Terveisiä Puruvedeltä

Ihan mahtavat neljä päivää takana. Meillä oli Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa Puruvesi-treffit ja innokkaimmat olivat kokonaisen viikon paikalla. Me lähdettiin torstai-aamuna ajamaan puoli kuudelta ja kello 9.17 laskin tasurin avantoon :)

Olen kuullut Puruvedestä hurjia juttuja ja sieltä on noussut älyttömiä saaliita. Kahden kilon ahvenet ovat ihan mahdollisia saavuttaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. En asettanut itselleni oikein mitään tavoitteita, sillä Puruvesi on niin iso vesistö, että sieltä tosissaan joutuu etsimään kalaa. Ajattelin, että kunhan nyt yhden ahvenen saisi ja se tavoite onneksi täyttyi.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti tavata Kalarosvon valmistaja Tommi Joensuu. Kyllä me kuunneltiin korvat höröllä sen tasurijuttuja ja viisas on mies, ei voi muuta sanoa. Ja ei passaa unohtaa Kalapelen valmistajaa Leinon Pekkaa, sanoinkin heille, että tämä oli meille fanitapaaminen, kun päästiin tapaamaan omia idoleita :) Siinä on kaksi mestaria, jotka eivät turhia höntyile.

Pekka antoi minulle muutaman Kalapelen Nulikan, se on muuten ollut tosi kova kilon ahvenen tasuri tänä talvena. Pekka on saanut tosi paljon palautetta ja kyllä isot ahvenet ovat ihan rakastuneita Nulikkaan.

Kalapelen Nulikka kevennettyjä, upeita!

Porukka oli kalastanut jo kolme päivää, kun me mentiin paikalle. Alkuviikko ei ollut isoja saaliita antanut, mutta torstaina ammattimiehet räjäyttivät pankin. Kilon kaloja ei löytynyt, mutta puolikkaita senkin edestä. Neljän päivän aikana me tajuttiin Juhan kanssa, että kyllä me painitaan vielä ihan eri sarjoissa kuin tekijämiehet. He menevät jäälle, etsivät kalat ja nostelevat ne pois. Ei se sen vaikeampaa näköjään ole.

Aamuinen maisema mökin ovelta

Oma reissu meni kalojen puolesta surkeasti. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat jotain ihan muuta, kuin kotivesillä. Tänään yhdessä vaiheessa pilkin viidessätoista metrissä ja mielessäni ajattelin, että olen liian matalassa. Aika nurinkurista :) Kaksikymmentä metriä oli antoisin syvyys.

Perjantaina oli kunnon sumu

Neljä päivää avarti aika paljon asioita. Päivät opiskeltiin järvellä kalastusta ja illat kuunneltiin tasurimiesten neuvoja. Tommi antoi meille Puruvedellä hyvin toimivat flash-tasurit, jotta meillä olisi varmat ottipelit ja näytti kartasta ottipaikat. Meidän ei olisi tarvinnut, kuin onkia kalat pois, mutta jostain syystä kala vaan ei ikinä ollut meidän avantojen alla, vaikka kyllä sieltä kiloisia joka päivä joillekin nousi.

Flash-kylkisestä Kalarosvon kevennetystä löytyy kaikki maailman värit

Kyllä tuolla saisi kaksi viikkoa menemään nopeasti ja varmaan vasta viimeisenä päivänä olisi niin sanotusti kartalla. Neljä päivää oli tosi lyhyt aika etsiä kalaa tuon kokoisesta järvestä ensikertalaisena. Aika paljon tuli tuijotettua syvyyskäyriä ja mietittyä, että missä kala voisi olla.

Moneskohan vapa vastaiskussa poikki =)

Viime viikolla olin Sepon kanssa kelkalla kalassa ja kerroin meidän tulevasta reissusta. Sanoin, että meillä on kelkka vuokralla Ruokkeelta ja Seppo sanoi, että sen reissun jälkeen te hankitte oman kelkan. Naureskelin ja sanoin, että ehei, ei tule meille kelkkaa.

Nyt sitten kävi niin, että kelkkakuume iski. Huristelin reilut 80km pitkin Puruvettä ja eipä se kalattomuus haitannut, kun sain kaasutella kelkalla. Se oli niin mukavaa! Myykää minulle kelkka, haen huomenna =D

Puitteet kohdillaan! Ilkalle suurkiitos kypärälainasta :)

Kyllä kelkan avulla voi kalastaa paljon tehokkaammin ja tyhjän paikan vaihto käy hetkessä. Meillä olisi kotivesillä tosi mielenkiintoisia paikkoja kokeiltavana, mutta kun niille ei pääse koskaan. Kyllä avautuu ihan uusi maailma Kallavedelläkin, jos pääsee minne päin vaan kalaan. En malta odottaa!

Ukko rekeen ja menoks!

Puruvesi antoi meille vain muutaman ahvenen päivässä. Torstai-iltana saatiin onneksi Tommin mökkiläisiltä sen verran kalaa, että päästiin paistamaan ja maistamaan Puruveden ahventa. Heillä oli varmaan 20kg filekalaa ja Pekka pähkäili, että kyllä näistä kaloista osa joutaa, kun huomenna se on taas sama ruljanssi edessä ☺Ja niinhän se oli :)

Nam

Meidän mökissä oli minun ja Juhan lisäksi Riikka ja Jaakko. Ostin Jaakolta pari tasuria ja kyllä ovat hyvännäköisiä!

JTSL-kevennetyt

Tapasin myös PP-Lures tasureiden valmistajan eli Perttulan Petrin. Petri antoi testiin pari tasuria ja kyllä minua melkein hävettää, kun niin surkeasti löysin kalaa Puruvedestä, vaikka ottipelit oli ainakin kunnossa. Ehkä minä huristelin moottorikelkalla onneni ohi, onkohan se kelkan hankinta sittenkään niin hyvä idea…

Etukoukusta jigipyrstöön pituutta 15cm =)

Kuva ei anna oikeutta tälle tasurille, luonnossa ihan älyttömän hieno ja nuo yksityiskohdat, huh huh!

Puruvedellä oli tosi hienoja railoja. Ne olivat pitkiä ja korkeita ja kyllä ne asettivat haasteita liikkumiseen, kun niitä oli niin paljon eikä yli päässyt kuin kävellen.

Hienoin toimisto ikinä!

En ole koskaan nähnyt missään niin paljon pientä ahventa, mitä Puruvedellä. Sain niin paljon nousuja tasurille, että ei tosikaan. Harmi, kun yhtä paljon tuli myös laskuja. Vesi on ihan tajuttoman kirkasta ja kala näkee tasurin jo lähes avannon alta, vaikka vettä olisi parikymmentä metriä. Pienet ahvenet saattoivat nousta kymmenen metriä tasurille ja luotain piirsi aina välillä ilotulitusta. Ne kalat kun olisivat olleet jättiläisiä, ai että :)

Ihan ensimmäinen ahven Puruvedestä, harva taitaa tietää, että siellä on myös näin pieniä kaloja =D

Katsottiin tasureiden uintia avannosta ja tasurin näki vielä ihan hyvin, vaikka se oli viisi metriä avannon alla. Ihan uskomatonta miten tasurin väri muuttuu vedessä ihan erilaiseksi. Miten voi olla mahdollista, että tumma selkä muuttuu vedessä helmiäisen vaaleaksi, outoa. Vieläkin hämmästelen yhtä Kalarosvon selkää..

Hei ahven, sulla on ruokaa suupielessä!

Lauantaina käytiin porukalla yhdessä syömässä ja tässä vielä ryhmäkuva Tasurihurjista. Lauantaina oli leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa suurimman ahvenen saaja sai pokaalin ja rasiallisen hienoja tasureita. Mikahan sen pystin kotiin vei, kuten se uhosikin jo ennen treffejä :)

Tasurihurjat koossa, yksi näistä löysi tänään kiloisenkin, onnittelut! :)

Hieno palkinto, onnea Mikalle :)

Reissu oli ihan täydellinen vaikkei kalaa oikein löytynytkään. Tapasin ihania ihmisiä ja opin paljon uusia asioita. Kelkkakuume on kova ja kyllä se on nyt tosissaan alettava kelkkaa etsimään.

Kiitos kaikille mukana olleille, ikimuistoiset treffit =)

 

Ruskovillan merinovillatuotteet pitävät talvikalastajan lämpöisenä

Yhteistyössä Ruskovilla Oy:n kanssa

Kirjoitin viime vuoden puolella esittelytekstin Ruskovillan luomumerinovillatuotteista, joita sain testattavaksi täksi talveksi. Mikäli juttu meni sinulta ohi tai haluat käydä lukemassa sen uudestaan, löydät sen tästä linkistä.

Peruskerrastosta löytyy sekä naisille että miehille reilusti kokoja

Peruskerraston aluspaita

Peruskerraston alushousut

Talvi tuli Suomeen aikaisin ja pilkkijäille pääsi jo joulukuun puolella. Jäät ovat vahvistuneet hyviksi kovien pakkasten ansiosta. Moni talvikalastaja pelkää kylmyyttä, eikä lähde kalaan, jos pakkasta on pikkuisenkin nollan alapuolella. Mukavintahan se toki on pilkkiä ja ulkoilla lauhoilla säillä, mutta välillä (onneksi) tulee pakkasjaksoja, jotka voivat olla pitkiäkin, joten neljän seinän sisällä nollakelien odottaminen on tylsää. Pakkanen ei estä ulkoilua, silloin vaan täytyy kiinnittää pukeutumiseen enemmän huomiota.

Olen täysin ihastunut Ruskovillan tuotteisiin. Parasta niissä on se, että ne eivät hiosta. Olen mukavuudenhaluinen ja tykkään lämpöisestä, mutta hiki taas menee jo liiallisuuksiin :) Minun oli tarkoitus käyttää perusmerinovillakerrastoa ulkoillessa ja pilkkiessä, mutta koska se on niin ihanan tuntuinen päällä, olen käyttänyt sitä lähes vuorokauden ympäri. Itse asiassa se on minulla tälläkin hetkellä päällä ja olen myös nukkunut se yllä.

Olen kuullut joidenkin pähkäilevän kutittaako merinovilla ihoa ja samalla epäilevän, että villa ei tuntuisi hyvältä paljasta ihoa vasten. Kun puin kerraston ensimmäisen kerran päälleni, meni jonkun aikaa, että iho tottui siihen. Seuraavana päivänä iho ei enää halunnutkaan luopua lämpöisen pehmeästä merinovillasta ja nyt kerrasto menee ihan kotiasusta :)

Lauhemmilla keleillä olen käyttänyt vain peruskerrastoa toppavaatteiden alla. Minähän sain testattavaksi sekä peruskerraston että ulkoilukerraston, joka on hieman paksumpaa merinovillaa. Tarkoituksena oli käyttää asuja päällekkäin kovilla pakkasilla. Epäilin niiden yhdistelmän olevan superkuuma, joten lauhoilla keleillä olen tyytynyt yhteen kerrokseen.

Eräällä pilkkireissulla päätin kuitenkin kokeilla molempia asuja yhtä aikaa, vaikka pakkanen oli vain vähän nollan alapuolella. Hämmästyin suuresti, sillä minulle ei tullutkaan tuskastuttavan kuuma, mitä normaalisti sillä vaatemäärällä olisi tullut. Merinovilla hengittää hyvin, mutta siitä huolimatta lämmittää, ja kun villa ei hiosta, enää ei tarvitse pelätä, että pukisi päälleen liikaa.

Ulkoilukerraston paidassa on ihanan korkea kaulus

Ulkoilukerraston paidan helma peittää pepun, joten tuuli ei käy selkään pilkillä istuessa :)

Ulkoilukerrasto on paksumpaa materiaalia kuin peruskerrasto

Ulkoilukerraston housut

Tottakai hien saa pintaan, jos menee pukemisen kanssa liiallisuuksiin ja joskus myös pilkkireissun fyysisyys saattaa saada hikikarpaloita nousemaan selkään. Merinovillan puhdistus on kuitenkin helppoa, sillä villa puhdistaa itse itseään reagoidessaan ilman hapen kanssa ja monesti merinovillan raikastamiseen riittää pelkkä tuuletus ulkoilmassa. Pilkkireissun jälkeen kerrasto henkariin yöksi tuulettumaan ja aamulla on mukava laittaa raikkaat vaatteet päälle. Toki siinä on sitten se huono puoli, että joudut nukkumaan yösi ilman ihanaa kerrastoa, mutta kukapa kieltää hankkimasta useampia varakerrastoja :)

Ruskovillan ulkoilukerraston paidan hihat ovat pitkät ja niissä on peukaloille reiät, kätevää!

Näkisin silmikon soveltuvan hyvin moottorikelkkailijoille kypärän alle, mutta toki myös kovilla pakkasilla muillekin ulkona liikkuville. Pilkkireissuille sillä on käyttöä, kun tippa jäätyy nenänpäähän :)

Silmikko päässä pakkanen ei pure kasvoja :)

Ruskovillan merinovillasukat ovat tosi hyvät. Käytän niitä myös muulloinkin, kuin vain pilkillä. Yleensä normipuuvillasukkia käytettäessä varpaat hikoavat helposti, mutta merinovillan hengittävyyden ansiosta varpaat pysyvät merinosukilla paljon paremmin kuivina. Sukat ovat ohutta neulosta, joten niitä voi pitää lähes minkä kenkien kanssa vaan. Näitä sukkia täytyy kyllä hankkia useampi pari, varpaat tykkäävät :)

Merinovillasukat eivät hiosta varpaita

Merinovilla on siitä jännittävä materiaali, että se lämmittää myös kosteana. Varmasti kaikki pilkkijät tietävät, että sormien kastumiselta ei voi välttyä kalastaessa. Välillä taivaalta sataa märkää ja toisinaan taas käy hyvä tuuri ja avannosta nousee eväkkäitä. Kaloja nostellessa sormet kastuvat ja varpaiden lisäksi sormet taitavat olla pilkkijän yleisimmin paleleva ruumiinosa. Merinovillaiset kynsikkäät eivät kosteudesta hätkähdä. Ne eivät tunnu yhtään epämukavilta, vaikka kaloja irroittaessa evistä olisi tullut vesiroiskeita.

Merinovillakynsikkäitä kannattaa testata, mikäli on tottunut käyttämään kynsikkäitä pilkkiessä

Kynsikkäitä saa kolmessa eri koossa: S, M ja L

Olen jo useampaan otteeseen kehunut merinovillan hengittävyyttä, mutta minkäs sille voi, kun se vaan sattuu olemaan merinovillan paras ominaisuus. Myös Ruskovillan pipo hengittää, joten päänahka kiittää :)

Ruskovillan merinovillapipo

Monet ovat varmaan törmänneet hikoamisongelmiin normipipojen kanssa ja hiukset saattavat olla lähes märät ulkoilujen jälkeen. Ruskovillan pipo, kuten kaikki muutkin heidän merinovillatuotteensa, ovat 100% luomumerinovillaa, joten jokaisella tuotteella on samat huippuominaisuudet.

Moni varmaan ajattelee, että esimerkiksi ulkoiluun ja lenkkeilyyn merinovilla on liian kuuma materiaali ja varsinkin pipo hiostaisi ikävästi. Suosittelen testaamaan merinovillaa, sillä yllätyin itsekin kuinka monikäyttöinen materiaali merinovilla on. Sillä voi vuorata itsensä kokonaan eikä siltikään tule hiki :) Enää ei kävisi mielessäkään, että luopuisin merinovillatuotteista.

Pipo, joka hengittää :)

Suosittelen lämpimästi Ruskovillaa =)

Ruskovillan www-sivu

Ruskovillan verkkokauppa 

Ruskovilla Facebookissa

Kuinka tuttuja Ruskovillan tuotteet ovat teille?

 

Puruvesi kutsuu

Kyllä se on lähdettävä merta edemmäs kalaan ja luovutettava kotivesillä. Viime aikojen kalastelut ovat olleet pelkkää ulkoilua. Mietin miksi olen edes kantanut kalavehkeitä mukana, kun ahven ei vaan syö.

Ollaan käyty ison ahvenen järvellä, Kallavedellä, uusissa ja vanhoissa vesissä, mutta kalaa ei löydy. Olen laittanut merkille, että yleensä sillä järvellä, missä olen kalassa, kalat pitävät suunsa supussa. Ihan vaan vinkkinä muille, että ei ehkä kannata tulla samoille vesille minun kanssa, ellette sitten tykkää tyhjistä reissuista :)

Käytiin Pohjois-Kallavedellä heittämässä yksi reissu ja käyrien mukaan alue näytti tosi potentiaaliselle. Tilasin Viljakaisen Jarnolta (Perza-vaaput) isoja morreja uiteltavaksi hätätilanteissa, eli silloin kun tasurit eivät toimi.

Morrien paino 4g

Jäällä oli söpöjä jälkiä :)

Mitä lie elukoita mennyt, en tunnistanut :)

Puiden latvat tulessa

Päivä oli tuttuun tapaan erittäin vaikea ja päivän saldoksi jäi muutama ahven. Ne tulivat Jarnon morrilla eli kyllä ne morrit MP-reissuilta pelastavat ;)

Ostin Airamin minitermarin, on kyllä kätevä, mahtuu juuri pari kuppia kahvia :)

Viime viikolla käytiin ison ahvenen järvellä ja päivän tavoitteeksi asetin ahvenen. Olisi mukava saada talven ensimmäinen ahven sieltä, kun pari tyhjää reissua oli sinne tehty. Sain minä onneksi yhden raitapaidan, mutta siihen se jäikin. Haukia kyllä tuli vaikka millä mitalla ja ne me jatkojalostettiin pihveiksi.

Oltiin pelipaikoilla jo ennen kasia, ehkä vähän liian ajoissa :)

Kiloon on vielä matkaa..

Olipahan edes vähän aikaa siimat kireinä :)

<3 haukipihvejä <3

Päivän isoin hauki oli 2,6kg, mutta karkuutin yhden vielä isomman. Meinasi luotainkin seota, kun piirsi niin paksua viivaa. Tasuri näytti aika pieneltä siihen haukeen verrattuna. Kieltämättä sydän jätti muutaman lyönnin väliin, kun tuo mörkö alkoi nousta pohjasta.

Näyttö on zoomattu, mutta siltikin se oli iso. Irtosi avannon alla :(

Viikonlopulle ei ollut suunnitelmia ja pähkäiltiin minne mennään lauantaina. Sain Facebookin kautta vinkin lähellä sijaitsevasta hyvästä ahvenpaikasta, joten päätimme lähteä kokeilemaan ihan uutta vesistöä. Sieltä on kuulemma tullut hyvin isoa ahventa ja puolen kilon köllikät ovat peruskauraa. Josko vihdoin pääsisi vähän ahvenruokiakin valmistamaan…

Aamu alkoi ihanasti, kun rannassa oli vastassa tällainen maisema. Ihan uskomaton, ihailin tätä kauan aikaa. Ehdottomasti tämän vuoden nätein hetki!

Kattokaa ny!

Paikka on varmasti hyvä ahvenmesta, kun Ahti on sillä päällä, mutta eihän se sillä päällä ollut alkuunkaan lauantaina. Muutama pieni ahven ja lisäksi haukia. Ja yksi iso hauki vei minun ykköstykistä silmän. Uittelin Kalarosvoa kymmenessä metrissä 12 metrin vedessä, kun näin että kuuteen metriin ilmestyi paksu keltainen viiva. Nostin tasurin viivan yläpuolelle ja välittömästi oli kala kiinni. Melkein välittömästi se oli myös irti ja Kalarosvoraukka menetti toisen silmänsä. Kyllä harmitti, mutta Ykköstykki on ykkönen ja sen vuoksi joutuu kokemaan kovia.

:( nyyh

Käytiin eilen taas Pohjois-Kallavedellä ulkoilemassa, pari kilometriä sai kalaa etsiä, ennen kuin ensimmäiset raitapaidat nousivat jäälle. Muutama ahven puri kuoretasureihin, mutta yhtä nopeasti se syönti loppui, kun oli alkanutkin. Voi vaan haaveilla reissuista, joilta saisi useamman kuin viisi ahventa mukaansa. Ei kovin kummoisia ruokia tehdä viisihenkiselle perheelle muutamasta pienestä ahvenesta, mutta kyllä onneksi pari karvaista kaveria aina mahansa saavat ahvenfileillä täyteen :)

Harmittavan lyhyt syöntipiikki

Kyllä ne syönnillään olivat, kun kuoretta lensi suusta

Vinkki: Sorsasalon laavulta pääsee hyvin jäälle ja ihan ok kalapaikoille :)

Happosen Seppo soitti viime viikolla ja kysyi lähtisinkö maanantaina mukaan Virmasvedelle. Mikä ettei, siellä oli ahven syönyt hyvin viime aikoina, mutta syöntipaikat ovat liian monen kävelykilometrin päässä. Sepolla on kelkka, joten vihdoinkin minullakin olisi mahdollisuus saada hurjia saaliita.

Olin täpinöissäni päivästä ja pilkkikaveri puolestaan lähti kaverinsa kanssa ison ahvenen järvelle. Minulla oli sellainen kutina, että ison ahvenen järvellä syö kala aina, kun en ole siellä. Toissa keväänä pilkkikaveri sai kolme kilon pintaan olevaa kalaa eräällä reissulla ja myös oman ennätysahvenensa. Minä en ollut juuri sillä reissulla mukana, vaikka muutoin kuljettiin yhdessä aina. Tänä aamuna ajattelin, että minun tuurilla Virmasvesi on tyhjää täynnä ja pilkkikaverilla luotain piirtää ilotulitusta.

Ehdin olla Virmasvedellä muutaman kymmenen minuuttia, kun puhelimeen tuli kuva Kalapelen Nulikalla nousseesta reilun kilon ahvenesta. No niin, käännäpä Ahti vielä pikkuisen veistä haavassa. Ja arvata saattaa, että Virmas ei kalaa antanut muutamaa pientä raitapaitaa lukuunottamatta. Räntää rätkytti taivaan täydeltä ja oltiin Sepon kanssa litimärkiä. Vähän taas kyseenalaistin harrastuksen hauskuuden ja järkevyyden, mutta paistaa se päivä risukasaankin joskus. Sitä hetkeä odotellessa =)

Virmasvedellä ensimmäistä kertaa kelkalla

Lainasin jonkun laikkua =)

Kaweri pelitti

Märkiä rättejä taivaan täydeltä

Kyllä näillä pienen osan mahalaukusta täyttää

Juteltiin kotimatkalla Sepon kanssa pienistä jigipäistä, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan tänä talvena. Kerroin, että olen nähnyt ihmisten tiedustelevan Facebookissa pieniä jigipäitä, joissa olisi koukku molemmissa päissä. Ahvenelle kaksikoukkuinen jigipää on hyvä, sillä kalat käyvät monesti tökkimässä normijigipäätä päähän ja tartutus on mahdotonta. Kun pääpuolellakin on koukku, jonniinjoutava tökkiminen jää pois ja kala syö koukun :)

Sepolla alkoi näköjään heti raksuttamaan, sillä tasan kaksi tuntia sen jälkeen, kun hän oli heittänyt minut kotiin, hän oli taas meidän pihassa. Tällä kertaa hänellä oli mukana useita erikokoisia ja -värisiä jigipäitä ja raollaan olevan ikkunan takaa kuului: enkö ollut nopee?! Kyllä! Tuota voi tosiaan sanoa tehokkaaksi, ajatuksesta valmiiksi tuotteeksi kahdessa tunnissa. En tiedä miten se Teho-Seppo ehtii tehdä kaiken tuon, mutta jotenkin se vaan ehtii. Nyt siis Puruvedelle lähtee testiin myös muutama jigipää, vaikka kyseessä onkin Tasurihurjien talvitreffit :)

Sepeteus-jigipäät

Jos jigipäät kiinnostavat, niin Seppo aivan varmasti ehtii tehdä niitä teillekin ;) Jigipäitä voi tiedustella vaikka sähköpostitse sepedeus@dnainternet.net

Torstaina on startti kohti Puruvettä ja kylläpä olisi mukavaa saada sieltä kala. Jos sunnuntaina tulen kotiin neljä MP-päivää kokeneena, niin sen jälkeen kyseenalaistan harrastuksen järkevyyden vähän vakavammin. Ensi viikolla kuulette, kuinka muijan kävi, kuulemisiin!

 

Noin viikon uutiset

Olen ravannut jäällä lähes joka päivä etsimässä kalaa, mutta tämä kalastusharrastus alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan pelkkää ulkoilua, sillä kaloja ei löydy mistään. On kokeiltu eri järviä ja erilaisia kelejä, mutta kalat ovat piilossa.

Viime viikolla käytiin testaamassa uusi järvi ja meillä oli vanhat tutut Markku ja Jere mukana. Olisi mukava kertoa kalatarinoita siltä reissulta, mutta valitettavasti se oli ehkä yksi heikoimmista reissuista ikinä. Meitä oli sentään neljä innokasta kalastajaa ja kalaa etsittiin aamuhämärästä iltahämärään, mutta siltikään useiden kilometrien hangessa tarpominen tai kymmenien reikien kairaaminen ei tuottanut tulosta. Sen piti olla hyvä järvi ja kai se onkin, mutta kuten hyvin tiedetään, kalat yleensä syövät minun lepopäivinä.

Rankan päivän lomassa maistuu makkara

Minulla taitaa olla vieläkin hikikarpaloita otsalla siltä reissulta, huh huh että oli rankkaa. Paluumatkalla rantaan oli vielä kilometri pari, kun tuli tunne, että joko joku saa vetää minut ahkiossa autolle tai sitten otan hullun spurtin ja vedän 25kg painavan ahkion (kyllä, niin paljon painaa ahkio ja pilkkikamat ilman kaloja!) satasta rantaan. No, ei ollut hirveästi innokkaita ahkion vetäjiä, joten kipitin hirveää kyytiä kohti autoa. Oli muuten linssit huurussa sen jälkeen :)

25 kiloa iloa =)

Siitä reissusta me ei opittu mitään, sillä jo seuraavana päivänä lähdettiin kalajahtiin uudestaan. Käytiin Kallavedellä ja tuttuun tapaan päivän saaliin pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Onneksi tykkään ulkoilusta muutenkin, sillä muuten kalareissut olisivat vähän tylsiä. Saimme Markulta kipinän (heh heh) nuotiohommiin ja tehtiin erääseen saareen tulet, jossa paistettiin muutama makkara. Ai että oli hyvvee!

Tyhjä näyttö on tullut tutuksi viime aikoina

Mikrotasurilla mikroahvenia

Kohta päästään lämmittelemään ja syömään

Kelepoo olla tuossa

Reilu viikko sitten lauantaina tehtiin talven ensimmäinen reissu ison ahvenen järvelle ja pilkkikaveri Juha vetäisi heti kilon ahvenen. Sanoin Juhalle, että sinun isojen ahventen kiintiö on vähäksi aikaa täynnä, mutta eihän se sitä uskonut. Käytiin toissapäivänä testaamassa sama järvi toistamiseen ja lähellä oli, että järvestä olisi noussut todellinen mörkö. Juha karkuutti aivan avannon alla elämänsä suurimman ahvenen ja sen tiimoilta taitaa Juhan silmäkulma olla vieläkin kostea. Ison kalan karkuutus on kyllä jotain ihan kauheaa. Minä karkuutin pari vuotta sitten Sotkalla jonkun mörön ja vieläkin se pyörii mielessä.

Ison ahvenen järvi ei ole antanut minulle tänä talvena vielä yhtään ahventa ja viime reissulla sain vain yhden hauen. Hauet ovat kyllä nyt olleetkin vähän tavoitelistalla, sillä purkkikala oli niin hyvää, että sitä täytyy tehdä heti lisää.

Edes jotakin

Happosen Seppo oli tehnyt kevennettyjä tasureita, joissa on räminäkuula sisällä. Hän on huomannut, että vaappujen kalastavuus paranee räminäkuulan ansiosta ja siksi päätti testata kuulaa myös tasureissa. Seppo toi minulle yhden tasurin testattavaksi ja on kyllä mielenkiintoista päästä näkemään räminän vaikutus :)

Sepeteus-vaappujen valmistajan kevennetty tasuri

Melko tyhjiä reissuja on siis heitetty, mutta me ei niistä olla lannistuttu vaan oikeastaan saatu virtaa yrittää vielä enemmän. Kyllähän ne kalat joskus syövät kaiken järjen mukaan. Eilen käytiin Kallavedellä ja reissu vaati päivän aluksi ja lopuksi vähän ponnisteluja, sillä tien ja järven välissä oli metsä. Onneksi ryteikköä ei ollut kilometrikaupalla, mutta kyllä siinä hiki tuli, kun vedin painavaa ahkiota epätasaisessa maastossa. Välillä ahkio aina keikahti ja tavarat tippuivat maahan, mutta mielessä oli ajatus, että ehkä Ahti palkitsee kaiken tämän raatamisen jälkeen.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Harmi, kun autolla ei pääse aina rantaan asti :)

Päivä kului ja läheni loppuaan eikä palkintoa kuulunut. Minun tammikuun kalakalenteri vaikuttaisi kyllä olevan täynnä koukun kuvia. Kala ei syö. Ehkä se paastoaa joulukiloja.

Mutta eipä passaa valittaa, sillä täällä Savossa meillä on näin kauniit kansallismaisemat ;)

Sinne vaan ja tossua toisen eteen

Hymyilyttää jo valmiiksi, kun kohta on syke lähellä kahta sataa :)

Käytiin myös tänään ulkoilemassa ja olihan nuo kalavehkeetkin mukana :) Pakkanen oli kiristynyt ja -10C yhdistettynä kylmään tuuleen sai minut maastoutumaan ison vaatekerroksen alle. Yksi kosketus jääkylmään kalaan kesken ulkoilun sai minut anelemaan, että Ahti, älä anna enää yhtään kalaa tai minun sormet paleltuvat. Eikä se antanut :)

Voi kuinka tuttu näkymä siellä taas onkaan

Kalarosvo haki yhden kylmän ahvenen :)

Loppuun vielä vinkki nuorille kalastajille Savon suunnalla: kalastusopas Teemu Hiltusen facebook-sivulla on käynnissä arvonta, jossa on mahdollisuus voittaa kalastusreissu! Mukaan voi ilmoittautua itse tai sitten jos ei ikä riitä facebookailemaan, niin myös esim. vanhempi, tuttava ym. voi ilmoittaa mukaan 6-16-vuotiaan nuoren. Reissu toteutetaan ensi kesänä Tervo-Kuopio-lähialueilla. Linkki Teemun julkaisuun https://www.facebook.com/teemu.hiltunen.988/posts/10208298142386323

Pilkillä ja verkoilla

Viime viikolla oli hurjat pakkaset loppuviikosta, mutta onneksi jo viikonlopuksi ilma lauhtui siedettäviin lukemiin. Katsoin viikolla sääennusteita ja lauantaiksi oli tulossa surkea keli. Kukaan hurja ei lähtisi semmoisessa lumipyryssä, tuulessa ja tuiskussa pilkille. Ilmanpaine oli noussut viikolla ensin jyrkästi ja lauantaina se tipahti yhtä jyrkästi alas.

Ilmatieteen laitoksen sivuilla voi tarkkailla ilmanpainetta

Minulle surkea keli tarkoitti ison ahvenen syöntikeliä. Olen odottanut koko alkutalven tarpeeksi huonoa säätä, jotta voisimme lähteä testaamaan erään ison ahvenen järven. Lauantaina keli vihdoin oli halutunlainen, joten auton keula suunnattiin kohti suurten raitapaitojen kotia.

Kymmenen metrin puuskatuuli, kymmenen asteen pakkanen ja poikittain piiskaava lumisade saivat minut välillä epäröimään homman järkevyyttä, mutta itsepähän olen harrastukseni valinnut. Aamupäivän jälkeen saldona oli vain kaksi haukea, joka ei haitannut yhtään, sillä aikomuksena oli tehdä elämän ensimmäiset purkkikalat. Isosta ahvenesta ei saatu merkkiäkään, vaikka kaiken piti olla otollista.

Ei meinannut vastarannalle näkyä

Puolen päivän aikaan Ahti antoi kuin antoikin sen suuren ahvenen, mutta epähuomiossa väärästä avannosta. Olan takaa alkoi kuulua pilkkikaverin hämmentynyttä jupinaa, “minä luulin, että se on hauki”. Käännyin katsomaan ja älytön mötkö makasi jäällä. Ohhoh!

1050g pilkkikaverille, hienosti alkoi kausi :)

Juoksin äkkiä kameran kanssa viereiselle avannolle ja vaikka Juha olisi ahvenen halunnutkin vapauttaa punnituksen jälkeen, kalan silmät olivat jäätyneet hetkessä, joten vapautus ei onnistunut.

Ahvenen silmät näyttivät tältä minuutti jäälle noston jälkeen

Kala oli seuraillut kauan aikaa jigiä, jonka jälkeen pikainen vaihto Kalarosvoon oli saanut sen tärppäämään. Juhan rosvo on lähes samanlainen, kuin minun ykköstykki kuore Kalarosvo. Huippuväri ja malli, ei voi muuta sanoa :) Tommille taas kovasti kiitoksia perheen neljännestä kilokkaasta ;)

Kalarosvon kuore

Enempää ei isoja ahvenia löytynyt ja minun päivän saaliina oli vain haukia. Järvi on vaikea, se oli tiedossa. Nyt vain odotellaan tarpeeksi surkeaa keliä, jotta pääsee taas kokeilemaan onneaan ;)

Tänä talvena monet ovat käyttäneet pieniä jigejä ahvenen pilkinnässä, sillä ne ovat tosi tehokkaita. Ainoa huono puoli “pikkuvertikaalijigauksessa” on jigipäiden huono saatavuus tai oikeastaan puute. Pieniä jigipäitä ei meinaa löytyä. Vilkmanin Aleksi oli tehnyt juuri ahvenen pilkkimistä ajatellen pieniä jigipäitä, joissa on erikoinen muoto ja bonuksena alakoukku :) Hän lähetti minulle muutaman testiin ja kyllä näillä jigi ui tosi nätisti!

kalastus

Aleksi Vilkman teki jigipäitä

Sunnuntaina käytiin kalassa ihan uudella pikkujärvellä ja seuraksi saimme blogin kautta löytyneitä kalakavereita. Treffattiin rannassa Markun ja Jeren kanssa, joille järvi oli entuudestaan tuttu. Isoja ahvenia on sieltäkin löytynyt ja tottakai pieni salainen haave oli löytää körmyahvenia.

Kyllä oli nätit maisemat!

Aamupäivällä ihmettelin, kun luotain ei piirtänyt kun tasurin, vaikka kokeilin eri syvyyksiä kolmesta metristä yli kymppiin. Kylläpä osasi olla hiljaista. Markku varoittelikin, että järvi on vaikea, mutta en olisi uskonut, että se on niin vaikea. Kaloilla ei ollut syöntipäivä ja sillä selvä. Yritin houkutella kukkoahventa näytille kärpäsen toukalla, mutta en saanut edes sellaista. Kierrettiin kaiken kaikkiaan iso lenkki ja pitkästä aikaa kalareissu oli tyylipuhdas mp :)

Kalastus olikin vähän sivuseikkana koko päivän, sillä meillä oli niin mukavaa muutenkin. Markku teki saareen tulet ja vuoli meille makkaratikut. Kylläpä kelpasi kyrsää järsiä :) Jälkiruoaksi sain kokea verkot :)

Markku teki hyvät tulet :)

En ole koskaan ollut verkoilla ja olihan se jännää nostaa verkkoa jäälle, kun selvästi samalla tunsi, että jotain liikettä siellä verkossa tuntuu. Veikkasin sitä nelosen kuhaksi, mutta arvio meni hieman pieleen. Alle kilon hauki =) Huonosti oli kalaa verkkoonkin uinut, ei ihmekään että hiljaista oli joka puolella jään alla.

Nelosen kuhako se sieltä nousee… ääh, pikku hauki

Meillä oli tosi hauska päivä, vaikka kalaa ei tullut. Kyllä kalastus on niin paljon muutakin, kuin pelkkää siiman heilutusta :) Kiitos Markulle ja Jerelle seurasta ja kiitos myös Möyhy-morreista. Markun isä on tehnyt morreja, joilla on pärjätty jopa SM-kisoissa. Nyt on minullakin ottivehkeet, jos vaikka innostun kisoihin joskus =)

Markku bongasi hienon kiven

Tänään käytiin Kallavedellä ja kyllä oli hurja tuuli sielläkin. Puuska oli 11 metriä ja ei paljon tehnyt mieli kalastaa ilman rukkasia. Olin ihan varma, että kala ei syö, kun se oli eilenkin niin passiivista, mutta kyllä sieltä jonkun verran raitapaitoja nousi. Pieniähän ne oli, kun silmä ehti jo tottua siihen kilon köllikkään, mutta eiköhän se taas tästä.

Melkein kukonlaulun aikaan

Tuuli oli tehnyt lumiaallokon jäälle

Pitkästä aikaa sai ihastella auringonnousua

Pertti Moilasen tasuri oli ainoa, joka antoi minulle kalaa tänään

Puuska 11 metriä ja sen kyllä tunsi poskissa

Kotiin tullessa nälkä kurni mahassa ja pääsin vihdoin maistamaan itse tehtyä purkkikalaa. Ihan uskomatonta, miten hyvää se oli! Purkeissa oli haukea ja ahventa ja kalan rakenne oli muuttunut lihamaiseksi. Vähän kuin tonnikalaa, mutta sata kertaa parempaa. Kannattaa kokeilla joskus, minä söin jo yhden purkin ja kohta taitaa mennä toinen.

Tarkkaa reseptiä en voi antaa, sillä kotikokkina olen vähän suurpiirteinen mausteiden suhteen :) Lonkalta heitettynä ainekset menivät näin:

-1,5kg puhdasta kalaa
-2 sipulia
-1,5dl ketsuppia
-1,5dl rypsiöljyä
-2rkl etikkaa
-2,5tl suolaa
-jauhettua valkopippuria

Seos purkkeihin

Kannet tiukasti kiinni ja uuniin

Pilkoin kalat, silppusin sipulin ja sen jälkeen heittelin mausteita sekaan. Seos kannellisiin purkkeihin ja uuniin. Purkkeihin kannattaa jättää muutama sentti tyhjää tilaa, ettei seos tule yli. Aluksi laitettiin lämpöä lähemmäs 150, jotta saatiin seos kiehumaan ja sitten laskettiin lämpö 125 asteeseen. Neljän tunnin päästä purkit olivat umpioituneet, joten virrat pois ja purkit jäähtymään. Minun uusi herkku ehdottomasti ja tätä täytyy alkaa tehdä useammin! Oletteko kokeilleet ja olisiko jotain vinkkejä maustamiseen?

Näyttää epämääräiseltä, maistuu taivaalliselta

Vielä meinasi yksi kiitos unohtua, kiitos Susanna ja Sami pullista, kyllä maistui perheelle! :)

 

Katsaus vuoteen 2016

Viime vuosi oli saaliiden suhteen heikompi, mitä toivoin. Varsinkin pilkkikausi oli surkea, ahventen koko ei lähennellytkään kiloa, kuten parina edellisenä talvena.

Kalastajana, ja varsinkin pilkkijänä, olen isojen perässä juoksija. Minä en niinkään haaveile kilomääräisesti suurista kokonaissaaliista, vaan tavoittelen ennemminkin yksittäisiä suuria kaloja. Kilon ahven on onneksi saavutettu, joten se stressin aihe on poissa päiväjärjestyksestä, mutta toisaalta ahvenennätyksen parantaminen on hankalaa. En kyllä edes uskalla haaveilla enää yli kilon kaloista, yksi tuurikala rikkoi maagisen rajan ja jos ei enempää tule, en valita :)

Nyt voisin käydä viime vuoteni kalastuksen saralla läpi kuukausi kerrallaan, joten muistellaanpa vähän menneitä :)

Tammikuu

Alku aina hankalaa, mutta onneksi tammikuun lopussa kiitos seisoi. Ahtihan ei meinannut millään antaa minulle ahventa, kun aloitin pilkkikauden. En usko, että kukaan maailmassa on yrittänyt kalastaa yhtä ainoaa ahventa niin kauan kuin minä ja useampi viikko siinä vierähtikin. Vihdoin tammikuun lopussa Ahti heltyi ja raitapaita nousi jäälle. Kyllä oli hymy herkässä =)

kalastus

Rankan kuukauden jälkeen…

IMG_6658

…Ahti heltyi minulle =)

Helmikuu

Viime helmikuun blogiartikkeleja lueskellessa kalojen kuvat ovat harvassa ja kirjaimet m ja vilisevät siellä täällä. Vaikeaa on ollut, vaikka jopa kelkkareissu heitettiin Sepon kanssa ahven-apajille. Silti saaliit olivat vain yksittäisiä ahvenia silloin tällöin.

kalastus

kalastus

Jotain sentään helmikuussakin: Kallavedestä pilkkiahvenennätys 483g :)

kalastus

Ykköstykki bongattu ;)

Maaliskuu

Pari kuukautta oli jo pilkkikautta takana ja mitään järisyttävää ei ollut jäälle noussut. Toiveita oli kuitenkin loppukaudeksi, sillä parhaiten kalaa on tullut yleensä maalis-huhtikuussa aina siihen asti, kun kausi loppuu. Ahti oli kuitenkin eri mieltä ja ihan kiusallaan antoi miniatyyriahvenia ;)

 

Siinäpä Jaanalle ahven. T. Ahti <3

Kotivesillä oli hiljaista, joten käytiin vähän merta edempänä kalassa. Sonkari, tuo ahventen kultakaivos. Sinne on päästävä uudestaan ja monta kertaa.

kalastus

Sonkarin raitapaitoja

Sonkarin jälkeen käytiin taas kotivesillä ja eräs lampi antoi talven isoimman ahvenen, muistaakseni se oli n. 600g. Hyvä lampireissu, sillä tuo oli talven ensimmäinen vierailu sillä lammella. Nytkö niitä isoja ahvenia alkaa nousemaan?

kalastus

Talven suurin ahven lammesta

Huhtikuu

Maaliskuu antoi vain sen yhden isomman ahvenen, joten viimeinen oljenkorsi suuriin raitapaitoihin oli käsillä. Heitettiin huhtikuussa yksi reissu Virmasvedelle ja kyllä se järvi onneksi joskus heltyy minullekin. Virmas ei mitään isompaa antanut, mutta kasan pienempää fileahventa kuitenkin :) Kyllä minä olen kuullut ja nähnyt, kun muut sieltä kalaa nostelevat kilokaupalla, jättiläisiäkin, mutta jostain kumman syystä minä osaan valita kalastuspäiviksi aina ne kalojen paastopäivät ;)

kalastus

Virmasvesi antoi ruokakalat

kalastus

Kevät tuli, lumi suli

Pilkkikausi loppui 10.4., mutta vielä ennen kauden päätöstä sain reilun kolmosen hauen. Kyllähän sekin mukavalta tuntui, kun koko talvi oli pilkitty lähes tyhjää :)

kalastus

Hymy herkässä

Pilkkikausi 2015-2016 paketissa, kippis!

Pirttilahti 13.4. ja 22.4.

Avovesikausi päästiin aloittamaan Sotkalla jo vappuaattona eli huhtikuun puolella. Kalaa ei tietenkään vielä ensimmäisellä reissulla saatu ja koko reissu meinasi jäädä tekemättä, kun ensimmäisellä yrityksellä moottori ei käynnistynytkään, vaikka vene oli jo laskettu vesille :) Ei muuta kuin kodin kautta vauhtia ja uusi yritys. Olin kirjoittanut viime huhtikuussa kalareissun tavoitteeksi “päästä ajamalla takaisin rantaan”. Suuret oli tavoitteet ja niihin onneksi päästiin ;)

Into piukeena :)

Kalastusta jäälauttojen seassa

Toukokuu

Kauden ensimmäinen kuha löytyi jo toukokuun alussa, mutta valitettavasti se oli alamittainen. Ykköstykki puhui taas, jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;) Kalarosvon pieni kuore toimii kesät talvet sekä ahvenelle että kuhalle.

kalastus

Vieläkin naurattaa tuo hattu =)

Äitienpäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli kalastaa lasten kanssa, mutta reissu loppui lyhyeen, kun äippä tunaroi koukkujen kanssa ja Kalarosvo tarrasi peukaloon. Päivän päätteeksi peukalossa oli reikä, mutta onneksi rosvo säilyi vahingoittumattomana ;)

kalastus

Älä kokeile tätä kotona (äläkä kalassa)

Kuhia löytyi vielä lisääkin toukokuussa, mutta se mittakala jäi uupumaan.

Alamittaa

Kesäkuu

Edelleen se mittakalan saalistus jatkui. Alamittaa kyllä löytyi riesaksi asti, mutta syömään ei päästy. Piti odottaa kesäkuun loppuun asti, että saatiin vihdoin kuhaa ruokapöytään. Pirttilahdesta löytyikin hyvä kuhapaikka ja voin kertoa, että Jaanalla oli hymy korvissa :)

Kyllähän se jo nälkä olikin!

Mittakaloja kahden kuukauden etsimisen jälkeen =D

Heinäkuu

Heinäkuussa pääsin parikin kertaa kalastamaan ammattilaisten kanssa. Hiltusen Teemu vei minut kalaan Kallavedelle ja se postaus olikin viime vuoden luetuin juttu :) Henäkuun lopussa käytiin Syvärillä ja ammattilaisia oli mukana kaksin kappalein, kun Teemun lisäksi veneessä oli Peter Lahti. Se reissu oli vuoden kalarikkain, sillä veneessä kävi järjetön määrä kuhaa. Muutenkin heinäkuu oli selkeästi ihan eri maata avovesikauden ensimmäisten kuukausien kanssa, kalan kuvia olisi vaikka muille jakaa ;)

Kallavesi oli höveli kuhien suhteen

Pinkki toimi Syvärillä :)

Kyllä kelpasi poseerata :)

Heinäkuussa ehdin myös runoilemaan ;)

Kalastusrakkausruno

Ensisilmäyksestä se monesti alkaa, sen jälkeen mennäänkin juoksujalkaa.
Kalaan on kiire ja aina jaksaa, yötä päivää, maksaa mitä maksaa.
Ei mikään ole ihmiselle niin tehokas loukku, kuin yksi keppi, siima ja siiman päässä koukku.
Univelka kasvaa, mutta ei se mitään.
Mennäänkö tällä kertaa länteen vai itään?

Peräkontti täynnä ja virveleitä kuusi, ensi reissulle kyllä vielä hankittava uusi.
Ei tarvikkeita voi olla mitenkään liikaa, miettikää vaikka sitä kahen kilon siikaa.
Arvaamaton kala se harmaakylki, kerrankin syyttä yhden laatumorrin sylki.
Siksi on oltava valikoima suuri, kalastajan varastolla lihotuskuuri.
Ostoslista pitkä kuin se karannut hauki, kauppiaat hoi, ovet auki!

Kalassa käydään vaikkei saalista saada, ei se kalattomuus maailmaa kaada.
Tyhjä reissu on tuttua kauraa, rantaan tullessa Ahti nauraa.
Välillä onneksi myös heltyy meille, kalastukseen täysin hurahtaneille.
Kyllähän se tietenkin paremmalta maistuu, mitä harvemmin kalafile pannulla paistuu.

Tunteista paras on kireä siima, voisiko sanoa kalastajan kiima.
Kalan ja kalastajan välinen taisto, silloin herää kalamiehen vaisto.
Toisinaan voittaa, toisinaan ei.
Kymppikilon hauki uuden vieheen vei.
Kirosana raikuu ja ilmassa viha, meinaa palaa kalastajan hiha.
Ei auta itku, ei nyrkin puinti.
Jossain päin jatkuu hauen uinti.
Kokemusta rikkaampana vaikka köyhä on olo, lohtua kaipaa kalastajapolo.
Ensi kerralla ehkä parempi tuuri ja haavista löytyy saalis suuri.

Kaikki me ollaan vieraina täällä, nöyrinä kuljetaan polkujen päällä.
Kunnioitus eläimille, järville ja puille, säilytetään tämä ihanuus myös muille.

Elokuu

Kalantulo vain yltyi, kun päästiin elokuuhun ja kuhaa tuli joka reissulla. Kallavesi on hyvä kuhavesi ja kyllä se ihme olisi, jos sieltä ei kesällä onnistuisi kuhaa saamaan. Sain elokuussa myös kesän isoimman kuhan, painoa kolme kiloa :)

Tämmöisiä kölliköitä kun löytyisi enemmän :)

Liian iso ruokapöytään :)

Kuhat ovat kivoja, mutta kyllä ahven on ykkönen. Ne ovat olleet haastavia kalastettavia Kallavedestä, mutta elokuussa alkoi myös ahventa löytymään. Yksi hurjaakin hurjempi syönti sattui Hirviselällä kohdalle ja vieläkin muistan sen kuin eilisen. Kalastuksen tähtihetkiä ;)

Hymy herkässä

Juuri sopiva savupönttöön

Kerran kesässä näin :)

Syyskuu

Ahvenet olivat hyvin syönnillään muutaman viikon, mutta sitten niitä ei enää meinannut löytyä. Hurjat ahvensaaliit olivat muisto vain. Onneksi kuha oli vielä aktiivinen ja ruokakalaa nousi.

Pari pötkyä

Syyskuussa sain myös parannettua haukiennätystäni. En koskaan lähde kalastamaan haukea, vaan kohdekalana on aina joko ahven tai kuha, mutta syyskuussa ahvenen kalastuksen lomassa reilun kahdeksan kilon hauki puri ahvenjigiä. Ihanaa ja pelottavaa väsytellä sellaista mörköä 0.13mm siimalla. Minä vein kuitenkin sen matsin, mutta toki hauki pääsi punnituksen jälkeen jatkamaan matkaansa =) Sovittiin treffit ensi kesäksi ;)

Ennätyshauki 8,2kg

Lokakuu

Avovesikalastuksessa alkoi olla viimeiset reissut käsillä ja myös kala passivoitui. Tuntui, että kolmen hurjan kuukauden jälkeen hiljainen arki oli palaamassa kuvioihin. Saaliit olivat enää yksittäisiä kaloja silloin tällöin.

Hei raitapaita, missä sun kaverit on?

Yksi tänään, toinen viikon päästä

Ei lähde kahdella fileellä vielä nälkä

Marraskuu

Talvi meinasi yllättää avovesikalastajat, sillä kesken syksyn alkoikin pakastaa ihan urakalla. Pirttilahti jäätyi melkein käsiin ja saatiin viime tingassa haettua vene järvestä. Miten ihmeessä se talvi tekee sen joka vuosi, että se osaa yllättää meidät… Ensi syksynä olen tarkkaavaisempi :) Avovesikausi siis pistettiin pakettiin aiemmin, kuin suunniteltiin ja viimeinen reissu Puattisella tuli heitettyä jo 23.10. Marraskuussa ei päästy kalaan ollenkaan. Uhkarohkeimmat kävivät ensijäillä, mutta minä jänishousu katselin vaan rannasta ;)

Joulukuu

Pilkkikausi starttasi ihanan aikaisin ja ensimmäinen pilkkikeikka tehtiin jo 14.12. Sotkalle. Sen jälkeen ahvenia on löytynyt yllättävän hyvin ja olen alkukauteen erittäin tyytyväinen :) Jatka samaan malliin Ahti ;)

Sotka antoi hyviä raitapaitoja

Virmasvesikin käytiin testaamassa

Kallavesi on myös korkattu

Tykkään =)

Miten teidän kalastusvuosi 2016 sujui? Jäikö jokin kala tai reissu erityisesti mieleen?