Ikävä kaloja

tiistaina 4.10.2016 | by Jaana Jekkonen | 10 kommenttia

Tiesin, että vielä se päivä tulee, kun haikein mielin muistelen kesän reissuja. Melkein maistan kuhan maun suussa, kun ajattelen niitä muutamia kertoja, kun laitoin mittakaloja takaisin. Tai eihän niitä olisi pakko ollut laittaa, mutta kesän aikana päätin vähentää kalojen pakastusta, sillä olen liian hyvä unohtamaan kaloja pakastimen pohjalle. Ehkä minun tilanteessa järkevintä on syödä kalat tuoreina.

Viikonloppuna kalastelut jäivät vähiin, sillä huono keli esti vesille pääsyn. Sunnuntaina tuuli tyyntyi sen verran, että päästiin käväisemään lyhyellä kalareissulla. Säätiedotus näytti yhdeksän metrin puuskatuulta ja lämpötilakin oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. No ei se mitään, pukeutumiskysymyshän se on ja Pirttilahdesta löytyy suojaisia paikkoja, jos tuuli ja aallokko ovat liian kovia. Ei aina ole pakko lähteä isoille selille, välillä voi ja kannattaa kartoittaa ihan lähialueitakin.

Pistettiin Ursuitin MPS:t niskaan ja minäkin pistin monta kerrosta vaatetta merinokerraston päälle. Ei pitäisi kylmä tulla. Kun saavuttiin aamulla seitsemän aikaan rantaan, piti vähän hieroa unenpöpperöisiä silmiä. Tuota tuota, missäs se yhdeksän metrin puuska on? Tottahan toki Pirttilahti on lahti, joten se on suht suojaisa paikka, mutta kyllä aallokko sinnekin löytää. Nyt järven pinta oli peilityyni. No en valita, kyllä tämä kelpaa paremmin kuin hyvin.

kalastus

Miten meni säätiedotukset noin niinku omasta mielestä? ;)

Aallokkoa ei ollut nimeksikään myöskään Pirttilahden ulkopuolella ja kalastamaan pystyi oikeastaan missä vain. Olisi tehnyt mieli lähteä Hirviselälle, mutta se on niin iso selkä ja matkaakin sinne on yli 10km, joten ei jaksettu ottaa riskiä ja lähteä katsomaan aallokkoa. Jospa sitä kalaa löytyisi lähempäänkin, eiköhän se syönnillään oleva kala syö muuallakin, kuin vain ykkösahvenpaikoilla.

Kalastus

Ei vieläkään tietoa ysin puuskista

No ei se syönyt, nyt vähän harmittaa, että ei lähdetty Hirviselälle. Toisaalta, aallokko koveni koko ajan ja puolen päivän aikaan ajaminenkin oli jo vähän hankalaa. Olen edelleen se kadonneen kalan metsästäjä, joka yrittää löytää kalojen syksyiset piilopaikat. Luin netistä artikkeleita, joissa kerrottiin mistä ahvenia voisi syksyllä löytää ja mielessä on pyörinyt moneltakin nettisivulta bongattu lause: ahven parveutuu syksyllä, joten syksy on jigikalastajan kulta-aikaa. Noh, enää tarvitsisi vain löytää ne parvet. Tässä alkaa olla kohta kiire, sillä yöpakkasiakin on jo ollut, joten tuskin enää kovin montaa viikkoa on aikaa etsiä niitä ahvenparvia.

Sunnuntaina löydettiin muutamia ahvenia ja kyllä minä jopa sanoisin, että yhdessä vaiheessa oltiin ahvenparven päällä, mutta jostain syystä saatiin vain ihan ykköskaloja. Pitäisikö sitä turvautua vanhan kansan menetelmiin ja kaivaa kastematoja maasta mukaan? Varmaan olisi saatu enemmän kaloja matojen avulla, mutta toisaalta jigaus on niin kivaa…

Meillä oli hirveästi vaatteita päällä ja vaikka oli lokakuu, jouduin ottamaan takin välillä pois. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli lähes tyyntä. Aamulla peiton alla katsoin säätiedotusta kännykästä ja olin ihan kahden vaiheilla kannattaako järvelle lähteä. Onneksi lähdettiin. Tänä kesänä ja syksynä olen kokenut sen lähes joka reissulla, että totuuden säästä saat vasta omin silmin katsomalla. Säätiedotukset ovat olleet sääarvoituksia. Ei millään pahalla meteorologeja kohtaan =)

kalastus

Päivän mittaan aallokko koveni

Näin muuten sunnuntaiaamuna jonkun ison kalan. En ole koskaan kokenut vastaavaa ja kalan lajistakaan minulla ei ole mitään havaintoa. Oltiin kalastamassa erään saaren penkassa noin kuuden metrin vedessä ja alla oli paljon pientä kalaa. Näin veden pinnassa jonkun oudon liikkuvan vanan ja ihmettelin sitä. Sitten tajusin, että se on ihan pinnan tuntumassa uiva kala.

Sen selkä meni lähes kiinni pinnassa ja se tuli saaren rannasta päin ja jatkoi matkaansa veneen ohi syvään veteen. Katsoin vaan huuli pyöreänä sitä jälkeä ja oli kyllä erikoisen näköistä. Sitten kun kala hävisi näkyvistä, sisäinen saalistusvietti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miksi minä en heittänyt jigiä kalaa kohti? No se oli myöhäinen kysymys siinä vaiheessa. Ehkä se oli taimen, eikös ne ui pinnassa? :) Ja eipä se minun jigiin olisi ottanut, joten mitään en menettänyt.

Tällä viikolla on ollut ensimmäisiä yöpakkasia Kuopiossa ja minulle se tarkoittaa vain yhtä asiaa: pilkkikausi lähestyy! Olen niin iloinen :) Kesäkalastus on kivaa, mutta edelleen pilkkiminen vie siitä voiton. “Ennen vanhaan” eli muutama vuosi sitten ajattelin, että pilkkiminen on kalastusmuodoista kirkkaasti sijalla yksi, mutta nykyään sija ei enää olekaan niin kirkas. Kesäkalastus on jopa vähän hivuttamassa jalkaansa sinne ykköskorokkeelle, mutta kyllä pilkkiminen pintansa pitää. Ero ei kuitenkaan enää ole kuin hyvin pieni näiden kahden ihanan kalastusmuodon välillä.

Pilkkiminen on haastavampaa ja fyysisesti raskaampaa, kuin kesäkalastus. Ehkä siksi se on kivempaa, koska kalojen eteen täytyy tehdä enemmän töitä kaikin puolin. Se pieni avanto keskellä järven selkää kilometrien päässä rannasta, jonne kävelit umpihangessa sadan kilon reppu selässä. Se avanto, jonka olet viimeisillä voimillasi kairannut. Se avanto, joka vei sinulta kolmen kympin tasurin. Avanto, joka näytti sinulle kahden kilon ahvenen vilaukselta. Näytti, mutta ei antanut. Mutta joskus se avanto antaa palkinnon. Se onnentunne lämmittää jäiset, siniset, sormet hetkessä. Sen palkinnon jälkeen jaksat vaikka juosta rantaan… viisi kertaa… Ihania haaveita, ymmärrätte varmaan miksi odotan talvea ;) Kyllä pilkkiminen näin järjellä ajateltuna on yksi masokismin muodoista =)

Sain viime viikolla yllätyksenä muutamia tasureita testiin ensi talveksi. Kommo eli Virtasen Juha lähetti minulle sekä Köykäsiä että muutamia vanhempia malleja kokeiltavaksi. En millään malttaisi odottaa jäitä! Osa malleista on hyvinkin erikoisen muotoisia, joten pakkohan näiden on mammoja houkutella ;)

Kalastus

Kommolta terkkuja :)

Kommo

Tämä väri on kova Kallavedellä =)

kommo fullsizerender-jpg-7 kommo kommo Kommo Kommo

Lisäksi postilaatikkoon tupsahti rasia tasureita, jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Eräs blogin lukija halusi lähettää testattavaksi hänen tekemiään kevennettyjä ja yllätys oli suuri, kun paketin avasin. Työn jälki on huikeaa! Uskon, että nämä ovat kalojen mielestä syötävän suloisia =)

Tasapainopilkki

Kevennetyt tasapainopilkit, pituus koukusta koukkuun 9cm, paino 16g

fullsizerender-jpg-12 fullsizerender-jpg-13 fullsizerender-jpg-14 fullsizerender-jpg-15 fullsizerender-jpg-16

Kyllä nämä tasuriherrat ovat niin taitavia käsistään, että ei voi kuin ihmetellä. Ja kiitos luottamuksesta, että saan kokeilla näitä ihanuuksia. Arvostus on suuri jokaista vieheiden pienvalmistajaa kohtaan, ilman teitä monet suuret saaliit olisivat jääneet saamatta. Kiitos!

Joko te muut odotatte pilkkikautta malttamattomina?

 

Jaa:
Facebook
Whatsapp
10 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen
Kommentit
  1. MakeA kommentoi:

    juu, kyllä on upeen näköisiä tasureita, olisihan se mukava noita jostain saada omaankin pakkiin.. Suosin kyllä näiden tasureiden pienvalmistajia, kaverit tekee kyllä loistavaa jälkeä. Hinnat kyllä on hiukka kalliimmat mutta kyllä mielelläni hiukka enemmän maksankin noista taideteoksista kuin suurtuotannon tekeleistä. Kovasti tässä syssyn aikaan on koukkuja teroiteltu, pilkkisiimoja vaihdeltu ja karttaselaimesta kopioitu karttoja ja laminoitu päijänteen pakkoja. Joten joo, malttamattomana odotellaan. ;-=

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kyllä käsintehdyt tasurit ovat upeita ja varmasti joka euron väärtejä.

      Sinähän olet jo pitkällä pilkkikauteen valmistautumisessa, minulla on kaikki vasta ajatuksen tasolla. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, viimeiseen iltaan jää siimojen vaihdot ym. ??

  2. M kommentoi:

    Kyllä tässä on vuorotellen odoteltu veden lämpeämistä, että kuha aktivoituu ja sitten taas kylmenemistä, että parveutuu. On myös odoteltu tyyntä ja välillä tuulta ja sitten myös sateita. Yhteistä näillä kaikilla odotteluilla on se, että ei silti pureksi jos ei ole juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

    Ainoa asia jonka olen huomannut vaikuttavan saatujen kalojen määrään on vesillä vietetty aika.

    Toivottavasti nyt vielä ainakin kuukauden ehtisi käymään. Ensi kevääksi pitääkin keksiä jotain todella maagista jottei tämän vuoden huono alku toistuisi.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kyllähän se kalastus on aina vähän odottelua ja sitten kun omasta mielestä on optimaaliset olosuhteet hyvälle saaliille, ei löydykään kerrassa mitään. No mutta sellaista se on ja kyllä olen samaa mieltä, että kalassa vietetyt tunnit ovat kaikista merkityksellisimpiä saaliin suhteen. Kyllä sieltä aina joskus jotain mukaan tarttuu, kun ahkerasti yrittää.

      Tuleva pilkkikausi kutkuttelee ja toivottavasti se on parempi, kuin viime talvena. Ei oikein kehtaa edes muistella viime talven reissuja, kun kaloja ei löytynyt mistään. Uusin toivein ja odotuksin tähän kauteen! :)

  3. Mari kommentoi:

    Juu säätiedotukset on olleet pitkän aikaa ihan arvailuja. Niin pieleen menneet joka viikko lähes. Kyllähän niitä jäitä jo saisi tulla. Tuskin kuitenkaan tän vuoden puolella täällä etelässä jäälle pääsee. Kateellinen olen kun sinä saat noita uistimia aina testattavaksi. Miksei mulle kukaan lähetä vaikka olen tosi innokas kalastaja ja nainen! Höh ☺

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Meni taas viikonlopun kalastelut penkin alle säätiedotusten takia. Viikolla vielä näytti kohtuullista tuulta, mutta taas lähes 10 metrin puuskatuulet pakottivat jäämään kotilahden ympäristöön. Pöh :(
      Testivieheet ovat tainneet tulla blogin ansioista, ootko miettinyt blogin kirjoittamista? ☺️

      1. Mari kommentoi:

        No mie kirjoittelen omia kalareissuja meidän kalastusseuran sivujen yhteydessä olevalle omalle sivulle. Ei vaan ole tainneet “sponsorit” löytää sitä :) Dääm!

        1. Jaana Jekkonen kommentoi:

          Voi vitsit, olisi kiva lueskella!

  4. M kommentoi:

    Ootko muuten pistänyt merkille miten saatte eniten kalaa, heittojigaus, vertsu vai pilkki?

    Onko teillä vertikaalissa/pilkkiessä joku moottori käytössä vai Ihanko tuulen mukana ajelehditte?

    Oon itse saanut tänä vuonna uskomattoman huonosti kalaa jos vene ei ole yhtään liikkeessä. Ei ehkä vaikuta heittojigaukseen niin paljon, mutta pilkkiessä varsinkin tuntuisi olevan merkitystä.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Viime kesänä (2015) kaloja tuli enemmän vertikaalilla ja pilkkimällä, tänä kesänä heittely on tainnut olla tehokkainta.
      Vertsuillessa joko ajelehditaan tuulen mukana tai sitten jos tuuli on liian kova, laitetaan ankkuri. Se on kyllä nyt huomattu, että ankkuri heikentää saalista, paremmin on toiminut se tuulen mukana ajelehtiminen. Keulamoottori olisi varmasti paras, mutta on se kyllä kalleinkin ? Tuuli on ilmaista ?

Kommentointi on suljettu.