Pilkkikausi päästiin aloittamaan reilu pari viikkoa sitten ja sen jälkeen ollaan ehditty käymään pilkillä kuusi kertaa. Olemme kierrelleet eri järviä ja lampia ja viimeisimpänä käytiin Virmasvedellä. Kallavedelle ei olla vielä uskaltauduttu, koska se jäätyi vasta vähän aikaa sitten. Pienemmillä järvillä ja lammilla jäätä on ollut hyvin ja Virmasvesi yllätti todella, sillä siellä oli yli 20cm teräsjäätä. Nähtiin jopa moottorikelkka ?

Virmasveden jää kantoi pilkkimiehen hyvin =)

Itse liikutaan vielä jalkapelissä ja eipä meidän kelkka edes olisi ajokunnossa tällä hetkellä. Jospa Juha saisi sen kuntoon lähiviikkoina, tai viimeistään viikolle neljä, kun lähdemme Puruvedelle tasurihurjien talvitreffeille.

Ensimmäiset pilkkireissut meni nautiskellessa ja kalattomuus ei haitannut ollenkaan. Neljän reissun jälkeen alkoi olemaan vähän ikävä ahvenia, kun tasureita oli tullut heiluteltua jo päiväkausia ilman tuloksia. Neljä eri kalapaikkaa ja ei hipaisuakaan tasuriin. Yhden kukkokalan sain mikrojigillä, mutta tasuriahvensaldo oli nollassa.

Neljän reissun saldo oli tämä =D

Nyt joulun ja uudenvuoden tienoilla meillä on vapaata ja päästään käymään pilkillä useita kertoja, joten voisi sanoa, että tällä hetkellä on pilkkiputki päällä ☺️ Säätiedotuskin lupailee oikein mainioita pilkkikelejä tuleville päiville!

Tehtiin kaksi reissua Virmasvedelle, joista ensimmäinen oli eilen. Reissu oli sen verran lupaava, että halusin lähteä sinne tänään uudestaan. Virmasvesi on aina ollut tosi haastava järvi ja enpä muista ollaanko koskaan saatu sieltä reppukaupalla kaloja.
No totta puhuen kyllä minä muistaisin, jos oltaisiin saatu =D

Eiliselle asetin tavoitteeksi tasuriahvenen. Olin odottanut kauden ensimmäistä tasurikalaa jo liian kauan, joten yksi kala voisi tuoda uskon pilkkimiseen takaisin. Minusta nimittäin alkoi tuntumaan siltä, että Savon kalat ovat vaihtaneet ruokavalionsa morripainotteiseksi. Itse en haluaisi vielä tässä vaiheessa talvea ”sortua” toukkavehkeisiin, kun olen kuitenkin tasurihurja, mutta kyllä ne morripäivätkin vielä koittavat aivan varmasti ?

Eilen oli ihan kauhea lumimyräkkä ja päivän aikana satoi varmaan 10 senttiä lunta. Sade alkoi jo aamulla ja koska lunta oli jäällä jo ennestään, olosuhteet jään alla pimenivät lisää. Mietin, että minkähänlaista tasuria kannattaisi sellaisena päivänä kokeilla.

Uittelin muutamaa erilaista tasuria ja sen jälkeen muistin, että minulla on Joensuun Tommin tekemä söpö pinkki Kalarosvo, jonka olen nimennyt Virmakseksi juurikin tasurin värien vuoksi.

Eipä aikaakaan, kun Virmas haki pojan kotiin. Tai saattoi se olla tyttökin. Yksi parhaista asioista pilkkimisessä on se, kun uitat tasuria välivedessä ja näet luotaimen näytöltä, kun määrätietoinen ahven lähtee pohjasta kohti viehettä. Siihen hetkeen mahtuu aina niin paljon jännitystä. Viivan paksuus ei välttämättä kerro kalan koosta mitään, mikäli kala tulee kaikukeilan reunalta, joten jättiläisahvenen mahdollisuus on aina olemassa, kun viiva lähestyy ?

Odotin jännittyneenä tärppiä ja kun ahven tarrasi kiinni, kiskoin siimaa paniikissa jäälle. Kauden ensimmäinen tasuriahven on saatava jään paremmalle puolelle! Ja kyllähän se jäälle tuli ☺️

Pieni ja nätti ahven kävi kuvattavana ja sen jälkeen päästin sen takaisin kasvamaan. Olin tosi iloinen, mutta nälkä alkoi kasvaa syödessä heti ensimmäisen kalan jälkeen ja minun alkoi tehdä mieli jo vähän isompia ahvenia ?

Kalarosvon tasuri värissä Virmas ja kauden ensimmäinen tasuriahven

Turha luulo, että niitä isompia olisi enää tullut, sillä se yksi ainokainen ahven oli ollut vain ohikulkumatkalla. Haukia taas pyöri avannon alla ihan liikaa ja tiesin, että ne tykkäävät Virmas-tasurista, sillä tasuri menetti toisen silmänsä Virmaalla jo viime talvena hauen hampaisiin.

Eilen jouduin vetämään tasurin karkuun haukien syöksyjä, mutta silti muutama hauki tuli niin salamannopeasti sivulta, että en ehtinyt tehdä mitään. Ja Virmas-poloinen menetti nyt maalitkin selästä niiden haukien takia ?

Hauen syöksy, ehdin juuri ja juuri vetämään tasurin turvaan

Mutta haukia riitti, tämä yksilö ei näkynyt edes luotaimessa, kun tuli sivulta. Ja Virmas syvällä suussa :(

Lähdin iltapäivällä kokeilemaan uutta paikkaa ja ensimmäinen avanto piirsi heti kalaa alle. Sain tärpin Virmakseen ja nostin hyvänkokoisen ahvenen jäälle. Kala söi päätykoukkuun, joten ahvenet selkeästi olivat syönnillään. Kalat tärppivät, mutta eivät pysyneet kiinni ja kokeilin vaihtaa pienempiin tasureihin.

Sain reilut kymmenen ahventa, mutta koko ei ollut mitään kummoista. Olin kuitenkin tosi iloinen, kun tasurihanat aukesivat vihdoin. On niin ihanaa kalastaa tasureilla, vaikka se tarkoittaakin sitä, että kalatapahtumia on aika harvakseltaan.

Pimeä tulee aikaisin ja meillä oli pitkä matka lumihangessa tarvottavana. Lähdettiin kahdelta rantaa kohti ja koska olin löytänyt syövät ahvenet vasta iltapäivän puolella, mietin, olikohan ahven syönyt paikalla jo aamulla.

Eipä siinä auttanut muu, kuin tehdä päätös seuraavan päivän kalapaikasta ja paikaksi valikoitui luonnollisesti Virmasvesi ? Onhan se paikka ehdottomasti käytävä testaamassa myös auringonnousun aikaan, kun kerta iltapäivällä siellä oli ollut pienimuotoiset ahvenkarkelot. Olin aika varma siitä, että kala syö siellä aamullakin.

Välillä olen suuruudenhullu. Eilisen tavoitteena oli saada yksi tasuriahven ja tänään tavoitteena olikin jo 50cm ahven. Niin paljon luotin siihen kalapaikkaan ?

Lunta oli tuiskuttanut edellisen illan aikana vielä lisää ja ahkiota vetäessä meinasi tulla hiki. Lumessa kuitenkin jaksoi taapertaa, kun tiesi, että pian pääsee ihailemaan ilotulitusta kaikuluotaimen näytöltä. Kylläpä ahven maistuukin hyvältä muutaman päivän kinkun mässäyksen jälkeen!

Löysin rannasta ihania kiviä :)

Aloitin pilkkimisen eiliseltä hottisavannolta ja aika pian sain ensimmäisen ahvenen. Tästä se lähtee! Juhakin sai yhden ahvenen ylös ja toiveet olivat korkealla.

Sitten alkoi syömäkarkelot! Harmi vain, että kalat olivat täysin väärää lajia, nimittäin haukia ? Kyllä sai Virmas-tasuri taas osumaa, kun haukia ilmestyi kuin tyhjästä. Kahden päivän aikana haukia kävi jäällä yhteensä 14 kappaletta.

Olisipa ollut ahven…

Päivän isoin ahven oli noin sata grammainen, joten 50 sentistä jäätiin vielä aika paljon. Täytyy ehkä hieman höllätä tavoitteita seuraavalle reissulle ?

Keli oli melkein nollassa, mutta kova pohjoistuuli sai ilman tuntumaan jäätävältä. Lähdettiin puoli kahdelta rantaa kohti, koska haukien kalastus ei enää kiinnostanut. Sormetkin meinasivat jäätyä.

Matkalla rantaan kuultiin tuttu lause: “Minä en tule tänne enää ikinä.”

Nyt on pilkkikausi startattu Kuopiossakin. Alunperin olin sitä mieltä, että aloitan kauden sitten, kun Kallavedessä on kymmenen sentin teräsjää. No aika kului ja viikot vierivät. Pikkulammet jäätyivät hyvää vauhtia, mutta Kallavesi se vaan lainehti. Kaverit ympäri Suomen pistivät Facebookiin pilkki- ja saaliskuvia ja kun jo Etelä-Suomessa asti porukka juoksi pilkillä, oli minunkin pakko unohtaa se Kallavesi ja lähteä lammelle pilkille.

Lampipilkintä on vähän tylsää, siksi en varmaan ole siitä niin innostunutkaan. Lammen saa kartoitettua tosi nopeasti, ainakin isommalla porukalla. Jos kala ei syö, niin sitten se ei syö koko lammella. Kallavedellä ja muilla isommilla järvillä paikan vaihdos voi auttaa, jos syövää kalaa ei meinaa löytyä. Kelkalla voi hurauttaa vaikka kymmenen kilometrin päähän ja sieltä saattaakin sitten löytyä nälkäisiä ahvenia.

Nyt kuitenkin, kun isot järvet ovat vielä sulana, minulle kelpaavat ne lammetkin ?

Käytiin lauantaina eräällä pikkulammella, josta meidän kaveri Samuli sai vajaat pari viikkoa sitten reilun 1,5kg ahvenen. Lampi oli muutenkin antanut hyvänkokoista ahventa, joten kyllähän sellaista paikkaa lähtee mielellään kokeilemaan.

Oltiin jäällä yhdeksän maissa. Sitä aiemmin ei oikeastaan kannata edes mennä, kun on niin hämärää. Kaikki edelliset tapahtumat tuolla lammella olivat olleet yhdeksän ja kahdentoista välillä.

Jippii, pilkkikausi 2018-2019 alkoi nyt!

Ensimmäisen avannon kairaaminen käsikairalla oli nostalgista ? En edes muista, milloin olen omin voimin avannon veivannut, kun laiskana teen avannot aina koneella. Aion kyllä siirtyä takaisin Hitachiin heti, kun jäätä tulee vähän lisää ja pääsen pilkkimään isompia vesistöjä. Nyt jäätä oli vajaa 15cm, reiät syntyivät vielä suht helposti.

Oli se ihana tunne, kun tiputin pilkkianturin veteen ja sen perässä tasurin. Siinä sitten tuijottelin sitä tuttua tyhjää ruutua ja ihan oikeasti nautin tilanteesta. Vielä ei ole paineita saada kaloja, pääasia, että pääsee luonnon helmaan ja raittiiseen ulkoilmaan.

Kyllä oli ikävä tätä <3

Lauantain sääennuste lupasi lumisadetta koko päiväksi ja välillä satoikin niin isoja rättejä taivaalta, että ei meinannut nähdä yhtään mitään. Luotaimen näytössä olisi pitänyt olla pyyhkijät.

Tunnit kuluivat ja reikiä syntyi. Oltiin neljän hengen porukalla ja jää alkoi muistuttamaan reikäjuustoa. Kala ei ollut nälkäistä, paitsi yksi ahne peto ui Samulin avannon alta. Samuli nosti jäälle ahventasuriin haksahtaneen 38cm ahvenen. Ai että se oli nätti kala!

Samuli se löytää aina kaikista isoimmat ahvenet =)

Siihenhän ne paremmat kalatapahtumat sitten loppuivatkin. Päivän päätteeksi minun saldo oli kolme ahvenen möyrähdystä pohjassa ja yksi hidas nousu tasurille. Vielä en siis saanut edes tärppiä, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ensimmäinen pilkkipäivä päättyi kirjaimiin MP ?

Kun kerran päästiin pilkinnän suhteen vauhtiin, niin lauantai-iltana tutkin karttaa, että mihinkäs sitä suunnataan seuraavana päivänä. Ihan uusiin paikkoihin on vaikeaa ja pelottavaa lähteä, kun jäätilanne on arvoitus. Lauantain lammella oli porukka käynyt jo lähes kahden viikon ajan, joten siellä oli varmuudella jäätä.

Sunnuntaiksi valittiin eräs lampi muutaman kymmenen kilometrin päästä. Aamulla oltiin hyvissä ajoin rannassa ja jäällä oleva lumipeite oli koskematon. Ei siellä ainakaan pilkkijöitä ollut käynyt ja vähän jännitti lähteä kairaamaan rantaa. Meillä on kyllä aina hyvät varusteet päällä; kelluntahaalarit, joiden alla vielä Ursuitin MPS välipuvut. Ja luonnollisesti naskalit kaulassa ja köysi ahkiossa. Ja porukalla kun pilkkii, aina on auttajia mukana.

Testikairaukset rannassa

Jäätilanne oli yllättävän hyvä, teräsjäätä oli ainakin 15 senttiä. Lähdettiin etenemään pikkuhiljaa kohti syvempää ja jäätä oli tasaisesti viisitoista senttiä joka puolella.

Ensimmäinen avanto piirsi tyhjää. Toisella avannolla oli myös hiljaista ja reilun viidentoista avannon jälkeen lähdettiin makkaran paistoon. Harvinaisen hiljainen päivä.

Tyhjää on, mutta ei haittaa

Tänään oli tosi tuulinen päivä ja avannolla meinasi tulla vilu, kun istui paikallaan ja tuijotti ruutua. Monesti pilkillä iskee kylmyys, kun on kova tuuli. Jotenkin se tuuli menee luihin ja ytimiin, vaikka on tuulenpitävät vaatteet. Mietin mielessäni, että olisipa kätevä, jos ahkioon saisi avattavan kuomun, jonka voisi aina vetäistä päälleen tuulisella kelillä. Kuka alkaisi suunnittelemaan vai jokohan joku on kehitellyt sellaisen?

Kyllä nämä talviset harmaat valokuvat ovat vähän masentavia, verrattuna kesäisiin ja ihanan värikkäisiin kuviin

Kyllä aika aina kultaa muistot, kun muistellaan pilkkikautta ja ihania ahvenen nousuja tasurille. Nyt kahden päivän jälkeen kysyn vaan, että mitkähän nousut? Tänään neljä pilkkijää epäili luotaimiensa olevan rikki, kun näytöissä ei tapahtunut yhtään mitään.

Aiemmin olen ollut ison ahvenen perässä juoksija, mutta nykyään olen enemmän filekoon ruokakalojen etsijä. Tottakai iso ahven silloin tällöin piristäisi päivää, mutta yleensä ne isot jättiläiset ovat yksittäisiä kaloja. Ruokakalat taas tulevat ilotulituksen säestämänä ja sitä näkymää minulla on ikävä.

Kaksi pilkkipäivää, kaksi MP-reissua. Milloinkahan saan tuntea tärpin siiman päässä, joko tänä vuonna? ☺️

Sunnuntain pilkkipäivän päätteeksi maistui makkara :)

Leinon Pekka lähetti minulle ja Juhalle testiin uudet Kalapelen Nulikka XL mallit, ensivaikutelma ja käyttökokemukset ovat lupaavia. Tasuri ui tosi nätisti ja rauhallisesti. Vaikka tasuri on iso, Pekka on saanut sen kevennettyä hyvin ja tasurin uinti on ihan huippua.

Kalapelen Nulikka XL, kuva ei tee oikeutta näille :(

Sain myös pari VA-kina-tasuria testiin ja upea ulkonäkö on näissäkin. Kerkesin jo toista uittamaan ja hyvältä vaikuttaa! Kunhan löydän järven, jossa on ahvenia, niin tasurit pääsevät tositoimiin ?

VA-kina-tasurit :)

Tänä talvena tein päätöksen, että kannan mukanani pilkillä enää yhtä tasurirasiaa. Viime talvenahan minulla oli joka reissulla yli sata tasuria mukana ja se oli aivan liikaa, kun kaikille pitäisi antaa uintiaikaa ja sitten ei kuitenkaan ehdi jokaista käyttämään. Nyt mennään pienemmällä arsenaalilla, enempää ei yksinkertaisesti mukaan mahdu.

Joko kaikki muut ovat ehtineet aloittaa pilkkikauden? Ja onko joku jo päässyt isommalle järvelle pilkille vai oletteko keskittyneet lampiin?