Jotain pientä on taas löytynyt, kun on hiki päässä etsinyt. Käytiin sunnuntaina Juurusvedellä ja se oli talven ensimmäinen reissu sinne. Jäi myös viimeiseksi, sillä jää oli sen verran huono verrattuna muihin lähivesiin.

Juurusveden jää oli loskaista ja pehmeähköä, joten kokemattomat kelkkailijat (=me) ajavat nopeasti vääriin paikkoihin. Ei olla koskaan käyty siellä kelkalla, joten meillä ei ole mitään käsitystä Juurusveden jäätilanteesta keväisin.

Oltiin aamulla pelipaikoilla jo paljon ennen kukon laulua. Kukko taisi vasta vähän raotella silmiään ja ojennella jäseniään, kun meillä oli jo siimat vedessä. Ei napannut aikainen lintu matoa ja aamupäivä meni tyhjää pyytäessä.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Ennen puolta päivää katsottiin kartasta hyvännäköinen alue ja päätettiin lähteä kokeilemaan sitä. Se meinasi olla iso virhe, sillä jossain vaiheessa en uskaltanut enää jatkaa ajamista, sillä jäässä oli paljon mustia länttejä. Juha meni kokeilemaan niitä kairalla ja kun kaira meni sekunnissa jäästä läpi, Lynkkis teki aika jyrkän uukkarin ja kaasutettiin äkkiä takaisin paremmille jäille.

Hui kamala, meinasi päättyä huonosti se keikka. Ehkä ei kevätjäillä uskalla mennä enää ollenkaan vieraisiin paikkoihin, kun ne voivat olla tosi petollisia. Noh, selvittiin episodista säikähdyksellä ja jatkoimme pilkkimistä.

Olin ajatellut kalan syövän tosi hyvin, kun kelikin oli sen verran erikoinen. Syönnistä ei kuitenkaan ollut merkkiäkään ja joka paikka piirsi tyhjää. Kalan etsiminen oli vaikeaa, kun alueet olivat ihan uusia.

Aamulla satoi, joten otin käyttöön Rantamäen Manun lähettämän sadehupun porakoneelle. Vitsit kun on kätevä, kiitos Manu!

Juurusvedessä ahven ja kuha viihtyvät kuulemma matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Itse pilkimme Kallavedessä yleensä 7-8 metrissä, kun Juuruksella ahventa pilkitään 5-6 metristä. Vesi on siellä humuspitoista, joten varmaan siksi kuhaakin nousee talvella pilkillä paremmin, kun ne eivät mene älyttömän syviin monttuihin. Syvääkin vettä Juuruksessa kyllä riittää, siellä on useita yli viidenkymmenen metrin monttuja.

Juurusvesi sijaitsee lentokentän vieressä

Iltapäivällä näytti siltä, että Juurukselta lähdetään tyhjin käsin kotiin. Olin kairannut päivän aikana 50 avantoa ja tosissaan etsinyt kalaa. Monet sanovat nyt, että keväällä isot tasurit eivät enää toimi, vaan kokoa pitää pienentää. Itse uittelin keskikokoisia tasureita koko päivän, sillä ihan pieniä minulta ei montaa löydy.

Keli vaihteli päivän mittaan

Oli ihan sama mitä avannossa heilutti, kun kalaa ei vaan ilmestynyt luotaimen näyttöön. Kello alkoi lähestyä kolmea ja sanoin Juhalle, että kokeilen vielä yhden avannon ja että hänkin voi alkaa valmistautumaan lähtöön.

En edes kehdannut enää kairata reikää, vaan menin Juhan vanhalle avannolle. Valitsin tasuriksi yhden pienimmistä tasureista, mitä minulta löytyy. Se oli Kalarosvon kuore jigipyrstöllä. Laskin tasurin avantoon ja uittelin sitä rajusti. Ei mitään elämää!

Välillä katselin kännykkää ja vilkuilin samalla luotaimen näyttöä. Kummallisen tyhjää. Laitoin kännykän taskuun ja edelleen tasuri teki suurta ylös alas liikettä näytöllä. Sitten joku kala saikin ärsykkeen pohjassa ja lähti nousemaan kohti.

Oho katoppas, kala! Pitkästä aikaa eloa avannon alla. Pidin ongen tukevasti kädessä, sillä viiva tuli ahvenmaisen määrätietoisesti kohti. Vettä oli alla kuusi metriä ja uitin tasuria kolmosessa. Kala nousi kohdalle ja tärppäsi. No niin, nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan. Näitä lisää! Ahvenen mitat olivat 750g/37cm.

Kalat tykkäävät Kalarosvosta, se on tieteellisesti todistettu monta kertaa =)

Ei se syönti siitä sittenkään parantunut, sain lisäksi vain yhden 150g ahvenen. Juha on aina ihmettellyt, kun saatan käydä kokeilemassa hänen vanhoja avantojaan. Hänen mielestään se on täysin turhaa. Olen sanonut, että käyn tarkistamassa josko siltä olisi unohtunut sinne isoja kaloja. No enää Juha ei varmastikaan ihmettele minun tyyliä, vaan ennemminkin pelkää, että mitähän se Jaana sieltä tällä kertaa nostaa :)

Juurusvesi antoi vain yhden mukaan otettavan kalan. Törmäsimme jäällä Samiin ja Susannaan ja saimme kesäisiä kuhapaikkavinkkejä, kiitos niistä! Ensi kerralla Juurusvesi kutsuu siis vasta avoveden aikaan.

Kovin kauan ei enää kelkalla uskalla jäällä liikkua, mutta eilen käytiin vielä kokeilemassa Virmasvesi. Kylläpä oli eri meininki jään laadun kanssa siellä verrattuna Juurusveteen. Virmaalla porukka ajelee jäällä vielä autoilla!

Auringonnousu Virmasvedellä

Liikkuminen kelkalla oli tosi hankalaa, sillä jää oli ihan peilinä. Kelkka kiepsahti monta kertaa 180 astetta kesken ajon. Ohjattavuus vain hävisi ja alettiin pyörimään. Ei voitu ajaa kuin kahtakymppiä ja kyllähän se kelkka yhdessä vaiheessa jäi sutimaan paikalleenkin, mutta Juha riskinä miehenä veti sen lähimmän lumilaikun kohdalle :) Paljon on opittu uusia juttuja parin päivän aikana: älä aja mustiin läntteihin, älä aja peilijäällä…

Lynkkiksen pyörähdys jättää tällaiset jäljet

Virmasvedellä on jotain minua vastaan. Kala ei syö ikinä, kun menen sinne. Ja sitten kun en ole siellä, tyypit nostelee yli 50cm ahvenia. No ehkä joskus se ilon päivä koittaa minullekin. Virmaan saldo oli yksi 32cm ahven. Virmasvedellä pilkkikausi jatkuu varmaan Juhannukseen, sillä siellä oli teräsjäätä 40-50cm.

Teräsjäätä paljon, kaloja vähän

Lokkikaverukset kyttäsivät minun ahventa

Kelkan päällä oli mukava lekotella

Ranta oli loskainen

Suomen sää on vaihdellut tosi paljon viime päivien aikana. Jokaiseen päivään mahtuu kaikennäköisiä sään vaihteluita, aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Ja viiden minuutin päästä taitaakin tulla talvi. Tuulenpuuskat ovat olleet yli 20 metriä sekunnissa, sunnuntaina Juuruksella puuskat olivat 21 metriä sekunnissa. Tuuli varasti jopa Juhan kypärän ja meinasi viedä mennessään. Ja sunnuntaina taivaalle ilmestyi myös kokonainen sateenkaari, maaliskuussa!

Wau!

Tänään käytiin Sotkalla. Yleensä Sotka on myös yksi niistä paikoista, jotka ovat kitsaita kalojen kanssa, jos minä olen siellä. Aina saa lukea muiden huippureissuista ja katsella jättiahventen kuvia. Toisilla ei mahdu ahvenet avannosta suuren koon vuoksi. Voi sitä onnenpäivää, jos sattuisi joskus itse keskelle hurjimman ahvenen purun.

Kukko oli jo ehtinyt laulaa tänä aamuna, kun me vasta mentiin jäälle

Tänään sain viiden minuutin näytteen siitä, millaista se hurja syönti voisi olla. Ne olivat tämän talven mukavimmat viisi minuuttia, vaikka montaa kalaa en siinä ajassa ehtinyt saamaankaan, mutta tahti olisi ollut hyvä. Jos vaikka tunnin olisi sylkenyt sillä tyylillä kalaa avannosta, niin eiköhän se Sotka olisi tyhjä nyt.

Etsittiin koko aamu kalaa, mutta sain vain yhden hauen. Ahvenista ei merkkiäkään. Eilen säätiedotus näytti tälle päivälle hyvää poutaista keliä, mutta yön aikana säänjumala tuli toisiin aatoksiin. Pistetäänpäs sittenkin pieni lumisade Kuopioon.. ei kun laitetaan kerralla kunnon myräkkä!

Sieltä se pilvi tulee

Vähän esimakua tulevasta myräkästä

Porakoneen suojalle oli käyttöä

Tyhjä reikä x 7

Ihmettelin kelkalla ajaessa, että onko minun kypärän visiirissä joku tahra vai mikä kumma tuo valkoinen homma on näkökentän oikealla puolella. No ei se tahra ole, kun se liikkuu. En ole koskaan nähnyt sellaista valkoista seinämää, joka oikeasti vyöryi päälle.

Yhtäkkiä kaikki muuttui valkoiseksi. Ei nähnyt eteen, ei taakse. Yritin katsoa kelkan sivulle maahan, mutta ei nähnyt edes kelkan viereen. Pidin kännykän karttaa toisessa kädessä ja ajoin samalla. Joka kerta kun vilkaisin karttaa, olin ajanut enemmän ja enemmän väärään suuntaan.

Sama ilmiö, kuin pari vuotta sitten Sotkalla kesällä, kun sumu oli niin sakea ettei eteen nähnyt. Silloin aloin vain pyörimään ympyrää. Tänään tapahtui sama juttu. Suoraan ajaminen oli täysin mahdotonta. En varmaan ajanut kovempaa kuin ykköstä, koko ajan pelotti, että ajan jonkun päälle. Ihan kuin olisin ajanut silmät kiinni.

Todettiin, että ollaan me hulluja, kun tässä kelissä kalastetaan, mutta ainahan se toivonkipinä on takaraivossa hyvästä syönnistä. Kelin muutos voi laukaista ahventen ruokahalun.

Kyllä se aurinko vielä paistaa :)

Löydettiin vihdoin määränpäähän ja paikka oli sama, jossa käytiin viime Sotkan reissulla. Silloin joka avannolla oli välivedessä silppua ja parven alla näkyi isompia ahvenia. Tänään oli jännä juttu, että taas siellä oli silppuparvi. Ja parvi oli iso, sillä se näkyi lähes joka avannolla ja teimme yhteensä varmaan lähemmäs 40 avantoa.

Lähes joka avannolla tällainen matto pikkukalaa

Isot tasurit eivät siis oikein enää toimi, paitsi houkutteluun. Uitin Kalarosvon flash-tasuria kuva parven alla ja tein suuria uittoliikkeitä. Pian näyttöön ilmestyi hyviä ahvenia, jotka kävivät tökkimässä tasuria. Vaihdoin äkkiä pienen mikrotasurin ja se kelpasi syötäväksi asti.

Tämän päivän ottipeli

Ehdin nostamaan muutaman kivan ahvenen (suurin 470g) ja olin niin iloinen siitä tunteesta, että vihdoin omalla avannolla oli paljon nousevia kaloja ja ne vielä tärppäsivät ahneesti. Se on juuri se tunne, jonka takia jaksaa herätä aamukolmelta ja kalastaa kahdenkymmenen metrin puuskatuulesta huolimatta. Tänään neulanterävät lumirakeet piiskasivat naamaa ja sen kyllä huomaa tulipunaisesta naamasta, mutta punaisen naaman alaosassa on hymyilevät huulet.

Isoin 470g

Minun avannoilla näytti tältä, kun vaihtelin lennosta vieheitä

Syöntipiikki oli lyhyt ja ihana. Kun hyvä viiva lähestyi viehettä ja sen jälkeen tunsi mukavan painalluksen siiman päässä, se oli niin mahtava fiilis. Mitenkähän täpinöissäni olisin esimerkiksi kymmenen kilon saaliista, kun jo muutama kala saa minut leijailemaan =)

Myräkän aikana ahkion viereen tuiskutti 20cm lunta

Aurinko pilkottaa

Myrskyn jälkeen on poutasää

Iltapäivä antoi yksittäisiä kaloja silloin tällöin ja muutama jättiläisahven kävi viehettä kurkkimassa. Kyllä sinne jäi hyviä kaloja vielä uimaan, ihme paikka. Pakko päästä uudestaan.

Kalojen mahasta löytyi tosi pientä ravintokalaa, se näyttäisi vähän muikulta, en osaa täysin varmaksi sanoa. Sitä silppua oli avantojen alla useampi metri ja osalla ahvenista, joita saatiin, oli mahat pinkeinä sitä. Yhdelläkin noin 250g ahvenella oli 20 pikkukalaa mahassa. Tuo mahasta löytynyt kala ei ole kuin 4-5cm pitkä, ei ole ihmekään ettei iso tasuri kelvannut..

Muikku vai kuore? Ei saa vastata tulitikku :)

Näistä saa muutamat fileet -> herkkuruokaa luvassa

Kyllä minun kalastus on kunnon jojoilua, välillä vedetään nollapäiviä ja välillä on palkkapäivä. Silti ne tyhjät päivät kuuluvat tähän hommaan, eihän nämä palkkapäivät muuten tuntuisi miltään =)

Hellou pitkästä aikaa! Näköjään hurahti kymmenen päivää edellisestä postauksesta, mutta ette ole kovin kummoisista kalastuskuulumisista jääneet paitsi. Viime viikonloppuna oli rippijuhlien järkkäämistä (ei omien =D), joten kalaan en ehtinyt ollenkaan.

Viime postaus oli kalailoa täynnä. Olin saanut talven isoimman ahveneni ja lisäksi saimme potin savustukseen sopivia ahvenia. Kyllä savuahven on herkkua!

Näiden herkkujen jälkeen kalantulo loppui

Sen jälkeen kalastusonni on kääntynyt ja tällä hetkellä rämmitään pohjamudissa. Juuri kun kuvittelee osaavansa kalastaa, joku koputtaa olkapäähän ja tiputtaa sinut haavemaailmastasi maan pinnalle. Nyt on polvet ruvella. Syytän tästä huonosta kalaonnesta Kallavettä, sillä sieltä on ihan mahdotonta löytää ahvenparvia. Tai kyllähän sieltä kalakukkotarpeet saa, mutta filekala on uinut jonnekin kauas.

Juhlien järjestämisen lomassa ehdin välillä kalastaakin. Joka kerta kun olen jäällä käynyt, siellä on ollut ihan hirvittävä tuuli. Viime viikon perjantaina puuskatuuli oli 18 metriä sekunnissa ja lisäksi taivaalta satoi poikittain lunta. Sää ei ollut kovin nautinnollinen ja saaliskin jäi huonoksi. Nolla kalaa. Sellaisista reissuista ei kovin monen lauseen rapsoja kirjoitella.

Myräkkä

Alkuviikosta lähdettiin Kallavedelle samoille paikoille, mistä sain talven isoimman ahveneni. Kartoitettiin paikkaa laajasti, mutta siltä alueelta löytyi vain yksi sintti. Sen jälkeen laajensimme kalastusaluetta muutamalla kilometrillä, mutta saalis ei parantunut yhtään.

Keli näytti hyvältä kalakeliltä, mutta se oli vain hämäystä

Tyhjä luotaimen näyttö on niin tuttu näkymä

Minulla on nyt viharakkaussuhde Kallaveteen. Asun lähes sen rannalla, mutta silti tämä minun oma kotijärveni ei anna minulle kaloja. Kesällä sieltä saa kuhia, kiitos niistä, mutta talvella kalastaisin mielelläni isoja ahvenia. Järven koko on niin suuri, että siellä on takuuvarmasti isoja raitapaitoja, mutta miksi ne leikkivät vaikeasti tavoiteltavia? Mitä veikkaatte, kuinka monta kymmentä vuotta joudun haravoimaan Kallavettä, jotta ymmärrän edes jotain isojen ahventen sielunelämästä?

Tällä viikolla teimme yhteensä kolme reissua Kallavedelle ja olisinkohan saanut yhteensä kolme ahventa. Yritystä on ollut ja reikiä on tehty. Silti kalat ovat hienosti väistäneet meidän avantojamme. Kai me ollaan sitten etsitty vääristä paikoista.

Kallaveden kartoitusta osa 194737457

Oltiin yhtenä päivänä Puutosselällä, johon Kallavesi siis loppuu ja sen jälkeen vaihtuu Sotkanseläksi. Meidän kaveri oli samaan aikaan Sotkalla kalassa. Kuinka voikaan toisiinsa yhteydessä olevat järvet olla niin erilaisia? Kuin yö ja päivä. Me pilkimme tyhjää Kallaveden puolella ja kaveri veti hurjana ahvenia Sotkalla. Oli sillä iso kuhakin yhdessä vaiheessa kiinni..

Kaveri soitti innoissaan monta kertaa päivän aikana ja houkutteli tulemaan Sotkalle hurjan kalansyönnin takia. Isoja murikoita nousi kuulemma tasurille jatkuvasti. Minä luotin taitoihini, vaistoihini ja Kallaveteeni ja sanoin, että me pysymme täällä ja kokeilemme löytää syövää kalaa Kallaveden puolelta. Hehheh, vieläkin naurattaa oma sinisilmäisyys. Sinne meni hyvä ahvenen syöntipiikki Sotkalla. Minä pilkin sillä välin tyhjää Kallavedellä. Olisi pitänyt sittenkin mennä..

Sotka ja sen hurja syönti pyörivät mielessä. Meille vaan yleensä on käynyt niin, että kun menemme Sotkalle kalaan, reissu on mp. Miten se voikin aina mennä niin, että kala on kylläinen, kun minä olen lähellä. Mehän emme kerrasta tai vielä sadastakaan usko, että Sotka on aina tukossa, kun me mennään sinne. Päätettiin käväistä eilen niillä kaverin ottipaikoilla, josko sieltä vielä löytyisi rippeitä syövistä ahvenista.

Jäällä ennen aurinkoa :)

Yllätys oli melkoinen, kun Ahti antoi ahvenkeittotarpeet. Erehtyiköhän se henkilöstä.. Päivän ainoa toimiva tasuri oli Kalapele ja sen lisäksi pieni Mikadon Fishunter antoi muutamia raitapaitoja. Kala oli tosi aktiivista ja monilla avannoilla näkyi elämää. Kalaparvi pölähti aina välillä näyttöön ja viehettä kohti ampaisi jopa kymmenen viivaa. Tärpit olivat kuitenkin jostain syystä harvassa, viimeinen ärsyke jäi puuttumaan ja kalat laskeutuivat takaisin pohjaan. En tiedä, mitä se olisi vaatinut, mutta tarjolla oli todella paljon kalaa ja vain murto-osa saatiin jään paremmalle puolelle.

Tämä ilmiö toistui eilen useita kertoja

Syönti ajoittui aamupäivään, kun aurinko oli vielä jonkun verran pilvien peitossa ja tuuli siedettävissä lukemissa. Iltapäivällä puuska oli jo 17 metriä sekunnissa ja kaikki tavarat piti sitoa kiinni, muuten ne lähtivät tuulen mukaan. Sain päivän ensimmäisen tärpin jo kuudelta ja kalan käytöksestä päätellen se oli iso ahven. Jostain syystä se oli huonosti kiinni ja irtosi aivan avannon alla, mutta sen verran siitä opin, että pelipaikoilla on oltava viimeistään aamukuudelta.

Kellon ympäri Sotkalla, siinä se möllykkä jo laskee :)

Kiitos Sotka ahvenkeittoaineksista!

Sotkalla on kyllä käytävä vielä näillä jäillä uudestaan. Kalapaikat ovat useamman kilometrin päässä rannasta, joten mielelläni menisin sinne kelkalla. Siinä on vain yksi mutta ja tällä kertaa sen mutan nimi on Lynkkis. Se nimittäin meinasi taas jättää meidät jäälle. Käytiin tänään pikareissu (vain kuusi tuntia ;)) Kallavedellä ja kotiin ajaessa kelkka sammui yhtäkkiä kuuden kympin vauhdissa.

Rantaan oli muutama kilometri ja meinasi iskeä pieni paniikki. Veneen saa soutamalla rantaan, mutta kelkan roudaaminen itse rantaan onkin vähän haastavampi juttu. Mitenköhän hajonneen kelkan saa oikeasti rantaan, ihan vain tulevaisuutta ajatellen? :)

“Kerrotko Lynkkis mikä sulla on ongelmana?”

Juha rassaili kelkkaa aikansa ja keksi ratkaisun ongelmaan. Polttoaineen saannissa on jotain hämminkiä ja se pitää hoitaa kuntoon ennen seuraavaa reissua. Onneksi Lynkkis kuitenkin lopulta toi meidät rantaan asti, muuten olisin kotimatkalla vieläkin.

Kaikki sanovat, että kevättä kohti ahvenen syönti paranee. Tulkaahan käymään Kallavedellä, niin nähdään oletteko vielä samaa mieltä =) En voi olla ihmettelemättä, kuinka haastava järvi se on ison ahvenen pilkkijälle. Lähes mahdoton. Tänään se antoi yhden sintin. Pidä sinttis, minä sanoin, ja laitoin kalan takaisin avantoon.

Kallavedessä on se hyvä puoli, että eväät saa aina syödä rauhassa ilman kalojen häirintää

Näillä jäillä olisi tarkoitus käydä vielä Juurusvedellä pilkillä, onko kellään vinkkiä minne auton ja peräkärrin saisi sinne luvalliselle paikalle parkkiin? Rentouttavaa viikonloppua kaikille, menkäähän kalaan! Hyviä kelejä luvassa :)

Tunteiden vuoristorataa tämä kalastus. Välillä haluaa myydä kaikki kalastusvehkeet, kun kalareissuilta ei tule mitään, mutta sitten taas löytyy hyviä kaloja ja harrastus jatkuu :)

Käytiin viime viikolla heittämässä Sotkan ja Ripatinselän (Pohjois-Kallavesi) keikat. Ihan järkyttävän surkeaa. Joka paikka oli niin tyhjä, että meinasin oikeasti pakata pilkkivehkeet varastoon ja alkaa odottamaan jäiden sulamista. Mietin, että minkä ihmeen takia sitä jaksaa käydä yhdeksän tuntia tekemässä jäähän reikiä ja tarpomassa upottavassa lumessa, kun palkkaa ei näy eikä kuulu. Jos minun ruokavalio koostuisi itse pyydetyistä kaloista, minussa olisi vain luu ja nahka.

Olen kyllä ottanut viime kalareissut ihan vain kuntoilun kannalta. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisin heilutellut avannossa hyppynarua. Sotkalla kierrettiin kahteen pekkaan monta paikkaa ja reikiä tehtiin varmasti sata. Kelkka näkyi aina pienenä pisteenä, kun kartoitin alueita kairaamalla. Tuntui, että etsittiin koko Sotka, mutta ei ketään missään.

Auringonnousu Puutosalmella

Kahdestaan saa kartoitettua ison alueen, kelkka ja Juha näkyvät mustina pisteinä

Kahvitauko suojassa tuulelta

Tuuli teki aaltoja lumeen

Useampi alue kartoitettiin, mutta turhaan

Sama meininki oli Ripatinselällä. Sain vain pari kukkoahventa, enkä enää ihmettele yhtään miksi tämä on kalakukkokaupunki. Tietenkin siksi, kun täältä ei tule kuin kukkokaloja. Emme olleet koskaan ennen käyneet Ripatilla ja tuon saalismäärän perusteella emme sinne enää menekään. Sielläkin etsittiin kaikki potentiaaliset paikat, mutta ei. Paitsi yksi kartan mukaan hyvännäköinen paikka jäi kokeilematta, sillä siinä oli niin paljon loskaa, että kelkka meinasi jäädä kiinni.

Neulaniemen päässä on hyvät parkkipaikat ja sieltä pääsee helposti jäälle

Ripatinselällä keli oli välillä tällainen..

Ja välillä tällainen

Sunnuntaina oltiin koko päivä Puutos- ja Hirviselällä. Sen päivän jälkeen olin masentunut. En saanut koko päivän aikana edes tärppiä! Voitteko uskoa? Kiertelimme hyviä paikkoja, mutta kalat vaan eivät olleet siellä. Näin pitkin Hirviselkää jonkun kengän jälkiä ja välillä näkyi myös vasta kairattuja avantoja. Pian nähtiin tämä “kenkämies” eräällä kalapaikalla ja jäimme juttelemaan hänelle. Hän oli kiertänyt koko päivän Hirviselkää ja saaliina nolla kalaa. Ei mene muillakaan hyvin. Olen usein sunnuntaisin kirjoittanut blogiin rapsan, mutta viime sunnuntaina halusin vaan unohtaa koko pilkkimisen.

Maanantaiaamuun mennessä pilkkimasennus oli kaikonnut ja sanoin aamulla Juhalle, että tänään rytisee. Jännää, miten se toivonkipinä aina syttyy uudestaan yön aikana, vaikka edellinen päivä tai edelliset viikot olisivat olleet ihan surkeita. Silti takaraivossa on aina pieni luotto Ahtiin, että kyllä se joskus heltyy. Säätilakin näytti hyvältä.

Eilisen sää Kuopiossa (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Mentiin Etelä-Kallavedelle ja aloitimme kalastuksen eräältä viime keväiseltä hyvältä ahvenpaikalta. Ensimmäisellä avannolla joku iso kala kävi katsomassa tasuria ja koska viimeisimmästä ison kalan havainnosta oli ikuisuus, jumittauduin kymmenen neliön alueelle etsimään jättiä.

Tein useita reikiä muutaman metrin välein ja pohjasta nousi välillä aina pienempiä kaloja. Taisin muutaman ahvenen siinä saadakin, mutta vapautin kaikki. Eräs Jari antoi edellisenä päivänä vinkkejä, että koska kalat ovat nyt tosi arkoja, tasuria ei saa missään nimessä laskea pohjaan asti.

Pidin Kalarosvoa kolme metriä pohjan yläpuolella, vettä oli alla kuusi metriä. Annoin tasurin olla ihan paikallaan ja välillä onkikaan ei ollut kädessä. Vilkuilin luotainta ja odotin. Räpläilin siinä kännyykkääkin aikani kuluksi. Sitten näin pohjasta irtoavan viivan. Nyt näyttää hyvältä! Olin ahvenpaikalla, joten tottakai toivoin kalan olevan raitapaita. Otin ongesta tukevan otteen ja toistelin kalalle, että älä tee syöksyä, älä tee syöksyä. Hauen tärpin tunnistaa luotaimesta jo ennen kuin sitä tuntee vavassa. Pelkäsin siis, että kala tekisi nopean syöksyn, jolloin se olisi ilmiselvä hauki.

Minun toistelut tepsivät, sillä kala ei tehnyt syöksyä vaan nousi ihanan määrätietoisesti kohti Kalarosvoa. Viiva oli todella paksu ja tiesin kalan olevan iso, jos saisin sen jäälle. Pam! Kala tärppäsi paikallaan olevaan tasuriin ja minun tarvitsi vain tehdä vastaisku. Oijoi, hyvältä tuntuu ja kala poukkoili siiman päässä juuri kuin ahven. Ihanaa, tule nyt jäälle asti. Siima sotkeentui anturin johtoon, mutta se ei haitannut, sillä kala oli syönyt kolmihaarakoukun kaikki kolme koukkua ja oli erittäin tiukasti kiinni.

Sain kalan jäälle, ja viime viikon huonot reissut ja sunnuntain maailman surkein nollareissu unohtuivat hetkessä. Ei haittaa, anna vaan Ahti MP-reissuja, jos hyvität ne aina näin. Ahven näytti tosi isolle ja ajattelin, että siinä ja siinä rikkoontuuko kilon raja. Eihän minulla mitään stressiä kilokalasta ole, kun kerran jo sellaisen olen saanut, mutta en pistäisi pahakseni, jos saisin toistekin. Punnittiin kala kahdella vaa’alla ja ei paukkunut kilo, harmi. 955 grammaa ja 41 senttiä, iso se kuitenkin oli! Kala oli minun Kallavesienkka ja myös tämän talven isoin ahven, kyllä tuntui mukavalle!

Kalalle maistui Kalarosvon flash-kylkinen kevennetty

Melkein heti kalan saamisen jälkeen paikalle kurvasi kaksi poliisia moottorikelkoilla. Leijailin yläilmoissa ison ahveneni vuoksi ja mieleen tuli ajatus, että voivatko he pidättää minut liian suuren ahvenen hallussapidosta.. no se siitä oudosta ajatuksesta, he pitivät vain puhallusratsian =)

En saanut koko päivänä enää yhtään kalaa, mutta mieli oli iloinen siitä huolimatta. Etsittiin Kallavedeltä laikkuja, mutta kaikki paikat olivat täynnä sitä kukkokalasilppua. Isot olivat kadonneet, taas.

Kovin kauan ei kelkalla enää jäälle pääse, sillä rannat alkavat sulamaan. Yöllä lämpötila saattaa käväistä pakkasella, mutta päivällä on jo sen verran plusasteita, että lumi häviää silmissä päivän aikana. Meidän kotikatukin muuttui yhdessä päivässä lumisesta mustaksi, nyt on paljas asfaltti. Nyyh, en tiedä haluanko pilkkikauden vielä loppuvan, mutta sitähän ei minulta kysytä…

Vielä tänään kuitenkin ehti yhden paikan käydä testaamassa kelkan kanssa. Heräsin aamuvirkkuna neljän hujakoilla ja olimme kuudelta jo matkalla. Katsoin aamulla ilmanpaine-ennustetta ja aamupäiväksi Suomen päälle oli tulossa matalapaine. Joko nyt vihdoin hanat aukeaa ja me päästään savustamaan ahvenia?

Tänään ilmanpaine teki näin (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Aamun ensimmäiset avannot olivat tyhjiä. Olimme tutuilla paikoilla, josta saimme helmikuun alussa hyvin isoja ahvenia. Höh, tällaistako on koko päivän, kalatonta? Vaihdoimme paikkaa ja edelleenkään pohjassa ei ollut mitään eloa. Meneekö koko päivä pelkäksi etsimiseksi ja ajeluksi, olisihan se mukava välillä nostella kalojakin. Yksi avanto vielä ja sitten siirtymä uuteen paikkaan.

Tein reiän ja laskin Kalarosvon väliveteen. Vettä oli alla kahdeksan metriä ja pistin rosvon vitoseen. En ehtinyt edes uitella rosvoa, kun pohjasta lähti viivoja kohti. Uuuh mikä tunne, siis viivoJA, ei ainoastaan yhtä, kuten aina yleensä. Nopein kala nousi todella määrätietoisesti tasurille ja tärppäsi. Nostin kalan ylös ja hyvä savuahven oli jäällä!

Aamulla keli oli näin märkä

Äkkiä tasuri takaisin ja taas useampi viiva lähti kohti. Nostelin avannosta muutaman hyvän kalan, kunnes syönti hiipui. Paras savukalan koko on minun mielestäni 300-700g, joten kaikki parisataset ja pienemmät vapautin. Hetken syöntipiikki sai minut taas niin onnelliseksi, kalojen nousu tasurille on niin ihana tunne.

Savuun =)

Ei savuun vaan takaisin kasvamaan

Vaihdoimme taas pian paikkaa ja menimme alueelle, jossa oli sama kahdeksan metriä vettä. Jos kerran aiemmat kalat olivat siinä syvyydessä, ehkä ne ovat muuallakin kasissa. Alkuun uusi paikka piirsi tyhjää ja vilkuilin jo kartasta seuraavia paikkoja. Olin kahden vaiheilla, että mennäkkö etelään vai pohjoiseen päin. Pohdiskelu loppui Juhan jäälle nostamaan 630g ahveneen. Jäämme tähän.

Samassa minunkin luotaimessa alkoi taas näkymään hyviä nousuja ja yhden hyvän kalan karkuutin aivan avannon alla. Se avanto tyhjeni täysin, mutta sitten taas seuraavalla näkyi elämää. Kalat lähtivät nousuun vain silloin, jos tasuri oli useamman metrin pohjan yläpuolella, joten koko päivän kalastin välivedessä.

Tasuri houkutteli välivedessä saalistajia

Mukavan kokoisia kölliköitä

Ravintokalana 5cm kuore, harvoin näkee noin pieniä.. silti iso tasuri kelpasi

Silmä lepää =)

Kalarosvon alla näkyvä tasuri toimi tänään parhaiten, tai siis se oli ainoa tasuri joka ylipäätänsä toimi. Ihme järvi, muilla tasureilla en edes ole saanut tuolta kaloja..

Päivän ottipelit, mikään muu ei toiminut!

Syönti loppui kahdentoista jälkeen eikä nousevia viivoja näkynyt enää sen jälkeen, vaikka etsimme kalaa vielä melkein neljä tuntia. Ihana syöntipiikki ja pitkästä aikaa vähän pidempi, kuin yhden kalan mittainen. Pian pääsen taas herkuttelemaan savuahvenilla, olikin ikävä :)

Yhteistyössä Hitachi Power Tools Finland Oy:n kanssa 

Akkuporakoneet ovat ilmestyneet pilkkijöiden perusvarustukseen viime vuosien aikana. En itseasiassa olisi uskonut, että lopulta hankkisin porakoneen avuksi itsellenikin, sillä olen aina tykännyt kairata avannot käsin.

Olen käynyt tänä talvena pilkillä kymmeniä kertoja ja vaikka kuinka alkutalvesta toivoin ja haaveilin keväällä voimieni olevan kuin supernaisella, olen joutunut pettymään. Kyllähän kairaaminen on pitänyt käsivoimia yllä, mutta lopulta yksipuolisella kairausasennolla on ollut enemmän huonoja, kuin hyviä puolia.

Jään vahvistuessa lähes puoli metriseksi, kairattujen avantojen määrä on vähentynyt reissu reissulta. Olen tuntenut itseni jopa raihnaiseksi, kun avantoa on pitänyt alkaa vääntämään. Niskat jumissa ja olkapäät kipeänä istuin mieluummin yhdellä ja samalla avannolla, kuin aloin nyhräämään reikää jäähän. Ja kyse ei ollut siitä, että terä olisi ollut huono, päinvastoin. Terä oli uuden karhea, mutta pitkä pilkkiputki oli tehnyt tehtävänsä ja paikat olivat jumissa.

Ymmärrän nyt erittäin hyvin akkuporakoneiden ystäviä. Toiset katsovat kyseisiä apuvälineitä kieroon, mutta jokainen voi onneksi valita pilkkimistyylinsä itselleen sopivaksi. Kalastus.comin juuri tekemän kyselyn mukaan 30% pilkkijöistä käyttää akkuporakonetta kairassa (376 vastaajaa), mikä on mielestäni yllättävän suuri määrä. (Lähde: kalastus.com)

Uskon, että akkuporakoneiden myötä moni pilkkijä on voinut aloittaa harrastuksen uudestaan. Ainakin itse olen kuullut juttuja, että juuri käsin veivattavien reikien vuoksi jotkut ovat joutuneet luopumaan harrastuksesta kokonaan. Onneksi enää ei tarvitse.

Hitachilta löytyy jokaisen pilkkijän unelmapaketti, jossa on markkinoiden tehokkaimman akkuporakoneen lisäksi Moran 150mm kaira, porakoneadapteri, pilkkireppu ja pilkkiteltta. Luxusta!

Kuva lainattu: www.hitachi-powertools.fi

Akun varauksen merkkivalo

Kirkas LED-valo

Moran kairat tehdään Suomessa

Hitachi on varmasti kaikille tuttu merkki. Hitachi myy tehokkaita ja kestäviä sähkö- ja akkutyökaluja, jotka ovat suunniteltu vaativaan käyttöön. Hitachi Power Tools Finland Oy sijaitsee Lahdessa ja se on osa Pohjoismaista Hitachi-konsernia. Konsernin emoyhtiö on Norjassa ja sillä on 95 vuoden kokemus ammattityökalukaupasta.

Hitachin akku- ja sähkötyökalujen edustus Suomessa alkoi vuonna 1980. Tuotevalikoima on monipuolinen ja saatavilla on akku- ja sähkötyökalujen lisäksi runsaasti erilaisia tarvikkeita ja käsityökaluja.

Hitachi panostaa tuotekehityksessä ennen kaikkea käyttömukavuuteen ja turvallisuuteen sekä moottoreiden energiatehokkuuteen ja pitkäikäisyyteen vallitsevia ympäristö- ja laatustandardeja noudattaen. Hitachin koneet ovat suunniteltu kestämään kovaa käyttöä ja siitä kertoo kolmen vuoden takuu. Takuun saadakseen koneita ei tarvitse rekisteröidä. Takuu kattaa sähkö- ja akkutyökalut, akut ja latauslaitteet.

Valmis kaira-akkuporakonepaketti on käytännöllinen, sillä mukana tulee adapteri, jolla kairan saa tukevasti porakoneeseen kiinni. Pakkauksessa on itse asiassa mukana kahdelle eri malliselle Moran kairalle sopivat adapterit. Myös kairaan kiinnitettävä muovilevy kuuluu pakkaukseen ja se on tärkeä osa kairatessa. Muovilevyn tehtävä on estää kairan tippuminen avantoon, mikäli adapteri irtoaa porakoneesta. Tämän paketin kanssa pääsee helpolla, sillä kaikki on valmiiksi mietitty, eikä tarvitse murehtia sopivatko osat yhteen. Ne kyllä sopivat!

Minulla on kokemusta Moran kairoista usealta vuodelta ja koko alkutalven olen kyseisen merkkisellä kairalla tehnyt avannot jäähän. Luottomerkki siis. Pilkkipakettiin kuuluva kuuden tuuman Mora-jääkaira on aivan huippu. Laatu, erittäin terävät teräpalat ja musta auringossa nopeasti sulava runko, kyllä sillä kelpaa hurautella reikiä jäähän!

Musta väri imee auringon lämmön ja kevätjäillä kaira pysyy sulana

Uutisissa on tänä talvena ollut varoituksia pilkkijöiden irronneista peukaloista. Hui, kuulostaa pelottavalta! Syypää peukalo-onnettomuuksiin on ollut akkuporakone, jota on käytetty kairatessa ilman sivukahvaa. Voimakkaat porakoneet ovat vaarallisia, mikäli niitä ei käytetä oikein.

Hitachissa on tottakai sivukahva mukana, joten kairata voi turvallisesti. Olen kokeillut sivukahvallisia porakoneita avantojen teossa aiemminkin, mutta tässä Hitachin mallissa kahva on hieman pidempi, mitä muissa koneissa. Tämä pidempi kahva antaa kairaukseen vielä paremman ja tukevamman tuntuman ja myös kairausasento on jämäkämpi.

Pitkä sivukahva antaa jämäkän tuntuman kairaukseen

Porakonepakkaukseen kuuluu kaksi 5,0 Ah litiumioniakkua. Sen kokoisella akulla saa tehtyä kymmeniä reikiä pilkkipäivän aikana ja mikäli meinaa molemmat akut käyttää pilkkireissun aikana, voi olla että muuta ei ehdi tekemäänkään ;)

Yhden akun latausaika on 75 minuuttia

Moni varmaan miettii, että voiko porakonetta käyttää pakkasella. Käytölle ei varsinaisesti ole pakkasrajoituksia, mutta yleisesti litiumioniakuissa saattaa kovalla pakkasella (-20C tai yli) tapahtua katkoksia. Akku saattaa kovassa pakkasessa näyttää tyhjää, (vähän niin kuin kännykänkin akku), ja lämmön myötä palautua taas täydeksi.

Porakoneen akku lämpenee käytettäessä nopeasti, joten jos on oikein kylmä, porakoneen voi antaa pyöriä esim. 10 sekuntia tyhjää, ennen kuin alkaa kairaamaan jäähän. Itse olen käyttänyt porakonetta lähes -20C pakkasella, enkä ole huomannut akkujen kestossa tai porakoneen käyttäytymisessä mitään erikoista silloin.

Yleisesti akkujen käyttöikä on pidempi, kun ne lataa aina ennen kuin ne tyhjenevät kokonaan. Kun huomaa, että sähkötyökalun teho heikkenee, kannattaa työkalun käyttö lopettaa kokonaan (ja vaihtaa uusi akku). Jos työkalun käyttöä jatkaa ja sähkövirta kuluu loppuun, akku saattaa vahingoittua ja sen käyttöaika lyhentyä. Akun käyttöikää voi pidentää myös säilyttämällä ne oikein eli akut tulee olla ladattu täyteen, mikäli niitä varastoidaan pidempiä aikoja (3kk tai enemmän). Yllä mainitut vinkit kannattaa muistaa kaikkien litiumioniakkujen kanssa. (Lähde: Hitachi DS18DBL2 käyttöohje)

Pilkkisetissä on mukana myös nopeasti jäällä koottava pilkkiteltta ja Rapalan reppujakkara.

Teltta menee purettuna pieneen tilaan, joten se on helppo kantaa mukana

Rapalan reppujakkara

Kuten jo aiemmin mainitsin, pilkkisettiin kuuluva DS18DBL2
pora-/ruuvinväännin on markkinoiden tehokkain 18V porakone 136 Nm väännöllään. Porakoneen muita ominaisuuksia ovat:

• Hiiliharjaton moottori, joka tarjoaa pidemmän toiminta-ajan yhdellä latauksella sekä pidemmän käyttöiän ja vähäisen huoltotarpeen
• RFC-turvaominaisuus (Reactive Force Control) pysäyttää moottorin esim. materiaalin jumittuessa
• Ergonominen kumipäällysteinen kahva, kapea ympärysmitta
• 13 mm pikaistukka
• Karalukolla helppo työkalun vaihto
• Korkea ja matala vaihde
• Portaaton oikea- ja vasenkäynti vakiovoimalla
• Elektroninen Feed Back -tehonsäätö
• Moottorijarru
• HPS-ylikuormitussuoja (Hitachi Protection System)
• Integroitu LED-valo (laajakulma)
• Akkuindikaattori akun tilan seuraamiseen
• Vyökoukku ja rannelenkki

(Lähde: www.hitachi-powertools.fi)

Porakoneen paino akun kanssa on vain 2,2kg ja kokonaispaino kairan kanssa reippaat 5kg. Paino ei ole liikaa naisellekaan ja reiän tekeminen onnistuu käden käänteessä. Porakone istuu käteen tosi hyvin ja siitä saa tukevan otteen kumipinnan ansiosta.

Porakone on suuri apu jäällä, mutta eihän sen tuoma ilo pilkkikauteen lopu. Akkuporakoneella on varmasti jokaisessa taloudessa käyttöä vuoden ympäri ja sen hyödyntäminen avantojen teossa on vain plussaa.

Hitachin tuotteita voi ostaa jälleenmyyjien kautta ympäri Suomen. Huoltoa kaipaavat koneet huolletaan Lahden toimipisteessä.

Kokemuksia jäältä

Akkuporakone ja kaira

Akkuporakoneen teho yllätti minut täysin, vaikka tasan tarkkaan tiesin, että kyseessä on markkinoiden tehokkain 18V porakone. Kaira upposi jäähän hetkessä ja avanto syntyi 40-50cm jäähän silmänräpäyksessä.

Oikeastaan jopa säikähdin, kun kone oli niin vahva. Sen kanssa täytyy olla tarkkana reikiä tehdessä, sillä ainakin minä jäin voimineni kakkoseksi. Vääntö on ihan tosi kova ja pilkkikaverikin ihmetteli koneen voimaa, vaikka hänellä itsellään on kutakuinkin saman tehoinen kone (mutta eri merkkinen). Eroa kuitenkin oli Hitachin eduksi.

Avantojen tekeminen ei ole koskaan ollut näin mukavaa :)

Mora ei pettänyt laadullaan ja kaira toimi hyvin yksiin poran kanssa. Akkuporakone-kaira-yhdistelmän kanssa ei ole ollut mitään ongelmia ja yksi akkukin näkyy kestävän jopa koko kalareissun ajan. En ole laskenut kuinka monta reikää yhdellä akulla tekee, sillä jossain vaiheessa menen aina laskuissa sekaisin. Sen voin kuitenkin luvata, että monta!

Avanto syntyy hetkessä

Moran kierteen halkaisija on koko matkalta yhtä suuri, mikä vähentää avantoon jäävän jäähileen määrää. Joissain kairoissa terä on leveämpi, kuin itse kierre, ja silloin jääloskan saaminen pois avannosta on hankalampaa. Kun tein Moralla reiän ja sen jälkeen huljautin kairan yhden kerran valmiissa avannossa, lähes kaikki jäähile nousi avannosta pois.

Porakoneen vääntö tuntuu varmasti vielä kovemmalta, kun käyttäjänä on nainen, mutta silti kehoitan miehiäkin olemaan skarppina avantoja tehdessä. Pitkä sivukahva on ihan ehdottoman tärkeää pitää porakoneessa kiinni, jos tykkää omista peukaloistaan.

Kairaa on kätevä kuljettaa vaikka olkapäällä pitkän sivukahvan ansiosta (muista laittaa teräsuoja!)

Tässä vielä lyhyt videopätkä, jossa näkyy kuinka nopeasti Hitachi tekee reikiä jäähän. Jäätä oli tosi paljon ja jään päällä vielä jonkin verran lunta. Kuten videosta näkyy, kairan koko kierre hävisi näkyvistä. Hitachilla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia suoriutua tehtävästä :)

Pilkkiteltta

Pilkkipakettiin kuuluva pilkkiteltta nousee pystyyn hetkessä. Ajattelin teltan pystytyksen jäällä olevan vaivalloista ja aikaa vievää, mutta sehän lähestulkoon kokosi itse itsensä :) Kun otin teltan paketista ja suoristin teltan kangasosien sisällä olevat putket, teltta olikin valmis. Kasssista pystyyn kymmenessä sekunnissa!

Telttaan mahtui kaksi aikuista syömään eväitä ja tunnelma oli tiivis ja lämmin :)

Teltassa voi myös kalastaa, kuten kuvasta näkyy :)

Itse en käytä telttaa pilkkimiseen, sillä siirryn päivän mittaan niin usein, mutta lämmittelyyn/eväiden syöntiin telttaa tulee varmasti käytettyä. En olisi uskonut miten paljon -10C pakkasella ja kovalla viimalla teltta lämmittääkään, vaikka oviaukkokin oli auki. Jouduin jopa riisuntumaan kesken kahvin juonnin, sillä hiki alkoi virrata.

Kaiken kaikkiaan Hitachin ja Moran kairapaketti yllätti minut erittäin positiivisesti ja voin suositella sitä vilpittömästi kaikille käsin kairaamiseen kyllästyneille =)

Hitachi Power Tools Finland Oy www-sivu

Hitachi Power Tools Finland Oy facebook-sivu

Käytiin tänään Virmasvedellä ja päivän saaliin voi laskea yhden käden sormilla. En tiedä voiko kalastuspäivää koskaan sanoa huonoksi, sillä kalastus on niin kivaa ja pitää olla iloinen, jos ylipäätään pääsee kalaan. Nyt viime aikoina reissut ovat kuitenkin olleet sen verran kalattomia, että olen jopa sortunut sanomaan muutamia päiviä surkeiksi. Ihana harrastushan tämä todellisuudessa on ja ehkä huonoja päiviä ovat vaan ne, kun ei pääse kalaan ollenkaan.

Virmasvesi on aakeeta laakeeta ja saaria on tosi vähän verrattuna Kallaveteen

Heräsin tänään täpinöissäni neljältä. En ole ollenkaan huomannut, että kevät on oikeasti tullut ja valoisaa aikaa on paljon enemmän vuorokaudessa, kuin pimeää. Olen niin tottunut siihen aamuyhdeksältä valkenevaan aamuun ja pilkkireissuilta on kiirehditty kotiin aina iltapäivällä ennen pimeän tuloa. Eilen katsoin ikkunasta puoli kuudelta illalla ja piti ihan hieraista silmiä. Siellähän oli valot päällä! Olen ihan mattimyöhäisenä tämän kevään kanssa.

Aurinko nousee jo ties miten aikaisin ja oikeasti jäällä pitäisi olla kuudelta. Yleensä alan vasta heräilemään siihen aikaan. Nyt täytyy tormakoitua ja muuttaa rytmiä, oma ennätysahvenkin tuli puoli seitsemältä aamulla ja nykyään minä vielä pötköttelen sängyssä siihen aikaan. Turhahan tässä on valittaa, että ei tule kalaa, kun en ole syöntiaikaan edes kalapaikalla. Loppukausi mennään sitten uudella rytmillä, muutama viikko tätä ihanuutta on vielä jäljellä :)

Tänään oltiin ajoissa liikenteessä

Otettiin Virmaalle kelkka mukaan ja kyllähän Virmasvesi syvyyskäyrien perusteella on todella vaikea järvi. Ei mitään havaintoa mistä kalaa voisi löytyä, parhaimmat saaliit tulee varmasti vinkkinä kuulluilta paikoilta. Huomattiin tänään useaan otteeseen, että Karttaselaimen käyrät eivät pidä monessakaan kohti paikkaansa. Virmasvesi on vielä tasaisempi, mitä kartan perusteella. Sen kuuluisan neulan etsiminen heinäsuovasta on helpompaa, kuin ahvenparven löytäminen Virmaalta.

Minähän lupailin sunnuntaina Hirviselän isojen ahventen kuvia blogiin, mutta se taitaa jäädä pelkäksi uhoamiseksi :) Käytiin eilen Hirviselällä ja ei ole ihmekään, jos ei ahventa meinaa löytyä, sillä juttelin erään ammattikalastajan kanssa ja ahvenia ei ole ollut oikeastaan koko talvena edes verkoissa. Uskotteko nyt, että Kallaveden ahvenet ovat piiloutumisen maailmanmestareita? Muutama pieni ahven löytyi päivän aikana, isoista pystyi vain haaveilemaan.

Hirviluoto

Hirviselän ahvenet pääsivät kasvamaan

Ai niin, tasurissa oli vähän aikaa ihan järkyttävän kokoinen hauki kiinni ja jouduin anelemaan Ahdilta, että ota tämä kala pois minun koukusta. Luulin, että pohjasta lähti ahvenparvi kohti tasuria, mutta se olikin hauki, joka piirsi viittä viivaa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Onneksi kala irtosi ja tasurikin säästyi. Päästiin sekä minä että hauki helpommalla.

Virmas oli siis tänään kitsaana (kuten aina minulle). Aamulla pakkasmittari näytti -20C ja olihan se aika vilpoista huristella kelkalla siinä kelissä. Onneksi aurinko alkoi lämmittämään heti noustuaan, mutta kylmä viima meinasi silti palelluttaa sormet.

Anturin johtokin jäätyi kauttaaltaan

Kalastettiin 5-10 metrin alueita ja ainoastaan pieniä sinttejä näkyi luotaimessa. Kalat nousivat tasurille ja saattoivat hipaista, mutta eihän kukaan itsensä kokoista saaliskalaa söisi, joten tärppejä ei tullut. Neljän tunnin saldona oli vain yksi parisatanen ahven, joten oli aika pitää evästauko.

Menin kököttämään moottorikelkan taakse tuulen suojaan ja nautiskelin kuumaa hernekeittoa. Kyllä maistui lämpimät eväät hyvältä, kun kylmä viima meinasi kiusata. Ruokailun jälkeen tein avannon jonkun jättämän kepin viereen. Mikä lie keppi, merkki kalapaikasta vai unohtunut makkaratikku.

Lynkkis poseeraa

Laskin vihreäselkäisen Kaweri-tasurin avantoon ja kas kummaa, pitkästä aikaa innokkaita vastaantulijoita pohjasta. Viskasin nopeasti rukkaset käsistä, jos vaikka saisin tärpin. Siimahan kiristyikin heti ja aloin nostamaan kalaa jäälle.

Tasuri sotkeentui anturin johtoon, mutta sain silti kalan jäälle asti. Anturi, siima ja tasuri olivat kaikki sotkussa ja niiden vieressä pyrstöään heilutti oikein nätti ahven. Sehän oli paljon isompi, mitä tärpin perusteella kuvittelin. Kala oli ollut heikosti kiinni, sillä tasuri irtosi suusta heti, kun kala tippui jäälle.

Pitkästä aikaa vähän paremman kokoinen kala, kyllä näitä on muuten etsitty. Kallavedestä on turha haaveilla tällaisia löytävänsä.

Vihreäselkänen Kaweri-tasuri

Kalaparvi oli ja meni ja sen koommin sitä ei enää näkynyt. Jatkoimme tasureiden heiluttelua vielä toiset neljä tuntia, mutta edes luotain ei näyttänyt mitään parempia kaloja alle. Reikiä kairattiin päivän aikana yhteensä varmaan 70-80 ja kokeiltiin useita eri alueita, mutta vain yksi avanto antoi sen paremman kalan. Ja oikeasti en edes itse löytänyt tämän päivän kalapaikkaa, vaan kuulin sen vinkkinä muutama viikko sitten ;) Ja se paikkakin oli merkitty sillä kepillä =D

Kyllä menee hyvin! Mitä hienommaksi kelit muuttuvat, sitä huonommin kalareissut menevät. Kumpiko sitten on kivempaa: istua palelevana, märkänä ja uupuneena avannolla reppu täynnä hyviä kaloja vai istua auringosta ja lämmöstä nautiskellen avannolla ja tuijottaa tyhjää luotaimen näyttöä. No kyllä minä mieluummin ne kalat valitsisin…

Viime kalareissut ovat menneet ihan tosi surkeasti. Haluaisin joskus löytää kalaparven, josta saisin enemmän, kuin yhden tai kaksi ruokakalaa. Vaikka muutama kymmenen mukaan otettavaa, ai että. Mutta ikinä ne hyvät avannot eivät satu kohdalle, nyt on kelkat ja pelit, ja tasurirasiat täynnä herkkuja, mutta kun ei sitä välineillä ongita, vaan taidolla. Kuka järjestäisi “Näin saat isoja ahvenia”-kurssin?

Tehtiin alkuviikosta pari reissua Kallavedelle ennen loppuviikon kovia sateita ja kukkokalat olivat ainoita, joita löysin. Ollinselkä on kesällä ihan huippu kalapaikka, mutta talvella tyhjä, aivan kuten koko Kallavesi muutenkin nyt. Ei paljon hyödyttänyt hankkia moottorikelkkaa, kun saaliit ovat vain huonontuneet.

Jos et saa kaloja, voit vaikka harjoitella lumeen piirtämistä =)

Ollilla on nätti selkä :)

Viime viikolla satoi paljon ja ajattelin tulevan matalapaineen laukaisevan kalojen syönnin. Pakkohan niiden kalojen on joskus syödä, kun eivät ne ole syöneet viikkokausiin. Ajettiin kelkalla selkävesille ja alla piti olla tosi hyvä kalapaikka.

Matka meni jännittävissä tunnelmissa, sillä en nähnyt sumun takia kerrassa mitään. Näkyväisyys oli varmaan metrin ja kyllä ajaminen oli haastavaa, kun ei ollut mitään kiintopisteitä. Ajoin sitten kännykkä toisessa kädessä ja suunnistin karttaselaimen avulla. Ensi talveksi pitää kyllä laittaa veneen plotteri tuohon kelkkaan, sillä kalapaikkojen etsimininen on vaikeaa sokkona.

Aika sumuista :)

Pilkittiin koko päivä litimärkinä ja kylmissämme, mutta palkintoa ei kuulunut. Kuulostaa varmaan uskomattomalta, mutta onnistuin tekemään täysin tyhjän reissun, ei kalan kalaa. Tai ei se varmaan uskomattomalta kuulosta, vaan aika tavalliselta. Alkaa kyllä olla ideat lopussa kalojen suhteen.

Kylmää, märkää ja kalatonta, kuinka ihana kalareissu =)

Eilen päätettiin käydä Sotkanselällä vanhoilla hyvillä kuhapaikoilla, joista on tullut myös isoja ahvenia. En olisi uskonut, että Sotka pettää minut, mutta yhtä tyhjiä ne avannot sielläkin olivat, kuin Kallavedellä.

Sotkalla kokeiltiin syvyyksiä 5-11m

Olen pilkkinyt viime aikoina pelkästään tasureilla, tai pieniä jigejä kokeillut välillä, mutta morreja en ole testannut. Tulisikohan morrilla tai pystypilkillä paremmin saalista? Toisaalta kalaa ei oikeastaan ole edes näkynyt luotaimessa, onko minulla väärät paikat vai väärät välineet?

Rantamäen Manu lähetti minulle testiin karvapyrstötasureita ja kuulemma tällainen pienempi tasuri toimii kevättä kohti paremmin, sillä ahventen ravintokalan koko pienenee. Minulla ei ollutkaan karvapyrstöjä ennestään ollenkaan ja tosi mukava päästä kokeilemaan levy- ja jigipyrstöjen lisäksi näitä.

Manu Rantamäen karvapyrstötasurit

Manu tekee myös 3D-värikoukkuja ja hän antoi minulle muutamia kokeiltavaksi. Ja vinkkinä: hän tekee niitä ihan myyntiin asti, jos etsitte taidokasta koukun tekijää :)

Eilisellä Sotkan reissulla ei ollut kelkka mukana ja liikkuminen oli ihan todella raskasta. Jäällä oli lunta parikymmentä senttiä ja hangen kuori “meinasi” kestää kävellä. Jalka siis pysyi hetken aikaa kuoren päällä, mutta lopulta upposi lumen sisään. Joka ikisellä askeleella. Kävelimme rannasta vain reilun puolen kilometrin päähän, mutta jo puolessa välissä jouduin riisumaan haalarin yläosan pois, niin kova hiki tuli hetkessä.

Mietin kävellessä pilkinnän SM-kisoja, (jotka järjestettiin eilen), että kyllä siellä on hikisiä ukkoja ja akkoja, jos olosuhteet liikkumiseen ovat samanlaiset. Itse jaksoin hädin tuskin puoli kilometriä, mutta kisoissa pitää varmaan liikkua useita kilometrejä ja vielä juosten :) Ei olisi minusta kisapilkkijäksi, rankkaa hommaa. Katsoin SM-pilkin tuloksia ja aika pieniä saaliita oli kaikilla, taisi olla yhtä heikkoa kalantulon kanssa, kuin minullakin eilen. Oliko joku blogin lukija kisassa mukana ja miten meni?

Eilen illalla päätin, että tänään mennään vihdoinkin Hirviselälle. Pelkäsin viime viikon sateiden jälkeen jäällä olevan hirveästi loskaa, mutta onneksi pelko oli turha. Ehkä jäälle muodostui jonkin verran loskaa, mutta parin viime päivän pakkaset ovat kovettaneet Kallavedelle mukavan kuoren. Ja se ei edes upottanut yhtä pahasti kuin Sotkalla :)

Tänään kelkka pysyi hangen päällä mukavasti

Edellisen kerran kun lähdimme Hirviselälle, matka jäi puolitiehen, kun kelkka alkoi kenkkuilemaan. Tänään oli vähän jännät fiilikset, että kestääkö kelkka perille saakka. No kyllähän se kesti ja mukavasti kulki myös lumen päällä, ei mitään ongelmia!

Olin varautunut tosi hyviin saaliisiin, sillä olen tehnyt johtopäätöksen, että Kallaveden kaikki kalat ovat Hirviselällä. Uskon edelleen, että siellä ne ovat, vaikka päivän saalis oli heikko. En saanut kuin muutamia n. 150g ahvenia, mutta ei sentään tyhjä reissu. Hirviselkä kuitenkin yritti vihjailla minulle jotain isoista ahvenista, sillä Juhalle se antoi 700g ahvenen. Erittäin hyvä merkki ja tosi hyvänkokoinen kala Kallaveden ahveneksi, itse asiassa se oli Juhan Kallavesienkka.

Tänään pistin kaikki kalat takaisin kasvamaan

Tule takaisin köllikkänä =)

Juhan 700g ahven nappasi Kalarosvon ahvenen nahkaiseen kevennettyyn

Nyt pitää loppukevät kalastaa vain Hirviselkää, sillä ne kalat taitavat oikeasti olla siellä. Ensi kerralla reissurapsassa näkyykin sitten isoja Hirviselän ahvenia, lupaan sen =D

Hirviselkä, tulen pian takaisin :)