Lentävä kuha ja muita kalahavaintoja

Ihanaa, kun kesä alkaa pikkuhiljaa asettumaan tänne meillekin päin. Lämpötila huitelee jo parissa kympissä ja eilen illalla pystyin kalastamaan ilman toppavaatteita. Perjantai- ja lauantai-iltoina jouduin vielä pukemaan veneessä toppahousut päälle. Minun mielestä viralliseksi kesän määritelmäksi Suomessa voisi laittaa sen, että ‘kesä alkaa siitä hetkestä, kun ulkona pärjää vuorokauden ympäri ilman talvivaatteita’. Eli täällä Savossa se olisi nyt =)

Viime viikolla oli aika kovia tuulia ja pitkin viikkoa katselin viikonlopun tuuliennusteita pelottavin tuntein. Etelä-Suomessa puuskatuulet olivat myrskylukemissa ja koko ajan vaan toivoin, että kovimmat myräkät eivät yltäisi Kuopioon asti. Perjantaina oli hieno keli ikkunasta katsottuna, mutta tuuli oli sen verran kova, että vesille uskalsi vasta illalla. Tehtiin pikapisto Pohjois-Kallavedelle, jossa ei olla tänä vuonna vielä käytykään. Laskettiin vene Julkulan venerannasta, sillä siellä on hyvä ramppi ja parkkitilaa autolle.

Tuuli ei ollut tosiaankaan tyyntynyt minimiin, vaan isolla selällä aallokko oli tosi kova. Kalastettiin saarien suojissa ja kuten arvata saattaa, kalaa ei löytynyt. Oikeastaan aina kovalla tuulella kalojen löytäminen on hankalaa ja tottakai se voi osittain johtua siitä, että kalastuspaikat ovat rajalliset. Niin sanotuille hyville selkäpateille ei voi mennä ja ehkä ne kalat ovatkin siellä.

Löydettiin kymmenen jälkeen yksi jättimäinen ahvenparvi, mutta ahventen koko oli luokkaa “hannapartanen”, tarkoitan siis kalakukkokokoa. En ole koskaan tiennyt, että 50 grammaisetkin ahvenet ottavat jigiin! Kuinka moni muu on jigitellyt kukkoahvenia? =)

Jigailua Kallavedellä =D

Parven seassa oli myös kuhia, mutta nekin olivat ihan pieniä. Sen kerran kun löytää Kallavedestä hyvin syövää kalaa, niin koko on naurettavan pientä. Kalaa oli paljon ja veneessä kävi tosi monta ahventa, mutta se koko ei aivan täysin miellyttänyt ?

Alamittaa Pohjois-Kallavedeltä

Ihania nämä kesäyöt, kun ei tule pimeää ollenkaan. Tai kai se tästä nyt alkaa pimenemään pikkuhiljaa, mutta ainakin vielä pystyisi kalastamaan läpi yön. Ja kuha kuulemma syö yölläkin, nyt olen useammaltakin henkilöltä kuullut, että he ovat olleet kalassa yöllä ja kuhaa on tullut. Ja ehkä yöllä tulee paremmin sitä isompaakin kuhaa.

Näin valoisaa oli kello 23.48

Lauantaina tuuli oli päivällä taas melko kova, mutta illaksi lupasi tyyntyvää. Minulla on ollut mielessä Koirus-niminen vesistö, se on Sotkanselän “alapuolella”. Sotkahan taas on Kallaveden alapuolella eli periaatteessa Koirukselle pääsisi vaikka Pirttilahdesta, jos bensatankin koko riittäisi :)

Päätettiin laskea vene Sotkanniemestä ja hurauttaa Sotkan kautta Koirukselle. Olin katsonut tuuliennusteesta tuulen suunnan ja nopeuden, ja Koirus oli juuri sopivan suuntaisesti itätuuleen nähden.

Sotkanniemessä karmea totuus paljastui. Tuuli oli ihan hirveä ja järvellä näkyi isoja vaahtopäitä. Meinasin jo hylätä koko kalastusajatuksen tai ainakin vaihtaa järveä, mutta toisaalta Koiruksella ei ehkä olisi niin kova aallokko. Lähdettiin uhmaamaan myrskyä ja aika monta kertaa kastuin märäksi menomatkalla, kun isompi aalto roiskautti vedet päälle. Viimein kuitenkin päästiin määränpäähän ja onneksi aallokko oli puolet pienempi Koiruksen puolella, huh.

Matkalla sai muutaman kerran virkistävän vesikasteen

Sitten vain kaloja etsimään! Huhujen mukaan Koiruksella on isoja kuhia ja ahvenia ja olin tosi innoissani päivästä. Kului tunti, kului toinen. Ehkä kohta löytyy kalaa. Kului kolmaskin tunti ja minua alkoi vähän epäilyttämään ne huhupuheet. Tuli mieleen tyhjä Kallavesi. Missähän ne isot kalat mahdollisesti ovat?

Luotain ei millään suostunut piirtämään kaloja pohjaan ja epäilin jo anturin asentoa, että ehkä se on kääntynyt huonoon kulmaan. Ei ollut. Sitten epäilin moottorista tulevan potkurivirran sekoittavan luotainta. Nostin moottoria, mutta kaloja ei siltikään näkynyt. Laskin moottoria ja sama juttu. Ehkä uusien aurinkolasien polaroid-ominaisuus suodattaa kalat luotaimen näytöltä? Katsoin näyttöä ilman laseja ja yhtä tyhjää se piirsi silti.

Yksi kala sieltä, toinen täältä

Olin ajanut päivän aikana 20 kilometriä, kun löysin ensimmäiset paremmat kalanäytöt. Oikeastaan oltiin jo lähdössä Sotkaa kohti, kun kalaa alkoi löytymään. Veneessä kävi muutamia ahvenia ja kuhia, mutta niistä isoista ei saatu havaintoja. Tai yksi havainto kävi tärppäämässä ja se kun olisi tullut ylös asti, niin kylläpä olisi kelvannut valokuvia esitellä. Valitettavasti se jäi nyt vain kertomuksen varaan, mutta kyllä siellä Koiruksella ainakin se yksi iso on.

Koiruksen ahvenet olivat pitkiä ja laihoja

Ostin itselleni lelun, jolla saa vähän tilastotietoa kalareissujen jälkeen. Kalalaskuri :) Ihan mukava vekotin, eipähän tarvitse päivän päätteeksi muistella ja arvuutella, että sainkohan minä kaksi vai kolme kalaa. Talvella tuolle vekottimelle on varmaan vähemmän käyttöä, silloin tulee niin usein tyhjiä reissuja :) Voisinkin vuokrata tuon talveksi jollekin pro-kalastajalle ?

Uusi lelu

Kello alkoi olla lähellä puolta yötä ja löysimme syövää ahventa vielä siihen aikaan. Ihmeellistä! Juha sai yhden n. 300g ahvenen, jolta tippui kalanpoikanen suusta. Ihmettelimme kuoreen väriä, sillä tottakai oletimme pikkusintin olevan kuore.

Hämmästys oli suuri, kun kalanpoikanen paljastui kuhaksi! Aloin miettimään, että uivatko kuhanpoikaset samanlaisissa parvissa kuin kuoreet tai muikut? Vai ovatko parvet pienempiä? Näin Koiruksella pitkin päivää pieniä yksittäisiä kalakaaria välivedessä aika lähellä pintaa, olisivatko ne voineet olla kuhanpoikasia? Onko kukaan koskaan nähnyt ahvenen mahassa kuhaa?

Eikös tämä ole kuhanpoikanen? Piikikkäät evät sillä ainakin oli selässä..

Koti ja oma sänky alkoivat kutsumaan, joten päätimme lähteä kohti Sotkanniemeä. Tuulikin oli onneksi tyyntynyt täysin. Olin aivan varma, että olemme ainoat mattimyöhäiset järvellä, mutta vielä mitä, matkan varrella oli VIISI kalastusvenettä! Ja kello oli kaksitoista :)

Kohti rantaa

Koirus oli kiva järvi ja sinne tulee palattua varmasti vielä uudestaankin.

Kyllähän näitä maisemia katsoo =)

Päivän saldo 22 kalaa :)

Olen monesti julkaissut blogitekstin sunnuntai-iltana, mutta eilen täytyi vähän poiketa perinteistä, sillä olin illalla vielä kalassa. Kallavesi ei antanut ruokaa, Koirus ei antanut ruokaa ja oikeastaan ainoa ravinnon lähde on tänä kesänä ollut Leppävirralla sijaitseva Unnukka. Nälkä kurni mahassa, joten eilinen reissu suuntautui sinne.

Laskimme veneen Unnukanrannasta Leppävirralta ja siinä on parin kilometrin matkalla 10km/h nopeusrajoitus. Ehkä vesillä rajoituksia ei valvota niin tarkkaan, sillä ylinopeutta ajavia oli paljon. Itse lyrryytin kymppiä ja isommat veneet ajoivat sivuilta ohi. En tiedä oliko se tietämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä, mutta harmittaa matkan varrella olevien laituripaikkojen omistajien puolesta, kun veneet kolisivat laitureissa. Ja kyllähän siinä väylän vieressä oli myös uimaranta hyppytorneineen, joten huonolla tuurilla joku uimari ei ehdi alta pois.

Ajoin suoraan yhdelle hyvälle “ruokapaikalle”, josta olemme aiemmin saaneet syömäkoon ahvenia. Kylmälaukku oli mukana, joten muutama puolikiloinen maistuisi. Ei siinä paikalla luotain kovin kummoista piirtänyt, mutta joitain kaloja saatiin. Ei kuitenkaan vielä täytettä kylmälaukkuun, vaikka pari mittakalaa veneessä kävikin.

Ei ihan mukaan otettavan kokoinen

Alkuun tuuli kiusasi meitä sielläkin, mutta kyllä vene ankkurissa pysyi. Kaloja kävi veneessä hitaaseen tahtiin, joten lähdimme etsimään uusia paikkoja. Suuria kalaryppäitä ei löytynyt ja muutenkin kalaa oli paljon vähemmän liikkeellä, kuin kyseisellä järvellä aiemmin. Juha sai yhden mittakuhan, jonka päätimme ottaa mukaan.

Ahvenparvi

Omaan leluun tuli aina välillä +1, mutta vielä oltiin kaukana kunnon jättipoteista. Lelun laskuriin mahtuu 9999, sellainen olisikin jo ikimuistoinen reissu, jos laskurin saisi ympäri. No ehkä unissaan.. tai elämän aikana.

Suurin osa kuhista oli alamittaisia

Illansuussa lähdimme rantaa kohti ja päätin vielä ajaa yhden saaren penkan kautta. Siellä oli ihan selkeä kuhien pesä, sillä kun ajoin luotaimen kanssa hissukseen, niin luotain piirsi pohjaan pienen montun ja montun täyteen kuhia.

Kokeilimme heti vertikaalijigausta montun päällä ja kyllähän sieltä kuhia nousi. Saimme vielä kolme mittakuhaa ja lopulta kylmälaukussa oli neljä kalaa. Se olikin juuri sopiva määrä kaksikerroksiseen Muurikkaan, joten luvassa oli taas sitä ihanaa savukuhafileherkkua.

Ajoin hitaasti kohti rantaa ja yhteen kohtaan luotain piirsi paljon kalaa. Siinä oli vettä vain viisi metriä ja muutenkin alue oli kartan perusteella tylsä. Tasainen ja matala, jossa ei ollut mitään erikoisia pohjan muotoja. Mutta kun luotain sanoi, että siinä on kalaa, niin uskottava se oli.

Hauki kävi veneessä

Ehkä tulee aivan liikaa tuijotettuakin sitä karttaa ja kokeiltua vain ne “oppikirjan” mukaiset paikat. Pitäisi joskus etsiä kalaa pelkällä luotaimella ja unohtaa kartta kokonaan. Mutta sitten minun tuurilla moottori kopsahtaisi kiveen. Joka tapauksessa tuo eilinen paikka antaa vähän vinkkejä Kallavedellekin, täytyy kokeilla jatkossa enemmän niitä “tylsiäkin” paikkoja, tiedä minkälaisia kalan pesiä ne todellisuudessa olisivatkaan.

Niin, se viimeisin paikka. Siinä oli sekaparvi, jossa oli kuhaa, ahventa ja haukea. Ja kaikki kalat viiden metrin vedessä! Yksi ahven sylkäisi jonkun lättänän kalan, voisiko olla lahna?

Mikä on tämän lättänän laji?

Pohjassa näkyi silppua ja ehkä ne pedot olivatkin siellä pikkulättänöiden perässä. Tänä viikonloppuna nähtiin kaksi erikoisempaa saaliskalaa ahvenen suussa, jotenkin sitä aina kuvittelee, että ahven syö vain kuoretta ja muikkua.

Heittelin Savage Gearin Bleak Paddle Tailia, sillä se oli lähimmäksi sitä lättänälahnan väriä. Päivällä kyseinen jigi ei toiminut ollenkaan, mutta illalla tuossa paikassa taas toimi. Olin juuri heittänyt jigin kauaksi, kun näin luotaimesta, että veneen alla oli hyviä kaloja.

Aloin kelaamaan jigiä nopeasti veneeseen, että saisin sen vertikaalilla veneen alle. Jigi oli jo lähellä venettä ja juuri nousemassa pintaan, kun näin jotain ihan uskomatonta. Lentävän kuhan!

Harmi, kun en luonnollisestikaan saanut tilanteesta valokuvaa, mutta kuha hyppäsi vedestä vauhdilla juuri pintaan tulleen jigin perässä ja teki varmaan metrin ilmalennon veden päällä! Ja 99% varmuudella se oli kuha, kooltaan se ei ollut kuin ehkä max 40cm. Luulin, että se hyppää veneeseen, mutta sinne se sukelsi veneen alle. Oletteko koskaan nähneet vastaavaa?

Taas tuli nähtyä ja koettua uusia asioita kalareissuilla, on tämä vaan mukava harrastus! Ja kelitkin olivat kesäiset, vaikka tuuli vähän sotkikin kuvioita. Kuha on selkeästi aktivoitunut ja sen käytös on livakkaa, kuin hauella. Pariin otteeseen luulin siiman päässä olevan hauen, kun yleensä kuha on tullut sukkana veneeseen. Nyt ne rimpuilivat hurjina ja käyttäytyivät kuin vastarannan kiisket vaikka olivatkin eri lajia.

Seuraavaa leikkimiskertaa odotellessa =)

Pikkuisen maistoin ja totesin erittäin hyväksi =)

Hieno viikonloppu, kuinkas se teillä sujui? :)