Neljä reissua, kaksi kalaa

Nyt menee heikosti :) Kirjoita siinä sitten kalastusblogia, kun kalastusreissujen aikana ei tapahdu mitään! Ja niitä reissuja on nyt neljä takana.

Viime maanantaina lähdettiin kokeilemaan Rönön sunnuntaina pieniä, mutta hyviä merkkejä antanut paikka. Sinnehän meni jäätie, joten kulku oli helppoa. Isommista kaloista ei kuitenkaan saatu havaintoja ja minulla päivän ainokainen oli sormen mittainen ahven, hurraa.

Kuulin, että Kallavedestä on saatu morrivehkeillä hyviä ahvenia, joten ajattelin hakea seuraavalle reissulle toukkia. Olisihan se kiva saada muutama ahven, vaikka sitten toukkien avulla. Keskiviikkona suunnattiin Kelloselälle. Viima oli aika kova ja jää tosi loskaista, joten reikien tekeminen oli hirveää. Kovin suurta nautintoa reissusta ei saanut ja kaiken “kruunasi” totaalinen kalattomuus. Kaloja ei yksinkertaisesti ollut koko Kelloselällä, yksi meidän porukasta taapersi useamman kilometrin etsien kaloja, mutta lopulta se oli uskottava, että eivät ne siellä olleet. Eipä siis auttaneet toukatkaan kalojen narraamisessa. Koti kutsui.

Kelloselkä ei antanut mitään

Perjantaille oli tiedossa “varma reissu”. Pääsin Sepon mukaan Sotkalle ja vielä moottorikelkalla! Seppo kyllä tuntee Sotkan kalapaikat ja mikäpäs siinä on kelkan perässä istua, kun pian pääsee melko varmasti isoja körmyjä nostelemaan. Seppo oli edellisenä päivänä käynyt testaamassa paikat ja kyllä sieltä ahventa oli tullut. Lähdettiin lossilta kohti hyviä apajia. Puolessa välissä matkaa vesien valuessa silmistä mietin, että miksi kukaan ei ole keksinyt jotain suojaa kasvoille kelkkailuun. Viima oli nimittäin aika kova. Sitten tajusin visiirin olevan ylhäällä ja pienellä kädenliikkeellä viima helpotti heti :)

Edellisen päivän avannot piirsivät kalaa, mutta harvoin olen niin nirsoja kaloja tavannut. Ei edes pelkkä morri kärpäsen toukilla kelvannut. Ihan ihmeellistä. Seppo sai pienen hauen, mutta siihen jäi ensimmäiseltä paikalta ylös tulleet kalat. No, ei muuta kuin kohti uusia mestoja. Mentiin eräälle kympin vedelle, josta on kuulemma kuhaakin noussut. Pistin ensimmäisenä Sillin ysin uimaan, sillä se on Sotkan kuhille toiminut.

Ehdin laskemaan tasurin kutoseen, kun pohjasta irtosi viiva. Se vahvistui koko ajan lähestyessään. Hyvin hidas nousu ja kyllä kuha kävi mielessä. Pidin tasurin hievahtamatta paikallaan. Kala oli noussut kolme metriä pohjasta ja valmistauduin tärppiin. Otin paremman otteen ongesta ja samalla tasuri liikahti vähän. Kala säikähti ja kääntyi takaisin pohjaan. Pienestäpä loukkaantui :( Sen jälkeen kalasta ei tullut enää havaintoja. Ronkelilla päällä kaikki lajit.

Kello oli jo iltapäivän puolella ja käväistiin vielä testaamassa yksi paikka. Seppo sai siitä pari siikaa ja sären. Minulle ei ensimmäistäkään kalaa koko päivänä. Ja ahvenista ei siis mitään havaintoja, Seppokin oli huuli pyöreänä :) Olipas muuten petollisen näköisiä tummia alueita lossin lähettyvillä. Omat lempparipaikat Likosaarten kupeessa taitavat jäädä tältä keväältä käymättä. Siellä oli yksi tyyppi tippunut jäihinkin kolmisen viikkoa sitten.

Seppo siikoja narraamassa

Tänään mentiin taas piipahtamaan Virmasvedellä. Olin 99% varma, että kalaa ei edelleenkään löydy ja aikalailla oikeassahan minä olin. Päivän saldona yksi “kukkokala” ja kai se on myönnettävä, että morrilla sen sain :) Suurimman osan päivästä kyllä uittelin tasureita, mutta niihin ei tärppiäkään. Pilkittiin 3-18 metrin vedessä, missähän lie ovat ahvenet..

Virmasvesi 6.3.2016 kello 6.37

Lähes tyhjä reissu ei harmita ollenkaan, sillä päivä oli ihan huippu pilkkipäiväksi. Oltiin jäällä jo puoli seitsemältä ja aamulla satoi lunta jonkun aikaa. Sitten se lakkasi ja olipas mukava pilkkiä, kun ei sormia paleltanut. Myös kairaaminen sujui ihanasti ja reikiä tuli tehtyä kiitettävä määrä. Jää oli kuivaa ja terävä kaira upposi siihen helposti.

Kassi-Alma avaruustukikohtansa kanssa

Jäällä oli aika paljon nuoskalunta, joten kävely oli melko raskasta, mutta sekin otettiin liikunnan kannalta. Useampi kilometri tuli vaelleltua ja kai se on uskottava, että ahvenet ovat hävinneet Savosta. Ei löydy rannoilta eikä kelkalla etsittynä seliltä. Missäs ne muka enää voisivat olla?

Ahkera tyhjän ruudun tuijottaja

Ahtiko se siinä?

Ensi viikolla käydään testaamassa Sonkari mummolavierailun lomassa. Ehkä se ahven alkaa vihdoinkin syömään ja joudun soittamaan mummon hakemaan hirmuiset ahvensaaliit traktorilla rannasta =)