Pääsiäinen Kallavedellä

sunnuntaina 16.4.2017 | by Jaana Jekkonen | 4 kommenttia

Kyllä, siellä tuli kolme päivää ravattua, vaikka joitain viikkoja sitten uhosin unohtavani koko Kallaveden. Sieltä on ollut koko talven hankala löytää ahvenia ja tarpeeksi monen tyhjän reissun jälkeen siellä ei kiinnostanut enää edes käydä.

Kaiken järjen mukaan jäiden piti olla nyt lähdössä, mutta pakkanen se vaan kiristyi ja jäät pysyvät. Kuka olisi uskonut, että vielä huhtikuun puolen välin jälkeen pääsee Kallaveden selkävesille pilkille. En minä ainakaan. Viime vuonna vappuna heitettiin jo ensimmäinen avovesikeikka, tänä vuonna ei sama tule toistumaan.

Kävin viikolla kaverin kanssa Sotkalla pilkillä ja aika hullun hommaahan se oli. Lähdettiin aamulla jo puoli viideltä matkaan ja ensimmäiset ahvennäytöt nähtiin luotaimessa vasta kahdeksan jälkeen. “Kannatti” siis olla kärppänä pelipaikoilla ennen auringonnousua.

Pilkkimistä kuutamossa

Aamulla oli lyhyt ahvenen syöntipiikki ja ahvenet nousivat keltamaha-Nulikalle monta metriä. Ehdin saamaan kolme otettavaa ahventa, jonka jälkeen tuli tyhjyys. Alunperin säätiedotus lupaili mukavaa pilvistä keliä ja toiveet kalantulolle olivat kovat. Aamun valjettua tajusimme, että taivaalla ei ollut pilven pilveä. Aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta heti noustuaan ja se varmaan oli myös syynä tyhjään luotaimen näyttöön.

Aamulla sydän meinasi pysähtyä, kun keltamaha-Nulikkaa kävi katsomassa niin iso kala, ettei tosikaan. Se oli isoin kala, jonka olen koskaan luotaimessa nähnyt. Luulen, että se oli kuha, kun se nousi sen verran hitaasti. Ahvenhan se ei voinut olla, sillä kymmenen kilon ahvenia ei ole olemassa. Tiedän, että Sotkalla on tosi suuria kuhia, Happosen Seppokin on saanut kahdeksan kiloisen joitain vuosia sitten. Onneksi tuo Nulikkaa katsomassa käynyt kuha ei tärpännyt, se olisi muuten ollut sen keltamahan loppu. Juuri menetin yhden Nulikan Sotkan pohjaan, pää ei kestäisi, jos toinekin olisi lähtenyt ;)

Vaikka näyttöön piirtyi useampi viiva, kyseessä oli yksi kala

Tasurin viiva näkyy jännitteen alla pienenä mustana katkonaisena viivana

Ei tärpännyt, olisin sen varmasti tuntenut

Aamun pikasyöntipiikki oli siis hetkessä ohi ja sen jälkeen pilkimme monta tuntia tyhjää. Aurinko aiheutti minulle kovan päänsäryn ja tietenkään ei ollut edes lääkkeitä mukana. Sinnittelin silti avannolla kaloja odottaen.

Puolen päivän maissa Nulikkaa tuli joku kala katsomaan ihan välivedestä. Värisytin tasuria ylöspäin ja sain kalan tärppäämään. No siikahan se siellä! Ihan hyvänkokoinen siika, joka ikävä kyllä mahan aukaisun jälkeen paljastui sekä lokkilapamadon että haukimadon kantajaksi. Jäi se kala syömättä :(

Ota siika pois

Miksi olit matoinen siika?

Iltapäivällä oli pakko vaihtaa tasuri morriin. Jotain piti keksiä, kun millään avannolla ei ollut elonmerkkejä. Laitoin ison kromisinisen volframimorrin veteen ja luotaimen näyttö lähestulkoon räjähti. En ole koskaan saanut morrilla sellaista reaktiota kaloissa aikaan ja pohjasta lähti todella monta kalaa kohti laskeutuvaa morria.

Ihan ihmeellistä, miten kalat osaavatkin jurottaa pohjassa hievahtamatta ja saat heilutella vaikka sataa eri tasuria niiden yläpuolella. Sinä päivänä totuus oli, että tasurit eivät kiinnostaneet ahvenia pätkääkään. Voisikohan siitäkin syyttää sitä aurinkoa…

Luulin löytäneeni kunnon ottipelin, mutta valitettavasti morri jaksoi kiinnostaa kaloja vain hetken. Ja jännä homma, että jos morrin sattui laskemaan pohjaan, kalat säikähtivät sitä ja painuivat itsekin pohjaan. Jouduin morrittelemaan kolme metriä pohjan yläpuolella, ainoastaan silloin sain kalat tärppäämään.

Iltapäivällä vaihtelin morreja ja uusi morri jaksoi aina innostaa kaloja vähän aikaa ja sitten tuli kyllästyminen. Muutamia ruokakaloja vielä nousi ja vaikka päänsärky vaivasikin koko iltapäivän ja kalat olivat tosi ronkeleina, sain ihan kohtuuhyvän satsin ahvenia.

Sotkan potti

Pääsiäisen päivät vierähtivät Kallavedellä. Siellä on yksi paikka, joka antaa lähes aina kaloja, mutta jalkapelissä sinne ei aina kehtaa lähteä kävelemään, varsinkaan jos jäällä on lunta. Nyt siellä oli hyvä liikkua ja pääsiäisen kuntoilut tulivat kuin itsestään. Siltä alueelta minulla talven isoin ahven on 955g ja alkutalvesta sekä viime keväänä sieltä löytyi myös hyvänkokoista ahventa. Siinä on ollut joka kerta kalaa, kun ollaan käyty. Töitä joutuu tekemään ja etsimään kalaa ahkerasti, sillä alue on iso.

Koko pääsiäisen ajan oli melko kovat pakkaset ja kun siihen lisättiin inhottava pohjoistuuli, meinasimme jäätyä useaan otteeseen jäälle. Jään paksuus oli noin 40cm, joten hyvällä tuurilla vielä ensi viikonloppuna uskaltaa mennä pilkille.

Kala oli nirso koko pääsiäisen, mutta saimme silti jonkun verran kalapussiin täytettä. Pitkänä perjantaina luotto paikkaan meinasi rapistua, sillä kalaa ei oikein näkynyt missään. Ylös tulleiden keskikoko oli todella pientä, kunnes Juha sai reilun puolikiloisen keltamahaisella Kalarosvolla. Itselläni oli yhdessä vavassa keltamahainen Kalapele ja ajattelin, että kyllä se siihen keltamahaan iskee, jos keltainen kiinnostaa. Sormeni olivat täysin jäässä, joten tasurien vaihtaminen ei innostanut.

Kalapelen valmistaja Pekka Leino sanoi, että vedessä kaikki tasurin värit muuttuvat jossain syvyydessä harmaaksi ja epäili keltaisen muuttuvan juuri “oikeanlaiseksi” harmaaksi, joten ei ole ihmekään, että kuoreen ja muikun perässä uivat ahvenet kiinnostuvat keltamahoista.

Minulla on myös keltamahainen Kalarosvo ja siinä oleva keltainen on eri sävyinen kuin Nulikoissa. Juha siis sai hyvän ahvenen omalla rosvollaan ja kun etsin samalta alueelta lähes kaksi tuntia ahvenia saamatta yhtään kalaa luotaimen näyttöön, päätin vaihtaa yhteen onkeen keltamahaisen Kalarosvon.

Näköjään se oikea keltaisen sävy on pienestä kiinni. Tiputin Kalarosvon avantoon ja se oli yksi parhaista ilotulituksista, mitä olen koskaan nähnyt. Harmi, kun ilotulitus oli tosi lyhyt, mutta sentään kolme kalaa siitä ehdin nostamaan.

Keltamaha pystypyrstö Kalarosvo

Kalat varmasti jurottivat silloinkin pohjassa ja kun ne saivat oikeanlaisen ärsykkeen, kaikille tuli nälkä. Ikinä ei tiedä mikä väri voi laukaista syönnin. Silloin aurinko pilkahteli pilvien välistä ja ehkä keltamahassa olevat hileet olivatkin se viimeinen niitti, ei voi tietää.

Isoin ilotulituksesta saamani ahven oli 450g, mutta voi pojat, kun siinä olisi ollut tarjolla paljon samanlaisia. Luotaimen näytössä oli paksuja keltaisia viivoja, jotka kaikki nousivat tasurille. Edelleen mietin, että painuivatko kalat takaisin pohjaan vai lähtivätkö kokonaan pois siltä alueelta. Samanlaista joukkonousua en enää nähnyt, vaikka heiluttelin keltamahaa useilla avannoilla.

450g

Lauantaina suuntasimme samaan paikkaan. Menin suoraan ottireiälle, tiputin Kalarosvon keltamahan avantoon ja aloin odottamaan niitä keltaisia viivoja. Se paikka oli epäkunnossa, ei tullut nousun nousua. Kai se ahventen mielestä oli taas väärä sävy. Kun tietäisikin aina sen oikean..

Aamupäivä meni edellisen päivän paikkoja pommittaessa ja saaliskalojen koko oli reilua sataa grammaa. Pikkuisen jos kiitos saisi isompia.. Kalat olivat selkeästi syönnillään, sillä edellisen päivän ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja myös lauantaiaamuna yksi ahven sylki ihan sulamattoman kuoreen. Jossain siinä lähettyvillä ahven siis söi, vielä kun löytäisi paikan.

Kuore lensi pikkuahvenelta suusta

Kello oli jo yli kaksi ja olin liikkunut päivän mittaan syvempään. Vihdoin löysin ottiavannon ja kun pudotin keltamaharosvon sinne, kalat uivat kuusi metriä vastaan. Avanto antoi pienessä ajassa yli kymmenen kalaa ja kyllä oli mukavaa! Kerrankin Kallavedellä löytyi enemmän, kuin yksi otettava. Oikeasti tosi harvinaista, että saa yhdestä avannosta yli kymmenen kalaa. Ainakin minulle :)

Kaikki kalat eivät tulleet tasurilla, sillä syönti alkoi hiipumaan ja kalat kyllä olivat edelleen alla, mutta eivät lyöneet tasuriin. Isolla kultamorrilla nostelin sitten loput tarjolla olevat.

Yhdestä avannosta tuli yhteensä 11 kalaa, tässä isoimmat

Tänään aamulla suuntasimme eilisen ottipaikalle ja taas siellä näkyi kalaa. Voiko olla totta, että löydämme jo kolmatta päivää putkeen Kallavedestä ahventa. Eilisen ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja Juhan ahvenilla oli suut täynnä sulamatonta muikkua. Juha sai omat kalansa hieman eri paikasta, kuin minä ja oikeastaan koskaan meidän saalisahvenilla ei ole ollut muikkua mahassa. Aina kuoretta! Tuo paikka on siis potentiaalinen myös muikkutasurin uittoon..

Tämän aamun ensimmäinen kala nousi muutaman metrin ja tärppäsi jo tutuksi tulleeseen keltamahaiseen Kalarosvoon. Kova peli näköjään tuolla paikalla. Ahven painoi 460g ja sen isompia ei tänään tullut.

460g kelpuutti keltamahan

Harvinaista herkkua Kallavedestä

Juha karkuutti pystypyrstöisestä Kalarosvosta todella ison ahvenen juuri putkessa ja sillä menikin loppupäivä sen jälkeen pilalle. Oli ehtinyt nähdä ahvenen ja painon vuoksi haukena se olisi sitä pitänyt, ellei ahven olisi näyttäytynyt.

Tänään kaikki kalat olivat huonosti kiinni. Eilen ja toissapäivänä kalat olivat monesti etukoukussa, mutta tänään alakoukussa ja kala saattoi roikkua vaan hennosti huulestaan koukussa. Tänäänkin saatiin vielä hyvät ruokakalat ja tuo paikka täytyy mennä heti kartoittamaan veneellä luotaimen kanssa, kun jäät sulavat. On se Kallavesi sittenkin ihan hyvä järvi :)

Karvakamut toivovat pääsevänsä apajille

Jaa:
Facebook
Whatsapp
Joko luit nämä?
4 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen
Kommentit
  1. Rannan asukki kommentoi:

    Moi. Teidän ottipaikasta itään päin on kuuden metrin patti jossa kannattaa vierailla. Ahvenet kilon luokkkaa….!

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos! Täytyy jäiden lähdettyä alkaa aluetta kartoittamaan ja piirtää plotterilla kartat pohjan muodoista. Ootko kesällä käynyt tuolla alueella ikinä? Ja oletko siis sama henkilö, joka eilen kävi juttelemassa? =) Löysitkö sinä kalaa?

  2. Lasse Kokkonen kommentoi:

    Sullahan on mennyt pääsiäinen putkeen. Hyvän kokosta ruokakalaa. Itekkin yllätyin ja olin iloinen näistä yöpakkasista, en olis tosiaan arvannut, että kautta pystyy vielä tässä vaiheessa kevättä jatkamaan. Kalapele on tainnut olla sullla toimiva peli läpi talven, täytyy vissiin ens talveks hommata jokunen väri itsekin, tekeekö Leino niitä tilauksesta? Katselin, että ainakin värikartta sivuilta löytyy.

    Toinen kysymys mikä juolahti mieleen, että sulla näyttäs olevan itsetehty peruke predator langasta, niin mitäs siimaa käyttelet? Hauet oli riesana tänä viikonloppuna, 1,5kg pulikatkin nielas välillä 10cm tasurin sen verran syvälle, että aloin kyseinalastamaan fluorocarbonin kestoa, jos sattuis vaikka paria kokoluokkaa isompi iskemään..

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Yllättävän hyvä pääsiäinen oli, harvoin tulee peräkkäisinä päivinä noin paljon ruokakalaa.

      Pekka varmasti tekee Nulikoita myös toiveväreillä, sinne vaan tilausta menemään esim. Kalapelen facesivujen kautta!

      Mulla on siimana Trabuccon T-Force tournament tough 0.40mm paksuna isommille tasureille ja 0.30mm pienemmille tasureille. Vaihdoin tuon siiman Puruveden tasurihurjien talvitreffien jälkeen, kun sain ammattilaisilta vinkin. Voin kyllä suositella tuota siimaa, tosi hyvä hintalaatusuhde ja ei ole mitään ongelmia ollut siiman kanssa. Kehivavalla varsinkin toimii hyvin!

Kommentointi on suljettu.