Ruokakaloja etsimässä

Tämän kesän kalansaaliit näköjään heikentyvät sitä mukaa, mitä lähemmäs syksyä mennään. Aiempina vuosina saaliit ovat toukokuusta alkaen pikkuhiljaa kasvaneet ja heinäkuun lopussa on alkanut rytistä ihan kunnolla. Elokuussa kaloja on tullut ovista ja ikkunoista.

Tämä vuosi on erilainen. Nähtiinhän se jo viime talvena, kun lunta satoi ihan hirveästi, että jotain outoa tässä vuodessa on. Kesä alkoi ennen aikojaan toukokuussa ja lämpöä ja helteitä on piisannut. Vesisadetta taas ei niinkään, vaikka yleensä se on ollut Suomen kesän tavaramerkki.

Ahti oli alkukesästä tosi suotuisa, kai ne ennenaikaiset helteet olivat pehmittäneet sen pään. Nyt se on tullut takaisin järkiinsä ja pisti stopin niille sadankolmenkymmenenviiden kuhan päiville. Enää niitä ruokakaloja ei näköjään niin vain otetakaan järvestä.

Ostin muutama viikko sitten riippumaton ja nukuttuani yhden yön metsässä riippumatossa, rakastuin siihen täysillä. Tekisi vaan koko ajan mieli lähteä etsimään kaksi sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta ja laittaa riippumatto niiden väliin roikkumaan. Sitten kömpiä sinne majaan, vetää vetoketju kiinni ja vain pötkötellä ja katsella maailmanmenoa. Rentouttavin paikka maailmassa!

Lähdettiin lauantaina Kallavedelle kalaan ja koska nämä kelit ovat vielä näin kesäiset ja lämpöiset, päätimme viettää yön saaressa riippumatoissa nukkuen. Viikko sitten kalaa löytyi aika heikosti eikä odotukset kalojen suhteen olleet korkealla nytkään. Kalat ovat oudoissa paikoissa, enkä minä löydä niitä.

Kun päästiin järvelle, tilanne näyttikin tosi positiiviselta. Luotain alkoi piirtämään ihan hirvittävästi kalaa ja toivonkipinä syttyi. Taisi löytyä ahventen valtakunta ?

Hetken päästä kammottava totuus paljastui. Ne pikku huijarit eivät olleetkaan ahvenia, vaan kuhia! Ja nimenomaan pikkukuhia. En ole koskaan nähnyt niin paljon pieniä kuhia, kuin lauantaina Kallavedellä. Aina kun mentiin alle viiden metrin veteen, luotain sekosi ja piirsi pompuloita pohjan täyteen.

Pompuloita
Pikkukuhia riitti

Olen jo pari vuotta virheellisesti luullut, että erotan kyllä ahvenet ja kuhat luotaimen näytöltä, mutta lauantain huijaus meni minuun ihan täydestä. Pikkukuhat olivat parvessa kuin ahvenet konsanaan ja niitä oli mahdotonta erottaa kalojen ja parven muodon perusteella.

Lauantain peruskoko

Kuhaparvien seasta tuli myös mittakaloja ja isoimmat kuhat olivat 50cm. Suurin osa kaloista kuitenkin oli 30-40cm kaloja.

Motorguiden keulasähkömoottori on kyllä niin suuri apuväline nykyään, että en ymmärrä miten on tultu toimeen ilman sitä. Alla olevassa kartassa näkyy hyvin, miten tarkkaan vene pysyy taivasankkurissa (punainen tiivis sotku on jälki, joka tuli ankkurissa ollessa). Mittakaava on kymmenen metriä, joten vene tekee vain muutaman metrin liikettä paikallaan ja lauantainakin oli kuitenkin tuulta jonkun verran, niin ihan todella tarkka on tuo kapistus. Kalaparven löytyessä kalat on helppo napsia kyytiin, kun vene pysyy parven päällä. Se parven löytäminen onkin sitten jo toinen tarina…

Xi3 pitää veneen hyvin paikallaan taivasankkurissa ollessa

Etsin erilaisia paikkoja ja syvyyksiä, mutta en nähnyt ensimmäistäkään aitoa ahvenparvea. Illalla kahdeksan jälkeen minulle selvisi syy, miksi en ollut bongannut ahvenparvia pohjasta koko päivänä, ahvenet nimittäin uivat pinnassa!

Sattumalta sain yhden ahvenen ihan pinnasta, kun kelasin jigiä veneeseen ja joku kala yritti tarrata nousevaan jigiin veneen vierellä. Laskin jigin takaisin veden pintaan ja siinähän oli raitapaita ihan hollilla ja yritti repiä jigiä toistamiseen. Säikähdin ihan kauheasti ja Juhakin näki tilanteen. Olimme molemmat ihmeissämme.

Laskin jigin vielä kolmannen kerran veden pinnalle ja nyt ahven tärppäsi kunnolla ja koukku tarttui suuhun. En olekaan koskaan ennen saanut kalaa sentti veden pinnan alta, jos ei nyt lippoja lasketa. Siksi luotainkaan ei piirtänyt ahvenia pohjaan, kun parvet uivat pinnassa kaikukeilan ulottumattomissa.

Tämä ahmatti söi jigin ihan pinnasta

Yritin ”pinta-ahvenen” jälkeen saada ahvenia lipalla, mutta jostain syystä kalat eivät kelpuuttaneet lippaa. Lauantain ahvensaalis jäi heikoksi muutamaa sattumakalaa lukuunottamatta.

Auringonlasku aikaistuu päivä päivältä ja myös hämärä tulee aiemmin. Päätimme lähteä saareen jo yhdeksän maissa virittelemään riippumattoja. Yöpaikaksi valikoitui Törsö-niminen saari.

Kallavedellä on paljon hienoja saaria, vaikkakin rantautuminen on aina vähän ongelmallista. Törsön koko toinen puoli oli aivan kivikkoinen ja luulimme jo, että emme pääse kyseiseen saareen ollenkaan, mutta saaren toiselta puolelta löytyikin pieni hiekkaranta, josta pääsi rantautumaan.

Törsö, hauskanniminen saari Ollinselällä

Saaressa oli parikin nuotiopaikkaa, mutta metsäpalovaroituksesta johtuen emme voineet tehdä tulia. Onneksi oli lämmintä, niin ei sitä nuotiota edes kaivannut, vaikka aamukahvit olisi kyllä ollut kiva nauttia.

Tuossa olisi isolle teltallekin tasainen paikka :)

Saatiin riippumatot aika nopeasti laitettua, sillä emme tarvinneet tarppikatosta ollenkaan, kun sadetta ei ollut luvassa. Ensimmäinen riippumattopaikka ihan rannasta piti hylätä puiden paksuuden takia, mutta onneksi löytyi muutama laiha koivu, joihin ”puunhalaajat” ylettivät ympärille. Pystyyköhän noita remmejä jotenkin jatkamaan, että saisi ne joskus paksummankin puun ympärille kiinnitettyä, onko kellään kokemusta?

Melkeinhän se oli taas viiden minuutin homma

Yöpuulle

Heräsin aamuyöllä kuumuuteen ja ehkä kahdet villasukat päällekäin olivat alunperinkin vähän liikaa. Lisäksi piti raottaa makuupussia, kun yöllä oli oikeasti tosi kuuma. Minulla oli t-paita ja olin vain puoliksi makuupussin sisällä, mutta silti yöllä ei tullut missään vaiheessa kylmä.

Kuu möllötti puiden välistä

Ostin puhallettavan telttapatjan riippumaton pohjalle ja sekin varmaan auttoi lämpöisenä pysymisessä. Tuossa meidän riippumattomallissa pohja on kaksikerroksinen ja kerrosten väliin saa ujutettua retkipatjan. Ehkä tuolle puhallettavalle retkipatjalle on syksyn viileämmillä keleillä enemmän tarvetta.

Nukuin melko hyvin koko yön lukuunottamatta sitä kuumuuteen heräämistä. Aamuyöllä heräsin myös toisenkin kerran, kun rannassa oli lokkitappelu. Linnut pitivät sellaista mekkalaa ettei tosikaan ja Juhakin oli herännyt siihen. Mitä lie kinastelivat siihen aikaan ?

Yksi parhaimmista paikoista, mistä ihminen voi herätä :)
Tämän näköinen katto sunnuntaiaamuna

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin, miten pieneen tilaan kaikki retkitarvikkeet menee. Noissa kolmessa pussissa on kaksi riippumattoa, kaksi paksua makuupussia, kaksi riippumaton alushuopaa, kaikki riippumattojen kiinnitysköydet, riippumattojen hyttysverkkojen tukikepit, ilmatäytteinen retkipatja, retkityyny, neljät villasukat, kaksi pipoa, lapaset, pari retkilamppua ja mitähän vielä =D

Retkikamppeet menee uskomattoman pieneen tilaan

Kello oli soimassa vähän ennen viittä ja kuudelta oli aamupala syöty, kamat purettu ja Alutroll suuntaamassa kohti ”varmaa” kalapaikkaa. Edellisenä päivänä kiertelimme oikeastaan vain uusia paikkoja, mutta koska saalis oli heikonlainen, sunnuntain sotasuunnitelma oli käyttää viimeinen oljenkorsi eli mennä tutulle, ”varmalle”, kalapaikalle.

Kalapaikalla luotaimeen alkoi heti piirtymään kalaa ja veneeseen nousi ahven. Ilo kuitenkin loppui lyhyeen, sillä loput kalat paljastuivat, yllätys yllätys, alamittakuhiksi ?

Ajelin patilta toiselle ja vihdoin löytyi ihan aito ahvenparvi. Parvi oli lähes kymmenessä metrissä, aivan kuten viikko sitten löytyneet ahvenparvetkin. Sain parvesta jonkun verran kaloja, mutta suurimmat olivat vain 28cm. Parvi oli tosi pieni verrattuna edellisen viikonlopun ahvenparviin ja kyllä se niin taitaa olla, että ne isompien ahventen parvet ovat jossain matalikoissa.

Matalista paikoista kalojen etsiminen on tosi haasteellista, kun parin metrin vedessä ei pysty erottamaan kalalajeja, eikä myöskään viistoluotaimesta ole niin matalassa hyötyä, varsinkaan jos on yhtään kasvillisuutta tai kivikkoa alla. Matalasta kalastaminen on aika lottoamista ja tuuripeliä. Ehkä siksi tykkään itse etsiä kalaa ja kalastaa hieman syvemmissä vesissä, kun elektroniikkaa pystyy hyödyntämään paremmin, ja myös näkee ja tietää, että mitä kalastaa.

Kolmen tunnin etsimisen jälkeen sanoin Juhalle, että nyt on sinun vuoro etsiä kaloja, minä luovutan. Niin tyhjää ei luotain ole piirtänyt varmaan koko kesänä.

Joskus sitä aina täytyy tuijotella tätä tyhjyyttä

Joitain kuhia kävi vielä aamupäivällä veneessä, mutta puolen päivän jälkeen päätimme lähteä kotiin, kun homma ei edistynyt yhtään. Edellisenä päivänä emme tietenkään papittaneet kaloja, koska emme halunneet niitä yön ajaksi kylmälaukkuun.

Pientä kuhaa löytyi matalasta vielä sunnuntainakin, mutta niitä emme jääneet kalastamaan

Sunnuntaina olisimme ottaneet ruokakaloiksi 45-50cm kuhia, jos olisimme niitä saaneet, mutta kaikki saadut kalat olivat alle 45cm. Ainakin Kallavedessä ne 42-44cm kuhat ovat niin ruipeloita, että ei niitä viitsi ruokakaloiksi ottaa. Ehkäpä joku kerta saa taas kotiin astikin tuomisia kuhien ja ahventen muodossa ☺

Pirttilahden satamasta kotia kohti

Olen miettinyt viime aikoina tätä blogia ja sitä, että pitäisikö blogin kirjoittamisesta pitää taukoa. Tykkään kyllä kirjoittaa ja otan joka kalareissulla paljon valokuvia, mutta tuntuu, että nykyään blogin sisältö ei kiinnosta lukijoita, sillä harvemmin saan blogin kävijöiltä kommentteja. Saatan tehdä yhtä blogipostausta viisi tuntia ja välillä tulee mieleen, että kannattaako blogiin uhrata niin paljon aikaa ja ylipäätään maksaa ja ylläpitää nettisivua, jos ihmisiä ei kiinnosta ? No täytyy nyt katsoa miten jatkossa, voihan se olla, että en osaa olla kirjoittamatta, aika rutiinihan tästä on jo tullut reilussa neljässä vuodessa :)

Fish me luck
20

26 thoughts on “Ruokakaloja etsimässä”

  1. Älä ihmeessä lopeta, kirjoituksia on tosi mielenkiintoista lukea. Ei vaan tule kommentoitua, vaikka useasti mielessä. Kokemuksiesi perusteella nytkin vaan vahvistuu keulakoneen ja riippumaton osto.

    Vastaa
  2. Kirjaile kirjaile Jaana vaan. Sin syy on et minullakin on tos huoneen nurkas riippumatto ja kaikki härpäkkeet oottaas kolmen viikon päästä alkavaa lomaa ? Puunhalaajista, käy ostaas halvat kuormaliinat ja ompeluta paikallisella suutarilla lenkit päihi nii saat pitemmät halaajat. Tääl Kouvolan suunnal on tullu hyvin ahventa jigilla ihan pinnassa kelaamalla.

    Vastaa
    • Kiitos Poti ☺️ Ja sullahan on sitten kolmen viikon päästä lokoisat oltavat, kyllä siellä riippumatossa on niin mukava köllötellä, että ei haluaisi lähteä pois ollenkaan ??

      Vastaa
  3. Ainut ja paras kalastusaiheinen blogi mitä tulee seurattua, toivottavasti jatkat kirjoittamista!

    Vastaa
  4. Hei.
    Hieno lukea kirjoituksiasi kalastusreissuista! Ne ovat aitoa kerrontaa upeilla kuvilla!
    Jos vaan itselläsi riittää virtaa niin jatka ihmeessä meidän muiden kalastusharrastajien iloksi kertomuksia myös jatkossa.

    Vastaa
  5. Maailma julma on ja niin lohduton. Se mua
    pelottaa, enkä rauhaa saa, mutta julmempaa
    kuin sodat konsanaan, kuoleman pelkokaan
    ei vedä vertojaa. On vähemmästäkin,
    tapettu ennenkin. On rangaistuksena kuolema
    jos ei nyt Aku Ankkaa mulle kanneta ei armoa anneta
    kun Kusti tyhjää polkaisee.

    Pieleen menee mun maanantai jos ei Aku Ankkaa tuu;
    Mä ootan postinkantajaa kuin kuuta nousevaa… ?

    Voisi melkein verrata näitä reissureporttejas (tai niiden mahd loppumista) Akun loppumiseen.. ? Kyllä näitä mielenkiinnolla tulee luettua, yksityiskohtaisesti selität että tälläiset ”maalais tollookin” ymmärtää.. ? että älä vaan mee lopettamaan tätä tuohua, ei me läheskään aina tohorita kommentoora. Jatka kirjoittamista, kyllä me luetaan, vaikka ei kommentoidakkaa.

    Vastaa
  6. Elä ihmeessä lopeta näiden juttujen kirjoittamista. Kommentoin nyt vasta ensimmäistä kertaa, mutta kaikki blogikirjoitukset olen lukenut. Hommasin kaikuluotaimenkin pilkkihommiin juuri kirjoitustesi takia ja en ole katunut sitä hankintaa päivääkään.

    Ahvenet ovat ainakin pienemmillä järvillä (ei ole kuorretta eikä muikkua tarjolla) olleet ruohikoiden ja karikoiden reunoilla. Kyseiset paikat ovat täynnä pikkukalaa tällähetkellä. Ahventa voi siis saada hyvinkin matalasta. Jos ei seuraavalla reissulla löydy kalaa, niin kannattaa hidastaa vauhtia jossain karikon tai ruohikon reunalla ja heittää pari heittoa. Luotaimessa kalat ei kuitenkaan näy. Parhaita paikkoja ovat ruohikot, joiden läheisyydessä on jyrkkä penkka.

    Kieltämättä näin lämpimällä syönti on ollut huonoa vaikka kalaa olisi tarjolla. 5 cm saira on ollut sellainen, mikä on kelvannut huonommallakin syönnillä.

    Vastaa
    • Kiitos kommentista Kari! Täytyy ensi viikonloppuna (mikäli ei ukkosta koko viikonloppua) käydä etsimässä vielä matalammista paikoista kalaa, kuin mitä nyt etsittiin ☺️

      Vastaa
  7. Elä lopeta! Mä just vasta löysin sut. Mä alottelen kalastusta ja täältä luen vinkkejä ja tarinoita.
    Jos kartasta kattoo veden syvyyskäyriä, niin missä ne kalat yleensä luuraa..? Ahven, hauki, kuha?

    Vastaa
    • Kiitos Minna!

      Olen huomannut puhelimen karttasovelluksia käyttäessä (Navionics, Karttaselain, molemmat tosi tarkkoja), että ahvenet ovat tosi usein löytyneet ”käyräviivan” päältä. Eli silloin kun pohjan muoto muuttuu syvempään/matalampaan, niin kalat ovat viihtyneet sellaisella alueella.

      Kuhat taas kesäaikaan ovat ihan järjestään löytyneet selkäpattien matalimmilta kohdilta. Meillä on veneessä plotterissa reaaliaikainen kartanpiirto (Sonarchart live) ja tarkat syvyyskäyrät piirtyvät näytölle koko ajan vanhan kartan päälle. On ollut jännä huomata, kun kalastamme tosi paljon ns. selkäpatteja, että patin kaikista matalin kohta jostain syystä houkuttelee aina kuhat siihen, eli jos ajatellaan että patti on vedenalainen mäki, niin kuhat ovat aina siellä mäen huipulla. Siksi ne on helppo todeta kuhiksi jo pelkän kalojen olinpaikan perusteella. Kartoilla (kännykän appsit, plotteri) on kyllä ihan tosi suuri merkitys kaloja etsiessä ja niitä onkin tullut tutkittua tarkkaan jo vuosien ajan. Tutkiskelen karttoja huvin vuoksi välillä aina kotonakin, vaikka en olisi kalaan edes lähdössä. Aina sieltä jotain mielenkiintoista löytyy ?

      Vastaa
  8. Morientes Jaana. jep älä vaan lopeta kun kerran on sana hallussa ja intoa kalastukseen piisaa.
    Sekin aika vielä tulee kun ei innosta/jaksa/pysty.
    Eletään täysillä kalastuksen parissa vaan.
    Minkälaisen tilan muuten se sun motorguide tarvitsee siinä veneen keulalla?

    Vastaa
    • Moro Ana! Kyllä intoa piisaa sekä kalastukseen että kirjoittamiseen ja lukijoiltakin tuli niin mukavaa palautetta nyt, että jatketaan samalla tavalla kuin tähänkin asti :)

      MG on aika iso ja painava vekotin, mutta tuohon Alutrollin keulaan ovat jo suunnitteluvaiheessa tainneet tehdä niin hyvän paikan keulakoneelle, että hyvin mahtuu. Asennuskin oli helppoa kuin heinän teko, muutama reikä turkkilevyyn ja pikajalusta kiinni. Nyt ei tarvitse ennen kalareissuja tehdä muuta, kuin nostaa MG paikalleen pikajalustan päälle eli muutaman sekunnin homma ☺️

      Vastaa
  9. Älä ihmeessä lopeta blogin kirjoittamista. Mukava näitä on lukea :)

    Jos jigi ei ole pyyntivälineenä ehdoton, niin nyt on oivat kelit hienoon popperikalastukseen. Muutama popperi mukaan ja kiertämään karikoiden ja vesikasvustojen reunoja. Aivan älyttömän mielenkiintoinen ja jännittävä kalastuksen muoto. Pääset näkemään ahventen saalistusvanoja ja välillä hauki säikäyttää kunnolla hypätessään popperin perään (itse asiassa aika usein eli puruperuketta tarvitaan). Yllättävän tehokastakin se on, vaikka tärpit eivät aina ylöstulleiksi kaloiksi konkretisoidu.

    ps. Pieni varoituksen sana popperikalastuksesta. Kun sitä kerran kokeilee, niin siinä saattaa käydä samalla lailla kun riippumaton kanssa ;)

    Vastaa
    • Kiitos Mikko!

      Tuo popperikalastus olisi kyllä mukava kokeilla. Jotenkin olen ajatellut, että se on lähinnä hauille hyvä kalastusmuoto, mutta tosissaan nyt kun ahvenet ovat olleet matalassa ja ihan pinnassa, popperi voisi olla tosi tehokas siihen. Täytyy ehkä käydä vähän tsekkaamassa popperivalikoimaa jossain kalastusvälineliikkeessä..

      Vastaa
  10. Kyllä täällä luetaan, joskus vaan tuntuu niin hankalalle alkaa kirjoittaa kommenttia :). Facebookissa on itseasiassa helpompi jotenkin kommentoida.

    Me tuossa päivänä muutamana käytiin kalalla ja ekaa kertaa jigittelin. Ahvenet ja kuhat oli liikkeellä tosi hyvin. Sain ekaa kertaa jigittelemällä kuhan ja olin niin onnellinen :). Ukkeli sanoi, ettei kuha oikein yleensä ota lippaan, mutta ehkä 5 minuuttia sen jälkeen sai lipalla kuhan. Ahvenet oli niin hulluja ja nälkäisiä, että suorastaan hyppivät jigiin :D. Hauskaa oli sitä seurata. Yksi ahven oli kiinni jo jigissä ja siinä rinnalla nähtiin aina 3-4 ahventa, jotka yritti myös saada osansa jigistä :D . Kun aloit nostaa jigiä jo järvestä niin ahvenet hyppi perään. Ikinä ollut näin hauskaa kalalla, seurata niiden touhua kun ne hyökkäilivät. Kalaa alkoi tulla sen verran , että siivoaminen alkoi jo tympiä. Ja kalan syöminen myös, saatiin pakastimeen kuha- ja ahvenfilettä, se on mukava.

    Vastaa
    • Hei, kiva kuulla, että lueskelet :)

      Onpa ollut hieno kalareissu, joskus se kala on tosi purullaan ja silloin kannattaa nauttia tilanteesta, koska seuraavalla kerralla kalat saattavat olla suu kiinni. Nimimerkillä kokemusta on ?

      Vastaa
  11. Täältä kanssa yksi kannustava ääni kirjoittamisen jatkamiselle! Blogisi on todella mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa!

    Vähän aikaa sitten oli muuten keskustelua muista kalastajista siellä suunnalla, ja taidettiin todeta uistelupainotteiseksi. Ilolla voin kertoa, että olen saanut innostuttua 9-v poikani jigailuun jo vuosia sitten, ja käydään 3-5 kertaa vuodessa samoilla suunnilla kalastelemassa mökkisidoksen johdosta. Ja nyt on kärpänen puraissut vähän jo 7-v tyttäreenkin, tänään sai kotopuolesta lännempää ekan jigiahvenensa toisella reissullaan… Että kyllä nuorestakin polvesta löytyy :)

    Vastaa
    • Kiitos Jussi!

      Ja tosi mukava kuulla, että olet saanut lapsetkin innostumaan kalastuksesta ?☺️

      Vastaa

Leave a Comment