Kesän odotusta

Ohi on pilkkimiset tältä talvelta! Kulunut pilkkikausi olikin ennätyspitkä, enpä muista milloin olisi vielä huhtikuun loppupuolella pilkitty. Kausi alkoi joulukuun alkupuolella ja päättyi 23.4., ehdittiin pilkkiä siis neljä ja puoli kuukautta, aivan mahtava talvi pilkkihullulle. Toki helmikuu oli olosuhteiden (=noin 40cm lunta/loskaa/vettä) takia vähän hiljaisempi kuukausi pilkkimisen suhteen. 

Kuluneena talvena sain hyvin ahvenia, yllätyin ihan itsekin. Yleensä tasuripilkkijälle niitä tyhjiä päiviä kertyy paljon, mutta tämä pilkkikausi kyllä toi ahventa ruokapöytään. Toki tyhjääkin on pyydetty, luonnollisesti 😅

Kalat ovat myös pääosin olleet hyvänkokoisia ja useilla reissuilla on puoli kiloa ylittynyt. Kilon rajaa ei kolkuteltu, vaan talven isoin ahven jäi jonnekin 800 gramman hujakoille. 

Nulikka suussa
Kalapelen Nulikka värissä hile lilanorssi antoi tänä keväänä aikamoisia saaliita
Vain toinen kaikuluotaimen kanssa pilkkivä ymmärtää miltä tämä tilanne tuntuu =)
Kalakeli
Kalapelen Nulikka
Mr. Manun pieni karvapyrstö
Mr. Manun iso kevennetty tasapaino
Totuus on toisinaan tämä

Me myytiin moottorikelkka helmikuun alussa, jonka jälkeen kalapaikat tuli katsottua aina vähän lyhyemmän matkan päästä rannasta. Helmikuun huonojen kelien jälkeen pilkkiminen alkoi taas todenteolla maaliskuussa ja sen jälkeen pilkkisaappaita kulutettiin ihan kunnolla. 

Jäällä oli tosi hyvä kulkea ja vaikka matka ei aina edennytkään yhtä nopeasti kuin moottorikelkalla, niin se kuitenkin eteni. Hitaasti, mutta varmasti. Muutamia reissuja pääsi onneksi potkurillakin kulkemaan. Maalis- ja huhtikuun pilkkimisten ansiosta askelpankkiin kertyi yli puoli miljoonaa askelta, joten on sillä moottorikelkattomuudella näköjään ihan terveysvaikutuksiakin 😅

Kauden neljä viimeisintä pilkkireissua olivat saaliin kannalta aivan mahtavia ja ne suuntautuivat Virmasvedelle ja Nilakalle. Virmasveden reissuilta kannettiin fileahventa kotiin yli 10kg ja Nilakalla saalis tuplaantui, saatiin 20kg fileahventa. Siitä oli hyvä laittaa ahvenfilettä vakuumiin rospuuttoajalle. Ja niiden tulevien tyhjien päivien varalle 😅

Viimeisiä viedään
“Tuohon me haksahdettiin”
Ursuitin MPS oli kaikilla talven pilkkireissuilla päällä, tässäkin kuivapuku on päällysvaatteiden alla
Kevätjäillä Mr. Manun pienet karvapyrstöt ovat luottopelejä
Kaislikon kohdalla aika tummaa jo…
Pehmeää on

Liveluotain oli suurena apuna, kun sillä näki kuoreparvet ja niiden alla syömässä olevat ahvenet. Pystyi menemään suoraan herkkuapajille ja parhaillaan avannon alla odotti lähes 20 ahventa nälkäisinä. Kun niillä oli syönti päällä, ne eivät säikähtäneet edes kairaamista. Yleensä ahvenet säikkyvät kaikkia jään päältä kantautuvia ääniä, sen on päässyt liveluotaimen avulla todentamaan.

Ahvenet kuoreparven alla

Vuonna 2021 jäät lähtivät Kallavedestä 7.5. Olin aivan varma, että tänä vuonna mentäisiin rutkasti sen yli, sillä pilkkikausi kesti niin pitkään. Lämpöiset kelit kuitenkin nopeuttivat jäiden sulamista ja viime vuodesta jäätiin vaan neljä päivää jälkeen. Tänä vuonna Kallavesi vapautui jäistä 11.5. 

Vene on vielä talvisäilytyksessä ja vedetkin ovat sen verran kylmät, että ihan hirveää hoppua ei järvelle vielä ole. Siltikin mahanpohjassa tuntuu jo pientä kutinaa, aina se avovesikauden aloitus on yhtä jännää 😊 

Tasurihurjien talvitreffit Haukivedellä

Ollaan nyt muutamana vuonna kokoonnuttu pilkkitreffeille tasuripilkkijöiden kanssa ja viime vuoteen asti treffit ovat olleet Puruvedellä. Hummonselkä alkoi tulla vähän liian tutuksi ja samat paikat kierreltiin vuodesta toiseen, joten päätettiin vaihtaa treffipaikkaa toiseen vesistöön. Virhe.

Meidän reissu oli lähes kalaton. Tai kyllä sieltä vähän raitapaitoja löytyi, mutta siihen nähden, että meitä oli parhaillaan lähes 20 henkeä jäällä, syönti oli huonoa. Tai syöntiä ei yksinkertaisesti ollut, koska treffiviikolla järvessä ei oikeastaan edes näkynyt ahvenia. Vähän hymyilytti, kun Leinon Pekan kanssa pyöriteltiin livejä vierekkäin ja laskettiin, että lähes viisinumeroinen summa on siinä jään päällä kalastuskamppeissa kiinni ja siltikään ei kalaa löydy 😅 Ei ne vehkeet autuaaksi tee ja kalaa saadakseen pitää ensinnäkin olla kalaisalla paikalla. Tyhjästä on paha nyhjästä. 

Liveilyä (Kuva: Petteri Palviainen)

Tasuritreffiviikko palautti mukavasti maan pinnalle ja kummasti sitä taas osaa eri tavalla arvostaa saamiaan kaloja. Joskus kalastaessa on nimittäin saattanut mieleen hiipiä ajatus, että tämähän on helppoa, mutta nyt taas tajuaa ja muistaa sen, että ne ovat hölmöjä ajatuksia. Kalat ovat aina askeleen meitä edellä. 

Treffiviikko oli tasuripilkkijöille vaikea ja osa ei saanut ahvenia ollenkaan. Itse kalastin kolmena päivänä tyhjää ja kolmena päivänä sain kaloja, mutta nekin olivat ykköskappaleita. Kellään ei ollut mitään jättimäisiä kalapusseja rantaan tullessa, vaikka kalastettiin kahta eri selkää. 

Ja ei ne viikon haasteet siihen kalattomuuteen päättyneet. Henkisesti ja fyysisesti raskaampaa oli lähteä rämpimään jäälle ihan älyttömään loskaan. Jalkamiehiä ei käynyt kateeksi. 

Osalla porukasta oli moottorikelkka mukana ja sillä pääsi helpommin liikkumaan. Meillä oli myös kelkka, joka kylläkin loskan vuoksi alkoi temppuilemaan. Se oli varmaankin liian tehoton kahdelle pilkkijälle ja hirvittävälle määrälle rojua, joten treffiviikon jälkeen sanottiin sille heipat ja tällä hetkellä ollaan kelkattomia. 

Erään aamun tunnelmia: “Ei mikään mene kohtuudella.”
Vain yksi tasurimenetys tässä äksidentissä (perälevy irtosi)

Haukiveden treffit olivat vähäkalaisimmat treffit ikinä ja kyllä me porukalla päätettiin, että ensi vuonna vaihtuu taas vesistö. Toisaalta turhahan sitä järveä on syyttää, jos ei oma taito riitä löytämään kaloja, mutta Haukivesi jääköön silti unholaan 😅 Kirkkaammat vedet ovat enemmän isoa ahventa tasurilla pilkkivien mieleen. 

Minulla treffien paras päivä kalojen suhteen oli heti maanantaina, jolloin sain joitain hyvänkokoisia ahvenia isoimman ollessa 40cm. Maanantai-iltana mietin, että mihin me loppuviikosta joudutaan kaikkien kalojen kanssa, kun jo ensimmäinen päivä antoi niin hyviä kaloja. Onneksi Pekka kertoi hymy huulilla olleensa kaukaa viisas ja ottaneensa vakuumikoneen mukaan. Loppu onkin historiaa 😁

Kalarosvon pieni muikunnahkainen kevennetty antoi maanantain kalat

Yllä olevan tekstin perusteella saattaa kuulostaa siltä, että meidän viikko oli täynnä pelkkää kurjuutta, mutta ei ollut. Tärkeintä antia treffeillä on tavata rakkaita ystäviä ympäri Suomen ja nautiskella kokonainen viikko luonnon helmassa harrastuksen parissa. Kalat ovat toissijainen juttu. Meillä oli mahtavat puitteet ja mukavat mökit Haukiveden rannalla. 

Tämä maisema ja tämä tunnelma saivat minut sanattomaksi

Lisäksi itselleni reissun ikimuistoisin asia oli käydä ensimmäistä kertaa avantouimassa. Tai ei sitä uimiseksi voi sanoa, mutta kävin jäisessä avannossa kuusi kertaa pulahtamassa viikon aikana ja jäin vähän koukkuun siihen kauhean ihanaan tunteeseen. 

Tässä rantasaunassa oli täydelliset löylyt!

Kun kotiuduttiin treffeiltä, käytiin heti kotivesillä kokeilemassa, että onko kalastus tosiaan yhtä haastavaa joka paikassa tällä hetkellä. Satuin yhdelle avannolle juuri ahventen lounastunnilla ja tarjosin kaloille salakannahkaista XL Nulikkaa. Ahvenilla oli vaan puolen tunnin lounastauko, joten käsien piti käydä nopeasti, mutta jotain sieltä tuli ylös asti. 

Livenäkymä luotaimessa oli ihan älytön, kun isoja mörssäriahvenia tuli monesta suunnasta ja tottakai tiputin yhden tosi painavan ahvenen, jolloin kaikki kalat menettivät mielenkiinnon tasuria kohtaan. Kyllä se lyhyt syöntipiikki kuitenkin tuntui taas aika hyvältä lähes tyhjän viikon jälkeen 😁

Kalapelen XL Nulikka toimii

Vuosi sitten helmikuussa jäällä oli tosi huonot olosuhteet ja oltiin lähes kuukausi pilkkitauolla, kun jäälle ei kiinnostanut lähteä rämpimään. Nyt tilanne alkaa taas näyttää vähän samalta, kun jäälle on paikka paikoin noussut tosi paljon vettä. 

Moottorikelkkaa ei ole ja rämpiminen loskassa on hidasta (ja raskasta!!!), joten nyt pyöritellään peukaloita ja katsellaan kartasta lähellä mannerta olevia potentiaalisia kalapaikkoja. Ja toisaalta jo odotetaan kevättä, jos ja kun jäälle saataisiin potkurikelit. Sitten pääsisi taas selkävesille ahventa jahtaamaan 😊

Talviterveiset Kuopiosta

Kylläpäs on aikaa hurahtanut edellisestä blogikirjoituksesta, kun silloin toivottelin kesäterveisiä 😅 Syksyterveiset siis jäivät välistä viime vuonna kokonaan, mutta kalastuksen merkeissähän täällä Savossa kaikki vuodenajat kuluvat. Blogin pitäminen on hiljentynyt viime aikoina, koska aktiivisemmin tulee pyörittyä somen puolella, eli Facebookissa ja Instagramissa, yritän kuitenkin silloin tällöin vielä tännekin kuulumisia kirjoitella 😊

Mutta tosiaan; kalalla on käyty! Avoveden aikaan veneellä ja kun järvet saivat jäänkannen, niin jalan ja moottorikelkalla. Tänä talvena jäät tulivat harvinaisen aikaisin ja vaikka eletään vasta tammikuun puolta väliä, pilkillä on ennätetty juosta jo vaikka kuinka monta kertaa 😊 

Syksy on tällaiselle ahvenhullulle, kuin minä, mahtavaa aikaa. Saaliit saattavat olla tosi isoja ja kyllä sitä syksyä aina avoveden aikaan odottaa kaikkein eniten. Viime kesänä veneeseen tuli liveanturi ja sen avulla vedenalaisen maailman salaisuuksien verho raottui vielä hieman entisestään. 

Kyllä aiemminkin kaikuluotainta on pystynyt hyödyntämään tosi hyvin kalastuksessa ja sen avulla on ollut mukava seurata ahventen liikkeitä, mutta minun mielestä liveanturin avulla voi jopa hieman lukea ahventen ajatuksia 😁 

No ehkä se tekniikka ei kuitenkaan ihan siihen riitä, mutta joskus on ollut tilanteita, kun on uskonut päässeensä ahvenen pään sisään. Toki sieltä pilvilinnoista sitten myös tipahtaa lujaa maan kamaralle, kun huomaa, että ei ne ahvenet sittenkään käyttäytyneet siten, kuin oletti… mutta jatkuvaa oppimistahan tämä on ja juuri siksi niin mielenkiintoista, ei pääse kiinnostus lopahtamaan! 

Edelleen tärkein asia mitä saalista saadaksen tarvitsee, on tuuri! Ilman sitä ei kalaa tule, oli minkälaiset vehkeet tai taito hyppysissä tahansa. Kaloja kun ei vaan mennä järvestä ottamaan, vaan ne annetaan, jos annetaan. Kannattaa pitää hyvät välit Ahdin kanssa ja myös peukut pystyssä 👍😉

Avovesikauden lopussa sitä alkaa haaveilemaan pilkkimisestä ja joka vuosi rospuuttoaika on yhtä tuskaista. Monena vuonna jäät ovat meinanneet tulla hyvissä ajoin ja sitten on vedetty matto jalkojen alta, kun järven pinta on ollut pienessä riitteessä. Kymmenen asteen takakesä saapuu ja iso osa ihmisistä on tyytyväisiä (koska he eivät harrasta pilkkimistä), mutta me pilkkihullut järsitään kynsiämme ja toivotaan niitä sinisiä numeroita sääennusteisiin. 

Viime vuonna sää kerrankin suosi pilkki-ihmisiä ja kantavat jäät saatiin jo joulukuussa. Me on ravattu pilkillä ja mukana jäällä on kulkenut myös liveanturi. On se vaan ihmeellistä, mitä siellä jään alla oikeasti tapahtuu ja miten kalat käyttäytyvät. On nähty hienoja tilanteita, kun ahvenet ajavat kuoreparveen tai lähtevät uimaan tasuria kohti pitkänkin matkan päästä. 

2D-luotain kulkee toki vielä mukana, koska se on niin kevyt liikuteltava

Toisinaan jään päältä kantautuneet askeleet ovat säikytelleet kaloja ja kyllä muuten ”ritolat” ottanut kala ui nopeasti! Kesällä kaloja voi yrittää heittää ”täsmänä”, talvella täsmäkalastus onnistuu siten, että tehdään avanto suoraan kalan päälle. Eräskin kuha oli niin laiska, että se ei jaksanut uida viiden metrin päässä olevalle vieheelle, mutta kun avannon teki ihan kalan yläpuolelle ja laski vieheen kalan nenän eteen, sille tuli heti nälkä 😁 Liven avulla pilkkimiseen on tullut vielä entistä enemmän mielenkiintoa, vaikka ainahan se pilkkiminen on ollut yksi parhaista ajanvietteistä. 

Toimisto jäällä =)

Talvella nollareissut ovat paljon todennäköisempiä kuin kesällä. Ensinnäkin jo jää asettaa omat haasteensa. Kesällä jigiä voi roiskia sinne tänne, mutta talvella saat vieheen veteen vain siitä pienestä itse tekemästäsi reiästä. Myös liikkuminen järvellä on haastavampaa ja fyysisempää talvella. 

Kesällä saat istua veneen pehmeällä penkillä ja suhata sinne tänne. Näet vedenalaiset tapahtumat koko ajan ja silti mieleen hiipii toisinaan ajatus, että kalojen etsiminen on hankalaa. Lämpötilakaan ei ole kuin +18C, paleltaa.. 

Kun talvi tulee, naureskelet kesän ajatuksille, kun kaikki oli muka niin raskasta. Ei ollut. Kun taaperrat jäällä ”michelin-ukkona” ja ähiset älytöntä tavararöykkiötä ahkiossa vetäen, toteat, että kyllä talviahvenien eteen saa tehdä enemmän fyysistä työtä. Vaikkakin onhan minulla porakone apuna avantoja tehdessä ja välillä mennään moottorikelkalla pidemmät siirtymät, mutta silti. Ei ne talviahvenet helpolla tule. Päivän pituuskin on aika lyhyt vielä tähän vuodenaikaan ja jos ei kello kahteen mennessä löydy aktiivista ahventa, niin se on sitten heipparallaa ja nähdään ensi kerralla!

Tyhjääkin on siis pyydetty, mutta ne tyhjät päivät antavat motivaatiota seuraavia kalareissuja ajatellen. Ja sitten joskus kun se jättipotti taas osuu kohdalle, niin ai että tuntuu hyvältä! Kalastuksessa on ylä- ja alamäkiä aivan kuten vuoristoradassakin. Jos kyyti olisi tasaista kuin possujunassa, se olisi paljon tylsempää.
Kireitä siimoja ja menkää pilkille! 

Parasta evästä pilkkireissulla: kahvia ja patakukkoa
Kotoa löytyy neljä karvaista kaveria ja ne osaavat takuuvarmasti tulla osingoille, kun ahvenia fileoidaan ;)

Kesäterveiset Kuopiosta!

Kyllä on ilmoja pidellyt! No totta puhuen tällä hetkellä Kuopiossa sataa kaatamalla vettä ja myös ukkosta on tälle päivälle luvattu aamusta iltaan, joten tämä onkin sitten hyvä hetki naputella hieman kuulumisia blogiin 😊 

Mutta tosiaan, onpa ollut kuuma kesä! Vedet lämpenivät lähelle kolmeakymmentä astetta ja selkeästi helteet vaikuttivat myös kalansyöntiin. Tai sanotaanko saantiin, kyllähän se kala taitaa jatkuvasti syödä, mutta jigailemalla kalojen saamisessa oli haasteita, koska kalat viilettivät välivedessä ja pinnassa. Kyllä saalistakin on tullut, mutta huonommin, jos verrataan muihin kesiin. 

Olen tehnyt opastettuja kalastusreissuja aina, kun kysyntää on ollut, mutta täytyy sanoa, että aika hissukseen alkoi keikkojen osalta tämä avovesikausi. Onneksi tässä on vielä kautta jäljellä ja toivottavasti parin seuraavan kuukauden aikana keikkakysyntä vielä virkistyisi. Perustin Fish me luck yrityksen vuosi sitten keväällä juuri pahimpaan aikaan ja ensimmäinen kesä oli haastava. Olin aika toiveikas kesän 2021 suhteen, mutta edelleen haastavaa on 😊 Jospa ensi kesänä saisi tehdä enemmän töitä 😊

Kun työkeikkoja ei ole ollut, toki vesillä on tullut siltikin vietettyä aikaa. On käyty muutamilla eri järvillä ja välillä kalaa on löytynyt, välillä ei. Riippumattoretkeilyä ei ole ehditty tänä kesänä harrastamaan kuin yhden kerran, täytyy vielä kunnostautua sen asian osalta loppukesästä =)

Pahimpien helteiden aikaan kalat olivat täysin kateissa (ainakin Suvasvedellä), piti sitten nautiskella veneilystä muuten vain :)

Tänä kesänä olen päässyt harjoittelemaan liveanturin käyttöä ja pakko sanoa, että maailma kääntyi lähes päälaelleen sen myötä. Se muutti omaa ajattelutapaa ja myös kalojen etsimistyyliä, koska veden alta saa nyt niin paljon enemmän informaatiota, kuin aiemmin.

Pääsin kavereiden veneen kyytiin alkukesästä, kiitos vielä tuhannesti Mika ja Pekka, ja vaikka tiesinkin kalastuksesta jo jonkin verran ennestään, opin silti päivän aikana paljon uusia asioita kalojen etsimisestä ja käyttäytymisestä. Se oli niin avartava kokemus ja helpotti tosi paljon pääsemään alkuun omissa livetouhuissa. Ei tarvinnut aloittaa nollasta silloin, kun oma anturi saatiin asennettua veneeseen, koska pohjalla oli jo perustietoa liveilystä. 

Ekat livekalat itselle =)
Mika katsoi livellä, että 14 metrin päässä neljässä metrissä välivedessä on noin 60cm kuha. Heitto 14 metrin päähän, jigin vajotus neljä metriä, tärppi ja kalan kelaus veneeseen. Kuha 60cm =)
Täsmäahven välivedestä

Liveluotauksen avulla olen esimerkiksi nähnyt, että kalat voivat liikkua ihan hurjaa vauhtia veden alla. Olen nähnyt, kun veneen etupuolella olevat kalaparvet väistävät venettä jo tosi hyvissä ajoin, normaaleilla luotaimilla nekin asiat ovat aina jääneet huomaamatta. Heittojigatessa kalat saattavat seurata jigiä tosi isoina parvina lähes veneelle asti antamatta ensimmäistäkään tärppiä. Aiemmin olen luullut kalapaikan olevan tyhjä, jos tapahtumia ei siiman päässä ole, mutta eipä se niin aina olekaan… 

Heittojigatessa on myös mielenkiintoista seurata, kun jigi kulkee kalojen ohi. Osa kaloista kiinnostuu jigistä ja lähtee perään, osa ei reagoi millään tavalla. Liveluotaus tuo niin paljon uusia asioita kalastukseen, koska nyt kauempana olevia passiivisiakin kaloja voi kokeilla aktivoida eri jigiväreillä, malleilla ja myös erilaisilla uittotyyleillä. Kahdenkymmenen metrin päässä oleva kala luulee olevansa piilossa kalastajilta, mutta tekniikan avulla me nähdäänkin sen touhut reaaliajassa. 

Vertikaalijgauksessa live on ihan uskomaton ja aion kokeilla liveanturia myös talvella pilkillä. Ahvenen vertikaalikalastus sai ihan uusia piirteitä, kun aiemmin kalat ovat piirtyneet luotaimen näytölle pelkkänä viivaryppäänä, mutta nyt jokainen kala näkyy juuri siinä kohdassa, missä ne oikeasti ovat. Ne eivät siis kaikki ui porukalla jigille oikealta puolelta ja poistu vasemmalle, vaan nehän tulevatkin joka suunnasta 😅 

Ahventen vertikaalijigausta

Silloin kun liveantureita alkoi tulla markkinoille, luulin, että anturi on hyödyllinen ainoastaan välivedestä isoja kaloja täsmänä kalastaville ja koska itse en sitä harrasta, mietin onko anturi itselle tarpeellinen. Nyt kun anturia on päässyt käyttämään, olen huomannut, että siitä on tosi paljon hyötyä myös ihan pohjalinjasta ruokakoon kaloja etsiessä ja kalastaessa. Kun anturi on suunnattu näyttämään eteenpäin, kalapaikalla olevat kalat voi nähdä jo ennen kuin niiden yli ajaa. Kaloja ei siis tarvitse säikytellä veneen kanssa, vaan veneen voi ankkuroida heti parven havaittuaan.

Kyllä teknologia on ihmeellistä. Vuosia sitten viistoluotaus oli niin jännä juttu ja on toki vieläkin, mutta liveluotaus se vasta jännää onkin 😄 Tuntuu, kuin kaloja katsoisi akvaarion lasin läpi. 

Alla muutamia kuvia ja onnistumisia kuluneelta kesältä, huikeita reissuja 😊 Kalastus on niin mukavaa puuhaa, varsinkin porukalla. Kiitos kaikille mukana olleille! 

Kesä on täällä!

Taas pääsi vierähtämään useampi viikko blogipostausten välillä, sillä monesti tulee kuulumisia kirjoiteltua somen puolelle, mutta kirjoitellaanpas nyt tännekin avovesiterveisiä!

Viime postauksessa oltiin vielä pilkkitunnelmissa ja pilkkikausi loppui huhtikuun alkupuolella Saimaan reissuun, koska jäätilanne oli sen verran arvaamaton. Jäälle ei siis uskaltanut enää lähteä, vaikka jäätä kyllä oli. Se vaan oli paikka paikoin erittäin heikkoa. Virallisesti jäät lähtivät Kallavedestä vasta toukokuun alussa, joten peukaloita piti pyöritellä kuukauden päivät, kun ei päässyt kalaan 😅

Vene katselemassa jäistä Kallavettä pitkän talven jälkeen =)

Nyt sitten on avovesikausi aloitettu ja ensimmäisen kerran Alutroll pääsi Kallaveden aalloille jo seuraavana päivänä jäiden lähdöstä. Yleensä kauden ensimmäiset reissut ovat fiilistelyreissuja, joilla ei vielä kaloista kannata haaveillakaan. Pitkän talven jälkeen on vain mukava huristella veneellä, katsella maisemia ja tuijotella sitä tyhjää kaikuluotainta. Tämä kausi kuitenkin alkoi eriskummallisesti, sillä löydettiin ruokakaloja ja päästiin tekemään avovesiahvenista sapuskaa. 

Pilkkihaalari ei ole ollenkaan liikaa kauden ensimmäisillä reissuilla

Nyt järvellä on tullut käytyä muutamia kertoja ja on päästy maistelemaan myös Kallaveden kuhaa, koska yhteensä kalapaikoilta on saatu siiman päähän jo kymmenkunta mittakalaa. Selkeästi ahvenet ja kuhat ovat vielä kutupuuhissa, koska koko päivän etsimisen tuloksena saattaa aktiivista kalaa löytyä vain yhdestä paikasta. Tai sitten ei yhdestäkään.

Esimerkiksi viikko sitten maanantaina vesillä vierähti kahdeksan tuntia ja ainoastaan yksi ahvenparvi piirtyi luotaimen näytölle. Ja ne ahvenet olivat jo kuteneita eli pikkuhiljaa ahvenet alkavat kudulta palailemaan. En ole kalastanut kutupaikoilla vaan kaikki saadut kalat ovat tulleet 6-12 metrin vesistä. 

Reilu viikko sitten saatiin useita +30cm ahvenia, lisäksi pienenpiäkin =)
TET-tiläinen osaa homman!

Myös eilen järvellä vierähti koko päivä. Etsin kalaa tosi laajalta alueelta ja kilometrejä kertyi lähemmäs 50, mutta siitä huolimatta aktiivista kalaa löytyi vain yhdestä paikasta. Se oli kuitenkin positiivista, että kun oikea paikka löytyi, se olikin sitten tosi hektistä puuhaa ja puolessa tunnissa tapahtui paljon 😁 Kuhia ja ahvenia tuli samasta ankkurista useita. 

Jos pitäisi valita yksi kuukausi, jolloin kalastus on minun mielestäni kaikista haastavinta, niin sanoisin, että toukokuussa. Kalojen löytäminen on aina ollut tosi vaikeaa alkukaudesta ja eiköhän kudulla ole jotain tekemistä asian kanssa. Kalat menevät matalaan ja minä yritän kalastaa niitä syvästä. Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta onneksi kesäkuussa tilanne alkaa paranemaan 😊

Viime viikolla tyttärellä oli TET-viikko ja koska koronan vuoksi useissa yrityksissä tehdään etätöitä, hän ei päässyt sellaiseen paikkaan, johon olisi halunnut. Pyysin hänet sitten minun yritykseen ja kyllä minulta kalastusaiheisia ja muitakin hommia löytyi. 

Jigirasiat kuntoon kesäksi, onneksi oli apulainen järjestelemässä

Sain idean, että järjestäisimme asiakasretken Kallavedelle, jotta tytär näkisi, kuinka opastuspäivä konkreettisesti koostetaan. Tytär on erittäin aktiviinen lintubongari ja päätimme yhdistää retkeen myös lintujen bongailua. Minä siis hoidin kalastuspuolen ja tytär lintupuolen. Testiasiakkaat etsimme Facebookista, he olivat meille ennestään tuntemattomia.

Viime viikon sääennusteet olivat aika inhottavia, sillä usealle päivälle oli luvattu sateita ja myös ukkosia. Alkoi jo harmittamaan, kun pelkäsin että retki ei toteudukaan. Viikon puolivälissä sääennuste kuitenkin näytti torstaille loistavaa keliä ja niinpä keskiviikkoiltana kello kahdeksan teimme päätöksen retken toteutumisesta. Laitoin Facebookissa viestin parille innokkaalle retkestä kiinnostuneelle, että onnistuuko lähteminen näin lyhyellä varoitusajalla, ja kyllä onnistui, joten sovimme näkevämme seuraavana päivänä. 

Torstai oli toivoa täynnä ja meidän retkipäivä onnistui yli odotusten. Nähtiin vaikka kuinka paljon eri lintulajeja ja saatiin myös kalatapahtumia, kun satuttiin yhden hyvän ahvenparven päälle. 

Kiitos Virpille ja Teijalle mukavasta retkiseurasta!

Kotiintuomisina oli viisi kiloa fileahventa ja bongauslistalla seuraavat lajit: sinisorsa, silkkiuikku, kuikka, tukkakoskelo, isokoskelo, valkoposkihanhi, sepelhanhi, kalasääski, laulujoutsen, harmaalokki, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, telkkä, käki (ääni), haarapääsky, korppi ja veneen yläpuolelta bongattu haukka, jonka tunnistusta ei ehditty tekemään (joko hiiri- tai mehiläishaukka). Aivan huikea päivä ja TET-tiläinen hoiti hommansa hienosti! Me kaikki saatiin kuulla linnuista paljon uutta tietoa. 

Kiitos Ahdille mukavasta kalapussista!

Viikonloppuna keli oli edelleen huono. Saatiin toukokuun puolessa välissä nauttia hetken aikaa tosi kovista helteistä ja se sitten kostautui ukkosina ja sateina. Sunnuntaina säätiedote näytti normaalia poutakeliä ja sateen todennäköisyys oli nolla prosenttia. Lämpötila ei ollut kuin reilut kymmenen astetta eli melko viileää. Lähdettiin aikaisin aamulla vesille ja aamupäivä meni kaloja etsiessä. Ei missään mitään! 

Iltapäivän puolella taivaalle alkoi kerääntymään tummia pilviä ja niin vain sadekuuro tuli meidän päälle, vaikka ei muka pitänyt sataa. Katsottiin varalta ukkostutkaa, että onko kyseessä pelkkä sade vai voiko olla ukkostakin. Onneksi tutka ei näyttänyt Suomeen yhtään salamaa eli kyseessä oli pelkkä sadekuuro. 

Kalastettiin keskellä selkää rankkasateessa, onneksi oli vedenpitävät vaatteet, niin sade ei haitannut. Vasta siinä vaiheessa keli alkoi haittaamaan, kun jigin heiton jälkeen siima ei laskeutunutkaan veden pintaan. Jigi kyllä tippui pohjaan, mutta siima leijui ilmassa. Sama tapahtui Juhan siimalle ja kun katsoin häneen päin, siima oli kohonnut monta metriä kohti taivasta. Muistin heti, että muutama vuosi sitten meille kävi sama juttu ja silloin oli ukkosta ilmassa, koska jostain kuului jyrinää.

Tällä kertaa koko Suomessa ei ollut ukkosia, mutta meinattiin silti olla sen verran epäonnisia, että sellainen yritti syntyä juuri meidän kohdalle. Se oli tosi pelottavaa. Moniin asioihin voi järvellä itse vaikuttaa, mutta sää on sellainen, että siihen ei ihmisellä ole sananvaltaa. Mitä tuollaisessa tilanteessa kannattaa tehdä, kun satamaankin oli 15 kilometriä matkaa? Laitettiin vavat heti vapalaatikkoon ja mentiin lähimmän saaren rantaan hieman suojaisempaan paikkaan. Jotenkin tuntuu, että yksinäinen vene keskellä järven selkää olisi enemmän ukkosen ”tulilinjalla”, kuin saaren rannassa oleva vene… Kertokaa viisaammat, miten te toimisitte tuollaisessa tilanteessa ja miten siinä kannattaa toimia? 

Keli ei tämän “pahempi” ollut, silti vähän jänskätti =)

Sade meni ohi kymmenessä minuutissa ja sen jälkeen taivas kirkastui. Sadetutka näytti, että uusi sadealue olisi tulossa hetken päästä kohdalle, joten lähdettiin heti satamaa kohti, jos uuden sateen mukana tulisikin ukkonen. Loppujen lopuksi ukkosia ei näkynyt missään vaiheessa sääkartalla, ilmassa oli vaan jotain outoa sähköä. Kyllä silti koin tehneeni oikean ratkaisun, kun lähdettiin järveltä pois kesken kalastuksen. Johonkinhan ne ukkoset aina yhtäkkiä syntyvät ja mieluummin olen ylivarovainen näiden asioiden kanssa. 

Kausi alkaa siis pikkuhiljaa tästä käynnistymään ja kesällä on taas tarkoitus järjestää opastettuja jigikalastusretkiä Kallavedelle, aivan kuten viime vuonnakin. Ja niinä päivinä kun ei asiakaskeikkoja ole, olen todennäköisesti siltikin Kallavedellä veneeni kanssa kellumassa ja etsimässä kaloja luotaimen kanssa. Ja toki myös kalastamassa! Lisätietoja kalastusretkistä löytyy nettisivulta https://www.fishmeluck.fi/kalastusretket/

Huom.! Etsin tulevalle kesälle yhtä naisporukkaa, jolla ei ole vielä paljon tai ollenkaan kokemusta kalastuksesta. Nyt olisi mahdollisuus päästä opettelemaan jigikalastusta kauniille Kallavedelle. Mikäli lähipiiristä löytyy kalastuksesta kiinnostuneita, kootkaa kaveriporukka ja laittakaa sähköpostia halukkuudestanne osallistua jaana.jekkonen@fishmeluck.fi 

Retken toteutumisajankohta on heinä-elokuussa 2021 ryhmän omien aikataulujen mukaan, laitan valitulle porukalle viestin kesäkuussa. 

Kevättalven pilkkireissut

Niin vain alkaa tämäkin pilkkikausi olemaan taputeltu. Blogiin en ole niin aktiivisesti päivitellyt kuulumisia, kuin Facebookin ja Instagramin puolelle, mutta nyt kirjoittelen vähän pidempää raporttia tännekin.

Viimeksi kirjoitin kuulumisia Puruveden reissun jälkeen, jossa meillä oli jokavuotiset tasurihurjien talvitreffit. Tänä talvena me ollaan hurjien kanssa treffailtu useampaankin kertaan, itse asiassa mökkireissuja on kertynyt viisi 😊

Helmikuu oli pilkkimisen suhteen huonoin kuukausi ikinä. Olosuhteet jäällä olivat sellaiset, että mukavuudenhalu voitti pilkkihalun. Tänä talvena lunta tuli tupaan aivan älyttömästi ja jäällä ollut monenkymmenen sentin lumikerros vaikeutti liikkumista paljon. Eihän se suuri lumimääräkään vielä pilkkimistä estä, mutta kun lumen alla oli lisäksi 10-20 senttiä vettä, niin jo pelkkä kävely oli niin raskasta, että pilkki-into lopahti 50 metrin jälkeen. 

Tilanne Kallavedellä helmikuun lopussa, onneksi lumen alla oleva loska alkoi pikkuhiljaa vähenemään
Tällaisiin olosuhteisiin ei tee mieli lähteä moottorikelkan kanssa

Kelkalla ei voinut liikkua ollenkaan, koska kelkka olisi ollut jumissa välittömästi. Lämpömittari näytti miinus pariakymmentä jatkuvasti ja siihen napakka tuuli päälle. Keliolosuhteiden vuoksi meillä oli lähes kuukauden tauko ahvenen pilkinnässä. Matikkapilkillä käytiin helmikuussa pari kertaa. 

Kerran otin luotaimenkin mukaan matikkapilkille, oli jännää seurata matikoiden liikkeitä sen avulla

Onneksi helmikuun lopussa pakkaset hellittivät ja lämpöasteiden ansiosta lumi jäällä alkoi painumaan. Helmikuun lopussa oltiin varmoja, että moottorikelkkakausi on ohi eikä kelkalla pääsisi enää jäälle. Plussakelit kuitenkin muuttivat tilanteen radikaalisti ja viikon aikana olosuhteet jäällä muuttuivat täydellisiksi. Se oli ihan outoa, kun yhtäkkiä jäällä ollut lumi ei enää upottanutkaan, vaan uusien pakkasten myötä lumeen tuli kuori, joka kesti jopa moottorikelkan. Toivonkipinä huhtikuulle asti kestävästä pilkkikaudesta palasi ja päästiin kuin päästiinkin vielä kelkalla selkävesille kalaan. 

Käytiin helmikuun lopussa parin päivän pikapistolla Pyhäjärven Säkylässä. Järvi oli aivan uusi meille ja vaikka siellä kuulemma paljon isoa ahventa onkin, ei se oikein kolahtanut syvien vesien tasuripilkkijään. Ei, vaikka yksi meidän porukasta sai elämänsä ensimmäisen kilon ahvenenkin sillä reissulla. 

Maisemaa mökin pihalta
Säkylässä oli potkurikelit, toisin kuin Savossa
Säkylän nätti vaalea raitapaita

Kun tultiin Säkylän reissulta kotiin, Savon pilkkijärvien olosuhteissa oli tapahtunut ihmeparantuminen. Ei muuta kuin kelkka kärryyn ja kohti syviä selkävesiä. Yksi lempijärvistäni Savossa on Suvasvesi, koska siellä saa pilkkiä yli kymmenessä metrissä. Olen niin iloinen, että saan asua Savon sydämessä aivan mahtavien kalavesien ympäröimänä ja tottakai olen kehunut meidän vesistöjä myös muille. 

Tähän väliin haluan hieman kirjoittaa ajatuksiani somessa saamastani kritiikistä. Sain palautetta siitä, kun olen kertonut kalastamieni järvien nimiä julkisesti. Sitä ei joidenkin henkilöiden mukaan saisi tehdä. Omalla toiminnallani olen kuulemma pilannut muiden kalapaikkoja ja ne on nyt kalastettu tyhjiksi. 

En ollenkaan ymmärrä moista ajatuksen juoksua. Ensinnäkään kukaan ei ONNEKSI omista kalastuspaikkojaan ja toiseksi, kuka edes voisi määritellä, että millä perusteella jokin kalapaikka on hänen. Meillä kaikilla kun on samat kartat järville ja itsekin parhaina pilkkipäivinä kierrän jopa 15-20 eri paikkaa, jos liikun moottorikelkalla. 

Minulle esitettiin toive, että en kertoisi enää järvien nimiä, joilla käyn ja että valokuvissa ei näkyisi maisemia. No ne olivat turhia toiveita. Kalastusoppaana minulle on tärkeää, että juurikin valokuvien avulla voin tuoda kalastuksen hienoutta esille. Kalastus ei ole pelkkiä saaliskuvia. Se on luontoa, maisemia, yhdessäoloa, hyvää mieltä, iloa, naurua ja kenties välillä niitä kalojakin, jos Ahti suo. Eli edelleen käyn kalassa Suvasvedellä, Kallavedellä, Virmasvedellä, Roikanvedellä jne. Me kaikki mahdutaan aivan varmasti samoille vesille! 

Suvasvedellä riittää kalastettavia selkiä ja sitä kautta myös kalapaikkoja. Säkylän reissun jälkeen siis suunnattiin kyseiselle järvelle ja päivän aikana kierrettiin aika monta eri spottia. Kelkan mittariin kertyi kilometrejä. 

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Kyseinen sanonta sopii hyvinkin usein tasurilla pilkkivän pilkkipäivään ja niin kävi myös Suvasvedellä. Vasta lähes kahdeksan tunnin kalastuksen jälkeen löytyi avanto, josta löysin ajoahvenia. 

Sekin tilanne oli hauska, kun oltiin jo lähes pakkaamassa kimpsuja ja kampsuja, ja lähdössä rantaa kohti. Olin luopunut toivosta saada kaloja ja olin tehnyt avannon aivan kelkan viereen, jotta pystyin istumaan pehmeällä kelkan penkillä ja pilkkimään siitä. Vettä oli noin 12 metriä ja heiluttelin tasuria jossain kolmessa neljässä metrissä. Yhtäkkiä luotaimen näytölle ilmestyi ylöspäin nousevia viivoja ja hyppäsin nopeasti pois kelkan päältä. Siitäpä sitten sainkin ruokakalat ja tilanne oli tosi nopeasti ohi. 

Suvaksen ahvenille maistui Veikko-tasuri, värit ja koko täsmäsivät hyvin ahventen sylkemiin kuoreisiin
Uskomattomat värit

Tasuripilkintä kaikuluotaimen kanssa on kyllä niin hieno laji, sillä vaikka tapahtumia on joko harvoin tai ei ollenkaan, niin se kahden minuutin ilotulitus näytöllä kruunaa koko pitkän päivän. Tai viikon 😅 Tyhjiä päiviä nimittäin tulee paljon.

Yksi tasurihurjien reissu suuntautui Saimaan vesistöön. Siellä vettä riittää ja isoja tavoitteita oli turha asettaa, koska kalat hyvin todennäköisesti eivät eksyisi minun avannon alle. Siispä reissun tavoitteena olikin vain yksi tärppi. 

Vietettiin Saimaalla neljä päivää ja ensimmäisenä päivänä tavoitteet eivät todellakaan vielä täyttyneet. Tasuripilkkijälle tärppikään kun ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Toisena päivänä saatiin avuksi paikallistuntemusta ja siitä oli apua, koska tavoitteet ylittyivät heti aamupäivällä. En saanut pelkästään tärppiä, vaan kala tuli jään päälle asti. Saatiin vinkkejä minkälaisissa paikoissa isommat ahvenet oleilevat ja mitä syövät. Muikkutasurit kuulemma ovat melko tehottomia niillä alueilla, joilla me kalastettiin ja kuoretasuri taas on ehdoton. Kiitos Nikolle vinkeistä! 

Kakkospäivän ainoa ahven tuli Hemi-tasurilla

Porukka kaiveli kuoretta siiman päähän ja kyllä vain, isommalle ahvenelle se on selkeästi vastustamaton kiusaus. Tasurihurjien porukan isoin ahven toisena päivänä oli Petterin 40cm kala, se tuli Kalarosvon real fish kuoreella. 

Petterin komea 40cm ahven Kalarosvon real fish kuoreella (kuva: Petteri Palviainen)

Toisen päivän iltana tutkittiin karttoja uusin silmin seuraavan päivän pilkkireissua silmällä pitäen. Nyt meillä oli tietoa siitä, että minkälaisista paikoista isomuksia kannattaa etsiä.

Kolmas päivä ja siiman päässä ollut Kalarosvon real fish kuore alkoi heti niittämään satoa. Näytöllä vilahteli isoja ahvenia, siis oikeasti tosi isoja ja sydän pompotti vähän väliä maksimisykkeillä. Minulla päivän isoin ahven oli 660g ja se, että löysin uudesta järvestä puolen kilon ahvenia, lämmitti mieltä. Enpä olisi uskonut, että tavoitteet ylittyvät niin hyvin. Tärppikin olisi riittänyt 😅

Kolmannen päivän isoin 660g Kalarosvon kuoreella
Tästä nousi 660g ahven
Ahvenet sylkivät kuoreita ja värit ja koko olivat aivan yksi yhteen Kalarosvon tasurin kanssa
Kuore ja Kalarosvon real fish kuore

Kalapelen Pekalla oli mukana livevehkeet ja kun sai neljä päivää seurata vierestä livellä kalastamista, niin kyllä ajatusmaailma muuttui aikalailla. Näin jo viime talvena pari kertaa livepilkkimistä meidän reissuilla, mutta vasta nyt perehdyin asiaan paremmin. Tai oikeastaan viime talvena en osannut tulkita näkemääni vielä mitenkään, mutta nyt kuluneen vuoden aikana liveluotaus on lisääntynyt hurjasti ja kyseisestä aiheesta löytyy paljon videoita. Niitä katsomalla olen hahmottanut ja oppinut, kuinka luotainta tulkitaan.

Nyt siis kurkin Pekan olan yli ja käsitin jollain tasolla, että mitä näytöllä tapahtuu. Onneksi Pekka myös koko ajan kertoi, mitä hän siinä näki. Pekalla on kokemusta livestä jo pidemmältä ajalta. 

Liveluotaus auttaa ymmärtämään vedenalaista maailmaa enemmän kolmiulotteisesti. Nythän sitä on itsekin tuijottanut jo seitsemän vai kahdeksan vuoden ajan pilkillä tavallista 2D näkymää ja aivot ovat oppineet asioita vähän väärällä tavalla. 

Ensinnäkään se avannon alapuolinen tila ei ole kapea kaistale, jossa kaikki kalat tulevat oikealta puolelta ja poistuvat vasemmalle 😅 Myöskään ne kalat eivät todellisuudessa ole sinisiä, punaisia ja keltaisia viivoja. Se oli outoa, kun näki Pekan luotaimen näytöltä ahvenen muotoisen otuksen ja se saattoi tulla mistä suunnasta vain. Liveluotaimet ovat ihan oma maailmansa 2D luotaimien jälkeen.

Nehän eivät kuitenkaan takaa kalaa yhtään paremmin kuin tavan 2D luotainkaan, mutta kyllä niistä on huomattavasti enemmän apua ja hyötyä kalastuksessa. Se, että pystyt katsomaan ympäröivän alueen pohjan muodot ja näet pohjan rakenteen, kertoo kalapaikasta paljon. 

Kaikki patit ja pohjan muodot eivät todellakaan näy kartassa ja nyt kun oikeasti näki ja kuuli, että mitä jään alla todellisuudessa on ja mitä taas kartta piirtää, tajusi, että kartat ovat vain suuntaa antavia. Niin moni syvyysvaihtelu puuttui kartoista kokonaan, joten kyllä kalat ovat meiltä hyvin turvassa, jos pelkkien karttojen avulla kalastetaan. 

Alueilla, missä kalastettiin, oli paljon kiviröykkiöitä pohjassa. Ahvenet selkeästi kulkivat kivikasojen väleissä ja Pekan oli helppo tehdä avannot oikeisiin kohtiin kivikasoihin nähden. Pekka napsikin oikein nättejä appuroita liven avulla 👍 

Pekka ja puolen kilon raitapaita
Pekka ja Nulikan noutama 39cm ahven

Neljäntenä päivänä keli muuttui ja ilmanpaine lähti jyrkkään laskuun. Oltiin jäällä jo ennen kuutta ja olihan se taas sydämen sykettä nostattava aamu!

Kalatapahtumia alkoi olla lähes heti, kun jäälle saavuttiin ja luotaimen näytöllä näkyi sellaisia mörkökaloja, että välillä ei muistanut edes hengittää. Sain kahdelta eri möröltä tärpin, mutta jostain syystä kalat eivät tasuriin tarttuneet. Itselläni päivän ainoiksi kaloiksi jäi pari 400g ahventa, mutta onneksi meillä oli yksi rosvo mukana, jolla tärpit eivät jääneet pelkiksi tärpeiksi.

Aamu oli uskomaton ja harvoin saa mahdollisuuden nähdä niin monta isoa kalaa ja vielä niin lyhyen ajan sisään, mitä Kalarosvon Tommi jäällä käytti näytillä. Kaksi yli kilon ylitystä ja kolmas himpun alle, huh huh. Huvittavaa tässä on se, että jäällä oli kolme henkilöä, jotka kaikki uittelivat samaa Kalarosvon real fish kuoretta, mutta vain yksi heistä sai niitä kunnon jättiahvenia jään paremmalle puolelle. Joskus se on tuurista kiinni, että kenen avannon alle ne isoimmat ahvenet uivat, mutta nyt voin ihan rehellisesti myöntää, että tällä kertaa taito ratkaisi. Ja kukapa sitä tasuria paremmin osaisi käyttää, kuin tekijä itse 😊 

Tommi ja kilon murikka
Taito se on sekin, että osaa kalastaa vain +40cm ahvenia. Tämä kala oli 43cm/1160g.

Kalat olivat kyllä oudolla päällä, kun nehän eivät oikein perusuittoon reagoineet. Pekka sanoi samaa, kun livellä jään alle kurkki ja ainoa tyyli, jolla kaloja näytölle sai, oli keinutus/naputus. Tommikin lähes hakkasi vapaa pienellä liikkeellä edestakaisin, että sai kaloja ilmestymään, aivan ihmeellistä. 

Yksikin tilanne kolmannelta päivältä oli se, kun Pekka näki ahvenparven noin kymmenen metrin päässä. Hän uitteli tasuria normaalisti, mutta kalat eivät reagoineet. Sitten hän alkoi keinuttamaan Nulikkaa ja vasta sitten kalat kiinnostuivat tasurista. Ja nehän eivät tulleet heti tasurille, vaan hiipivät hyvin pikkuhiljaa useita minuutteja kohti tasuria ja vasta kun olivat parin metrin päässä, ampaisivat vauhtiin ja nappasivat. Live siis antaa myös arvokasta tietoa kalojen käytöksestä.

Myös se yllätti, että kuinka arkaa kala oikeasti on varsinkin silloin, kun lunta ei enää ole jäällä. Kalat kuulevat kaikki äänet ja myös säikkyvät niitä. Ilman liveluotainta sekin havainto olisi jäänyt tekemättä. Katsottiin liven näyttöä ja 12 metrin päässä oli ahvenparvi. Lähdin kohti parvea ahkiota perässä vetäen, jotta voisin tehdä avannon kalojen kohdalle. Kun lähestyin kaloja, ne lähtivät karkuun. Ne siis aivan selkeästi kuulivat ahkion räminän jään läpi ja säikähtivät sitä. Keväällä jäällä pitäisi liikkua hiljaa ja se ahkion räminä on kyllä paha. Samoin kalat säikähtävät kairaamistakin, joten ei tästä hommasta haasteet lopu, vaikka laitteet kehittyvätkin 😁

Oli kyllä niin mieltä avartavat neljä päivää, että menee omat kaavoihin kangistuneet toimintatavat tarkastelun alle 😁 Kiitos koko tasurihurjaporukalle, nähdään viimeistään ensi talvena! 

Välillä olisi mukava kuvata kalastuspäivän tapahtumia videolle, mutta talvella se on haastavaa, kun akut eivät meinaa kestää ja pakkasen vuoksi myös kamera tilttailee. Maaliskuun lopussa oli lauha jakso ja kuvasin neljänä päivänä kalatapahtumia. Päivää kohden kalaa ei tullut paljon, mutta yksikin kala tuntuu hyvälle, koska se tarkoittaa onnistumista. Alla kuvia kyseisistä päivistä sekä muutamilta muilta reissuilta maaliskuulta. Videolinkki löytyy postauksen lopusta.

Mr. Manun pieni karvapyrstö on tehokas keväällä
Lyijyinen Kalarosvo ja 600g ahven
Näitä olosuhteita ei ole ikävä =)
Näyttää oikealta muikulta, mutta sitten tajuaa, että siinähän on koukut =) Kalarosvon real fish muikku
Mr. Manun iso kevennetty tasuri ja pari körmyniskaa
Lyijyinen Kalarosvo ja muutama mukavan kokoinen ahven
Välillä jäällä on kiire, kun pitää pikavauhtia kokeilla eri tasureita