Paistaa se päivä risukasaankin. Olen viettänyt viikkokausia siellä risujen seassa pimeässä ja nyt vihdoin on alkanut hieman valonpilkahduksia näkymään. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja kaloja löytyy ihan kylmälaukkuun asti :)

Perjantai-iltana lähdettiin testaamaan se paljon puhuttu iltasyönti. Olen saanut blogiin vinkkejä kuhien ilta-aktiivisuudesta, mutta meille aamukalastelut ovat sopineet aikataulullisesti paremmin. Perjantai-ilta sattui kuitenkin olemaan suunnitelmiltaan tyhjä ja kelikin oli ok, joten ei muuta kuin Puattinen kohti kalapaikkoja. Seitsemän hujakoilla lähdettiin ja tarkoitus oli kalastaa muutama tunti. Alkuun tilanne näytti ihan yhtä huonolta, kuin aina ennenkin eikä kaloja löytynyt, lukuunottamatta paria tasuriin puraissutta sattumahaukea.

Lähdettiinkin sitten kuhien sijaan etsimään ahvenia vähän matalammasta ja mentiin kuuden metrin vesille. Yllätys oli suuri, kun down vu piirteli jotain “möykkyjä” pohjaan. Mitähän lie kiviä, mutta kyllä ne on kokeiltava. Ehti mennä ehkä pari minuuttia, kun kalakaverilla oli kala kiinni. Wau, kyllähän silläkin useamman viikon mp-kausi oli takana, joten kalan saaminen tuntui pieneltä lottovoitolta. Kaveri kelasi kalan veneeseen ja sieltä nousi kuha! Alamittainen, mutta hyvälaatuinen :)

Olin ollut koko illan vähän kylmissäni ja jopa kotiinlähtö käväisi välillä mielessä, mutta kuhan nähtyäni alkoi sydän pamppailemaan ja veri kiertämään. Nytkö se alkaa, kuhien iltasyönti? Enää ei ollut kylmä.

Luotain piirsi kalaa, mutta vehkeet eivät olleet oikeat. Uittelin tasureita ja vertikaalijigejä sekä heittelin välillä jigejä. Nousuja tuli, mutta tärppejä ei. Ilta eteni ja kokeiltiin vielä matalammasta, alle viidestä metristä. Koko tasuriarsenaali oli uiteltu läpi ja tämän hetken ykköstasuri, Kalarosvon pieni kuorekevennetty, lähti uimaan ehkä viidennen kerran illan aikana. Kaloja nousi metrin pari tasurille, mutta eivät ottaneet. Laskin tasurin ihan kalojen luo pohjaan ja tunsin välittömästi repäisyn. Kelasin kalan pintaan, oujeah, kuha minullekin! Äkkiä haavi, jos sattuu olemaan mittakala! En ehtinyt edes tekemään vastaiskua, kun kala otti heti pudotuksesta, joten oli varmaan huonosti kiinni.

Silmämääräisesti kala näytti aikalailla mitalliselta, mutta koska mittanauha oli jäänyt kotiin, laskin kuhan takaisin. Yleensä meillä on aina Igloon kylmälaukku mukana, jossa on mitta-asteikko kannessa, mutta tällä kertaa luotto saaliiseen oli 1%, joten mukana oli pienempi kylmälaukku. Melkein sain ruokakalan ja kyllä se aika lähellä 42cm olisi ollut, mutta eiköhän niitä isompiakin vielä tule, nautiskelen sen aterian sitten oikein antaumuksella :)

VOITTEKOUSKOASAINKUHAN-ilme =)

Ihana kuha saapui kello 22.10

Iltasyönti antoi molemmille kuhat, joten lauantaina kalastus ajoittui myös iltaan. Keli oli vähän lämpöisempi, kuin perjantaina ja tuulikin lähes nollassa. Mentiin suoraan edellisen illan kuhapaikalle, mutta kuhat olivat häippäisseet. Etsittiin varmaan kaksi tuntia kalaa ilman tärppejä ja sitten piti tehdä jotain muutoksia paikkaan. Katsoin Karttaselaimesta olisiko lähellä hyviä patteja ja silmät osuivat erääseen erittäin hyvännäköiseen paikkaan. Juuri sellainen, minne mentäisiin pilkille, jos järvellä sellainen alue olisi. Tuota paikkaa emme olleet koskaan edes nähneet kartassa, mutta sen verran vähän on vielä Pirttilahdessa pyörittykin, ettei kaikki ole tullut tutuksi.

Kaunis Suomen kesä <3

Hurautin uudellle paikalle ja siellä oli mahtava meininki. Ne kalat olivatkin siellä! Välittömästi alkoi tulla tärppejä, mutta ylös asti ei vielä yhtään. Vihdoin saatiin laji selville, kun kalakaveri käytti pari alamittaista kuhaa veneessä. Kiva juttu, kun löytyi uusi paikka.

Uittelin “ykköstykkiä” eli Kalarosvon pientä kuoretta ja kalaa oli paljon alla. Yksi kala erehtyi maistamaan ja paljastui ahveneksi. Alla oli siis sekä kuhaa että ahventa, paljon! Vaikeaa oli kuitenkin kalojen veneeseen saaminen, melkein tärppeihin jäi. Yksi vähän parempi kuha karkasi kaverilta veneen vieressä ja se olisi ollut mittakala. Alle 50cm kuitenkin.

Eilenkin uittelin tosi monenlaisia vieheitä, mutta vain rosvo toimi. Yhdessä vaiheessa joku kävi tarraamassa rosvoon ihan todella kovasti, melkein ranne murtui :) Näin kalan luotaimessa ja samassa se iski uudestaan. Sitten tarttui ja kelasin kalan pintaan. Ihan hyvä hauki, päätin ottaa sen pannulle. Pitkästä aikaa tuoretta kalaa, maistuu! Yhdentoista jälkeen päätettiin lähteä nukkumaan. Pistin hauen kotona fileiksi ja jääkaappiin odottamaan paistinpannua.

Painoa 1,98kg =)

Tänään käytiin vielä aamupäivällä ihan mielenkiinnosta kokeilemassa se eilinen kultakaivos ja Kalarosvon kuore ehti uida pari minuuttia, kun ensimmäinen kuha nousi veneeseen. Huh huh, kaksi kysymystä pyöri päässä: olenko minä kerrankin löytänyt ihan oikean kalapaikan ja toinen kysymys koskee Kalarosvon valmistajaa Tommia, mitähän sukua se on Ahdille vai liekö Ahti itse? Hyviä tasureita se ainakin tekee.

Ensimmäiseen kysymykseen tuli aika nopeasti vastaus, kun kalantulo loppui kuin seinään. Toinen kysymys on edelleen mysteeri. Kuinkas muilla meni viikonloppu, kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Facebookin puolella olen ainakin lueskellut isoistakin kuhasaaliista, jopa kymmeniä mitallisia illan aikana. Minulle nyt alkuun riittäisi edes se yksi =)

Muutama päivä sitten kerroin lähteväni testaamaan kalojen iltasyönnin. Huhupuheiden mukaan auringonlaskun aikaan ahvenilla saattaisi olla syöntipiikki. Saattaisi olla. Se todennäköisyys riitti minulle, joten pakkohan se oli testata!

Oltiin puoli viiden jälkeen jäällä ja käveltiin suoraan aiemmin ahvenia antaneelle paikalle. Avannoilla näkyi hyviä merkkejä ja ahvenet nousivat porukalla tasurille. Voisikohan iltasyönniltä tosiaan saada hyvän saaliin? Kalat vaikuttivat melko pienille eikä tärppejäkään kuulunut, joten siirryimme vähän eteenpäin. Sen jälkeen luotain ei piirtänyt enää edes niitä sinttejä. Avantoa avannon perään ja sama tyhjä ruutu nenän edessä. Arvasin, ahvenet olivat jo nukkumassa siihen aikaan.

Kahden tunnin jälkeen olin valmis lähtemään pois, sillä alkoi tulla jo hämärä. Sitten luotaimessa näkyikin liikettä, joten pitihän se tilanne vielä tsekata loppuun. Viiva läheni pohjasta ja teki nopean syöksyn. Niinpä tietenkin, hauki! Ne eivät taida nukkua ikinä. Kala tärppäsi Kalarosvon pieneen ahveneen ja käväisi tervehtimässä. Ihan hyvän kokoinen kala, mutta se pääsi tällä kertaa jatkaamaan yöjuoksuaan.

Tämä hauki ei tullut ylös asti, liekö sama kala, kuin hetki aiemmin vapautettu..

Pilkkikaveri istui läheisellä avannolla ja kohta kuului, että nyt on kiinni. Ajattelin, että hänellä on sama hauki siiman päässä. Kohta jäälle nousi melkein puolikiloinen ahven. Mitä ihmettä, tuon kokoinen kala ja tähän aikaan? Tein vähän lähemmäksi itselleni uuden avannon ja pistin saman Kalarosvon pienen kuorekevennetyn uimaan, jolla ahven oli juuri noussut. Tekniikka oli kuulemma ollut tasurin paikallaan pitäminen metri pohjan yläpuolella. Kala oli noussut hitaasti pohjasta ja viivat olivat yhtyneet. Siinä vaiheessa omat hermoni olisivat olleet täysin riekaleina ja olisin tehnyt peliliikkeitä, eli värisyttänyt tasuria ja/tai nostanut ylöspäin. Pilkkikaveri lehmän hermoineen oli ottanut skaban, että kumpiko luovuttaa ensin, kala vai kalastaja. Ahven oli ollut tasurin vieressä kauan aikaa kunnes lopulta puraisi.

Aurinko laski, joten kotiin joutaa

Täytyisi itsekin muistaa tuo rauhallisuus tasurin uitossa, mutta kun on malttamaton luonteeltaan, niin silloin sitä on. Ahven jäi illan ainoaksi raitapaidaksi.

Tiistaiaamuna mentiin Kallavedelle uusia paikkoja kokeilemaan. Olin katsonut edellisenä päivänä kartasta mielenkiintoisen paikan valmiiksi ja suuntasin sinne. Pilkkikaveri taaperteli omia polkujaan, näköetäisyydellä kuitenkin. Kun saavuin “kohteeseen”, näin alueella useita kahden reiän avantopaikkoja. Hmmm, joku on tainnut löytää täältä kalaa.. Ja on pilkkinyt luotaimen kanssa. Toivo heräsi, jospa nyt vihdoinkin löytyisi Kallavedestäkin hyvä ahvensaalis.

Jaana isojalka

Testasin varmaan jokaisen avannon, jonka löysin valmiina, mutta sain ainoastaan kaksi sinttiä. Isompaa ei näkynyt missään. En malttanut lähteä alueelta pois, kun siellä selkeästi oli ollut tapahtumia.

Uusi paikka oli aika tarkasti rei’itetty jonkun toimesta

Päivä oli ihan todella kuuma ja lämmintä oli varmaan kymmenen astetta. En tiedä kehtaanko edes kertoa miten paljon minulla oli vaatteita päällä, ei taas paljon raksuttanut kotoa lähtiessä. Kevään lämpimin päivä ja Jaana pukeutui kuin talven kovimmilla pakkasilla. Nyt naurattaa, mutta silloin hikoilutti. Minulla oli mukana kaksi merinovillakerrastoa, Ursuit, fleecehousut, toppahousut, villapaita, untuvaliivi ja toppatakki. Niin ja pipo ja nahkarukkaset. Takkia en kyllä onneksi tainnut laittaa edes päälle missään vaiheessa. Kyllä minä nyt uskon, että kevät on tulossa. Inhoan kylmyyttä, siksi mieluummin liian kuuma kuin kylmä.

Villapaita suoraan 90-luvulta vetelee viimeisiään, on ainakin hintansa hankkinut! (muistaakseni 90 markkaa :))

Vaihto talvesta kevääseen

Vaatteet vähenivät pitkin päivää, kun alkoi olla jo tukalan kuuma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli unelmakeli pilkkiä. Valitettavasti taaskaan ne kalat eivät syöneet, joten yhden aikaan aloin haaveilemaan kotiinlähdöstä. Pilkkikaveri tuli vielä testaamaan “minun ottipaikat” ennen lähtöä. Hän uitteli tuttuun rauhalliseen tapaansa Kalarosvon pientä kuoretta. Ja mitä minun korvani kuulivatkaan: nyt on kiinni! Kala oli tärpännyt taas samalla tavalla kuin edellisen päivän iltasyönnilläkin. Jäälle nousi vajaan puolen kilon ahven. Déjà-vu, minähän koin tämän jo eilen!

Katsoin kalan mahaan saadakseni vinkkejä ottiväristä, kolme kuoretta löytyi (no kuoretasuriinhan se ottikin…)

Vaihdoin omasta rasiasta samanlaisen Kalarosvon uimaan, mutta ei puhettakaan, että siihen olisi tullut tärppejä. Mutta ehkä minun uittoliikkeet olivat liian nopeita, kuten yleensä. Kotiinlähtö ei ollutkaan enää päällimmäisenä mielessä. Mielessä pyöri puolen kilon kalat, jospa minullekin… Omat haaveilut loppuivat kuin seinään, kun viereiseltä avannolta kuului: nyt on kiinni! Taas? Ahaa, no minulla ei ole kiinni. Katsoin kun pilkkikaveri nosti jäälle vajaan seitsemän sataisen ahvenen. Kalojen koko vaan kasvaa, seuraava on varmaan kiloinen. Olihan ne hienoja kaloja, mutta mieleen tuli sanonta: kaverille kans.

Tällä 670 grammaisella ahmatilla näkyi 13 senttinen kuore suusta, silti oli jäänyt vielä pikkunälkä, kun morri kelpasi :)

Pilkkikaverin kahden päivän kalat

Pilkkikausi tosiaan lähenee loppuaan, joten eilisaamuna, vai yötäkö se vielä oli, kello soi jo puoli neljältä ja lähdettiin kokeilemaan tuon uuden paikan aamusyönti. Toissapäivänä oltiin vasta kahdeksan jälkeen jäällä, joten auringonnousun aika jäi kokonaan kokeilematta. Eilen oltiin jäällä jo ennen aurinkoa :)

Metsän läpi jäälle

Päivä alkoi valkenemaan nopeasti. Minulla oli tosi kevyt olo, olin nimittäin jättänyt kymmenen kiloa vaatteita kotiin. Matka kalapaikoille taittui nopeasti, sillä jäällä oli huippuhyvä kävellä. Eikä tullut hiki :)

Mentiin suoraan hottipaikoille, mutta ei tullut mitään aamusyöntiä. Ei tullut myöskään päiväsyöntiä eikä iltapäiväsyöntiä. Pientä sinttiä kyllä nousi tasaiseen tahtiin, minulla isoimmat ehkä 150g. Jouduin jopa kokeilemaan morria, sillä eilen pilkkikaverin isoin ahven tuli morrilla. Kalarosvon pieneen kevennettyyn iski reilun kilon hauki, joka pääsee haukipullataikinaan. Eilen jäi kyllä yksi lause kuulematta, tarkoitan siis sitä: nyt on kiinni. Ehkä ensi reissulla se taas kuullaan, mutta minun suustani ;)

Perukkeella on aikansa ja paikkansa =)

Muistattteko, kun joku aika sitten esittelin blogissa kairauksen mukana tulleen kymmenpiikin ja ihastelin sen värejä? Kalapelen Pekka Leino oli tehnyt minulle kaksi kymmenpiikkitasuria ja värit on otettu juurikin siitä valokuvasta. Voi että olen iloinen näistä, näyttävät tosi hyville!

Kirjeestä löytyi jotain muutakin jännää, eväkorvikset :) Voin kertoa, että ei ihan jokaiselta tällaisia löydykään, kyllä kelepoo elvistellä ;) Jos blogin naislukijoita (ja miksei miehiäkin ;)) kiinnostaa samanlaiset korvikset, niin Pekkaan saa yhteyden Facebookin Kalapele-sivun kautta, siellä voi myös ihastella Pekan tekemiä tasureita =) Linkki.

Kiitos Pekalle näistä!

Ja näistä!

Huomenna olisi tarkoitus käydä Kallavesj-messuilla Kuopio-hallissa, onko muilla messuilusuunnitelmia?