Syöntiä havaittavissa

tiistaina 28.3.2017 | by Jaana Jekkonen | 6 kommenttia

Jotain pientä on taas löytynyt, kun on hiki päässä etsinyt. Käytiin sunnuntaina Juurusvedellä ja se oli talven ensimmäinen reissu sinne. Jäi myös viimeiseksi, sillä jää oli sen verran huono verrattuna muihin lähivesiin.

Juurusveden jää oli loskaista ja pehmeähköä, joten kokemattomat kelkkailijat (=me) ajavat nopeasti vääriin paikkoihin. Ei olla koskaan käyty siellä kelkalla, joten meillä ei ole mitään käsitystä Juurusveden jäätilanteesta keväisin.

Oltiin aamulla pelipaikoilla jo paljon ennen kukon laulua. Kukko taisi vasta vähän raotella silmiään ja ojennella jäseniään, kun meillä oli jo siimat vedessä. Ei napannut aikainen lintu matoa ja aamupäivä meni tyhjää pyytäessä.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Ennen puolta päivää katsottiin kartasta hyvännäköinen alue ja päätettiin lähteä kokeilemaan sitä. Se meinasi olla iso virhe, sillä jossain vaiheessa en uskaltanut enää jatkaa ajamista, sillä jäässä oli paljon mustia länttejä. Juha meni kokeilemaan niitä kairalla ja kun kaira meni sekunnissa jäästä läpi, Lynkkis teki aika jyrkän uukkarin ja kaasutettiin äkkiä takaisin paremmille jäille.

Hui kamala, meinasi päättyä huonosti se keikka. Ehkä ei kevätjäillä uskalla mennä enää ollenkaan vieraisiin paikkoihin, kun ne voivat olla tosi petollisia. Noh, selvittiin episodista säikähdyksellä ja jatkoimme pilkkimistä.

Olin ajatellut kalan syövän tosi hyvin, kun kelikin oli sen verran erikoinen. Syönnistä ei kuitenkaan ollut merkkiäkään ja joka paikka piirsi tyhjää. Kalan etsiminen oli vaikeaa, kun alueet olivat ihan uusia.

Aamulla satoi, joten otin käyttöön Rantamäen Manun lähettämän sadehupun porakoneelle. Vitsit kun on kätevä, kiitos Manu!

Juurusvedessä ahven ja kuha viihtyvät kuulemma matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Itse pilkimme Kallavedessä yleensä 7-8 metrissä, kun Juuruksella ahventa pilkitään 5-6 metristä. Vesi on siellä humuspitoista, joten varmaan siksi kuhaakin nousee talvella pilkillä paremmin, kun ne eivät mene älyttömän syviin monttuihin. Syvääkin vettä Juuruksessa kyllä riittää, siellä on useita yli viidenkymmenen metrin monttuja.

Juurusvesi sijaitsee lentokentän vieressä

Iltapäivällä näytti siltä, että Juurukselta lähdetään tyhjin käsin kotiin. Olin kairannut päivän aikana 50 avantoa ja tosissaan etsinyt kalaa. Monet sanovat nyt, että keväällä isot tasurit eivät enää toimi, vaan kokoa pitää pienentää. Itse uittelin keskikokoisia tasureita koko päivän, sillä ihan pieniä minulta ei montaa löydy.

Keli vaihteli päivän mittaan

Oli ihan sama mitä avannossa heilutti, kun kalaa ei vaan ilmestynyt luotaimen näyttöön. Kello alkoi lähestyä kolmea ja sanoin Juhalle, että kokeilen vielä yhden avannon ja että hänkin voi alkaa valmistautumaan lähtöön.

En edes kehdannut enää kairata reikää, vaan menin Juhan vanhalle avannolle. Valitsin tasuriksi yhden pienimmistä tasureista, mitä minulta löytyy. Se oli Kalarosvon kuore jigipyrstöllä. Laskin tasurin avantoon ja uittelin sitä rajusti. Ei mitään elämää!

Välillä katselin kännykkää ja vilkuilin samalla luotaimen näyttöä. Kummallisen tyhjää. Laitoin kännykän taskuun ja edelleen tasuri teki suurta ylös alas liikettä näytöllä. Sitten joku kala saikin ärsykkeen pohjassa ja lähti nousemaan kohti.

Oho katoppas, kala! Pitkästä aikaa eloa avannon alla. Pidin ongen tukevasti kädessä, sillä viiva tuli ahvenmaisen määrätietoisesti kohti. Vettä oli alla kuusi metriä ja uitin tasuria kolmosessa. Kala nousi kohdalle ja tärppäsi. No niin, nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan. Näitä lisää! Ahvenen mitat olivat 750g/37cm.

Kalat tykkäävät Kalarosvosta, se on tieteellisesti todistettu monta kertaa =)

Ei se syönti siitä sittenkään parantunut, sain lisäksi vain yhden 150g ahvenen. Juha on aina ihmettellyt, kun saatan käydä kokeilemassa hänen vanhoja avantojaan. Hänen mielestään se on täysin turhaa. Olen sanonut, että käyn tarkistamassa josko siltä olisi unohtunut sinne isoja kaloja. No enää Juha ei varmastikaan ihmettele minun tyyliä, vaan ennemminkin pelkää, että mitähän se Jaana sieltä tällä kertaa nostaa :)

Juurusvesi antoi vain yhden mukaan otettavan kalan. Törmäsimme jäällä Samiin ja Susannaan ja saimme kesäisiä kuhapaikkavinkkejä, kiitos niistä! Ensi kerralla Juurusvesi kutsuu siis vasta avoveden aikaan.

Kovin kauan ei enää kelkalla uskalla jäällä liikkua, mutta eilen käytiin vielä kokeilemassa Virmasvesi. Kylläpä oli eri meininki jään laadun kanssa siellä verrattuna Juurusveteen. Virmaalla porukka ajelee jäällä vielä autoilla!

Auringonnousu Virmasvedellä

Liikkuminen kelkalla oli tosi hankalaa, sillä jää oli ihan peilinä. Kelkka kiepsahti monta kertaa 180 astetta kesken ajon. Ohjattavuus vain hävisi ja alettiin pyörimään. Ei voitu ajaa kuin kahtakymppiä ja kyllähän se kelkka yhdessä vaiheessa jäi sutimaan paikalleenkin, mutta Juha riskinä miehenä veti sen lähimmän lumilaikun kohdalle :) Paljon on opittu uusia juttuja parin päivän aikana: älä aja mustiin läntteihin, älä aja peilijäällä…

Lynkkiksen pyörähdys jättää tällaiset jäljet

Virmasvedellä on jotain minua vastaan. Kala ei syö ikinä, kun menen sinne. Ja sitten kun en ole siellä, tyypit nostelee yli 50cm ahvenia. No ehkä joskus se ilon päivä koittaa minullekin. Virmaan saldo oli yksi 32cm ahven. Virmasvedellä pilkkikausi jatkuu varmaan Juhannukseen, sillä siellä oli teräsjäätä 40-50cm.

Teräsjäätä paljon, kaloja vähän

Lokkikaverukset kyttäsivät minun ahventa

Kelkan päällä oli mukava lekotella

Ranta oli loskainen

Suomen sää on vaihdellut tosi paljon viime päivien aikana. Jokaiseen päivään mahtuu kaikennäköisiä sään vaihteluita, aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Ja viiden minuutin päästä taitaakin tulla talvi. Tuulenpuuskat ovat olleet yli 20 metriä sekunnissa, sunnuntaina Juuruksella puuskat olivat 21 metriä sekunnissa. Tuuli varasti jopa Juhan kypärän ja meinasi viedä mennessään. Ja sunnuntaina taivaalle ilmestyi myös kokonainen sateenkaari, maaliskuussa!

Wau!

Tänään käytiin Sotkalla. Yleensä Sotka on myös yksi niistä paikoista, jotka ovat kitsaita kalojen kanssa, jos minä olen siellä. Aina saa lukea muiden huippureissuista ja katsella jättiahventen kuvia. Toisilla ei mahdu ahvenet avannosta suuren koon vuoksi. Voi sitä onnenpäivää, jos sattuisi joskus itse keskelle hurjimman ahvenen purun.

Kukko oli jo ehtinyt laulaa tänä aamuna, kun me vasta mentiin jäälle

Tänään sain viiden minuutin näytteen siitä, millaista se hurja syönti voisi olla. Ne olivat tämän talven mukavimmat viisi minuuttia, vaikka montaa kalaa en siinä ajassa ehtinyt saamaankaan, mutta tahti olisi ollut hyvä. Jos vaikka tunnin olisi sylkenyt sillä tyylillä kalaa avannosta, niin eiköhän se Sotka olisi tyhjä nyt.

Etsittiin koko aamu kalaa, mutta sain vain yhden hauen. Ahvenista ei merkkiäkään. Eilen säätiedotus näytti tälle päivälle hyvää poutaista keliä, mutta yön aikana säänjumala tuli toisiin aatoksiin. Pistetäänpäs sittenkin pieni lumisade Kuopioon.. ei kun laitetaan kerralla kunnon myräkkä!

Sieltä se pilvi tulee

Vähän esimakua tulevasta myräkästä

Porakoneen suojalle oli käyttöä

Tyhjä reikä x 7

Ihmettelin kelkalla ajaessa, että onko minun kypärän visiirissä joku tahra vai mikä kumma tuo valkoinen homma on näkökentän oikealla puolella. No ei se tahra ole, kun se liikkuu. En ole koskaan nähnyt sellaista valkoista seinämää, joka oikeasti vyöryi päälle.

Yhtäkkiä kaikki muuttui valkoiseksi. Ei nähnyt eteen, ei taakse. Yritin katsoa kelkan sivulle maahan, mutta ei nähnyt edes kelkan viereen. Pidin kännykän karttaa toisessa kädessä ja ajoin samalla. Joka kerta kun vilkaisin karttaa, olin ajanut enemmän ja enemmän väärään suuntaan.

Sama ilmiö, kuin pari vuotta sitten Sotkalla kesällä, kun sumu oli niin sakea ettei eteen nähnyt. Silloin aloin vain pyörimään ympyrää. Tänään tapahtui sama juttu. Suoraan ajaminen oli täysin mahdotonta. En varmaan ajanut kovempaa kuin ykköstä, koko ajan pelotti, että ajan jonkun päälle. Ihan kuin olisin ajanut silmät kiinni.

Todettiin, että ollaan me hulluja, kun tässä kelissä kalastetaan, mutta ainahan se toivonkipinä on takaraivossa hyvästä syönnistä. Kelin muutos voi laukaista ahventen ruokahalun.

Kyllä se aurinko vielä paistaa :)

Löydettiin vihdoin määränpäähän ja paikka oli sama, jossa käytiin viime Sotkan reissulla. Silloin joka avannolla oli välivedessä silppua ja parven alla näkyi isompia ahvenia. Tänään oli jännä juttu, että taas siellä oli silppuparvi. Ja parvi oli iso, sillä se näkyi lähes joka avannolla ja teimme yhteensä varmaan lähemmäs 40 avantoa.

Lähes joka avannolla tällainen matto pikkukalaa

Isot tasurit eivät siis oikein enää toimi, paitsi houkutteluun. Uitin Kalarosvon flash-tasuria kuva parven alla ja tein suuria uittoliikkeitä. Pian näyttöön ilmestyi hyviä ahvenia, jotka kävivät tökkimässä tasuria. Vaihdoin äkkiä pienen mikrotasurin ja se kelpasi syötäväksi asti.

Tämän päivän ottipeli

Ehdin nostamaan muutaman kivan ahvenen (suurin 470g) ja olin niin iloinen siitä tunteesta, että vihdoin omalla avannolla oli paljon nousevia kaloja ja ne vielä tärppäsivät ahneesti. Se on juuri se tunne, jonka takia jaksaa herätä aamukolmelta ja kalastaa kahdenkymmenen metrin puuskatuulesta huolimatta. Tänään neulanterävät lumirakeet piiskasivat naamaa ja sen kyllä huomaa tulipunaisesta naamasta, mutta punaisen naaman alaosassa on hymyilevät huulet.

Isoin 470g

Minun avannoilla näytti tältä, kun vaihtelin lennosta vieheitä

Syöntipiikki oli lyhyt ja ihana. Kun hyvä viiva lähestyi viehettä ja sen jälkeen tunsi mukavan painalluksen siiman päässä, se oli niin mahtava fiilis. Mitenkähän täpinöissäni olisin esimerkiksi kymmenen kilon saaliista, kun jo muutama kala saa minut leijailemaan =)

Myräkän aikana ahkion viereen tuiskutti 20cm lunta

Aurinko pilkottaa

Myrskyn jälkeen on poutasää

Iltapäivä antoi yksittäisiä kaloja silloin tällöin ja muutama jättiläisahven kävi viehettä kurkkimassa. Kyllä sinne jäi hyviä kaloja vielä uimaan, ihme paikka. Pakko päästä uudestaan.

Kalojen mahasta löytyi tosi pientä ravintokalaa, se näyttäisi vähän muikulta, en osaa täysin varmaksi sanoa. Sitä silppua oli avantojen alla useampi metri ja osalla ahvenista, joita saatiin, oli mahat pinkeinä sitä. Yhdelläkin noin 250g ahvenella oli 20 pikkukalaa mahassa. Tuo mahasta löytynyt kala ei ole kuin 4-5cm pitkä, ei ole ihmekään ettei iso tasuri kelvannut..

Muikku vai kuore? Ei saa vastata tulitikku :)

Näistä saa muutamat fileet -> herkkuruokaa luvassa

Kyllä minun kalastus on kunnon jojoilua, välillä vedetään nollapäiviä ja välillä on palkkapäivä. Silti ne tyhjät päivät kuuluvat tähän hommaan, eihän nämä palkkapäivät muuten tuntuisi miltään =)

Jaa:
Facebook
Whatsapp
6 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen
Kommentit
  1. Jäpä_k kommentoi:

    No niin.. Kiitos taas tästä :) *jäpäkirmaiseepilkkirepulleviritteleevehkeitähymiö* ;)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Eipä kestä :)

  2. Pete kommentoi:

    Kierällä jäällä ruuvattavat nastat mattoon niin ei pyörähtele. Telan on myös saatava liukukiskoihin lunta tai vettä voiteluun joten aina lunta tai sohjoa telastoon kun tarjolla.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Pitää hankkia nastat ensi talveksi, varsinkin jos on useammin tuollainen jää.. Liukukiskoja on tarkkailtu..

  3. Hannu kommentoi:

    Hyvät ahvenet noussu. Muutaman kerran keväinen lumikuuro on käynnistänyt ahvenen syönnin, ihme miten kalat jään alla tietäävät nuo sääilmiöt.
    Vähän pelottavalta kuulosti tuo Juurusveden jää, mustaan jäähän kyllä auringon porotus vaikuttaa tehokkaasti. Täällä joensuun pyhäselällä jää ei oo muuttunut vielä miksikään ja autolla huruutellaan. Ei tuosta kuvasta välity kurkun tuoksu, mutta veikkaan kuoreita.
    Vielä pien mahdollisuus on isommillakin tasureilla, oli eilen verkossa 1.04kg ahven ja sillä vatsassa 13cm muikku.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos! Jää oli vaarallinen ja nyt kun satoi lunta, se on tosi petollinen.

      Kyllä minäkin yhden ahvenen eilen sillä isolla flashilla sain, mutta hanakammin kalat iskivät pienempään.

      Oiskohan ne sitten kuoreita, ei tullut haistettua =)

Kommentointi on suljettu.