Tuuriahven

Tänään aamulla kello 4.00 herätyskello pärähti soimaan eli toisin sanoen kännykkä aloitti piipityksen. Aamupalan jälkeen mieleen muistui kylmälaukku. Ihan varmuuden vuoksihan sen voisi ottaa mukaan. Kylmälaukkuja on pieniä, jotka on tarkoitettu pienemmille sinteille ja sitten niitä vähän isompia isoille köriläille. Mukaan lähti siis noin 50 litrainen laatikko, luotto Ahtiin oli kova ;)

IMG_7520

Aamulla ilma oli tosi hyvä ja lähes tyyni. Suunnattiin kohti Luhastensaloa, jonne oli matkaa muutamia kilometrejä. Kierrettiin 5-10 metrin paikkoja ja aamun kolmen tunnin pilkkiminen ei tuottanut mitään tuloksia. Kaloja ei vaan kiinnostanut. Aloin sitten heittelemään jigejä. Kaiku piirsi kaloja, joten kyllä ne siellä hengailivat, mutta minkävärinen nälkä niillä tänään olisi…

IMG_7560

Kokeilin noin kymmentä eri väristä jigiä ja jokaisella värillä 2-3 heittoa. Ei mitään. Sitten vaihdoin vaalean “hilekuoreen” ja ensimmäisellä heitolla tärppi ja päivän ainoaksi jäänyt kala veneeseen. Kala otti välivedestä veneen alta, vettä oli 7 metriä ja olisiko tärppi tullut pari metriä veneen alta. En osannut odottaa tärppiä ollenkaan enää siinä vaiheessa ja pelkäsin kalan tarttuneen huonosti, kun en saanut vastaiskua tehtyä. Onneksi koukku oli tosi tiukasti huulessa ja kala pysyi kiinni.

IMG_7558

Ahvenella oli mittaa 36cm, mutta laihahan se oli kudun jälkeen. En punninnut sitä, kun oma vaaka on vieläkin rikki. Kyllähän tuo on isoin Kallavedestä jigaamalla saamani ahven, mutta paino jäi arvoitukseksi. Punnitsen sitten sen seuraavan vähän isomman tuuriahvenen, jos Ahti sellaisen kesällä suo. Sitä ennen pitää se vaaka hommata :)

IMG_7547

TJ 2

Olipas rankka päivä. Yöunet jäivät viime yönä vähiin, joten jäälle taaperrettiin puoliunessa. Kello taisi olla jo yli puoli seitsemän, pikkuisen oltiin aikataulustakin jäljessä.

 
Ottipaikoille päästyä kalat vaikuttivat paljon aktiivisemmilta kuin eilen. Vähän jo toivonkipinä pääsi kytemään, että jokohan tänään saisi painavan kalapussin kotiin viemisiksi.. Yleensä saaliit koostuvat yksittäisistä hyvistä kaloista, mutta isompia määriä isoja kaloja ei tule. 
 
Aamun toisella avannolla uittelin eilen ysisataselle ahvenelle kelvannutta sinistä K.P.Baits jigiä. Joitain nousuja sainkin, mutta en tärppejä. Uitin välivedessä, pomputtelin pohjassa, kokeilin eilen hyväksi havaittua “hissityyliä”, eli jigi nostetaan pohjasta nopeasti muutama metri ylös päin. No eivät toimineet mitkään tyylit. 
 
Tuuli oli aika kova, joten aloin pistämään takin vetoketjua kiinni. Nostin jigin neljään metriin siksi aikaa (vettä 10m). Räpläsin takkia ja satuin vilkaisemaan kaikuun. Lähes pystysuora viiva pohjasta ui jigiä kohti. Juuri kerkesin napata ongen käteen, kun tärppi jo tulikin. Pieni puolikiloinen ahven, mutta hyvä ruokakala :) 
Jännästi osaavat kalat aina yllättää, kuuden metrin nousu.. Mitä tästä opimme? Sen, että viehe ei ole koskaan turvassa kalan teräviltä hampailta, ei edes ihan jääkannen alla. Tarkkana on oltava kuin porkkana :) 
 
Mistä päästäänkin seuraavaan tarinaan. Aamupäivällä maha kurni ja otin herkkuvoileivän laukusta. Kaiku oli tyhjä, joten jätin kalarosvon uiskentelemaan kaikessa rauhassa väliveteen. Pitihän sitä mennä facebook tsekkaamaan ja nimenomaan pilkkihullut-ryhmä, kun kiinnosti miten se on muilla kala syönyt. Joku oli lisännyt pariminuuttisen videopätkän kalan nostosta ja päätin katsoa sen. Järsin samalla voileipää. Syrjäsilmällä tietenkin vilkuilin kaikua, on se mukavaa olla monitoiminainen. 
 
Video alkoi lähestyä loppuaan, vihdoinkin tyyppi sai kalan avannosta ylös. Jäälle nousi hauki. Siinä samassa syrjäsilmäni näki pohjasta jyrkän nousun kohti kalarosvoa. Apua, leipä toisessa kädessä ja kännykkä toisessa. Äkkiä kädet tyhjäksi ja vapa käteen. Tärppi tuli miljoonasosa sekunnin sisään. Kala ylös ja haukihan se täälläkin. Vähän niin kuin tuplatärppi :) Kalalla painoa 1,27kg, pääsee ruokapöytään. Tässäkin tapauksessa kannatti olla tarkkana kuin porkkana, olisi muuten kala saattanut jäädä saamatta. Miksi kalat muuten iskevät aina silloin, kun syön tai räplään kännykkää ;) 
Semmoinen päivä tänään, vain kaksi kalaa koko päivänä. Ai niin, lisäksi hirmuinen karkuutus morrista… mitähän huomenna…


Tuttu ja turvallinen Sotka

Tai en tiedä onko miten kauan enää turvallinen, sillä siellä on aika paljon virtauksia ja lossikin kulkee vierestä. Tänään kyllä vielä jää kesti hyvin, oli semmoiset 30cm paksuutta. Teräsjäätä ehkä 20cm. 

Aamulla lähdin intoa puhkuen testaamaan uusia tasureita Sotkalle. Kerroin edellisessä postauksessa, että sain Kalarosvon ahvenen nahkaisia tasureita, jotka olivat “kotoisin” Sotkalta. Alku lupaili hyvää, sillä takana oli kaksi tosi tyhjää päivää ja tänään aamulla jään alla näkyi heti elämää. 
Päätin kokeilla pientä Kalarosvon ahvenen nahkaista tasuria (oikeasti pienet tasurit olivat lapsille, mutta saan lainata niitä silloin tällöin ja lapsia en uskalla Sotkan arvaamattomalle jäälle viedä). Halusin siis testata kalojen reaktiot “oman kylän poikiin”. 
 
Ensimmäinen lasku avantoon, jossa vettä oli 10 metriä. Ehdin laskea tasuria noin kuusi metriä, kun pohjasta lähti jyrkkä viiva kohti. Ja heti tärppi! Jäälle nousi  noin 300g ahven. Jos sillä olisi ollut jalat, se olisi juossut. Niin iloinen jälleennäkeminen sillä oli sukulaisen kanssa. 
 
Kokeilin avannolla myös testiin saamiani Perzan morreja. Ja tehokas tuntui ahvenväri olevan, kala tärppäsi hanakasti, vaikkei iso ollutkaan. Morrien koko on kyllä todella hyvä, ne ovat tarpeeksi isoja isommillekin kaloille. Meinaa aina olla hankaluuksia löytää tarpeeksi isoja morreja, mutta näillä on kokoa :) 
 

Vaihdoin avantoa ja pistin saman pienen Kalarosvon tasurin uimaan kuin edelliselläkin avannolla. Viivahan sieltä taas pohjasta lähti kohti, ja melkein jo nolotti, että näinkö helppoa tämä kalastaminen nyt onkin. Tasurit toimii liian hyvin? Tärppi ja kala jäälle, se oli noin 35cm kuha, joka luonnollisesti lähti takaisin. Ajattelin siinä vaiheessa jo älyttömiä saaliita tälle päivälle, kun alku oli näin helppoa. 

 

Sitten se kalantulo loppui. Pari tuntia pilkin tyhjää ja jossain vaiheessa sain pienen siian, joka otti reilun 10cm kokoiseen Valioon, jännää :) Siikakin oli pieni, ehkä 300g, joten pistin takaisin. 

Kahdeltatoista menin testaamaan Sotkan hoteimman kuha-avannon. Mutta se oli rikki, ei elonmerkkejä. Pyörin pitkin Sotkaa iltapäivän ja yritin houkutella tasureilla kaloja. Ja kaloja kyllä löytyikin, mutta ne olivat nirsoja. Testailin muitakin vieheitä, mutta parhaiten toimivat Kalarosvot.
 
Myös viereisellä “pilkkikaverin” avannolla Kalarosvo oli päivän ottiviehe, muutamia haukia, alamittainen kuha, pannukarkeita ahvenia.. Älyttömän hyvin toimivia tasureita, ei voi muuta sanoa. Ilman Kalarosvoja päivä olisi ollut lähestulkoon mp. 
 
Koska jäätilanne on niin arvaamaton, ja minun lempipaikka Sotkalla lähellä sulaa ja lossia, en tiedä pääseekö/uskaltaako tuolle paikalle enää tänä talvena mennä. Tilanne voi muuttua niin nopeasti. Sen takia halusin olla normaalia myöhempään tänään jäällä ja nautiskella Sotkan mahdollisista antimista hämärään asti. 
 
Kello oli jo yli neljän ja oltiin menossa rantaa kohti. Kokeilin vielä kahdeksan metrin käyrällä yhtä avantoa, joka olisi päivän viimeinen. Se oli aivan tyhjä. Niimpä otin salaisen aseeni, eli ison Valion, ja aloin heiluttamaan sitä tosi rajuin liikkein. Nostin pilkkiä useita metrejä ja annoin liukua alas ja välittömästi toistin liikkeen uudestaan ja uudestaan. Tein tämän ehkä kymmenen kertaa ja vihdoin sain viivan irtomaan pohjasta. Kalat harvoin kuitenkaan ottavat Valioon (ainakaan minun Valioon, ne vain käyvät katsomassa sitä), joten vaihdoin nopeasti tasuriin. Kala seuraili ja ui rinnalle, mutta ei vain ottanut. Vaihdoin toiseen tasuriin, ei vieläkään. Vaihdoin kolmanteen tasuriin, ei vieläkään. Vaihdoin morriin, ei vieläkään. Sitten se painuikin takaisin pohjaan. Ei muuta kuin Valiota uudestaan avantoon ja suuria liikkeitä, jotta kala nousisi uudestaan. Ei noussut, joten vaihdoin Valion pieneen Kalarosvon ahvenen nahkaiseen tasuriin.
 
Laskin vieheen avantoon ja sieltäpä se viiva tulikin taas pohjasta minun luo. Se oli varmasti sama kala kuin hetkeä aiemmin, ja välillä se oli jopa piirtänyt keltaista viivaa. Värisytin tasuria kevyesti ylöspäin ja ahven tuli kohti ja tärppäsi heti. Aloin nostamaan kalaa ylös ja sain sen melko helposti jäälle. Helekatinmoinen ahven. Pompin ilosta ja kiitin mielessäni Kalarosvon valmistajaa. Tai kiittelin itse asiassa ihan ääneen, kovaan ääneen :) Olin ihan täpinöissäni, koska ahven tuntui painavalta. Jännitti, että joko vihdoin se maaginen.. äkkiä vaaka repusta ja plääh, 930 grammaa. Ilo muuttui vähän pettymykseksi, mutta olihan se aiiivan mahtava kala joka tapauksessa. Pienestä kii :) 
 

Päivä avannolla

Tein silleen tyhmästi, että olin koko päivän samalla avannolla. Pakkasta oli -15. Syksyllä erään postauksen otsikko oli ‘huhuu kalat, missä olette’, tänään otsikko olisi periaatteessa voinut olla huhuu jalat, missä olette.

 
Kun kävelin kalapaikalta takaisin rantaan, jossain vaiheessa alkoi tunto onneksi palaamaan jalkoihin. Avannolla, jolla koko päivän vietin, oli varmaan joku kalojen asuntola alla. Kaloja nimittäin näkyi kaiussa lähes koko ajan. Mutta sehän ei tarkoita sitä, että olisin hirveitä määriä siitä nostellut. Muutamia pannukarkeita kuitenkin. 

Ilmanpaine näytti aamulla 1036, mikä on tosi korkea. Ja nyt se näkyy olevan jo 1043, en muista koskaan nähneeni sitä noin korkeana. Olen huomannut, että mitä korkeampi paine yleensä on ollut, sitä  korkeammalle pohjasta kalat lähtevät viehettä vastaan. Matalalla paineella viehe pitää viedä ihan pohjan tuntumaan, jotta kala sitä suostuu maistamaan. 
 
Tänään taas kaiku oli suuressa osassa kalojen saamisessa. Toisina päivinä viehettä pitää uittaa tosi rauhallisesti, mutta tänään kalat vaativat rajuja otteita :) Suuret tasurit eivät toimineet, en saanut tärppiäkään niihin. Myöskään morriin ei tullut tärppejä. Tänään ainoa toimiva viehe oli mikrotasuri. 
 
Aamulla kaloja ei meinannut löytyä, mutta sitten tällä hottipaikalla sain kaloja ilmestymään näyttöön. Ne aktivoituivat oikeastaan sen jälkeen, kun uitin isoa Valiota avannossa. En saanut Valiolla kaloja, mutta sain sen avulla kalat irtoamaan pohjasta jopa useita metrejä. Monta kalaa sain sillä tyylillä, että houkuttelin kalat ensin pohjasta pari metriä ylöspäin ja sitten vaihdoin äkkiä mikrotasuriin. Kun pudotin mikrotasurin veteen, viivat alkoivat lähestyä sitä. Yleensä aina ohuin viiva oli nopein ja ne kunnon köllikät eli keltaiset viivat, uivat hitaammin kohti. Aina kun sain kalan tärppäämään ja nostettua jäälle, sen kaverukset uivat hirveää kyytiä pohjaan. Sitten taas oli hiljaista niin kauan, kunnes vilautin Valiota. Ihme pilkki. Mutta siihen ei tullut tärppejä, vaikka vaihdoin alle erilaisia morreja, kolmihaarakoukun, värikoukun.. kokeilin jopa tapsin päässä olevaa mikrotasuria siinä, mutta ei niin ei. 
 
Parhaiten tänään toimi Siepparitasari. Jossain vaiheessa avannon alla taas hiljeni ja päätin vaihtaa viehettä. Nostin Siepparin ylös ja irroitin siimasta. Samassa näin älyttömän keltaisen viivan irtoavan pohjasta. No ei muuta kuin Sieppari takaisin avantoon ja kävi sitten “perinteiset” eli viehe ei ollut siimassa kiinni :) Eka kerran elämässäni tämä kävi minulle ja kai se on jokaisen kalastajan moka jossain vaiheessa kalastajan uraa. 
 
Katsoin sitten kaiun näytöstä, kuinka se kahden kilon ahven lähti minun mikrotasuria vastaan. Ei sentään napannut sitä, vaan tasuri viiletti kalan ohi suoraan pohjaan. Kala lähti vielä sen perään uimaan, mutta toivottavasti se ei syönyt sitä. Mutta sinne meni hyvä Sieppari, onneksi vielä muutamia löytyy rasiasta. 
 
Mikrotasuria piti tänään värisyttää ja nostaa tosi paljon, että sai tärppejä. Ihan on ranne kipeänä sen takia :) Vettä oli alla reilut kuusi metriä ja jouduin nostamaan tasurin jopa neljä metriä pohjasta. Yksikään kala ei tärpännyt tänään pohjasta, vaan kaikki ottivat välivedestä. Kun pysäytti tasurin liikkeen, kala hylkäsi vieheen ja lähti nopeasti pohjaan. Sen saattoi saada houkuteltua takaisin kelaamalla siimaa pari kolme metriä nopeasti ylöspäin. 
 
Kalat olivat kyllä tosi nirsolla päällä. Tai sitten niillä ei ollut nälkä. Mutta paremminhan tämän päivän reissu meni kuin monet muut reissut, puoli muovikassillista appuroita. Kuvasin tänään videonkin pilkkimisestäni, mutta yllätys, akku oli loppunut ennen aikojaan. Jäivät sitten isoimmat kalat pois videolta. Kunhan ehdin videon editoimaan, niin laitan sen Facebookiin Fish me luck-sivuille.

Uamu.


2 x karkuutus

Kyllä pitää vielä palata siihen viime lauantain kuhaan, että miten hyvä tuuri minulla loppujen lopuksi oli sen kalan kanssa. Tänään nimittäin oli vähän huonompi tuuri kalojen suhteen, pari aika kirvelevää karkuutusta.. 

 
Viime lauantaina kun sain sen ihanan kuhan Sotkalta, niin pilkin viiden tuuman reiästä suurella tasurilla, lisäksi kuha oli mahakoukusta kiinni. Se oli aika senttipeliä, että sain sen ohjattua suoraan avantoon eivätkä tasurin koukut jääneet jään alareunaan kiinni. Pienestä kiinni, mutta onni oli minun puolellani. 
 
Tänään suunnattiin taas Sotkanselälle, sillä taisin vähän rakastua siihen paikkaan viime viikonloppuna. Menimme jäälle vähän eri kohdasta, mutta rämpimistä ja hikoamista jäälle menoon taas luonnollisesti liittyi. Kuhia ei tänään löytynyt, mutta muutama ihan otettava ahven ja yksi hauki.
 
Ensimmäinen ahven (550g) tuli vähän tuurilla ja ilman kaikua en olisi kalaa edes saanut. Olin nimittäin juuri vaihtamassa viehettä, eikä minulla ollut vedessä mitään. Syrjäsilmällä näin kaiusta paksun viivan välivedessä ja äkkiä lähimpänä oleva viehe veteen. Se oli sininen volfram-morri. Ostin eilen Motonetistä turbotoukkia ja olin laittanut yhden sellaisen morriin. Toukat ovat paljon suurempia kuin normaalit punaiset kärpäsentoukat.
Kerkesin saada morrin veteen ennen kuin kala ehti painua takaisin pohjaan. Vettä oli neljä metriä ja kala kolmessa metrissä laskeutumassa pohjaan. Laskin morrin kalan yläpuolelle ja onneksi kala näki sen ja lähti heti uimaan morria kohti. Tunsin tärpin ja sain nostettua kalan jäälle. Kala olisi uinut ohi, jos en olisi sitä kaiusta nähnyt.
 
Tänään siis koin pari pahaa karkuutustakin, toisella kerralla tasurin koukku jäi jään alareunaan kiinni enkä saanut sitä irroitettua, vähän aikaa kerkesin avannossa kalan nähdä ja valitettavasti sillä näytti olevan raitapaita. Mutta sepä pääsi karkaamaan, kun yritin tasuria irroittaa jäästä. Olin hetkeä aiemmin saanut avannosta puoli kiloisen ahvenen ja myöhemmin sain siitä vielä toisen melkein samankokoisen. 
 
Tässä kuvassa kolme ahventa lähti yhtä aikaa pohjasta tasuria kohti ja näytössä näkyy tärppi. Ahven tuli jäälle asti ja painoa oli vajaa 300g.
 
Avanto oli “hottipaikka”, sillä isoja kaloja oli alla koko ajan. Tarjosin vaikka minkälaisia tasureita, mutta ei kelvannut. Nousivat pohjasta jopa useita metrejä katsomaan, mutta siihempä se jäikin. Samalta avannolta karkuutin vielä yhden jättiläisen, sain kalan nostettua aivan avannon alle, mutta sitten se irtosi. Sitä en ehtinyt näkemään, joten laji jäi arvoitukseksi.


Top kolme ahvenet olivat tänään 550g, 510g ja 440g. Yksi niistä tuli sinisellä morrilla, yksi PP-lures ahvenennahkaisella kevennetyllä tasurilla ja yksi Sieppari tasari -mikrotasurilla. Paljon siis piti vieheitä päivän aikana vaihdella.

 

Jäällä vierähti kahdeksan tuntia ja kyllähän 20-30cm lumessa rämpiminen ahkion kanssa jo vähän voimille otti. Lisäksi ne kymmenet reiät.. mutta aamuun mennessä olen palautunut, sillä uusi reissu on luvassa heti huomenna :) 

 
Aamulla keli oli hirveä, lunta satoi ja tuuli täysillä. Onneksi ei ollut kova pakkanen. Päivällä lumipyry loppui, mutta tuuli ja viima jäivät. Kaunista oli joka tapauksessa. 
 
Jäällä eka jäällä vika


Lotto vetämään

Viikonloppuna tuli taas mökkeiltyä ja kalastettua. Perjantaina Peterin jigireissun jälkeen kävin pikaisesti pakkaamassa mökkitavarat kasaan eli virveli, pakki, haavi ja filetit. Lisäksi joitain vähemmän tärkeämpiä juttuja. Mökille päästyä tein pakollisen blogipäivityksen, jonka jälkeen köllähdin sänkyyn vaille kaksi. Yleensä laitan herätyksen viideksi, mutta tällä kertaa vähän poikkesin rutiineista ja puhelin herätti vasta 5.30. Ruhtinaalliset unoset. 
 
Lauantaina aamun heittelyt antoivat pienen kuhan ja illalla käytiin vielä ukkosen jälkeen kokeilemassa nollatuloksella. Hiljainen päivä. 
 
Sunnuntaina taas takaisin ruotuun ja klo 5.00 ylös. Pannukahvit ja ravintoa kitusiin ja keula kohti heittelypaikkaa. Kolme tuntia heittelin tyhjää ja sitten tehtiin päätös, että käydään kokeilemassa vielä toista paikkaa. Lähtöä tehdessä paikallinen kalamies tuli jututtamaan ja suositteli kalapaikkaa erään sillan vierestä. 
 
Saavuttiin sillalle ja lopetin jigailun muutaman heiton jälkeen jigin jäätyä pohjaan. Paikka ja pohja eivät olleet tuttuja, joten päätin heitellä lähempänä pintaa uivia vieheitä. Valitsin 12g Bete Loton ja pienet ahvenet jahtasivat lippaa innoissaan. Muutamia isompiakin tärppejä tuli. Sitten pienten ahventen äitikin kiinnostui Lotosta ja oma kesäkalastus ahven ennätys meni rikki, 530g ja 35cm. 
                              
Pari heittoa myöhemmin haukikin halusi päästä lottoamaan ja kiva jöllikkä sekin oli, reilu 3,5kg ja 82cm. Uusi paikka, uudet kujeet ja hyvät kalat eka reissulla.