Kesäkalastuskausi on täydessä vauhdissa ja kuhaa ja ahventa tavoittaa nyt hyvin. Välillä olen manannut lähialueen järvet, kun Ahti ei aina ole anteliaalla päällä. Pitäisi kuitenkin aina muistaa olla kiitollinen näistä vesistä, vaikka kala ei joka kerta syö. Kaikkialla tilanne kuha- ja ahvenjärvien suhteen ei ole näin hyvä ja muutama päivä sitten sen taas tajusi ja muisti, kun virolainen ystävä tokaisi meidän olevan todella hemmoteltuja, kun meillä ylipäätään on kuhaa omissa järvissämme.

Tutustuin blogini kautta viime kesänä virolaiseen Lehariin. Lehar käväisi Kuopiossa vuosi sitten ja kalasteli meidän kanssa pari päivää. Kirjoitin siitä silloin blogiinkin. Linkki: https://www.fishmeluck.fi/jigikalastajan-unelmapaiva

Lehar ihastui Savon järviin ja halusi tänä kesänä tulla kalastamaan viikoksi. Hän vuokrasi mökin ja saapui Suomeen avovaimonsa Kerlin kanssa. Lehar ihastui viime kesänä myös meidän Alutrolliin ja tänä vuonna hänellä oli oma Alutroll auton perässä ? Kalastimme Leharin ja Kerlin kanssa muutaman päivän yhdessä ja opimme kaikki toisiltamme uusia juttuja. 

Ennen kuin Lehar ja Kerli saapuivat Savoon, teimme Juhan kanssa yhden hyvän ahvenreissun Kallavedelle. Kuha on ollut hieman kadoksissa viime viikkoina, mutta nyt kuluneen viimeisen viikon aikana sekin on palannut piilopaikoistaan normikesäpaikoille. 

Kallavedellä ahvenen keskikoko on yleensä 150-250g, mutta viimeksi löysimme tosi hyvän kokoista kalaa. Saimme runsaasti yli 30cm ahvenia ja kalaa oli liikkeellä paljon. Ihmettelen kyllä sitä, että ahvenet ovat koko kevään ja alkukesän olleet syvässä eli 9-10 metrissä. Mieluummin ahventa jigailisi hieman matalammasta… 

Paras jigi oli Shaker Baitsin Piggyshad ja se on kyllä hyvän mallinen jigi, koska se toimii yhtä hyvin vertsussa kuin heittelyssäkin. Ja koko sopii myös kuhalle. Ja kuhista puheen ollen, niitäkin tuli oikean paikan löydyttyä ihan urakalla. Oli mukavaa heitellä, kun joka heitolla nousi kuha veneeseen. 

Viime lauantaina lähdimme Leharin ja Kerlin kanssa kalaan Riistavedelle. Kaksi Alutrollia kiisi peräkkäin kohti kalapaikkoja ja sää todellakin suosi meitä. 

Kalaa alkoi löytymään oikeastaan välittömästi ja kyllä Ahti ihan oikeasti oli tosi kilttinä, sillä Viron vieraat saivat hyvin kalaa jokaisena päivänä täällä ollessaan. Olen itse kokenut monta kertaa sen, että kala voi olla suu kiinni vaikka monta päivää, mutta nyt olin iloinen Leharin ja Kerlin puolesta, että kaloille sattui syöntiviikko. 

Virossa kuha on kuulemma harvinainen kala ja Leharin ja Kerlin täytyy mennä merelle, jos he haluavat kalastaa kuhaa. Ja jos sitä haluaa kaupasta ostaa, pyöreän kalan hinta on useamman kympin kilolta. Ihan uskomatonta. 

Itseäni harmittaa toisinaan, kun järvillä näkyy niin vähän heittokalastajia. Kyllä tänne jigaajia mahtuisi lisää vaikka kuinka paljon ja mikä olisi mukavampaa, kuin hakea tuore kuha ruokapöytään. Näissä meidän huippujärvissä täytyy myös muistaa pitää järki kädessä, kun löytää hyvän jigipaikan, koska sata kuhaa päivässä ei ole mikään ihme. 

Lauantaina päivän päätteeksi grillasimme ahvenia ja niistä tuli aivan huippuhyviä, tietenkin ? Maha täynnä oli hyvä kellahtaa lähes rantaviivaan ripustettuun riippumattoon. Vene oli viiden metrin päässä, joten riippumatosta oli aamulla lyhyt siirtymä veneeseen ja kalapaikoille ?

Kerli oli ensimmäistä kertaa Suomessa jigikalastamassa ja kahden ensimmäisen päivän aikana hän sai kaksi ennätyskalaansa. Kolmen kilon kuha oli aivan huippuhieno saalis, mutta seuraavana päivänä veneeseen nousi vielä kolme kertaa suurempi kala. Lähes yhdeksän kilon hauki on jo harvinainen saalis ja vaikka itsekin täällä paljon kalastan, ei oman siiman päähän ole ihan niin suurta kalaa vielä tarttunut. Onnea vielä ennätyksistä Kerli! 

Vierailin yhtenä päivänä Leharin ja Kerlin veneessä ja lähdettiin kolmestaan kalaan. Heidän viikon lomansa aikana oli vain yksi epävakainen päivä ja se sattui olemaan juuri se päivä, kun minä olin heidän veneessään mukana. Ja ei ne ”epävakaisuudet” siihen säähän loppuneet, sillä illalla jouduttiin, tai oikeastaan päästiin, hinattavaksi ?

Kala söi koko päivän ajan todella hyvin, mutta jouduin vähän väliä tarkkailemaan ukkostutkaa, koska ukkosrintamia oli liikkeellä Savossa. Meidän piti lähteä kaksi kertaa ukkosta karkuun ja tekemällä muutaman kilometrin siirtymän, ukkosen pystyi väistämään. Ukkoset olivat pieniä ja nopeita, mutta en siltikään halunnut jäädä sellaisen alle. 

Kuhat ja ahvenet ovat viihtyneet nyt sekaparvissa ja oikeastaan kaikilta kalapaikoilta on tullut molempia lajeja. Kun olimme kolmestaan kalassa ja heittelimme kolmeen eri suuntaan, siiman päässä saattoi aivan yhtä hyvin olla kuha kuin ahvenkin. Sain päivän aikana kymmenisen mittakuhaa, joista isoimmat olivat 57cm ja 54cm, lisäksi pientä kuhaa oli liikkeellä paljon. Ahveniakin löytyi +30cm kokoisena. 

Erikoista, että kuhat ovat syöneet paljon paremmin pieneen, kuin isoon jigiin. Kerlinkin saama 3kg kuha tuli pienellä noin 6cm kokoisella jigillä. Kymmenen senttiset jigit ovat ihan maksimikokoa, mitä itse käytän.

Kun oli rantaan lähdön aika, pulpettiin syttyi öljyn merkkivalo. Eipä me siellä järvellä voitu asialle mitään tehdä, vaan ainoa ratkaisu oli ajaa Motorguidella mökille. Matkaa sinne oli noin 10 kilometriä ja vastatuuleen keulis ei kovin kovaa kyytiä mennyt. Laskimme, että mikäli akku kestää, olemme kolmen tunnin päästä perillä. Huh huh. 

Meitä vastaan ajoi vene ja veneen kuski morjesti. Morjestin takaisin ja tajusin, että sehän oli minun kaveri Lasse. Yritin huitoa veneen perään, mutta Lasse meni menojaan. Otin puhelimen käteen, jotta voisin soittaa ja kysyä hinausapua, mutta minulla ei ollut Lassen numeroa. Lähetin sitten epätoivoisena Facebook-viestin ja onneksi hetken päästä vene teki u-käännöksen. 

Lasse pelastava enkeli lupautui hinaamaan meidät lähemmäksi mökkiä ja olihan se hauska sattuma, että tunnen tasan yhden ihmisen Riistavedeltä ja juuri hän sattui ajamaan meitä vastaan ? 

Loppu hyvin kaikki hyvin ja mökkirantaan päästiin. Soitin seuraavana aamuna VML Sponsorille ja kerroin, että pian tulee asiakkaita… 

Kiitos Kerli ja Lehar kalastusseurasta, oli huippuhauskaa! Ehkä tapaamme seuraavan kerran jo talvella pilkkimisen merkeissä ☺️

Minulla ja Juhalla oli juhannussuunnitelmissa kalastaa parilla eri järvellä. Lähdimme torstaina Koirukselle ja pakkasimme riippumatot mukaan. Viime kesänä Koirus kuhisi kuhia ja löysimme sieltä myös ahvenia. Tänä vuonna kaikki oli kuitenkin toisin. 

Riistavedellä kalaa oli oikeastaan joka paikassa, mutta Koiruksella sitä ei ollut missään. Aivan uskomatonta, minkälainen täyskäännös kalastukseen tuli. Vaikka me ollaan hemmoteltuja järviemme kanssa, niin ei se todellakaan ole helppoa aina meillekään.

Kiersimme torstaina ja perjantaina järveä tarkkaan ja kokeilimme etsiä kalaa sekä syvästä että matalasta. Alamittakuhaa näkyi 10-12 metrissä, mutta niin syvästä emme halunneet kuhaa kalastaa. Ja matalammat paikat olivat tyhjiä.

Viime kesänä Koiruksen kuhat olivat 5-7 metrissä, mutta nyt ne paikat olivat autioita. Ahveniahan me ensisijaisesti halutaan kalastaa, mutta kun niitäkään ei näkynyt missään. 

Viimeinen oljenkorsi oli mennä aivan matalaan ja reissun ainoat ahvenet tulivatkin loppujen lopuksi tosi matalista paikoista. Kalastettiin sekä 2-3m selkäpatteja että kaislikkoluotoja. Ahvenet olivat ihan kaislikon vieressä ja outoa oli se, että ensimmäistäkään haukikontaktia emme matalasta saaneet. Ja tottakai parempi niin, kun ahvenvehkeillä jigailtiin. 

Jigit eivät ole ihannevieheitä matalikkoihin, koska monesti siellä on kivikkoa pohjassa. Saatiin useampia pohjatärppejä ja kyllä jigejä menee matalakalastuksessa paljon enemmän, kuin syvemmillä savipateilla. 

Koiruksella on paljon kivoja saaria ja löydettiin yöpaikaksi ihana kalliorantainen paratiisi. Ilta- ja aamupalat tehtiin trangialla, koska metsäpalovaroitus oli voimassa.

Koko reissun saldona oli vain yksi alamittakuha, vaikka tähän asti olen pitänyt Koirusta kunnon kuhajärvenä. Ahvenia toki tuli sitten enemmän, löydettiin raitapaitoja neljältä eri matalikolta. 

Meidän piti lähteä Koirukselta pois jo puolen päivän aikaan, koska meitä kohti oli tulossa ukkosrintama kauheaa kyytiä. Onneksi ehdittiin kotiin ennen myrskyä ja ei olisi ollut kovin herkkua olla järvellä siinä kelissä, en muistakaan koska viimeksi olisi ollut niin kova ukkonen… 

Odotettiin kelin parantumista seuraavaan päivään asti. Silloin ukkoset olivat väistyneet, mutta tilalle tuli aivan järkyttävä tuuli. Päätimme valita lauantain kalapaikaksi mahdollisimman pienen järven, jotta aallokko ei olisi niin paha. 

Suuntasimme Karttulaan Kuttajärvelle. Aikomuksena oli ensin mennä etsimään sopiva saari ja olla saaressa muutama tunti, jolloin pahin tuuli olisi tyyntynyt. 

Laskettiin vene vesille ja lähdettiin hissukseen etenemään kohti mökittömiä saaria. Keli paheni koko ajan ja tuuli oli ihan hirveä. No onneksi ei ole ukkosia luvassa, kyllä me tuulen kanssa pärjätään kunhan löydetään sopiva leiripaikka.

Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kaksi mustaa jättipilveä ja kun katsottiin sadetutkaa, aivan meidän lähelle oli syntynyt kaksi ukkosrintamaa ihan tyhjästä. Mitä ihmettä? Tästä ei ollut Pekka Poudan kanssa mitään puhetta… 

Yritettiin etsiä sopivaa saarta, mutta saarten rannat olivat jyrkkiä ja kallioisia. Tiedän, että Kuttajärvi on todella kivikkoinen ja siellä on paljon karttaan merkkaamattomia kiviä. Tohatsu oli peloissaan, kun ajelin matalassa ja vaikka vettä oli neljä metriä, aivan nenän edessä oli yhtäkkiä kivi pinnassa. Ja sitä ei todellakaan ollut missään kartassa; ei C-mapissa, ei Navionicsissa eikä Karttaselaimessa. Minulla oli kolme karttaa auki, kun ajelin ja siltikin siellä niitä yllätyskiviä näkyi. 

Lähdin äkkiä samaa jälkeä takaisin ja ukkonen sen kuin lähestyi. Tuuli keikutti venettä koko ajan ja ajaminen oli haastavaa. Meidän olisi ollut pakko päästä rantautumaan ennen ukkosen tuloa, mutta rantautumispaikkaa ei löytynyt. Niinpä tein päätöksen, että ajan väylää pitkin täysillä rantaan. Nostetaan vene trailerille ja suunnataan kotiin…

Meillä oli onneksi vain 10 minuutin ajomatka rantaan. Kun päästiin satamaan, veneessä ei ollut mitään ohjattavuutta ellei moottoria trimmannut ihan alas. Ei meinannut Tohatsu ja Alutroll pärjätä sille tuulelle ja aallokolle, kun vene lähti koko ajan väkisin jonnekin.

En ole koskaan ollut tuollaisessa kelissä, että vene tekee mitä sattuu. Kyllä vedellä on ihan kauhea voima ja kyllähän se tuuliennuste oli lupaillutkin jopa 20 metrin puuskatuulta. Tuuli kävi suoraan satamaan ja kova se puuskatuuli todellakin oli, hui kamala. 

En meinannut saada Juhaa jätettyä laiturille, kun aallokko tuli suoraan päin ja keikutti venettä. Vihdoin onnistuin ja Juha lähti hakemaan traileria. Ukkosrintama tuli kahdesta suunnasta ja olin jo laittanut vavat lattialle, ettei vaan veneeseen iske. 

Huh mikä helpotuksen tunne se oli, kun sain veneen ajettua trailerille. Kuttajärvi todellakin oli haastava järvi ja teimme sinne pikaisimman piston ikinä ? Opimme sen, että mikäli säätiedotteessa annetaan tuulivaroitus, sitä kannattaa totella.

Meillä oli eväät ja riippumatot pakattu valmiiksi ja olimme valmistautuneet ulkona nukkumiseen, joten lopulta veimme veneen kotiin ja lähdimme riippumattoretkeilemään ilman kalavehkeitä. Mukavaa se oli sekin. 

Tuulta on kyllä viime viikkoina riittänyt ja sitä näkyy ennusteiden mukaan riittävän jatkossakin. Toivottavasti se kuitenkin pysyisi sellaisissa lukemissa, että järvelle uskaltaa lähteä, alkoi nimittäin tekemään mieli savukalaa ☺️ 

Savustin juhannuksena ahvenia fileinä ilman nahkaa, ne onnistuivat hyvin ja olivat tosi herkullisia. Ja mikä parasta, nopeita syödä ? Sähkösavustin on huippukeksintö ☺️?

Kyllä on ilmoja pidellyt! Viime päivien helteiden vuoksi vietettiin viikonloppu saaressa ja kyllä se todellakin kaupunkielämän voittaa. Voisin muuttaa sinne ? Vaikka ympärillä inisi miljardi itikkaa, siltikin saariretkeily oli ihanaa! 

Tässä kuussa olen käynyt kalassa muutaman kerran. Viikko sitten lauantaina pohdimme kalapaikkaa, koska todella kova tuuli asetti omat haasteensa kalastukselle. Liian ”saarettomat” järvet piti unohtaa, joten lopulta kalapaikaksi valikoitui Pohjois-Kallavesi. 

Laskimme veneen Kaislastenlahdesta ja melkein heti rannasta lähdettyä oli selvää, että kalastuksen pitää tapahtua saarten takana tuulelta suojassa. Liian kovalla aallokolla keulasähkömoottori hörppii ilmaa, joten kalastuksesta ei tule mitään. Täytyi vaan luottaa siihen, että aktiivista kalaa löytyy suojaisesta paikasta. 

Kului puoli tuntia, kului tunti. Tyhjää oli ja olimme jo kiertäneet useamman saaren. Puolentoista tunnin etsimisen jälkeen löytyi jättikasa ahvenia. Olin jo täysin luopunut toivosta kalojen suhteen ja sitten yhtäkkiä tarjottimella olikin luotaimen täydeltä kalaa. Kelpasi minulle! 

Päätin jo heti alkuunsa, että siltä paikalta emme liiku enää loppupäivänä, koska paikka oli tosi mukavasti saaren suojissa ja kalastus onnistui siinä hyvin. Ja mikä parasta, ahvenet olivat todella nälkäisinä jo heti siitä hetkestä, kun laskin jigin ensimmäisen kerran niiden nenän eteen. 

Kalaa tuli koko ajan. Valitettavasti emme voineet ottaa ollenkaan ruokakaloja, koska rannassa huomasimme kylmäkallejen unohtuneen kotiin. No välillä on mukava kalastaa myös C&R tyylillä. 

Kalat olivat tosi hurjina ja niille kelpasi monet eri jigimallit ja värit. Kokeilin myös karvapyrstötasureita ja nekin maistuivat. Paikka oli siitä ihmeellinen, että syönti jatkui siinä yli viisi tuntia yhtä kovana koko ajan.

Yleensä syönti hiipuu aina jossain vaiheessa, varsinkin jos kaloja vapauttaa, jolloin vapautetut kalat voivat viedä muun parven mennessään, mutta nyt kalaa oli alueella niin paljon, että syönti ei loppunut millään. Itse asiassa me jouduimme itse lähtemään kotiin ja jättämään nälkäisen parven sinne. 

Päivän isoin ahven oli 34cm ja muutenkin keskikoko oli ihan hyvää, koska saimme paljon yli 30cm ahvenia. Monesti pidämme ruokakalojen rajana 30cm, joten kyllä olisi ollut perkaaminen sinä iltana, jos kylmäkallet olisivat olleet mukana, paitsi tuskin olisimme kaikkia ”mitta-ahvenia” ottaneet. 

Viikolla kävin yhtenä iltana kuopuksen kanssa Kallavedellä, jossa opetin hänelle jigailua. Kallavesi yllätti jo toisen kerran tänä kesänä ja löysimme taas suuren ahvenparven. Siitä oli mukava kalastaa ahvenia ja tyttären jigailukin alkoi jo luonnistumaan. Saimme siltä reissulta ruokakalat mukaan. 

Viikonlopun sää näytti lämpöiseltä. Oikeastaan säästä oli tulossa tuskaisen kuuma, joten päätimme lähteä riippumattoretkeilemään pariksi yöksi. Harmi, että helteen vuoksi oli luvassa myös ukkosia. Se on aika pelottavaa, jos ukkonen tulee päälle ja itse köllöttelet riippumatossa pelkkä kangas kattona. Onneksi tällä kertaa ukkonen väisti meidät, tai oikeastaan useampikin ukkonen kiersi meidän saaren ?

Kallavedellä on paljon saaria, joissa on nuotiopaikka. Nyt kun ei ole metsäpalovaroitusta voimassa, niin ruuat voi tehdä nuotiolla. Sitten kun varoitukset ovat voimassa, niin mukana kulkee trangia.

Päästiin perjantaina liikkeelle vasta illalla, mutta onneksi meidän kotisatamasta ajaa nopeasti yhteen tuttuun saareen. Perille päästyä tehtiin heti leiri ja sen jälkeen grillattiin iltapalaa nuotiolla. Tarkoitus oli herätä aamulla aikaisin ja lähteä aamusyönnille.

Riippumatossa nukkuminen on jotain niin ihanaa, että sitä ei voi oikein kuvailla sanoin. Kun sinne kömpii, sieltä ei haluaisi tulla pois. Hissukseen keinuva matto, rauhallinen ja hiljainen ympäristö, uskomattoman hienot maisemat ja mukava, ergonominen asento. Sitä kaikkea oli ollut todella kova ikävä koko talven, joten oli ihanaa päästä taas nauttimaan riippumattoilusta.

Kesällä luonnossa olemisessa on kuitenkin yksi pieni miinus, nimittäin itikat. Niitä muuten riitti ja niiden ”laulu” ei hiljentynyt edes yöksi. Onneksi on hyttyskarkoitteet, niin en saanut kuin muutaman kymmenen pistoa viikonlopun aikana ?

Lauantaiaamuna heräsin neljältä linnunlauluun. Ja toki niiden itikoiden yhteiskonserttiin. Päivästä oli tulossa tosi kuuma, joten lähdettiin kalaan lähes heti aamupalan jälkeen. 

Hiki virtasi jo aamuseitsemältä. Ilma oli painostava eikä järvellä käynyt tuulenvirekään. Kiertelimme useita kalapaikkoja, mutta kaloja ei näkynyt. Pieniä muutaman kalan parvia oli siellä täällä, mutta niitä oli turha kalastaa. 

Löysimme pari hieman isompaa ahvenparvea, mutta niissä kalan keskikoko oli minimaalista. Ihan todella pieniä ja nälkäisiä ahvenia, hyvä, että tärpin tunsi. Tai Juha kyllä napsi hieman parempiakin ahvenia parven seasta, mutta minun siiman päähän tarttuivat vaan sintit. Kahdeltatoista luovutimme ja lähdimme kohti saarta. Tarkoitus oli kokkailla iltapäivällä ja lähteä sitten jatkamaan kalastusta. 

Kun päästiin saareen, alkoi jyrisemään. Ukkostutka näytti useita ukkosrintamia Savon alueelle ja eipä niistä pystynyt tietämään, tuleeko joku päälle. 

Kokkailtiin ihanat ruuat nuotiolla, jonka jälkeen ”jouduimme” menemään riippumattoihin lähestyvän ukkosen vuoksi. Oikeastaan oli oikein mukavaa mennä köllöttelemään mattoon täyden mahan kanssa. 

Tarkkailin ukkostutkaa iltapäivän ajan ja aina kun näytti siltä, että pian voisimme lähteä järvelle, kuin tyhjästä syntyi uusi ukkonen. Olihan se aika jännittävää, kun ei tiennyt tuleeko ukkonen päälle. Ja eikös salama iske aina korkeimpaan puuhun, en usko että meidän rantakalliolla olleet riippumattojen kiinnityspuut olivat saaren pienimpiä.. 

Kuin ihmeen kaupalla kaikki miljoonat salamat kiersivät meidän saaren. Ukkosia tuli kolmesta eri suunnasta, mutta silti kaikki menivät jostain ohi. 

Viimein seitsemän jälkeen päästiin takaisin järvelle ja olin aika toiveikas kalojen suhteen, mutta edelleen löysimme vain muutamia pieniä yksittäisiä kaloja. 

Puoli kymmeneltä lähdettiin iltapalan tekoon. Päätettiin kokeilla seuraavana aamuna kalojen aamusyöntiä, mikäli sää sallii. 

Ennuste näytti aamuyölle ukkosta, mutta lopulta sitä ei koskaan tullut. Heräsin ennen viittä ja keli oli vielä siinä vaiheessa loistava. Ilma oli hiostava ja selkeästi tunsi, että ukkosta oli sunnuntaillekin luvassa. 

Syötiin aamupala ja purettiin leiri. Aikomus oli kalastaa aamulla niin kauan, kun ukkonen saapuu. Meillä oli vielä jäässä olevia kylmäkalleja laukussa, joten jos Ahti soisi, ottaisimme ruokakalat mukaan. 

Viikonlopun kalastusteemana oli ollut tyhjyys ja sama meininki jatkui sunnuntaiaamuna. Ei vaan löydy kalaa mistään! Etsimme eri syvyyksistä ja erilaisista paikoista. Ehkä isommat kuhat ovat kutupaikoilla ja isommat ahvenet ties missä, mutta meidän normipaikoilta ei ruokakaloja löytynyt. 

Sääennuste näytti Kuopioon ukkosta aamu yhdeksäksi ja kymmentä vaille yhdeksän ilmatieteenlaitoksen sivuilla näkyi, kun Sotkalla salamoi. Mustia pilviä oli taivaan täydeltä ja koimme viisaimmaksi suunnata satamaan. Ukkonen on pian päällä… 

Kun saatiin vene laituriin ja tavarat kannettua autoon, alkoi satamaan. Ja sitä sadetta kesti seitsemäntoista pisaran verran. Sen jälkeen sade oli mennyt ohi ja samoin ukkonen väisti Kuopion, taas. No olkoot. Ei se kala olisi syönyt kuitenkaan.

Viikonloppu oli täydellinen kalattomuudesta huolimatta. Ehkä vaihteleva keli vaikutti kalojen syöntiin tai sitten kalatkin olivat ukkosta piilossa jossain. Yö saaressa riippumatossa nukkuen on unohtumaton kokemus. Kenties voisin tulevaisuudessa järjestää vastaavanlaisia kalaretkiä muillekin, mikäli kysyntää on.

Viikko sitten Kallavedellä Juha kuvasi veneessä kalastuspätkän, käykäähän youtubessa katsomassa (linkki). Ja laittakaa Fish me luck kanava tilaukseen, kuluneen viikonlopun saarireissusta on myös tulossa video heti, kun joku editoi sen ?