Kohta se on täällä

Osa Suomesta saikin jo valkean peitteen kuluneella viikolla, joten ehkä syksy on oikeasti vaihtumassa talveen. Vedet ovat viilenneet useamman asteen viikon aikana, sillä viime viikonloppuna vesien lämpötila oli yhdeksän astetta ja tänä viikonloppuna enää viisi. Jos ilma pysyy viileänä ja yöpakkaset jatkuvat, ehkä jäät tulevat jo marraskuussa :) Jännittää, tämähän on kuin joulua odottaisi ?

Käytiin viikko sitten lauantaina Kallavedellä kalassa, vaikka keli olikin jo aika talvinen. Lauantaiaamuna pakkasmittari näytti -4C, mutta kyllä ilma päiväksi lämpeni muutaman asteen. Laskettiin vene Kumpusaaresta ja olihan se aika hassua, kun kaikki muut olivat jo nostamassa veneitään järvestä talviteloille, mutta me laskettiin vene vesille ja lähdettiin jigailemaan pilkkihaalareissa =)

Kotipihassa oli viileä tunnelma =)

Kumpusaaren edustalla järven pohjassa näkyi joku hylky, hienosti viistokaikuluotain piirsi laivan pohjaan. Mikä lie tuonkin laivan tarina :)

Järvien pohjista on tullut bongailtua vaikka mitä mielenkiintoista viistokaikuluotaimen ansiosta

Tänä syksynä ahvenparvet ovat olleet aika kadoksissa, vaikka odotukset syksyn jättimäisille ahvensaaliille olivat kovat. Koko kesän kalastin kuhaa ja tiesin saaliskalan vaihtuvan ahveneksi syksyn myötä, mutta ei pitäisi olettaa tietävänsä järven asukkaiden asioita niin hyvin. Kuhaa tuli syksylläkin kohtalaisesti, mutta ahvenparvet olivat sen verran nopealiikkeisiä, että en yksinkertaisesti pysynyt niiden perässä. Ehkä tavoitan parvet paremmin jäiden tultua.

Aurinko nousee

Lauantaina löysimme kyllä ahvenia useammastakin paikasta, mutta kalojen koko oli ”Kallavesikokoista”, eli noin 150-250g, joten ronkeleina kalastajina vapautimme kaikki kalat.

Muutamia raitapaitoja löytyi viikko sitten

Näköjään se on ollut monen ahvenen onni, että meidän kriteerit ovat niin korkealla. Puolen kilon kala olisi hyvä ruokakala, mutta niitä tulee todella harvoin. Antaapa ahventen kasvaa Kallaveden uumenissa entisestään, ehkä se onnenpäivä joskus koittaa, että meidänkin ruokalistalta löytyy ahvenherkkuja.

Ahvenia löytyi useammasta paikasta, mutta keskikoko oli pientä

Viikko sitten löysimme myös kuhia monesta paikasta ja jopa ihan mattoina, mikä oli ihmeellistä tähän aikaan vuodesta Kallavedellä. Ja se mikä taas ei ollut ihmeellistä, oli se, että emme saaneet yhtään kuhaa ylös asti. Näytti siltä, että kuhien liikkeet olivat hidastuneet.

Kuhat eivät nousseet jigille enää nopeasti tärppäämään, vaan kalat liikkuivat kuin hidastetussa filmissä. Kuha lähti nousemaan tosi hitaasti kohti viehettä, katseli ja myhäili vieheen vieressä hetken ja lähti sitten takaisin alakertaan muina miehinä. Pienikin vieheen liike oli kuhille liikaa.

Kuvasta ei edes ynmärrä, että miten arktiset olosuhteet järvellä oli, kun kylmä pohjoistuuli puri sormia

Ahvenille taas jigit kelpasivat, mutta parina edellisenä viikonloppuna hyvin toiminut Crazy Fishin rapujigi ei aiheuttanut mitään reaktioita ahvenissa. Kokeilin sekä heitto- että vertikaalijigaamalla saada raitapaidat kiinnostumaan ravusta, mutta en saanut edes tärppiä. V-pyrstöiset jigit toimivat lauantaina parhaiten.

Happosen Sepon tekemä jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä jigillä toimi hyvin
Aurinko laskee

En malttaisi odottaa jäiden tuloa ja pilkille pääsemistä, mutta onneksi siihen ei kovin montaa viikkoa pitäisi mennä. Tilasimme Juhan kanssa pari kuukautta sitten Leinon Pekalta Kalapelen tasureita talveksi. Kun tasurin tilaa suoraan valmistajalta, niin tasurin väreihin voi vaikuttaa itse, toisin kuin ”markettivieheitä” ostaessa.

Olen huomannut, että pienetkin väriyksityiskohdat tasureissa saattavat vaikuttaa kalan syöntihalukkuuteen ratkaisevasti. Viime talvena eräällä kalareissulla pilkimme Juhan kanssa vierekkäin lähes samanlaisilla tasureilla sillä erotuksella, että minun tasurissa oli hieman hilettä vatsassa. Tasurit siis olivat muutoin aivan samankokoiset ja kutakuinkin saman väriset. Minä sain fileahvenia, Juha ei. Mistä se sitten johtui? Hileistä vai uittotyylistä, sitä ei voi tietää, mutta juuri tuollaisten tilanteiden jälkeen on mielenkiintoista testailla eri väriyhdistelmiä.

Juttelin Pekan kanssa jo kesällä UV-maaleista ja hän oli aikeissa testata omiin tasureihinsa tänä talvena enemmänkin UV-värejä. Pekalla on verstaalla varmaan kaikki maailman maalivärit, joten värien tutkiskelu UV-valon kanssa on varmasti mielenkiintoista puuhaa. Hän lähetti minulle muutamia valokuvia eri värien käyttäytymisestä UV-valossa ja kuvat olivat ajatuksia herättäviä. Sen jälkeen hän lisäsi väreihin väritöntä UV-maalia ja siinä vaiheessa minun aivot menivät solmuun, sillä värit muuttuivat niin paljon.

Sitä vaan alkoi miettimään, että kuinka eri näköisinä vieheet voivatkaan todellisuudessa pinnan alla näkyä. Ja onhan siinä vielä se kysymysmerkki, että kuinka kalat ne vieheet näkevät? Tuskin samanlaisina, kuin me.

Googlailin värien näkymistä vedessä ja eri värit käyttäytyvät eri tavalla pinnan alla. Kaikki värit muuttuvat harmaiksi/tummiksi tarpeeksi syvälle mentyään, mutta ihan väristä riippuen, osa lakkaa näkymästä aiemmin, kuin toiset. Tottakai värien näkyvyyteen vaikuttavat myös veden oma väri, keli, vuodenaika, mahdollinen jääpeite jne.

Alemmassa kuvassa värit noin 10 metrin syvyydessä (kuvakaappaus Youtube-video: https://youtu.be/AAJjdA6b4Ts)

Viime talvena keltamahatasurit toimivat hyvin ja google kertoi, että vihreä näkyisi vielä hieman keltaista syvemmällä, joten halusin ehdottomasti tilata yhden vihreämahaisen tasurin. Pekan valokuvista innostuneena tilasin myös valkomahaisen tasurin, joka on maalattu kauttaaltaan värittömällä UV-maalilla. Valkoinen on siis luonnonvalossa ihan perinteisen valkoisen värinen, mutta kun valkomahalle näyttää vähän sinistä UV-valoa, kaikkien suut loksahtavat auki.

Ihan uskomattomia ilmiöitä ja toivon mukaan myös ahventen suut loksahtavat apposen auki juuri tasureiden koukkujen kohdalla. Ja kun mahaväreillä lähdettiin kikkailemaan, täytyyhän sitä oranssiakin testata =)

Tänä talvena kiinnitetään huomiota vatsaväreihin; on vihreää, UV-valkoista ja oranssia
UV-valossa fluorivihreä korostuu todella voimakkaasti, myös UV-valkoinen loistaa erikoisen hienosti

Juha tilasi myös itselleen spesiaaliväritteisiä tasureita ja ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä Pekka osaa! Kiitos Pekka näistä luomuksista :)

Juhan tasurit olivat vähän hillitympiä =)

Lumisateiden ja pakkasten väliin sattui vielä yksi hieno päivä, jonka hyödynsimme kalastukseen. Toissapäivänä sää oli poutainen ja melko tyyni, joten jonnekin oli päästävä jigailemaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä perjantain reissu oli avovesikauden viimeinen, sillä itsensä joutui pukemaan niin moneen vaatekerrokseen, että jigaus ei oikein enää luonnistunut. Pari merinovillakerrastoa, pilkkihaalari, untuvaliivi ja lämpötakki, yritäpä siinä sitten viskellä jigiä :)

Eipähän ainakaan paleltanut =D

Vaatetta oli päällä enemmän kuin pilkkireissuilla, vaikka lämpötila oli vain nollan tuntumassa. Veneessä ei kuitenkaan liikkumalla saa itseään lämmitettyä, toisin kuin pilkillä, joten kylmä tulee helpommin.

Vaparenkaat jäätyivät vähän väliä

Kauden viimeinen reissu suuntautui Sotkalle ja yritimme vielä päätösreissulla tavoittaa ahvenparvia, mutta haastavaa oli. Yleensä kauden päätteeksi voi mietiskellä kaikkea oppimaansa, mutta tämän kauden päättyessä tuntuu siltä, että ainakaan ahventen elämästä en ole oppinut yhtään mitään. Minun kalareissuilla tuurilla on tosi suuri merkitys ja siksi välillä virheellisesti luulen päässeeni jyvälle vedenalaisesta maailmasta, mutta aina sitä tiputaan takaisin maan pinnalle. Kalastetaan sitten tuurin avulla :)

Perjantaina keli oli Sotkalla oikein mainio, jos vertaa lähipäivien märkiin ja supertuulisiin säihin

Sotkalla oli montakin tilannetta, kun olisin tarvinnut keulasähkömoottoria. Tuulen suunta vaihteli idästä etelään ja jokainen ankkuripaikka epäonnistui oikukkaan tuulen vuoksi. Näin pari kertaa viistokaikuluotaimessa isojen ahventen parven, mutta kertaakaan emme onnistuneet pääsemään niiden päälle.

Siellä olisi ollut hyvien ahventen parvi tarjolla :(

Ankkuroituessa kului ihan liikaa aikaa ja lopulta parvi oli aina mennyt menojaan. Mitenkähän ahvensaaliille oikeasti käy keulasähkömoottorin hankinnan jälkeen, alkaako ahvenia tulla ovista ja ikkunoista, vai jääkö reissut yhtä kalattomiksi? Toki jos ahvenparvi lähtee karkuun, niin silloin ei auta edes keulasähkömoottori.

Perjantaina minun päivän saalis oli yksi hauki. Luotaimessa kuitenkin näkyi päivän aikana paljon kalaa ja varsinkin kuhia näkyi kymmeniä ja kymmeniä. Niitä oli tosi paljon joka paikassa, mutta ne olivat yhtä ronkeleita, kuin viikko takaperin Kallavedellä. Toissapäivänä heitto- ja vertikaalijgasin, mutta en saanut edes yhtä kuhatärppiä jigeihin, ihan uskomatonta.

Kalaa näkyi, mutta edes tuuri ei ollut minun puolella

Ahventen kanssa ei ollut sen parempi onni, ainoa ahvenkontakti oli hellä ahvenen hipaisu vertikaalijigiin. Kyllä jäi aikamoinen nälkä ahvenia ajatellen ensijäille. Ehkä kalat tosiaan muuttuvat hitaammiksi vesien viilennyttyä ja voisiko olla, että kylmemmässä vedessä saaliskalatkin ovat hitaampia? Jigit eivät joka tapauksessa toimineet ollenkaan perjantaina ja ainoat veneessä käyneet ahvenet tulivat Juhalle tasureilla.

Juhalla oli mukana kehivapa, jolla hän uitteli Kalapelen uutuuksia. Kaloja ja tärppejä tuli useillakin väreillä ja päivän isoin ahven tuli kuhan poikasta imitoivalla Kalapelen Nulikalla.

Päivän isoin ahven oli silmäpuntarilla savupönttökokoa, ahven kuitenkin pääsi tällä kertaa takaisin vapauteen

Ellei ihmeitä tapahdu ja Suomeen tule ”takakesä”, niin meidän kausi taitaa olla paketissa. Jos nämä tuuliset, kylmät ja lumiset kelit jatkuvat, niin pilkkikausihan kolkuttelee jo melkein oven takana. Minkäslainen tilanne muualla Suomessa on kalastuksen suhteen? Vieläkö avovesikausi jatkuu vai joko odottelette jäitä nenä kiinni ikkunassa pilkkireppu oven pielessä odottaen? ?

Fish me luck
20

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.