Jigikausi avattu Kuopiossa

sunnuntaina 12.5.2019 | by Jaana Jekkonen | 8 kommenttia

Kylläpä kuukausi hurahti nopeasti. Täällä Savossa pilkkikausi loppui kuin seinään, kun jäät heikentyivät ihan yllättäen. Kyllähän sen jo arvasi, että jäät lähtevät keväällä nopeasti, kun koko talvena ei tullut superkestävää jäätä ja teräsjäätä oli niin vähän. Lämpöiset huhtikuun kelit pistivät jäiden lähtöön vielä lisää vauhtia ja aika nopeasti päästiin rospuuttokaudesta ohi. 

Meidän pilkkikausi päättyi siihen, kun Juhan jalka humpsahti kahdesta uveavannosta läpi. Vaikka jäätä oli silmämääräisesti vielä hyvin, sen laatu vaihteli paikasta riippuen paljon. Ei ollut enää järkeä lähteä riskeeraamaan itseään ja pilkkitavaroitaan jäälle. Vaikka meillä oli joka reissulla kelluntahaalarit, kuivapuvut ja naskalit päällä, ei sitä siltikään halua tippua heikkoihin jäihin. Pakattiin siis pilkkikamat varastoon ja alettiin odottamaan avovesikauden avausta.

Juha käveli autuaan tietämättömänä ja kohta jalka läpi…
Ja puoli tuntia myöhemmin uudestaan jalka läpi

Haettiin huhtikuun lopussa meidän vene talvisäilytyksestä. Saatiin säilyttää venettä VML Sponsorin tiloissa ja kiitos Pasille, että järjestely onnistui! Helpotti tosi paljon veneen talviteloille laittamista, kun ei tarvinnut paketoida venettä pihalle ”luonnon armoille”, vaan vene sai talvehtia lämpöisissä sisätiloissa ☺️

Kotona taas =)

Vappupäivänä koitti avovesikauden avaus. Kaikki Kuopion veneluiskat eivät olleet vielä auki, mutta Julkulan venerannasta löytyi avoinna oleva luiska, jonka olimme käyneet tsekkaamassa edellisenä päivänä valmiiksi. 

Hurautettiin heti aamusta satamaan ja kas kummaa, yön aikana rantaan oli ajelehtinut jättimäinen, paksu jäälautta ja minnepä muuallekkaan, kuin suoraan veneluiskan eteen. Hmmm… 

Lokit nautiskelivat jäälautalla ajelusta

Aloin jo miettimään seuraavia vapaana olevia luiskia, mutta onneksi Juha sai rannalta löytämällään kepillä siirrettyä jäälautan sen verran sivuun, että mahduttiin laskemaan vene luiskalta.

Vappupäivänä oli suht lämmin keli, mutta ei se lämmin ilma järvellä lohduta, jos alla oleva vesi on lähes nolla asteista. Kyllä se kylmä sieltä hohkaa alumiiniveneen sisään. Hankittiin Typhoonin pelastuspuvut kevään ja syksyn kylmille keleille ja nyt kolmen reissun kokemuksella olen erittäin tyytyväinen hankintaan. Kun alle pistää merinoa ja fleeceä, niin puvulla pärjää oikein hyvin viileämmilläkin keleillä, koska se on täysin tuulen- ja vedenpitävä.

Valmiina vesille!

Alkuun pelotti, että onko puku liian ”koppura” kalastukseen materiaalinsa vuoksi, mutta pelko oli turha, leikkaukset ym. suunnittelut on kyllä tehty kalastajaa silmällä pitäen, ei ahdista tai purista mistään. Korkea kaulus on ehkä paras ominaisuus koko puvussa. 

Meillä on ollut Ursuitin MPS kuivapuvut jo vuosia käytössä ja talvella ne ovat päällä joka reissu. Ne mahtuvat hyvin pilkkihaalarin alle, mutta keväällä ja syksyllä veneillessä pilkkihaalari saattaa olla liian kuuma, siksi pelastuspuvun hankkiminen on ollut jo pidemmän aikaa mielessä. 

Itse olen arkajalka järvellä sekä talvella että kesällä ja en halua ottaa turhia riskejä. Järvelle on paljon mukavampi lähteä, kun tietää että veden varaan joutuessaan on ainakin jotain turvavarusteita päällä. Vappupäivänä kauhistutti katsoa, kun satamassa porukka hyppäsi veneisiinsä ihan normivaatteissa ja osalla ei ollut edes liivejä päällä. Jos vene kaatuu keskellä järven selkää ja vesi on kaksiasteista, niin lopputulos voi olla huono. 

Minulle kauden ensimmäinen reissu on aina huippureissu. Yleensä ensimmäiset reissut ovat lähes kalattomia ja se koskee niin avovesikautta kuin pilkkikauttakin, mutta se kalattomuus ei haittaa, koska sitä touhua on ollut niin kova ikävä. Pääasia, että pääsee järvelle. 

Olin innoissani kuin pikkulapsi, kun laitoin luotaimen päälle ja lähdin ajamaan satamasta kohti jotain. Ei meillä ollut edes määränpäätä, haluttiin vaan saada vene vesille ja hypätä kyytiin. Ja sitten kun kaikuluotain piirsi kaloja pohjaan, mahassa oli perhosia. Oli niin outoa, kun pystyi näkemään pohjan koko ajan, ei vain pienien pilkkireikien kautta ?

Päivän paras hetki, taivasankkuri päälle ja evästä nassuun

Vappuna keli oli aika tuulinen ja pyörittiin vain suojaisilla alueilla. Kaloja näkyi paikoitellen, mutta ne olivat pieniä. Ainahan me yritetään löytää ahvenia, koska ahven on paras kala, mutta kyllä me saatetaan kuhiakin kalastaa, varsinkin jos alla on sekaparvi. Vappuna bongasin vain yhden ahvenparven luotaimesta ja sain siitä yhden kalan. Pieni, mutta tavoitteen täyttävä ?

Sinttejä
Tästä se kausi taas alkaa =)

Vapun jälkeen tuli takatalvi ja kalastussuunnitelmat piti unohtaa, koska veneluiskalla oli 10cm lunta. No toisaalta järvellä ei paljon tapahtumia tähän vuodenaikaan ole, joten ihan rauhassa voi odotella vesien lämpenemistä.

Kauden toinen reissu oli viime perjantaina. Pirttilahdenkin veneluiska oli vihdoin sula, joten tehtiin pikapisto Kallavedelle. Keli oli tosi sumuinen ja alunperin suunnitelmissa oli suunnata Hirviselälle, mutta koska veneellä ei uskaltanut sumun vuoksi ajaa yli 10km/h, ei viitsitty lähteä 12 kilometrin päähän. 

Ei kovin hyvä näkyväisyys

Mentiin sitten vähän lähemmäksi yhdelle tutulle paikalle, vaikka oli siihenkin 8km ajomatka. Koko ajan piti ajaa hiljaa, liukunopeudesta oli turha haaveilla. Kalaa me ei nähty missään. Aika jännä, että ajettiin se 8km Pirttilahden satamasta ja koko ajan tuijotettiin luotainta, niin silti joka paikka oli tyhjää täynnä. 

Luotin kuitenkin siihen määränpäässä odottavaan kalapaikkaan, koska siinä on aina näkynyt kalaa, kun me on siinä käyty. Sanoin matkalle Juhallekin, että kättä päälle, että sieltä tulee kalaa, sen verran kova luotto minulla siihen paikkaan oli ?

Ihan uskomatonta, miten vaikeaa veneellä on ajaa sumussa. Jos ei koko ajan tuijottanut plotteria, vene meni minne sattui. Hetken aikaa tuijotin vain eteenpäin tyhjään sumuun ja kun vilkaisin taas plotteriin, luulin, että kartta oli mennyt sekaisin. Miten me muka mennään takaisinpäin, taitaa olla plotteri rikki!

Hetkessä vene oli kääntynyt 180 astetta ja oltiin menossa takaisin kohti satamaa. Juha kysyikin, että mitäpä tekisit jos plotteri ja kännykkä menisivät pimeiksi, mihin ajaisit? Sanoin, että ei mitään havaintoa. Ilman apuvälineitä sumussa suunnistaminen on mahdotonta.

Siellä näkyy vene, jos tarkkaan katsoo

Saavuttiin perille kalapaikalle ja vastassa oli tyhjyys. Aiemmin kalaisat alueet olivat tyhjiä, mutta en luovuttanut. Ajelin aluetta ristiin rastiin ja vihdoin luotain piirsi jotain. Epäilin niitä kuhiksi, koska ne jurottivat ihan pohjassa. Hämmästys oli suuri, kun kalat paljastuivatkin ahveniksi. Näköjään ahvenet ovat niin kylmiä ja kankeita, että ne eivät näytä luotaimessakaan samoilta, kuin aktiiviset ahvenet kesällä lämpöisen veden aikaan.

Sain parvesta kymmenkunta ahventa. Jos kesällä löytää ahvenia ja parkkeeraa veneen niiden päälle, ne pölähtävät pohjasta metrikaupalla ylöspäin, kun jigin laskee veteen. Nyt syvyyttä oli 9 metriä, mutta kalat nousivat vain metrin tai pari ja aika hissukseen, verrattuna siihen, miten ne kesällä syöksähtävät. Kalat olivat lisäksi ihan jääkylmiä eikä ihmekään, kun veden lämmöt olivat samat, kuin yli viikko sitten vappuna, eli vain 2-3C.

Hyvältä tuntuu =)
Ahvenet sylkivät kuoretta, Lucky Johnin Makora oli kuin kopio kuoreesta
Suurin osa oli pientä ahventa ja hankala oli saada ne tärppäämään

Kahdeksalta lähdimme takaisin kohti satamaa ja sumu oli vaan pahentunut entisestään. Välillä jopa pelotti, että joku ajaa päälle, koska useampiakin veneitä ajoi liukuvauhtia ohi ja vaikea uskoa, että kaikilla olisi ollut tutka. Ehkä he vaan luottivat siihen, että ketään ei ole edessä. Itse huristeltiin se 8km matka noin kymppiä, kyllä siihen aikaa vierähti, varsinkin kun matkanteko plotterin jäljestä päätellen oli tosi mutkikasta. Vene lähti väkisin koko ajan väärään suuntaan, kun katseelle ei saanut mitään kiintopistettä.

Keskellä kuvaa hurjaa vauhtia menevä vene

Eilen käytiin Melavedellä kalassa. Tarkoitus oli ajaa Melaveden kautta Karhonvedelle, koska Melavesi on joka kerta ollut haastava, kun on siellä käyty ja Karho taas on ollut kiltti. No eikös siellä Riistaveden satamassa ollut sumu vastassa, kun saavuttiin sinne. Edellisenä päivänä Kallavedelläkin sumu oli alkuun kohtalainen, mutta myöhemmin se muuttui ns. hernerokkasumuksi. En todellakaan lähde Karhonvedelle asti pujottelemaan sakeassa sumussa…

Sumua, mutta ei vielä kovin sakeaa

Sumua lukuunottamatta keli vaikutti täydelliseltä kalakeliltä. Ja varmasti ne kalat ovat jossain popsineetkin kuoretta hurjana, mutta se ”jossain” ei ollut Melavedellä. Ajettiin järvi päästä päähän ja tutkittiin kaikki sopukat, mutta alamittakuhia lukuunottamatta järvi oli typötyhjä. Yhden ahvenparven bongasin viistoluotaimesta ja ehdin napata siitä kaksi ahventa, mutta muutoin reissu meni maakuntamatkailuksi.

Nätti Melaveden ahven
Ahven numero kaksi ja siihen se kalantulo sitten loppui =)
Minikuhat syömässä muikkua tai kuoretta

Kokeiltiin syvää ja kokeiltiin matalaa. Nyt haluaisinkin tietää sellaisen pienen yksinkertaisen asian, että missä ne ahvenet ovat tähän vuodenaikaan? Voisiko joku heittää pari vinkkiä? ? Vai ovatko ne kutupaikoilla? Sekä Kallaveden että Melaveden ahvenilla mahat pullotti mätiä, eli eivät ainakaan ne yksilöt olleet vielä kutupuuhissa. Mistä te ihmiset kalastatte ahventa keväällä? 

Sumu “eli” koko ajan ja sitä syntyi kuin tyhjästä
Vettäkin satoi välillä

Kuhat ovat varmaan tällä hetkellä virtapaikoissa. Useampikin tuttu on saanut kuhia virrasta, mutta koska me ollaan ahvenen metsästäjiä, niin se raitapaitojen sielunelämä kiinnostaisi. Vai ovatko ahvenetkin virtapaikoissa kuoreen perässä?

Juha kuvasi pilkkikauden viimeisimmistä reissuista videon ja se löytyy Youtubesta, jos joku haluaa käydä katsomassa ☺️ Linkki


Jaa:
Facebook
Whatsapp
Joko luit nämä?
8 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen
Kommentit
  1. mika lundgren kommentoi:

    Ei ole ahventa näkynyt mutta eipä ole minulla kaikuluotaintakaan että sokkona joutuu etsimään jos tuurilla löytää. Kai ne on aika syvällä, 6 metristä kokeilin mistä syksyllä tuli paljon ahventa mutta nyt ei. Pitää kai odottaa kesäkuuta että ovat kuteneet ja tulevat matalalle kun pienellä veneelläni ei kovin kauas voi lähteäkkään. Sain mä hauen 8,47 kg oma enkka oli.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Onnea ennätyksestä, iso hauki!

  2. Unto Varis kommentoi:

    Terve Jaana, olette te Juhan kanssa aikamoisia kalamestareita. Kysynpä teiltä, kun kesä on tulossa, kalastateko jigillä syvemältä heittämällä virvelillä vai veneestä pilkkimällä kuhia ja isoja ahvenia. Minä en ole vielä päässyt jigin kanssa sinuksi, on vielä paljon oppimista. Terveisiä Juhalle ja lykkyä asfattihommiin.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Terve ja kiitos! Me kalastetaan jigillä sekä heittämällä että pilkkimällä eli vertikaalijigaamalla. Nyt kun kalat ovat kankeita, niin heittäminen ei oikein vielä toimi, kun jigi liikkuu niin nopeasti pohjaa pitkin ja kalat ovat hitaita. Kaikki ahvenet ovatkin nyt tulleet vertikaalityylillä. Pistähän joku pieni jigi siiman päähän kesällä ja kokeile pilkkiä sillä, se voi olla yllättävän tehokasta ☺️

  3. Päitsi kommentoi:

    Lämmintä pintavettä pitää metsästää tähän aikaan vuodesta. Vasta 2 reissua tänä vuonna avovesillä alla ja saderintama pilasi molemmat reissut, löytyi ensin pari parvea, jotka oli irti pohjasta ja sitten rupesin niitä kalastamaan ja muutama tärppi tuli samantien ja sitten hiljeni. Ajoin sitten kaiulla uudestaan kohdan yli missä parvi oli ja kaikki ahvenet liimaantuneet pohjaan ja ei noussut millään katsomaan vaikka mitä roikotti niitten yläpuolella. Sitten pitikin jo lähteä pois kun vettä tuli kuin saavista.

    Ahvenet löytyivät pussinperistä missä on jo yli 10 asteinen pintavesi ja täynnä pikkukalaa, selällä lämpötilan ollessa 4-5 astetta. Eli kartasta etsii vain sopivan suojaisia paikkoja missä vesi ei pääse vaihtumaan helposti ja sitten kaikua tuijottamalla etsii lämpimän veden.

    Ainakin nopeasti katsottuna tuon pirttilahden vieressä on ilmakuvissa hyvän näköinen etelänpuoleinen lahti jossa itse kävisin katsomassa mitä sieltä löytyy, tuo on vain sen verta avoin että saisi tuuli käydä sinne suoraan ja pakata lämpimän pintaveden sinne. En ole koskaan kallavedellä kalastanut, mutta tuon tyylisiä paikkoja etsisin muualtakin vähän isommista järvistä, ainakin viime vuonna toimi.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos vinkeistä! Veden lämmöt vaihteli paljon ja esimerkiksi Riistaveden satamassa oli melkein 10 astetta, kun taas selällä, josta löysin pienen ahvenparven, vesi oli vaan 3 asteista. Täytyy ensi kerralla tarkkailla lämpötiloja ?

  4. Marko Kuosmanen kommentoi:

    Tuommosen uveavannot ovat kyllä pahoja, tulee kastuminen, huonolla tuurilla voi rikkoa itseään putoamisessa. Itsellä oli lähellä virmaksella jokunen vuosi, hyppäsin 25-30 cm railon yli, kerkesin kävellä muutaman askeleen, ku vasen jalka meni lävitse ja oikea jäi linkkuun jään päälle, oli vain valkoinen pinta ja sen alla isohko uveavanto. Olin varomaton.
    Noitahan uvevantoja muodostuu myös alueelle, jonne on porattu noita 6-8 tuuman reikiä paljon, reijät suurenee, kun vesi lähtee virtaamaan kevään mittaan, jos sattuu tulemaan lunta päälle, niin siellähän ovat piilossa lumen alla. Jotkut alueet saattavat olla talvella ns. reikäjuustoa. Jos joutuu tuommoseen sankkaan sumuun, niin näköjään plotterilla ja muilla härpäkkeillä on navigointi vaikeata, kun vene pyörähtää hetkessä 180 astetta, jos ei katso plotteria koko ajan. Joskus jouduttuun kavereiden kanssa sumuun , tarkoituksena oli ajaan jänis-saarista suoraan Pöyrynlahtee ( noin 3 km), niin vaikka oli ns. suora reitti, niin pyörittiin ympyrää, suuntavaisto katosi täysin ja yhtäkkiä olikin saari edessä, päästiin kuitenkin perille muutaman mutkan kautta. Tuskin tosiaan kaikilla on käytössä ns. tutkateknologiaa, kun pöristelevät ns. liukuvauhtia sumussa. Turhia riskejä. Jos paljon käy kalassa, niinkuin te, niin tutka olisi aika hyvä apuväline riskien mimimoimiseen huonoissa keliolosuhteissa tai pimeällä tai hämärän tullessa liikkumaan vesillä. Tuppaavat vaan nämä tutkat vaan olemaan aika hinnakkaita.
    https://kipparilehti.fi/merimiestaidot-opi-kayttamaan-tutkaa/

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Joo kyllä uveavantojen kanssa saa olla tarkkana ja jostain syystä toisina vuosina niitä on enemmän, kuin toisina.

      Sumussa ajaminen veneellä on kyllä lähes mahdotonta (varsinkin ilman plotteria) ja silloin tutka olisi kätevä. Omaan avoveneeseen sellaisen laittaminen kuitenkin on hankalaa.

      Jos keli on sumuinen, niin silloin täytyy ajella hissukseen ja myös kuulostella koko ajan onko muita veneitä lähettyvillä.

Kommentointi on suljettu.