Kyllä tätä on odotettu!

You may also like...

10 Responses

  1. Jari Määttä sanoo:

    Joo, kyllä tänään avattiin kaverin kanssa pilkkikausi ja ahventen osalta enimmäkseen oli tosiaan morripäivä täällä. Reilu 60 ahventa tuli, jonkun mielestä varmaan kukkokokoa mutta paistinpannulla paistettunakin kelpasi syödä itsepyydettyä muutaman viikon rospuuttokauden jälkeen. Tirriäisten lisäksi tasureilla saatiin 2 haukea joista isompi oli 3,7 kiloinen.

    • Jaana Jekkonen sanoo:

      Teillähän on ollut hyvä reissu! Mukava, että päästiin jo näin hyvissä ajoin kausi aloittamaan, yleensä aina vasta vuoden vaihteessa on jäälle uskaltautunut :)

  2. Ville Pennanen sanoo:

    Oottelinkin jo sinun kauden alotusrapsaa :) Tuo Moilasen Pertin viherselkänen tasuri toimi muuten eilen parhaitten Kallavedellä, vaikka syönti olikin melko heikkoa. Kymmenen ahventa kooltaan noin 200-500g + muutama hauen tumppi tuli ylös.

    • Jaana Jekkonen sanoo:

      Missä päin Kallavettä kävit? Tosi hyviä ahvenia sait, vihreä on kyllä kova väri Kallavedellä. Mielenkiintoista päästä Kallavedellekin tasureita kokeilemaan, ehkäpä jo viikonloppuna uskaltais jonnekin päin lähteä :)

  3. Aloitettu on jo! Tampereen Pyhäjärvellä käyty neljä kertaa ja joka reissulla muutama ahven ja filettä on syöty pari kertaa. Suurimmat ovat olleet parisataagrammaisia. Ei riitä pääruuaksi, mutta alkuruokana on käytetty. Eka kerralla (2.12) oli sen verran heikot jäät, että jäimme lahdelle. Muuten olemme päässeet niemelle ja siellä on noin kolmisen metriä syvää, nyt kun vesi on korkealla. Keväällä syvyys tippuu joskus puoleentoista metriin. Vesistö on säännöstelty. Asun itse aivan Pyhäjärven rannassa, joten pilkille pääsisi helposti, mutta täältä olen saanut vain pieniä ahvenia, tosin niitä sitten riittää!
    Tänään sitten Honkilahdella Eurassa ja Pyhäjärvi sielläkin. Kairasin reikiä tolkuttomasti ja tulos oli 9,5 metristä pienellä morrilla narratut pari mikroahventa (siis mikronin kokoisia) ja yksi nanokiiski. Ohut siima, kovahko pohjoistuuli, syvyys, saatu saalis ja morrin uittaminen pyyntisyvyyteen aikaansai sen, etten jatkanut tuolla linjalla pitempään. Olen kyllä morrilla samalla järvellä uittanut pahemmissakin oloissa morria, mutta paljon tuloksekkaammin. Paikalla oli 6 pilkkijää eikä kukaan saaliillaan kehuskellut. 4 lopetti puolilta päivin ja häipyi. Me jatkoimme hämärän tuloon saakka laihoin tuloksin. Uitin tasureita 3, 4, 6, 8, 9, 10, 13, 15 metrin syvyydessä eikä kaiku näyttänyt kuin pari laiskaa nousua, joista puuttui kaikki sähäkkyys. Ei siis toivoakaan, että nousija olisi viitsinyt suunsa avata. Yleisesti kaikki kalat tuntuivat häipyneen paikalta, joten pettymys oli melkoinen. Pysymme ensi viikonloppuna kotivesillä.
    Vielä kun salama välkähti pari kerta mennessä, saan jännittää tulosta jonkin aikaa ja tuli sellainen ”Mitä varten minä tällaista oikein teen?”-tunne. Kokemuksesta tiedän näitä päiviä tulevan, mutta ei niitä niin raskaasti kannata ottaa. Siten kun kala syö ja saalista nousee, tuntemukset muuttuvat päinvastaisiksi ja velat saataviksi!
    Kiitos taas kivasta jutustasi, niitä on mukava lukea ja joskus mukava kommentoida!

    • Jaana Jekkonen sanoo:

      Kiitos kommentista Erkki! No on ollut vaikeaa sielläkin suunnalla. Joku ihme taika tuossa kalastuksessa kuitenkin on, kun se saa meidät höperöt lähtemään pakkaseen palelluttamaan sormet ja kun millään ei kehtaisi luovuttaa ja lähteä kotiin, vaikka luotain ei piirtäisi edes sitä yhtä sinttiä. Lapsenusko on hyvä näissä hommissa, kyllä se kala joskus syö ;)

      Tsemppiä ja kyllä niitä fileahvenia vielä löytyy iso kasa, usko minua! Kireitä siimoja :)

  4. Ville Pennanen sanoo:

    Kovin tarkkoja koordinaatteja en pysty antamaan, koska olen aika paljon kävellyt ja käyttänyt aikaa noitten paikkojen etsimiseen. Mutta sen verran voin sanoa että Etelä-Kallaveden puolella ja Hietasalo näkyypi.

    • Jaana Jekkonen sanoo:

      Ei missään nimessä tarkkoja koordinaatteja saa antaakaan ;) Lähinnä mietin, että mistä suunnalta uskaltaa Kallavedelle kalaan lähteä, kun on niin hirmuisen iso lätäkkö kyseessä ja onko isot selkävedet vielä alkuunkaan turvallisia.. Kokeilemallahan se selviää, Pirttilahti ainakin on ummessa ja siitä varmaan uskaltaa lähteä appuroita etsimään. Kireitä siimoja!

  5. Olli Ljokkoi sanoo:

    Lauantaina 17.12. puhkaisin Kallaveden neitseellisen jään Ritoniemen kulmilla. Jään paksuus keskimäärin n. 14 senttiä, paikoin oli ohuempaa. Suunnitelma raitapaitojen pään menoksi oli tehty jo viikolla. Kesällä löydetyt pakat oli tarkoitus kiertää. Kymmenien reikien jälkeen sain kosketuksen kaloihin. Todella heikkoa imua, härnäämisellä muutama parisataagrammainen ja kissakaloja.
    Muutaman tunnin kairailun jälkeen lähdin saunan lämmitykseen.

    Sunnuntaille 18.12. suunnittelin pimeästä pimeään reissua. Nyt suuntana viime vuotiset hyvät paikat. Ensimmäinen apaja, kymmeniä reikiä ja vedin vesiperää. Ei syvässä, ei matalassa, ei rinteessä. Siitä suunnistin kilometrin kävelyllä saaren päähän jossa assuille miellyttävät vedenalaiset pakat ja suojapaikat. Edelleen tyhjää. Sain kuitenkin seuraa lähimökistä seuraani tulleesta kultaisesta noutajasta. Siinä pohdittuani seuraavaa siirtoa päädyin palailemaan tulojäljille ja ajattelin kokeilla matalan keskellä olevaa monttua. Siirtymällä kultainen noutaja ajatteli että lyöttäydyn tuon kalamiehen matkaan ja niin se seurasi kuin hai laivaa. Komensin sitä useampaan kertaan kotiaan kohti, mutta se varmasti ajatteli tämän kävelyn olevan hauskaa eikä hievahtanut seurastani minnekään.
    Kokeilin vielä vanhoja reikiäni, niissäkin hiljaista kuin haudassa. Jatkoin kävelyä saaren poikki ja pääsin oikaisemalla matalaan muutaman metrin vedelle ja koira seurasi edelleen perässä. Jo ensimmäisestä reiästä ”montulla” oli eloa. Muutamia kissakaloja ja sitten alkoi isomman otti. Puolenkymmentä parisatasta nousi kuin putkesta. Putki katkesi kun koiran isäntä oli ajanut autollansa puolen kilometrin päähän parkkiin ja oli tulossa hakemaan koiraa. Koirapa ei antautunut pantaan. Ajattelin auttaa ja kutsuin koiran luokseni ja pidin sitä kiinni että omistaja sai sen hihnaan. Kerroin olleeni useampia vuosia Savon Nuuskujen TOKO-kouluttaja ja positiivisessa hengessä annoin isännän ja koiran luottamuksen nostamiseen ohjeita. Heidän lähtiessään päätin laittaa kirivaihteen päälle ja istua vain minuutin reiällään. Näin löysin vielä yhden paikan mistä nousi muutama lähes pannulle laitettava. Siinä huomasinkin hämärän laskeutuvan ja nostin Nokialaista siitä autoa kohti. Hieman tuulta, raitista ilmaa, liikuntaa ja ahvenet fileet pakkaseen. Lähes täydellinen päivä.

    • Jaana Jekkonen sanoo:

      Moi Olli ja kiitos mukavasta kommentista! Sinullahan alkoi kausi mukavasti ja ahventa löytyi syötäväksi asti, töitä kyllä näköjään piti tehdä. No pilkillä käyminen ja reikien kairaaminen on parasta hyötyliikuntaa :)

      Hyvä homma, että koira pääsi turvallisesti omistajansa luo :)

      Minä olinkin unohtanut tuon Hirviselän alueen, täytyypäs itsekin tässä lähiakoina käydä kesän paikkoja kokeilemassa, jos siellä kerran jäätä jo on ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.