Kalalle pitäis päästä

Kalastusrintamalla on ollut aika hiljaista. Muutamien velvoitteiden vuoksi en ole ehtinyt kalaan kuin yhtenä päivänä viimeisen viikon aikana. Kalastin käteni kipeäksi ja silti saaliiksi tuli vain pari pientä ahventa. Kun ei syö, niin ei syö.

Viikonloppuna pääsee taas vähän paremmin keskittymään harrastukseen ja toivottavasti saisi jotain ruokapöytään asti. Ruokalistalla on ehdottomasti kalakeittoa, jos Ahti suo antejaan. Oli nimittäin sen verran maukasta kalakeittoa viimeksi, kun jigigurun kuhasta kokkailin. Johtuiko se siitä Peterin kuhasta vai minun loistavista kokkaustaidoista… ei voi tietää.

Kirreitä siimoja immeiset :)

Lotto vetämään

Viikonloppuna tuli taas mökkeiltyä ja kalastettua. Perjantaina Peterin jigireissun jälkeen kävin pikaisesti pakkaamassa mökkitavarat kasaan eli virveli, pakki, haavi ja filetit. Lisäksi joitain vähemmän tärkeämpiä juttuja. Mökille päästyä tein pakollisen blogipäivityksen, jonka jälkeen köllähdin sänkyyn vaille kaksi. Yleensä laitan herätyksen viideksi, mutta tällä kertaa vähän poikkesin rutiineista ja puhelin herätti vasta 5.30. Ruhtinaalliset unoset. 
 
Lauantaina aamun heittelyt antoivat pienen kuhan ja illalla käytiin vielä ukkosen jälkeen kokeilemassa nollatuloksella. Hiljainen päivä. 
 
Sunnuntaina taas takaisin ruotuun ja klo 5.00 ylös. Pannukahvit ja ravintoa kitusiin ja keula kohti heittelypaikkaa. Kolme tuntia heittelin tyhjää ja sitten tehtiin päätös, että käydään kokeilemassa vielä toista paikkaa. Lähtöä tehdessä paikallinen kalamies tuli jututtamaan ja suositteli kalapaikkaa erään sillan vierestä. 
 
Saavuttiin sillalle ja lopetin jigailun muutaman heiton jälkeen jigin jäätyä pohjaan. Paikka ja pohja eivät olleet tuttuja, joten päätin heitellä lähempänä pintaa uivia vieheitä. Valitsin 12g Bete Loton ja pienet ahvenet jahtasivat lippaa innoissaan. Muutamia isompiakin tärppejä tuli. Sitten pienten ahventen äitikin kiinnostui Lotosta ja oma kesäkalastus ahven ennätys meni rikki, 530g ja 35cm. 
                              
Pari heittoa myöhemmin haukikin halusi päästä lottoamaan ja kiva jöllikkä sekin oli, reilu 3,5kg ja 82cm. Uusi paikka, uudet kujeet ja hyvät kalat eka reissulla.
 


MP-reissu Peter Lahden kanssa

Lähellä oli, ettei niin käynyt, mutta onneksi viimeisten viiden minuutin tapahtumat antoivat minullekin jotain. Kävi siis niin hienosti, että pääsin mahtavalle jigireissulle Kallavedelle Peterin ja kahden muun tyypin kanssa. No, minkäs sille voi, että on onnellisten tähtien alla syntynyt ja arpaonnea on vaikka muille jakaa. Paikallisessa kalastusliikkeessä oli arvonta kyseisestä reissusta ja arvontaan osallistuneita oli huimat kolme. Ja kolme paikkaa arvottiin, joten pieni hämmennys olisi hiipinyt, jos onnetar ei olisikaan suosinut… Eli eikun lotto vetämään, tällä tuurilla on pakko voittaa.
 


Lähtö järvelle oli klo 17.00. Peter etsi kolmelle innokkaalle kalamiehelle paikkoja plotterista, joista voisi mahdollisesti jotain nousta. Monia matalikkoja kierreltiin ja värejä vaihdeltiin ahkerasti, mutta hiljaista oli. Pari alamittaista kuhaa ja yksi vähän isompi hauki taisi veneessä käydä, mutta minun jigi ei kelvannut kenellekään. 
 
Kahdeksalta käännettiin nokka kohti satamaa, mutta yksi matalikko oli vielä matkan varrella. Kaikilla taisi olla samanlaiset jigit, mutta Peter sai tärpit, ja nosti veneeseen n. 50cm kuhan ja heti perään toisen vähän pienemmän. On se vaan taitolaji. 
 
Peter sanoi, että nyt lähti viimeiset viisi minuuttia ja sitten lopetetaan. Onneksi mullakin vihdoin tärppäsi ja pikkuinen kuha kävi tervehtimässä. Peterillä oli onneksi tosi iso haavi, kala oli nimittäin niin huonosti kiinni, että irtosi veneen vierellä. Mitä lie haaveilin vastaiskun aikaan. Mutta veneessä se kävi, ehkä ensi kesänä nähdään uudestaan… 
Huomenna kalakeittoa, pääraaka-aineena JigiGurun kuha. 
                   

Shoppailu, mökkeily ja kalastus

Siinäpä viime päivien aktiviteetit. Viikonloppuna tuli taas perinteisesti käytyä mökkeilyn lomassa jigailemassa. Saaliit eivät ole kovin mainitsemisen arvoisia, isoimmaksi kalaksi jäi minun 47cm kuha. Hyvää mökkievästä se kuitenkin oli. Useita värejä tuli testattua, mutta tehokkain oli punainen kalajigi keltaisella mahalla, joka antoi useita tärppejä ja myös isoin kuha tuli sillä ylös. 

Viime viikolla kävin ostamassa uudet pihdit, kun entiset hävisivät saarireissulla. Veneessä kun oli yhdessä vaiheessa jos jonkinnäköistä häslinkiä, esimerkiksi vaappu kiinni erään sankarin kädessä, niin pihdit olivat tehneet katoamistempun. Ostin tilalle Rapalan pihdit, jotka ovat kyllä näpsäkän tuntuiset.

Hankin myös uudet siimat virveleihin, kun kolme viikkoa sitten vaihdetut olivatkin laadultaan tosi huonot. Löytökorista löytyi vielä muutama ”paluu 90-luvulle”-aarre, jotka lähtivät mukaan. Pidän vaikka koristeina, jos ei muuta käyttöä löydy :)

            
Ja pitihän sitä vaatteitakin shoppailla, uusi t-paita kalastukseen :)



Ilta Kal(l)avedellä

Sain taas mukavan ehdotuksen pienestä jigireissusta Kallavedelle. Ilmakin oli lähes täydellinen, joten eihän ehdotukseen voinut vastata kuin: tahdon. 
 
Lähdettiin klo 18 suunnitelmissa kierrellä kiinnostavia patteja. Mentiin ensin matalikolle, josta sain ensimmäisen “venekuhani” pari viikkoa sitten. Anturi järveen, kaiku päälle ja vaaleanpunainen jigi kohti pohjaa. Pohjasta lähti välittömästi kala nousemaan kohti. Ja koska se lähti “kuin hauki rannasta”, arvasin sen olevan hauki. Vastaisku ja kala veneeseen, painoa oli about kilo. Mutta koska kuhia tultiin etsimään, hauki sai lähteä takaisin. 

Vaihdettiin paikkaa seuraavalle matalikolle. Vettä oli alla noin 7 metriä. Laitoin taas kaiun päälle ja pistin hyrräkelan valmiiksi, jos veneen alla näkyisi jotain. Sillä välin heittelin jigiä. Kokeilin eri värejä ja vaaleanpunainen oli illan kiihottavin väri tärpeistä päätellen. Kaverin kanssa saatiin tuplatärppi, kun heitettiin pinkit jigit. Kaverilla irtosi, mutta minulla tuli kohti venettä. Kala tuntui alkuun pieneltä ja tuli helposti veneen luokse. Sitten alkoi taistelu ja jarru huusi useaan otteeseen, kun kala ei meinannut suostua kyytiin. Ajattelin, että nyt on elämäni isoin kuha kiinni. Mutta olisihan se pitänyt kalan syöksyistä arvata, että haukipa hauki. Vihdoin saatiin kala veneeseen ja vaaka näytti 4,06kg. Räpsittiin muutama kuva ja paino tippui kalalla pari sataa grammaa siinä välissä, en siis tiedä todellista painoa. Enkkahauki joka tapauksessa.

Kierreltiin vielä useampi tunti matalikoita, mutta hiljaista oli. Kaverille kolme pientä kuhaa ja minulle yksi pieni kuha, jotka laitettiin takaisin. Puolilta öin kotiin.

Koukussa

Viikonloppu vierähti saaressa/kalassa. Perjantai-iltana lähdettiin veneellä Kallavedelle tarkoituksena löytää mukava ja rauhallinen saari pariksi yöksi. Etsiessä vierähti useampi tunti, koska rannat olivat kivikkoisia eikä veneellä päässyt rantautumaan. Viimein löytyi sopiva saari ja päästiin pystyttämään telttoja ja tekemään tulet.

 

Lauantai-aamuna lähdettiin etsimään matalikkoja kuhan toivossa. Otin mukaan oman kaikuluotaimen ja siitä oli helppo katsoa milloin kalaa oli alla. Heittelin avokelalla jigejä ja jos kaiku näytti isompia kaloja alle, äkkiä jigi ylös ja hyrräkelalla vertikaalia. Kuhat olivat kadoksissa ja aamupäivän isoin kala oli minun reilu 1,5kg hauki, joka tuli vertikaalijigaamalla.


Iltapäivällä päätettiin lähteä takaisin kohti saarta, koska alkoi tulla nälkä. Ajattelin kuitenkin vielä kokeilla uutta Jurmu-vaappua uistelussa ja vaappu ehti olla vedessä ehkä minuutin, kun tärppäsi. Otettiin kala haavilla veneeseen ja aloin irroittamaan koukkuja. Paljain käsin tottakai. Hauki ei siitä tykännytkään, vaan alkoi potkimaan ja sitten oltiinkin hauen kanssa samassa vaapussa kiinni. Koukku upposi sen verran syvälle käteen, että vaikka kuinka sitä yritin vetää takaisinpäin, niin väkänen oli stopparina ihon alla. Harmitti tosi paljon, että kalareissu piti keskeyttää vähäksi aikaa. Kalastus kun olisi ollut vähän hankalaa vaappu kiinni kädessä. Ja kyllähän siihen vähän koskikin :)


Soitettiin ”huoltojoukot” hakemaan koukussa oleva kalastaja lähimmältä rannalta päivystykseen ja kolme tuntia myöhemmin olin taas takaisin saaressa ja pääsin vihdoinkin syömään. Ruokailun jälkeen lähdettiin kokeilemaan olisivatko kuhat syönnillään. Sovittiin, että mikäli kuhaa tulee, otetaan vaan yli 50cm kalat ruokakaloiksi ja pienemmät laitetaan takaisin. Veneeseen nousi pieniä kuhia, mutta minulla ei tärpännyt. Vaihdettiin paikkaa useaan otteeseen ja kello 23 sain vihdoin tärpin. Epäilin pieneksi ahveneksi, koska kala ei vetänyt yhtään ja tuntui tosi kevyeltä. Sain kalan pintaan ja se paljastuikin ihan hyvän kokoiseksi kuhaksi, pituutta 55cm. Se jäi yön viimeiseksi kalaksi, vaikka pari tuntia sen jälkeen vielä heiteltiinkin. 


Sunnuntaina ehdittiin vielä aamupalan jälkeen käymään muutama tunti heittelemässä, mutta päivän ainoiksi kaloiksi jäivät minun pieni hauki ja kuha. Molemmat takaisin kasvamaan jälleennäkemisen toivossa.

 
Kaiken kaikkiaan mukava kalastusreissu pienellä lisäjännityksellä höystettynä.