Säiden armoilla

lauantaina 6.6.2015 | by Jaana Jekkonen | 0 kommenttia

Koko viikonlopuksi on luvattu kovaa tuulta ja se taas on sotkenut kalastussuunnitelmia pahasti. Kun hankimme keväällä veneen, saimme kommentteja, että miksi emme ostaneet hytillistä venettä. No syy oli se, että meitä ei vesisade haittaa. Pilkkireissuilla on nähty jos jonkinlaista myräkkää eivätkä huonot kelit pidä meitä jäältä poissa. Pukeutumiskysymys. Ajattelin samoin venettä hankkiessa. Hyvät sadevaatteet ja varusteet mukaan, niin kyllä me pärjätään. Voidaan kalastella aina kun huvittaa, kelistä riippumatta. Mutta se tuuli! En ottanut sitä huomioon ollenkaan. Liian kovalla tuulella kalaan ei yksinkertaisesti voi lähteä pienellä veneellä.

Meidän Puattinen on parkissa Kuopionlahdella ja se on onneksi sen verran suojaisa paikka, että hätätilanteessa sielläkin voi kalastaa. Hätätilanne on siis se, että tuulee tosi kovasti, mutta kalaan on pakko päästä. Voihan sitä sitten jäädä kalastelemaan vaikka sadan metrin päähän laiturista, samaa Kallavettähän se on siinäkin. Nyt siis tämän viikonlopun kalastushommelit näyttävät huonoilta säiden vuoksi, tänään iltakalastus siirrettiin huomisaamulle ja aamulla sitten katsotaan tilanne uudestaan.

Perjantai-iltana tehtiin muutaman tunnin reissu lähialueelle. Otin pikkuveljen mukaan kalaan ja esittelin hänelle veneen toimintoja kesälomaa silmällä pitäen. Lomalla ehtii sitten kalastelemaan enemmänkin, toivottavasti. Ja koska yksin en uskalla veneillä, henkinen/tekninen tuki mukana on aina positiivinen juttu.

IMG_7724.JPG

Perjantaina veden lämpötila oli 10-11 astetta. Luotain piirsi taas paljon kaloja, mutta eivät ne olleet minun vieheistäni kiinnostuneita. Pikkukalaparvia näkyi vähän väliä ja parvien alapuolella oli isompia kaloja saalistamassa. Ymmärrettäväähän se tietenkin on, että “keinotekoinen” kala ei maistu yhtä hyvältä. Jos tarjolla on silppua niin paljon kuin jaksaa syödä, niin miksi enää puraista sitä feikkikalaa..

Kalastin koko illan tasurilla muutamaa jigin heittoa lukuunottamatta ja saaliina oli vain yksi pieni ahven + yksi tärppi Kalarosvoon. Kaloja nousi tasurille, mutta ei puhettakaan, että ne olisivat sitä puraisseet. Kävivät katsomassa ja lähtivät takaisin pohjaan, kun näkivät minun epätoivoiset tasurin heilutukset. Onneksi sentään se yksi nälkäinen raitapaita nousi veneeseen ja Topi-kissa sai tuliaisia.

FullSizeRender 2

Kalassa käydessä maisemat ovat usein aivan uskomattoman hienoja, vähän väliä on kaivettava kännykkä taskusta ja räpsittävä kuvia. Ei tähän Suomen luontoon voi kyllästyä. Välillä jopa kalastuskin kärsii valokuvauksen takia. Perjantaina aurinko oli laskemassa ja kaikuluotaimen näytöltä näin, kun kala ui tasurin alla. Mietin, että kala vai maisemakuva, kala vai maisemakuva. Lopulta nostin tasurin ylös ja aloin räpsimään kuvia. Kala tietenkin ui pois sillä välin. Mutta uusia kaloja tulee. Toisaalta, uusia auringonlaskuja taitaa tulla vielä useammin.

9 vee tytär oli kirjoittanut muistikirjaansa kivasti:

FullSizeRender-1

Nyt jos joku kääntäisi tuulinappulaa vähän pienemmälle, niin huomenna voisi vielä järvellä piipahtaa..

Jaa:
Facebook
Whatsapp