Kun ahvenille tuli nälkä

keskiviikkona 24.7.2019 | by Jaana Jekkonen | 15 kommenttia

Puoli kesää menikin sitä hetkeä odotellessa, mutta nyt se siis tapahtui: ahvenet alkoivat syömään! Tai söivät ne ainakin kaksi päivää, katsotaan nyt miten tilanne kehittyy vai onko taas paaston vuoro. 

Vähän yli viikko sitten elettiin vaikeita hetkiä. Vieläkin on niskat jumissa ja silmät kipeinä tyhjän luotaimen tuijotuksesta. En meinaa edes uskoa sitä todeksi, että kuinka vaikeaa voi ahvenen kalastus välillä olla. Ja välillä taas ahvenia tulee ovista ja ikkunoista. Mikään ei ole tässä elämässä yhtä ailahtelevaa, kuin ahventen nälkä. 

Viikko sitten viikonloppuna lähdettiin suuret ahvenen köriläät mielessä Suvasvedelle. Kirkas muikkujärvi, jossa on isoja ahvenia ja jos potti osuu kunnolla kohdalle, saattaa kaksi kiloa napsahtaa rikki. Viime kesänä siiman päässä oli niin painavia mörkäleitä, kun satuttiin Suvaksella ajoahventen päälle, että tärpit tulevat vieläkin uniin. Ne mielessä pakattiin riippumatot ja muut kamppeet autoon ja suunnattiin Leppävirralle. 

Sää suosi, mutta tuulen voimakkuus ei. Oltiin järvellä lauantaiaamuna jo kuuden aikaan ja jouduttiin kalastamaan aika suojaisissa paikoissa ison aallokon vuoksi. Tai sanotaanko, että jouduttiin ”kalastamaan”. Eihän meidän tarvinnut pudottaa edes jigejä järveen, kun luotain piirsi täysin tyhjää. 

Tottakai me tiedettiin, että helppoa ei tule olemaan. En ollut yhtään huolissani vielä viiden tunnin jälkeen, kun ei oltu saatu kalan kalaa. Kymmenen tunnin jälkeen aloin miettimään, että jalostuukohan tämä asia tästä sittenkään enää mitenkään… 

Oltiin ajettu ja etsitty kalaa reilusti yli 20 kilometrin matkalta ja kaiken järjen mukaan pian pitäisi alkaa löytymään ahvenia, koska aika iso alue järvestä oltiin jo kartoitettu.

Kymmenen tunnin aallokossa keikkumisen ja tyhjän pyytämisen jälkeen teki mieli saada jalat maan pinnalle. Suvaksella on tosi paljon saaria, joihin ei voi leiriytyä, joten myös leiripaikan etsiminen oli haastavaa. Onneksi löydettiin leiripaikka yhdestä pienestä saaresta kaverin vinkin perusteella ja pistettiin sinne leiri pystyyn. Syötiin mahat täyteen nuotiolla kokattua evästä ja uuden toivon saattelemina lähdimme iltapistolle.

Päivän aikana oltiin etsitty kalaa 1-17 metristä ja enää ei oikein keksitty, että mistä sitä pitäisi etsiä. Muutama sintti tuli lipalla matalasta, mutta olihan se koomista, että Savon kenties isoimpien ahventen järvestä tulee kesän pienimmät ahvenet.. taito se on sekin. 

Aurinko laskee

Jos lauantai oli paastopäivä, ehkä sunnuntai on syöntipäivä. Herättiin sunnuntaina ennen neljää ja lähdettiin etsimään ahventen aamupalapöytää. 

Aurinko nousee

Löydettiin vain yksi ahven, joka ilmiselvästi oli eksyksissä, koska kavereita ei näkynyt missään. Ei ollut Suvaksen ahvenilla aamusyöntiä eikä iltasyöntiä keskipäivästä puhumattakaan. Ehkä ne söivät yöllä. 

Reissun “isoin” ahven Suvasvedeltä

Sunnuntaina etsittiin ahvenia kaiken kaikkiaan samanlainen aika ja matka kuin lauantainakin. Kahden päivän aikana kilometrejä kertyi 40-50 ja kalastustunteja yli 20. Minulla saaliina muutama ahven, mutta Juhalla ei yhtään ahventa. Siitä on enää vaikea pistää huonommaksi. Kyllä Suvasvesi saa olla meiltä rauhassa taas jonkin aikaa. 

Suvaksen vesi on kirkasta

Kävin viime viikolla tyttären kanssa saariretkellä ja opetin tytölle samalla jigailua. Kalattoman viikonlopun jälkeen oli ihanaa mennä kotijärvelle eli Kallavedelle. Tänä kesänä olen alkanut tykkäämään Kallavedestä entistä enemmän. 

Ja ne Kallaveden saaret, ne ovat ihan parasta! Monilla muilla järvillä harmittaa, kun saaret ovat rakennettu täyteen mökkejä, mutta onneksi Kallavedellä on vielä tyhjiäkin saaria. Pääsee mökitönkin nauttimaan luonnon rauhasta ja järven rannasta… 

En tiedä oliko syy tyttäressä vai mukana olleissa banaaneissa, mutta ensimmäinen paikka josta kalaa etsittiin, oli täynnä ahvenia. Oli se outo tunne katsoa luotainta, kun sekä veneen alle että sivuille piirtyi satoja pieniä pisteitä. Ei ollut Suvaksella pisteistä tietoakaan.

Ja kalaa alkoi nousemaan heti. Saatiin hyviä ahvenia ja olihan siellä seassa pieniä kuhiakin. Tehtiin samalle paikalle illalla vielä pikapisto ja ahventen seasta tärppäsi 65cm kuha. 

Pitkästä aikaa vähän parempi kuha

Vietettiin yö saaressa ja sama kalapaikka pyöri mielessä vielä aamulla, joten lähdettiin vielä kolmannen kerran käymään siinä. Ja kyllähän siellä edelleen oli kamalasti kalaa. Ahvenia oli veneen alla tosi paljon ja olin ihan täpinöissäni. Tyttö taas ei ollut oikein yhtään innoissaan kalastuksesta, vaikka kalaa olisi tullut koko ajan. Kyllä ihmiset ovat erilaisia ? 

Tyttöä ei kiinnostanut kalastella tämmöisiä =D

Jouduttiin keskeyttämään saariretki päivällä, kun ukkonen ilmestyi viereen ihan tyhjästä. Kotiin päästyä postilaatikossa odotti yllätys, kun Rantamäen Manu oli lähettänyt älyttömän hienoja kevennettyjä karvapyrstöjä venepilkintään.

Mr. Manun kevennettyjä tasapainoja venepilkintään (sekä ensi talveksi pilkille), kiitos Manu!

Viime lauantaina lähdimme Juhan kanssa ahventen aamusyönnille superaikaisin. Ehkä kesällä ahvenilla ei ole niin tarkkaa aamusyöntiä, kun taas talvella syönti monesti rajoittuu aamuun ja aamupäivään. Kai se johtuu valon määrästä. Talvella valoisaa on vain vähän aikaa ja syönnin on pakko tapahtua valoisan aikaan. Kesällä valoisaa voi olla läpi yön, silloin ei ole niin tarkkaa onko aurinko noussut tai laskenut, kun syödä näkee joka tapauksessa. 

Oltiin lauantaina kuitenkin varmuuden vuoksi ajoissa ja kai niissä aamu- ja iltasyönneissä jotain perää on, koska löydettiin syövää ahventa vain aamulla ja illalla. Kalareissu suuntautui Pohjois-Kallavedelle ja se oli myös meidän ensimmäinen riippumattoretki Pohjois-Kallaveden puolelle. 

Me on käyty Pohjois-Kallavedellä melko vähän, koska se on jotenkin haastava pohjanmuodoiltaan ahvenen jigausta ajatellen. Syvyysvaihtelut ovat tosi nopeita ja penkat jyrkkiä. Eteläpuolella ahven on ollut tänä vuonna loivissa penkoissa 8-10 metrissä, mutta pohjoispuolelta sellaisten syvyyksien löytäminen on vaikeampaa, kun matalilta selkäpateilta, karikoilta tai saarten penkoista syvyys voi tippua parista metristä pariin kymmeneen ihan lyhyellä matkalla. 

Meillä kuitenkin kävi tuuri, että aamulla heti kuudelta löytyi ahventa ja syönti kesti yli kaksi tuntia. Otettiin muutama ahven mukaan, jotta voitiin grillata ne saaressa. 

Lauantaiaamuna kuhat ja ahvenet olivat sekaparvissa

Aamun syöntipiikin jälkeen ajettiin tuntikausia kalaa etsien. Kuhaa kyllä näkyi pieniä parvia siellä täällä, mutta ahvenia ei. Iltapäivällä lähdettiin saareen, koska keli oli tuskastuttavan kuuma. 

Pystytettiin leiri ja grillattiin kalat sekä otettiin pienet päikkärit, koska edellisenä yönä ei tullut juurikaan nukuttua.

Kuudelta lähdimme takaisin järvelle ja luotain jatkoi saman tyhjän piirtämistä, mihin päivällä jäi. Kahden tunnin jälkeen en enää jaksanut ajaa veneellä, vaan pyysin Juhan rattiin. 

Vähän ajan päästä kuului kysymys: onkohan nuo ahvenia? Vilkaisin luotaimeen ja meinasin tulla hulluksi. Mitä ihmettä, miten sinä nuo löysit? Ja kyllä, kyllä ne ovat ahvenia! Viistoluotain piirsi kalaa molemmille sivuille ja lisäksi kalaa oli röykkiöinä alla. Äkkiä taivasankkuri päälle ja jigi veteen.

Ja siitä alkoi historian paras ahvenkeikka Kallavedelle. Ei ollut kukkokaloista tietoakaan, kun joka ikinen veneeseen noussut kala oli filekokoa. En malttanut heitellä jigiä, kun veneen alla oli niin paljon kalaa. Heti kun jigin laski kohti pohjaa, parvi ahvenia halusi syödä sen. 

Puolen kilon ahvenia tuli useita ja isoin oli ehkä 700g. Isoimman ahvenen pituus oli 38cm ja kylläpä oli mukavaa kalastella sen kokoisia ahvenia. Suvaksellehan me mentiin sen kokoluokan murikoita etsimään ja löydettiin vain kukkokaloja. Ja sitten Kallavesi kohtelee meitä näin hyvin? Ihanaa! 

Olisin halunnut ottaa ruokakaloja, mutta en viitsinyt alkaa tyhjentämään kylmälaukkua kaloja varten. Ajattelin, että tullaan aamulla siihen uudestaan ja otetaan sitten ruokakaloja, jos kalaa vielä samalla paikalla on. Ja jos Ahti on edelleen höveli.

Lauantain iltasyönti kesti reilun tunnin ja kyllä oli ahventen keskikoko kohdillaan. Voi mennä aika monta vuotta, että tuon kokoisten ahventen parveen törmää Kallavedellä uudestaan…

Nukkumaan…

Seuraavana aamuna keli oli täysin tyyni ja todella kuuma eli kaikkea muuta kuin kalakeli.

Ihana herätys
Aamukahvi porisee
Näkymä “aamupalapöydästä”
Pitää syödä, että jaksaa kalastaa =)

Aamupalan jälkeen mentiin samalle edellisillan kalapaikalle 7-8 metrin veteen, mutta siinä ei ollut enää kalan kalaa. Ajattelin, että eivät kalat varmaan ole kauaksi menneet, koska sitä oli illalla niin paljon. Lähdin laskeutumaan penkkaa syvempään.

Ja iloinen jälleennäkeminen tapahtui luotaimen välityksellä kymmenen metrin vedessä. Siellähän ne ahvenet odottivat meitä hieman syvemmässä ja sitä kalaa oli edelleen ihan hirveästi. Jigi veteen ja ilotulitus osa kaksi oli käynnissä. 

Nyt parvista tuli enemmän sekakokoista kalaa ja jopa niitä kukkokalojakin, mutta saatiin me vähän paremman kokoista ruokakalaakin siitä. Ja hauska sattuma, kun sain edellisenä iltana vapauttamani ahvenen uudestaan ?

Vasemman puoleiset kuvat lauantailta, oikean puoleiset sunnuntailta

Kelin ei pitänyt olla kalakeli, mutta se taitaa olla niin, että ei se ahvenen nälkä keliä katso. Silloin syödään kun maha on tyhjä, satoi tai paistoi. Ahvenet söivät niin sanotusti lattiasta kattoon, koska kuoretta läiski pinnassa asti ja sitä meni luotaimen mukaan vähän väliä myös välivedessä. 

Ja jännä, että kuoretta oli liikkeellä molempina päivinä kahta eri kokoa. Toiset ahvenet sylkivät ihan pientä noin 5-6cm kuoretta ja toiset isompaa lähes 10cm kuoretta. Ehkä siksi jigin koollakaan ei ollut niin suurta merkitystä, lähes kaikilla tuli kalaa. Parhaiten tuli kyllä Savage Gearin Bleak Paddle Taililla, yllätys yllätys. 

Juha sai näin erikoisen ilmestyksen, kaksi kuoretta pilkottaa yhtä aikaa suusta
Hei Juha, otetaan selfie meidän tuplatärpistä!
Hups…

Vaihdettiin välillä aina paikkaa muutamia kymmeniä metrejä ja kalaa riitti. Ahvenet söivät viisi tuntia, jonka jälkeen nostimme kädet pystyyn ja sanoimme, että nyt me ei enää jakseta kalastaa teitä. 

Seuraavaa nälkää odotellessa. 

Kala söi täyttä häkää jo ennen yhdeksää
Nälkä ei ollut väistynyt mihinkään vielä kymmeneltä
Puolen päivän maissa ahvenet jaksoivat edelleen murnistaa
Ahventa oil tosi laajalla alueella ja joka paikassa ne olivat yhtä nälkäisiä, kello yksi vielä ruokailu käynnissä…
Pieni osa saaliista lähti mukaan

Viime aikoina blogi ei ole enää päivittynyt niin usein, kuin aiemmin. Kirjoitan edelleen reissurapsoja aina kun ehdin, mutta yhden tekstin tekemiseen saattaa mennä koko päivä. Viimeksi tein blogipostausta kahdeksan tuntia ja ensimmäinen blogiin tullut kommentti oli negatiivista arvostelua. Sen jälkeen ajattelin, että olipas taas järkevästi käytetyt kahdeksan tuntia, jos palaute on tuota luokkaa. No onneksi välillä tulee myös positiivista palautetta, kiitos siitä! 

Jos kalareissut kiinnostavat, niin ottakaa Fish me luck seurantaan Instagramissa ja Facebookissa, ne päivittyvät useammin ja sinne tulee kuvien lisäksi myös videoita. 

Jaa:
Facebook
Whatsapp
Joko luit nämä?
15 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen
Kommentit
  1. Mika kommentoi:

    Viimeisen kahden viikon aikana vähintään 10 kg ahventa joka päivä sain mutta tänään oli sitten se aamu kun ahvenet oli kadoksissa. Sain minä 10 ahventa 3 tunnissa kun ennen sain 10 kg ahventa parissa tunnissa. Veikkaan että nää lämpimät kelit sekoitti ahventen aivot ja lähtivät jonnekkin pois kalapaikalta. Oon aina aamu neljältä lähtenyt kalaan ja hyvin on syönyt. Ehkä pieni tauko tekee hyvää.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Sulla on kyllä ollut ihan huikeita ahvenpotteja ?

  2. Mika kommentoi:

    Ihan 2-3 metristä oon saanut ahvenia viimeisen parin viikon aikana mutta viikonloppuna pitää mennä syvemmältä koittaa.

  3. Uhakukko kommentoi:

    Hyviä nämä jutut on. Kyllä on hyvin ahventa löytyny. . Jospa joskus sattus itsellekin noin hyvä apaja.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos! Ja varmasti sattuu apaja sullekin kohdalle joku päivä ?

  4. Kari kommentoi:

    Hienoa lukea noin innokkaan ja taitavan kalastajan reissuista…Upeita kuvia ja kommeita kaloja. Kun vaan itsekkin pääsis useimmin kalastamaan…

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos Kari ☺️ Sinne vaan vesille, jos on vähänkin vapaa-aikaa ??

  5. Jouni kommentoi:

    Aivan mahtavia tekstejä! Luen näitä tytöille iltasaduksi, saadaan vähän kala innostusta aikaan!

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos Jouni, kiva kuulla ☺️ Toivottavasti tyttöjen kalainnostus kasvaa ☺️?

  6. Olin Saaristomeren kansallispuistossa ja ajattelimme myös uistella. Kolme päivää vedettiin vesiperää. Ei edes sitä sattumahaukea tullut. Sitten tapasimme merivartioston edustajia, jotka kertoivat, että koko ulkosaariston alue on lähes kalaton, myöskään meren pohjassa ei ole oikein mitään kasivillisuutta, joka autaisi kaloja selviämään. Olisiko sitten syynä meduusat, joita on koko meri täinnä syksymmällä tai sitten viherlevä, mutta kalasto on todella vähäistä. Vaihdoimme taktiikka ja aloimme pilkkiä. Kolmas tai neljäs paikka alkoi antaa ahventa ja saimmme ylös noin pari tusinaa pannukarkeita ahvenia. Sysyys oli noi 5 metriä. Peratessa tuli selväksi, että ravinto koostui lähinnä mustista pienistä vesikirpuista eikä oikein muuta ravintoa ollut. Ilmankos ottivat kiinni sekä hopeasiipeen ja sen yläpuolella olevaan jigiin. Verrattuna kuitenkin esimerkiksi Vaasan saariston saaliisiin kesällä oli kalansaalis todella pientä.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Onpa erikoista, mutta onneksi keksitte keinon, miten ahvenia alkaa tulemaan ?

  7. hhe kommentoi:

    Tuossahan oli jo vähän samanlaista ahven kaikua, kuin muutamalla reissulla heinäkuussa Oulujärvelle :) Osuttiin vieläpä ihan tuurilla syönnille, kun ankkuri särkyi ja jouduttiin alkaa uisteluhommiin kun siinä tuulessa ei pysynyt vene paikallaan sitten yhtään. Eiköhän tunteroisen uistelun jälkeen osuttu semmoiseen parveen etten ole ikinä nähnyt, 2-8m syvyydellä pelkkää viivaa näytöllä. Luotaimeen merkkaus ja ajelehdittii aina mestan yli. Melkein sama minne heitti merkin kohdalla niin heti paukkui ja kala oli semmoista 200-400g kokoa suurimmaksi osaksi. Heti kun tuli tyhjä heitto niin takaisin tuulen päälle ja sama rumba. Siitä noin parisenkymmentä filekalaa mukaan. Isoin 700g ja jokunen puolikiloinen kävi myös näytillä. Yhteen väliin alkoivat pintomaan, siinäkin oli ihan sama mitä heitti veteen niin heti tärppäsi. Kolmisen varttia tuota kesti oli kyllä huikea kokemus.

    Toinen kerta sitten samanalaista ahvenmattoa myöskin, muttei ihan niin kovalla syönnillä. Sopiva väri kun löytyi jigiin niin aika hyvään tahtiin sai nostella appuraa, taaskin semmoista 200-400g kalaa, myös puolen kilon juntturoita jokunen seassa.

    On se vaan pirun nättiä hommaa varsinkin silloin kun kalaa löytyy.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Oi vitsit, on nuo kyllä hienoja tilanteita! ?

  8. Eki kommentoi:

    Kyllä näitä hienoa rapsoja tulee luettua vaikkei kommentoitua! Veikkaan että jokaista palautetta kohtaan on vaikka kuinka monta tyytyväistä lukijaa :)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiva kuulla Eki! :)

Kommentointi on suljettu.