Kyllä tätä on odotettu!

Jes, nyt se on startattu, pilkkikausi 2016-2017. Ole Ahti tänä talvena anteliaampi kalojen suhteen, kuin viime talvena!

Olen lueskellut keskusteluryhmistä pilkkijöiden kokemuksia alkukauden reissuista ja kyllä porukka on vetänyt hurjia tuloksia jo ihan ensimmäisillä reissuilla. Eräskin Tomi kävi kolme kertaa pilkillä ja sai kolme kilon ahventa, ihan uskomatonta. No, tekijämiehet on erikseen…

Tänään suunnattiin Sotkanselälle, sillä kuulin siellä viikonloppuna olleen jo hyvin jäätä. Sotkanniemestä kun lähtee kalaan, niin suht lähellä on hyviä kalapaikkoja. Muutaman sadan metrin kävelyllä saattaa siis löytää hyvät apajat. Saattaa.

Michelin-akka valmiina pilkkipäivään!
Michelin-akka valmiina pilkkipäivään!

Minulla oli yksi haave päivälle: saada kala. Siitä on ikuisuus, kun viimeksi koskin kalaan, saati sain kalan. Ihan hirvittävä ikävä niitä eväkkäitä ja varsinkin rakkaita raitapaitoja. Ja se tunne, kun kala potkii siiman päässä…

Oltiin jäällä yhdeksän maissa, kyllä tähän vuoden aikaan kalapäivän pituus on mitätön. Muutama vaivainen tunti ja aamuhämärä muuttuu iltahämäräksi. Tallusteltiin jäälle ja kyllä siellä jälkiä oli, jopa moottorikelkallakin oli joku hurja ajanut. Jospa sitä siis turvallisin mielin uskaltaa kalapaikkoja lähteä etsimään. Kairailtiin matkan varrella ja teräsjään paksuus vaihteli viiden ja viidentoista sentin välillä ja jään päällä oli jonkun verran huonompaa kohvajäätä.

kalastus

Yhdessä vaiheessa jäätä näytti olevan tosi vähän, silmämääräisesti vain reilu viisi senttiä, mutta kun se oli teräsjäätä, niin kyllä me siinä uskallettiin hengailla.

kalastus
Tämän paksuista jäätä oli vielä helppo kairata

Olin niin onnellinen, kun pääsin istahtamaan ensimmäisen reiän eteen pitkästä aikaa, kyllä sitä hetkeä oli odotettu. Mitä tänään uitetaan?

Kalastus
Pilkkikauden ensimmäinen uimamaisteri oli Kalarosvo Sotkan ahvenen nahkaisine takkeineen :)
kalastus
Tästä se lähtee!

Sain Moilasen Pertiltä pari tasuria testiin. Toinen on tosi erikoinen rauhallisesti leijaava lahnatasuri ja toinen malli antoi Pertille kilon ahvenen vähän aikaa sitten. Erittäin mielenkiintoista päästä uittamaan kumpaakin ja tänään molemmat jo ensiuintinsa tekivätkin. Lahnatasuri leijaa rauhallisesti sivulle ja palaa hitaasti takaisin. Varmasti tehokas kalojen houkuttelija!

Upeat värit tällä lahnalla!
Upeat värit tällä lahnalla!
Kalastus
Lahnatasuri on laiha :)

Kalastus

Mutta tänään kalat olivat karkuteillä. Ehkä pilkittiin väärissä paikoissa ja yhtä ison kalan karkuutusta lukuunottamatta hiljaista oli. Olin asennoitunut mp-reissuun, sillä olisihan se nyt jo vähän liikaa toivottu, että saisin kalan heti ensimmäisellä reissulla.

Minun oli tarkoitus kuvailla videoita, mutta kylmä pohjoistuuli ja pakkanen olivat eri mieltä. Että voi näpit jäätyä hetkessä! Muutaman pikkupätkän sain kuvattua, mutta ehkä panostetaan videokuvaukseen enemmän sitten vähän lauhemmilla keleillä. Ja kun kalatkin olivat tänään yhteistyöhaluttomia.

Testasin tänään uutta luotainta, josta kerroinkin vähän aikaa sitten linkki. Pelkäsin, että riittääkö 7Ah akku yhdeksi päiväksi, kun luotaimessa on kuitenkin viiden tuuman näyttö. Eipä ollut loppujen lopuksi hätäpäivää, vaikka seitsemän tunnin reissu heitettiinkin. Akkua oli jäljellä varmaan n. 80% vielä päivän päätteeksi, hyvä juttu. En pitänyt näytön kirkkautta täysillä, joten varmasti myös se vaikutti akun kestoon.

kalastus
Tykkään kyllä tästä pilkkiasennosta, kun ei tarvitse niska kyyryssä tihrustaa näyttöä
kalastus
Vanha retkijakkara hyötykäytössä
Kalastus
Näytön vasemmassa alareunassa näkyy, että akkua on vielä reippaasti jäljellä, vaikka luotain oli ollut päällä koko päivän

Iltapäivällä pelkkien tärppien ja karkuutusten jälkeen lähdimme pikkuhiljaa hipsimään kohti rantaa. Pilkkikamut olivat kyllä saaneet parit ahvenet ja Mauri sai jopa elämänsä ensimmäisen siian, kippis siitä, mutta minulle ei Ahti suonut antejaan. Olisihan se edes yksi kala ollut mukava saada jään paremmalle puolelle.

Päivä alkoi jo hämärtää ja kokeiltiin viimeiset paikat ennen rantaa. Luotain piirsikin elämää jään alle ja olin ihan ihmeissäni. Oltiinko me siis oltu koko päivä väärässä paikassa? Kaloja oli vaikea saada tartutettua, sillä ne nousivat tosi hitaasti ja varovasti tasurille ja hipaisivat tasuria huulillaan. Sitten kun hipaisun tunsi ongessa, luotaimen näytöstä näkyi, kun kala painui jo takaisin kohti pohjaa. Ehkäpä se olisi ollut morripäivä ;)

Toukkavehkeitä minulla ei ollut mukana, mutta kyllä se Ahti lopulta minulle heltyi parin raitapaidan verran. Minun tasurit olivat ehkä liian isoja ja pelottavia, ja päivän ainoat kalani sainkin pienellä mikrojigillä. No pääasia, että jollain :)

kalastus
En päässyt ahvenen kanssa samaan kuvaan, kun kaikki kameramiehet olivat kaukana :)

Kylmä ja lähes kalaton, mutta niin ihana kauden avauspäivä. Näitä lisää ja jos Ahti vähän isompia ahvenia? ;)

kalastus
Hämärää oli rantaan tullessa

Joko te muut olette aloittaneet pilkkikauden?

 

Fish me luck
20

10 thoughts on “Kyllä tätä on odotettu!”

  1. Joo, kyllä tänään avattiin kaverin kanssa pilkkikausi ja ahventen osalta enimmäkseen oli tosiaan morripäivä täällä. Reilu 60 ahventa tuli, jonkun mielestä varmaan kukkokokoa mutta paistinpannulla paistettunakin kelpasi syödä itsepyydettyä muutaman viikon rospuuttokauden jälkeen. Tirriäisten lisäksi tasureilla saatiin 2 haukea joista isompi oli 3,7 kiloinen.

    Vastaa
    • Teillähän on ollut hyvä reissu! Mukava, että päästiin jo näin hyvissä ajoin kausi aloittamaan, yleensä aina vasta vuoden vaihteessa on jäälle uskaltautunut :)

      Vastaa
  2. Oottelinkin jo sinun kauden alotusrapsaa :) Tuo Moilasen Pertin viherselkänen tasuri toimi muuten eilen parhaitten Kallavedellä, vaikka syönti olikin melko heikkoa. Kymmenen ahventa kooltaan noin 200-500g + muutama hauen tumppi tuli ylös.

    Vastaa
    • Missä päin Kallavettä kävit? Tosi hyviä ahvenia sait, vihreä on kyllä kova väri Kallavedellä. Mielenkiintoista päästä Kallavedellekin tasureita kokeilemaan, ehkäpä jo viikonloppuna uskaltais jonnekin päin lähteä :)

      Vastaa
  3. Aloitettu on jo! Tampereen Pyhäjärvellä käyty neljä kertaa ja joka reissulla muutama ahven ja filettä on syöty pari kertaa. Suurimmat ovat olleet parisataagrammaisia. Ei riitä pääruuaksi, mutta alkuruokana on käytetty. Eka kerralla (2.12) oli sen verran heikot jäät, että jäimme lahdelle. Muuten olemme päässeet niemelle ja siellä on noin kolmisen metriä syvää, nyt kun vesi on korkealla. Keväällä syvyys tippuu joskus puoleentoista metriin. Vesistö on säännöstelty. Asun itse aivan Pyhäjärven rannassa, joten pilkille pääsisi helposti, mutta täältä olen saanut vain pieniä ahvenia, tosin niitä sitten riittää!
    Tänään sitten Honkilahdella Eurassa ja Pyhäjärvi sielläkin. Kairasin reikiä tolkuttomasti ja tulos oli 9,5 metristä pienellä morrilla narratut pari mikroahventa (siis mikronin kokoisia) ja yksi nanokiiski. Ohut siima, kovahko pohjoistuuli, syvyys, saatu saalis ja morrin uittaminen pyyntisyvyyteen aikaansai sen, etten jatkanut tuolla linjalla pitempään. Olen kyllä morrilla samalla järvellä uittanut pahemmissakin oloissa morria, mutta paljon tuloksekkaammin. Paikalla oli 6 pilkkijää eikä kukaan saaliillaan kehuskellut. 4 lopetti puolilta päivin ja häipyi. Me jatkoimme hämärän tuloon saakka laihoin tuloksin. Uitin tasureita 3, 4, 6, 8, 9, 10, 13, 15 metrin syvyydessä eikä kaiku näyttänyt kuin pari laiskaa nousua, joista puuttui kaikki sähäkkyys. Ei siis toivoakaan, että nousija olisi viitsinyt suunsa avata. Yleisesti kaikki kalat tuntuivat häipyneen paikalta, joten pettymys oli melkoinen. Pysymme ensi viikonloppuna kotivesillä.
    Vielä kun salama välkähti pari kerta mennessä, saan jännittää tulosta jonkin aikaa ja tuli sellainen ”Mitä varten minä tällaista oikein teen?”-tunne. Kokemuksesta tiedän näitä päiviä tulevan, mutta ei niitä niin raskaasti kannata ottaa. Siten kun kala syö ja saalista nousee, tuntemukset muuttuvat päinvastaisiksi ja velat saataviksi!
    Kiitos taas kivasta jutustasi, niitä on mukava lukea ja joskus mukava kommentoida!

    Vastaa
    • Kiitos kommentista Erkki! No on ollut vaikeaa sielläkin suunnalla. Joku ihme taika tuossa kalastuksessa kuitenkin on, kun se saa meidät höperöt lähtemään pakkaseen palelluttamaan sormet ja kun millään ei kehtaisi luovuttaa ja lähteä kotiin, vaikka luotain ei piirtäisi edes sitä yhtä sinttiä. Lapsenusko on hyvä näissä hommissa, kyllä se kala joskus syö ;)

      Tsemppiä ja kyllä niitä fileahvenia vielä löytyy iso kasa, usko minua! Kireitä siimoja :)

      Vastaa
  4. Kovin tarkkoja koordinaatteja en pysty antamaan, koska olen aika paljon kävellyt ja käyttänyt aikaa noitten paikkojen etsimiseen. Mutta sen verran voin sanoa että Etelä-Kallaveden puolella ja Hietasalo näkyypi.

    Vastaa
    • Ei missään nimessä tarkkoja koordinaatteja saa antaakaan ;) Lähinnä mietin, että mistä suunnalta uskaltaa Kallavedelle kalaan lähteä, kun on niin hirmuisen iso lätäkkö kyseessä ja onko isot selkävedet vielä alkuunkaan turvallisia.. Kokeilemallahan se selviää, Pirttilahti ainakin on ummessa ja siitä varmaan uskaltaa lähteä appuroita etsimään. Kireitä siimoja!

      Vastaa
  5. Lauantaina 17.12. puhkaisin Kallaveden neitseellisen jään Ritoniemen kulmilla. Jään paksuus keskimäärin n. 14 senttiä, paikoin oli ohuempaa. Suunnitelma raitapaitojen pään menoksi oli tehty jo viikolla. Kesällä löydetyt pakat oli tarkoitus kiertää. Kymmenien reikien jälkeen sain kosketuksen kaloihin. Todella heikkoa imua, härnäämisellä muutama parisataagrammainen ja kissakaloja.
    Muutaman tunnin kairailun jälkeen lähdin saunan lämmitykseen.

    Sunnuntaille 18.12. suunnittelin pimeästä pimeään reissua. Nyt suuntana viime vuotiset hyvät paikat. Ensimmäinen apaja, kymmeniä reikiä ja vedin vesiperää. Ei syvässä, ei matalassa, ei rinteessä. Siitä suunnistin kilometrin kävelyllä saaren päähän jossa assuille miellyttävät vedenalaiset pakat ja suojapaikat. Edelleen tyhjää. Sain kuitenkin seuraa lähimökistä seuraani tulleesta kultaisesta noutajasta. Siinä pohdittuani seuraavaa siirtoa päädyin palailemaan tulojäljille ja ajattelin kokeilla matalan keskellä olevaa monttua. Siirtymällä kultainen noutaja ajatteli että lyöttäydyn tuon kalamiehen matkaan ja niin se seurasi kuin hai laivaa. Komensin sitä useampaan kertaan kotiaan kohti, mutta se varmasti ajatteli tämän kävelyn olevan hauskaa eikä hievahtanut seurastani minnekään.
    Kokeilin vielä vanhoja reikiäni, niissäkin hiljaista kuin haudassa. Jatkoin kävelyä saaren poikki ja pääsin oikaisemalla matalaan muutaman metrin vedelle ja koira seurasi edelleen perässä. Jo ensimmäisestä reiästä ”montulla” oli eloa. Muutamia kissakaloja ja sitten alkoi isomman otti. Puolenkymmentä parisatasta nousi kuin putkesta. Putki katkesi kun koiran isäntä oli ajanut autollansa puolen kilometrin päähän parkkiin ja oli tulossa hakemaan koiraa. Koirapa ei antautunut pantaan. Ajattelin auttaa ja kutsuin koiran luokseni ja pidin sitä kiinni että omistaja sai sen hihnaan. Kerroin olleeni useampia vuosia Savon Nuuskujen TOKO-kouluttaja ja positiivisessa hengessä annoin isännän ja koiran luottamuksen nostamiseen ohjeita. Heidän lähtiessään päätin laittaa kirivaihteen päälle ja istua vain minuutin reiällään. Näin löysin vielä yhden paikan mistä nousi muutama lähes pannulle laitettava. Siinä huomasinkin hämärän laskeutuvan ja nostin Nokialaista siitä autoa kohti. Hieman tuulta, raitista ilmaa, liikuntaa ja ahvenet fileet pakkaseen. Lähes täydellinen päivä.

    Vastaa
    • Moi Olli ja kiitos mukavasta kommentista! Sinullahan alkoi kausi mukavasti ja ahventa löytyi syötäväksi asti, töitä kyllä näköjään piti tehdä. No pilkillä käyminen ja reikien kairaaminen on parasta hyötyliikuntaa :)

      Hyvä homma, että koira pääsi turvallisesti omistajansa luo :)

      Minä olinkin unohtanut tuon Hirviselän alueen, täytyypäs itsekin tässä lähiakoina käydä kesän paikkoja kokeilemassa, jos siellä kerran jäätä jo on ?

      Vastaa

Leave a Comment