Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Vesillä on tullut vietettyä paljon aikaa ja vaikka tuo Kallavesi tuttu järvi onkin, silti siellä on vielä tosi paljon kartoittamatonta aluetta. Täytyy vaan ahkerasti tutkia ja tarkkailla kaikkea, mitä pinnan alla näkyy. 

Olen päässyt tekemään asiakaskeikkoja ja se tuntuu niin hyvältä, kun näkee veneessä iloa, oli se ilo lähtöisin sitten saadusta kalasta tai vaikka vihdoin onnistuneesta heitosta. Tämä työ on uskomattoman kivaa, kun saa todistaa toisten oppimista ja onnistumisia. Monelle jo pelkästään veneily itsessään on elämys ja kyllähän maailma tosiaan näyttää erilaiselta järveltä käsin. Kalastusretki voi pitää sisällään monia uusia kokemuksia. 

Useampi asiakas on saanut elämänsä ensimmäisen kuhan ja vaikka osa kaloista on ollut alamittaisia, ei se kalan koko vaikuta siihen sen hetkiseen ilon tunteeseen. Pienikin kala tuntuu hyvältä ja tärkeintä tässä koko kalastustouhussa on se, että voi ylittää itsensä jossain asiassa ja saada sitä kautta onnistumisen tunteen. Asiakkaan onnistuminen tuntuu minustakin ihan superhyvältä.

Minulla on nyt ollut kyydissä kaksi ihan älyttömän lahjakasta kalastajan alkua. Viikko sitten veneessä oli mukana 10-vuotias Kalastaja-Eemeli, joka hämmästytti minut kalastustaidoillaan. Sitä poikaa ei tarvinnut neuvoa! Tai tottakai oppaana yritin ensin näyttää mallia miten jigeillä kalastetaan, mutta siinähän kävi sillä tavalla, että minulla jäi oma opetusheitto kesken, kun piti alkaa haavitsemaan Eemelin kalaa! Ehdittiin siis olla ankkurissa ehkä kaksi minuuttia, kun mittakuha oli jo veneessä Eemelin toimesta! Eemeli siis opasti minua, että miten niitä kaloja saadaan ? Tästä pojasta kuullaan vielä ?

Myös 8-vuotias Nicklas oli huippuhyvä kalastaja. En edes ymmärrä miten nämä näin nuoret lapset voivat olla niin taitavia vavan käsittelijöitä ja kalastajia, kun liekö itse vielä aikuisenakaan osaan kalastaa yhtä hyvin. 

Keikka Nicklaksen kanssa oli iltapäivällä ja olin käynyt aamupäivällä ajelemassa kalapaikkoja valmiiksi läpi, jotta näin vähän missä kuhien ja ahventen suhteen mentiin. Kaikki näytti hyvältä ja merkkailin karttaan ties kuinka monta kalapaikkaa. Viisto piirsi välillä isojakin kalaparvia. Eräässä paikassa tein yhden testiheiton ja sain heti mittakuhan. 

Iltapäivällä kun lähdettiin uudestaan kohti aamun paikkoja, kalat olivatkin liikkuneet johonkin. Nyt täytyykin miettiä, että onko se ihan turhaa käydä ajamassa paikkoja etukäteen läpi, jos kalat kerran voivat kadota hetkessä kokonaan… 

Onneksi sitten kuitenkin löytyi kalaa ensimmäisen hiljaisen tunnin jälkeen ja Nicklaksen tavoitekaloja eli kuhia tuli kymmenkunta, joista kolme oli mitallista. Ahvenia tuli myös kuhaparvien seasta muutama ja yksi niistä oli Nicklaksen oma ennätys. Sää oli pitkästä aikaa huippuhyvä ja en muistakaan milloin minulle viimeksi olisi tullut järvellä hiki.

Pääsin viemään kaksi asiakasta riippumattoretkelle ja epävakaisista säistä huolimatta onnistuttiin aika hyvin väistelemään ukkosia ja sateita. Ainoastaan aamuyön tunteina yläpuolella käväisi kaatosade, mutta onneksi tarpin alla oli kuiva nukkua. 

Aloitettiin retki Tiinan ja Villen kanssa kalastuksella. Olin kiertänyt edellisenä päivänä muutamia kalapaikkoja läpi valmiiksi ja laittanut karttaan merkkejä. Kalaa näkyi silloin paljon. Tuli hyvä ja luottavainen olo Ahtiin, niistä kalarykelmistä asiakkaidenkin olisi helppoa nostella kalaa. 

Lähdettiin satamasta intoa puhkuen kohti ensimmäistä kalapaikkaa ja noh, se paikka oli kyllä kalaisa, mutta ahventen keskikoko oli noin 40 grammaa. Matka jatkui seuraavalle paikalle ja siinäkin kalaa näkyi, mutta liekö sitten alamittaista kuhaa, jolla sen verran itsesuojeluvaistoa, että jigi ei kelvannut. Kolmaskaan paikka ei ollut tuottoisa, eikä se neljäskään. Alkoi jo ahdistamaan, että miten tämä voi TAAS olla näin vaikeaa, kun välillä sitä kalaa tosiaan on vaikka muille jakaa ja sitten kun haluaisin jakaa ne muiden kanssa, (eli asiakkaiden), niin onkin hanat laitettu kiinni. 

Onneksi lopulta alkoi siimat kiristymään ja mukaan saatiin mukava satsi savuahvenia ja bonuksena pari ruokakuhaakin. Hilkulle meni, kun ukkonenkin alkoi uhkaavasti lähestymään. Kalat kylmälaukussa lähdettiin kohti saarta ja leiripaikkaa. 

Viriteltiin riippumatot ja tarpit kuntoon yötä varten. Sadesuojat oli pakko laittaa, sillä sää lupaili märkää. Riippumattoretkeily oli aivan uusi asia Tiinalle ja Villelle ja uskon, että omien riippumattojen hankinta meni ainakin harkintaan. 

Kun leiri oli pystyssä, siirryttiin syömähommiin. Olin varannut paljon ruokaa mukaan, ehkä liikaakin, mutta pääasia oli, että ruoka ei ainakaan loppunut kesken. Nuotiolla tehtiin monenlaista herkkua ja saatiin nautiskella koko ilta nuotiotulesta ilman sadetta. 

Yöllä siis ripsautti jonkunlaisen kuuron ja ukkonenkin jyrähteli kauempana. Onneksi se ei tullut päälle ja sadekin oli kestoltaan aika lyhyt. Aamulla ilma oli taas hyvä ja saatiin tulet nuotioon. Nautittiin aamupala sekä pari pannullista pannukahvia ja alettiin purkamaan leiriä. Tarkoitus oli kalastella vielä hetken aikaa aamupäivällä, mutta lännestä oli saapumassa taas uusi sadealue sekä ukkonen, joten nähtiin viisaimmaksi lähteä suoraan satamaan. 

Yksi hieno bongaus tehtiin vielä paluumatkalla, kun nähtiin kalasääski liitelemässä pesänsä yläpuolella. Kallavedellä on joitakin pesiä ja usein ohikulkumatkalla linnut lentelevät pesäpuidensa yllä. 

Retki onnistui hyvin ja vaikka kalantulo olikin vähän nihkeää, onneksi kotiinviemisiksi kokemuksen lisäksi saatiin myös kymmenkunta Kallaveden ahventa ja pari kuhaa ☺️ Oli mahtavaa saada viedä ihmisiä luontoon ja riippumattoretkeilemään, sitä kokemusta kun ei oikein pysty täysin sanoin kuvailemaan, vaan se täytyy kokea itse. Sitten vasta ymmärtää, miksi aina hehkutan saariretkiä <3

Etelä-Kallavesi on aivan huippupaikka riippumattoretkeilyyn, koska asumattomia saaria on niin paljon. Ja kaupunki on vain 10 minuutin ajomatkan päässä, riippumatossa makoillessa voi ihastella vaikka Puijon tornia. Ihan uskomatonta =)

Viime viikonloppuna tuli kalastettua myös itse ja vihdoinkin ahvenet ovat alkaneet parveutumaan ja siirtymään normipaikoille, joten niiden löytäminen on himpun verran helpompaa. Koko alkukesähän tässä on lähes tyhjää kalastettu ahvenen osalta ja ainoastaan yksittäisiä kaloja on kuhaparvien seasta tullut. 

Lauantaina aamulla löytyi aluksi ruokakokoista kuhaa ja siitä muutama kala otettiinkin mukaan kalakeittoa varten. Ostin veneeseen leikkuulaudan, joten nyt kuhat on nopea vetää fileiksi myös veneessä. Kesällä piharoskis saattaa nimittäin pikkaisen alkaa haiskahtamaan, jos siellä perkuujätteitä pitää muutamia päiviä, nimimerkillä kokemusta on.

Lauantaina löytyi kesän ensimmäinen isompi parvi ahventa ja siitä nousi kalaa kovalla tahdilla. Keskikoko ei mitään älytöntä ollut, mutta filekokoa kuitenkin. Ahven alkoi syömään oikeastaan samaan aikaan, kun Kuopiossa alkoi satamaan ja mitä kovemmaksi sade muuttui, sitä ahneemmiksi ahvenetkin muuttuivat. Kalareissuille kannattaa aina varmuuden vuoksi pakata vedenpitävät vaatteet mukaan, jos vaikka vesisade yllättää. Ei tarvitse sitten kesken sateen lähteä pois, kun joskus kala saattaa syödä tosi hyvin sateella.

Sunnuntaina ahventa löytyi taas, aivan uskomaton tuuri ? Keskikoko oli parempaa kuin lauantaina ja päivän isoin ahven oli 37cm. Kalaa oli niin paljon sekä alla että viistoluotaimessa molemmin puolin, että se näky piirtyi verkkokalvoille pitkäksi aikaa. Kalastettiin pari kolme tuntia ja otettiin ruokakalat mukaan koossa 28-32cm ja pienemmät ja isommat laitettiin takaisin kasvamaan. 

Alla olevassa kuvassa ahvenen suusta pilkistää Savage Gearin kahdeksan senttinen Bleak Paddle Tail. Se on kyllä niin ihmeellinen kumiluttero ettei tosikaan. Sama väri ja malli on toiminut jo vuosikaudet ja tänä kesänäkin suurin osa kaikista veneeseen nousseista kaloista on tullut sillä. Kyllä muillakin malleilla ja väreillä kalaa on tullut, mutta esimerkiksi Nicklaksen kanssa kyseinen jigi antoi kaikki kalat yhtä ahventa lukuunottamatta. Ja me kokeiltiin montaa muutakin eri mallia ja väriä. Silti ne tapahtumat pääosin tulivat siihen yhteen ainoaan jigiin.

Kyllä minulla olikin jo kova ikävä noita ihania raitapaitoja ja niiden kalastusta, koska ahven on niin mukava kala siiman päässä ja myös ruokalautasella. Alkukesä meni ahventen piilopaikkoja etsiessä ja ehkä jopa pientä epätoivoakin oli jo havaittavissa, mutta nyt on taas luotto kohdillaan. Ainakin siihen seuraavaan kertaan asti, kun lähden taas ahvenjahtiin. Minusta tuntuu, että ahvenet ovat alkuperältään savolaisia kaloja, koska suattaapa löytyä tai suattaapa olla löytymättäkin! ?

Tiedättekö mitä? Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ikävä talvea! Vaikka tasurin uittaminen kirpeässä pakkassäässä ihanaa onkin, niin kyllä nämä Suomen kesätkin mahtavine aktiviteetteineen ovat upeita juttuja myös.

Viime aikoina Kallaveden aalloilla on saatettu nähdä pörhältämässä yksi musta vene. Olen totaalisen ihastunut tuohon uuteen työkaluuni ja nyt ei tarvitse aina ennen järvelle lähtöä varmistella tuulen nopeuksia ja suuntia, koska uudella veneellä uskaltaa lähteä järvelle kovassakin kelissä. Vanha vene oli sen verran lyhyt, että isoille selille ei viitsinyt ihan aina lähteä ja monesti tyydyttiinkin kalastelemaan suojaisemmissa paikoissa, jos säätiedotus lupaili myräkkää. 

Minä olen nyt siis sitten kalastusopas ja moni varmaan kuvittelee sen tarkoittavan kaikkitietävää kalastusgurua. Ehkä suurin osa oppaista sellaisia onkin, mutta itse voin myöntää, että kalastustietämyksessä on vielä paljon aukkoja.

Sehän olisikin helppoa, jos kirjakaupassa myytäisiin opusta: ’Kallaveden kalojen olinpaikat, syöntiajat ja kaikki muu mahdollinen tieto’. Olisin hakenut sen teoksen jo ajat sitten ja lukenut läpi välittömästi. Kalastus olisi tosi helppoa ja kalastusoppaan työtä voisi tehdä itsevarmana saalistakuulla. 

Mutta sellaisia kirjoja ei ole. Se, mitä luonnossa tapahtuu, ei voi koskaan täysin tulla kirjoitetuksi kirjoihin. Siellä on niin paljon arvoituksia ja itse olen sitä opintietä kulkenut vasta pienen matkan. Ja toisaalta se on hienoa, että aina saa oppia uutta ja nähdä ennennäkemättömiä asioita.

Ehkä tuosta ylempää pystyi jo vähän rivien välistä lukemaan, että olen täysin hukassa Kallaveden ahventen kanssa ? Kuhat ovat pikkuhiljaa hipsineet normaaleille kesäpaikoilleen, mutta ne ihanan haastavat raitapaidat ovat teillä tietämättömillä. Minulla ei ole hajuakaan missä ahvenparvet huitelevat. Tai ehkä ne menevät välivedessä, kuten viikko sitten bongaamani parvi. Vai ovatko ne sittenkin yhdellä Kallaveden miljardeista matalikoista, niin kuin olivat toissa sunnuntaina, kun Juha nappasi 41cm ahvenen kolmen metrin vedestä.

Olen nyt ajanut useamman kymmenen tuntia etsien kaloja ja ahvenet eivät tee tätä hommaa helpoksi. Kuhaparvet ovat hämänneet minua useampaan otteeseen ja olen luullut löytäneeni ahvenparven, mutta ei, kuhia ne ovat olleet ja ainakin viime viikonlopun perusteella voisi jo melkein sanoa, että kuhat ovat liikakansoittaneet Kallaveden. Ja tämä on vasta alkua, nyt parvien koko on ollut joitain kymmeniä kaloja, mutta kunhan eletään muutama viikko eteenpäin, niin parvet voivat olla satapäisiä. Eipä sinne oikein ahvenet enää mahdu. 

Minulla ei siis ole mitään kuhia vastaan ja kuha on aivan loistava ruokakala sekä mukava jigikala, mutta tykkään myös ahvenista ja toivoisin, että niillekin olisi tilaa. Onko muilla ollut haasteita löytää ahvenparvia tänä kesänä vai onko tässä vain peiliin katsomisen paikka? ? 

Yksi lempiasioistani kalastuksen lisäksi on riippumattoretkeily. Sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten hankittiin riippumatot ja alettiin yöpymään luonnossa, kalastusreissut muuttuivat vielä mukavemmiksi. Matossa köllötellessä ehtii katselemaan ympäröivää maailmaa ihan eri tavalla. 

Saaret kätkevät sisäänsä vaikka mitä mielenkiintoista. Monesti tulee mietittyä, että mitähän kaikkea niissäkin saarissa on ajan saatossa tapahtunut. Kaupungissa asuvana harmittaa, kun oikeastaan kaikki alkuperäinen luonnon muokkaama on ihmisen toimesta laitettu uuteen uskoon, mutta saarissa pääsee onneksi vielä sinne ”alkulähteille”.

Siellä luonnon ympäröimänä ei kaipaa sähköä tai muita kodin hienouksia, paitsi jonkunlaisena kännykän orjana on myönnettävä, että laturin johto tulee aina sujautettua retkilaukun sivutaskuun, kännykän kun voi ladata veneessä ? Ja Thermacell kuuluu myös vakiovarustukseen, itikat eivät ole minun parhaita ystäviä.

Kovimmat helteet taitavat tältä kesältä olla ohi, mutta se ei estä luonnossa oleilua. Kalakin taitaa syödä nyt viileällä kelillä paremmin. Jos haluatte lähteä opastetulle kalastusretkelle, niin tervetuloa tänne Savon sydämeen Kuopioon!