Aika paljon on tullut vettä niskaan parin viime päivän aikana. Toissa iltana kävin pikkuveljen kanssa iltakalassa muutaman tunnin ajan, minun saaliina oli “ei saalista”. Pikkuveljelle minihauki, joka lähti viemään terveisiä mammalleen. Kalaan lähtiessä keli oli lämmin ja aurinkoinen, mutta järvelle päästyä viileä ja sateinen. Viidessä minuutissa täyskäännös säätilaan, vaikka ei pitänyt enää säätiedotusten mukaan sataa. Kalasteltiin sitten sadevaatteet niskassa ja kaiku piirsi sitä surullisen kuuluisaa tyhjää. Kierreltiin potentiaalisia luotoja, mutta turhaan. Illan keskeytti jyrinä ja kovaa vauhtia lähestyvä ukkonen. Koska kalojakaan ei näkynyt, luovutettiin kymmeneltä. Kotimatkalla pikkuveli kysyi, että mistähän niitä kaloja voisi löytää? Nauroin vaan, että minä olen väärä ihminen siihen vastaamaan. Aika monta tuntia olen niitä kaloja etsinyt viimeisten viikkojen aikana.
Eilen illalla päätettiin lähteä kalaan uusin odotuksin. Aamuksihan oli luvattu sadetta, päiväksi lisää sadetta ja alkuillaksi vielä viimeiset pisarat pilven hattaroista. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kala syö hyvin sateen jälkeen eli ehkäpä kuha veneeseen..
Lähdettiin kahdeksan maissa ja suunnitelmissa oli mennä etsimään Hietasalon ympäristössä pyöriviä kuhia. Satamasta Hietasaloon hurauttaa 10-15 minuutissa, joten vähän kahdeksan jälkeen piti olla pelipaikoilla. Piti. Voi kamala, että sitä vettä muuten olikin satanut paljon. Vene Puattinen oli surullisena ihan kallellaan laiturissa satoja litroja vettä sisuksissaan. Olin järkyttynyt. Yhdessä päivässä semmoinen määrä vettä. Olisin jo epäillyt ilkivallaksi ja että joku on käynyt muutaman saavillisen kaatamassa vettä meidän veneeseen ellei satamassa olisi ollut enemmänkin niitä kallellaan olevia surullisia veneitä. Kannattaa muuten muidenkin käydä omia puattisia vilkaisemassa, ihan varmuuden vuoksi. Pari venettä oli aika täynnä vettä, ei ehkä montaa tuollaista sadepäivää kestä pinnalla.. Ja tänäänkin säätiedotus lupailee taas märkää.
Tunnin ja päivän kuntoilujen jälkeen vene oli tyhjä ja matka sai alkaa. Pieni jännitysmomentti oli vielä siinä, kun akkulaatikkoonkin oli mennyt vettä, että päästäänkö ylipäätään lähtemään. Kaikki pelasi kuitenkin onneksi normaalisti. Lähdettiin Hietasaloa kohti ja alettiin kiertämään tuttuja luotoja. Pienempää ahventa oli joka luodolla liikenteessä ja ne kävivät repimässä tasuria koko ajan. Kiinni eivät kuitenkaan tarttuneet. Yksi erehtyi puraisemaan kovemmin, kun kävin pomputtamassa Kalarosvolla pohjaa ja nostin sitten nopeasti pari metriä. Kala ampaisi pohjasta perään ja tärppäsi. Pannukarkea ahven ja minun päivän ainoaksi jäänyt kala. Eli ne kuhat piileskelevät edelleen..
Pikkuveli sai toivomansa ruokakalan: parikiloisen hauen. Puolen yön jälkeen lähdettiin satamaa kohti, kun Kallavesikin hiljeni täysin. Veden pinta oli niin peilityyni, että venettä oli vaikea ohjata, kun kaikki heijastui veden pinnasta. Varsinkin satamassa sai mennä kieli keskellä suuta, kun joka ikinen vene näkyi kahtena. Sain kuitenkin Puattisen parkkiruutuun, yllättävän hyvin se näköjään jo onnistuu *koputtaa puuta*.
