Järjestin talven aikana kirjoituskilpailun nuorille ja kilpailuun tuli yhteensä 19 tarinaa. Tänä talvena pilkkikelit eivät olleet kovin ihanteelliset, jonka uskon karsineen osallistujamäärää. Välillä oli kovat pakkaset ja välillä taas liikkumisolosuhteet jäällä aika huonot. Olen kuitenkin iloinen, että 19 lasta/nuorta innostui lähtemään kalaan.
Kilpailun palkintona oli huikeita juttuja (kaira, pilkkipuku, kalastusaiheinen tuotepalkinto ja monta erilaista huipputasuria) ja toivon mukaan palkinnosta on iloa voittajalle vuosiksi. Voittajan valitseminen oli todella haastavaa ja hankalaa, sillä kilpailun ikäjakauma oli niin suuri. Ja tottakai esimerkiksi 6-vuotiaan ja 15-vuotiaan kirjoitukset eroavat toisistaan paljon. Lopulta valitsin voittajan sen perusteella, että kenen kirjoitus sykähdytti eniten, vaikka kyllä ihan jokainen kirjoitus nosti hymyn huulille ja sai aikaan hyvän mielen.
Voittajatekstistä välittyi innostus lajiin ja ihailin, kuinka sinnikkäästi 12-vuotias oli jaksanut pilkkiä useamman päivän ajan. Voittaja oli myös jaksanut panostaa kirjoittamiseen ja kertoi tarkasti kalastuspäivien tapahtumista. Kalastuksessa saalista ei välttämättä aina tule ja siksi tähän harrastukseen pätee hyvin sanonta: ei se päämäärä vaan matka.
Voittajatekstin kirjoittajan kalareissu oli yhteinen matka isän kanssa merelle pilkkimään ja uskon, että tuollaiset reissut ovat ihan yhtä tärkeitä muistoja, tuli saalista tai ei.
Toivottavasti jokainen osallistuja jatkaa harrastusta ja kuka tietää, vaikka ensi talvena järjestän taas uuden kilpailun :)
Kiitos kaikille kirjoituskilpailuun osallistuneille ja erittäin suuri kiitos myös kaikille palkinnon lahjoittajille:
OPM International
Hong Kong
Kalarosvo
Kalapele
Silli Lures
Mr. Manu
Pääevä Fishing
Vieheverstas
Voittajatarinan on kirjoittanut 12-vuotias Veeti Karppinen.
Pääsiäinen merellä
Torstai 29.3.2018
Koulu loppui klo 13.00 tulin kotiin klo 14.00. Kotiin tultuani söin ja lähdimme ajamaan kohti Oulua. Kävimme Palokassa kaupassa ostamassa toukkia ja matoja. Sieltä lähdettyämme etenimme 5km tunnissa koska Tikkakosken kohdalla oli sattunut kolari. Vihdoin pääsimme ajamaan nopeammin. Kävimme kaupassa Pihtiputaan kohdalla ostamassa leipää ja muuta evästä. Pimeässä olimme menossa kohti määränpäätä. Enää ajettavaa oli jäljellä 20km. Vihdoin saavuimme perille iskän kaverin luokse noin klo 21.00. Sitten laitoimme kaikki valmiiksi aamua varten. Sen jälkeen söimme iltapalan ja menimme nukkumaan.
Perjantai 30.3.2018
Heräsimme klo 4.00. Söimme aamupuuron ja teimme eväät. Lähdimme ajamaan kohti rantaa. Kun saavuimme rantaan laitoimme moottorikelkan ja ahkion valmiiksi. Ajoimme kelkalla about 2 kilsaa ja rupesimme pilkkimään. Minä ongin pystypilkillä jossa oli punainen morri jossa oli toukkia. Kaikuluotaimessa näky paljon kaloja mutta ei ollut syönnillä. Sitten iskän kaveri sai muutaman ahvenen ja minulla pääsi yksi irti. Vaihdoimme paikkaa ja sielläkin näky kaloja kaikuluotaimessa mutta ei
syönyt. Sitten nautimme kelistä koska aurinko paistoi eikä tuullut yhtään.
(kuva: Veeti Karppisen arkisto)
Söimme siinä eväitä ja sen jälkeen vaihdoimme paikkaa. Sain sieltä yhden ahvenen ja vaihdoimme paikkaa. Minä pilkin siitä paikasta moottorikelkan päällä. Laitoin pilkin veteen ja ongen kiinni moottorikelkkaan. Eikä aikaakaan kun otti ahven kiinni ja sain sen ylös, hirveen iso se ei ollut mutta ei se haitannut. Sitten paistoimme makkarat, sillä aikaa minulla oli ootto-onki. Söin makkaran ja menin pilkkimään ja sain kiisken. Sitten vaihdoimme hieman paikkaa ja iskän kaveri sai muutaman ahvenen ja minulta karkasi yksi. Vaihdoimme taas paikkaa ja iskä sai yhden ahvenen. Sitten lähdimme kohti rantaa. Rannassa laitoimme kamat kasaan ja lähdimme pois.
Lähdettyämme heti pikku tiellä oli moni ajanut ojaan. Saavuimme iskän kaverin luokse ja laitoimme vehkeet kuivumaan. Sen jälkeen söimme ja ruuaksi oli hirvikeittoa. Sitten katsoimme Pekkaa ja Pätkää ja minä nukahdin. Kun heräsin menimme kahville ja tarjolla oli pannaria, olin niin väsynyt että jouduin pitämään käsillä silmiä auki. Sitten join kahvia ja ei väsyttänyt enää niin paljon. Sitten teimme seuraavalle päivälle eväät. Sitten sen jälkeen menimme katsomaan televisiota ja sen jälkeen menimme nukkumaan.
Lauantai 31.3.2018
(kuva: Veeti Karppisen arkisto)
Heräsimme vähän myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Söimme aamupuuron ja lähdimme kohti merta. Lähdimme ajamaan moottorikelkalla merelle. Taas oli huippu keli, aurinko paistoi ja ei tuullut yhtään. Sain melkein heti sadan gramman ahvenen pelkällä punaisella morrilla jossa oli toukkia. Sen jälkeen vaihdoimme paikkaa. Mutta ei ottanut kala vaikka näky kaloja luotaimessa. Sitten kairasimme iskän kanssa reiät vähän matkan päähän. Iskä sai yhden ahvenen, sitten iskän kaveri tuli hakemaan meitä.
Vaihdoimme paikkaa kelkalla vähäsen. Iskän kaverilla oli isompi kala kiinni mutta ei saanut sitä ylös asti. Vaihdoimme taas paikkaa, joku oli saanut sieltä kaloja koska siellä oli mätiä. Iskä sai yhden kiisken ja ahvenen ja iskän kaveri sai muutaman ahvenen. Sitten lähdimme rantaa kohti. Menimme iskän kaverin luokse. Söimme ja ruuaksi oli makaronilaatikkoa. Katsoin televisiota ja sitten menimme saunaan. Söimme iltapalaksi ahvenfileitä ja sitten menimme nukkumaan.
(kuva: Veeti Karppisen arkisto)
Sunnuntai 1.4.2018
Heräsin klo 4.45 ja söin puuron sitten lähdettiin pilkille. Menimme pilkille sinne missä olimme olleet edellisenä päivänä. Ekalta avannolta sain kiisken ja kolme ahventa ja iskä sai kaksi ahventa ja kiisken ja iskän kaveri sai yhden ahvenen. Sitten me tehtiin iskän kanssa lähelle reiät. Saatiin ehkä kahdeksan ahventa iskän kanssa kahdesta avannosta. Sitten aika lähelle tuli yksi tyyppi ja sai pari isoa ahventa. Sitten siihen hänen ympärille kertyi pilkkijöitä. Me käytiin siellä mutta ei saatu mitään. Mentiin takaisin entisille avannoille. Saatin pari ahventa siitä.
Iskä teki siihen lähelle avantoja, mutta ei saanut mitään ja tuli takas. Siitä tuli pari isompaa ahventa. Sitten iskä ja iskän kaveri lähti etsimään isompia ahvenia. Ne tuli takas, minä olin vielä samalla avannolla. Sitten iskän kaveri lähti etsimään yksin kaloja. Mä sain silloin 10 minuutissa 10 ahventa ja iskä ei saanut mitään alle metrin päässä. Sitten iskän kaveri tuli ja lähdimme kohti rantaa.
(kuva: Veeti Karppisen arkisto)
Menimme iskän kaverin luokse ja söimme taas makaronilaatikkoa joka oli tosi hyvää. Sitten iskä lepäsi vähän aikaa. Sitten pakkasimme ja lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää. Olo oli aika väsynyt ja olimme tunnin ajo matkan päästä kotoa ja sanoin iskälle että rupeen nukkuu. Iskä sano älä rupee nukkuu enää kohta ollaan perillä. No yritin sinnitellä mutta nukahdin silti. Pääsimme vihdoin kotiin kello oli noin 22.00.
Pakko se on suunnata katse kohti kesää, sillä tämän pilkkikauden päätös meni vähän plörinäksi. Meidän kelkka alkoi temppuilemaan ja on ollut jo melkein kaksi viikkoa autotallissa odottamassa remppaa. Ajelut on siis ajeltu tältä vuodelta.
On tässä kuitenkin pilkillä ravattu muutaman kerran, mutta saaliilla ei pääse kehumaan. Onneksi olosuhteet jäällä vähän paranivat ja loskavesikerros jäätyi yöpakkasten ansiosta. Jäällä on nyt yllättävän hyvä liikkua jalan.
Kevään tulon kyllä huomaa jäällä kävellessä, sillä olen tänä keväänä nähnyt ihan älyttömän paljon uveavantoja. Kun nyt päästäisiin nopeasti heikoista jäistä eroon, niin saisi aloittaa avovesikauden. Aika ikävä minulla on ollut Alutrollia, vaikka kyllähän me veneen kanssa treffattiin Kallavesj’-messuilla viikko sitten. Ai että olin ylpeä, kun meidän oma vene pääsi messuille esille.
Meidän Alutroll 485CC ja Väisäsen Simon Alutroll 450E olivat esillä VML Sponsorin osastolla
Harmittaa, kun tämä kevät meni niin kuin meni. Kelkka kenkkuilee, Kallavesi kenkkuilee, säiden jumala kenkkuilee, Ahti kenkkuilee… Aina sitä keskitalven lyhyillä, kylmillä ja pimeillä pilkkireissuilla haaveili aurinkoisista ja lämpimistä kevään reissuista, kun kalaa saisi nostella kilokaupalla avannosta. Noh, keleissä ei ole tällä viikolla ollut valittamista ja aurinko on lämmittänyt ihanasti, mutta kaloja olisi voinut tulla enemmän, sillä kala tai kaksi päivässä ei viiden hengen perhettä elätä.
Viime sunnuntaina Etelä-Kallavedellä
Päivän filekalasaldo: 2kpl
Näin ahneita kukkokaloja on Kallavedessä, lähes itsensä kokoinen tasuri upposi peräkoukku edellä kitusiin :)
Kauheita yllätyksiä kovan lumikuoren alla :(
Kyllä pilkki-ihminen on sitkeä otus. Heräsin tänään neljältä ja kuuden jälkeen oltiin Sotkanniemessä valmiina lähdössä taapertamaan 2,5 kilometrin matka kalapaikalle. Odotukset olivat taas niin korkealla, että ei tosikaan. Sotka on aina keväällä hyvä kalapaikka, mutta ei näköjään minulle.
Aamulla rannassa mietin, että tänäänkö hanat aukeaa?
Tänä aamuna olin virtaa täynnä ja tein reikiä minkä kerkesin. Kyllä se ajava ahvenparvi joltain avannolta löytyy. Alue alkoi muistuttamaan reikäjuustoa ja viiden tunnin jälkeen kalapussissa oli yksi 200g ahven. Moni olisi pakannut tavaransa ja suunnannut rantaan, mutta minä odotin vielä muutaman tunnin ahventen ruokahetkeä. Arvatkaa alkoiko syönti?
Tätä tyhjää näyttöä tuijotin sinnikkäästi koko päivän
Iltapäivällä kaksi merinovillakerrastoa alkoivat tuntumaan aika lämpöisiltä, kun lisäksi päällä oli vielä kuivapuku ja kelluntahaalari. Lämpötila oli kymmenen astetta ja ehkä olin hieman ylipukeutunut siihen lämpötilaan, kun samat vaatteet ovat olleet päällä kovilla pakkasillakin. En minä ikinä opi.
Kuuma!
Sitkeyttä ei palkittu eikä ahvenille tullut nälkä. Harvoin on niin tyhjää, että luotaimessa ei näy yhtikäs mitään. Tai kyllähän minä päivän aikana näin kolme kertaa aktiivisen ahvenen ruudulla ja sain ne kaikki vielä ylöskin, mutta en lähtisi kehumaan niillä kaloilla. Kalat nimittäin tulivat yksitellen kolmen tunnin välein.
Tänään uitossa oli Rantamäen Manun tekemiä pieniä ottikoneita, keksin näille nimenkin: Minimanu
Vain kolme nirsoa kalaa eksyi tänään siiman päähän
Sotkallakin oli uveavanto
Sanoin Sotkalle kiitti mulle riitti ja ainakaan näillä jäillä en sinne enää lähde. Kun jäät sulaa, niin katsellaan sitten uudestaan.
Käytiin Pohjois-Kallavedellä yhtenä päivänä kaverin antaman kalapaikkavinkin innoittamina. Arvasihan sen, että juuri sinä päivänä kala ei syönyt, mutta varmasti se oli syönyt edellisenä päivänä ja jatkoi mussuttamista taas sitä seuraavana päivänä. Sellaista se on, kun Ahti kenkkuilee.
Pohjois-Kallaveden saldo: 1kpl
Oranssimahainen Nulikka maistui, mutta vain kerran
Nyt on laikkuja =)
Käytiin Pohjois-Kallavedellä toisenakin päivänä ja ei olla koskaan nähty niin paljon uveavantoja niin pienellä alueella. Vesi oli syönyt reikiä kovan lumikuoren alle ja siellä oli kyllä todella petollisia kohtia. Saa olla tosi varovainen jäällä liikkuessa, vaikka muutoin täällä on teräsjäätä varmaan 30cm.
Nämä uveavannot olivat muutaman sadan neliön alueella
Vaikka yöllä on vielä ollut pakkasta, niin päivällä lämpötila on kohonnut jopa kymmeneen asteeseen. Tänään pilkillä istuessa kuuli selvästi, kun lumi ja jää sulivat auringon lämmössä. Lorina vaan kävi, se oli kevään ääni :)
Toivottavasti ei mene montaa viikkoa, että pääsee veneen laskemaan vesille. Pahin skenaario on, että jäät ovat heikot, mutta eivät suostu lähtemään. Sitten ollaan jumissa viikkokausia, kun jäälle ei uskalla mennä kävellen eikä järvelle pääse myöskään veneellä.
Eikö kerrankin pilkkikausi voisi vaihtua lennosta avovesikauteen. Eikö kerrankin jäät voisi sulaa yhdessä yössä. Olisi se mukava käydä Kallavedellä pilkillä ja viedä päivän päätteeksi pilkkireppu varastoon, ja heti aamulla lähteä Alutrollilla jigailemaan. Toiveajattelua.
Tulevana kesänä aion keskittyä ahvenen kalastukseen. Olen yrittänyt löytää paljon kehuttua Shimanon Rarenium avokelaa siihen hommaan, mutta ne kelat ovat kiven alla. Ja niitähän ei uutena enää myydä (?), joten käytettynä pitäisi löytää.. Tai sitten täytyy hankkia joku muu pieni ul-kela.
Ensi kesän tavoitteena on myös kalastaa monipuolisemmin erilaisissa paikoissa. Yleensä meidän kalastus on keskittynyt selkäpateille ja saarten päihin, mutta kesällä on tarkoitus kalastella myös matalammissa paikoissa. Mielenkiinnolla ja suurin odotuksin odotan jäiden sulamista :)
Myös nämä karvapallerot odottavat kesää =)
Nyt on nuorisolla viimeiset hetket osallistua kirjoituskilpailuun, jossa palkintona on satojen eurojen arvoinen palkinto. Pyhittäkää siis viikonloppu kalastukselle ja kirjoittakaa reissusta tarina sunnuntaihin mennessä. Kovin montaa tarinaa ei kilpailuun ole vielä tullut, joten jokaisella on erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa palkinto itselleen!
Keliolosuhteet jäällä eivät ole parantuneet yhtään. Lunta on ihan hirvittävä määrä ja sen alla vielä paksu kerros loskaa. Kelkalla ajo on melko riskialtista, kun painavalla lastilla loskaan voi jumahtaa helposti. Itse asiassa viime viikolla käytiin pilkillä Kallavedellä ja kelkka jäi parikin kertaa kiinni. Onneksi selvittiin molemmista tilanteista, mutta samalla päätettiin, että näissä olosuhteissa kelkalla liikkuminen täytyy vähentää minimiin.
Ajettiin ura Pirttilahdesta muutaman kilometrin päässä olevalle kalapaikalle ja suunnitelma oli kalastaa sitä yhtä tiettyä aluetta niin kauan, kun lumi painuu ja kelkalla on taas parempi liikkua muuallakin. Tehtiin kalapaikalle muutamia laikkuja, koska se oli tuttu ja jo aiemmin hyväksi havaittu paikka. Meillä oli suuret odotukset ja uskoimme kalapaikan parantuvan päivä päivältä, kun jään alle menee lumettomista kohdista valoa.
Pirttilahden satamassa on tilaa ja siitä on helppo lähteä kohti kalapaikkoja
Tapetit kunnossa
Lunta riittää
Muutaman päivän jälkeen alkoi turhauttamaan. Tasureita sai uitella ihan rauhassa eikä alueella ollut mitään eloa. Joitain yksittäisiä ahvenia saatiin kolmen päivän aikana siltä meidän ”huippupaikalta”, mutta oli se lopulta myönnettävä, että ajettiin ihan väärään paikkaan se kelkkaura Pirttilahdesta.
Ahven päivässä ei paljon mieltä lämmitä
Me oltiin nalkissa sillä paikalla. Jos kelkalla lähti ajamaan vähänkin sivuun urasta, loska imaisi painavan Lynkkiksen hetkessä. Ympärillä oli iso Kallavesi tuhansine kalapaikkoineen, mutta me pilkittiin niitä meidän tyhjiä laikkuja.
Ahven haki tasurin alapuolella uineen kuoreen parempiin suihin
Yhdessä välissä morriteltiin kukkokalat mukaan
Neljännen päivän aamuna päätettiin ottaa riski ja lähteä kokeilemaan onnea kelkan kanssa. Yllätyttiin molemmat, sillä lumi oli hieman painunut ja myös loska kovettunut lumen alla ja kelkka kulkikin aika helposti. Oli se ihana tunne, kun pääsi taas pitkästä aikaa valitsemaan kartasta uuden kalapaikan. Mutta ei me hurjimaan ruvettu. Tehtiin vain pieni siirtymä, sillä kyllä jäällä joissain kohti oli niitä pahojakin alueita.
Uusi kalapaikka oli täynnä pikkukalaa. Niille oli aivan turha tarjota tasuria, kun ei sen kokoisen kalan suuhun edes mahdu tasurin koukku. Meillä oli mukana haarukkavapa, koska oltiin ongittu kalakukkoon pikku ahvenia edellisenä päivänä. Päätin aikani kuluksi pilkkiä pystypilkillä ja pienellä morrilla, sillä monen päivän tyhjän onkimisen jälkeen oli mukava saada siiman päähän edes jotain.
Päivä oli niin hieno ja keli lämmin, että mikäpä oli Pääsiäistä vietellessä avannon ääressä. Isoja kaloja ei luotaimessa näkynyt, mutta ehkä silman päähän tarttuu pieni sintti, jonka voi antaa vieressä napottavalle lokille.
Kohta siima jo kiristyikin ja jäälle nousi pieni lahna. Sen jälkeen tuli pieniä ahvenia ja särkiä. Ja uusi lahna. Sitten siimaa kiristeli kiiski, tai ei sitä oikein voi kiristelyksi sanoa, sillä eihän sitä kalaa edes tuntenut siiman päästä.
Hieman normaalista poikkeava saaliskala
Katselin kiisken mahaa auringonvalossa ja huomasin, että siinä oli lilan ja vaaleanpunaisen vivahteita. Olin ihan täpinöissäni siitä havainnosta. Siksikö vaaleanpunainen maha tasurissa aina toisinaan toimii? Minulla on Kalarosvon pinkki tasuri, joka jostain syystä toimii hyvin Virmasvedellä. Ja Virmaalla on paljon kiiskiä. Hmmm…
Hankala oli saada kiiskin pinkki maha kuvaan, mutta kyllä siinä hieman vaaleanpunaista näkyy :)
Teoriaa vahvisti vielä paikalle osunut tuttava, joka sanoi saaneensa lähialueelta ahvenia, jotka olivat sylkeneet kiiskiä! Ihme juttu ☺
Pikkukalaa tuli ja niitä oli mukava nostella haarukkavavalla. Ohuessa siimassa jo satagrammainen ahven tuntui isohkolle sinttien nostamisen jälkeen ja jollain tapaa tykästyin tuohon ”UL-pilkkimiseen”, kun kaikki on niin pientä ja herkkää.
Tärpit tuntuivat tosi hyvin ja siimaan sai hyvän tuntuman, kun se on ohutta. Mutta oli siinä myös huono puoli verrattuna tasuripilkintään. Morri ei nimittäin valikoi kaloja ollenkaan. Samasta avannosta voi nousta useita lajeja ja kokoluokka heitellä parista grammasta moneen kiloon. Tasurilla tulee vain petoja ?
Tuijottelin haarukkavavassa olevaa tärpinilmaisinta ja odotin pientä hentoa nykäisyä. Tärpinilmaisin painuikin ihan alas ja säikähdin. Onko siellä joku parempi kala, eihän niin pieneen morriin voi tarttua iso kala.
Aloin haarukoimaan siimaa vapaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Heitin ongen jäälle ja nostin kalan siimasta. Avannosta putkahti nelisatanen ahven. No aika hyvin mikroskooppisen pienellä morrilla…
Koot vaihtelee =)
Hetken päästä tuli taas hyvä tärppi ja kala tuntui painavalta. Sain sen avannon alle asti nostettua, mutta koska olin tärpin jälkeen taas viskannut ongen jonnekin ja lappanut siimaa sinne tänne, karkuutin kalan. Vaatii kyllä harjoittelua se ohuiden siimojen kanssa pelaaminen ja solmujahan siimaan tuli muutaman tunnin aikana tosi monta.
Jatkoin kalastusta ja lajikirjo oli suuri. Ihan uskomatonta, että niin paljon kaloja ja eri lajeja tuli yhdestä avannosta. Filekalan jälkeen saattoi tulla kukkokala ja sitten taas filekala. Päivän kruunasi 600g ahven, joka on ehdottomasti isoin kalani tuollaisilla vehkeillä.
Kukapa olisi uskonut, että vetäisen pystypilkillä tällaisen? =)
Uskomattoman pieni morri, mutta niin vain meni huulesta läpi ja takuulla pysyi kiinni
Mietin vain kaikkia talven tyhjiä reissuja, että olenko jättänyt paljonkin isoja kaloja avantoni alle nälkäisenä odottamaan. Tasuri ei lauantaina kelvannut, mutta pystypilkki Möyhy-morrilla maustettuna kelpasi. Ehkä minusta tulee vähän enemmän sekakäyttäjä vapojen ja vieheiden suhteen, isojakin kaloja kun näköjään voi saada pienillä vehkeillä =) Ja kyllä muuten tuntuu jo mahottoman hyvältä kuusisatanen ohuessa siimassa :)
Kenenkähän valmistama tämä liukupilkki on?
Kalapaikka oli siitä erikoinen, että ”kukkokala-avannosta” tuli myös isompaa ahventa. Olen kuullut monesti sanottavan, että sintit ja isommat ahvenet eivät viihdy samassa paikassa, mutta niin vaan tuli todistettua se asia vääräksi. Ja oikeastaan olen itsekin ollut siinä luulossa.
Normipilkkitilanteessa olisin lähtenyt sinttiavannolta alta aikayksikön, mutta nyt minulle kelpasi siiman päähän myös pienet kalat. Ja sitten yllätyksenä avannolta löytyikin isompaa kalaa. Kaikkea uutta sitä näköjään aina oppii, kun ahkeraan käy pilkillä. Ehkä täytyy tulevaisuudessa antaa myös sinttiavantojen näyttää mitä niillä on tarjottavana, eikä heti hylätä paikkaa.
Ruokakalat mukaan
Eilen oli kevään hienoin päivä. Jo aamulla Pirttilahden satamassa räpsin valokuvia ja ihastelin maisemia. Jäällä oli usvaa ja aurinko oli juuri nousemassa. Kyllä pilkkireissu on jo lähes täydellinen noiden maisemien vuoksi, en vaan kyllästy niihin koskaan! Ja sen kyllä voi päätellä myös minun kännykässä olevista 20 000 valokuvasta =)
Pirttilahden satama sunnuntaina 1.4.2018 klo 6.44
Wau!
Aamulla oli usvaa
Suunnattiin aamulla suoraan edellisen päivän kalapaikalle. Olin jättänyt lokille muutaman sintin jäälle, sillä pitäähän niidenkin näin lumisilla keleillä jostain saada ravintoa. Kun saavuttiin kalapaikalle, niin ihmettelin outoja jälkiä lumella. Lähdin seuraamaan niitä ja kyllä suu loksahti auki, kun tajusin minun edellisen päivän lokkikaverini olevan jäällä aika huonossa kunnossa.
Mitä tässä on tapahtunut?
Voi lokki raukkaa…
Siinä meni hyvä lokki
En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Lokki oli kynitty, tai ei pelkästään kynitty, vaan kaluttu luita myöten. Siltä oli syöty jopa räpylät! Jollain on ollut kova nälkä, sillä kaikki oli tapahtunut 15 tunnin aikana. Kyselin jo facebookin puolella mielipiteitä mahdollisesta syyllisestä ja siellä arveltiin joko huuhkajan, pöllön tai kotkan olleen asialla. Joka tapauksessa lokki on joutunut ilmahyökkäyksen uhriksi, sillä paikalta ei löytynyt kuin lintujen jälkiä.
Ja sitten taas kalastusasioihin :) Aamun ensimmäisellä avannolla näkyi heti eloa ja aloitin kalastuksen tasurilla. Tottakai on aina parempi, jos ahven on sen verran aktiivista että ottaa tasuriin. Jätän morrivehkeet viimeiseksi oljenkorreksi. Kaloille ei kuitenkaan tasuri kelvannut. Edellisenä päivänä ahvenet olivat jopa niin ronkeleita, että ne kiinnostuivat pystypilkistä ja morrista vasta sitten, kun vapa oli täysin paikallaan. Ja yksikin väärä liike sai ne laskeutumaan takaisin pohjaan.
Eilisaamuna tasurin uittoon ei reagoitu, joten kaivelin taas haarukkavavan käyttöön. Kalaa alkoi nousemaan heti ja sain kymmenkunta ahventa. Harmi, että kokoluokka taas vaihteli kukkokalasta filekalaan ja tietenkin suurin osa oli niitä sinttejä.
Juha sai viereiseltä avannolta Kalarosvon valkomahaisella tasurilla pari nelisatasta ahventa ja minullakin taas toivo heräsi tasureiden suhteen. Kyllä se on pistettävä Kalapelen Nulikka uv-valkomahalla uimaan. Hetken päästä minulle nousi päivän ensimmäinen tasuriahven ja me molemmat Juhan kanssa innostuttiin ihan kunnolla.
390g ahven tykästyi uv-Nulikkaan
Kuoretta näkyi välivedessä ja jo aiemmin aamulla yksi morrilla tullut fileahven sylkäisi kokonaisen kuoreen. Nytkö koittaa kevään odotetuin hetki ja tasuriahvenia alkaa nousta reppukaupalla?
Ei olisi pitänyt innostua, sillä tiputtiin korkealta ja kovaa. Ei saatu tasureilla enää yhtään ahventa! ? Tunnit kuluivat ja meininki oli muuttunut tutuksi tyhjän luotaimen tuijotukseksi. Iltapäivällä kokeilin vielä morrikikkaa eli toivoin isojen ahventen aktivoituvan samalla tavalla kuin edellisenä päivänä. Eipä toiminut sekään kikka enää. Hetken aikaa kalastus oli ollut helppoa ja saatiin me sentään ruokakalat, mutta se kunnon ahvenpotti jäi odottamaan vielä ottajaansa. Eli minua.
Kotia kohti
Tänään Suomeen saapui kammottava lumimyräkkä. Katsoin eilen sääennustetta ja Kuopion korkeudella lumisateen piti olla tänään puolilta päivin. Suuri muutos kelissä saattaa tarkoittaa aktiivisia ahvenia…
Halusin ehdottomasti käydä pikapiston jossain ennen lumisadetta. Päätimme käydä Kallavedellä, sillä aika oli rajallinen. Hirveässä myrskyssä ei ole kiva pilkkiä, mutta aamusta keli oli vielä kohtuullinen, joten tulevan matalapaineen vaikutus oli pakko käydä testaamassa.
Tänään ilmanpaineelle kävi näin (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)
Aamun ensimmäinen paikka oli typötyhjä. Kokeiltiin muutamat avannot, mutta koska elonmerkkejä ei näkynyt, päätimme jatkaa viime talviselle tutulle paikalle, jota emme vielä tänä talvena olleet ehtineet käydä kokeilemassa.
Tein avannon ja siellähän oli jo kala valmiina. Laskin Kalarosvon ykköstykin avantoon ja pohjassa näkynyt viiva lähti heti vastaan. Ja samalla sille saapui kavereita ja useita ahvenia alkoi nousemaan kohti tasuria.
Sain heti tärpin ja aamun ensimmäisen ahvenen jäälle. Laskin tasurin takaisin avantoon ja seuraava potilas odottikin jo siellä. Kohta jäällä oli jo neljä ahventa. Huh huh. Olin iloinen jo niistä kaloista, sillä kunnon ilotulitusta ei ole näkynyt luotaimen näytöllä oikeastaan koko talvena.
En ole turhaan nimennyt tätä Kalarosvon mallia ykköstykiksi
Tein ympärille muutamia avantoja ja uittelin Kalarosvoa parin metrin nostoin. Tai ei se uittelua ollut vaan kalojen houkuttelua :) Ja se kikka toimi! Pian näyttöön pamahti taas nousevia ahvenia ja ajavasta parvesta ehdin aina yhden tai pari kalaa nostaa.
Näillä liikkeillä tänään ruokakalat reppuun =)
Kun avanto hiljeni, vaihdoin reikää ja tein taas parin metrin houkutusliikkeitä. Monesti se toimi ja ahvenparvi pölähti paikalle jostain kauempaa. Kalaa kertyi avantojen reunoille ja tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olin saanut jo neljätoista kalaa!
Ihmeellistä asiasta tekee se, että Juha sai vain yhden sintin, kun minä nostelin neljätoista kalaa viereisiltä avannoilta, vaikka hänellä oli lähes samanlainen tasuri. Kalat kuitenkin osaavat olla nirsoja, kuten tiedetään, joten aina se ”lähes” samanlainen ei riitä.
Juha hämmästeli itsekin miksi hänen tasuri ei toimi. Hän pyysi minua kokeilemaan omalla avannollani hänen tasuriaan ja otti siksi aikaa minun ykköstykin uittoon. En saanut Juhan tasurilla kaloja, mutta sen sijaan Juha nosti omalta avannoltaan 350g ahvenen sillä minun rosvolla.
Pyysin tasurin heti takaisin ja tajusin, että joku pieni yksityiskohta oli nyt ahventen mieleen. Minun tasurissa oli myös erilainen jigipyrstö, mutta mikä lie ollut todellinen syy ahventen käytökseen, sitä tuskin saamme koskaan tietää.
Ahvenen syönti hiljeni hieman, mutta sain vielä kuusi ahventa reilun parin tunnin sisään. Juha sai omalla tasurillaan yhden filekalan. Ihan uskomaton päivä, kun samoilla avannoilla kuitenkin pilkittiin. Minulle se oli yksi parhaista reissuista ikinä, Juhalle aika heikko päivä.
Kyllä oli hymy herkässä tämän ahvenpotin jälkeen!
Lumipyry saapui puolilta päivin ja päätimme lähteä Pirttilahtea kohti. Kesken matkan Lynkkis kuitenkin alkoi temppuilemaan ja sammui. Sydän pomppasi kurkkuun, sillä matkaa rantaan oli ihan liikaa käveltäväksi. Saatiin kuitenkin kelkka käyntiin ja hypättiin kyytiin. Matka jatkui muutaman kymmenen metriä ja kelkka sammui taas.
Lynkkis, nyt ei ole oikein sopiva hetki temppuilla!
Alkoi iskemään paniikki, sillä lumisade vaan sakeni ja rantaan oli paljon matkaa. Jos kelkka nyt jää siihen, niin millä me saadaan tavarat rantaan? Ja miten me päästään itse rantaan. Sillä hetkellä toivoin, että heräisin pian, paitsi sittenhän ne hurjat tasuriahvenetkin olisivat olleet vain unta.
Juha käynnisti kelkan taas ja loppujen lopuksi 10-15km/h matkavauhtia päästiin rantaan. Kyllä se oli ihana tunne olla Pirttilahden satamassa ja ajattelin, että tuolla murkkuikäisellä ilveksen poikasella en lähde enää ikinä kalaan.
Kelkka on kätevä kapistus niin kauan kun se toimii, mutta kyllä todellisuudessa jokainen pilkkireissu Lynkkiksellä on seikkailu täynnä riskejä. Mutta kun en haluaisi kävelläkään.. laiska kun olen.
Nyt on sitten filekalaa ihan syötäväksi asti, täytyy alkaa suunnittelemaan menua :) Huomasitteko muut, että vaikuttiko saapuva matalapaine ahventen syöntihalukkuuteen?
