Ihanaa aikaa tämä maaliskuu. Valoisa aika alkaa olla jo melko pitkä ja pilkkipäivä voisi periaatteessa kestää kellon ympäri. Itse ei edes meinaa pysyä auringon rytmin perässä, kun joka aamu se nousee aikaisemmin ja aikaisemmin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että omaakin herätystä pitäisi aikaistaa joka aamu hieman. Tällä hetkellä Kuopion korkeudella auringonnousu on jo puoli seitsemältä. Mihin se pimeä talvi katosi? =)

Maaliskuu on paras pilkkikuukausi ja vaikka nyt eletään ahvenen pilkkijän kulta-aikaa, takaraivossa on pieni pelko jäiden sulamisesta. Onneksi jäät eivät ihan vielä ole lähtemässä, mutta koko ajan tämä kevät etenee. Nautitaan nyt kuitenkin näistä viimeisistä pilkkiviikoista!

Ollaan käyty vuosien varrella muutaman kerran Sonkarilla ja joskus hyvinä aikoina sieltä pääsi lähtemään suupielet messingillä kotiin, kun Ahti oli ollut suotuisa. Viikko sitten lähdettiin tekemään perinteinen hiihtolomareissu Sonkarille ja käytiin samalla vierailulla mummolassa. Mummo ja pappa jäivät innokkaina rantaan odottamaan meidän kalansaalista. Montakohan kiloa sieltä tällä kertaa tulee ahvenia?

Mummolan pihasta oli nopea hurauttaa kelkalla Sonkarille

Etsittiin kalaa hiki hatussa ja kurvailtiin kelkalla paikasta toiseen, mutta siitä huolimatta päivän saldona oli pyöreä nolla. Emme siis saaneet ensimmäistäkään kalaa koko järvestä, ihan uskomaton kaivo!

Päivän saldo oli pyöreä nolla ja taivaalla oleva aurinkokin siitä meitä muistutti

Keli oli kuitenkin aurinkoinen ja ihana, joten luovutimme kalastuksen suhteen ja huristelimme loppupäivän lasten kanssa kelkalla jäällä.

Keli oli loistava kelkkailuun

Näin jäällä jotain erikoisia jälkiä ja luulin, että joku ihminen oli tehnyt kengän jälkiä ja syviä kuoppia lumeen. Lähempi tarkastelu osoitti, että eivät ne olleetkaan ihmisen tekosia. Pienen googlailun jälkeen opin taas jotain uutta ja teerethän ne olivat syypäitä jälkiin. Ja kakkoihin.

Kukas täällä on kulkenut?

Jäällä oli viitisenkymmentä kuoppaa, joissa jokaisessa oli ruskea yllätys

Viime lauantaina meillä oli ”pilkkitrehvit” Kallavedellä. Kyselin muutama viikko sitten facebookissa olisiko kuopiolaisilla kiinnostusta osallistua yhteiseen pilkkipäivään ja samalla voisi järjestää leikkimielisen pilkkikilpailun, jossa isoin ahven voittaa.

Muutamia kiinnostuneita löytyi, joten päätimme treffata Pohjois-Kallavedellä ja viettää päivän yhdessä pilkkien ja makkaraa paistellen. Treffeillä oli yhteensä yhdeksän henkeä ja se oli mukavan kokoinen porukka.

Treffeille sattui hyvä ja lauha keli

Löysin kirppikseltä aiheeseen sopivan palkintolautasen isoimman ahvenen saajalle ja se voisi olla vaikka kiertopalkinto, jos treffataan ensi vuonnakin samoissa merkeissä.

Tämä pikkutyttö sai elämänsä ensimmäisen pilkkikalan :)

Kallavesi on ollut koko talven haastava pilkittävä eikä viime lauantai poikennut kaavasta mitenkään. Pilkkiaika oli kello 9-15 ja oltiin jo pitkällä iltapäivän puolella, kun sain vasta ensimmäisen kalani. Lopulta minun päivän saldoksi jäi kaksi ahventa ja ei päässyt kyllä kalan koolla kehumaan.

Pilkkipäivän aikana ei ehtinyt nälkä tulemaan, kun grilli kuumeni pariinkin otteeseen

Kolmelta kokoonnuttiin jäällä grillipaikalle ja minulla ei käynyt mielessäkään, että minun sintti voisi olla päivän ”isoin” ahven. Valitettavasti siinä kuitenkin kävi niin, että toin palkintolautasen kotiin 151 grammaisella ahvenella. Olisit nyt Kallavesi pikkuisen reilumpi ollut? Ehkä ensi vuonna treffataan jollain muulla järvellä :)

Kisan “isoin” ahven, ehkä ensi vuonna löytyy oikeasti isompaa :)

Kiitos kaikille mukana olleille, oli kiva tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia!

Ollaan käyty tänä talvena pari kertaa Sotkalla etsimässä kaloja laihoin tuloksin ja huhupuheiden perusteella emme ole ainoita, jotka siellä ovat tyhjää käyneet nyhtämässä. Sotka on ollut koko talven tukossa, mutta nyt se on onneksi alkanut vähän heräilemään.

Käytiin muutama päivä sitten tekemässä kaksi reissua Sotkalle pienellä porukalla ja ensimmäisellä reissulla meillä oli meidän kaveri Samuli mukana. Talven aiemmilla kerroilla ollaan ajeltu Juhan kanssa kelkalla ristiin rastiin ja etsitty kalaa. Nyt meidän taktiikka olikin ”leiriytyä” yhteen paikkaan ja odottaa, että kalat etsivät meidät.

Meidän “leiri”

Aktiivinen kalojen etsiminen ei ole tuottanut mitään tuloksia, joten meidän oli pakko testata uutta tyyliä. Ja en tiedä johtuiko se tekniikan vaihtamisesta vai kalojen nälästä, mutta me saatiin Sotkalta filekaloja :) Ilon ja onnen päivä, kyllä sitä oli odotettukin!

Ensimmäinen päivä antoi vajaat kymmenkunta filekalaa kolmeen pekkaan, mikä ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta uskokaa pois, oli se huomattavasti mukavampi saalis kuin mp.

Vihdoinkin Sotka heltyi vähän :)

Juha sai päivän isoimman ahvenen ja se oli vajaa 600g. Minulla päivän isoimmaksi jäi 440g. Ahvenet olivat nirsolla päällä, minkä voi päätellä saaliin kappalemäärästäkin.

Myös iso siika eksyi siiman päähän

Toisena päivänä meidän seuraksi saapui Iisalmen Pasi. Meidän kalastustaktiikka oli taas pystyttää leiri ja houkutella kalat paikalle makkaran tuoksulla. Se toimi! Tai sitten ne olivat ne Pasin banaanit, jotka Pasi autuaan tietämättömänä kaivoi pilkkirepustaan ja alkoi mussuttamaan.

Banaani-Pasi

Yritin kysellä banaania järsivältä Pasilta, että tiedätkö sen banaaneihin ja kalastukseen liittyvän urbaanilegendan, että nuo keltaiset pötkylät tuovat kuulemma huonoa kalaonnea. Pasi ei ollut kuullutkaan sellaisesta ja höpö höpö juttu se taisi ollakin, sillä päivän saldona kolmeen pekkaan oli yli 20 ahventa.

Yhteinen potti ja Pasin kuldamorri koristeena =)

Pasi pilkki koko päivän pystypilkeillä ja minä ja Juha pilkittiin tasureilla ja mikrojigeillä. Pystypilkkimies sai päivän isoimman ahvenen, joka oli 435g ja kyllä meillä tasurin heiluttajilla oli välillä usko koetuksella, että pitääkö sitä omaankin rasiaan alkaa pystypilkkejä hankkimaan.

Pasi ja päivän isoin ahven

Onneksi myös minä ja Juha saatiin lopulta kalaa. Nirsoa se kala oli edelleen, kuten edellisenäkin päivänä, ja kovin suurta viehettä ei avannossa voinut uitella.

Ei meinannut tasuri kelvata, mutta tämä Sotkan spessu oranssimahainen Nulikka kelpasi yhdelle 30cm ahvenelle

Tasurit vaihtuivat tiuhaan, mutta aika turhaan

Eniten sain kalaa Siekin pienillä ahvensieppareilla, joissa oli joko karvapyrstö tai sitten 13 Fishingin pikkujigi kiinni. Jännä juttu, että sitä kuvittelee avannon olevan tyhjä, jos kalaa ei nouse tasurille väliveteen. No ei ne välttämättä tyhjiä reikiä ole, vaan kalat jurottavat pohjassa ja nousevat vasta sitten, jos näkevät jotain mielenkiintoista.

Pienet Siekin ahvensiepparit toimivat nirsolle ahvenelle

Tasurit olivat ahventen makuun liian suuria ja yhdessäkin vaiheessa vaihdoin tasurin Siekin ahvensieppariin ja tyhjästä pohjasta lähti kala vastaan. Pitäisi vaan muistaa aktiivisesti vaihdella eri kokoisia vieheitä, vaikka avannon kuvittelee olevan tyhjä. Yllätyksiä voi sattua ja pohjasta ponkaiseekin iso ahven tai koko ahvenperhe.

Siekin ahvensieppari 13 Fishingin jigillä oli tarpeeksi pieni aralle ahvenelle

Pallogrilli on ollut nyt ahkerassa käytössä

Mikähän tauti tällä ahvenella oli, kun suu oli täynnä näppylöitä?

Ryhmä rämä jättää leirin

Sotkalla täytyy kylllä käydä uudestaankin lähiaikoina, antoi se sen verran hyviä merkkejä. Ehkä sieltä voisi oikeasti saada sen seitsemän oikein tuloksen… Kiitos Pasille mukavasta päivästä!

Juurusvedellä ahvenen keskikoko on parempaa kuin Kallavedellä. Sieltä ahven on myös helpompi löytää ja siksi ollaankin tänä talvena käyty paljon Juuruksella. Juurusvesi on yhteydessä Iso-Jälä nimiseen järveen ja eilen käytiin kokeilemassa molemmat järvet samalla reissulla. Jälä ei antanut minulle edes tärppiä ja iltapäivän puolella päätettiin vaihtaa Juuruksen puolelle.

Lunta on satanut Savossa ihan kunnolla lähipäivinä

Emme ehtineet olla Juuruksella kauan, kun päivä alkoi loppumaan kesken, mutta Kalarosvon ykköstykillä sain kuitenkin muutamia ruokakaloja.

Ykköstykki pelaa Juuruksella

Juha pilkki minun selkäni takana ja välillä kuului valitus, että kala ei oikein syö. No ei kai se syö, jos tasuri ei ole edes vedessä, vaan mies rakentaa itselleen lumilinnaa. Huh huh =D

Hajotettiin tämä rakennelma päivän päätteeksi, ettei kukaan törmää siihen kelkalla

Olen kyllä tyytyväinen viime viikkojen reissuihin, kun tammi-helmikuussa kalattomien päivien jälkeen ajattelin, että en koskaan tule löytämään yhtään ahventa. Nyt ollaan päästy syömään ahventa useampaan otteeseen ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että pilkkiminen on helppoa, kuin heinänteko. Mutta eiköhän sitä taas täältä pilvilinnoista pian tömähdetä takaisin maan pinnalle, sillä enhän minä osaa heinää tehdä.

Mitenkäs muualla Suomessa ahven on alkanut syömään? Oletteko huomanneet kalojen aktivoitumista?

Nyt nuoret pilkille!

Aika monta reissua sai tehdä, että pääsi viimein kokkaamaan ahvenista herkkuja. En meinaa edes pysyä laskuissa pilkkireissujen määrässä, kun reissut ovat toistaneet itseään. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää.

Ollaan ajettu Pohjois-Savoa ristiin rastiin kärry perässä ja kyllä on ahvenille tullut hintaa. Siis jos ylipäätään on saatu mitään. Käytiin viikonloppuna Unnukalla ja koska se on kesällä yksi parhaista ahvenjärvistä, tottakai odotukset olivat korkealla. Se paikka oli meidän viimeinen oljenkorsi.

Unnukka on haastava pohjan muodoiltaan. Kesällä kalaa on helppoa etsiä, jos verrataan pilkkimiseen ja talvikalastukseen. Veneellä pääsee liikkumaan nopeasti ja viistokaikuluotain näyttää monta kymmentä metriä myös veneen sivuille, joten isonkin alueen kartoitus käy hetkessä.

Mutta etsipä kalaa talvella! Kyllä siinä hommassa täytyy olla Ahdin suosiossa, jos aikoo keskelle kalapaikkaa avannon tehdä. Ja viime aikoina Ahdin ja minun välit ovat olleet vähän tulehtuneet. Oikeastaan emme ole olleet edes puheväleissä ja sen pystyi kyllä päättelemään myös Unnukan kalansaaliista, sillä kotiintuomisina oli vain yksi 30cm ahven. Laskin tämän ahvenen hinnaksi 25€. Onko järkee vai ei…

Maksaisitko tästä ahvenesta 25€?

Ollaan tehty pari reissua Juurusvedelle ja molemmilla kerroilla olemme saaneet muutamia ruokakaloja. Syönti on ollut heikkoa ja luotaimen näyttökin piirtänyt tyhjää lähes koko ajan. Kaikki filekalat on kuitenkin kotiin tuotu ja nautiskeltu niistä vähäisistä, mitä Ahti on suonut.

Juuruksella saattaa nähdä horneteja =)

Juha sai kummallakin reissulla n. 700g ahvenen ja ensimmäisen ahvenen saamiseen liittyi hauska juttu. Olin katsonut Juurusveden kartasta erästä tiettyä paikkaa ja halunnut mennä siihen jo aiemminkin, mutta Juhan mielestä siinä paikassa ei ollut mitään mielenkiintoista. Kysyin jäällä, että mennäänkö kokeilemaan se uusi paikka, mutta Juha ei halunnut. Onneksi minä olin kelkan ohjaksissa, joten painoin kaasua ja päätin käydä pikaisesti testaamassa sen paikan ?

Päästiin kalapaikalle ja aloin heti kairaamaan itselleni reikiä. Juhaa ei se ”huono” paikka kiinnostanut, vaan hän istahti kelkan päälle ja aikoi syödä eväitä sillä aikaa, kun minä kartoitin paikkaa. Juha kuitenkin teki itselleen yhden avannon kelkan viereen ja pisti Kalarosvon ykköstykin väliveteen odottamaan.

Eipä aikaakaan, kun jäällä lötkötti iso ahven. Juhan eväiden syönnin lomassa pohjasta oli lähtenyt määrätietoinen viiva kohti tasuria ja johan oli ukko pompannut aika nopeasti kelkan päältä pois. Niin nopeasti, että kurkkuvoileivät lentelivät pitkin jäätä ? Sen jälkeen Juhakin alkoi luottamaan siihen kalapaikkaan. Sain itsekin pari kalaa kyseisestä paikasta ja se on varmasti potentiaalinen alue kokeilla useamminkin.

Näitä nousuja kun näkyisi luotaimessa useammin

Luotaimen viiva paljastui 390g ahveneksi

Myös minulle sattui hauska juttu Juuruksella, sillä sain kalan ilman viehettä! Eipä ole koskaan ennen käynyt niin. Uittelin jigiä avannossa ja näin, kun pohjasta lähti kala kohti. Kala tärppäsi ja aloin nostamaan kalaa ylös. Harmittavasti jigipään koukku tarttui jään alareunaan ja näin, kun ahven irtosi. Voi ei, sinne meni hyvä filekala. Vai menikö? No ei mennyt!

Kala lähti uimaan ylöspäin ihan hurjana ja tuli pintaan. Kala sätki hirveästi ja oli jo puoliksi kuivalla maalla. Eipä minulle jäänyt siinä muuta tehtävää, kuin ottaa kala käteen ja sanoa kiitos. Se ahven tuli ehkä jopa vähän liian helposti ?

Juuruksen päivän saalis kahteen pekkaan, ei se määrä vaan laatu ;)

Ruokakaloja löytyi myös toiselta savolaiselta järveltä, jonne teimme kaksi reissua. Saatiin Rantamäen Manulta uusia protoja kevennetyistä tasureista testiin ja hyvin ne uivat sekä toimivat. Ihastuin muikkuväriin heti, sillä se on niin erikoinen ja siinä on helmiäisen sinistä mahassa. Nimesin tasurin Manun luxusmuikuksi.

Manun luxusmuikku

Hyvin toimii

Luxusmuikku antoi hyviä kaloja heti ensimmäisellä uinnillaan

Kalat ovat pikkuhiljaa aktivoituneet syömään, vaikka ei kalan tulo vielä hurjaa ole. Jos päivän päätteeksi yhteisessä potissa on kymmenen filekalaa, ei se tee tuntia kohti edes puolikasta kalaa. Mutta vaikka päivän aikana saisi vaan yhden kalan, sekin on parempi kuin aivan tyhjä reissu.

Panuccin salakannahkainen kevennetty maistui myös ahvenille

Manun 10cm kevennetty proto antoi Juhalle 530g ahvenen

Reissuille on mahtunut ihmeellisiä sattumuksia ja olihan siellä vielä yksi erikoinen tapahtuma, sain nimittäin kaksi kalaa yhtä aikaa. Uittelin Mr. Manun pientä karvapyrstöä ja yhtäkkiä pohjassa pölähti. Kaikki kalat kiinnostuivat tasurista yhtä aikaa. Sain tosi hyvän tärpin ja olin varma, että siiman päässä on kilon ahven. Viimeinkö koittaa päivä, jolloin kilo ylittyy toistamiseen?

Lapoin siimaa jäälle minkä kerkesin. Älä nyt vaan karkaa.. Ja eihän se karannut, mutta ei se myöskään ollut kilon ahven. Kaksi ahventa yhdellä iskulla. Aika erikoista ja myös ikimuistoista, vaikka jäihän se vähän kaivelemaan, kun kilon köllikkä jäi saamatta.

Harvoin tulee kaksi kalaa yhdellä nostolla =)

Kala oli selkeästi aktivoitunut syömään ja ajoparvet liikkuivat nopeasti. Myös kuoreparvia näkyi vähän väliä avannoilla ja ahvenet olivat varmasti niiden perässä. Harmi, kun ahvenparvi liikkuu niin nopeasti. Jos luotaimen näyttöön sai muutaman tasurille nousevan kalaviivan, tilanne oli ohi muutamassa minuutissa. Parven perässä on mahdotonta pysyä, en tiedä olisiko järkevintä vain istua ja odottaa yhdellä avannolla, kun ei parven perässä juokseminen kovin tehokasta ole ollut.

Kuoreparvia liikkui lähes jokaisella avannolla

On se kyllä ihana tunne, kun ruokakaloja on tullut useammalla reissulla ja on saanut kokkailla ahvenruokia. Aika monta viikkoa näitä saaliita on saanut odottaakin, jospa tämä pilkkiahvensesonki tästä käynnistyisi kunnolla ja ahvenruuilla pääsisi herkuttelemaan joka viikko.

Erään päivän yhteinen potti

Tasurihurjien talvitreffeillä yksi meidän mökkiläinen kertoi huippuhyvän reseptin ahvenen valmistukseen. Ahvenfile kääritään pekoniin ja file sivellään maustetulla tuorejuustolla. Sitten vain rullalle, cocktailtikulla rulla kiinni ja pannun kautta ääntä kohti. Nämä ovat niin herkullisia, voin suositella, kiitos vielä Jarille vinkistä!

Pekoniin käärityt ahvenfileet tuorejuustotäytteellä

Tämä kasa hävisi aika nopeasti :)

Sain testattavaksi 13 Fishingin uutuusjigejä, jotka ovat tosi mielenkiintoisen näköisiä. Jigivalikoimasta löytyy jos jonkinnäköistä ötökkää ja näitä tulee varmasti kokeiltua myös kesäkalastuksessa ul-vehkeillä. Jigit ovat sen verran pieniä, että niitä voi kokeilla vaikka morrissa kärpäsentoukan tilalla, jos ei halua toukkia käyttää.

Houkuttelevan näköisiä uutuuksia

Jigit voi laittaa vaikka Siekin ahvensiepparin perään, koko on hyvä nirsommallekin ahvenelle