Kuten jo viime blogipostauksessa kerroin, saimme viikonloppuna vieraaksi muutaman tasurihurjan Etelä-Suomesta. Vietimme kolme päivää jäällä ja osalle heistä Savon vesillä pilkkiminen oli ihan uusi juttu. Meillä oli tosi mukavaa ja onneksi löydettiin jonkun verran kalojakin. 

Ensimmäiset vieraat saapuivat jo torstai-iltana, joten päästiin kalaan heti perjantaina, jolloin suuntasimme suht kirkkaalle muikkujärvelle. Siellä kalastussyvyys on yli 10 metriä. 

Koko viikonlopuksi oli luvattu aika huonoa keliä, joka siis tarkoitti hyvää kalakeliä. Pahinta olisi ollut, jos koko pilkkiloman ajan olisi ollut korkeapaine ja auringonpaiste, silloin olisi varmasti saatu pilkkiä tyhjää. 

Perjantaina satoi lunta. Tai ei niitä jättimäisiä taivaalta tippuneita märkiä rättejä voi lumihiutaleiksi sanoa, sellainen möhkäle kun läsähti naamaan, niin kyllä oli linssit märkänä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska jostain syystä sen kaltainen koiranilma tekee kalat nälkäisiksi.

Oltiin rannassa seitsemän jälkeen. Meillä oli useampi kulkupeli mukana, joilla päästiin liikkumaan jäällä. Kalapaikat oli katsottu kartasta valmiiksi, joten määränpäät oli selvillä. 

Ensimmäinen paikka me kirjaimellisesti pommitettiin täyteen reikiä. Iso porukka ja laaja potentiaalinen alue, kyllä sen yhtälön olisi luullut tuottavan tuloksia, mutta ei. Minä sain siitä yhden sinttiahvenen ja liekö muut saaneet mitään. Sen reikämäärän jälkeen pystyi varmuudella toteamaan, että kalat eivät olleet siinä. 

Kolmen tunnin etsimisen jälkeen vaihdettiin paikkaa ja se oli viisas päätös. Uudessa paikassa ahven alkoi syömään lähes välittömästi ja minun avannolla Kalapelen keltamahamuikku niitti taas satoa. 

Sain houkuteltua kalat näytölle tekemällä isoja uittoliikkeitä. Ahvenet ovat jostain syystä viime viikkoina tykänneet Kalapelen Nulikasta erityisen paljon silloin, kun tasurille on antanut kyytiä. Ja se kyyti on ollut sekä uittamista että tasurin liikuttelua vertikaalisti. Isot ahvenet ovat bonganneet temppuja tekevän Nulikan jo kauempaa. 

Sain ihan huikeita kaloja perjantaina ja isoin niistä oli 870g/39cm, lisäksi useita puolen kilon kaloja. Kahdeksan ahventa painoivat yli 4kg. 

Muillekin osui hyviä kaloja kohdalle ja viiteen pekkaan kalanperkaustaso näytti lopulta tältä. Pöydällä oli reilusti enemmän +500g ahvenia kuin alle puolosia. Huikeaa ? Kiitos Petterille fileerausurakasta! 

Lauantaina porukka oli hieman kasvanut ja suuntasimme samalle järvelle kuin perjantaina. Ajomatka on noin tunnin ja se on ihan kohtuullinen matka, paitsi jos sen joutuu ajamaan kolme kertaa. Petteri unohti pilkkipukunsa meidän autotalliin ja huomasi sen vasta rannassa. Ei siinä auttanut muu, kuin lähteä puvunhakureissulle ?

Me muut kahdeksan suuntasimme järvelle. Sain päivän ensimmäisiltä avannoilta muutamia kaloja ja tottakai minulla oli taas Nulikka uitossa, koska se on toiminut niin hyvin. 

Kala passivoitui, joten vaihdoin Nulikan väriä, jonka jälkeen avannon alla oleva ahvenparvi aktivoitui heti syömään. Parvesta lähti yksi kala kohti tasuria ja se paljastui 650 grammaiseksi ahveneksi. Juuri kun olin saanut kalan nostettua jäälle, Ilkka ja Petteri tulivat rannasta ja ajoivat minun viereen moottorikelkalla. 

Parvi säikähti ja hävisi samantien ja ei sitä ole tähän päivään mennessä enää näkynyt ? Päivän ainoat filekalat tulivat siis silloin aamupäivällä ja vaikka iltapäivällä kiertelin vielä kelkalla muutamia potentiaalisia paikkoja, en nähnyt luotaimessa enää kuin sinttejä. 

Saatiin lauantainakin ruokakaloja, mutta päivä oli paljon haastavampi kuin perjantai. Haastavuudesta kertoo jotain myös se, että Juhan päivä oli MP.

Sunnuntaina lähdimme hieman tummavetisemmälle järvelle, jossa kalastussyvyys oli vähemmän. Kyseiseltä järveltä oli ahventen lisäksi mahdollista tavoittaa myös kuhia. Ja haukia ?

Oltiin rannassa hieman auringonnousun jälkeen, aivan kuten muinakin aamuina. Aamu alkoi hyvin, kun jo heti ensimmäisellä avannolla oli eloa. Sain muutaman pienen ahvenen, mutta voi että ne 150 grammaiset kalat näyttivät pieniltä, kun on nyt tottunut niihin puolikiloisiin ? 

Kyllähän minä sen tiesin, että loputtomiin eivät avannot voi syytää puolen kilon kaloja. Totta puhuen olen tosi tyytyväinen muutamaan viime viikkoon, kun olen saanut niin hyviä ahvenia, vaikka en kilon kaloja ole löytänytkään. Ei siitä kilon ahvenesta onneksi ole enää stressiä, kun sen apinan on kerran selästään tiputtanut. Nyt pilkitään rennolla otteella ☺️

Sunnuntaiaamupäivän aikana porukka sai muutamia filekaloja, mutta ei mitään isompaa. Pekka löysi omat ahvenensa erikoisesta paikasta. Vaikka järvi oli minulle ennestään tuttu ja olen kalastanut siellä paljon, Pekka osasi katsoa syvyyskäyriä uusin silmin. Hän löysi heti fileahvenia, mutta toki kaupan päälle tuli myös muutama hauki ? 

Vaihdettiin puolen päivän aikaan paikkaa ja edelleenkään ei mitään mörköahvenia löytynyt. Minä sain pari pientä filekalaa ja muilla oli muutamia ahvenia, joiden kokoluokka oli 200-400g. Kala ei selkeästikään ollut purulla, koska kaloja tuli niin hitaaseen tahtiin. 

Sami etsi koko päivän kuhia ja onneksi sitkeys palkittiin, sillä hän sai Kalarosvon pystyperällä kuhan. Hieno juttu! 

Meidän piti lopettaa pilkkiminen hyvissä ajoin, koska osa porukasta lähti kotimatkalle jo sunnuntaina. Petterillä taisi ajomatka olla vajaa 500km, mutta mitäpä sitä ei pilkkimisen (ja muiden tasurihurjien) vuoksi tekisi. 

Jäältä lähtö häämötti, mutta Pekka oli vielä nopeasti vilkaissut syvyyskäyriä ja päättänyt lähteä kokeilemaan yhden kalapaikan. Hän ilmiselvästi sai jonkun etiäisen, sillä hetken päästä saimme kännykkään kuvia n. 40cm ahvenesta. Pekka oli löytänyt ajoahventa ja taas se paikka oli minulle ihan uusi, vaikka oltiin tutulla järvellä. Toisilla on näköjään taito nähdä ajoahvenetkin noista kartoista ?

Paremmin eivät olisi pilkkipäivät voineet mennä, kelit olivat hyvät ja seura vielä parempaa. Ja kalaakin tuli! Yhteinen makkaranpaistotuokio kesken päivän oli aina mukava breikki, jolloin voitiin käydä aamupäivän tapahtumia läpi. 

Tein viikonlopun aikana yli 10 litraa ahvenkeittoa ja kyllä upposi kaikille. Ahven on mahtava kala kaikinpuolin; tosi hienon näköinen, tarpeeksi haastava kalastettava ja hyvänmakuinen. Se myös yhdistää ihmisiä, kuten nyt on nähty ?

Käytiin tänään Juhan kanssa vielä kahdestaan testaamassa se perjantain ja lauantain järvi ja kyllä sieltä vieläkin kalaa löytyi. Viisi filekalaa mieheen yhteispainoltaan vajaa 4kg.

Viime viikkojen ruokavalio on koostunut kutakuinkin ahvenista ja näköjään sama linja jatkuu. No en valita, ahven on hyvää ja jossain vaiheessa kalantulo kuitenkin loppuu. Nautitaan nyt näistä hetkistä. 

Kiitos Petteri, Tommi (Kalarosvo), Pekka (Kalapele), Sami, Jari, Ilkka ja Samuli, otetaan uusiksi viimeistään ensi vuonna! 

Nyt on tuuri ollut kohdillaan viime aikoina ja olen löytänyt hyviä ahvenia monella reissulla. Kärsin helmikuun loppupuolella pari viikkoa kalattomuudesta ja ahventen saanti oli tosi vaikeaa. Sitten sain karistettua apinan selästä ja sen jälkeen pilkkiminen on ollut helpompaa. Viimeisin reissu oli oikeastaan aika uskomaton ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että ehkä tämän pilkkikauden ahvenkiintiö on minulla täynnä. Ei tällainen tuuri voi loputtomiin jatkua. 

Kevät alkaa pilkkimisen suhteen olla jo pitkällä ja kautta ei ole montaa viikkoa enää jäljellä. Jäätä kyllä riittää ja parhaimmilla järvillä jään paksuus on ollut yli 50cm, mutta ei tietenkään kokonaan teräsjäätä. Lämmin kevätaurinko pääsee tekemään tuhojaan nopeasti, kun pakkaset tästä hellittävät. Nyt täytyy nauttia näistä ihanista hetkistä, seuraavaan pilkkikauteen on pitkä aika.

Aurinko nousee jo puoli seitsemältä, mikä tarkoittaa sitä, että jäällä on pakko olla kuuden jälkeen. Pilkkipäivät voivat kestää periaatteessa kellon ympäri, koska auringonlasku on vasta kuudelta. En muista olenko koskaan itse saanut illalla ahvenia, ainakaan isompia, mutta kai sekin on mahdollista. 

Tapasin Kaweri-tasureiden valmistajan ja juttelimme ison ahvenen kalastuksesta. Marko itse kalastaa isoa ahventa aikaisin aamulla ja hänen mielestään parhaat hetket ovat juurikin auringonnousun aikaan. Olen itsekin saanut parhaat kalat aamulla ja jotenkin luotan aamusyöntiin enemmän. 

Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka isoja ahvenia porukka on saanut alkuillasta, onko isommilla ahvenilla olemassa iltasyönti myös talvella? 

Sain Markolta muikkuväritteisen Kaweri-tasurin. Väri on hänen ykkösvärinsä ja hän aloittaa sillä aina kalastuksen. Siitä voikin vetää johtopäätöksen, että kyseinen väri on tainnut antaa aika hyvin saalista ?

Lähdin lauantaina kalaan ja ihan mielenkiinnosta pistin ensimmäiseksi siiman päähän Markon ykkösvärin. Kymmenen minuutin päästä jäällä pötkötti kaksi ahventa, 600g ja 430g. Olin aika hämmästynyt ja ymmärsin miksi pilkkipäivä kannattaa aloittaa kyseisellä värillä.

Marko puhui puolen tunnin syönti-ikkunasta. Varmaan Puruvedellä se onkin niin pitkä, mutta Kuopiossa ikkuna sulkeutui kahdessa minuutissa. Syönti tuli ja meni. Ehkä kelin muutos lopetti syönnin heti alkuunsa, sillä sää muuttui tyynestä melkein myrskyksi hetkessä ja puuskissa tuuli oli jopa 15 metriä sekunnissa. Myös lunta alkoi satamaan ja vaikka etsimme aktiivista kalaa vielä kuusi tuntia aamun kahden minuutin syönnin jälkeen, ei ahven enää avannut suutaan. Tasuri kuitenkin näytti tehonsa. Varmasti kova peli varsinkin kirkkaissa vesissä. 

Olen huomannut, että kirkkailla ja aurinkoisilla keleillä jäälle on turha ottaa kalavehkeitä mukaan. Silloin kannattaa keskittyä maisemista, säästä ja hiljaisuudesta nauttimiseen ja unohtaa kalastus. Kala ei syö. 

Viime sunnuntaina keli oli kaikkea muuta kuin kirkas ja aurinkoinen. Oli siis aika pakata kalakamppeet autoon ja suunnata kohti kala-apajia. Lähdimme kotoa pilkkopimeällä ja matka peilijäisellä lumenpeittämällä tiellä kesti yllättävän kauan, kun kärry perässä ei voinut ajaa kuin 30-40km/h. Päästiin onneksi ehjinä perille ja rannassa meitä odotti sankka ja märkä lumisade. 

Viikko sitten sain kalareissulla hyviä tuloksia, kun valitsin lumisateen vuoksi siiman päähän keltamahaisen muikkuväritteisen Nulikan. Jostain syystä keltainen maha toimii tuhnukelillä. Siksi valinta tasurin väristä ei sunnuntainakaan ollut vaikea, sama tuhnumaha uimaan! ?

Kaksi tuntia meni tyhjää luotainta tuijottaessa, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Sain 630g ahvenen ja ai että olin onnellinen. Mahtava kala ja olisin ollut tyytyväinen jo siihen, mutta ehkä Ahti halusi jotenkin hyvittää kaikki ne kerrat, kun hän oli ollut kitsaalla päällä. 

Jouduin tekemään aikamoisia uitto- ja houkutusliikkeitä, aivan kuten viikko sittenkin, jotta näyttöön tuli eloa. Monen metrin nostoja ja tiputuksia, jotta kalat näkivät tasurin kauempaa. Sitten jos sain houkuteltua kaloja avannon alle, rauhoitin uinnin heti. 

Kalat eivät nousseet pohjasta kuin maksimissaan pari metriä, vaikka vettä oli yli 12 metriä. Värisytin tasuria, nostin hieman ylöspäin ja tein vaikka mitä taikatemppuja, mutta vain välillä aina yksi kala kiinnostui ja tuli tärppäämään. 

Flasher oli taas suurena apuna, koska esimerkiksi yhdessäkin vaiheessa nostin tasurin avannosta vaihtaakseni reikää. Perinteinen luotainnäkymä oli tyhjä, mutta flasher piirsikin avantoa lähestyviä kaloja. Tiputin äkkiä tasurin takaisin avantoon ja kas kummaa, reilun puolen kilon ahven heti ylös! Huh huh! 

Välillä luotaimessa oli ihan hirveästi isoja ahvenia ja sanoin Juhalle viereiselle avannolle, että ihan oikeasti minä pyörryn, kun en muistanut enää edes hengittää. En ole koskaan ollut tuollaisessa syönnissä, vaikka suurin osa kaloista jättikin tärppäämättä. Se on niin pelottava ja jännittävä tilanne, kun isoja ahvenia on tasurin alla ja et tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Karkuutin yhden tosi hyvän ahvenen ja se oli varmasti isompi, kuin yksikään ylös tulleista, joista painavin oli 710g. Tottakai ne jätit aina karkaavat ? 

Välillä syönti hiljeni ja kalat hävisivät näytöstä, jolloin kokeilin muita tasureita. En kuitenkaan saanut muilla tasureilla kaloja edes näkyviin, joten jokin taika siinä keltaisessa mahassa oli.

Juhallakin on Nulikoita, mutta ei samanlaista keltamahaista ja sen hurjan syönnin aikana Juha ei edes nähnyt ahvenia omilla avannoillaan, vaikka oltiin samallla alueella vierekkäin. Minun kalat tulivat kolmelta eri avannolta ja Juha kierteli minun avantojen välissä, mutta sai vain hauen. Iltapäivällä Juha sitten löysi eri paikasta yhden ahvenen, joten ei hän ihan ilman ahvenia jäänyt ?

Ihmeellistä, että värillä oli niin suuri merkitys. Minä sain kuusi yli puolen kilon ahventa ja yhteensä kymmenen ahventa, joiden keskipaino oli 470g. Päivän isoimmat kalat olivat 710g, 630g, 620g, ja 610g.

Ehdottomasti elämäni paras top kymppi ja kovin usein ei edes tule reissuja, jolloin saisi kymmenen fileahventa. Nyt täytyy unohtaa tuo viimeisin kalareissu ja aloittaa puhtaalta pöydältä, koska jos tuollainen reissu on vertailukohtana, ei ne yhden kalan reissut tunnu enää kovinkaan kummoisilta ?

Ensi viikonloppuna lähdetään kiertämään Savon järviä tasurihurjaporukan kanssa. Toivottavasti pitkänmatkalaiset saavat siimat kireiksi, minä voin vaihteeksi pilkkiä tyhjää ?

Haastavat kaksi viikkoa takana. Olen käynyt ahkerasti pilkillä ja tavoitellut ahvenia, mutta raitapaidat ovat kiertäneet minun avannot kaukaa. Pientä turhautumista on ollut havaittavissa, kun viereisiltä avannoilta on noussut mörköahvenia ja omalla avannolla kaikuluotain on piirtänyt tyhjää. Tai olenhan minä saanut siikoja ja alkoi jo pelottamaan, että kohta saan lempinimen siika-Jekkonen. Onneksi tilanne muuttui.

On olemassa sanonta ’apina pois selästä’. Ei minulla koskaan aiemmin ole sellainen otus selässä kiipeillyt, mutta nyt parin viikon ahvenettomuuden jälkeen aloin tuntemaan painolastia hartioilla. Joskus se on ihmeellistä, että vaikka pilkitään samanlaisilla tasureilla samoilla kalapaikoilla, niin ahven saattaa ihan uhallaan jättää sinun tasurit huomioimatta. Ei tietenkään saalis ole pääasia kalastuksessa, mutta onhan se aina välillä kiva lisä. 

On pörrätty kelkan kanssa siellä täällä, kun olosuhteet jäällä muuttuivat sellaisiksi, että enää ei jää kelkalla jumiin. Asia kuitenkin kääntyi päälaelleen ja jäällä olikin jo liian hyvä liikkua. Lumi suli pois ja kelkka suti paikallaan eli jäätiin sittenkin jumiin. Lisäksi liukumuovit meinasivat sulaa.

Tehtiin ratkaisu, että käydään ostamassa potkukelkat ja kuljetaan niillä pilkille. Lumettomalla jäällä potkuri luistaa hyvin ja sillä pääsee nopeasti kilometrien päähän.

Kun haettiin potkurit kotiin, alkoi satamaan lunta. Lunta satoi kerralla kymmenen senttiä ja sitä tuli lisää myös seuraavina päivinä. Eihän me niillä potkureilla ehditty pilkille kertaakaan, joten vaihdettiin taas lennosta moottorikelkkaan ? Nyt jäällä on toistaiseksi hyvä kulkea kelkalla! 

Olen pilkkinyt ainoastaan tasureilla, vaikka morri-ihmiset ovat kehottaneet minua kokeilemaan morria, jotta pääsisin taas kalan makuun. Vielä en ole sille polulle lähtenyt.

Olen saanut yllättävän paljon siikoja ja ne ovat syöneet tasuriin. Välillä olen ihmetellyt siikojen käytöstä, kun ne ovat saattaneet nousta tasurille aivan samalla tavalla kuin ahvenet. Yleensä siiat tunnistaa luotaimen näytöltä, kun ne uivat syvyyttä vaihdellen kauan aikaa vieheen vierellä ja välillä nousevat vieheen yläpuolellekin, mutta poikkeuksiakin näköjään joukossa on.

Olen nyt parin viikon ajan harjoitellut käyttämään kaikuluotaimessa flasheria perinteisen luotainnäkymän rinnalla. Se on itseasiassa tosi kätevä ominaisuus, sillä flasher alkaa piirtämään kalat jo aiemmin kuin perinteinen näkymä, vaikka molemmissa on korkea chirp käytössä. 

Jos esimerkiksi lasken tasurin avannosta ja kala jossain kauempana kiinnostuu tasurista ja lähtee kohti, flasher piirtää kalan aiemmin. Näkymät rinnakkain tukevat toisiaan, perinteisestä näkymästä kalan lajin ja koon voi tunnistaa helpommin, kuin flasherista.

Keleissä on ollut tänä talvena tosi suuria ja nopeita vaihteluita ja ehkä se on aktivoinut isompaa ahventa syömään. Facebookissa on näkynyt ihan huikeita kalasaaliita ja tuntuu, että tänä talvena ihmiset ovat saaneet ennätysmääriä suuria ahvenia. Vai ovatko he vaan alkaneet käyttämään Facebookia ?

Sitten koitti se päivä, kun sille karvaiselle kaverille selässä tuli lähtö. Olin jo ihan oikeasti aikeissa mennä pilkkikurssille, kun tuntui siltä, että pilkkitaidot olivat kadonneet (jos sellaisia nyt koskaan on ollutkaan).

Olen huomannut, että kala ei syö yhtä hyvin kirkkaalla säällä, ainakaan nyt kun lumen määrä jäällä väheni. Kun säätiedote näytti eiliselle pilvistä keliä koko päiväksi, niin sain pienen toivonkipinän kalan syönnistä. Ehkä kala ei ole niin arkaa enää.

Oltiin jäällä auringonnousun aikaan ja jo silloin oli yllättävän valoisaa. En tiedä onko auringonnousulla niin suurta merkitystä pilvisinä päivinä, kun keli ei välttämättä kirkastu kunnolla koko päivänä.

Eilen luotaimessa ei näkynyt mitään auringon noustessa. Pilkin tyhjää tunnin ja toisen, kunnes havahduin pohjasta lähteneeseen viivaan. Nyt muuten tulee vauhdilla! Pidin vavasta kiinni ja pian tärppäsi, se kala ei epäröinyt. Lapoin siimaa jäälle ja apina olkapäällä kurkki, mitä oikein tapahtuu.

Jäälle nousi tasan 600g ahven ja olo alkoi vähän helpottumaan. Alkaako ahvenettomuuden kirous väistymään… 

Ahven tuli Kalapelen keltamahaisella foliomuikulla, jonka olin vartavasten valinnut siiman päähän lumisateen vuoksi. 

Valitettavasti ahven oli joku yksinäinen vaeltaja, koska sillä ei ollut yhtään kaveria mukana. Tyhjän luotaimen tuijotus jatkui. 

Kairasin reikiä vähän väliä ja vaihdoin avantoa aina nopeasti, jos luotaimessa ei ollut eloa. Jos kalaa ei alkanut alueelta löytymään, niin siirryin toiseen paikkaan. Juha halusi etsiä kalaa kävellen ja minä tein kelkalla vähän pidempiä siirtymiä. Kiersin päivän aikana lähemmäs kymmenen eri paikkaa.

Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Homma ei alkanut jalostumaan millään sen aamun kuusisatasen jälkeen. Kokeilin useita eri tasureita, koska lumisadekin oli lakannut. Ehkä tasuri ei tarvitse enää keltaista mahaa, vaan pilven raosta pilkahtelevan auringon vuoksi ahvenille voisi kelvata muutkin värit. 

Puolen päivän aikaan soitin Juhalle ja kysyin siirrytäänkö eräälle tietylle hotspotille yhdessä. Juhalla oli myös hiljaista, joten hän pyysi kelkkataxin hakemaan hänet. Tein työtä käskettyä. 

Pörhällettiin kelkalla määränpäähän ja toisella avannolla alkoi tapahtumaan kummia. Saatan välillä uittaa tasureita useiden metrien nostoilla, jotta kauempana olevat kalat näkisivät sen. Uittelin Nulikkaa laajoilla vedoilla ja pian flasherissa alkoi näkymään eloa. 

Mitä ihmeitä nuo flasherissa näkyvät kalat ovat, kun perinteinen näkymä ei piirrä mitään? Pidin vavasta kunnolla kiinni ja metri ennen tasuria ruutuun ilmestyi kala. Sekunti tai kaksi sen jälkeen tunsin tärpin. Hui, nyt tulee ahvenia vauhdilla jostain sivulta! 

Nostin kalan jäälle ja se oli filekokoa. Laskin äkkiä Nulikan takaisin uimaan. Juha oli tulossa viereiseltä avannolta katsomaan sitä touhua, kun olin ihan liekeissä. Taas näkyi flasherissa tasuria lähestyviä kaloja ja perinteinen näkymä piirsi ahvenen vasta juuri ennen tärppiä. Pam! Kala kiinni ja minä lapan siimaa jäälle samalla, kun apina tipahtaa selästä. 

Avannosta tulee hyvänkokoinen ahven ja Juha hämmästelee vieressä: ”Tuohan on kilon ahven!” Hieraisen silmiä ja hämmästyn kalan kokoa itsekin. Oho, sehän tosissaan on iso! 

Tiputin tasurin nopeasti takaisin avantoon ja vastassa oli hiljaisuus. Juuri hetki sitten vauhkona avannon alla poukkoilleet ahvenet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ne tosissaankin olivat ajolla, koska tulivat välivedestä tasurille ja jatkoivat matkaa, kun ruoka hävisi nenän edestä.

Nostin Nulikkaa metrejä ylöspäin ja annoin siiman pudota vapaana takaisin. Yritin saada parven takaisin, mutta kaloja ei enää näkynyt. 

Sain päivän aikana vielä yhden filekalan ja päivän kokonaissaldo oli neljä filekaa ja yksi kukkokala. Kaikki tulivat samalla Kalapelen Nulikalla, jopa se kukkokala! Viimeisen parin viikon aikana olen saanut yllättävän paljon sinttiahvenia tasurilla. Peto se on pienikin peto ?

Kalojen keskikoko oli hyvä ja päivän päätteeksi fiilis oli mahtava, sillä olin saanut yhden elämäni suurimmista ahvenista. Muistelen, että 970g kala olisi kolmanneksi suurin koskaan saamani ahven. Jee! 

Talvella isojen kalojen vapautus on haastavaa pakkasen vuoksi ja eilenkin oli kymmenen astetta pakkasta sekä navakka tuuli, joten kaikki kalat lähtivät ruuaksi. 

Tehtiin tänään ehkä pikaisin pisto pilkille ikinä. Eletään maaliskuuta ja ajattelin, että tässä vaiheessa pilkkikautta pilkillä ei enää palella. Olin täysin väärässä. Reilun kymmenen asteen pakkanen ja ihan älyttömän kylmä pohjoistuuli tekivät olosuhteista niin kylmät, että luulen Pohjoisnavallakin olleen lämpöisempää.

Harvoin tuntee kylmyyden luissa ja ytimissä, mutta tänään kylmyys meni kaikkien vaatekerrosten läpi. Olen niin onnellinen, että en saanut kaloja, sillä sen jälkeen olisin voinut sanoa kymmenelle sormelle heihei. Ne olisivat paleltuneet pilalle ja napsahtaneet poikki, joten loppu hyvin kaikki hyvin ☺️

Me saadaan ensi viikolla harvinaisia vieraita, kun muutama tasurihurja saapuu Kuopioon pilkkilomalle. Toivottavasti Savon ahvenet ovat silloin vieraskoreita ja nälkäisiä ☺️