran kestäviksi ne on tehty. Kaikki Köykäset käyvät koeuinnilla ennen asiakkaalle lähtöä.

Kommo

Useampi kynäruisku nopeuttaa maalausurakkaa

Kommo

Taiteilijan nurkkaus, tässä syntyy upeita luomuksia :)

Kommo

Neljä kaverusta valmiina tositoimiin

Kommo

Kommo

Kyllä Juha on saanut ihan uskomattoman hienoja värejä loihdittua tasureiden pintaan

Kommon Köykäsiä saa tilattua toiveväreillä,  mutta halutessaan värin voi valita myös valmiista värikartasta.

Kommo

Kommon Köykästen värikartta (Kuva: JiiPee Kuoppala)

Kysyin Juhalta mikä on parasta tasurien valmistuksessa ja hän vastasi, että onnistumisen ilo! Jos asiakas on tilannut tasapainopilkin spesiaaliväritoiveella ja lopulta tasurin perille päästyä asiakas kehuu tasuria aivan mahtavaksi, niin kyllähän se tasurin valmistajan mieltä lämmittää. Ja kaiken kruunaa mukava saalispalaute :)

Kommon tasapainopilkkejä voi tilata Juhalta joko suoraan puhelimitse 0500 831 609 tai sähköpostilla kommo(a)hotmail.fi

Kommo Fishing Team löytyy Facebookista ja tilaus onnistuu myös sitä kautta, linkki Facebookiin.

Kiitos Juhalle, että jaksoit höpötellä minun kanssa puhelimessa tuntitolkulla :) Arvostan työtäsi!

Jutussa esiintyvät kuvat: Juha Virtanen

 

Haastavaa syyskalastusta

Niin ne kelit kylmenevät ja talvi lähestyy. Ei mene enää kauan, kun pitää Puattinen pistää talviunille. Vuoden aikana on kaksi inhottavaa ajanjaksoa, kun kalastukseen tulee pakollinen tauko ja malttamaton kalastaja joutuu vaan pyörittelemään peukaloitaan: keväällä heikkojen jäiden aikaan ja loppusyksystä, kun jäitä odotellaan.

Minun pieni salainen haave on, että pääsisin pilkille jo tämän vuoden puolella. Jostain bongasin uutisen, että Suomeen olisi tulossa tosi kylmä talvi. Hymyilin. Se tietää vahvoja jäitä ja pitkää pilkkikautta :)

Olen saanut nyt syksyn aikana useiden eri valmistajien tasureita testiin ja kohta täytyy alkaa järjestelemään pilkkivarusteita kautta varten. Tasureille täytyy kehitellä järkevät säilytysrasiat, sillä aion ottaa kaikki tasurini mukaan joka reissulle. Olen tottonut siihen, että vaihtelen tasureita päivän aikana paljon ja yhdellä avannolla saattaa kaksikymmentäkin tasuria käydä vedessä. Kalat ovat välillä nirsoja.

Kommo lähetti pari takinkääntäjää, joissa tasurin toinen puoli on valkea ja toinen musta. Pienempi malli on Kommon Köykänen, joka on Kommon suosituin tasuri tällä hetkellä ja isompi on uusi, pari senttiä pidempi malli, tosi hyvännäköinen sekin. Uuden tasurin läpinäkyvä selkä on hieno!

tasuri

Ensimmäiset takinkääntäjätasurit, kiitos vinkistä Henrille :)

Kommo oli tehnyt myös eri kokoisia jigipäitä ja näitä tulee kyllä talvella kokeiltua ahvenelle!

Jigipää

Kommon jigipäät olivat juuri sopivia Savage Gearin 8cm jigeille, painavammat venepilkintään ja kevyemmät talveksi

Rädyn Jari pisti minulle yhden Kaweri-tasurin testiin. Tällä kevennetyllä on mittaa 10cm koukusta koukkuun ja painoa 21g. Tasuri on kuulemma napsinut useita yli kilon ahvenia. Jospa se olisi minullekin antelias, meistä voisi tulla vaikka parhaat ystäwät ;) Mielenkiintoista päästä tätäkin uittamaan.

Tasuri

Eri suunnista tuleva valo saa hologrammipinnan elävän näköiseksi, tasuria kääntelemällä kyljestä löytyy vaikka mitä värejä

Viikonloppuna oli kylmää ja tuulista, mutta silti piti kalaan päästä. Perjantaina katseltiin säätiedotusta ja keksittiin, että lähdetään lauantaina Sotkalle. Tuuliennuste oli kohtalainen ja keli kuiva, joten pilkkivaatteet päällä kalastus onnistuisi aivan hyvin. Lauantaiaamuna tuuli olikin yllättäen paljon kovempi, kuin piti ja Sotka jäi haaveeksi. Kalastamaan oli kuitenkin päästävä, joten päätettiin, että katsotaan Pirttilahdessa aallokon tilanne ja valitaan sitten suunta, jonne lähdetään kalastamaan.

Kotona lähtöä tehdessä blogiraportoinnin tärkein työkalu eli omppukännykkä lipsahti käsistä ja tottakai näyttö hajosi. No niin, päivä alkoi loistavasti. Mitähän seuraavaksi?

Ajettiin Pirttilahden satamaan ja aallokko oli tosi kova. Koskaan ei ole tuossa suojaisessa lahdessa ollut sellainen aallokko. Muutamat veneet, jotka vielä laitureissa olivat, heiluivat hurjina. Noh, tänne asti kun on tultu, niin lähdetään kokeilemaan. Eihän meiltä todellisuudessa ole kuin puoli kilometriä satamaan, mutta jollain piti itselleen selitellä syysmyrskyyn lähtemistä.

Kalastus

Ei mikään unelmien kalakeli

Ensimmäiseksi tankattiin vene ja kylläpä keikutti. Lämpötila oli pari astetta nollan yläpuolella, joten tuuli oli suht vilpoisa. Ei minulla kylmä onneksi ollut, samoilla varusteilla pitää pärjätä yli 20 asteen pakkasessakin, joten tämä oli vasta pientä.

Kalastus

Ei se aallokko tässä kuvassa niin pahalle näytä, mutta kyllä se kuulkaas keikutti =)

Lähdettiin pikkuhiljaa putputtamaan kohti kalapaikkoja ja aikeissa oli kierrellä suojaisia saarten penkkoja. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Etsin kaloja pari kolme tuntia, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta oltiin jo yli viiden kilometrin päässä satamasta. Vihdoin näin jotain elämää luotaimessa ja päätin tarjota PP-Lures ahvenvertikaalijigiä. Hentoja tärppejä siihen sainkin ja vihdoin yksi kala tuli ylös asti. Raitapaita, jolla pituutta 34cm. Ihan ookoo, kyllä tämän kokoiset minulle kelpaavat :)

Kalastus

Voi tuota minun ilmettä =D

Kalastus

Ensimmäinen kala PP-ahvenvertsulla 34cm, voisiko seuraava olla 44cm, Petrihän antoi sen kilon ahvenen takuun :)

Paksut sormikkaat kädessä kalastus oli aika tunnotonta ja monta kalaa jäi saamatta, kun tärpit olivat niin hentoja. En tuntenut pientä hipaisua siiman päässä ollenkaan ja kun vihdoin tajusin kalan käyneen maistamassa jigiä, oli jo myöhäistä vastaiskulle. Löysin päivän aikana vielä yhden hauen, mutta koko päivän saaliiksi meillä jäivät ne kaksi kalaa. Uskomattoman heikkoa!

Kalastus

Kotiin joutaa tästä aallokosta

Happosen Seppo kysyi minua mukaan lohenuisteluun Suvakselle sunnuntaiksi, jolloin olisi kuulemma hyvä kalakeli. Ilomielin lähdin mukaan. Minähän olin Sepon mukana viime syksynäkin lohihommissa yhden kerran ja blogiinkin siitä kirjoittelin. Jos juttu meni silloin ohi, niin pääset lukemaan sen linkistä Alamittaa Kukkarinselällä.

Seppo ja Erik hakivat minut aamulla yhdeksältä ja lohenmaku suussa lähdettiin kohti Suvasta. Jos lauantaina oli kova aallokko Pirttilahdessa, niin sunnuntaina Enonniemen aallokko oli ihan järkyttävä. Omalla Puattisella ei olisi päässyt yhtään minnekään, enkä kyllä olisi lähtenyt yrittämäänkään mistään hinnasta.

Kalastus

Kamera kaunistelee näitä aallokko-kuvia, kyllä siellä oikeasti oli isot aallot =)

Sepolla on onneksi iso hyttivene, joten mikäpä oli istuessa lämpöisessä hytissä, kun aallot roiskivat vettä ikkunaan. Penkin reunasta sai kyllä puristaa kovasti, sillä joka aallossa pylly nousi useita senttejä ilmaan.

Kalastus

Suvaksella ei ollut ruuhkaa

Kalastus

Puattinen olisi hörpännyt vettä joka aallolla

Kymmenen minuutin ajon jälkeen oltiin pelipaikoilla ja Seppo alkoi viritellä vapoja kuntoon. Se oli melkein tunnin homma virittää kymmenen vapaa täkysalakoineen valmiiksi, joten ei ole lohenuistelu kiireisen ihmisen kalastusmuoto.

Kalastus

Seppo tormakkana

Minä olen tosi huono uistelemaan ja jostain syystä olin unohtanut vuoden takaisia asioita. En muistanut miten kala “viritetään” uimaan ja mikä on sivutönkkö. No onneksi Seppo osaa uistelujutut vaikka silmät kiinni ja yhdellä kädellä, joten minä sain tarkkailla vieressä ja olla henkisenä tukena :)

Kalastus

Sepon käsissä salakat saivat houkuttelevan uinnin

Suvasvesi oli ollut muutaman viime päivän hiljainen ja kitsas, mutta kyllä meillä silti toiveita oli. Tunnit kuluivat ja siimat pysyivät löysinä. Odotusta ei palkittu, vaikka nälkä kurni mahassa. Seppo sanoi, että veden lämpötila on vielä himpun liian korkea, sillä muikku kutee, kun vesi on 6-7 asteista ja nyt lämpötila oli vielä yli kahdeksan. Oltiin siis pikkuisen etuajassa.

img_9235

Kolmen jälkeen oli aika lopetella ja kun Seppo nosteli kamppeita ylös, niin yhden siiman päässä oli joku pieni kala. Minä sain kunnian kelata päivän ainoan kalahavainnon veneeseen. Siiman päässä ei tuntunut olevan mitään, mutta kyllä sieltä lopulta maailman söpöin pieni taimen löytyi. Ai että oli nätti kala! Nappasin nopeasti valokuvan, kun Seppo irroitti kalan koukusta. Sinne se lähti kasvamaan ja parin vuoden päästä se on hyvä ruokakala.

Kalastus

Taimen on kyllä hieno kala, melkein vetää vertoja ahvenelle, mutta ei ihan :)

Kalastus

Horisontti vinossa, kuten jokaisessa kuvassa, mutta ei siinä aallokossa voi suoria kuvia tullakaan ;)

Kalastus

Vene kyytiin ja keula kohti Kuopiota

Reissut Sepon kanssa ovat aina anteliaita, vaikka kalaa ei tulisi. Seppo on kalastuksen kävelevä tietopankki ja joka kerta opin ja kuulen uusia mielenkiintoisia kalajuttuja. Vitsit, mikä huippunaapuri :)

Kiitos Sepolle ja Erikille kivasta päivästä, hauskaa oli, vaikka lohet jäivät tällä kertaa vielä kasvamaan =)

 

Savukalan tuoksuiset terveiset

Koko viime viikon odotin lauantaita, sillä sää- ja etenkin tuuliennusteet näyttivät ihanilta. Hirviselkä kutkutteli mielessä. Lähivedet ovat olleet typötyhjiä viime aikoina, joten olin tosi kiinnostunut Hirviselän kalatilanteesta. Ovatko kaikki kalat siellä?

Viime viikkoina ahventen keskikoko on ollut onnetonta. Melkein kalakukkoja olisi päässyt tekemään niillä jigikaloilla. Ihmeellistä, että ahven ottaa itsensä kokoiseen jigiin. Isojen körmyjen parvet ovat kiertäneet minut kaukaa ja veneessä on ollut joku outo silppumagneetti. Eikö se Ahti usko, että en tykkää pienistä kaloista…

Koko kesän olen etsinyt savustuskokoisia ahvenia ja paras koko savupönttöön on puoli kiloa. Se ei ole liian iso, eikä liian pieni ja sellaisessa kalassa on jo vatsalihatkin syötävän kokoiset, vatsan kohdalla on muutakin kuin ruodot.

Tilasin viikolla Petri Perttulalta ihan hitsin hyvännäköisiä PP-Lures ahvenvertikaalijigejä ja jigipäitä. Näillä on kuulemma tullut kilon ahvenia ja kun kysyin Petriltä saanko ‘kilon ahven takuun’, niin kyllä hän sen lupasi. Aikarajaa takuulle ei kyllä tullut ;)

PP-Lures

Ahvenen herkkua

Nämä uudet jigipäät uivat tosi hyvin normaaleihin jigipäihin verrattuna ja kyllä uinti on lähempänä tasurin, kuin normaalin lyijyisen pyöreän jigipään uintia. Vertikaalijigi myös väläyttää kylkeä, kuin tasuri konsanaan. Näitä on pakko testata myös talvella!

PP-Lures

Jigipäät 20g, joten näitä voi uitella kovemmassakin aallokossa

Sepeteus-vieheiden valmistaja eli Happosen Seppo kertoi pari viikkoa sitten saaneensa proton valmiiksi uudesta kevennetystä tasurista ja lupasi minulle pari testiin. Näitä tasureita voisi sanoa täsmätasureiksi Kallavedelle, sillä Seppo oli käynyt tuosta meidän venerannasta onkimassa salakoita, tehnyt salakasta muotin ja sillä muotilla lopulta tehnyt tasurin.

Sepeteus

Evoluutio 2 -protot

Kun Seppo toi minulle testitasurit, niin yllätyin tasurien ulkonäöstä. Ne ovat tosi aidon näköisiä ja koko oli paljon isompi, mitä olin kuvitellut. Sanoinkin Sepolle, että nämä ovat hienoimpia tasureita, mitä olet koskaan tehnyt. Sepon salakat menevät varmasti ihan täydestä Kallaveden kaloille.

Sepeteus

Iso tasuri, mutta isolle kalalle juuri sopiva suupala

Eilen oli siis pitkästä aikaa hyvä keli kalastaa. Kylmähän siellä järvellä on, siitä ei pääse mihinkään, joten eilen kaksi Michelinukkoa ahtautui veneeseen. Meillä oli pilkkivaatteet päällä ja ei ole kalastus, varsinkaan heittely, mitenkään sulavan sujuvaa sellaiset vaatteet päällä.

Mutta inhoan kylmyyttä sen verran paljon, että vaikka olo oli iso ja kömpelö, niin oli se myös ihanan lämmin. Ainoastaan sormet olivat hypotermian kourissa ja pitäisikin hankkia jotkut hyvät ja lämpimät sormikkaat syyskalastukseen. Onko kellään vinkkejä sormikkaista, jotka eivät olisi jäykät, mutta kestäisivät vettä ja vielä pitäisivät nämä nakit lämpiminä? :)

Perjantai-iltana olin laittamassa herätystä suunnilleen neljäksi, mutta kalakaveri kysyi, että miksi ihmeessä, kun aurinko nousee vasta kahdeksalta. Hyvä kysymys, minä olin ihan kesäaikatauluissa vielä menossa. Kylläpä on muuten päivän pituus lyhentynyt, enää pystyy tekemään vain kymmenen tunnin reissuja. Pikapistoja siis ;)

kalastus

Eilen aamulla Pirttilahti oli näin tyyni

Eilinen pikapisto alkoi aamukahdeksalta ja tuuli oli aamulla vain metrin pari sekunnissa, joten Hirviselällehän minä pörryytin. Matkan varrella sain taas havainnon todennäköisesti taimenesta. Ajoin hitaasti erään saaren vierestä ja siinä oli vettä 32 metriä alla. Hiljensin vauhdin, sillä jäätiin ihastelemaan isoa lintuparvea. Yhtäkkiä näin muutaman metrin päässä veneestä, kun iso tumma pyrstö kävi veden pinnalla. Jäin vain suu auki tuijottamaan ja miettimään, että mikä ihme menee tässä syvyydessä pinnassa. Kai se taimen oli, pyrstö ainakin vaikutti pikavilkaisulla samanmuotoiselta. Hieno kokemus :)

Jatkettiin matkaa kohti ykkösahvenpaikkoja. Perillä pari ensimmäistä tuntia olin aikalailla maani myynyt. Suuret toiveet ja odotukset isoista ahvenista alkoivat taas murentua, aivan kuten lähes jokaisella aiemmallakin reissulla. Aamulla intoa täynnä ja siitä pikkuhiljaa palataan samaan vanhaan kalattomuuteen. Missä ihmeessä ne ahvenparvet luuraavat?

Onneksi muistin Happosen Sepon vinkit Hirviselän ahvenpaikoista. Pari kuukautta sitten hän merkitsi minulle karttaan paikat, joista kannattaa kokeilla ja yksi juurikin niistä paikoista piirsi vihdoin isoja ahvenia alle. Olin jo täysin unohtanut miltä isot ahvenet näyttävät Down vu:ssa. Ne näyttävät niin kauniilta <3 Se näkymä saa tosiaankin sukat pyörimään jaloissa :)

Kalastus

Siellä olisi tarjolla isoja ahvenia

Pitkästä aikaa siis löytyi ahvenia, mutta se ei tarkoittanut vielä suuria saaliita. Ahvenparven siirtäminen veneeseen asti on se työläin vaihe. Ja aika heikonlaisesti kalat söivät. Kaikenmaailman uittotyylit tuli kokeiltua, kymmenen eri tasuria ja hirmuinen kasa jigejä. Lopulta kun iso köllikkä tärppäsi, se kelpuutti Lunker Cityn Swimfish kuorejigin. Sama jigi, joka on ollut huippuviehe pari viime kuukautta Kallavedellä.

ahven

En saanut eilen yhtään kalaa heittelemällä, kaikki tulivat vertsutyylillä

Minulle jäi päivän isoimman ahvenen titteli, 530g ja 35cm ja vihdoin sain kalan, jota olen savupönttöön etsinyt.

ahven

Näitä kun tulisi joka reissulla muutama

Ahvenparvi löytyi kahdeksasta metristä ja olipas aika yllätys, että samasta parvesta löytyi myös kuha. Kuha otti Fishunterin 5,5cm kokoiseen jigiin.

kuha

Pikkukuha oli nätin värinen

kuha

Pikkukuhalle maistui pikkujigi

Ahvenia löytyi myös parista muustakin paikasta vielä, mutta ne olivat tosi nirsoja ottamaan. Kalakaveri sai ul-vehkeillä ja tosi pienellä jigillä paremmin kalaa, kuin minä kymmensenttisellä jigillä. Sekin oli eilen liian iso.

ahven

Kalakaverin päivän isoin 35cm ja 480g

Sepon tekemä salakkatasuri herätti myös kiinnostusta ja sitä käytiin tökkimässä. Sain sillä ahvenen ja hauen, ja joku iso kala oli kiinni, mutta karkasi. Eilen koko oli liian iso ahvenille, mutta kunhan syönti paranee, niin salakka on huippuviehe Kallavedelle. Vaikka tasurilla on mittaa koukusta koukkuun 13cm, niin uinti on ihmeen rauhallinen. Tasuri vilauttaa tosi kivasti kylkeä ja kyllä Seppo taisi iskea kultasuoneen tämän tasurinsa kanssa. Ulkonäkö ja uinti on huippua!

Pikapistomme päättyi kuudelta auringonlaskuun :) Kun hämärtyi, niin kokeiltiin vielä yksi Pirttilahden lähellä oleva vitosen patti. Ensin patti vaikutti ihan tyhjältä, mutta sitten yhdellä penkalla kahdeksassa metrissä näkyi kalaa. Uittelin Lunker Cityn kuoretta ja haukimainen viiva ponkaisi pohjasta kohti. Veneeseen nousi pieni kuha. Ohhoh ja tähän aikaan.

kuha

Vielä viiden jälkeen vähän ennen auringonlaskua löytyi kuhia

Vapautin kalan ja ehdin saamaan jigin pohjaan, kun samanlainen viiva ponkaisi vastaan. Kelasin kalan veneeseen ja taas kuha. Tällä oli mittaa 45cm ja tyytyväinen hymy ilmestyi kasvoille. En olisi uskonut mittakalaa enää tänä vuonna saavani. Mutta hyvä näin ja savukuha on myös hyvää, pääsee ahventen kaveriksi pönttöön. Olipas muuten erikoisen kiva kalareissu pitkästä aikaa, vaikka kalaa ei hirveästi tullutkaan. Parempi tämä kuitenkin oli, kuin ne kukkoahvenreissut.

kuha

Harvinaista herkkua tähän vuodenaikaan

kalastus

Kuuden aikaan alkoi jo hämärtämään, kun saavuttiin satamaan

savustus

Satsi savukalaa

kalastus

Kissa-apulaiset ovat aina valmiina

kalastus

“Kai minä edes yhden noista kaloista saan?” T. Wilma

savukala

Tänään herkuteltiin savukaloilla

Seppo soitti tänään iltapäivällä, että nyt olisi myös Evoluutio 1 tasureita valmiina testikäyttöön. Hän oli juuri käynyt koeuittamassa tasurit ja nakkasi pari meille testattavaksi. Tämä ykkösversio on kevennetty balsalla ja ylempänä esitelty kakkosversio muovilla. Jos lukijoiden keskuudessa on tasurista kiinnostuneita, niin uusia Evoluutioita, kuten myös muitakin vieheitä (vaappuja ym.) voi tilata Sepolta suoraan, yhteystiedot löytyvät Sepeteus vaappujen -nettisivuilta tästä linkistä.

Sepeteus

Evoluutio 1, pituus koukusta koukkuun 13,5cm

Sepeteus

Näillä ei sitten pieniä kaloja tulekaan =)

Muistatte varmaan, kun testasin Chef’s Choice veitsenteroitinta tässä syksyn aikana. Mastermark Brands lahjoitti yhden teroittimen arvontapalkinnoksi ja huomenna on arvontapäivä. Joku onnekas saa veitsensä teräviksi, jee! :) Linkki.

Valitettavasti vain yksi voi voittaa teroittimen, mutta mikäli onni ei suosi juuri sinua ja haluaisit kuitenkin hankkia Chef’s Choice teroittimen itsellesi, niin blogin lukijat voivat hankkia teroittimen -20% alennuksella Mastermark Brands verkkokaupasta. Siellä on muitakin malleja tarjolla, myös käsikäyttöisiä sähkökäyttöisten lisäksi. Tilausten toimituksen saatte puoleen hintaan. Oiva vinkki esimerkiksi isänpäivä- tai joululahjojen kanssa tuskaileville. Ei muuten lahjan saaja pety =)

Jos päätätte hyödyntää tarjouksen, niin käyttäkää alennuskoodia FISHMESHARP

Koodi antaa kaikista Chef’s Choice teroittimista -20% alennuksen. Koodi on voimassa 15.12.2016 asti, joten esimerkiksi joululahjoja ajatellen tässä on vielä mukavasti aikaa tilata :) Tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Aiemmat veitsenteroitinpostaukset löytyvät tästä ja tästä.

 

Sama vanha syksyn sävel

Heipä hei taas pitkästä aikaa, täällä kalattomuus senkun jatkuu. Juttujen aiheet ovat olleet vähissä viime aikoina, sillä kalastus on muuttunut vaikeaksi. Se on vaikuttanut myös minun ja Ahdin väleihin, ei olla nyt ihan samalla aaltopituudella. Syksyn piti olla hyvää ja kalaisaa aikaa, mutta minun kotijärvellä hommat ei vaan luista. En tiedä mitä tai ketä tästä kalattomuudesta voisi syyttää, ehkä se on peiliin katsomisen paikka. Vai olisiko syypää sittenkin pitkään tasaisen korkeana jatkunut ilmanpaine?

img_8831

Lauantaiaamuna ilmanpaine näytti tältä

Alkukesä oli vaikeaa eikä kaloja löytynyt. Keskikesällä palaset loksahtelivat kohdalleen ja eväkkäitä alkoi nousta veneeseen. Vähän tuli jo röyhisteltyä rintaakin, että kas näin sitä kalastetaan. Joka reissu oli hyvä. Nyt sitten on paikat kipeänä, kun tipuin korkealta ja kovaa. Veneen mittari näyttää 181 tuntia ajoa tälle kesälle, enkä ole edes uistellut :) Satakahdeksankymmentäyksi pitkää tuntia on kaloja etsitty ja suurin osa niistäkin tunneista tyhjää. Kalastustunnit ovat sitten vielä asia ihan erikseen :)

Miksi Kallaveden pitää olla niin iso? Joku pieni järvi olisi paljon helpompi kartoittaa, sillä jossainhan ne kalat ovat. Minulla ei nykyään riitä enää bensa tankissa, jos lähden Kallavedestä kaloja etsimään. On etsitty lahdet, salmet, saarten välit ja selät. En keksi enää muita paikkoja, mistä tutkia.

Odotan pilkkikautta innoissani ja kauhulla, sillä jos silloin on yhtä tyhjää, kuin nyt, niin ei tule mitään. Veneellä paikkaa voi vaihtaa helposti muutaman kilometrinkin, mutta kävellen siirtymät ovat vähän haastavampia ja kaiken kukkuraksi vielä kairaamiset päälle.

Ostettiin talvea ajatellen porakone kairan päähän. Aion kyllä ihan käsipelillä edelleen kairailla, mutta raskailla loskakeleillä saattaa kone lähteä mukaan. Kissatkin tykkäsivät ;)

img_8894

Yritä siinä sitten valokuvata, kun kaksi karvapalleroa haluaa joka kuvaan…

Viime viikonloppuna PITI olla hyvä keli. No ne säätiedotukset tiedetään, ei ehkä kannata katsella niitä enää ollenkaan. Vettä ei sentään satanut, mutta tuuli oli taas sellainen, että kalojen etsiminen piti keskittää lähialueille ja suht suojaisiin paikkoihin. Hirviselälle en ole päässyt nyt viikkokausiin, voihan se olla, että kaikki Kallaveden kalat ovatkin siellä (turvassa minulta).

Fish me luck

Ei enää niin lämmintä, kuin kesällä :(

Viikonlopun saldona oli muutama hauki ja pari ahventa. Kuhista ei saatu havaintoakaan, vaikka monipuolisesti etsittiin eri syvyyksiä ja erilaisia paikkoja. Ehkä pitää vaihtaa kokonaan järveä. Meidän on pitänyt lähteä jo parina edellisenä viikonloppuna Juurusvedelle, mutta kova tuuli on sotkenut suunnitelmat. Tiedä sitten olisiko Juurukseltakaan sen kummempia saaliita löytynyt. Onhan tässä nyt tietysti se positiivinen juttu, että oikeastaan heikommin ei voi enää mennä. Kyllä minä muuten juhlin siitä seuraavaa hyvää kalaa :) Ainoa pelko on se, että sitä kalaa pitää odottaa ensi vuoteen…

img_8838

Käytiin jopa Ikean “takapihalla” etsimässä kaloja, ei löytynyt

Vesien lämpötila on tippunut alle kymmeneen asteeseen. Lauantaina oli kova aallokko ja alimmillaan kaikuluotain näytti pintaveden lämmöksi vain reilu seitsemän astetta. Ehkä raitapaidat ovat etsimässä itselleen villapaitoja.

img_8900

Viikonlopun ainoa hetki, kun luotaimessa näkyi vähän enemmän kaloja. Tästä pari miniahventa saaliiksi =)

Olen suunnitellut muutaman kuukauden ajan kalastusvideoiden tekemistä ja asia on nyt edennyt sen verran, että ostin käytetyn GoPro-kameran. Kunhan postisetä sen minulle kiikuttaa, niin täytyy alkaa kuvailemaan reissuja. Kuka haluaa nähdä, kun pyydän tyhjää? :) Kyllä nyt on pakko alkaa korjaamaan välejä Ahdin kanssa, jotta edes jotain materiaalia saisi kalastusvideoihin =)

Facebookin puolella on vielä muutaman päivän ajan mahdollisuus osallistua Chef’s Choice veitsenteroittimen arvontaan. Käy ihmeessä klikkaamassa kuvalle tykkäys, niin ehkä arvon juuri sinun nimesi ensi maanantaina voittajaksi :) Linkki

veitsenteroitin

Ikävä kaloja

Tiesin, että vielä se päivä tulee, kun haikein mielin muistelen kesän reissuja. Melkein maistan kuhan maun suussa, kun ajattelen niitä muutamia kertoja, kun laitoin mittakaloja takaisin. Tai eihän niitä olisi pakko ollut laittaa, mutta kesän aikana päätin vähentää kalojen pakastusta, sillä olen liian hyvä unohtamaan kaloja pakastimen pohjalle. Ehkä minun tilanteessa järkevintä on syödä kalat tuoreina.

Viikonloppuna kalastelut jäivät vähiin, sillä huono keli esti vesille pääsyn. Sunnuntaina tuuli tyyntyi sen verran, että päästiin käväisemään lyhyellä kalareissulla. Säätiedotus näytti yhdeksän metrin puuskatuulta ja lämpötilakin oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. No ei se mitään, pukeutumiskysymyshän se on ja Pirttilahdesta löytyy suojaisia paikkoja, jos tuuli ja aallokko ovat liian kovia. Ei aina ole pakko lähteä isoille selille, välillä voi ja kannattaa kartoittaa ihan lähialueitakin.

Pistettiin Ursuitin MPS:t niskaan ja minäkin pistin monta kerrosta vaatetta merinokerraston päälle. Ei pitäisi kylmä tulla. Kun saavuttiin aamulla seitsemän aikaan rantaan, piti vähän hieroa unenpöpperöisiä silmiä. Tuota tuota, missäs se yhdeksän metrin puuska on? Tottahan toki Pirttilahti on lahti, joten se on suht suojaisa paikka, mutta kyllä aallokko sinnekin löytää. Nyt järven pinta oli peilityyni. No en valita, kyllä tämä kelpaa paremmin kuin hyvin.

kalastus

Miten meni säätiedotukset noin niinku omasta mielestä? ;)

Aallokkoa ei ollut nimeksikään myöskään Pirttilahden ulkopuolella ja kalastamaan pystyi oikeastaan missä vain. Olisi tehnyt mieli lähteä Hirviselälle, mutta se on niin iso selkä ja matkaakin sinne on yli 10km, joten ei jaksettu ottaa riskiä ja lähteä katsomaan aallokkoa. Jospa sitä kalaa löytyisi lähempäänkin, eiköhän se syönnillään oleva kala syö muuallakin, kuin vain ykkösahvenpaikoilla.

Kalastus

Ei vieläkään tietoa ysin puuskista

No ei se syönyt, nyt vähän harmittaa, että ei lähdetty Hirviselälle. Toisaalta, aallokko koveni koko ajan ja puolen päivän aikaan ajaminenkin oli jo vähän hankalaa. Olen edelleen se kadonneen kalan metsästäjä, joka yrittää löytää kalojen syksyiset piilopaikat. Luin netistä artikkeleita, joissa kerrottiin mistä ahvenia voisi syksyllä löytää ja mielessä on pyörinyt moneltakin nettisivulta bongattu lause: ahven parveutuu syksyllä, joten syksy on jigikalastajan kulta-aikaa. Noh, enää tarvitsisi vain löytää ne parvet. Tässä alkaa olla kohta kiire, sillä yöpakkasiakin on jo ollut, joten tuskin enää kovin montaa viikkoa on aikaa etsiä niitä ahvenparvia.

Sunnuntaina löydettiin muutamia ahvenia ja kyllä minä jopa sanoisin, että yhdessä vaiheessa oltiin ahvenparven päällä, mutta jostain syystä saatiin vain ihan ykköskaloja. Pitäisikö sitä turvautua vanhan kansan menetelmiin ja kaivaa kastematoja maasta mukaan? Varmaan olisi saatu enemmän kaloja matojen avulla, mutta toisaalta jigaus on niin kivaa…

Meillä oli hirveästi vaatteita päällä ja vaikka oli lokakuu, jouduin ottamaan takin välillä pois. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli lähes tyyntä. Aamulla peiton alla katsoin säätiedotusta kännykästä ja olin ihan kahden vaiheilla kannattaako järvelle lähteä. Onneksi lähdettiin. Tänä kesänä ja syksynä olen kokenut sen lähes joka reissulla, että totuuden säästä saat vasta omin silmin katsomalla. Säätiedotukset ovat olleet sääarvoituksia. Ei millään pahalla meteorologeja kohtaan =)

kalastus

Päivän mittaan aallokko koveni

Näin muuten sunnuntaiaamuna jonkun ison kalan. En ole koskaan kokenut vastaavaa ja kalan lajistakaan minulla ei ole mitään havaintoa. Oltiin kalastamassa erään saaren penkassa noin kuuden metrin vedessä ja alla oli paljon pientä kalaa. Näin veden pinnassa jonkun oudon liikkuvan vanan ja ihmettelin sitä. Sitten tajusin, että se on ihan pinnan tuntumassa uiva kala.

Sen selkä meni lähes kiinni pinnassa ja se tuli saaren rannasta päin ja jatkoi matkaansa veneen ohi syvään veteen. Katsoin vaan huuli pyöreänä sitä jälkeä ja oli kyllä erikoisen näköistä. Sitten kun kala hävisi näkyvistä, sisäinen saalistusvietti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miksi minä en heittänyt jigiä kalaa kohti? No se oli myöhäinen kysymys siinä vaiheessa. Ehkä se oli taimen, eikös ne ui pinnassa? :) Ja eipä se minun jigiin olisi ottanut, joten mitään en menettänyt.

Tällä viikolla on ollut ensimmäisiä yöpakkasia Kuopiossa ja minulle se tarkoittaa vain yhtä asiaa: pilkkikausi lähestyy! Olen niin iloinen :) Kesäkalastus on kivaa, mutta edelleen pilkkiminen vie siitä voiton. “Ennen vanhaan” eli muutama vuosi sitten ajattelin, että pilkkiminen on kalastusmuodoista kirkkaasti sijalla yksi, mutta nykyään sija ei enää olekaan niin kirkas. Kesäkalastus on jopa vähän hivuttamassa jalkaansa sinne ykköskorokkeelle, mutta kyllä pilkkiminen pintansa pitää. Ero ei kuitenkaan enää ole kuin hyvin pieni näiden kahden ihanan kalastusmuodon välillä.

Pilkkiminen on haastavampaa ja fyysisesti raskaampaa, kuin kesäkalastus. Ehkä siksi se on kivempaa, koska kalojen eteen täytyy tehdä enemmän töitä kaikin puolin. Se pieni avanto keskellä järven selkää kilometrien päässä rannasta, jonne kävelit umpihangessa sadan kilon reppu selässä. Se avanto, jonka olet viimeisillä voimillasi kairannut. Se avanto, joka vei sinulta kolmen kympin tasurin. Avanto, joka näytti sinulle kahden kilon ahvenen vilaukselta. Näytti, mutta ei antanut. Mutta joskus se avanto antaa palkinnon. Se onnentunne lämmittää jäiset, siniset, sormet hetkessä. Sen palkinnon jälkeen jaksat vaikka juosta rantaan… viisi kertaa… Ihania haaveita, ymmärrätte varmaan miksi odotan talvea ;) Kyllä pilkkiminen näin järjellä ajateltuna on yksi masokismin muodoista =)

Sain viime viikolla yllätyksenä muutamia tasureita testiin ensi talveksi. Kommo eli Virtasen Juha lähetti minulle sekä Köykäsiä että muutamia vanhempia malleja kokeiltavaksi. En millään malttaisi odottaa jäitä! Osa malleista on hyvinkin erikoisen muotoisia, joten pakkohan näiden on mammoja houkutella ;)

Kalastus

Kommolta terkkuja :)

Kommo

Tämä väri on kova Kallavedellä =)

kommo fullsizerender-jpg-7 kommo kommo Kommo Kommo

Lisäksi postilaatikkoon tupsahti rasia tasureita, jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Eräs blogin lukija halusi lähettää testattavaksi hänen tekemiään kevennettyjä ja yllätys oli suuri, kun paketin avasin. Työn jälki on huikeaa! Uskon, että nämä ovat kalojen mielestä syötävän suloisia =)

Tasapainopilkki

Kevennetyt tasapainopilkit, pituus koukusta koukkuun 9cm, paino 16g

fullsizerender-jpg-12 fullsizerender-jpg-13 fullsizerender-jpg-14 fullsizerender-jpg-15 fullsizerender-jpg-16

Kyllä nämä tasuriherrat ovat niin taitavia käsistään, että ei voi kuin ihmetellä. Ja kiitos luottamuksesta, että saan kokeilla näitä ihanuuksia. Arvostus on suuri jokaista vieheiden pienvalmistajaa kohtaan, ilman teitä monet suuret saaliit olisivat jääneet saamatta. Kiitos!

Joko te muut odotatte pilkkikautta malttamattomina?