Kalastusta ja retkeilyä

sunnuntaina 9.6.2019 | by Jaana Jekkonen | 8 kommenttia

Kyllä on ilmoja pidellyt! Viime päivien helteiden vuoksi vietettiin viikonloppu saaressa ja kyllä se todellakin kaupunkielämän voittaa. Voisin muuttaa sinne ? Vaikka ympärillä inisi miljardi itikkaa, siltikin saariretkeily oli ihanaa! 

Tässä kuussa olen käynyt kalassa muutaman kerran. Viikko sitten lauantaina pohdimme kalapaikkaa, koska todella kova tuuli asetti omat haasteensa kalastukselle. Liian ”saarettomat” järvet piti unohtaa, joten lopulta kalapaikaksi valikoitui Pohjois-Kallavesi. 

Laskimme veneen Kaislastenlahdesta ja melkein heti rannasta lähdettyä oli selvää, että kalastuksen pitää tapahtua saarten takana tuulelta suojassa. Liian kovalla aallokolla keulasähkömoottori hörppii ilmaa, joten kalastuksesta ei tule mitään. Täytyi vaan luottaa siihen, että aktiivista kalaa löytyy suojaisesta paikasta. 

Kaislastenlahti

Kului puoli tuntia, kului tunti. Tyhjää oli ja olimme jo kiertäneet useamman saaren. Puolentoista tunnin etsimisen jälkeen löytyi jättikasa ahvenia. Olin jo täysin luopunut toivosta kalojen suhteen ja sitten yhtäkkiä tarjottimella olikin luotaimen täydeltä kalaa. Kelpasi minulle! 

Parvi saapui

Päätin jo heti alkuunsa, että siltä paikalta emme liiku enää loppupäivänä, koska paikka oli tosi mukavasti saaren suojissa ja kalastus onnistui siinä hyvin. Ja mikä parasta, ahvenet olivat todella nälkäisinä jo heti siitä hetkestä, kun laskin jigin ensimmäisen kerran niiden nenän eteen. 

Kalaa tuli koko ajan. Valitettavasti emme voineet ottaa ollenkaan ruokakaloja, koska rannassa huomasimme kylmäkallejen unohtuneen kotiin. No välillä on mukava kalastaa myös C&R tyylillä. 

Kalat olivat tosi hurjina ja niille kelpasi monet eri jigimallit ja värit. Kokeilin myös karvapyrstötasureita ja nekin maistuivat. Paikka oli siitä ihmeellinen, että syönti jatkui siinä yli viisi tuntia yhtä kovana koko ajan.

Yleensä syönti hiipuu aina jossain vaiheessa, varsinkin jos kaloja vapauttaa, jolloin vapautetut kalat voivat viedä muun parven mennessään, mutta nyt kalaa oli alueella niin paljon, että syönti ei loppunut millään. Itse asiassa me jouduimme itse lähtemään kotiin ja jättämään nälkäisen parven sinne. 

Päivän isoin ahven oli 34cm ja muutenkin keskikoko oli ihan hyvää, koska saimme paljon yli 30cm ahvenia. Monesti pidämme ruokakalojen rajana 30cm, joten kyllä olisi ollut perkaaminen sinä iltana, jos kylmäkallet olisivat olleet mukana, paitsi tuskin olisimme kaikkia ”mitta-ahvenia” ottaneet. 

Kuoreita lenteli ahventen suusta

Viikolla kävin yhtenä iltana kuopuksen kanssa Kallavedellä, jossa opetin hänelle jigailua. Kallavesi yllätti jo toisen kerran tänä kesänä ja löysimme taas suuren ahvenparven. Siitä oli mukava kalastaa ahvenia ja tyttären jigailukin alkoi jo luonnistumaan. Saimme siltä reissulta ruokakalat mukaan. 

Tyttären reilu 30cm ennätysahven
Ahvenet sylkivät minikuoreita
Mittakuhakin löytyi :)

Viikonlopun sää näytti lämpöiseltä. Oikeastaan säästä oli tulossa tuskaisen kuuma, joten päätimme lähteä riippumattoretkeilemään pariksi yöksi. Harmi, että helteen vuoksi oli luvassa myös ukkosia. Se on aika pelottavaa, jos ukkonen tulee päälle ja itse köllöttelet riippumatossa pelkkä kangas kattona. Onneksi tällä kertaa ukkonen väisti meidät, tai oikeastaan useampikin ukkonen kiersi meidän saaren ?

Matkalla saareen

Kallavedellä on paljon saaria, joissa on nuotiopaikka. Nyt kun ei ole metsäpalovaroitusta voimassa, niin ruuat voi tehdä nuotiolla. Sitten kun varoitukset ovat voimassa, niin mukana kulkee trangia.

Päästiin perjantaina liikkeelle vasta illalla, mutta onneksi meidän kotisatamasta ajaa nopeasti yhteen tuttuun saareen. Perille päästyä tehtiin heti leiri ja sen jälkeen grillattiin iltapalaa nuotiolla. Tarkoitus oli herätä aamulla aikaisin ja lähteä aamusyönnille.

Riippumatossa nukkuminen on jotain niin ihanaa, että sitä ei voi oikein kuvailla sanoin. Kun sinne kömpii, sieltä ei haluaisi tulla pois. Hissukseen keinuva matto, rauhallinen ja hiljainen ympäristö, uskomattoman hienot maisemat ja mukava, ergonominen asento. Sitä kaikkea oli ollut todella kova ikävä koko talven, joten oli ihanaa päästä taas nauttimaan riippumattoilusta.

Ensimmäinen yö nukuttiin ilman katosta
Hyvää yötä…

Kesällä luonnossa olemisessa on kuitenkin yksi pieni miinus, nimittäin itikat. Niitä muuten riitti ja niiden ”laulu” ei hiljentynyt edes yöksi. Onneksi on hyttyskarkoitteet, niin en saanut kuin muutaman kymmenen pistoa viikonlopun aikana ?

Lauantaiaamuna heräsin neljältä linnunlauluun. Ja toki niiden itikoiden yhteiskonserttiin. Päivästä oli tulossa tosi kuuma, joten lähdettiin kalaan lähes heti aamupalan jälkeen. 

Tällainen näkymä kun avaa aamulla silmät <3
Ja tällainen
Kattona taivas
Laitettiin katos aamulla sateen varalta, ennen kuin lähdettiin kalaan
:(
“Kotisaari”, leiri aika hienolla paikalla =)

Hiki virtasi jo aamuseitsemältä. Ilma oli painostava eikä järvellä käynyt tuulenvirekään. Kiertelimme useita kalapaikkoja, mutta kaloja ei näkynyt. Pieniä muutaman kalan parvia oli siellä täällä, mutta niitä oli turha kalastaa. 

Ei ehkä paras keli kalan syönnin kannalta

Löysimme pari hieman isompaa ahvenparvea, mutta niissä kalan keskikoko oli minimaalista. Ihan todella pieniä ja nälkäisiä ahvenia, hyvä, että tärpin tunsi. Tai Juha kyllä napsi hieman parempiakin ahvenia parven seasta, mutta minun siiman päähän tarttuivat vaan sintit. Kahdeltatoista luovutimme ja lähdimme kohti saarta. Tarkoitus oli kokkailla iltapäivällä ja lähteä sitten jatkamaan kalastusta. 

Kun päästiin saareen, alkoi jyrisemään. Ukkostutka näytti useita ukkosrintamia Savon alueelle ja eipä niistä pystynyt tietämään, tuleeko joku päälle. 

Tämäkin ukkonen väisti meidät (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Kokkailtiin ihanat ruuat nuotiolla, jonka jälkeen ”jouduimme” menemään riippumattoihin lähestyvän ukkosen vuoksi. Oikeastaan oli oikein mukavaa mennä köllöttelemään mattoon täyden mahan kanssa. 

Nälkä lähti näillä eväillä

Tarkkailin ukkostutkaa iltapäivän ajan ja aina kun näytti siltä, että pian voisimme lähteä järvelle, kuin tyhjästä syntyi uusi ukkonen. Olihan se aika jännittävää, kun ei tiennyt tuleeko ukkonen päälle. Ja eikös salama iske aina korkeimpaan puuhun, en usko että meidän rantakalliolla olleet riippumattojen kiinnityspuut olivat saaren pienimpiä.. 

Oli ihan tosi ikävää joutua riippumattoon päivystämään ukkosta =)

Kuin ihmeen kaupalla kaikki miljoonat salamat kiersivät meidän saaren. Ukkosia tuli kolmesta eri suunnasta, mutta silti kaikki menivät jostain ohi. 

Ukkospilvi, jonka keskellä on vieheelle nouseva kilon ahven, eikö olekin?

Viimein seitsemän jälkeen päästiin takaisin järvelle ja olin aika toiveikas kalojen suhteen, mutta edelleen löysimme vain muutamia pieniä yksittäisiä kaloja. 

Puoli kymmeneltä lähdettiin iltapalan tekoon. Päätettiin kokeilla seuraavana aamuna kalojen aamusyöntiä, mikäli sää sallii. 

Rakastan pieniä kalliorantaisia saaria
Aurinko laskee joka päivä, silti näky on aina yhtä ihmeellinen
Lämmin yö

Ennuste näytti aamuyölle ukkosta, mutta lopulta sitä ei koskaan tullut. Heräsin ennen viittä ja keli oli vielä siinä vaiheessa loistava. Ilma oli hiostava ja selkeästi tunsi, että ukkosta oli sunnuntaillekin luvassa. 

Pienet ystäväni odottamassa aamupalaa

Syötiin aamupala ja purettiin leiri. Aikomus oli kalastaa aamulla niin kauan, kun ukkonen saapuu. Meillä oli vielä jäässä olevia kylmäkalleja laukussa, joten jos Ahti soisi, ottaisimme ruokakalat mukaan. 

Saaressa makkaraa syödään myös aamuisin =)

Viikonlopun kalastusteemana oli ollut tyhjyys ja sama meininki jatkui sunnuntaiaamuna. Ei vaan löydy kalaa mistään! Etsimme eri syvyyksistä ja erilaisista paikoista. Ehkä isommat kuhat ovat kutupaikoilla ja isommat ahvenet ties missä, mutta meidän normipaikoilta ei ruokakaloja löytynyt. 

Sunnuntaina sain vain yhden pienen ahvenen

Sääennuste näytti Kuopioon ukkosta aamu yhdeksäksi ja kymmentä vaille yhdeksän ilmatieteenlaitoksen sivuilla näkyi, kun Sotkalla salamoi. Mustia pilviä oli taivaan täydeltä ja koimme viisaimmaksi suunnata satamaan. Ukkonen on pian päällä… 

Kun saatiin vene laituriin ja tavarat kannettua autoon, alkoi satamaan. Ja sitä sadetta kesti seitsemäntoista pisaran verran. Sen jälkeen sade oli mennyt ohi ja samoin ukkonen väisti Kuopion, taas. No olkoot. Ei se kala olisi syönyt kuitenkaan.

Alutrolliin mahtui puoli omaisuutta helposti

Viikonloppu oli täydellinen kalattomuudesta huolimatta. Ehkä vaihteleva keli vaikutti kalojen syöntiin tai sitten kalatkin olivat ukkosta piilossa jossain. Yö saaressa riippumatossa nukkuen on unohtumaton kokemus. Kenties voisin tulevaisuudessa järjestää vastaavanlaisia kalaretkiä muillekin, mikäli kysyntää on.

Viikko sitten Kallavedellä Juha kuvasi veneessä kalastuspätkän, käykäähän youtubessa katsomassa (linkki). Ja laittakaa Fish me luck kanava tilaukseen, kuluneen viikonlopun saarireissusta on myös tulossa video heti, kun joku editoi sen ?

Jaa:
Facebook
Whatsapp
8 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen
Kommentit
  1. Janne Kulju kommentoi:

    Minkä vahvuiset fluoroperukkeet teillä on käytössä? Näyttävät vaan aina noissa kuvissa melkoisilta rautakangilta :)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      0.60-0.70mm, onhan ne paksuja ?

  2. Terve, katselin jikipilkkimistäsi virvelillä, näyttää vapasi aika vennolta, onko se hyvä ja käytätkö perosinta. Minulle jiki hommat ei ole tuttua, saaliit on nolla, olen yrittänyt omaksuasitä tyyliä, mutta kun saalis on nolla, niin normaali pilkkmineni on jäänyt tavaksi ja täkyonkiminen veneestä käsin.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Terve, käytän ahvenvapana kärjestä ”rentoa” vapaa, jolloin vapa myötäilee ahvenen liikkeitä eikä ahven pääse ravistamaan itseään irti. Perukkeena kuitusiiman jatkeena on n. 0.60mm vahvuinen fluorocarbon, se hidastaa jigin liikkeitä ja suojaa hauen hampailta. Tärkeintä ahventen vertikaalijigaamisessa on löytää ensin kalat, sitten se loppuosuus onkin helppoa, kun yleensä ahvenet aloittavat syönnin heti, kun niille tarjoaa jigiä ☺️

      1. Nimetön kommentoi:

        Kiitos vastauksesta, täytyypä hommata sellainen vapa, jospa sitä meikäläinenkin saisi jigillä vielä kaloja.

  3. Jussi kommentoi:

    Mikä vapa toi oranssi turkoosi sulla tossa ahven hommissa?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Fish me luck vapa, ei löydy vielä kaupoista..

  4. Marko Kuosmanen kommentoi:

    Noiden paksujen fluorojen käyttö puolustaa paikkaansa siinä mielessä, että 0,70-0.60 mm paksuutta käytettäessä hidastaa huomattavasti jigin putoamisnopeutta. Ja toinen on sitten haukivaara, jos alueella on paljon haukia, niin kestää vetää ylös. Voihan noita testimielessä tiputtaa tuonne 0,35-0,50 mm välille, että tuleeko paremmin tärppiä? Fluoron paksuuden tiputtamisen myötä sitten jigien hävikki kasvaa, kun näläkäset hauet ottaa kiinni hammaskalustollaan.

    Tilasin aliexpressista noita ”Kiinan fluorocarbon siimoja kokeiluun kuidun jatkeena, tilasin 0,25-0,46 mm paksuuksissa jackfish-merkkiä, hinta jäi 2,5 €/100 metrin rulla. Nämähän siimat eivät ole oikeita fluorocarbon perukesiimoja, vaan ovat monopohjaisia, joihin on laitettu tämmöinen fluorihiilipäällyste. Varmaan hitusen kestävämpi kuin vastaavan paksuiset monosiimat. Monosiimoja tulee myös käytettyä kuitusiiman jatkeena, yleispaksuus on 0,40 mm.
    Monofiilisiiman ominaispainohan on painavampi kuin fluorocarbonin, joten tästä syystä vastaavanlainen ”rautalanka” esim. 0,60-0,70 mm paksuudessa, monofiilisiima-tapsilla jigi vajoaa nopeammin. Sanotaan, että fluorocarbonin vahvuus esin. kirkkaaseen monofiili-siimaan verrattuna on sen ”näkymättömyys” vedessä, itse en tähän oikein aivan täysiä usko.
    Tilasin myös kokeiluun noita ”Kiinan fluorocarbon” siimoja kokeilussa pilkki ja tasapainokäyttöön, paksuuksissa 0,16-0,28 mm, otin punaisessa värissä. Jos toimivat voisi tilata jatkossa lisää. Viisi sadan metrin rullaa tilasin viidessä eri vahvuudessa 0,16-0,28 mm. Kymmenen euroa tuli maksamaan postituskuluineen, jos ei toimi, niin noilla hinnoilla ei ns. korkealta tipahda

    Itsellä on ollut jigivapana De paul jigmate- 7-24 g/185 cm. Ahvenille tämä on vähän liian jäykkä, joten on ahvenvavan hankinnan aika ensi kaudeksi, jekkoskeppi vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Kommentointi on suljettu.