Yhteistyössä Haltica Oy ja VML Sponsor Oy

Pohdin jo viime kesänä vanhan veneeni vaihtamista alumiiniveneeseen, sillä mielestäni alumiini materiaalina soveltuu kalastusveneeseen lujitemuovia paremmin. Alumiiniveneitä on tehty jo vuosikymmeniä ja mutu-tuntumalla voisin sanoa, että alumiiniveneet ovat yleisempiä kalastusveneinä, kuin matkaveneinä.

Unelmani uudesta kalastusveneestä toteutui muutama viikko sitten, kun ostimme Alutroll 485CC veneen 50 hevosvoimaisella Tohatsulla. Meillä kävi hyvä tuuri, että kuopiolainen moottoritalo VML Sponsor jälleenmyy Alutrolleja, joten pääsimme venekaupoille kotikaupunkiin. Nämä kyseiset veneethän valmistetaan Haltican tehtaalla Jyväskylässä, joten pitkää matkaa ei veneen tarvinnut Kuopioon kulkea.

Miksi sitten päädyimme Alutroll 485CC malliin? Tärkein syy oli varmasti se, että vene on suunniteltu kalastuskäyttöön, joten jokainen yksityiskohta on mietitty kalastajan näkökulmasta. Venevalikoimaa Suomessa riittää ja varmasti jokainen löytää mieleisensä veneen omiin tarpeisiinsa, mutta me halusimme veneen nimen omaan heittokalastuskäyttöön, joten muutamia kriteerejä veneelle oli.

Potentiaalisia merkkejä oli toki muitakin, mutta Alutroll oli meidän käyttötarpeisiin jo valmiiksi täydellinen, joten se ei kaivannut mitään muutostöitä. Meille tärkeimpiä ominaisuuksia olivat suuri ja tasainen lattiatila ja tilava ja korkea keskipulpetti (+mahdollisuus ajaa seisten). Lisäksi alumiinin huolettomuus materiaalina houkutteli.

Veneen ajo-ominaisuudet ovat ihan mielettömän hyvät ja Tohatsu 50hv kruunaa kokonaisuuden. Ja en voi kieltää etteikö veneen upea ulkonäkö olisi myös vaikuttanut ostopäätökseen =)

Minusta on ihan uskomattoman hienoa, että vene on valmistettu Suomessa. Uskallan käyttää venettä luottavaisin mielin, kun voin olla 100% varma veneen jokaisen osan laadusta. Veneet tehdään Jyväskylässä Haltican tehtaalla yli kymmenen vuoden kokemuksella ja materiaalina käytetään 3-5mm paksua merialumiinia. Veneet ovat uppoamattomia, sillä niissä on kellunta-aineena vettymätön polyuretaani, joka on asennettu turkin alle. Polyuretaanin ansiosta veneiden runkoäänet ovat todella hiljaiset.

Esittelen tässä postauksessa itse venettä ja myöhemmin kerron tarkemmin veneen ominaisuuksista kalastuskäytössä. Monia varmasti kiinnostaa myös veneen valmistus ja valmistaja, varsinkin kun valmistus tapahtuu Suomessa, joten siitäkin on tulossa juttua :)

Alkuun hieman faktaa veneen teknisistä tiedoista ja vakiovarusteista (lähde www.alutroll.fi):

Tekniset tiedot
Pituus 4,85 m
Leveys 1,95 m
Paino n. 340 kg
Pohjan kulma 15 astetta
CE-merkinnän suunnitteluluokka C
Henkilöluku 4
Moottorisuositus 30-50 hv
Maksiminopeus 32 solmua
Runkomateriaali EN AW-5754
Kellunta-aine vettymätön polyuretaani
Materiaalipaksuus 3-5 mm

Vakiovarusteet 
Akkulaatikko
Anturiteline peräpeilissä
Alumiinilattia
Automaattipilssipumppu
Automaattisulakkeet
Istuinpehmusteet
Kaiteet 2 kpl (pitkät)
Keulakaide
Kytkinpaneeli
Lisäsulakerasia
Lukittavat säilytystilat
Läpivienti keulamoottorille
Ohjauslaitteet (NFB)
Ohjauspulpetti
Pehmustettu istuin kahdelle
Pollarit
Päävirtakytkin
Sammutin
Säilytyslaatikko istuimen alla
Säilytystila keulassa
Trailerikoukku (tupla)
Tuulilasi
Tuulilasin kehyskaide
Tyhjennystulppa
Törmäyslista
Uimaportaat
Upotetut vapatelineet 4 kpl
Valomasto
12 V pistoke

Me ostimme veneen vakiovarusteilla, mutta lisäksi halusimme veneeseen ylimääräisen anturitelineen sekä takakaiteen. Veneen teippaus on myös lisävaruste.

Veneessä on paljon tasaista lattiapinta-alaa, kuten alla olevissa kuvissa näkyy.

Takakaide sekä vieherasia- ja jigitelineet ovat lisävarusteita

Jokainen kalastaja, jonka veneestä löytyy vene-elektroniikkaa, arvostaa varmasti käytännöllisiä säilytysratkaisuja johdoille. Alutrollissa virta- ym. johdot kulkevat lattian alla, jonne on jo veneen valmistusvaiheessa tehty läpivienti johtoja ajatellen (lattian alla kulkee kaksi alumiiniputkea, toisesta putkesta voi vetää virtajohdot ja toisesta anturinjohdot). Näin ollen mitään johtoja ei tarvitse jättää näkyville veneeseen, vaan kaikki saa helposti piiloon ja suojaan säältä. Keulasta löytyy myös läpivienti keulasähkömoottorille.

Pulpetin sisältä menee läpiviennit veneen takaosaan

Pulpetissa on tilaa myös toiselle akulle

Keulassa on läpivienti keulasähkömoottorille

Keulan läpivienti

Siihen saisi nätisti keulasähkömoottorin :)

Käytännöllisiä yksityiskohtia

Veneen takaosassa on neljä upotettua vapatelinettä

Alutroll 485CC mallissa säilytystilan määrä on tosi hyvä. Vaikka veneessä on paljon lattiapinta-alaa, säilytystilaakin on saatu mahdutettua vajaaseen viiteen metriin hyvin. Keulassa kannen alla on bensatankki, mutta sinne mahtuu paljon muutakin. Meillä siellä on tällä hetkellä tankin lisäksi säilytyksessä ankkuri, haavi, sammutin, valomasto ja kaikkea muutakin pientä tarpeellista.

Keulassa olevalla tasolla voi sekä istua että heittokalastaa

Keulan lukittavan heittotason alla voi säilyttää tavaroita

Keulalaatikko

Keskipenkin alla on myös todella iso säilytystila, jonne mahtuu mukavasti kylmälaukku ja kalastustarvikkeita. Lisäksi pulpetin sisään mahtuu tavaraa silloin, kun siellä on vain yksi akku.

Istuimen säilytystilan saa lukittua

Keskipenkin alle mahtuu paljon tavaraa

Keskipenkki on kätevä, sillä selkänoja kääntyy siten, että myös veneen takaosasta voi kalastaa istuen. Leveälle penkille mahtuu istumaan kaksi aikuista hyvin.

Selkänojan asentoa voi vaihtaa

Istuimen leveys on yli 90cm

Korkeus 50cm

Tykkään ajaa veneellä seisaallaan ja Alutrollissa se onnistuu hyvin korkean pulpetin ansiosta. Pulpetti onkin yksi tämän veneen parhaista puolista, vaikka todellisuudessa vene on täynnä niitä parhaita puolia :) Pulpetti on leveä ja siihen mahtuu vaikka useampi näyttö kiinni. Kaiteet ovat oikeastaan välttämättömät, sillä ensinnäkin niistä saa otettua tarpeen tullen tukea, mutta niihin voi myös kiinnittää näyttöjä, vapatelineitä ym.

Pulpetin kaiteet ovat superkäytännölliset

Tykkään pulpetin muotoilusta

Pulpetin kokonaiskorkeus on yli 140cm

Tason leveys 70cm

Tason syvyys 33cm

Korkeus ratin yläreunaan on lähes metrin

Veneen kalusteet, varusteet ym. on mahdollista tilata myös mittatilaustyönä ja silloin lopputulokseen pääsee vaikuttamaan jo valmistusvaiheessa. Esimerkiksi pulpetin mitat eivät välttämättä sovi kaiken pituisille, siksi onkin kätevää, että halutessaan niihin mittoihin voi vaikuttaa jo silloin, kun vene vasta rakentuu tehtaalla.

Törmäyslistat kuuluvat vakiovarustukseen

Myös uimaportaat ovat vakiovaruste

Sadevesi pääsee veneen takaosassa olevista rei’istä pois ja vakiovarustukseen kuuluva automaattipilssipumppu hoitaa loput

Valomasto tulee myös veneen mukana

Valomaston saa nopeasti toimintakuntoon

Tuplatrailerikoukku

Veneen takaosassa johdot ovat piilossa lukittavan luukun takana

Alutroll 485CC mallissa ei ole perinteistä moottorikaivoa, vaan moottori on kiinnitetty moottoritelineeseen eli bracketiin. Bracketin ansiosta vene lähtee helpommin liukuun ja moottorin trimmattavuus on parempi. Vene on myös polttoainetaloudellisempi, kun moottori on asennettu perinteistä korkeammalle.

Moottori on kiinnitetty bracketiin

Veneen teippaus on Granon käsialaa ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Alutroll 485CC sai arvoisensa teippauksen ja veneen parhaat puolet tulevat hyvin esiin teippauksen ansiosta. Teippauksella veneelle saadaan uniikki ulkonäkö, mutta kyllähän teippaus myös suojaa veneen alumiinipintaa kulumiselta ja likaantumiselta. Lisäksi se on helppo pitää puhtaana.

Jos joku lähialueella asuvista lukijoista kiinnostui veneestä, niin ilman muuta saa tulla katsomaan ja tutustumaan tarkemminkin, mielelläni esittelen venettä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, Kuopiossa Alutroll veneitä jälleenmyy VML Sponsor. Saimme kyseisessä liikkeessä erinomaista palvelua ja Huhtisen Pasi on kyllä erittäin mukava ja lupsakka mies.

Venemyynnin lisäksi VML Sponsor tarjoaa myös varaosa- ja huoltopalvelua. Uusien moottoreiden huolto on tärkeää ja sitten kun oman moottorin huolto on ajankohtaista, vien sen ehdottomasti huoltoon asiantuntevalle, luotettavalle ja ammattitaitoiselle toimijalle Itkonniemenkadulle.

Alla linkkejä sekä Alutrollin että VML Sponsorin www-sivuille, käykäähän myös tykkäilemässä sivuista facebookin puolella. Alutrollilta löytyy muitakin venemalleja yllä esitellyn 485CC:n lisäksi, niihin voi tutustua Alutrollin www-sivulla.

Alutroll www-sivu
Alutroll facebookissa

VML Sponsor Oy www-sivu
VML Sponsor Oy facebookissa

Jos Pohjois-Savosta pitäisi nimetä yksi lempijärvi, se olisi Unnukka. Emme ole käyneet siellä kovinkaan montaa kertaa, mutta silti se kiilasi suosikkijärvilistan kärkeen jo ensimmäisen reissun perusteella. Kuinka siellä voikin olla niin paljon kalaa?

Luin joskus jostain lauseen, että järvien pinta-alasta 90% on “tyhjää” ja kalat oleskelevat sillä kymmenen prosentin alueella. Ihan järkeenkäypää, paitsi Kallavedessä joskus tuntuu, että 99,9% on tyhjää ja töitä joutuu tekemään ihan tosissaan, jos haluaa elonmerkkejä pohjasta löytää. Onkohan Ahdilla mennyt Unnukan luvut sekaisin, kun siellä tyhjiä alueita on niin harvakseltaan. Aivan kuin se 90/10 suhde olisi mennyt väärinpäin.

Kirjoitan tätä blogitekstiä lauantaina iltapäivällä. Juuri nyt meidän piti olla kalassa, mutta keli on ollut aamusta asti tosi epävakainen ja ennuste jatkuu samanlaisena iltaan asti. Harmittaa tosi paljon, mutta ei kalastuksesta tule mitään liian kovalla tuulella. Ja kun se huono keli ei rajoitu pelkästään tuuleen, vaan Itä-Suomen päällä on joku ihmeellinen märkä läntti. Monesti myös kalan syönti on heikkoa, jos myrskyää liikaa. Tai ei kai tuota ihan myrskyksi voi vielä luokitella, mutta ei se mikään unelmien kalakelikään ole.

Kuvakaappaukset: ilmatieteenlaitos.fi

Onneksi eilen oli kuitenkin mukava ja pitkä päivä järvellä. Emme olleet käyneet uudella veneellä vielä muualla, kuin Kallavedellä, joten Alutroll pääsi maakuntamatkailulle Leppävirralle asti. Ihastun veneeseen joka päivä lisää, sillä se on niin hyvä kalastusvene, ja parasta on, kun siinä mahtuu kaksi aikuista kalastamaan ruhtinaallisen hyvin. Veneellä on myös uskomattoman hyvä ajaa, eilen alkuillasta aallokkoa ei ollut oikeastaan enää ollenkaan ja vene meni järven pinnalla niin tasaisesti ja pehmeästi, että tuntui kuin olisi tiellä ajanut.

Eilen oli siitä erikoinen kalareissu, että suurin osa saamistani kaloista oli ahvenia. Sain lisäksi vain yhden alamittakuhan ja pienen hauen. Päivän aikana veneessä kävi yhteensä noin 50 ahventa ja keskikoko oli ihan ok. Savupönttöön ei kuitenkaan kelpuuteta “ihan ok”-kokoisia raitapaitoja, joten edelleenkään en päässyt savustamaan ahvenia, vaikka koko kesän olen sitä kieli pitkällä odottanut. Täytyykö tässä alkaa vähän laskemaan savuahvenen alamittaa vai luotanko siihen, että puolen kilon kölliköitä löytyy pöntöllinen joltain syksyn reissulta…

Ahvenen kalastus on kivaa :)

Luotain piirtää Unnukalla aina tosi hyvin kaloja pohjaan. Eilen kyllä ihmettelin, kun kuhia ei näkynyt oikeastaan ollenkaan. Ahvenia taas näkyi, mutta niiden koko oli pienehköä ja ne olivat aika levällään. Meillä on Unnukalla yksi tuttu iso patti, jonka ympäristöstä on joka kerta parhaat kalat löytyneet. Eilenkin hangattiin paikkaa yli kolme tuntia ja kalaa oli tosi suurella alueella. Iltapäivällä oli kova tuuli ja ankkurointi kalojen lähelle hankalaa. Tuurillaan kuitenkin pari ankkuripaikkaa sattui ihan kohdilleen ja niistä napsittiin kaloja veneeseen.

Kyllä on hymy herkässä, kun lempparikaloja nousee veneeseen

Vapautettiin kalat sitä mukaa, kun niitä tuli. Kalojen keskikoko oli varmaan 30cm, mutta Unnukan ahvenet ovat pitkiä ja laihoja, joten ei 30cm ahvenessa ole vielä tarpeeksi syömistä.

Aika ottihalutonta porukkaa

Veneen perässä mahtuu vertikaalijigaamaan kahdestaan ja molempien jigit näkyy luotaimessa

Yhdessä vaiheessa ilmoille lenteli muutama kirosana, sillä karkuutin ison vertsuahvenen omaa hölmöyttäni. Olen kalastanut UL-vehkeillä tänä kesänä aika paljon ja nostellut fluoroperukesiimasta jopa isoja kuhia veneeseen. Eilen vaihdoin Lunkerin v-pyrstöisen jigin siiman päähän ja se aiheutti välittömästi oudon syöntireaktion pohjassa. Useampi tosi hyvän kokoinen ahven lähti laskeutuvaa jigiä kohti ja yksi niistä tärppäsi. Kelasin kalan pintaan ja se jytisteli mukavasti siiman päässä. Kala lähti uimaan veneen alle, mutta sain sen kelattua takaisin veneen vierelle.

Otin perukesiimasta kiinni ja haukoin jo henkeäni, että nyt on iso ahven! Nostin kalan ilmaan ja siinä samassa kala päätti näyttää hienot tanssimuuvit ja pyöräytti itsensä irti jigistä. Ärsytti. Tiesin, että karkuutuksen syy oli minussa, mutta silti olisin halunnut syyttää siitä muita. Sen kerran kun on tosi hyvä kala siiman päässä, niin teen hölmön virheen. Virhe olisi vältetty viidellä kirjaimella, olisi tarvinnut vaan sanoa ääneen sana HAAVI ja Juha olisi koukannut kalan kyytiin.

Joskus talvella olen huomannut tuon saman syönti-ilmiön, kun olen pudottanut avannosta uuden tasurin, niin pohjasta on ponkaissut useampi iso kala vastaan. Harmittaa vieläkin se kala, vaikka hieman sen tapahtuman jälkeen sain toisen ihan hyvänkokoisen ahvenen, joka hieman lievensi harmitusta. Ylös noussut oli minun kesän suurin ahven ja oikeastaan se sivusi minun kesäahven enkkaa, joka on 37cm.

Kesäenkka 37cm

Lunker City maistui

Laitoin kalan odottamaan “sumppuun” eli bracketiin, jos ylös olisi tullut muutama samankokoinen savukala lisää. Hiljaista kuitenkin oli ja se oli sen kolmeseiskan onni, sillä lopulta kesän isoin ahven pääsi jatkamaan eloaan.

Eilen jigeissä ei ollut mitään tiettyä mallia, joka olisi toiminut muita paremmin, vaan usempi merkki ja koko toimi. Perinteinen Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimii lähes aina ja se antoi eilenkin kalaa, mutta myös Lunker City, Lucky John ja Peter Lahden Core Shad antoivat kalaa. Ei siis ollut mitään punaista lankaa, jonka perusteella jigejä olisi voinut valita, vaan kalat olivat oikukkaita ja niillä oli huono ruokahalu. Ne halusivat kaikkea, mutta vähän.

Pitkä ja hoikka kesäpoika

Luycky Johnia revittiin niin paljon, että pyrstökin hävisi

Menomatkalla Leppävirralle juteltiin, että voisi ottaa muutaman ruokakuhan ja kotoa oltiin otettu kylmälaukkukin mukaan. Unnukalla on paljon kuhaa ja harva kalastaja siellä jää ilman mittakaloja, mutta kaksi nyt ainakin todistetusti jäi eilen ilman mittakuhia.

Missähän kuhat muuten piileksivät nyt? Toisaalta ahvenhan meillä on tavoitekalana, joten ei eilinen mennyt mitenkään penkin alle, vaikka tyhjin käsin kotiin tultiin. Oletteko muut huomanneet, että kuha olisi nyt viime aikoina hävinnyt perinteisiltä paikoilta?

Kala muka syö sateella? Höpö höpö sanon minä.

Eikä syönyt sateen jälkeenkään :)

Minulla oli vajaa pari viikkoa sitten nimipäivä ja en ole koskaan saanut yhtä hienoa lahjaa, kuin silloin. Tommi lähetti minulle tosi hienon Kalarosvon pystypyrstön. Värit ovat hempeät ja tasuri tosi sievä, mutta pinnan alla se on varmasti kunnon pahis eli kalarosvo ? Kiitos Tommi!

Sama tasuri eri suunnista kuvattuna

Kuten muutama varmaan jo facebookin puolella huomasi, Puattinen vaihtui alumiiniveneeseen. Olimme jo viime kesästä lähtien katselleet eri merkkisiä alumiiniveneitä ja lopulta kun oikea löytyi, se oli menoa.

Uusi vene on merkiltään Alutroll ja malli 485CC, joka on hieman lyhyempi kuin Puattinen, mutta leveyttä taas on enemmän. Vene on valmistettu Jyväskylässä ja täällä Kuopiossa Alutrolleja jälleenmyy VML Sponsor, josta mekin veneen ostimme. Teen veneestä myöhemmin kattavan tietopaketin, sillä siinä on niin paljon kalastajalle hyödyllisiä ominaisuuksia, että en varmaan itsekään ole vielä kaikkea hoksannut.

Alutrollissa ei ole moottorikaivoa, vaan moottori on kiinni “bracketissa”. Viistoluotaimen Totalscan-anturin asennus tuotti vähän päänvaivaa, sillä bracket saattaisi huonolla tuurilla häiritä sivuluotausnäkymää. Jotkut ovat asentaneet anturin bracketiin, joten päätimme itsekin kiinnittää Totalscanin bracketin alle.

Moottori on kiinni bracketissa

Anturi suoraan

Miten voikin minuutit, tunnit ja päivät tuntua niin pitkiltä, kun odottaa neitsytmatkaa uudella veneellä? Aika mateli ja mateli, mutta viimein lauantaina vene oli valmis vesille. Pakattiin ensireissulle myös kalastuskamat mukaan, vaikka reissu olikin lähes pelkkää harjoittelua ja tutustumista veneen ominaisuuksiin.

Bellakin olisi halunnut neitsytmatkalle mukaan

Tähän asti olen ollut yhden veneen nainen. Minulla ei ole kokemusta mistään muista veneistä, kuin Puattisesta ja luulin vielä lauantaina, että kaikki veneet ovat suht samanlaisia ajo-ominaisuuksiltaan. Noh, kun laskettiin Alutroll veteen ja pistin moottorin käyntiin, suu loksahti jo siinä vaiheessa auki. Ja sitten kun pääsin tosi toimiin, ei sitä eroa vanhaan veneeseen voi edes sanoin kuvailla. Kuin yö ja päivä!

Vene oli jonkun aikaa tyhjäkäynnillä ja kun pääsin pikkuhiljaa lisäämään kaasua, niin pelotti, sillä kaasu oli niin erilainen ja herkkä vanhaan veneeseen verrattuna. Kaasukahvan asentokin oli erilainen kuin Puattisessa, joten tuohon täytyy totutella. Varsinkin laituriin parkkeeratessa piti olla kieli keskellä suuta, että en vahingossakaan mene sekaisin kaasun ja pakin kanssa (kyllä, voisi tapahtua blondille ihan hyvin).

Uusissa moottoreissa on sisäänajovaihe, joten hulluna ei vielä veneellä kaasuteltu, mutta kyllä se liukuun saatiin. Ja aika nopeasti saatiinkin, sehän oli kuin lentokone! Varmasti jos sivusta olisi katsonut, niin me olisi lennetty. Vene liikkuu niin sulavasti.

Moottori on 50hv Tohatsu ja ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen ollaan erittäin tyytyväisiä valintaan. Välillä pelkäsin itsekin itseäni kuskina, kun vene kiihtyi niin nopeasti ja vasta luotaimen näytöltä nopeutta katsoessa tajusin, että vauhtia oli jo viisikymmentä.

Svyillä alueilla veneellä uskalsi ajaa vähän kovempaa

Kyllähän me lauantaina kalastettiinkin, vaikka jo pelkkä ajelu oli tosi kivaa! Anturit sattuivat ensimmäisellä asennuksella oikeaan kohtaan (kiitos Juhalle) ja viistoluotaimen Totalscan-anturi bracketin pohjassa toimi erittäin hyvin! Ainoa huono puoli oli se, että plaanissa ei näe pohjaa, mutta voin kertoa, että ei siinä vauhdissa oikein näe mitään muutakaan, kun maisemat vilisevät sivuilla. Pääasia on kuitenkin, että normaaleissa “kalanetsimisnopeuksissa” eli alle 15km/h, luotaimet toimivat hyvin.

Ensimmäinen kalapaikka oli sama saaren pää, josta viikko sitten saimme kalaa ilman luotaimia. Etelätuuli kävi juuri sopivasti saaren pään matalikolle, joten oltiin ihan toiveikkaita kaloista. Ja ei meidän tarvinnut pettyä, luotain piirsi yllättävän hyvin kalaa sille alueelle.

Pieniä kuhia tarjolla

Tuuli oli aika kova, joten ankkuroinnin kanssa meinasi olla ongelmia, sillä aina kun kalat näkyivät luotaimessa ja laskettiin ankkuri tuulen yläpuolelle, tuuli teki tepposet ja kääntyi puhaltamaan hieman eri suunnasta. Veneen alle ei saatu osumaan hyviä kaloja, mutta heittämällä muutamia kaloja kävi veneessä.

Vertikaalijigaus ei toiminut, sillä veneen alla ei ollut kaloja :)

Ensimmäinen Alutrollissa käynyt kala oli reilu 3,5kg hauki, jonka sain kietomalla sen siimaan. Ihan ihme juttu, että kala ylipäätään pysyi kiinni siiman päässä, sillä jigi ei ollut suussa. Kala söi jigin huonosti enkä saanut tehtyä vastaiskua, yhtäkkiä tunsin vain jonkun kovan painon siimassa. Kala ei meinannut hievahtaakaan ja mietin jo hämilläni, että onko jigi jossain uppotukissa kiinni. Sitten kala alkoi rimpuilemaan ja sen kelaaminen tuntui tosi raskaalta.

Kala tuli poikittain kohti venettä ja kun Juha koukkasi sen haaviin, kalalla ei ollut jigi edes suussa. Hauki oli pyörittänyt itsensä ihan ihmeellisesti siiman ympärille, mutta näköjään toimiva tyyli se on tämäkin jigikalastaa =)

Hauki oli tosi vihainen, joten punnittiin se haavissa

Luotaimen kalanäyttöihin nähden saatiin tosi surkeasti saalista, mutta sepä ei meitä harmittanut yhtään. Vielä tulee hyviäkin reissuja varmasti ja nyt on kova luotto syksyisiin ahvensaaliisiin.

Isompia en löytänyt :)

Lauantaina sain vain yhden ahvenen ja se pääsi testaamaan meidän veneen “sumppua”. Kuulin vinkin, että bracketia voi käyttää sumppuna ja hyvin näytti toimivan :) Hätävarasumppu voi olla ihan käytännöllinen joskus kovassa ahvenen syönnissä, kun kaloja ei tarvitse heti vapauttaa (jolloin ne saattaisivat viedä parven mennessään).

Tuonne mahtuisi useampikin raitapaita uiskentelemaan

Ilta loppui vähän kesken, kun rankkasade tuli kiusaamaan meitä. Eilinen taas meni Särkänniemessä, joten viikonlopun kalastelut jäivät vähiin. Toivottavasti ensi viikonloppuna säät suosivat ja päästään kalastamaan kunnolla. Olen koko kesän odottanut kunnon ahvensaalista, että pääsen savustamaan ahvenia fileinä, mutta vielä on Muurikka pysytellyt kylmänä. Viime syksyinen Hirviselän reissu pyörii aina välillä mielessä, siitä on kutakuinkin vuosi, kun Kallavesi antoi hurjan saaliin, haluaisin kokea sen uudestaan. Ehkä viikonloppuna napsuu taas =)

Puattinen joutui luovuttamaan laituripaikkansa Alutrollille, joten nyt jos venekuume vaivaa ja kaipailet hyvää ja edullista kalastusvenettä, ei muuta kuin venekaupoille VML Sponsorille osoitteeseen Itkonniemenkatu 11, Kuopio :)

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Kaksi viikkoa ilman kalakontakteja on ollut yhtä tuskaa ja kai sen jo huomaa ulkonäöstäkin. Eikös ole olemassa joku sanonta, että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta ja tosiaan suupielet alkoivat jo kääntymään alaspäin, kun en ole saanut kaloja pitkään aikaan.

Viime viikonloppuna oli kesän huonoimmat kalastuskelit ja koska olimme jo vanhat luotaimet irroittaneet Puattisesta, ei kalalle kovin kytö ollutkaan. Meille on tulossa uusi vene ensi viikonloppuna, mutta siihen on vielä viikko aikaa.

Jotain piti keksiä, sillä en jaksanut enää jatkaa kalastustaukoa, joten lähdin vanhalla sotaratsulla eli Puattisella Kallavedelle. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta kuten jo mainitsin, veneestä on irroitettu anturit. Täytyi siis kalastaa sokkona :)

Ipad toimi telkkarina, mutta kuten näkyy, ei ihan toimivin ratkaisu auringonpaisteella :)

Kyllähän kalalla ollessa pärjää myös ilman elektroniikkaa, mutta luotaimet ja plotterit helpottavat kalastusta tosi paljon. Onneksi tablettiin saa ladattua Karttaselaimen, niin sen avulla näkee syvyyskäyrät ja oman sijainnin käyriin nähden.

Minulla ei ollut eiliselle mitään odotuksia. Tai ehkä ainoa tavoite oli olla ajamatta kiveen ja se tavoite täyttyi. Kalojen löytyminen “tunteella” oli epätodennäköistä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kyllähän minä aikani kuluksi voisin kalastaa vaikka kaivosta, joten eilen saalis ei ollut pääpointti.

Lähdettiin Pirttilahdesta ja kierrettiin noin viiden kilometrin säteellä olevia tuttuja paikkoja. Onneksi tuolla väylät on hyvin merkitty, joten niitä pitkin uskalsi ajaa ihan normivauhtia (täysillä), vaikka syvyyttä ei voinutkaan ajon aikana tarkkailla. Karttaselaimeen on myös merkitty väylä, joten siitä kun katsoi koko ajan, että ajaa oikeassa kohdassa, niin ei ollut ongelmia.

Vertikaalijigausta ei tullut eilen harrastettua sattuneista syistä, mutta hyvähän se on välillä harjoitella heittelyäkin. Testailin Lucky Johnin eri jigimalleja sekä Peter Lahden Core Shadeja. Tuosta PL jigistä on tarjolla tosi pieni, voisi sanoa jopa söpö, malli. Koko on ihan omiaan ahvenelle. Tuo jigin värjäys on toteutettu erikoisemmalla tyylillä, sillä perinteisestihän jigit ovat kauttaaltaan värjättyjä, mutta Core Shadissa väri onkin pistetty läpikuultavan kuoren sisään.

Peter Lahden suunnittelema 7cm Core Shad

Värejä löytyy kaikkien kynsilakkojen sävyissä =D

Kaupoista löytyvistä Lucky Johnin jigeistä suurimmasta osasta taitaa löytyä haju, joten ne tuoksuvat tosi voimakkaasti. Tai ehkä käyttäisin sanaa haisevat, sillä kalanhaju on tosi voimakas ja varmasti petokalojen mieleen, jotka etsivät saalista. Mielenkiintoista uitella niitäkin.

Lucky Johnin 8cm Long John on myös oikein passeli koko ahvenelle

Eilen ajoin ensimmäiseksi eräälle laajalle selkäpatille. Olen saanut siitä viime kesänä sekä kuhia että ahvenia, joten ajattelin niin isolla alueella olevan edes jotain. Laitettiin ankkuri patin matalimman kohdan reunaan, josta sai hyvin heiteltyä ihan matalaan, mutta samalla siitä ylsi myös vieressä olevan syvänteen penkkaan.

Jotenkin melkein säikähdin, kun kalastuksen aloittaminen kävi niin nopeasti. Yleensä saattaa mennä jopa tunti, että pääsee heittämään ensimmäisen kerran rannasta lähdön jälkeen. Nyt laskettiin ankkuri intuitiolla vaan johonkin ja sen jälkeen jigi veteen. Meillä ei ollut mitään käsitystä onko alla kaloja, jouduin kuvittelemaan ne mielessäni sinne.

Onkohan siellä kalaa vai ei…?

Heittelin eri ilmansuuntiin, mutta se kalapaikka oli tyhjä. Ei edes tärppejä, kyllä yleensä jotain hipaisuja siiman päähän saa, jos kalaa on paikalla. Vaihdettiin aika nopeasti uuteen paikkaan.

Mielessä oli eräs viime kesäinen satavarma ahvenpaikka. Tiesin, että siellä on kalaa ja muistin vielä kartastakin tarkan kohdan. Kun lähestyimme paikkaa, huomasin, että myös toinen vene oli aikeissa ankkuroitua “meidän” paikalle. Hmmm, heillä on varmasti veneessä kaikuluotain ja jotainhan he ovat luotaimesta nähneet, jos tähän jäävät. Toisesta veneestä lensi ankkuri järveen ja ehkä vähän heidän luotaintaan hyödyntäen laitettiin oma ankkuri muutaman kymmenen metrin päähän naapuriveneestä.

Muutaman heiton jälkeen sain kalan! Se ei ollutkaan ahven, kuten sillä paikalla yleensä, mutta se oli ahvenen kokoinen kuha ? Oranssi Core Shad toimi ja vihdoinkin suupielet alkoivat kääntymään ylöspäin, kun pääsin liittymään taas saamanaisten kerhoon. Sen jälkeen paikka hiljeni, joten nostimme ankkurin ja vaihdoimme taas paikkaa.

Minikuha tykkäsi Core Shadista

Katselin karttaa ja koko ajan silmiin osui “varmoja kalapaikkoja”. Paikoilla varmaan kalaa olisi ollutkin, mutta kun niitä ei voinut kartoittaa ollenkaan. Monesti selkäpateillakin kalat saattavat olla tosi tiiviinä rykelmänä yhdessä kohdassa. Nyt oli hankalaa, kun ankkuri piti tiputtaa sokkona ja toivoa parasta. Käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin erään varman kalapaikan penkan reunaan ja siitä oli taas hyvä heitellä sekä syvempään että matalampaan.

Tämä varma kalapaikka oli niinkin höveli, että antoi minulle kaksi kalaa! Nyt ilta vaikutti jo uskomattomalta. Kolme kalaa sokkona :) Olin tosi iloinen, sillä lähtiessä olin aivan varma, että reissu on mp.

Illan toinen kala oli pieni appura

Kolmas kala ja kalojen koko senkun kasvaa :)

Taas tehtiin paikan vaihdos ja kalapaikaksi valikoitui erään saaren matalahko pää, josta syvyys laskee yli 50 metriin. Tuuli oli vähän tyyntynyt, joten ajattelin heitellä vähän painavampaa jigipäätä ilman ankkuria. Toisella heitolla sain kuhan ja sen jälkeen useita tärppejä. Nyt kyllä kannattaa sittenkin laittaa ankkuri, tässä on kalaa!

Heittelin painavampaa jigipäätä ilman ankkuria ja tulosta syntyi!

Muutaman tyhjän heiton jälkeen Lucky Johnin mustavihreä hilejigi alkoi yhtäkkiä toimimaan ihan hulluna. Olisiko johtunut laskevasta auringosta ja ehkä juuri valoisuudessa tapahtui jotain ratkaisevaa. Jigiä tultiin tärppimään jo pudotuksesta. Noin 10 metrin päässä veneestä oli ihan selkeä kalarykelmä, sillä aina siitä kohti tuli joko tärppejä tai kaloja. Kokeilin välissä muitakin värejä, mutta 20 minuuttia mustavihreä oli SE väri.

Auringonlaskun aikaan mustavihreä Lucky John alkoi toimimaan

Näinkin pienet kuhat olivat eilen nälkäisiä

Aurinko alkoi painumaan puiden taakse ja kalojen mieli muuttui. Eipä kiinnostanut musta eikä vihreä enää, vaan Juhan ensimmäinen heitto keltaisella Core Shadilla antoi 50cm kuhan. Katoppas poikaa, hieno kala!

Illan isoin kuha (50cm) keltaisella PL Core Shadilla

Ei ollut 7cm jigi liian pieni tuon kokoiselle kalalle. Kuha lähti meidän mukaan, vaikka ei meillä ollut edes kylmälaukkua mukana, tietenkään =D Kotiin oltiin kuitenkin lähdössä ihan heti, joten kala pysyi vajaan puoli tuntia hyvänä, kun sen veresti veneessä.

Hyvin puri

Ainakin lähelle 50cm se oli =)

Kiitin Juhaa keltaisesta värivinkistä ja vaihdoin itselleni saman jigin. Tärppejä, kaloja, tärppejä, joo löytyi näköjään oikea väri! Hetkessä voi kalojen mieli muuttua ja kuin nappia painamalla saattaa toinen väri alkaa toimimaan. Enää ei mittakaloja tullut, vaikka sitä vähän toivottiin, mutta kyllä tuosta yhdestäkin kalasta jotain herkkua saa tehtyä.

Koko olisi saanut olla hieman isompaa =D

Kuhatkin kämmenen kokoisia :)

Ilta oli erilainen ja mielenkiintoinen. Ajattelin, että minulla saattaisi olla tylsää heitellä tyhjää, mutta kalojahan kävi veneessä jopa enemmän, kuin joillain huonoilla reissuilla. Silti en aio elektroniikasta luopua, vaan toivon mukaan seuraavalla reissulla pääsen taas Eliten ruudulta kaloja bongailemaan.

Aurinko laskee jo puoli kymmenen hujakoilla

Onkohan tämä kesä nyt loppumassa? Itse jigailisin mielelläni vielä kuukausia, mutta kyllä se syksy taitaa työntää jalkaansa oven väliin. Leinon Pekkakin vähän muistutteli Suomen neljästä vuodenajasta lähettämällä keltamahoja ensi talvea varten. Toisaalta se on ihanaa, että Suomessa voi harrastaa niin montaa eri kalastusmuotoa ja erilaisissa olosuhteissa. Eipähän käy elämä tylsäksi :)

Keltainen maha pukee oikein hyvin näitä Nulikoita :)

Edelleen vanha vene seisoo laiturissa ja se olisi jo ihan lähtövalmiina uudelle omistajalle. Tulkaa nyt joku tekemään hyvät kaupat ja viekää Puattinen järvelle, se rakastaa sitä =) Linkki nettiveneeseen.