Ison ahvenen tasuripilkintä

Aivan aluksi haluan suositella kaikuluotainta kaikille ison ahvenen tasurikalastajille, koska kyseisessä hommassa luotaimesta on suuri apu monessakin mielessä. Olen itse käyttänyt kaikuluotainta pilkinnässä jo vuosien ajan ja melkein uskallan väittää, että kun isoja ahvenia pilkitään tasapainopilkeillä välivedestä, saalis on luotaimen kanssa parempi, kuin ilman luotainta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään faktaa kyseisestä väitteestä, joten vastuu on lukijalla, kuten kaikissa muissakin tässä artikkelissa esitetyissä väitteissä =)

Uskomuksia

Kalastukseen liittyy paljon erilaista perimätietoa ja olen itsekin kuullut väitteitä ja ”totuuksia”, milloin kala syö. Ja tottakai myös kalan syömättömyydelle on aina jokin syy ja se syy ei taida koskaan löytyä kalamiehen peilistä =)

Olen vahingossa todistanut monia näistä “faktoista” vääriksi. En esimerkiksi aina tarkista tuulen suuntaa kalaan lähtiessä ja kuulin vasta monta vuotta kalastusta jo harrastaneena, että kala ei syö itätuulella. Hups. Ainakin oman siiman päähän on tarttunut kalaa itätuulellakin. Ehkä kala ei välitä tuulen suunnasta, jos on nälkä. 

Voisiko asia olla niin, että kun itätuuli sanalla on niin huono kaiku kalastuksessa, niin moni jättää siksi lähtemättä kalaan, olen nimittäin kuullut niistäkin tapauksista. Eihän se kala tietenkään silloin pysty syömään, jos kalastaja vieheineen on kotona. 

Hyvä työkalu, jolla voi tarkastaa kalan syöntihalut, on kuukalenteri/kalakalenteri, vaikka epäilen, että siinäkin asiassa suurempi merkitys on kalamiehen omilla uskomuksilla ja haaveilla. Kun kalenteri näyttää, että kala syö, kalastaja suuntaa kalaan. Ja kenties saa saalista, jolloin tulee todistaneeksi väitteen faktaksi. Ja kun kalenteri sanoo, että kala ei syö, silloin pysytellään kotona.

Itse seuraan välillä ilmanpainetta, koska senkin perusteella voi kuulemma päätellä kalojen syöntihalukkuuden. Olen kuullut väitteitä, että kala syö korkealla ilmanpaineella. Toisten mielestä matalapaine on parempi. Jotkut taas sanovat, että raju muutos ilmanpaineessa laukaisee syönnin. No kaikilla mahdollisilla keleillä on kalassa oltu ja joskus ”paineteoriat” ovat pitäneet paikkansa ja joskus taas eivät. 

Sen verran ilmanpaineteoriaan uskon itse, että monesti jos ilmanpaine laskee nopeasti, se tarkoittaa lumisadetta. Ja ehkä pikkuisen paremmin kala syö kirkasvetisillä järvillä silloin, kun keli on harmaa. Kyse voi toki olla myös sattumasta ja siitä, että huonolla kelillä tulee monesti suunnattua mieluummin sinne kirkkaalle järvelle.

Kalakeli?

Kartta ja kalapaikat

Järvet, joilla itse kalastan, ovat keskisyvyydeltään melko syviä, joten myös pilkkiminen tapahtuu usein melko syvässä. Keskimäärin kalastusyvyys on 6-12 metriä järvestä riippuen. Mitä kirkkaampi vesi, sitä syvemmältä voi ja kannattaa kalastaa. 

Vaikka olen harrastanut tasuripilkintää vuosia ja oman alueen järvet ja niiden syvyyskäyrät ovat tulleet tutuiksi, silti joka kerta katson päivän kalapaikat kartasta etukäteen. Yleensä liikun moottorikelkalla ja hahmottelen mielessäni päivän reitin. Tottakai päivän aikana saattaa suunnitelmiin tulla muutoksia, varsinkin jos löytyy luonnonlaikkuja, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Jos puhutaan selkävesien ahvenista, en ole huomannut, että ahvenet viihtyisivät eri paikoissa kesällä ja talvella. Toki kesällä ahven saattaa välillä nousta matalaan lämpöisen veden ja pikkukalan perässä, mutta kyllä pääosin ahventa tavoittaa aina kutakuinkin samoilta paikoilta. Siksi sanonta ”vanhat merkit paikkansa pitävät” pitää hyvinkin usein kalastajan kartassa paikkansa.

Aina ei siis kannata aloittaa kalastusta niin sanotusti puhtaalta pöydältä, vaan voi aivan hyvin kiertää tuttujakin paikkoja. Ja tottakai siinä sivussa löytyy välillä taas niitä uusiakin paikkoja, jotka jäävät jonnekin tärkeään muistilokeroon kalastajan päähän.

Se on jännä juttu, että ainakin itselläni on muistissa melkein kaikki kalapaikat omilta perusjärviltä, joilla olen käynyt säännöllisesti kalassa. Ne vaan palaavat ihmeellisesti mieleen, jos näkee järven kartan syvyyskäyrineen. 

Ja jos muisti alkaa temppuilemaan, sekään ei oikeastaan haittaa, koska paikat, joissa ahven viihtyy, ovat melko samanlaisia kaikilla järvillä. Ja tässä välissä täytyy huomauttaa, että kun puhun ”kaikista järvistä”, puhun Pohjois-Savon järvistä, joilla itse kalastan. Uskon kyllä, että sisävesillä ahvenet viihtyvät aikalailla samantapaisissa paikoissa joka puolella, jos ravintona on muikku/kuore ja kalastuspaikkana suht syvän järven selkävedet. 

Kalapelen tasurin lisäksi suusta pilkottaa kuore

Kaikuluotaimen lisäksi suosittelen hankkimaan puhelimeen karttaohjelman. Sen avulla kalapaikoille suunnistaminen on helppoa ja nopeaa. Kartat ovat ihmeen tarkkoja ja syvyydet pitävät hyvin paikkansa. Ja lopullisen syvyyden voi tarkistaa luotaimen avulla. 

Kuten jo aiemmin sanoin, kirkkaammilla järvillä kalastussyvyydet ovat hieman enemmän, kuin tummempi vetisillä järvillä. Aloitan kalastuspaikkojen etsimisen kartasta juurikin järven veden värin perusteella. Jos on tiedossa, että yleisimmin kala on vaikka yli kymmenessä metrissä, kartoitan järven potentiaaliset paikat syvyyksissä n. 8-14 metriä. 

Esimerkiksi Navionicsin karttasovellus on hyvä, koska siihen saa muokattua syvyydet eri värisiksi, jolloin kartan tulkinta on helpompaa. Itse olen laittanut alle 11 metrin veden vihreällä, jolloin näen yhdellä silmäyksellä potentiaaliset kalastusalueet.

Paikka valikoituu kokeilun arvoiseksi, jos suht laajan ja tasaisen alueen vieressä on syvää vettä. Itse kalapaikka on silloin joko sen laajan ja tasaisen alueen korkeimmalla kohdalla tai syvään päin laskeutuvissa loivissa penkoissa.

Kyseisen kaltaisella alueella kannattaa kokeilla eri syvyyksiä ja mieluummin aloittaa pilkkiminen matalasta syvään päin. Karttaohjelman avulla voi ensimmäisen avannon tehdä oletetusti matalimpaan kohtaan.

Merkitsin karttaan paikkoja, joita itse kokeilisin

Mikäli kalaa ei ole avannon alla, ahven kuitenkin näkee laskeutuvan tasapainopilkin kauempaakin, siksi onkin tärkeää pitää maltti mukana, kun tasurin laskee avantoon. Tasuria ei kannata koskaan laskea suoraan pohjaan, vaan uitella ainakin alkuun välivedessä.

Tasapainopilkin uinti

Tasuria voi uitella parhaaksi näkemällään tavalla. Itselläni ei ole yhtä tyyliä, ja kaikuluotainta apuna käyttäen vaihtelen eri tyylejä. Olen esimerkiksi saanut ennätysahveneni pitämällä tasuria paikallaan noin viisi metriä pohjan yläpuolella. Ja olen myös saanut isoja ahvenia uittamalla tasuria rajusti isoilla nostoilla. Oikeaa ja väärää tapaa ei ole, ja sekä itse tasurista että kalojen käyttäytymisestä riippuen, päätös uittotyylistä kannattaa tehdä vasta avannolla. 

Oma ennätysahven 1087g Kalarosvon tasurilla
*(Muokkaus: Oma ennätys parani 30.12.2019 ja nykyään ennätysahvenen paino on 1,8kg)

Välillä tasurin alapuolelle saattaa ilmestyä kaloja, jotka vaativat nopeaa uittoa, ennen kuin tärppäävät. Ja välillä taas nopea liike säikäyttää kalat tiehensä. 

Sellaisessa tilanteessa luotain on ensiarvoisen tärkeä apuväline. Olen itsekin tehnyt virheen ja heilauttanut tasuria, kun ahven on ollut lähestymässä. Kala on välittömästi kääntynyt pois päin, mutta tilanne on silti ollut vielä pelastettavissa.

Olen laskenut tasurin loittonevan ahvenen kohdalle ja alkanut värisyttämään tasuria ahvenen nenän edessä. Ja pam, kala on iskenyt kiinni! Peli ei siis välttämättä ole vielä menetetty, vaikka ahven kääntyisikin pois päin. Mutta ilman luotainta peli todennäköisesti on menetetty. 

Toisinaan avannon alle ilmestyy kaloja, jotka uivat vain pohjan tuntumassa eivätkä nouse ollenkaan väliveteen, vaikka tekisi mitä temppuja. Silloin tasuri kannattaa pikkuhiljaa laskea kohti pohjaa. Kalat saattavat tärpätä ihan pohjasta. Tasurin värisytys joko paikallaan tai hitaasti ylös nostaen on monesti vastustamaton asia ahvenelle.

Joskus myös tasurin pomputtaminen pohjassa ja sen jälkeen nopea metrin tai muutaman nosto voi laukaista kalojen syönnin. Ja ahvenilla on jostain syystä tapana tulla nälkäisiksi yhtä aikaa. Kun yksi ahven tekee päätöksen tärpätä, kaikki muutkin haluavat osansa makupalasta.

Silloin tarvitaan nopeat kädet ja sellainen tilanne onkin yksin tasuripilkkijän huippuhetkistä, kun kaikuluotaimen näyttö on täynnä kalaa ja ne kaikki kalat haluavat syödä sinun tasurin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kädet tärisevät. Se on tunne, jota on hankala kuvailla sanoin. 

Kaikuluotaimen avulla tasurin koon ja värin vaihtelu on helpompaa. Voi olla tilanne, että avannon alla ei näy ollenkaan kalaa. Silti kannattaa kokeilla toista vaikka hieman erikokoista tasuria. Joskus rajummat uittoliikkeet houkuttelevat kalat paikalle. Kun avannon alle ilmestyy kalaa, kaikuluotain kertoo reaaliaikaisesti, mitä ahvenet tasurista ajattelevat.

Toisinaan avannon alle kerääntyy ahvenia, jotka selkeästi ovat tasurista kiinnostuneita, mutta eivät kuitenkaan tärppää. Nopea tasurin värin/koon vaihto voi laukaista syönnin. Tasuripilkinnässä kaikki keinot ovat sallittuja. 

Tasapainopilkin värit

Mielestäni tasureissa ei ole, kuten ei missään muissakaan vieheissä, vain yhtä oikeaa väriä tietylle järvelle, kelille tai kalalle. Kannattaa aina olla avoin kaikille väreille!

Tasuri: Kalarosvo
Tasuri: Kalapele
Tasuri: Kalarosvo
Tasurit: Mr. Manu ja Kalapele
Tasuri: Kaweri
Tasuri: Veikko
Tasuri: Kalarosvo
Tasuri: Panucci
Tasuri: Kalapele
Tasuri: Mr. Manu
Tasuri: Kalarosvo
Tasuri: Sepeteus

Ennen ajattelin paljon kapeakatseisemmin ja luulin, että jos ahven syö ravinnoksi kuoretta, silloin toimii kuoretasuri. Muikkujärvillä muikkutasuri. Matalammilla särkipaikoilla särennahkainen tasapainopilkki ja jos alueella on kiiskeä, silloin kiiskiväritteinen… Olin aivan väärässä. Totuus on, että mikä tasuri vain voi toimia ihan missä vain! Sama pätee kaikkiin vieheisiin.

Jos pitäisi valita mikä on tärkein asia, kun pilkitään tasureilla, niin sanoisin, että vieheen käytös. Oli se sitten paikallaan olo, hidas uinti, raju uinti tai värinä, niin se on se asia, jonka vuoksi kala vieheestä kiinnostuu. Sen jälkeen, kun kalan mielenkiinto on saavutettu, voidaan kikkailla väreillä. 

Kala voi nähdä tasurin jo useiden metrien päästä ja mitä kirkkaampi vesi, sitä kauempaa kala tasurin näkee. Ja kylkiviiva-aisti varmasti auttaa havainnoinnissa, kenties ahven tuntee tasurin olemassaolon jo paljon kauempaa, kuin voimme ikinä kuvitellakaan.

En usko, että ahvenella on niin supernäkö, että se voisi nähdä kaukaa, jäljitteleekö tasuri muikkua vai salakkaa. Enemmän sitä kiinnostaa tasurin muoto ja käytös. Kun ahvenen mielenkiinto on saavutettu, mutta tärppi puuttuu vielä, kannattaa kokeilla erilaisia uittotyylejä ja värejä. Joskus nirsolle ahvenelle maistuu vasta se kymmenes väri, jonka vaihdat siiman päähän. 

Värien toimivuuteen vaikuttaa varmasti ainakin valoisuus, koska talvella olosuhteet jään alla vaihtelevat tosi paljon. Keskitalvella valoisa aika on lyhyt ja mikäli aurinko ei paista, jään alle menee vain vähän valoa. Toiset värit näkyvät vedessä paremmin, kuin toiset ja myös veden väri vaikuttaa näkyvyyteen.

Uskon, että valo vaikuttaa myös siihen, miten ahven näkee ravintokalan vedessä. Olen monesti pyöritellyt käsissäni ahvenen sylkäisemää kuoretta ja hämmästellyt niitä lukuisia eri värejä, joita kyljestä heijastuu. Varmasti kalan sävyt välkähtelevät samalla tavalla vedessäkin. Ehkä siksi samat tasurit eivät aina toimi yhtä hyvin. Vaikka omaan silmään tasuri näyttää aina yhtä upealta, järvessä värien näkyvyyden määräävät olosuhteet.

Väreillä on suuri merkitys ja joskus tekisi mieli kysyä ahvenilta, että ihanko oikeasti se on niin tarkkaa ? On kokemusta tilanteesta, kun kokeilin samalla avannolla kahta lähes samanlaista tasuria sillä erotuksella, että toisessa tasurissa mahakoukun tyvessä oli oranssi iskupiste. Vain iskupisteetön tasuri antoi ahvenia. Hämmästyttävää.

Tasapainopilkin tärkein ominaisuus on olla kalan silmissä uskottava, muuten se ei toimi. Ja melko varmaa on se, että yksi tasuri ei voi olla aina ja kaikkialla uskottava, siksi omasta pakista löytyy tasureita useisiin erilaisiin tilanteisiin.

Tasapainopilkit ja kalastusvälineet

Maailma on pullollaan erilaisia tasapainopilkkejä ja varmasti jokainen pilkkijä löytää niiden seasta ne omat suosikkinsa. Tasapainopilkki jäljittelee kalaa ja se voidaan tehdä joko kokonaan lyijyisenä tai sitten kevennettynä versiona, jolloin tasurin paino ei mene liian suureksi, vaikka tasurin koko kasvaa. Kevennyksellä saadaan myös hidastettua tasurin uintia.

Tasureiden kokohaitari on suuri. Olen nähnyt jopa 16 senttisen tasurin ja toinen ääripää ovat pienet mikrotasurit, joiden runkomitta on vain pari senttiä. Myös pyrstövaihtoehtoja on useita; tasurin perästä voi löytyä levy, jigi tai karvaa.

Tasureita voi uittaa monenlaisilla pilkkivavoilla, mutta itse käytän pääosin kehivapoja. Kehivavassa on se hyvä puoli, että syvyyden vaihtelu on tosi nopeaa ja jos haluaa niin sanotusti vaihtaa tasuria lennosta, sekin onnistuu, koska siiman saa kehittyä vavalle niin nopeasti.

Kehivavassa ei ole kelaa tai vaparenkaita, jotka yleensä jäätyvät pakkasella. Mikäli tasuroinnissa käyttää kelaonkea, kannattaa varmistaa, että ongessa on tarpeeksi jäykkä kärki. Silloin vastaisku onnistuu ja kärki myös kestää tärpin, vauhdilla tasurille tulevan ison ahvenen tärppi voi nimittäin olla jäätävä.

Tasuripilkinnässä siimat saavat olla melko paksut. Itse käytän tasurin koosta riippuen 0.25-0.40mm monofiilisiimaa. Ja koska järvillä haukivaara on ilmeinen, oman siiman päästä löytyy itse tehty peruke (perukemateriaali esim. Fortress Predator). Ihan pienimmillä ja kevyimmillä tasureilla en käytä peruketta ollenkaan.

Laikut

Laikut ovat tasuripilkkijän luottoystäviä. Jos jäällä on yhtään lunta, lumeton kohta voi olla kultakaivos. Laikkuja syntyy sekä itsestään esimerkiksi silloin, jos railosta nousee vettä jäälle ja vesi sulattaa lumen. Mikäli jäällä ei ole paljon lunta, myös tuuli voi tehdä laikkuja. Ja toki laikkuja voi tehdä myös itse vaikka kolaamalla lumettomia alueita.

Laikkuja voi myös syntyä kalapaikalle, jos alueelle on tehty paljon avantoja ja raskas lumimassa painaa jään kantta alaspäin, jolloin avannoista pääsee nousemaan vettä jäälle. Sen vuoksi myös muiden vanhalta pilkkiapajalta kannattaa kokeilla ahventa.

Vähemmän lumisissa kohdissa jään alle pääsee enemmän valoa, joka taas aiheuttaa sen, että jään alle alkaa muodostumaan planktonia. Jos tästä lasketaan yksi plus yksi, pian siellä ovat pikkukalat planktonin perässä. Ja siellä missä on pikkukalaa, siellä ovat myös petokalat. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta ei se sitä ole, koska laikutkaan eivät aina toimi. Suosittelen kuitenkin testaamaan laikkuteoriaa.

Joskus laikku yllättää

Yksi järvi pitää sisällään lukemattoman määrän kalapaikkoja. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, että miksi ahven viihtyy tietyillä alueilla. Kenties joskus syynä voi olla ravinto ja joskus lämpöisempi vesi, kuin muualla. Tai sitten pohjassa on muodostelmia, jonne ahvenen on helppo piiloutua.

Välillä kalamies löytää ahventen piilopaikat ja välillä kotiin tullaan tyhjin käsin. Kalastus on yllätyksiä täynnä, siksi kai se niin koukuttava harrastus onkin =)

Olen kuvannut muutamia tasurivideoita YouTubeen, laitan ne tähän alle. Kireitä siimoja ja toivottavasti näistä vinkeistä on apua!

Tasurihurjien talvitreffeillä


Vuoden odotetuin pilkkireissu on takana ja kyllä nuo talvitreffit ovat aina ikimuistoinen tapahtuma. Hienot puitteet ja hienoja ihmisiä! Treffit ovat joka vuosi viikolla neljä ja keliolosuhteisiin ei pysty vaikuttamaan, mutta muuten tietää aina, että mukavia juttuja on luvassa.

Juha on vienyt treffeille aina pari kalakukkoa ja vaikka tasurihurjien tapahtumasta onkin kyse, joutuu aina pikkuisen morrittelemaan ennen Ruokkeelle lähtöä. Kuinkas sattuikin edellisille päiville ”mahtavat” morrikelit, pakkasta nimittäin oli yli 20 astetta ja pieni tuulenvirekin kävi, mutta ei auttanut valitus, kukkokalat piti saada.

Meillä oli kelkka remontissa ja juuri ennen reissuun lähtöä saatiin se kuntoon. Tai minähän katsoin vaan vieressä, kun Juha ahersi tallin lattialla, mutta pääasia, että Lynkkis toimii taas. Tehtiin kelkkaan sisäänajo ja jospa se nyt palvelisi edes jonkun aikaa.

Se toimii taas =)

Käytiin kelkalla Sotkalla kukkokaloja etsimässä. Jäällä oli joka paikassa kauheasti lunta ja lumen alla vettä. Luultiin, että jääolosuhteet olivat Sotkalla huonot, mutta jälkikäteen ajateltuna ne olivatkin ihan ok, sillä Hummonselällä ne vasta olivat oikeasti huonot.

Meillä oli Sotkalla pilkkiteltta mukana ja laitettiin pilkkireput telttaan vierekkäin. Teltassa oli yllättävän hyvä morritella. Pieni kala ei oikein ollut syönnillään, vaan meinasi tulla vaan filekaloja ? Onneksi saatiin pikkusinttejäkin vähän.

Juhalla oli haasteita kukkokalojen onkimisessa :)

Jouduttiin lähtemään kukkokalajahtiin vielä seuraavana päivänä. Pakkasmittari näytti -22C, mutta ei muuta kuin teltta pystyyn ja sisälle morrittelemaan. Tuuli ei pure sormiin ollenkaan, kun menee teltan suojiin.

Pakattiin rannassa tavarat ahkioihin ja sitten Juha sanoi, että se teltta on muuten edelleen autotallissa. Voi hitto, olkoot. Mennään karaistamaan sormia Puruveden reissua varten, jospa me muutama tunti pärjätään ilman telttaa.

Kalaa ei meinannut löytyä millään. Kyllä silloin on kukkokalaa avannot täynnä, kun et niitä tarvitse, mutta sen pari kertaa vuodessa kun niitä lähtee varta vasten pilkkimään, ei varmasti löydy. Muutaman tunnin ja muutaman sintin jälkeen lähdettiin kotiin ja haettiin loput kalat kaupasta. Siellä olikin sopivasti Puruveden muikkuja myytävänä ☺️

Sain ehkä pienimmän ahvenen ikinä, se ei painanut mitään :)

Juha “Hannu Partanen-Hanhi” teki minullekin kalakukon gluteenittomana versiona, oli ehdottomasti paras kukko mitä olen koskaan syönyt, kiitos!

Tattarijauhoista tehty kalakukko, ihan parasta!

Keskiviikkoaamuna kello kuusi oli lähtö kohti Ruokkeen lomakylää. Matka oli ihan kauhea ja lunta satoi vaakatasossa. Matkan varrella oli useita autoja ojassa, mutta onneksi me pysyttiin tiellä. Kärry perässä joutui välillä ajamaan viittäkymppiä, kun näkyvyys oli lumisateen ja pöllyävän lumen takia nolla.

Oltiin perillä aamupäivällä ja syötiin vähän evästä, jonka jälkeen lähdettiin jäälle. Juhahan sai viime treffeillä ensimmäisenä päivänä kilon ahvenen ja se kala löytyi jo neljänneltä avannolta. Monenneltakohan avannolta Hannu Hanhi tänä vuonna sen kiloisen vetäisee?

Tuttu mökki odotti meitä :)
Kohti Hummoa!

Meitä varoiteltiin huonoista jääolosuhteista ja en olisi ikinä uskonut, että ne oikeasti olivat niin huonot. Edellisinä vuosina ollaan saatu luxusolosuhteet tähän vuoteen verrattuna.

Rannassa ei paljon Hummonselkää näkynyt

Lähdettiin rannasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Ensimmäiset pari sataa metriä mietin, että hyvähän täällä on mennä kelkalla. Sitten alkoi kelkka uppoamaan. Kelkka meinasi jäädä kiinni vähän väliä ja pelkäsin onko selällä kuivaa kohtaa ollenkaan. Välillä onneksi löytyi kuivempikin alue, johon uskalsi kelkan pysäyttää, mutta kun kelkka uppoaa kovassa pakkasessa loskaan, niin telasto jäätyy hetkessä umpeen.

Kun oltiin ajettu vartti Hummonselällä, päätin että näillä treffeillä ei kalapaikkaa päivän aikana vaihdella. Jos vaan pääsee kelkalla uraa pitkin aamulla johonkin, niin siinä nakotetaan koko päivä. Liikutaan sitten vaikka jalan ja etsitään kalaa lähialueilta.

Löydettiin kuivempi kohta ja päätettiin jäädä siihen. Lunta satoi edelleen vaakatasossa ja jäällä ei näkynyt mitään muuta, kuin valkoista. Kartan perusteella paikka vaikutti hyvältä ja siinä oli laajemmaltikin potentiaalista kairattavaa.

Lunta riitti

Lähdin kävelemään kelkalta ja ensinnäkin lunta oli ihan hirveästi, Juha mittasi yhdestä kohdasta lumen syvyyden ja se oli 42cm. Eihän siinä olisi ollut mitään, jos lumi olisi ollut kuivaa jään pintaan asti, mutta pian tuntui siltä, kuin jalat olisivat tarttuneet jäähän kiinni.

Lumen alla oli vesiloskakerros, joka teki liikkumisesta ihan toivotonta. Lahkeet jäätyivät hetkessä, ahkion pohja jäätyi hetkessä, märkä kaira jäätyi hetkessä… Treffit eivät alkaneet ihan odotetulla tavalla ja olinkin aika varma viiden päivän MP-putkesta heti ensimmäisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen. Ja kaiken kruunasi kova pakkanen.

Joka kerta kun kairan kairasi jäähän kiinni, kävi näin

Kalapaikalla oli hiljaista, mutta ei meillä ollut vaihtoehtoja. Meidän oma kelkkaura meni umpeen lumisateen takia ja myös kaikki vanhat urat hävisivät keskiviikon aikana. Meidän piti töröttää sillä yhdellä ainokaisella paikalla ja toivoa parasta.

Rantamäen Manu lähetti minulle tasurin treffejä varten ja uittelin sitä epätoivoisena. Olin jo tottunut tyhjän ruudun tuijotukseen, kun pohjasta lähti yksinäinen viiva kohti tasuria. Sehän tulee vauhdilla!

Vuoden tauon jälkeen Puruveden ahven siiman päässä oli taas tosiasia. Lapoin siimaa jäälle ja oikein nätti 31cm raitapaita näki päivänvalon. Kyseisen kalan jälkeen sain muilta hurjilta kommenttia värikoukun käytöstä, ei kuulemma saa olla. Sanoin, että jos tasurin valmistaja itse laittaa värikoukun tasurin alle, silloin se saa olla ? Olihan siellä treffeillä myös morrittelijoita, mutta ei niistä vääräuskoisista sen enempää ?

Ei se kala sitäpaitsi edes syönyt siihen värikoukkuun =)

Siinäpä ne ensimmäisen päivän tapahtumat ja kala muuten tuli neljänneltä avannolta. Hannu Hanhelle MP.

Seuraavan päivän keli oli tosi kirkas ja sata astetta kylmempi. Meidän mökissä ei ollut pakkasmittaria, mutta koskaan aiemmin en ole saanut paleltumavammaa sormeen, joten torstaina oli ihan järkyttävän kylmä keli. Peukalon pää on vieläkin valkoinen, onneksi tunto alkaa pikkuhiljaa palailemaan sormeen.

Mahtava keli, vielä kun olisi ollut 20 astetta lauhempaa…

Mentiin heti aamusta edellisen päivän paikalle, koska tiedettiin, että siellä on kova alue, johon saadaan kelkka parkkiin. Olin myös potkinut pienen laikun valmiiksi.

Laskin uuden pikkuflashin avantoon ja heti alkoi näkymään kalaa alla. Hetken päästä ensiuitolla ollut pikkuflash antoi kalan ja kohta toisenkin, mutta siihen jäi päivän tapahtumat. Oikeastaan se oli yhdeksän muun sormen onni, sillä ei ollut kaukana, että muutkin sormet olisivat paleltuneet. Märillä käsillä sellaisessa pakkasessa oleminen ja kalastaminen olisi ollut ihan hirveää. Rukkaset kädessä ei voi kalaa nostella, joten hyvä vaan, että päivän saldo jäi kahteen ahveneen.

Toinen päivän kahdesta kalasta

Ne mökkiläiset, jotka uskalsivat Hummolla kelkalla suhailla, saivat tosi hyvin kalaa ja ihan oikeutetusti. Torstaina toisten savolaisten mökkiin tuli kilon ahven ja lisäksi yli 10kg filekalaa, huikea potti! Mutta katsokaapas alla olevia kuvia, tätä ne huikeat potit vaativat!

Järkytyin tästä
Ja tästä

Jäällä oli pahimmissa kohdissa 30cm vettä ja siihen vielä lumi päälle. Ja uveavantoja siellä täällä. Teräsjäätä oli 10-15cm, mutta ei tosiaankaan joka puolella. Jotkut löysivät jopa kohtia, joissa ei ollut yhtään teräsjäätä.

Me oltiin sen verran arkajalkoja, että ei uskallettu lähteä kelkalla pahoihin loskapaikkoihin. Ja koska kelkkakin on vasta saatu kuntoon eikä oltu sitä kunnolla vielä ehditty testaamaan, siihenkään ei voinut 100% luottaa, joten perjantaiaamuna suuntasimme taas aiempien päivien paikoille. Kannatti! Ei nimittäin tarvinnut heittää kertaakaan rukkasia päivän aikana pois ja sormet pysyivät lämpöisinä. Eli ei siis kalan kalaa koko päivänä ?

Hmmm, puuttuuko jotain?

Kun kurvattiin kalapaikalle niin alkoi naurattamaan, sillä ahkiosta puuttui kaikki tavarat =D Kairoista, porakoneista, repuista, vavoista ja tasureista lähtien kaikki olivat lentäneet ahkiosta. Tuossa yläpuolen kuvassa oikeassa ylälaidassa näkyy musta piste, sieltä ne kaikki tavarat sitten löytyivät. Siis toivon mukaan kaikki tavarat =) Yhdellä hurjalla muuten tippui Heinolan oranssi 6″ kaira jäälle, jos joku sen löytää niin ilmoitelkaa :)

Kolmannen päivän jälkeen meiltä kyseltiin, että mihin aiomme mennä neljäntenä päivänä eli lauantaina. Lauantaihan on treffien niin sanotusti pääpäivä, koska meillä on silloin leikkimielinen ahvenkilpailu ja suurimman ahvenen saanut hurja saa pojan, eli pokaalin, vuodeksi suojiinsa.

Kun kerroin, että me mennään samaan paikkaan kuin aiempinakin päivinä, niin kaikki kyselivät epäuskoisina, että miksi te taas sinne menette tyhjää pyytämään. Kolme lähes tyhjää päivää eivät saaneet minua lannistumaan, vaan luotin paikkaan ja uskoin, että kyllä siellä kala joskus syö. No todellisuudessahan valitsimme paikan ihan vaan sen perusteella, että sinne meni kelkkaura ?

Lauantaina oltiin kalapaikoilla ennen auringonnousua ja oli kyllä helppo matka rannasta, kun päästiin ajamaan kovaa uraa pitkin. Jätettiin kelkka parkkiin ja kuinka sattuikin, että ”parkkipaikaltakin” lähti vielä yksi ura kohti hotspottia. Kerrankin vaivaton siirtymä avannolle.

Heti aamusta avannoilla näkyi elämää. Se oli niin outo tunne, kun kolme päivää oli tuijottanut sitä tyhjää luotainta ja nyt me löydettiinkin kalaa. Samuli sai jo ennen yhdeksää reilun puolen kilon kalan ja sen jälkeen muillakin siimat kiristyivät.

Hyvä Samuli!

Jännää, että osa hurjista pilkki jopa 13cm tasureilla, mutta meidän mökkiläisistä neljä viidestä sai parhaat kalat pienellä tasurilla. Minä sain lauantaina päivän kaikki kalat muikunnahkaisella pienellä levypyrstöisellä Kalarosvolla ja Juha ja Samuli saivat kalansa pikkuflashilla.

Sain pari n. 700g kalaa
Tuo ylin kala mikä tuli tasurille, painoi vajaat 700g

En olisi uskonut, että lauantain kisan voittoon riittää reilu 700g ahven, mutta niin vain riitti. Ja vaikka pysti tulikin meidän perheeseen, niin mitäpä veikkaatte, Hannu Hanhelle vai minulle ?

Minun päivän suurin ahven oli 40cm, mutta tosi hoikassa kunnossa, joten Juha vei pokaalin lyhyemmällä, mutta painavammalla kalalla. Voittokala painoi 744g. Onnea Hannulle! Kalojen nälkä sattui olemaan juuri oikeana päivänä.

Lauantai oli ihan huippupäivä, varmasti paras päivä Puruvedellä ikinä. Vaikka en saanutkaan mitään hurjaa saalista, niin silti olin tyytyväinen niihin muutamiin filekaloihin. Kalaa oli tarjolla hirveästi, mutta suurin osa kaloista ei jostain syystä tärpännyt, vaikka nousikin tasurille. Kaikki muutkin huomasivat saman ilmiön.

Kalaa näkyi paljon

Avannon alla uiskenteli välillä niin isoja ahvenia, että en ole koskaan sellaisia viivoja nähnyt. Siksi meidän sunnuntain pilkkipaikan koordinaatit eivät lauantaista tai muistakaan päivistä kummoisesti poikenneet ?

Jippii!
Meidän mökkiläisten kalat, meinasi olla ahdasta tiskipöydälä :)

Lauantaina ei ollut enää ihan niin kova pakkanen, vain parikymmentä, mutta kyllähän se taas käsiä palelsi, kun märkiä kaloja oli koskenut. Onneksi tajusin lauantaina ottaa Nevercoldin lämmitettävät rukkaset mukaan. Kysyn vaan itseltäni, että miksi ne rukkaset olivat torstaina mökissä eivätkä mukana jäällä, kun oli se hirvittävän kylmä keli. Olisi nimittäin varmasti peukalo kunnossa vielä.

Sain Facebookin puolella kommentin, että eikö treffeillä vapauteta 40cm ahvenia. Noilla pakkasilla kalojen vapautus on tuhoon tuomittu ajatus, viisi sekuntia ja kalan silmät ovat jäässä. Myös pilkkisyvyydet saattavat olla sellaiset, että kalaa ei enää yksinkertaisesti pysty vapauttamaan.

Kaloille kävi niin kuin tälle limpparipullolle, jäätyivät hetkessä

Sunnuntaina käytiin vielä pilkillä ja aamulla kun astui mökin pihalle, niin keli tuntui lähes kesäiselle. Tuulta ei ollut varmaan ollenkaan ja pakkastakin vain -18C.

Sunnuntain pilkkikeli olikin ehdottomasti paras koko reissulla. Harmi vaan, että kalaa ei oikein noussut. Tai nousihan Samulille se jäätävä mörkö hieman avannon paremmalle puolelle, mutta sen jälkeen se irtosi. Hummolla kaikui kirosanoja.

Menin Samulin luokse ja siinä tilanteessa se ihminen tarvitsi vertaistukea. Naama valkoisena kädet täristen Samuli kertoi mitä oli tapahtunut. No ensi vuonna me löydetään se kala, voin auttaa sen ylös ottamisessa.

Ihana ilma!

Antti sai sunnuntaina oman ennätysahvenensa, 630g. Antti kulki jäällä joka päivä joko lumikengillä tai suksilla ja oli mahtavaa todistaa Antin ennätysahvenen tuloa. Sen kalan eteen oli tehty ihan tosissaan töitä!

Antille oma ennätysahven (630g) Kalarosvon pikkuflashilla, onnea!
Antti lähdössä ahvenjahtiin hiihtäen

Ihan tosi hieno homma, että jokainen meidän mökin viidestä jäsenestä rikkoi puolen kilon rajan. Roni sai meidän mökkiläisistä suurimman ahvenen, 770g. Se kala tuli perjantaina ja lauantainahan sillä olisi saanut pokaalin.. Vuoden päästä sitten tarkempi ajoitus ;)

Kiitos mahtavasta treffiseurasta koko hurjien porukalle! Ensi vuonna jälleen lähtee laulu soimaan ;)

Kiitokset myös Ruokkeen lomakylän henkilökunnalle!

Ison ahvenen juhlaa

Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.

Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.

Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa? ?

Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.

Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)

Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.

Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä

Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)

Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.

Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi

Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.

Polaris maistui ahvenille

Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä

Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.

Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.

Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3

Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.

Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.

Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat

Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.

Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?

Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.

Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…

39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)

Ei muuten irtoa koukku!

Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.

Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!

Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)

Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️

Rannassa juuri ennen pimeää

Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.

Veneranta ei ollut “ihan” ydinkeskustassa ;)

Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.

Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti

Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.

Apua apua ahven söi rapua

Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.

Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.

Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.

Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.

Kohta sataa. Tai sitten ei.

Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)

Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.

Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia

Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.

Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.

Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)

Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”

Kiitos Tommille jälleen kerran =)

Jigailua uusilla vesillä

Käytiin tänään Suvasvedellä jigaamassa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämän päivän kalareissu oli varmasti yksi pitkäveteisimmistä jigipäivistä, joita olen järvellä viettänyt. Tuijotin tyhjää luotaimen näyttöä yli 50 kilometrin matkan. Oliko vika minussa vai järvessä, melkein tekisi mieli vaihtaa harrastusta. Veneessä kävi vain yksi ahven =D

Puutossalmen lossilla pääsee Vehmersalmen puolelle

Viime yönä en meinannut malttaa nukkua, kun odotin kirkkaan Suvasveden isoja raitapaitoja. Suvaksesta tulee hieman mieleen Puruvesi; sieltä löytyy muikkua, lohikalaa ja isoa ahventa. Tai löytäjät löytää ja etsijät vain etsii. Me Jekkoset ollaan näköjään sitä etsijäkuntaa.

Tässä vaiheessa vielä luulin saavani isoja ahvenia

Päivän mittaan haaveet murenivat sitä mukaa, kun trippimittariin tuli kilometrejä. En olisi ikinä uskonut, että onnistun kiertämään järven kaikki ahvenet. Tai yhdessähän me Juhan kanssa se tehtävä hoidettiin, tyhjänpyytäjät :)

Pilkkihaalari päällä ja silti meinasi tulla vilu

Tyhjää I

Tyhjää II

Tyhjää III

Järvi on kyllä erittäin mielenkiintoinen pohjanmuodoiltaan ja ehkä juuri se tekee siitä niin haastavan. Suvasveteen on joskus miljoonia vuosia sitten iskeytynyt kaksi meteoriittia, joten Suvaksessa on kaksi isoa, syvää, selkää.

Kuvakaappaus Navionics Boating app

Juha kysyi puolen päivän maissa, että mennäänkö Suvaksen syvimmän kohdan päälle, laitetaan siihen ankkuri ja syödään siinä eväät. Innostuin heti ajatuksesta ja tajusin vitsin vasta muutama sekunti myöhemmin ? Käytiin kuitenkin luotaamassa se 90 metrin monttu, mutta eivät olleet ahvenet sielläkään :)

Syvää oli!

Aamupäivällä pilkahti aurinko, mutta lopulta satoi vettä

Jossain vaiheessa tyhjää luodatessa havahduin siihen, että miksi minä pölhökustaa en ole etsinyt ahvenia saarten penkoista, siellähän ne varmasti ovat. Ja taas meni hetki, ennen kuin ymmärsin yskän. Meteoriitti litisti jokaisen saaren alleen silloin joskus… Mutta se Suvasvedestä.

Enonniemen kalasatama

Viikolla oli tosi hyvä ja tyyni keli, mutta Kuopio oli ihan sumun peitossa. Kävin alkuviikosta Markun kanssa Hirviselällä kalassa, tai ainakin uskon ja luulen, että me oltiin Hirviselällä. Kallavesi oli nimittäin kaksi vuorokautta putkeen täysin sumussa ja oikeasti näkyvyys järvellä oli surkea. Oltiin täysin plotterin varassa, sillä mannerta ei näkynyt järveltä ollenkaan.

Hirviselälle menossa

Suuntavaisto ei toiminut ja yhdessäkin vaiheessa ajoin monta sataa metriä ihan väärään suuntaan, vaikka vilkuilin plotteria samalla kun ajoin. Ihan uskomatonta, miten hankalaa on suunnistaa, kun ei ole mitään kiintopistettä.

Erikoinen näkymä Kallavedellä :)

Kalastettiin useampi tunti harmaudessa ja ahven söi ihan hyvin. Markku sai itselleen hyvät ruokakalat :)

Markulle päivän isoin ahven

Kukkokalako se siellä siiman päässä on?

Kalapaikkoja ei ainakaan taustan perusteella voi arvata =)

Innostuttiin Markun kanssa lähtemään kalaan myös Riistavedelle asti, jossa pääsimme Jorin veneeseen. Minulla on ollut haaveissa käydä Melavedellä ja nyt kun tarjoutui tilaisuus päästä järven läpikotaisin tuntevan henkilön kyytiin, ilman muuta halusin mukaan.

Luotain piirsi Melavedellä todella hyviä ahvenparvia useampaan paikkaan ja kyllä me jonkun verran myös saalista saatiin. Jori oli kuhakingi ja mitenkähän monta kuhaa hän päivän aikana jigailikaan… ja isoin kuha oli parin kilon luokkaa, vastuullisesti sen kokoinen lähti takaisin kasvamaan.

Melaveden hieno kuha

Kukkokaloja ei taida Melavedellä olla olemassakaan

Minun siimaan tarttui nelosen hauki ja Jori kertoi, että Melavedellä on todella isoja haukia. Hänkin on sieltä kymppikiloisia saanut. Hyvä kalakanta siis kyseisellä järvellä ja ahventenkin koko on juuri minun mieleen ?

Melaveden kalareissu oli melko lyhyt ja sen vuoksi minulle jäi kamala nälkä päästä sinne uudestaan. Ne isot ahvenparvet kaikuluotaimessa kummittelivat mielessä, joten päätimme suunnata oman veneen kanssa sinne heti lauantaina. Jori lähti meidän veneeseen oppaaksi ja oli mukava kierrellä kalapaikkoja, kun mukana oli järven niin hyvin tunteva kalamies.

Riistaveden satama

Päivä alkoi loistavasti, kun löysimme todella hyvänkokoisia ahvenia suurimman ollessa 38cm. Olin jo lähestulkoon muuttamassa johonkin Melaveden saareen niiden ahventen takia. Juuri sen kokoisia körmyjä näkyi aiemmalla reissulla luotaimessa ja jos tuo on ahventen normikokoa sillä järvellä, niin hyvin mielelläni asuisin vaikka kuusen alla järven rannassa, jos vaan pääsisin kalastamaan sellaisia jättejä. Minulle harvinaista herkkua, mutta Riistaveden kalamiehille normikauraa.. vai onko sittenkään, sillä niiden aloitusahventen jälkeen emme saaneet enää yhtään mukaan otettavaa kalaa.

Melaveden ahven <3

Juha sai päivän isoimman

Kiersimme lähes 50km matkan ja kävimme myös Karhonveden puolella, mutta ahvenia ei enää löytynyt. Muutama alamittakuha kävi veneessä, mutta mittakalat olivat kateissa. Kotimatkalla erään saaren penkassa Juha heitteli Lucky Johnin pientä ahvenjigiä. Kohta vapa taipui ja Juha sanoi, että nyt on vähän parempi kala kiinni.

Ja tosiaan siellä oli hieman isompi hauki siiman päässä, sillä kala ei meinannut tulla edes näytille. Jori oli aiemmin kertonut Melavedellä olevan isoja haukia ja nyt yksi niistä oli Juhan siiman päässä.

Viime blogipostauksessa kerroin, että Juha paransi haukienkkaansa Leppäveden leikkimielisessä kalastuskilpailussa (pääset lukemaan kisaraportin tästä) viime sunnuntaina ja nyt siiman kireydestä päätellen ennätystä hätisteltiin taas.

Vihdoin hauki saatiin haaviin asti ja kylläpä oli lihava kala! Ihan uskomattoman suuria eroja voi olla haukien ruumiinrakenteissa. Leppäveden hauki oli lähes saman pituinen kuin Melaveden hauki, mutta vain toinen kaloista on ollut ruoka-aikaan kotona.

Leppäveden ja Melaveden hauet

Hieno kala ja se tottakai sai vapautensa takaisin. Juhan ennätys siis parani taas roimasti ja jos nyt pelkkiä omia tilastoja tuijotellaan, niin Juha taitaa rikkoa ensi viikonloppuna hauki SE:n ?

Juhalle onnea 9,4kg hauesta :)

Pieni Lucky John jigi maistui jättiläiselle

Melaveden ahvenet ovat haastavia, mutta isoja, joten takuuvarmasti palaan vielä sille järvelle, toisin kuin Suvasvedelle =)

Kuinka teidän viikonloppu sujui, minua kiinnostaa tosi paljon, että miten kala on tänään muualla syönyt? Epäilin jo oikeasti Suvasvedellä luotaimien toimivuutta. Miten koko järvi voi olla tyhjä? Kertokaapa se minulle.

Viikonlopun kalastelut paketissa

Kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa. Viime sunnuntain huippureissu oli vain esimakua kunnon tankkauskarkeloista, jotka raitapaidoilla on lähiaikoina edessä.

Syksy on tunnetusti sateista ja viikonloppu piti kalastaa märissä tunnelmissa. Itse asiassa tämä sunnuntaipäivä piti skipata kokonaan kalastuksen suhteen, kun armottomien vesisateiden lisäksi tuuli oli sen verran kovissa lukemissa, että järvelle ei ollut asiaa.

Ajattelin jo viikolla, että nyt kalaruuista kannattaa nautiskella, sillä tämän syksyn jälkeen seuraavat kuha-ateriat ovat luvassa vasta ensi keväänä tai kesänä. Pakkaseen ei kehtaa kalaa pyytää, joten nyt kun Ahti vielä on hyvällä päällä, kannattaa syödä kalaruokia vaikka joka päivä.

Ruokalista muotoutui mielessä ja ahvenkeitto oli yksi menun aterioista. Savukuha on herkkua, joten niitä oli tarkoitus savustaa muutama. Lisäksi ihan perinteistä herkkua eli leivitettyä kalaa pannulla paistettuna. Kylmäkallet oli pakastettu viikonloppua varten ja eihän niiden herkkuruokien toteutus enää muuta vaatinut, kuin kalojen hakemisen järvestä. Kuulosti suunnitelmalta.

Perjantaina emme ehtineet kalaan vasta kuin iltapäivällä, ja kun aurinko laskee nykyään jo kahdeksalta, kalareissu suuntautui lähialueelle. Laskimme veneen Pirttilahdesta ja kello oli jo viisi, kun viimein saatiin siimat veteen. Löysimme heti hyvän ahvenparven, josta ehdin nostamaan vain yhden ahvenen. Sekin oli “alamittainen”, joten appura pääsi jatkamaan matkaansa. Parvi oli livakkaliikkeinen, mutta onneksi valoisaa aikaa oli vielä mukavasti jäljellä kylmälaukun täyttöä ajatellen.

Juha halusi olla ratissa, joten itse nautiskelin maisemista takapenkillä :) Välillä on mukava vain istua ja sitten kun isot ahvenen köllikät ovat veneen alla, voi alkaa nostelemaan kalaa veneeseen.

Pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa perjantaina :)

Kello tikitti ja aurinko painui hurjaa vauhtia alaspäin. Kylmälaukku ammotti tyhjyyttään ja muistin, miksi minulla on viharakkaussuhde Kallaveteen. Suurimman osan ajasta se on tuollainen: kitsas ja vaikea. Kaiken lisäksi se piilottelee kalojaan.

Kylmää ja sateista

Olen sanonut sen sata kertaa aiemminkin, mutta Kallavesi on todella haastava järvi, varsinkin jos etsii isompaa ahventa. Kuhia siellä on paljon, mutta minun lempikala (iso) ahven on vaikea löytää. Jos tekisi tilastoa, kuinka monta isoa ahventa löytää esimerkiksi kymmenellä reissulla ja sitten tekisi saman tilaston vaikka Unnukalta, niin kyllä Kallavesi olisi tilastoissa heikompi. Kalaa siellä on, mutta missä, siinäpä iso pulma.

Muutama kuha kävi veneessä auringonlaskun aikaan

Illan aikana sain ainoastaan yhden ahvenen ja alamittakuhia, joten lauantaille oli kovat odotukset saaliskalojen suhteen. Ensi viikon ruokapolitiikka oli siitä kiinni.

Hienot maisemat

Lauantaina oli lähdettävä merta edemmäs kalaan, jos jotain mieli kylmälaukkuun saada. Siispä suuntasimme kohti Leppävirtaa ja Unnukkaa.

Herätys oli aamuneljältä, jotta olimme auringonnousun aikaan järvellä ja ehdimme kalastaa kunnolla ennen illalla saapuvia kovia sateita. Olin 100% varma hyvästä saaliista ja kelikin oli oikein kalakeli. Ja kalahan syö hyvin ennen sadetta.

Ei oltu koskaan menty Unnukalle niin aikaisin ja ajattelin aamun tyhjien paikkojen johtuvan ahventen erilaisesta rytmistä. Ne varmaan olivat viikonlopun vietossa ja kaikkihan silloin nukkuvat pitkään, myös kalat. Kunhan päivä valkenee, niin syöntikin paranee.

Kului tunti, kului kymmenen. Tilanne oli sama kuin aamulla. Olin kiertänyt järveä ja erilaisia paikkoja enemmän kuin koskaan ennen. Kilometrejä kertyi päivän aikana ainakin neljäkymmentä ja etsin monipuolisesti erilaisia paikkoja. Tutkittiin selkäpatit, syvänteiden vieressä olevat penkat, saarten päät, luodot ja matalikot.

En ole koskaan nähnyt Unnukkaa niin tyhjänä ja vähän jo pyytelin Kallavedeltä anteeksi perjantain turhautumistani. Ei se tainnutkaan olla sen vika. Ehkä syy onkin Ahdissa.

Hei vauva, missä sinun äitisi on?

Viistokaikuluotaimella pystyi kartoittamaan alueita hyvin ja se piirsi koko ajan näkymää 40 metriä veneen molemmilta sivuilta alasluotauksen lisäksi. Tuijotin ruutua toiveikkaana kalanäyttöjä odottaen, mutta niitä ei tullut. Kuka vei kalat Unnukasta? Niitä ei oikeasti näkynyt missään ja en edes tiedä, mistä kaloja enää olisi voinut etsiä.

Tyhjän tuijotusta 12 tuntia

Kalatusyvyydet vaihtelivat metristä yli kymmeneen ja luotasin syvempiäkin paikkoja. Kaikki oli kuitenkin tyhjää täynnä. Syksy muka ahvenen jigauksen kulta-aikaa, hah, ei meinaa naurusta tulla loppua. No toisaalta kestihän se kulta-aika yhden päivän, eli viime sunnuntaina oli se “the aika”. Jos et silloin sattunut olemaan kalassa, niin ei se mitään, syksyllä 2018 sitten uusi yritys.

Unnukasta myös kuhat olivat hävinneet johonkin. Koko kesä on saatu olla aika rauhassa hauilta, mutta niitä taas oli ilmestynyt meidän vakipaikoille. Nekö ajoivat kohdekalat tiehensä?

Kalastettiin myös tosi matalassa, mutta turhaan!

Unnukan ykköspaikka, josta olemme joka kerta saaneet saalista, ei antanut kuin alamittakuhia ja muutamia pieniä ahvenia. Päivän isoimmat ahvenet löytyivät viime sunnuntaiselta hot spotilta ja veneessä kävi joitain jopa yli 30cm ahvenia. Ahventen keskikoko oli kuitenkin pientä, sillä jopa kukkokalat tärppäilivät jigiin. Uskomatonta!

Hetken aikaa kolme tämän kokoluokan ahventa oli sumpussa, mutta koska enempää ei tullut, kaikki kalat vapautettiin

Päivän isoin (33cm) tuli Lunkerin swimfishillä, joka toimi myös viikko sitten

Viime sunnuntaina ahvenparvissa kalat olivat suunnilleen samaa kokoluokkaa kaikki, mutta nyt parven kalojen kokovaihtelu oli tosi suurta, ihan sieltä “hannapartasesta” savustuskokoiseen.

Vain yhdestä paikasta löytyi aktiivista ahventa, sekin pientä :(

Hämmästynyt ilmeesi, kun jigaat kukkokalan hieman erikoisemmalla tyylillä

Eilinen ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan ja illaksi luvatut sateetkin tulivat jo iltapäivällä. No kokemusta rikkaampana palasimme rantaan ja ei me todellisuudessa pettyneitä oltu, kyllä kalastus on kivaa, vaikka saalista ei aina tulekaan. Nyt on vain yksi ongelma: ensi viikon ruokalistan sisältö täytyy vaihtaa. Olisiko ideoita? =D

Tyhjissä reissuissa on se hyvä puoli, että eipähän tarvitse väsyneenä siivota kaloja :)

Kaikille jigaajille vielä loppuun videovinkki YouTubesta. Jigiguru Peter Lahti neuvoo videolla syksyisiä kuhapaikkoja sekä kertoo myös kuinka hyödyntää luotaimia kalastuksessa. Katsoin videon ennen viikonlopun kalareissuja ja kysyn vaan itseltäni, että olisikohan peiliin katsomisen paikka. Olisi pitänyt kuunnella Peteriä ja mennä niihin paikkoihin, joista kalaa syksyisin löytyy. Arvatkaa vaan tuliko kalastettua lahdissa…

Linkki Peterin videoon.

Ihan uskomaton viikonloppu!

Miten voikin palaset loksahdella niin hyvin kohdilleen, olen kyllä todella tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuutena. Ensinnäkin säät suosivat sekä lauantaina että sunnuntaina, ja kirsikkana kakun päällä oli hurja ahvenen syönti. Eilisen aikana veneestä kuului useampaan otteeseen “minä rakastan kalastusta”, niin huikea päivä se oli.

Viikonloppu oli yksi parhaimmista kelien suhteen tällä kaudella. Tuulet olivat minimissä, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja lämpötila oli juuri sopiva kalastukseen. Koska tällaiset viikonloput ovat todella harvinaista herkkua, halusin viettää vesillä mahdollisimman paljon aikaa.

Lauantain ennuste (kuvakaappaus: www.ilmatieteenlaitos.fi)

Lauantaina suuntasimme Kallavedelle ja kalapäivä alkoi Ollinselältä, josta siirryimme pikkuhiljaa Sotkanselkää kohti. Matkan varrella oli myös minun lempipaikka Kallavedellä eli Hirviselkä. En ikinä unohda viime syksyn suuria ahvenia ja nyt ajankohta alkaisi olla taas otollinen suurille raitapaidoille. Odotukset olivat korkealla.

Lähdimme siis jo heti aamusta lauantaina etsimään ahvenia. Ollinselällä oli hiljaista, aamupäivällä löysimme joitain ahvenia ja mittakuhan, mutta isommat parvet olivat piilossa.

Nälkä ei lähde yhdellä!

Yksi kuhakin löytyi

Tällä kertaa kuhalle maistui pieni makupala: 7cm oranssi PL Core Shad

Tuntuu, että Kallavedessä kalat ovat ripoteltu sinne tänne ilman logiikkaa. Joskus harvoin saattaa osua hotspotille ja ne hetket kyllä muistaa vuosienkin päästä, mutta todennäköisyys löytää se hotspotti on lottovoiton luokkaa. Iso vesistö ja rajallinen aika eivät ole hyvä yhtälö. Pienempää kalaa siellä kyllä on, mutta ne puolen kilon ahvenet, jotka ovat minun tavoitekaloja savustusta ajatellen, ovat todella haastavia löytää.

Uuden hyrräsetin testausta

Yleensä vertikaalijigaan avokelasetillä, sillä saatan heitellä ja vertsuta täysin samalla jigillä ja tyyli voi vaihtua lennosta. Minulla on kuitenkin isoja ja painavia vertikaalijigejä kuhalle, joita varten ostin nyt uuden vertsusetin: Okuman Calera-hyrräkelan ja Patriotin Vertical Specialist vavan. Parin reissun perusteella täytyy sanoa, että kylläpä on setillä hintalaatusuhde kohdillaan. Ihan todella hyväntuntuinen kokonaisuus ja vaikka setti on naurettavan halpa, se on tosi hyvä!

Siirryimme kohti Hirviselkää ja tutut paikat olivat tyhjiä. Sain pienen havainnon isompien ahventen parvesta, kun luotain piirsi hetken aikaa hyviä kaloja ja siiman päässä oli painava raitapaita. Se ahven kuitenkin karkasi ja viimeinenkin oljenkorsi isoihin ahveniin meni epäonnistuneen ankkuroinnin seurauksena.

Kyllä on vaikeaa saada ankkuri juuri oikeaan kohtaan, jos haaveissa on saada vene parven päälle. Parvet ovat kuitenkin aina tosi pienellä alueella. Me vertikaalijigataan paljon ja aika oleellinen asia vertsuilussa on olla kalojen päällä, mutta aallokko ja tuuli asettavat aina omat haasteensa ankkurointiin. Ensi kesäksi ostan keulasähkömoottorin, joten loppuu tämä valitus, mutta enköhän minä sittenkin jonkun syyn kalattomuudelle keksi ?

Hyvin sieltä näkee ajaa, vaikka vähän onkin kampetta kertynyt tuulilasiin =)

Hirviselkä oli vähän pettymys, mutta ehkä sieltä vielä syksyn aikana ne isomukset löytyvät. Seuraava etappi oli Sotkanselkä. Siellä ollaan käyty aika vähän tänä vuonna ja viimeksi kun käytiin, joka paikka oli verkotettu, joten ei sinne kovin kytö ole ollutkaan.

Saalistilanne ei kummoiseksi muuttunut muutaman tunnin Sotkan reissun jälkeen ja yksittäisiä sattumakaloja lukuunottamatta kalat olivat karkuteillä (tai niissä verkoissa ?).

Kuhaa löytyi myös Sotkalta

NÄLÄKÄ!

Alkuillasta käännettiin veneen keula kotia kohti, mutta ajoreitillä oli lintuja “tien” tukkeena. Lamppu syttyi välittömästi ja tajusin syyn, miksi linnut olivat kerääntyneet meidän eteemme. Ne söivät pinnasta pikkukalaa! Sattuipas kerrankin mukavasti, joten ei muuta kuin vene parkkiin ja osingoille.

Kiitos vinkistä lokit!

Pinnassa kävi kuoretta ja veneeseen nousseet ahvenet sylkivät niitä myös. Yksi mukavimmista tilanteista vesillä on varmasti ahventen pintasyönti, harmi kun ne tilanteet ovat aina niin nopeasti ohi.

Omnomnom

Tästä oli helppo napsia kaloja

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen lokit rauhoittuivat köllöttelemään järven pinnalle. Sen jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, ja huristella Pirttilahteen.

Lossi saattaa paljastaa kalapaikan sijainnin =D

Lauantai-iltana pähkäilimme sunnuntain kalapaikkaa ja sanoin, että jos me ahvenia halutaan, meidän on mentävä Unnukalle. 50km matka suuntaansa ei tietenkään ole mikään kaikista lyhin ajomatka, mutta mitäpä sitä ei raitapaitojen vuoksi tekisi. Unnukalle siis!

Oltiin Unnukan rannassa puoli yhdeksältä aamulla ja jos edellisenä päivänä Hirviselän saalisodotukset olivat olleet kovat, niin nyt ne olivat tapissa. Unnukka ei petä.

Valmiina tositoimiin

Ajettiin suoraan vanhalle tutulle ns. ykköspaikalle, josta on tullut parhaiten kalaa koko kesän aikana. Ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään? No ne näkivät kaloja luotaimessa, joten ei muuta kuin vene ankkuriin ja jigipuuhiin.

Melkein heti veneeseen nousi hyvä yli 30cm ahven, jonka laitoin sumppuun (bracketiin). Jos saisin samanlaisia edes muutaman lisää, niin pääsisin vihdoin savustamaan ahvenia fileinä.

Olen jauhanut savustuksesta koko kesän, mutta edelleenkään en ollut päässyt sanoista tekoihin asti. Edelliset otettavat ahvenet taisivat tulla yli kaksi kuukautta sitten, sen jälkeen ahvensaaliit ovat koostuneet vain yksittäisistä kaloista, joita ei ole mitään järkeä ottaa mukaan viisihenkiselle perheelle.

Kokeiltiin pari muutakin ankkuripaikkaa ja lopulta yksi kymmenen metrin paikka oli kultakaivos. Vihdoinkin alkoi napsumaan sitä savupönttökokoista ahventa ja olin liekeissä ☺️ Pienet lähtivät takaisin kasvamaan ja hyvät filekoon kalat laitoin sumppuun.

Ollaan taas hyvissä väleissä Ahdin kanssa

Aamupäivällä isoin ahven oli 35cm, mutta laihoja nuo Unnukan kalat kyllä ovat, olisiko keskipaino ollut neljän sadan gramman luokkaa. Lähes kaikki kalat tulivat vertikaalijigaamalla ja ehdottomasti paras jigi oli Lunker Cityn Swimfish värissä Arkansas Shiner. Ja kuten tyypillistä, ahvenparvi hävisi jossain vaiheessa alta pois. Sen jälkeen siitä samasta ankkuripaikasta alkoi nousta kuhia.

Pian paikka hiljeni, joten oli aika jättää ykköspaikka taakse ja lähteä etsimään uusia alueita. Katsoin aamulla automatkalla kartasta paikkoja valmiiksi ja minulla oli mielessä yksi saaren pää. Suuntasimme sinne ja kyllähän siitäkin joitain kaloja nousi. Tahti oli kuitenkin paljon hitaampi, kuin aamupäivällä, joten oli taas aika katsoa karttaa.

Huomasin yhden erikoisen paikan erään syvänteen vieressä ja sanoin Juhalle, että nyt löytyi satavarma kalapaikka. Esittelin paikkaa vielä Juhallekin kartasta ja oikeasti olin sataprosenttisen varma, että siinä on kalaa. Mikä lie etiäinen =)

Ajoin sille etiäispaikalle ja en meinannut uskoa silmiäni. Harvoin minun veikkaukset osuvat oikeaan, mutta nyt osuivat ja en ole koskaan nähnyt niin paljon isoja ahvenia luotaimessa, kuin eilen. Olin taas niin liekeissä, että varmaan jo savu nousi korvista. Ihan uskomaton näky ja kalaa vaan piirtyi koko ajan ihan hurjia määriä näytölle.

Paikka oli erikoinen, sillä syvänteestä nousi aika jyrkkä penkka ja sitten oli ikäänkuin tasainen kahdeksan metrin pöytä. Mutta kartta ei pitänytkään täysin paikkaansa, vaan “pöydällä” olikin kartassa näkymätön kymmenen metrin monttu, joka oli aivan täynnä kalaa.

Kun luotain piirsi muutaman kymmenen metrin matkan tällaista, oli pakko laskea ankkuri

Siinä tilanteessa ei kannattanut aikailla yhtään, vaan käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin. Ensimmäinen heitto ja lähelle puolikiloinen veneeseen. Jihuu! Toinen heitto ja lähes samankokoinen veneeseen. Ja sitten aloin hokea miten paljon rakastan kalastusta. Kolmas heitto ja tunsin, kun isot mötkäleahvenet tärppivät jigiä ihan koko ajan. Aina kun jigi alkoi kelauksen jälkeen vajoamaan pohjaan, joku mörkö pussasi sitä.

Kaloja oli vaikea tartuttaa ja kokeilin kaikkea: pienensin koukkua, isonsin koukkua, pienensin jigipään painoa, isonsin jigipään painoa. Loppujen lopuksi 7g pää oli paras, vaikka vettä oli kymmenen metriä. Jigi varmaan leijaili tarpeeksi houkuttelevasti silloin.

Isoin ahven oli 450g, joten ihan sinne puoleen kiloon ei päästy

Hurja syönti kesti ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen tapahtui sama ilmiö, kuin aamun ahvenpaikalla: ahvenparvi hävisi ja paikalta alkoi nousemaan kuhia. Kuhien koko oli hyvää, noin 50cm ja muutama niistä lähti ruokakalaksi.

Hurjimman syönnin jälkeen viistoluotain piirsi vielä jonkun verran kaloja

Lunker City oli nro 1

Ahvenen sylkemä kuore ja ahventen pahoinpitelemät Lunkerit, niitä kului eilen monta!

Hauki tärppäsi pikkukalaparven alta, tässä näkyy hyvin, kun silppuparvi säikähtää ohi kiitävää haukea :)

Oli kyllä niin hienot syöntipiikit, että harvoin pääsee tuollaisia kokemaan. Ja kyllä jigipäivä oli kokonaisuutena varmaan elämäni paras, sillä menomatkalla rantaan osuttiin vielä yhteen ahventen pintasyöntiin, josta siitäkin nousi hyviä ahvenia, mutta niitä me ei enää otettu mukaan, sillä ahvenkiintiö oli täynnä. Kuha alkoi myös syömään ihan hurjana auringonlaskun aikaan. Ne olivat todella aggressiivisia ja käyttäytyivät kuin hauet siiman päässä.

Syövää kalaa löytyi vielä illalla, lisäksi ne olivat siirtyneet matalampaan

Ahvenet syömässä silppua

Kuhilla oli iltapala-aika auringonlaskun aikaan

Päivä oli uskomattoman hieno ja kyllä Unnukka on jigikalastajan unelmajärvi. Ei taas kotijärven tyhjät reissut tunnu missään tuollaisten kokemusten jälkeen. Huh ja wau. Rakastan kalastusta ❤️
Kuinka teidän viikonloppu sujui? Puriko kala?

Matkalla rantaan

Olihan se taas nätti ilta =)

Viime yönä oli hommia

Facebookissa Fish me luck sivuilla on taas arvonta käynnissä, talvi tulee pikkuhiljaa, joten jollekin onnekkaalle lähtee hieno pilkkisetti =) Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan! (linkki)