Kalastusta old school tyyliin

lauantaina 12.8.2017 | by Jaana Jekkonen | 0 kommenttia

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Kaksi viikkoa ilman kalakontakteja on ollut yhtä tuskaa ja kai sen jo huomaa ulkonäöstäkin. Eikös ole olemassa joku sanonta, että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta ja tosiaan suupielet alkoivat jo kääntymään alaspäin, kun en ole saanut kaloja pitkään aikaan.

Viime viikonloppuna oli kesän huonoimmat kalastuskelit ja koska olimme jo vanhat luotaimet irroittaneet Puattisesta, ei kalalle kovin kytö ollutkaan. Meille on tulossa uusi vene ensi viikonloppuna, mutta siihen on vielä viikko aikaa.

Jotain piti keksiä, sillä en jaksanut enää jatkaa kalastustaukoa, joten lähdin vanhalla sotaratsulla eli Puattisella Kallavedelle. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta kuten jo mainitsin, veneestä on irroitettu anturit. Täytyi siis kalastaa sokkona :)

Ipad toimi telkkarina, mutta kuten näkyy, ei ihan toimivin ratkaisu auringonpaisteella :)

Kyllähän kalalla ollessa pärjää myös ilman elektroniikkaa, mutta luotaimet ja plotterit helpottavat kalastusta tosi paljon. Onneksi tablettiin saa ladattua Karttaselaimen, niin sen avulla näkee syvyyskäyrät ja oman sijainnin käyriin nähden.

Minulla ei ollut eiliselle mitään odotuksia. Tai ehkä ainoa tavoite oli olla ajamatta kiveen ja se tavoite täyttyi. Kalojen löytyminen “tunteella” oli epätodennäköistä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kyllähän minä aikani kuluksi voisin kalastaa vaikka kaivosta, joten eilen saalis ei ollut pääpointti.

Lähdettiin Pirttilahdesta ja kierrettiin noin viiden kilometrin säteellä olevia tuttuja paikkoja. Onneksi tuolla väylät on hyvin merkitty, joten niitä pitkin uskalsi ajaa ihan normivauhtia (täysillä), vaikka syvyyttä ei voinutkaan ajon aikana tarkkailla. Karttaselaimeen on myös merkitty väylä, joten siitä kun katsoi koko ajan, että ajaa oikeassa kohdassa, niin ei ollut ongelmia.

Vertikaalijigausta ei tullut eilen harrastettua sattuneista syistä, mutta hyvähän se on välillä harjoitella heittelyäkin. Testailin Lucky Johnin eri jigimalleja sekä Peter Lahden Core Shadeja. Tuosta PL jigistä on tarjolla tosi pieni, voisi sanoa jopa söpö, malli. Koko on ihan omiaan ahvenelle. Tuo jigin värjäys on toteutettu erikoisemmalla tyylillä, sillä perinteisestihän jigit ovat kauttaaltaan värjättyjä, mutta Core Shadissa väri onkin pistetty läpikuultavan kuoren sisään.

Peter Lahden suunnittelema 7cm Core Shad

Värejä löytyy kaikkien kynsilakkojen sävyissä =D

Kaupoista löytyvistä Lucky Johnin jigeistä suurimmasta osasta taitaa löytyä haju, joten ne tuoksuvat tosi voimakkaasti. Tai ehkä käyttäisin sanaa haisevat, sillä kalanhaju on tosi voimakas ja varmasti petokalojen mieleen, jotka etsivät saalista. Mielenkiintoista uitella niitäkin.

Lucky Johnin 8cm Long John on myös oikein passeli koko ahvenelle

Eilen ajoin ensimmäiseksi eräälle laajalle selkäpatille. Olen saanut siitä viime kesänä sekä kuhia että ahvenia, joten ajattelin niin isolla alueella olevan edes jotain. Laitettiin ankkuri patin matalimman kohdan reunaan, josta sai hyvin heiteltyä ihan matalaan, mutta samalla siitä ylsi myös vieressä olevan syvänteen penkkaan.

Jotenkin melkein säikähdin, kun kalastuksen aloittaminen kävi niin nopeasti. Yleensä saattaa mennä jopa tunti, että pääsee heittämään ensimmäisen kerran rannasta lähdön jälkeen. Nyt laskettiin ankkuri intuitiolla vaan johonkin ja sen jälkeen jigi veteen. Meillä ei ollut mitään käsitystä onko alla kaloja, jouduin kuvittelemaan ne mielessäni sinne.

Onkohan siellä kalaa vai ei…?

Heittelin eri ilmansuuntiin, mutta se kalapaikka oli tyhjä. Ei edes tärppejä, kyllä yleensä jotain hipaisuja siiman päähän saa, jos kalaa on paikalla. Vaihdettiin aika nopeasti uuteen paikkaan.

Mielessä oli eräs viime kesäinen satavarma ahvenpaikka. Tiesin, että siellä on kalaa ja muistin vielä kartastakin tarkan kohdan. Kun lähestyimme paikkaa, huomasin, että myös toinen vene oli aikeissa ankkuroitua “meidän” paikalle. Hmmm, heillä on varmasti veneessä kaikuluotain ja jotainhan he ovat luotaimesta nähneet, jos tähän jäävät. Toisesta veneestä lensi ankkuri järveen ja ehkä vähän heidän luotaintaan hyödyntäen laitettiin oma ankkuri muutaman kymmenen metrin päähän naapuriveneestä.

Muutaman heiton jälkeen sain kalan! Se ei ollutkaan ahven, kuten sillä paikalla yleensä, mutta se oli ahvenen kokoinen kuha ? Oranssi Core Shad toimi ja vihdoinkin suupielet alkoivat kääntymään ylöspäin, kun pääsin liittymään taas saamanaisten kerhoon. Sen jälkeen paikka hiljeni, joten nostimme ankkurin ja vaihdoimme taas paikkaa.

Minikuha tykkäsi Core Shadista

Katselin karttaa ja koko ajan silmiin osui “varmoja kalapaikkoja”. Paikoilla varmaan kalaa olisi ollutkin, mutta kun niitä ei voinut kartoittaa ollenkaan. Monesti selkäpateillakin kalat saattavat olla tosi tiiviinä rykelmänä yhdessä kohdassa. Nyt oli hankalaa, kun ankkuri piti tiputtaa sokkona ja toivoa parasta. Käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin erään varman kalapaikan penkan reunaan ja siitä oli taas hyvä heitellä sekä syvempään että matalampaan.

Tämä varma kalapaikka oli niinkin höveli, että antoi minulle kaksi kalaa! Nyt ilta vaikutti jo uskomattomalta. Kolme kalaa sokkona :) Olin tosi iloinen, sillä lähtiessä olin aivan varma, että reissu on mp.

Illan toinen kala oli pieni appura

Kolmas kala ja kalojen koko senkun kasvaa :)

Taas tehtiin paikan vaihdos ja kalapaikaksi valikoitui erään saaren matalahko pää, josta syvyys laskee yli 50 metriin. Tuuli oli vähän tyyntynyt, joten ajattelin heitellä vähän painavampaa jigipäätä ilman ankkuria. Toisella heitolla sain kuhan ja sen jälkeen useita tärppejä. Nyt kyllä kannattaa sittenkin laittaa ankkuri, tässä on kalaa!

Heittelin painavampaa jigipäätä ilman ankkuria ja tulosta syntyi!

Muutaman tyhjän heiton jälkeen Lucky Johnin mustavihreä hilejigi alkoi yhtäkkiä toimimaan ihan hulluna. Olisiko johtunut laskevasta auringosta ja ehkä juuri valoisuudessa tapahtui jotain ratkaisevaa. Jigiä tultiin tärppimään jo pudotuksesta. Noin 10 metrin päässä veneestä oli ihan selkeä kalarykelmä, sillä aina siitä kohti tuli joko tärppejä tai kaloja. Kokeilin välissä muitakin värejä, mutta 20 minuuttia mustavihreä oli SE väri.

Auringonlaskun aikaan mustavihreä Lucky John alkoi toimimaan

Näinkin pienet kuhat olivat eilen nälkäisiä

Aurinko alkoi painumaan puiden taakse ja kalojen mieli muuttui. Eipä kiinnostanut musta eikä vihreä enää, vaan Juhan ensimmäinen heitto keltaisella Core Shadilla antoi 50cm kuhan. Katoppas poikaa, hieno kala!

Illan isoin kuha (50cm) keltaisella PL Core Shadilla

Ei ollut 7cm jigi liian pieni tuon kokoiselle kalalle. Kuha lähti meidän mukaan, vaikka ei meillä ollut edes kylmälaukkua mukana, tietenkään =D Kotiin oltiin kuitenkin lähdössä ihan heti, joten kala pysyi vajaan puoli tuntia hyvänä, kun sen veresti veneessä.

Hyvin puri

Ainakin lähelle 50cm se oli =)

Kiitin Juhaa keltaisesta värivinkistä ja vaihdoin itselleni saman jigin. Tärppejä, kaloja, tärppejä, joo löytyi näköjään oikea väri! Hetkessä voi kalojen mieli muuttua ja kuin nappia painamalla saattaa toinen väri alkaa toimimaan. Enää ei mittakaloja tullut, vaikka sitä vähän toivottiin, mutta kyllä tuosta yhdestäkin kalasta jotain herkkua saa tehtyä.

Koko olisi saanut olla hieman isompaa =D

Kuhatkin kämmenen kokoisia :)

Ilta oli erilainen ja mielenkiintoinen. Ajattelin, että minulla saattaisi olla tylsää heitellä tyhjää, mutta kalojahan kävi veneessä jopa enemmän, kuin joillain huonoilla reissuilla. Silti en aio elektroniikasta luopua, vaan toivon mukaan seuraavalla reissulla pääsen taas Eliten ruudulta kaloja bongailemaan.

Aurinko laskee jo puoli kymmenen hujakoilla

Onkohan tämä kesä nyt loppumassa? Itse jigailisin mielelläni vielä kuukausia, mutta kyllä se syksy taitaa työntää jalkaansa oven väliin. Leinon Pekkakin vähän muistutteli Suomen neljästä vuodenajasta lähettämällä keltamahoja ensi talvea varten. Toisaalta se on ihanaa, että Suomessa voi harrastaa niin montaa eri kalastusmuotoa ja erilaisissa olosuhteissa. Eipähän käy elämä tylsäksi :)

Keltainen maha pukee oikein hyvin näitä Nulikoita :)

Edelleen vanha vene seisoo laiturissa ja se olisi jo ihan lähtövalmiina uudelle omistajalle. Tulkaa nyt joku tekemään hyvät kaupat ja viekää Puattinen järvelle, se rakastaa sitä =) Linkki nettiveneeseen.

Jaa:
Facebook
Whatsapp