Jos Pohjois-Savosta pitäisi nimetä yksi lempijärvi, se olisi Unnukka. Emme ole käyneet siellä kovinkaan montaa kertaa, mutta silti se kiilasi suosikkijärvilistan kärkeen jo ensimmäisen reissun perusteella. Kuinka siellä voikin olla niin paljon kalaa?

Luin joskus jostain lauseen, että järvien pinta-alasta 90% on “tyhjää” ja kalat oleskelevat sillä kymmenen prosentin alueella. Ihan järkeenkäypää, paitsi Kallavedessä joskus tuntuu, että 99,9% on tyhjää ja töitä joutuu tekemään ihan tosissaan, jos haluaa elonmerkkejä pohjasta löytää. Onkohan Ahdilla mennyt Unnukan luvut sekaisin, kun siellä tyhjiä alueita on niin harvakseltaan. Aivan kuin se 90/10 suhde olisi mennyt väärinpäin.

Kirjoitan tätä blogitekstiä lauantaina iltapäivällä. Juuri nyt meidän piti olla kalassa, mutta keli on ollut aamusta asti tosi epävakainen ja ennuste jatkuu samanlaisena iltaan asti. Harmittaa tosi paljon, mutta ei kalastuksesta tule mitään liian kovalla tuulella. Ja kun se huono keli ei rajoitu pelkästään tuuleen, vaan Itä-Suomen päällä on joku ihmeellinen märkä läntti. Monesti myös kalan syönti on heikkoa, jos myrskyää liikaa. Tai ei kai tuota ihan myrskyksi voi vielä luokitella, mutta ei se mikään unelmien kalakelikään ole.

Kuvakaappaukset: ilmatieteenlaitos.fi

Onneksi eilen oli kuitenkin mukava ja pitkä päivä järvellä. Emme olleet käyneet uudella veneellä vielä muualla, kuin Kallavedellä, joten Alutroll pääsi maakuntamatkailulle Leppävirralle asti. Ihastun veneeseen joka päivä lisää, sillä se on niin hyvä kalastusvene, ja parasta on, kun siinä mahtuu kaksi aikuista kalastamaan ruhtinaallisen hyvin. Veneellä on myös uskomattoman hyvä ajaa, eilen alkuillasta aallokkoa ei ollut oikeastaan enää ollenkaan ja vene meni järven pinnalla niin tasaisesti ja pehmeästi, että tuntui kuin olisi tiellä ajanut.

Eilen oli siitä erikoinen kalareissu, että suurin osa saamistani kaloista oli ahvenia. Sain lisäksi vain yhden alamittakuhan ja pienen hauen. Päivän aikana veneessä kävi yhteensä noin 50 ahventa ja keskikoko oli ihan ok. Savupönttöön ei kuitenkaan kelpuuteta “ihan ok”-kokoisia raitapaitoja, joten edelleenkään en päässyt savustamaan ahvenia, vaikka koko kesän olen sitä kieli pitkällä odottanut. Täytyykö tässä alkaa vähän laskemaan savuahvenen alamittaa vai luotanko siihen, että puolen kilon kölliköitä löytyy pöntöllinen joltain syksyn reissulta…

Ahvenen kalastus on kivaa :)

Luotain piirtää Unnukalla aina tosi hyvin kaloja pohjaan. Eilen kyllä ihmettelin, kun kuhia ei näkynyt oikeastaan ollenkaan. Ahvenia taas näkyi, mutta niiden koko oli pienehköä ja ne olivat aika levällään. Meillä on Unnukalla yksi tuttu iso patti, jonka ympäristöstä on joka kerta parhaat kalat löytyneet. Eilenkin hangattiin paikkaa yli kolme tuntia ja kalaa oli tosi suurella alueella. Iltapäivällä oli kova tuuli ja ankkurointi kalojen lähelle hankalaa. Tuurillaan kuitenkin pari ankkuripaikkaa sattui ihan kohdilleen ja niistä napsittiin kaloja veneeseen.

Kyllä on hymy herkässä, kun lempparikaloja nousee veneeseen

Vapautettiin kalat sitä mukaa, kun niitä tuli. Kalojen keskikoko oli varmaan 30cm, mutta Unnukan ahvenet ovat pitkiä ja laihoja, joten ei 30cm ahvenessa ole vielä tarpeeksi syömistä.

Aika ottihalutonta porukkaa

Veneen perässä mahtuu vertikaalijigaamaan kahdestaan ja molempien jigit näkyy luotaimessa

Yhdessä vaiheessa ilmoille lenteli muutama kirosana, sillä karkuutin ison vertsuahvenen omaa hölmöyttäni. Olen kalastanut UL-vehkeillä tänä kesänä aika paljon ja nostellut fluoroperukesiimasta jopa isoja kuhia veneeseen. Eilen vaihdoin Lunkerin v-pyrstöisen jigin siiman päähän ja se aiheutti välittömästi oudon syöntireaktion pohjassa. Useampi tosi hyvän kokoinen ahven lähti laskeutuvaa jigiä kohti ja yksi niistä tärppäsi. Kelasin kalan pintaan ja se jytisteli mukavasti siiman päässä. Kala lähti uimaan veneen alle, mutta sain sen kelattua takaisin veneen vierelle.

Otin perukesiimasta kiinni ja haukoin jo henkeäni, että nyt on iso ahven! Nostin kalan ilmaan ja siinä samassa kala päätti näyttää hienot tanssimuuvit ja pyöräytti itsensä irti jigistä. Ärsytti. Tiesin, että karkuutuksen syy oli minussa, mutta silti olisin halunnut syyttää siitä muita. Sen kerran kun on tosi hyvä kala siiman päässä, niin teen hölmön virheen. Virhe olisi vältetty viidellä kirjaimella, olisi tarvinnut vaan sanoa ääneen sana HAAVI ja Juha olisi koukannut kalan kyytiin.

Joskus talvella olen huomannut tuon saman syönti-ilmiön, kun olen pudottanut avannosta uuden tasurin, niin pohjasta on ponkaissut useampi iso kala vastaan. Harmittaa vieläkin se kala, vaikka hieman sen tapahtuman jälkeen sain toisen ihan hyvänkokoisen ahvenen, joka hieman lievensi harmitusta. Ylös noussut oli minun kesän suurin ahven ja oikeastaan se sivusi minun kesäahven enkkaa, joka on 37cm.

Kesäenkka 37cm

Lunker City maistui

Laitoin kalan odottamaan “sumppuun” eli bracketiin, jos ylös olisi tullut muutama samankokoinen savukala lisää. Hiljaista kuitenkin oli ja se oli sen kolmeseiskan onni, sillä lopulta kesän isoin ahven pääsi jatkamaan eloaan.

Eilen jigeissä ei ollut mitään tiettyä mallia, joka olisi toiminut muita paremmin, vaan usempi merkki ja koko toimi. Perinteinen Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimii lähes aina ja se antoi eilenkin kalaa, mutta myös Lunker City, Lucky John ja Peter Lahden Core Shad antoivat kalaa. Ei siis ollut mitään punaista lankaa, jonka perusteella jigejä olisi voinut valita, vaan kalat olivat oikukkaita ja niillä oli huono ruokahalu. Ne halusivat kaikkea, mutta vähän.

Pitkä ja hoikka kesäpoika

Luycky Johnia revittiin niin paljon, että pyrstökin hävisi

Menomatkalla Leppävirralle juteltiin, että voisi ottaa muutaman ruokakuhan ja kotoa oltiin otettu kylmälaukkukin mukaan. Unnukalla on paljon kuhaa ja harva kalastaja siellä jää ilman mittakaloja, mutta kaksi nyt ainakin todistetusti jäi eilen ilman mittakuhia.

Missähän kuhat muuten piileksivät nyt? Toisaalta ahvenhan meillä on tavoitekalana, joten ei eilinen mennyt mitenkään penkin alle, vaikka tyhjin käsin kotiin tultiin. Oletteko muut huomanneet, että kuha olisi nyt viime aikoina hävinnyt perinteisiltä paikoilta?

Kala muka syö sateella? Höpö höpö sanon minä.

Eikä syönyt sateen jälkeenkään :)

Minulla oli vajaa pari viikkoa sitten nimipäivä ja en ole koskaan saanut yhtä hienoa lahjaa, kuin silloin. Tommi lähetti minulle tosi hienon Kalarosvon pystypyrstön. Värit ovat hempeät ja tasuri tosi sievä, mutta pinnan alla se on varmasti kunnon pahis eli kalarosvo ? Kiitos Tommi!

Sama tasuri eri suunnista kuvattuna

Ei se kala näköjään aina syö :) Käytiin lauantaina kalassa Maaningalla Mustalla virralla. Olen kuullut jo parin vuoden ajan juttua kyseisestä paikasta ja jos jossain on kuhamörköjen oleskelupaikka, niin siellä. Muutaman kilon kalat eivät ole yhtään harvinaisia ja samoin ahvenilla normikoko on puolta kiloa.

Odotin kieli pitkällä ja kylmälaukku kylmänä mahtavia kalansaaliita. Suunnittelin jo miten fileoin puolen kilon ahvenet ja savustan ne. Laskin, että kymmenkunta puoli kiloista olisi hyvä määrä Muurikkaan ja sen enempää en ottaisi. Ei muuta kuin kalan hakuun!

Meidän kaveri Mauri lähti oppaaksi kalapaikkojen suhteen, sillä hän oli käynyt aiemminkin Mustalla virralla kalassa. Laskettiin vene Pieneltä Ruokovedeltä, jonka yläpuolella on Maaninkajärvi ja nämä kaksi järveä erottaa toisistaan se suurista kaloistaan tunnettu Mustavirta.

Sain vinkin, että Sinikiven rannassa on veneluiska

Kuvakaappaus Karttaselain

Jo rannassa Mauri sanoi, että onpas vesi alhaalla. Ja tosiaan se olikin, kun veneramppi oli ihan kuivalla maalla. Aika erikoista, ei paljon ollut luiskasta hyötyä, kun traileri piti peruuttaa hiekalta järveen. Ja ranta oli tosi loiva, Juha joutui peräkontin kautta kävelemään trailerin päälle ja irroittamaan veneen, kun traileri oli kokonaan järvessä =)

Kyllähän sieltä veneluiska löytyi :)

Mauri epäili jo heti vesille päästyä, että onkohan kala ollenkaan siellä virrassa, kun vesi on niin matalalla. Minulla eivät hälytyskellot soineet, vaan näin jo silmissäni kauniisti savustuvat ahvenfileet. Varmaan ajatuksissani maiskuttelin suutakin, kun tiesin pian pääseväni herkuttelemaan.

Päivä oli kirkas ja lämmin. Lähdimme ensin Ruokovirran kautta käymään Suurella Ruokovedellä eli Ala-Ruokovedellä, joka on Pohjois-Kallaveden yläpuolella. Luotain oli taas vähän oudolla päällä, kun en millään saanut sitä piirtämään näytölle kaloja. Parin tunnin etsiskelyn ja muutamien tärppien jälkeen päätimme vihdoin lähteä sinne Mustalle virralle, jotta päästään kylmälaukkua täyttämään.

Mustavirta

Mustavirta läheni ja Maurin hämmästys kasvoi. Viimeksi vesi oli kuulemma ollut monta kymmentä senttiä ylempänä. Odotin ihan hurjia kalanäyttöjä, mutta vaikka kuinka ajettiin virtaa edestakaisin, kaloja ei vaan näkynyt. Minä ja Juha saatiin muutamia tärppejä ja Mauri sai yhden mittakuhan, mutta siinäpä se.

Ehkä kannattaisi lähteä yläpuolella olevalle Maaninkajärvelle… Mustalla virralla oli tosi tyyntä ja emme edes tajunneet, kuinka kova tuuli oikeasti oli isommalla selällä. Siirryimme Maaninkajärvelle ja eihän siellä oikeastaan voinut kalastaa ollenkaan. Ankkuroiduttiin muutamaan kohtaan ja joitain alamittakuhia kävi veneessä, mutta ne suuret kuhat olivat vain haaveissa. Tai ehkä ne olivat joidenkin muiden haaveissa =) (Meidän haavi makasi toimettomana.)

Kello tikitti ja aloin pikkuhiljaa hyväksymään, että savuahvenet jäävät saamatta. Keli tyyntyi mukavasti, mutta ei se kalan saantiin vaikuttanut. Näimme, että Mustalle virralle alkoi ilmestyä porukkaa, joten lähdimme itsekin takaisin sinne. Ehkä kala syökin vasta illalla.

Auringon laskiessa Mustalle virralle alkoi kerääntyä porukkaa

Luotain tosiaankin piirsi paremmin kalaa illalla. Pohjassa näkyi jopa kuharykelmiä, mutta mitä ihmettä niille olisi pitänyt syöttää, kun mikään ei kelvannut! Loppuillan aikana tuli enää vain yksi mittakuha ja ne puolen kilon ahvenista koostuvat parvet olivat ihan jossain muualla. Kalalaskurikin oli lähes työttömänä koko illan, meinattiin jo alkaa laskemaan tapettujen itikoiden määrää…

Ehkä se alhaalla oleva vesi oli pistänyt kalojen pasmat sekaisin. Uskon ja tiedän, että Mustavirta voi parhaimpina päivinään tarjota ikimuistoisia saaliita, mutta lauantaina sillä sattui olemaan huono päivä. Ehkä palaan vielä…

Oli taas uskomattoman hieno auringonlasku :)

Eilen oli aivan ihana kesäinen ja lämmin ilma. Tuulikin oli vain pientä, joten se ei rajoittanut kalastusta ollenkaan. Päätettiin viedä Puattinen Tervoon asti Rasvanki-nimiselle järvelle. Talvella on käyty usein Virmasvedellä, Rasvanki on yhteydessä siihen. Isoja ahvenia siis löytyy…

Laskettiin vene Tervon satamasta Koskiselän puolelle. Koskiselällä muuten on elokuun 19. päivä Kultakoukku-kalastuskilpailu, vinkkinä kisailusta kiinnostuneille ;)

Tervon satamassa oli tosi hyvä veneluiska

Koskiselältä pääsi helposti Rasvangille ja suurin odotuksin lähdettiin ahvenjahtiin. Elämäni kaksi pitkäveteisintä tuntia kului luotaimen näyttöä tuijottaen. Ajoin minne vaan, niin pohja oli aivan tyhjä. Se oli ehkä ennätys kalojen etsimisessä, en olisi ikinä uskonut, että järvi voi olla niin tyhjä. Etsin 3-10 metrin alueita ja erilaisia pohjanmuotoja. Ei elonmerkkejä eväkkäistä!

Rasvanki et oo tosissas?

Ajoin järven toiseen päähän asti ja sitten vasta alkoi kalaa näkymään. Ehkä kirkas päivä aiheutti sen, että kalaa löytyi vasta 12 metristä, sen matalamassa ei näkynyt mitään. Päivän ensimmäiset tärpit ja kalat olivat työn ja tuskan takana. Ensimmäinen kala oli kuitenkin mitat täyttävä kuha, joten kyllä mieli vähän piristyi ja toivo heräsi.

Pitkästä aikaa mittakala käsissä :)

Kuhaa oli pienellä alueella tosi paljon. Saimme useita kappaleita ja lisäksi tuli monta parin kilon kokoluokkaa olevaa haukea. Kuhat olivat ronkeleina, mutta yksi hyvin toimiva jigi oli valkoinen Ismojiggen mustilla raidoilla. Yhdessä vaiheessa kuhaparven seasta väliveteen ponkaisi keltainen viiva ja olisihan se pitänyt arvata, että se on hauki. Kokeilin kuitenkin tarjota jigiä sille ja hetihän se hyväksyi tarjouksen.

Mukavan kokoinen hauki vei jigiä ja jouduin löysyttämään jarruakin. Ihana tunne pitkästä aikaa, kun kala pisti vavan ihan mutkalle. Saatiin kala haaviin ja samassa hetkessä välivedessä näkyi jo toinenkin keltainen viiva. Tiputin äkkiä jigin takaisin ja Juha seisoi hauki haavissa veneen laidalla. Muutama sekunti ja taas oli kala kiinni. Olin liekeissä ?

Näyttää pienelle, mutta nelosen kala se oli :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös ja hyvä hauki oli sekin. Itku pitkästä ilosta, peruke napsahti poikki. Olisi pitänyt tarkistaa fluoro ensimmäisen hauen jälkeen, mutta innoissani en sitä tajunnut. Sinne meni ottipeli :( Harmi, kun Suomessa ei myydä Ismojiggeneitä, vai myydäänkö?

Ahvenia ei löytynyt, vaikka niiden takia Rasvangille lähdettiin. Ankkuroiduttiin eväiden syönnin ajaksi yhden selkäkarikon kupeeseen ja sillä välin kun natustelin leipää, Juha sai jigiä viskomalla yhden ihan hyvän ahvenen. Tässäkö ne raitapaidat ovat? Jee!

Karikon reunasta hieno raitapaita

Eväiden syönti jäi kesken ja aloin itsekin heitellä matalikkoa kohti. Monen kymmenen heiton jälkeen veneessä ei suinkaan ollut montaa kymmentä ahventa, vaan minun ahvensaalis oli tasan yksi tärppi! Ei ne kalat olleetkaan siinä, vaan yksi satunnainen ohikulkija vain. Jatkoimme matkaa.

Ei ollut vesillä ruuhkaa, vaikka keli oli niin hieno

Lähdimme jo takaisin päin, sillä ilta alkoi lähestyä. Ehkä löydämme kalaa päivällä tyhjiltä olleilta paikoilta. Kala on voinut olla kirkkaalla kelillä arkaa ja nyt iltaa kohti tulla normipaikoilleen. Toivo oli turha, sillä samat tyhjät pohjat meitä siellä odotti.

Liian hyvä keli kalastaa?

Yritimme etsiä lokkeja, jotka kertoisivat isojen ahventen olinpaikat, mutta edes linnut eivät olleet syömätuulella. Monet kalastajat löytävät ajoahvenet lokkien avulla, kun linnut syövät pikkukalaa pinnasta, mutta ainoat lokit mitkä minä olen kesän aikana täällä Pohjois-Savossa nähnyt, olivat kaatopaikalla. Ei paljon lohduta. Omillaan on siis kalojen etsinnässä pärjättävä, linnut eivät halua tehdä yhteistyötä minun kanssa.

Sanoin Juhalle, että eipähän tarvitse Rasvangille enää toista kertaa tulla, kun on niin vaikea järvi. Melkein samalla hetkellä näin jotain outoa veden pinnalla. Taivas oli sininen, mutta veden pintaan satoi vettä? Mistä nuo pisarat tulevat? Todella suuri alue oli pienten renkaiden peitossa. Voivatko ne olla pikkukaloja? Ei kai sentään, ei niitä voisi olla noin paljon. Alue oli vähintään sadan neliön kokoinen.

Otin virvelin käteen ja heitin jigiä. Jigi tarttui johonkin kasviin kiinni, sain sen kuitenkin irtoamaan. Kelasin jigin veneeseen ja sitten näin, kun kymmeniä pikkukaloja hyppäsi ilmaan ihan pienellä alueella. Nyt on muuten ihan hirveä ajojahti tässä meneillään, ei täällä sada vettä, ne ovat pikkukaloja!

Kun katsoin tarkemmin veneen viereen, huomasin että aivan veden pinnan alla meni kuhisemalla muutaman sentin mittaista kalaa. Kyljet vaan välkehtivät auringonvalossa ja en meinannut uskoa näkemääni. Pinta eli joka puolella, pienikin kolaus veneen kylkeen säikäytti kalat ja veneen ympärillä pomppasi pieniä hopeisia kaloja ilmaan. Uskomatonta!

Olen joskus nähnyt vastaavan ilmiön, mutta huomattavasti pienempänä. Nyt vaan äkkiä kalastamaan, ennen kuin lokit tulevat sotkemaan meidän homman. Löydän minä näköjään syövän ahvenen ilman lokkejakin, pysykää linnut vaan siellä kaatopaikalla.

Kyllä oli Jaana elementissään =)

Paikka, jossa pikkukalat olivat, oli metrin syvyinen suuri matalikko, joka oli ihan täynnä jotain kasvustoa. En tiedä olisiko lipalla saanut paremmin kalaa, mutta jigillä se oli toivotonta, vaikka alkoi kelaamaan heti kun jigi tippui veden pintaan. Kaikki kalat jotka saatiin, tulivat sen matalikon reunoilta, jossa oli jo hieman syvempää vettä. Pintajigasimme ja kalat ottivat ihan pinnasta.

Ahventen koko oli noin 30cm

Näin jopa joitain tärppejä polaroid-aurinkolaseilla pinnan alta, yksikin hauen tärppi veneen vieressä oli tosi hienon näköinen. Harvoin pääsee kokemaan tuollaista! Pikkukaloja oli niin paljon, että ei mitään järkeä. Saimme kaikki ahvenet Savage Gearin 8cm salakkajigeillä, ne olivat lähimpänä pikkukalojen ulkonäköä. Epäilen, että pikkukala oli juurikin salakkaa.

Suurin ahven oli 34cm

Tämä uskomaton näytös kesti lähes tunnin ja kyllä oli todella hieno kokemus päästä ensimmäistä kertaa elämässään näkemään ja kokemaan se. Ja kyllä muuten oma ahvenen etsintä taktiikka muuttuu aika paljon, tästä lähtien etsin vain vesisadetta veden pinnasta ;) No toki etsin edelleen perinteiset ahvenpaikat, mutta varmasti tulee laajennettua etsintää myös matalikkoihin. Ja vaikka sanoin, että en mene Rasvangille enää ikinä, niin mieli muuttui jostain kumman syystä ihan päinvastaiseksi. Haluan sinne mahdollisimman pian uudestaan =)

Matkalla rantaan bongattiin vielä kuuden metrin vedestä kuhia, josta Juha sai pari mittakalaa. Näköjään kuhakin oli iltaa kohden tullut matalampaan. Saatiin kuin saatiinkin vaikeasta alusta huolimatta ruokakalat kylmälaukkuun ;)

Ihanaa, kun kesä alkaa pikkuhiljaa asettumaan tänne meillekin päin. Lämpötila huitelee jo parissa kympissä ja eilen illalla pystyin kalastamaan ilman toppavaatteita. Perjantai- ja lauantai-iltoina jouduin vielä pukemaan veneessä toppahousut päälle. Minun mielestä viralliseksi kesän määritelmäksi Suomessa voisi laittaa sen, että ‘kesä alkaa siitä hetkestä, kun ulkona pärjää vuorokauden ympäri ilman talvivaatteita’. Eli täällä Savossa se olisi nyt =)

Viime viikolla oli aika kovia tuulia ja pitkin viikkoa katselin viikonlopun tuuliennusteita pelottavin tuntein. Etelä-Suomessa puuskatuulet olivat myrskylukemissa ja koko ajan vaan toivoin, että kovimmat myräkät eivät yltäisi Kuopioon asti. Perjantaina oli hieno keli ikkunasta katsottuna, mutta tuuli oli sen verran kova, että vesille uskalsi vasta illalla. Tehtiin pikapisto Pohjois-Kallavedelle, jossa ei olla tänä vuonna vielä käytykään. Laskettiin vene Julkulan venerannasta, sillä siellä on hyvä ramppi ja parkkitilaa autolle.

Tuuli ei ollut tosiaankaan tyyntynyt minimiin, vaan isolla selällä aallokko oli tosi kova. Kalastettiin saarien suojissa ja kuten arvata saattaa, kalaa ei löytynyt. Oikeastaan aina kovalla tuulella kalojen löytäminen on hankalaa ja tottakai se voi osittain johtua siitä, että kalastuspaikat ovat rajalliset. Niin sanotuille hyville selkäpateille ei voi mennä ja ehkä ne kalat ovatkin siellä.

Löydettiin kymmenen jälkeen yksi jättimäinen ahvenparvi, mutta ahventen koko oli luokkaa “hannapartanen”, tarkoitan siis kalakukkokokoa. En ole koskaan tiennyt, että 50 grammaisetkin ahvenet ottavat jigiin! Kuinka moni muu on jigitellyt kukkoahvenia? =)

Jigailua Kallavedellä =D

Parven seassa oli myös kuhia, mutta nekin olivat ihan pieniä. Sen kerran kun löytää Kallavedestä hyvin syövää kalaa, niin koko on naurettavan pientä. Kalaa oli paljon ja veneessä kävi tosi monta ahventa, mutta se koko ei aivan täysin miellyttänyt ?

Alamittaa Pohjois-Kallavedeltä

Ihania nämä kesäyöt, kun ei tule pimeää ollenkaan. Tai kai se tästä nyt alkaa pimenemään pikkuhiljaa, mutta ainakin vielä pystyisi kalastamaan läpi yön. Ja kuha kuulemma syö yölläkin, nyt olen useammaltakin henkilöltä kuullut, että he ovat olleet kalassa yöllä ja kuhaa on tullut. Ja ehkä yöllä tulee paremmin sitä isompaakin kuhaa.

Näin valoisaa oli kello 23.48

Lauantaina tuuli oli päivällä taas melko kova, mutta illaksi lupasi tyyntyvää. Minulla on ollut mielessä Koirus-niminen vesistö, se on Sotkanselän “alapuolella”. Sotkahan taas on Kallaveden alapuolella eli periaatteessa Koirukselle pääsisi vaikka Pirttilahdesta, jos bensatankin koko riittäisi :)

Päätettiin laskea vene Sotkanniemestä ja hurauttaa Sotkan kautta Koirukselle. Olin katsonut tuuliennusteesta tuulen suunnan ja nopeuden, ja Koirus oli juuri sopivan suuntaisesti itätuuleen nähden.

Sotkanniemessä karmea totuus paljastui. Tuuli oli ihan hirveä ja järvellä näkyi isoja vaahtopäitä. Meinasin jo hylätä koko kalastusajatuksen tai ainakin vaihtaa järveä, mutta toisaalta Koiruksella ei ehkä olisi niin kova aallokko. Lähdettiin uhmaamaan myrskyä ja aika monta kertaa kastuin märäksi menomatkalla, kun isompi aalto roiskautti vedet päälle. Viimein kuitenkin päästiin määränpäähän ja onneksi aallokko oli puolet pienempi Koiruksen puolella, huh.

Matkalla sai muutaman kerran virkistävän vesikasteen

Sitten vain kaloja etsimään! Huhujen mukaan Koiruksella on isoja kuhia ja ahvenia ja olin tosi innoissani päivästä. Kului tunti, kului toinen. Ehkä kohta löytyy kalaa. Kului kolmaskin tunti ja minua alkoi vähän epäilyttämään ne huhupuheet. Tuli mieleen tyhjä Kallavesi. Missähän ne isot kalat mahdollisesti ovat?

Luotain ei millään suostunut piirtämään kaloja pohjaan ja epäilin jo anturin asentoa, että ehkä se on kääntynyt huonoon kulmaan. Ei ollut. Sitten epäilin moottorista tulevan potkurivirran sekoittavan luotainta. Nostin moottoria, mutta kaloja ei siltikään näkynyt. Laskin moottoria ja sama juttu. Ehkä uusien aurinkolasien polaroid-ominaisuus suodattaa kalat luotaimen näytöltä? Katsoin näyttöä ilman laseja ja yhtä tyhjää se piirsi silti.

Yksi kala sieltä, toinen täältä

Olin ajanut päivän aikana 20 kilometriä, kun löysin ensimmäiset paremmat kalanäytöt. Oikeastaan oltiin jo lähdössä Sotkaa kohti, kun kalaa alkoi löytymään. Veneessä kävi muutamia ahvenia ja kuhia, mutta niistä isoista ei saatu havaintoja. Tai yksi havainto kävi tärppäämässä ja se kun olisi tullut ylös asti, niin kylläpä olisi kelvannut valokuvia esitellä. Valitettavasti se jäi nyt vain kertomuksen varaan, mutta kyllä siellä Koiruksella ainakin se yksi iso on.

Koiruksen ahvenet olivat pitkiä ja laihoja

Ostin itselleni lelun, jolla saa vähän tilastotietoa kalareissujen jälkeen. Kalalaskuri :) Ihan mukava vekotin, eipähän tarvitse päivän päätteeksi muistella ja arvuutella, että sainkohan minä kaksi vai kolme kalaa. Talvella tuolle vekottimelle on varmaan vähemmän käyttöä, silloin tulee niin usein tyhjiä reissuja :) Voisinkin vuokrata tuon talveksi jollekin pro-kalastajalle ?

Uusi lelu

Kello alkoi olla lähellä puolta yötä ja löysimme syövää ahventa vielä siihen aikaan. Ihmeellistä! Juha sai yhden n. 300g ahvenen, jolta tippui kalanpoikanen suusta. Ihmettelimme kuoreen väriä, sillä tottakai oletimme pikkusintin olevan kuore.

Hämmästys oli suuri, kun kalanpoikanen paljastui kuhaksi! Aloin miettimään, että uivatko kuhanpoikaset samanlaisissa parvissa kuin kuoreet tai muikut? Vai ovatko parvet pienempiä? Näin Koiruksella pitkin päivää pieniä yksittäisiä kalakaaria välivedessä aika lähellä pintaa, olisivatko ne voineet olla kuhanpoikasia? Onko kukaan koskaan nähnyt ahvenen mahassa kuhaa?

Eikös tämä ole kuhanpoikanen? Piikikkäät evät sillä ainakin oli selässä..

Koti ja oma sänky alkoivat kutsumaan, joten päätimme lähteä kohti Sotkanniemeä. Tuulikin oli onneksi tyyntynyt täysin. Olin aivan varma, että olemme ainoat mattimyöhäiset järvellä, mutta vielä mitä, matkan varrella oli VIISI kalastusvenettä! Ja kello oli kaksitoista :)

Kohti rantaa

Koirus oli kiva järvi ja sinne tulee palattua varmasti vielä uudestaankin.

Kyllähän näitä maisemia katsoo =)

Päivän saldo 22 kalaa :)

Olen monesti julkaissut blogitekstin sunnuntai-iltana, mutta eilen täytyi vähän poiketa perinteistä, sillä olin illalla vielä kalassa. Kallavesi ei antanut ruokaa, Koirus ei antanut ruokaa ja oikeastaan ainoa ravinnon lähde on tänä kesänä ollut Leppävirralla sijaitseva Unnukka. Nälkä kurni mahassa, joten eilinen reissu suuntautui sinne.

Laskimme veneen Unnukanrannasta Leppävirralta ja siinä on parin kilometrin matkalla 10km/h nopeusrajoitus. Ehkä vesillä rajoituksia ei valvota niin tarkkaan, sillä ylinopeutta ajavia oli paljon. Itse lyrryytin kymppiä ja isommat veneet ajoivat sivuilta ohi. En tiedä oliko se tietämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä, mutta harmittaa matkan varrella olevien laituripaikkojen omistajien puolesta, kun veneet kolisivat laitureissa. Ja kyllähän siinä väylän vieressä oli myös uimaranta hyppytorneineen, joten huonolla tuurilla joku uimari ei ehdi alta pois.

Ajoin suoraan yhdelle hyvälle “ruokapaikalle”, josta olemme aiemmin saaneet syömäkoon ahvenia. Kylmälaukku oli mukana, joten muutama puolikiloinen maistuisi. Ei siinä paikalla luotain kovin kummoista piirtänyt, mutta joitain kaloja saatiin. Ei kuitenkaan vielä täytettä kylmälaukkuun, vaikka pari mittakalaa veneessä kävikin.

Ei ihan mukaan otettavan kokoinen

Alkuun tuuli kiusasi meitä sielläkin, mutta kyllä vene ankkurissa pysyi. Kaloja kävi veneessä hitaaseen tahtiin, joten lähdimme etsimään uusia paikkoja. Suuria kalaryppäitä ei löytynyt ja muutenkin kalaa oli paljon vähemmän liikkeellä, kuin kyseisellä järvellä aiemmin. Juha sai yhden mittakuhan, jonka päätimme ottaa mukaan.

Ahvenparvi

Omaan leluun tuli aina välillä +1, mutta vielä oltiin kaukana kunnon jättipoteista. Lelun laskuriin mahtuu 9999, sellainen olisikin jo ikimuistoinen reissu, jos laskurin saisi ympäri. No ehkä unissaan.. tai elämän aikana.

Suurin osa kuhista oli alamittaisia

Illansuussa lähdimme rantaa kohti ja päätin vielä ajaa yhden saaren penkan kautta. Siellä oli ihan selkeä kuhien pesä, sillä kun ajoin luotaimen kanssa hissukseen, niin luotain piirsi pohjaan pienen montun ja montun täyteen kuhia.

Kokeilimme heti vertikaalijigausta montun päällä ja kyllähän sieltä kuhia nousi. Saimme vielä kolme mittakuhaa ja lopulta kylmälaukussa oli neljä kalaa. Se olikin juuri sopiva määrä kaksikerroksiseen Muurikkaan, joten luvassa oli taas sitä ihanaa savukuhafileherkkua.

Ajoin hitaasti kohti rantaa ja yhteen kohtaan luotain piirsi paljon kalaa. Siinä oli vettä vain viisi metriä ja muutenkin alue oli kartan perusteella tylsä. Tasainen ja matala, jossa ei ollut mitään erikoisia pohjan muotoja. Mutta kun luotain sanoi, että siinä on kalaa, niin uskottava se oli.

Hauki kävi veneessä

Ehkä tulee aivan liikaa tuijotettuakin sitä karttaa ja kokeiltua vain ne “oppikirjan” mukaiset paikat. Pitäisi joskus etsiä kalaa pelkällä luotaimella ja unohtaa kartta kokonaan. Mutta sitten minun tuurilla moottori kopsahtaisi kiveen. Joka tapauksessa tuo eilinen paikka antaa vähän vinkkejä Kallavedellekin, täytyy kokeilla jatkossa enemmän niitä “tylsiäkin” paikkoja, tiedä minkälaisia kalan pesiä ne todellisuudessa olisivatkaan.

Niin, se viimeisin paikka. Siinä oli sekaparvi, jossa oli kuhaa, ahventa ja haukea. Ja kaikki kalat viiden metrin vedessä! Yksi ahven sylkäisi jonkun lättänän kalan, voisiko olla lahna?

Mikä on tämän lättänän laji?

Pohjassa näkyi silppua ja ehkä ne pedot olivatkin siellä pikkulättänöiden perässä. Tänä viikonloppuna nähtiin kaksi erikoisempaa saaliskalaa ahvenen suussa, jotenkin sitä aina kuvittelee, että ahven syö vain kuoretta ja muikkua.

Heittelin Savage Gearin Bleak Paddle Tailia, sillä se oli lähimmäksi sitä lättänälahnan väriä. Päivällä kyseinen jigi ei toiminut ollenkaan, mutta illalla tuossa paikassa taas toimi. Olin juuri heittänyt jigin kauaksi, kun näin luotaimesta, että veneen alla oli hyviä kaloja.

Aloin kelaamaan jigiä nopeasti veneeseen, että saisin sen vertikaalilla veneen alle. Jigi oli jo lähellä venettä ja juuri nousemassa pintaan, kun näin jotain ihan uskomatonta. Lentävän kuhan!

Harmi, kun en luonnollisestikaan saanut tilanteesta valokuvaa, mutta kuha hyppäsi vedestä vauhdilla juuri pintaan tulleen jigin perässä ja teki varmaan metrin ilmalennon veden päällä! Ja 99% varmuudella se oli kuha, kooltaan se ei ollut kuin ehkä max 40cm. Luulin, että se hyppää veneeseen, mutta sinne se sukelsi veneen alle. Oletteko koskaan nähneet vastaavaa?

Taas tuli nähtyä ja koettua uusia asioita kalareissuilla, on tämä vaan mukava harrastus! Ja kelitkin olivat kesäiset, vaikka tuuli vähän sotkikin kuvioita. Kuha on selkeästi aktivoitunut ja sen käytös on livakkaa, kuin hauella. Pariin otteeseen luulin siiman päässä olevan hauen, kun yleensä kuha on tullut sukkana veneeseen. Nyt ne rimpuilivat hurjina ja käyttäytyivät kuin vastarannan kiisket vaikka olivatkin eri lajia.

Seuraavaa leikkimiskertaa odotellessa =)

Pikkuisen maistoin ja totesin erittäin hyväksi =)

Hieno viikonloppu, kuinkas se teillä sujui? :)

Hei taas pitkästä aikaa, minä käväisin risteilyllä ja kyllä jo kahdessa päivässä ehti tulla ikävä Kuopiota ja kalavesiä ☺️

Sain viime postaukseen ihan älyttömän paljon kannustavia kommentteja teiltä, kiitos! Se motivoi kirjoittamaan, kun tietää, että ei tarvitse “jutella tyhjille seinille” :)

Juhannuksena kävin koleasta kelistä huolimatta kalassa ja minulla onkin paljon raportoitavaa niistä reissuista. Emme olleet käyneet Kallavedellä toukokuun lopun jälkeen ollenkaan ja viime torstaina lähdimme katsastamaan kalatilanteen sinne. Viimeksi kun siellä kävimme, veden lämpötila oli seitsemän astetta ja kalantulo heikkoa. Ajattelin nyt, että vedet olisivat lämmenneet rutkasti ja kalat aktivoituneet syömishommiin. Vielä mitä, vesi oli kaksitoista asteista ja pohja piirsi tyhjää.

Bella olisi halunnut lähteä kippariksi

Keli oli tosi tuulinen ja jouduimme kalastamaan suojaisissa paikoissa lähellä Pirttilahtea. Suomi vietti keskikesän juhlaa ja kalareissulle olisi tarvinnut pilkkihaalarin. En arvannut, että veneessä taretakseen päälle olisi pitänyt pukea toppavaatteet ja muistoksi torstain reissusta sainkin flunssan.

Keli näytti lämpöisemmältä mitä oli

En edes muista milloin minulla olisi ollut niin kylmä. Vieläkin naurattaa se päivä, sillä jouduin penkomaan laukusta lämmikettä itselleni ja tein kahdesta käsipyyhkeestä säärystimet. En aio näyttää sitä valokuvaa ;) Siitä huolimatta seuraavana aamuna heräsin kurkkukipuun.

Eihän siinä muuten mitään, kalastus vaatii veronsa, mutta olisihan se ollut mukava saada saalista. Lähdimme kotiin päivällä jo ennen kahtatoista ja saldoksi jäi kolme alamittakuhaa, jotka kaikki tulivat Happosen Sepon tekemällä jigipäällä.

Kallaveden kuhat ovat pieniä

Tilasin Sepolta (Sepeteus-vaaput) lisää niitä huippu jigipäitä ja nyt onkin nopea vaihdella eri värejä ja pyrstöjä, kun on useampi pää käytössä. En tiedä onko Seppo nimennyt jigipäitään mitenkään, mutta minä olen jo monta viikkoa kutsunut jigipäätä nimellä ‘Seppo’, joten jos sanon uitelleeni Seppoa, tiedätte mitä tarkoitan ☺️

Löytyy keltaista mahaa, kuten toivoinkin =)

Armeija valmiina

Pyrstöinä Savage Gear, Lunker City, Lucky John ja Mikado

Emme ole tänä kesänä käyneet yhtään kertaa testaamassa iltasyöntiä, joten perjantai-iltana lähdimme käymään Hirviselällä. Torstain huono syönti ei lupaillut hyvää perjantaillekaan, eivätkä odotukset olleet korkealla. Hirviselkä on hyvä ahvenpaikka elo-syyskuussa, mutta entäpä alkukesästä? Meillä ei ole siitä kokemusta.

Kuten pelkäsimme, luotain piirsi tyhjää joka paikkaan. Miksi Kallavesi olet tuollainen? Iso järvi ja silti esittää, että on muka tyhjä. Jossainhan ne kalat ovat. Kiertelimme viime kesäisiä hyviä ahvenpaikkoja ja tällä kertaa viistoluotaimen kanssa, mutta ei ole apua edes hyvästä luotaimesta, jos kalaa ei yksinkertaisesti ole. Tai ainakaan Hirviselällä ei ollut.

Perjantaina piti olla vain pientä tuulta, mutta sääennusteiden luotettavuuden tietäen lähdin toppavaatteissa. Ja se oli oikea ratkaisu, aallokko oli tosi kova ja kelikin lähes yhtä vilpoisa kuin torstaina. Onneksi käsipyyhkeisiin ei sentään tarvinnut turvautua ;) Ilta antoi minulle pari ahventa ja yhden alamittakuhan, joten päätimme unohtaa Kallaveden kalastelut taas joksikin aikaa ja vaihtaa lauantaiksi uuteen vesistöön.

Seppo maistui kuhalle perjantaina Hirviselällä

Tällaisia kun saisi enemmänkin

Kyllä Kallavesikin kalaa antaa, täytyy vaan odotella oikeaa hetkeä ja vesien lämpenemistä. Ehkä ensi kuussa :)

Hirviselkä

Ai niin, sattuihan minulle yksi menetyskin perjantai-illan aikana, kun uittelin Seppoa ison keltaisen viivan yläpuolella. Kala ihastui Seppoon, tärppäsi rajusti ja sen jälkeen vapa tuntui kevyeltä. Mietin mitä ihmettä tapahtui, kun juuri olin vaihtanut uuden siimankin ja minulla oli siinä vertsuvirvelissä peruke. Kelasin siiman ylös ja siiman päässä oli enää yksi auennut viehelukko. Sinne lähti ykkös-Seppo keltaisen viivan matkaan, voi kalaparkaakin, saattaa olla monta koukkua huulessa.

Kallavesi juhannusaattona kello 22.46

Minun on tehnyt savukalaa mieli jo useamman viikon ja keksin, että kyllähän ahventa voisi kokeilla savustaa fileenäkin. Jättää vaan savustusajan lyhyemmäksi, että ei kuivu liikaa. Ja myös kuhafile savustettuna olisi herkkua ja se olisi helppo syödä ilman ruotovaaraa.

Olemme käyneet pari kertaa Leppävirralla kalassa ja lauantain reissu suuntautui taas sinne. Juhannussääksi keli oli kylmä, tai sanotaanko perinteinen, mutta ei sentään satanut. Toppavaatteet päällä lähdettiin taas matkaan.

Oltiin kalapaikoilla jo heti aamusta ja luotain piirsi kalaa tosi paljon. Olimme ihan innoissamme ja kylmälaukun täyttyminen oli vain ajan kysymys. Ensimmäinen savukala tulikin melko pian ja se oli ihan mukavan kokoinen ahven.

Aamupäivän ensimmäinen ahven

Mittakuhaa ei löytynyt, mutta alamittoja kävi veneessä joitakin. Kun olimme kalastaneet muutaman tunnin samalla alueella, joka siis oli ihan täynnä kalaa, aloin miettimään, että miten tämä on mahdollista. Meitä on kaksi ahkeraa kalastajaa veneessä, meillä on tuhat kiloa jigejä, meillä on elektroniikkaa, jota hyödyntää kalastamisessa. Ja monen tunnin lopputuloksena kylmälaukussa oli se yksi ahven! =D

Tästä penkasta vain yksi “mitta-ahven”

Kuulin jo mielessäni ihmisten hämmästyneet kysymykset: “Ai saitte yhden kalan siitä jättimäisestä kalarykelmästä?”
-Kyllä. Näin pääsi käymään.

Alamittaa sieltä kyllä nousi, suussa Lucky Johnin Long John

Myös tämä alamittainen kävi veneessä, sille kelpasi PP-Lures ahvenvertsujigi

PP-Lures vertsupää, osaapa olla aidon kalan näköinen!

Pienille maistui iso

Luovutimme sen alueen osalta, vaikka sitkeästi jaksettiin yrittää. Moni varmaan olisi vaihtanut paikkaa jo tunnin jälkeen, mutta me uskottiin taitoihimme. Heh. Ehkä ensi kerralla paremmin sitten :)

Uusi paikka oli myös täynnä kalaa. Oikeastaan ykköstoiveena minulla olivat ahvenet, sillä ne ovat niin haastavia kalastaa kesällä. Kuhaa taas meinaa tulla liikaakin. En täysin osaa erottaa kuhia ja ahvenia luotaimen näytöstä, sillä esimerkiksi Leppävirralla kuhaparvet ovat olleet tosi isoja ja olen ensin luullut niitä ahveniksi. Ei Kallavedellä ole sellaisia parvia.

Pikkuisen isompi kuhaparvi =)

Pysäytin veneen tälle uudelle paikalle, laskin jigin kohti pohjaa ja muutaman sekunnin päästä oli kuha veneessä. Vapautin kalan ja laskin jigin pohjaan. Uusi tärppi. Ja sama toistui vielä kolmannen kerran, kolme kalaa suunnilleen minuutissa. Jiginä oli Lucky Johnin Long John, jolla tuli myös aamun isoin savuahven. Todella tehokas jigi ja tuolta uudelta kalapaikalta se napsi arviolta 15 kuhaa.

Kuhien koko oli pientä, vain pari mittakalaa viidentoista joukossa, joten vaihdoimme taas paikkaa. Molemmat aiemmat paikat, jossa olimme päivän aikana käyneet, olivat tuttuja paikkoja edellisiltä kerroilta ja olin merkinnyt ne plotteriin. Päivän kolmas paikka oli myös tuttu paikka ja ihmeellistä, mutta totta, se oli myös täynnä kalaa. Plotterin merkki oli tarkka, kalat olivat juuri siinä, mihin merkin olin muutama viikko aiemmin laittanut. Eli kyllä kaloilla näköjään on omat suosikkipaikkansa ja ne viihtyvät aina tietyillä pienillä alueilla. Jokin siellä kiinnostaa.

Ajoin viistoluotainta apuna käyttäen kalojen yli ja kyllä luotaimesta on suuri apu parvien sijainnin kartoittamisessa. Olen kiitollinen OPM:lle Elite-9 Ti:n lainasta, sillä ainakin nyt vaikuttaa siltä, että saalismäärät ovat kasvaneet. Toki Kallavedellä saa pyytää tyhjää, oli veneessä vaikka Elite-sata laite. Alla muutamia kuvia viime päiviltä viistoluotaimen näytöltä.

Tämä ei ole avaruudesta, vaikka näyttääkin vähän siltä

Kalaparvi

Syvyysvaihtelua ja kiviä

Tässä todennäköisesti välivedessä näkyvä kala, kala jättää luotaimeen varjon, josta näkee kalan sijainnin pohjaan nähden ja voi päätellä kalan koon

Vanhat kalamerkit pitivät paikkansa =)

Paljon kalaa, mutta ei isoja

Luotaimen sivuilla näkyy kirkkaampia “tikkuja”, ne ovat kaloja

Viistoluotain ei kaloja takaa, mutta jos kalapaikat ovat tiedossa, niin kalojen etsiminen nopeutuu huomattavasti ja esimerkiksi selkäpattien läpi käyminen on helppoa, kun viistoluotaus näyttää niin monta kymmentä metriä myös sivuille. Ja pelkällä alaspäinluotauksella olisi voinut eilenkin jäädä ahvenparvi löytymättä, sillä huomasin parven viistosta kauempana. Jos luotain näyttää vain veneen alle, alueen joutuu ajamaan paljon tarkemmin ja useampaan kertaan läpi.

Eilen siis sattui hyvä tuuri, kun kalat olivat juuri siinä, missä pitikin. Tiputin jigin veneen alle ja vavan kärki alkoi väpättää. Miljoona tärppiä yhtä aikaa ja ahvenet olivat ihan hurjina. Juuri sitä ilotulitusta minulla oli ollut ikävä.

Kalatakuu ;)

Ahvenet eivät olleet tarpeeksi isoja savufilekaloiksi, sillä koko oli 25-30cm, mutta mukavahan niitä oli nostella. Laitoimme ankkurin parven viereen tuulen yläpuolelle ja yleensä ankkuri karkoittaa kaikki kalat ympäriltä. Otimme kuitenkin riskin ja siinäkin oli taas onni meidän puolella, sillä parvi ei hievahtanutkaan.

Ilotulitus keskellä kesää =)

Oltiin kolmannella paikalla neljä tuntia ja koko ajan oli syövää kalaa alla. Ja koin myös oudon tunteen, kun lopulta en jaksanut enää kalastaa, kun kaloja vaan tuli ja tuli. Sellaista tunnetta ei ole tullut koskaan, käsi oli kipeä vastaiskuista ja kyllä myös tosi monet tärpit jäivät pelkiksi tärpeiksi. Olisi se kyllä rankkaa, jos joka kalareissu olisi tuollainen. Kyllä rauhallinen mp-reissu silloin tällöin on poikaa :)

Viideltä alkuillasta Lucky John vielä maistui erittäin hyvin

Kolme Lucky Johnia järsittiin kappaleiksi, pakko ostaa uusia :)

Puoli yhdeksän aikaan kuhat muuttuivat vielä aggressiivisemmiksi syönnissään. Ahventen ahnain syönti oli jo ohitse, mutta kuhia olisi tullut varmaan niin paljon, kuin olisi vaan jaksanut onkia. Niitä oli välivedessäkin ja ne käyttäyivät kuin hauet. Tärpit olivat tosi kovia ja jigit olivat suussa kokonaan, mutta silti päätimme lähteä kotiin.

Päivällä ja iltapäivällä toiminut Lucky John ei enää kiinnostanut, vaan eniten sekä kuhien että ahventen mieleen oli Lunker Cityn Fin-S Fish kuorevärissä.

48cm kuhalla Lunker City jossain suun syvyyksissä

Lunker Cityssä muutamia hampaanjälkiä :)

Eilen myös useampi tuplatärppi!

Ehkä vielä joskus kaiholla muistelen eilistä iltaa ja tärppejä, kun lopetimme kalastuksen kesken ilotulituksen, mutta meillä oli savukuhat kylmälaukussa, joten päivä oli ollut ihan täydellinen. Harmi, kun ahvenia emme saaneet mukaan kuin sen yhden, mutta kyllä me noilla kuhillakin mahat täyteen saatiin. Päivän aikana tuli myös useita haukia, joten kappalemäärissä veneessä kävi suurin määrä kalaa koskaan Puattisen ja meidän yhteisessä historiassa.

Hook-5:n näytöllä ylemmässä kuvassa ahvenia, alemmassa kuhia

Olemme päättäneet, että otamme ruokakaloiksi aina vain sen verran, kun syömme tuoreeltaan, emmekä enää pakasta kalaa ollenkaan. Juha ei saanut eilen mittakuhia, joten minä hoidin sen puolen ja neljä kuhaa kokoluokassa 45-48cm lähti mukaan. Se on kohtuullinen määrä viiden hengen perheelle. Tänään sitten päästiin herkuttelemaan niillä haaveilemillani savukuhilla, voin suositella lämpimästi myös fileenä savustusta! Ainoa huono puoli siinä oli se, että ne katosivat pöydästä alta aikayksikön.

Täysin ruodotonta filettä, lihasruodotkin sai helposti pois, vaikka fileessä oli nahka

Eilen tapahtui kummia. Sain kaloja! Nyt on vielä toukokuu ja vedet ovat viileät, mutta silti kalansaalis oli kuin elokuussa. Olen vieläkin täpinöissäni eilisestä, oli se sen verran mieleenpainuva reissu!

Odotin eilistä monta päivää, sillä jo viikolla säätiedotus lupasi hyvää ja tyyntä keliä lauantaille. Päivä oli ihan täydellinen kalastukseen, mitä nyt vähän vilpoisa. Kello soi aamulla neljältä ja lähdimme vene perässä kohti määränpäätä. Kävimme ensimmäistä kertaa meille ihka uudella järvellä, josta olen kuullut jänniä ja houkuttelevia tarinoita.

Matkan varrella

Laskettiin vene vesille ennen seitsemää ja eipä aikaakaan, kun ensimmäinen kuha oli siiman päässä. Olin aiemmin vitsaillut, että jos en saa ensimmäisellä heitolla kalaa, niin järvi on huono. Pinkki Lucky Johnin uutuusjigi sai toimia aloitusjiginä ja uskomatonta, mutta totta, ensimmäinen heitto antoi alamittakuhan =) Hyvä järvi siis ;)

Ensimmäinen heitto ja Lucky John jigi kelpasi

Lähdettiin jatkamaan matkaa, sillä oikeastaan tavoittelin enemmän ahvenia, kuin kuhia. Ajoin kohti kartasta katsomaani paikkaa ja näin sivusilmällä, kun kakkosluotain piirsi jotain möykkyjä pohjaan. Vauhtia oli jonkun verran ja mietin, että olikohan ne möykyt kiviä vai kaloja. Alue oli kuitenkin aika tasainen ja sen tyylinen, että en pysähtyisi siihen kartan perusteella kalaan, joten epäilin möykkyjen olleen kiviä. Miksi kalat olisivat näin tylsällä alueella?

Heitin uukkarin ja ajoin paikan yli uudestaan tarkemman luotaimen kanssa. Siinähän olikin kaloja ja oikeastaan tuurilla löysin ne, sillä olin menossa ihan toiseen paikkaan alunperin. No kokeillaan huvikseen tästä!

Aika nopeasti selvisi, että kalat olivat syömätuulella, sillä ne tärppivät koko ajan. Kalojen koko ei ollut mitään kummoista, ehkä 100-200g.

Pienet ahvenet pääsivät takaisin

Kasvamaan

Tämäkin meni vielä kasvamaan

Pieni ahmatti :)

Halusimme isompia ahvenia ja kun tutkimme aluetta tarkemmin, luotain alkoi piirtämään myös paremman kokoisen kalan parvia. Kalaa oli tosi paljon muutaman sadan metrin kokoisella alueella ja touhu oli ihan toisenlaista, kuin Kallavedellä.

Viistoluotaimessa kalaa näkyi myös sivuilla

Varma kalapaikka =)

Ahvenet olivat 8-10 metrin syvyydessä

Päätimme, ettemme ota alle 30cm ahvenia ollenkaan, vaan mukaan lähtisi noin 30-35cm kalat, jos niitä tulisi. Pian ensimmäinen kriteerit täyttävä ahven nousikin veneeseen ja saatiin ainakin edes jotain kylmälaukkuun mukaan.

Savage Gear Bleak Paddle Tail toimii hyvin myös tänä vuonna =)

Neonkeltainen Mikado Fishunter on myös ahventen herkkua

Ahven söi koko ajan ja pienet kalat vapautimme. Alueella oli useampia parvia ja koska vene liikkui tuulen mukana, välillä ajelehdimme pienempien ja välillä isompien kalojen yli. Silloin tällöin veneeseen nousi myös mukaan otettava fileahven ja järvi alkoi vaikuttamaan kultakaivokselta. Heitin huumorilla, että kohta alan etsimään taloa sen järven rannalta.

Näitä oli kiva nostella

Isoimmat ahvenet olivat reilun puoli kiloa ja mieleen palautui viime elokuinen päivä Hirviselällä, kun satuimme yhtä hyvään syöntiin. Eilen päivän parhaat ottipelit olivat Savage Gearin Bleak Paddle Tail ja Happosen Sepon jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä muikkujigillä. Tilasin Sepolta lisää noita jigipäitä, ihan parhaita jigipäitä venepilkintään!

Happosen Sepon jigipää toimii venepilkinnässä

Sepon jigipäässä kalat pysyvät hyvin

Suurin osa ahvenista oli kutenut

Uusi ja käytetty :)

Ahventen koko alkoi pienentyä ja puoli kiloisia ei alueelta enää löytynyt. Luotainkaan ei piirtänyt isompien kalojen parvia, kuten se aiemmin piirsi. Isommat ahvenet olivat selvästi siirtyneet jonnekin, mutta me emme niitä enää nähneet.

Lähdettiin sitten vihdoinkin kohti niitä alkuperäisen suunnitelman mukaisia paikkoja. Säätiedotus lupaili iltapäivälle vesisadetta ja keli muuttui päivän mittaan tuulisemmaksi. Ajelehtiminen ei enää oikein onnistunut, sillä viehe oli koko ajan luotaimen keilan ulkopuolella.

Tuo järvi oli siitä ihmeellinen, että se piirsi kalaa joka paikkaan. Kaikki kalat eivät olleet syömäpäällä, mutta koska tyhjää luotainta ei tarvinnut tuijottaa, turhautumisen tunnetta ei tullut. Miten kalaa voikin olla niin paljon.. loppujen lopuksi emme oikeastaan kiertäneet kovin suurta aluetta, joten voi olla, että kalat vaan sattuivat olemaan juuri siellä missä mekin. Yleensä se on ihan toisinpäin.

Alkuperäisen suunnitelman mukainen paikka piirsi myös kalaa. Saimme siitä ahvenia ja päivän kruunasi minun saama vajaa 50cm kuha. Mittakala toukokuussa, voiko kesä paremmin alkaa!? Olin todella innoissani ja kohta Juhakin jo vitsaili, että missähän täällä olisi niitä taloja myytävänä ?

JEEEEE!

Iltapäivällä koitti arki, kala nimittäin lopetti syömisen. Sadealue oli saapumassa ja olisiko se laittanut kalojen suut kiinni, mutta joka tapauksessa kalojen syömäkarkelot loppuivat kuin seinään. Meillä oli kylmälaukussa 11 hyvää ahventa ja mittakuha, joten emme enää jääneet pyytämään tyhjää, vaan huristelimme rantaan hymy huulilla. Piti melkein nipistellä itseään, että oliko minun kalareissu oikeasti näin hyvä! Kerrankin oltiin Ahdin kanssa samalla puolella, toivottavasti jatkossakin pelataan samassa tiimissä.

Rannassa saatiin vene trailerille ja juuri kun istahdettiin autoon, vettä alkoi ripeksimään. Mikä ajoitus! Kalat kyydissä ja kuivana kotiin :)

Yhdestätoista ahvenesta seitsemän oli kutenut

Ostin itselleni Okuman Helios SX kelan, sillä kela on saanut paljon kehuja kalastajien keskuudessa. Eilen kela pääsi kunnolla tositoimiin ja liityin tyytyväisten käyttäjien joukkoon. Okumasta minulla on useammalta vuodelta kokemusta ja ai että tuo oli pehmeä kelattava.

Näpsäkkä kela :)

Tänään kello soi neljältä ja tarkoitus oli käväistä Kallavedellä ennen iltapäivän sateita. Jätimme kylmälaukun kotiin, sillä Kallaveden kitsauden tietää. Ruokakaloja on odotettavissa vasta kuukauden päästä.

Pirttilahti puoli kuudelta tänään

Vedet eivät olleet lämmenneet Kallavedellä viikkoon oikeastaan ollenkaan, sillä tänään lämpötila oli 6-7C. Arvasin, että tästä päivästä tulee vaikea, kun viime viikonloppunakin kaloja sai etsiä hiki hatussa. Nyt ilman lämpötila oli aamulla siinä yhden hujakoilla, joten valitettavasti ei ollut edes hiki hatussa, vaan olin ihan jääkalikkana.

Etsin kaloja viisi tuntia ja kaikki paikat olivat tyhjiä. Mittasin etsityn matkan ja kilometrejä kertyi reilusti yli neljäkymmentä! Kohta alan tosiaan tuntea Kallaveden pohjan muodot hyvin, kun tänäänkin puoli päivää tuijotin näyttöjä.

Juuri kun olin menettämässä toivoni ja kääntämässä keulan kohti Pirttilahtea, luotain piirsi kaloja. Piti vähän aikaa hieroa silmiä, että näinkö harhoja, mutta totta se oli. Kallavedessä näkyi kaloja! Juha oli jo aikaa sitten nukahtanut keulaan ja kylläpä ukko ponkaisi nopeasti pystyyn, kun huusin HAAVI! Viime kesäinen Lunker Cityn “ykköstykki” toimi ja haki minulle mittakuhan Kallavedestä. Ei muuta kuin kala pussiin ja tippa nenänpäässä hanaa Puattiselle. Tänäänkin ehdittiin ennen sadetta kotiin, mutta kaksi tuntia piti olla villasukat jalassa peiton alla kalareissun jälkeen. Suomen kesä ❤️

Pilkkikausi on siis ohi, kauden viimeisen reissun tein 23.4. Oli kyllä mahtavan pitkä kausi ja pilkkihulluna en pistäisi yhtään pahakseni, jos kausi olisi aina näin pitkä. Lähes viisi kuukautta vetten päällä kävelyä, tykkään :)

Nyt eletään vuoden inhottavinta aikaa, kun kalastus on tauolla muutaman viikon. Joka kevät ja syksy on nämä kaksi ajanjaksoa, kun kalastuksesta pitää ottaa pakkolomaa. Ehkä jossain olisi sula kohta, jonne pääsisi jo jigiä viskomaan, mutta kyllä minä mieluummin Puattisen kanssa haluaisin treffeille pitkän talven jälkeen. Jäät ovat asiasta eri mieltä, siellä ne kaikessa rauhassa makaavat Kallaveden pinnalla. Jos pikkuisen voisitte pitää kiirettä…

Olen tutkinut Kallaveden karttaa ja pohtinut etukäteen, mihin haluan mennä kesällä kalastamaan. En tiedä mitä aivoissa on talven aikana tapahtunut, mutta syvyyskartta näyttää taas erilaiselle kuin viime kesänä. Mielestäni ollaan koluttu Kallavettä aika tarkkaan pari vuotta, mutta nyt kun karttaa katselin, sieltä löytyi vaikka mitä mielenkiintoisia uusia paikkoja. Näissä mielikuvaharjoituksissa kaikki paikat ovat aina täynnä isoja ahvenia ja kuhia, ja siksi odotan innoissani, että pääsisin tutkimaan paikat ihan livenäkin. Ajatuksen tasolla kalojen löytäminen on niin helppoa :)

Haluan palata vielä menneeseen pilkkikauteen ja muistella, mitä kaikkea kauden aikana tapahtui. Kausi oli minun pisin kauteni ikinä ja se alkoi joulukuun 14. päivä.

Edellinen talvi oli ollut kokonaisuudessaan surkea saaliiden suhteen ja pelkona oli, että tästäkin talvesta tulisi huono. Onneksi jo muutaman ensimmäisen viikon aikana saimme hyviä saaliita ja henkseleitä paukutellen naureskelimme edellisen talven reissuille. Luultiin, että oltiin kehitytty pilkkijöinä niin paljon, että saisimme kalaa aina. Sitten kun tyhjiä reissuja alkoikin tulemaan, naureskelut loppuivat. Onneahan tässä lajissa tarvitaan myös, aina ei auta, vaikka olisi pilkkimisen maailmanmestari. Ja tarvitaan myös hyvät suhteet Ahtiin.

Neljä päivää kauden aloituksen jälkeen sain Sotkalta puolikiloisen ahvenen ja ajattelin kilon ahvenen olevan jo ihan nurkan takana. Sitä nurkkaa etsin vieläkin…

Kauden alkuun Sotkalta tuli hyviä ahvenia

Joulukuun loppu ja tammikuun alku antoivat hyviä saaliita ja nyt jälkeenpäin kun ajatellaan, pilkkikauden ensimmäiset ja viimeiset viikot olivat saalismäärien suhteen parhaita ja siinä välissä tuli lähinnä vain yksittäisiä kaloja.

Tammikuun alkupäivinä sain oman Kallavesipilkkienkkani, joka kylläkin oli vain 570g, mutta kitsaasta Kallavedestä hyvä pilkkiahven. Siitä reissusta voi käydä lukemassa täältä https://www.fishmeluck.fi/uusi-vuosi-uudet-ahvenkujeet/

570g Pohjois-Kallavedeltä

Juhalla tammikuu alkoi sitäkin paremmin, kun hän sai reilun kilon ahvenen.

Juhan kausi alkoi hyvin, kun pikkuisen päälle kiloinen ahven söi Kalarosvon kuoreen :)

Sen jälkeen muutamaan viikkoon ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Yksittäisiä pieniä kaloja sieltä täältä, mutta oikeastaan vaan odotimme, että hanat aukeavat kunnolla, kun päästään Puruvedelle. Oltiin nimittäin tammikuun lopussa Puruvedellä tasurihurjien talvitreffeillä ja kyllähän haaveissa oli löytää mörköjä.

Puruvesi on varmasti yksi Suomen parhaimmista ison ahvenen järvistä ja jos se aiemmin mainitsemani onni sattuu kohdalleen ja Ahtikin vielä hyvälle päälle, sieltä voi nousta hirmuisia saaliita. Erälehdestä löytyy Henri Pennasen saaliskertomus neljän vuoden takaa ja se on ehkä uskomattomin kalatarina minkä olen koskaan kuullut. Ja kaiken lisäksi se on vielä totta :) Lukekaa ja ihmetelkää! https://eralehti.fi/saaliit/henri-pennanen-ahven-2495-kg

Meidän Puruveden keikka ei mennyt ihan samalla kaavalla, kuin Henrillä, mutta joka tapauksessa oli hieno kokemus päästä näkemään, kun treffikaverit saivat nättejä kaloja :)

Itselläni tämä jäi Puruveden isoimmaksi ahveneksi, painoa 440g

Palattiin Puruvedeltä kotiin ja harmiteltiin, miksi meillä ei ole yhtä hyviä ahvenjärviä. Ahti koputti olkapäähän ja rykäisi, “kröhöm, tässähän näitä järviä on, sen kun menette ja kalastatte”.

Löydettiin hieno ahvenpotti heti seuraavana päivänä kotivesiltä, kun reissusta palattiin. Itselle nousi talven siihen asti isoin ahven, 870g.

Löytyihän niitä ahvenia kotoakin :)

Kiitos nam!

Puruveden reissu nosti minulle moottorikelkkakuumeen. Olen aina ajatellut, että minähän en kelkkaa hanki, vaan kävelen kalapaikoille. Palattiin reissusta 29.1. ja 2.2. törötti kelkka pihassa. Piti syödä muutama sana, mutta hetkeäkään en ole kelkan hankkimista katunut :) Paitsi ehkä niinä kertoina, kun Lynkkis on lähestulkoon jättänyt meidät keskelle järven selkää, mutta ei niistä sen enempää ;)

Kaveruksia helmikuun alusta asti :)

Helmikuun puolessa välissä mökkeiltiin ja kalastettiin Taivalkoskella ja vaikka ahvenet olivat piilossa, loma oli mahtava :)

Virmasvesi antoi maaliskuun alussa yhden paremman ahvenen ja mukava oli taas pitkästä aikaa pitää körmyahventa käsissä.

Virmasveden 750g

Kallavesi on vaikea ahvenjärvi. Kalaa kyllä on, mutta en tiedä missä parvet liikkuvat. Kalat eivät myöskään kasva yhtä hurjaa vauhtia tai yhtä isoiksi, kuin Puruvedellä. Vai voisiko Kallavedestä saada 2,5kg ahvenen? Otan haasteen vastaan ;)

Maaliskuun puolessa välissä päästiin jo lähelle kiloa, kun sain oman Kallavesienkkani eräänä kauniina aamuna. 955 grammaa raitapaitaa :) Se kala jäi talven isoimmaksi ahveneksi.

Kallaveden komea raitapaita 955g/41cm

Juurusvesi antoi tuttaville hienoja kaloja tänä keväänä ja itsekin tuli käytyä siellä pari kertaa. Omalle kohdalle sattui vain yksi isompi ahven, mutta ensi talvena täytyy käydä siellä ahkerammin, sillä ahventen keskikoko vaikuttaisi olevan siellä suurta.

Juurusveden 750g

Sotkanselkä antoi alkutalvesta paremmin ahvenia, keskitalvella se oli hiljainen ja kevättä kohti taas heräili. Yleensähän syöntipiikit sattuvat aina niille päiville, kun me emme ole paikan päällä, mutta onneksi mekin päästiin herkuttelemaan ahvenruuilla muutamaan otteeseen.

Kevään satoa Sotkalta osa I

Kevään satoa Sotkalta osa II

Kevään satoa Sotkalta osa III

Kevään satoa Sotkalta osa IIII

Kevään viimeiset reissut suuntautuivat Kallavedelle ja ihan mukavat saaliit löydettiin vielä viimeisiltä jäiltä.

Yhden avannon anti

Itse päätin kauden 550g ahvenella eli kutakuinkin samalla tavalla, kuin viime vuoden puolella kauden aloitinkin.

Pilkkikauden lopetuskala 550g

Parasta!

Kaiken kaikkiaan oli hieno kausi, vaikka mitään jättimäisiä ahvenia ei noussut. Onneksi aina tulee uusia talvia :) Haluan kiittää kuluneesta pilkkikaudesta kaikkia tasurin valmistajia, joiden tasureilla olen saanut onkia ja suuri kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille! Nyt nenä kohti kesää =)

Loppuun vielä muistutus Facebookissa käynnissä olevasta arvonnasta, sunnuntaina peräti kaksi onnellista kalastajaa saa tiedon voittamistaan uutuussiimoista. Toinen niistä voit olla sinä, joten jos et ole käynyt kommentoimassa arvontakuvaan, vielä ehdit. Tällä hetkellä toinen siimapaketti on lähdössä hyvää vauhtia Matias V.:n suuntaan, mutta tilanne voi vielä muuttua :)

Siimat vaikuttavat sen verran mielenkiintoisilta, että tilasin jo itsellenikin kesäksi kyseistä siimaa, kun itse en luonnollisestikaan voi arvontaan osallistua :) Erittäin hyvä ja arvokas palkinto siis kyseessä, jonka voi yhdellä kommentilla saada itselleen =)