Miten voikin palaset loksahdella niin hyvin kohdilleen, olen kyllä todella tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuutena. Ensinnäkin säät suosivat sekä lauantaina että sunnuntaina, ja kirsikkana kakun päällä oli hurja ahvenen syönti. Eilisen aikana veneestä kuului useampaan otteeseen “minä rakastan kalastusta”, niin huikea päivä se oli.

Viikonloppu oli yksi parhaimmista kelien suhteen tällä kaudella. Tuulet olivat minimissä, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja lämpötila oli juuri sopiva kalastukseen. Koska tällaiset viikonloput ovat todella harvinaista herkkua, halusin viettää vesillä mahdollisimman paljon aikaa.

Lauantain ennuste (kuvakaappaus: www.ilmatieteenlaitos.fi)

Lauantaina suuntasimme Kallavedelle ja kalapäivä alkoi Ollinselältä, josta siirryimme pikkuhiljaa Sotkanselkää kohti. Matkan varrella oli myös minun lempipaikka Kallavedellä eli Hirviselkä. En ikinä unohda viime syksyn suuria ahvenia ja nyt ajankohta alkaisi olla taas otollinen suurille raitapaidoille. Odotukset olivat korkealla.

Lähdimme siis jo heti aamusta lauantaina etsimään ahvenia. Ollinselällä oli hiljaista, aamupäivällä löysimme joitain ahvenia ja mittakuhan, mutta isommat parvet olivat piilossa.

Nälkä ei lähde yhdellä!

Yksi kuhakin löytyi

Tällä kertaa kuhalle maistui pieni makupala: 7cm oranssi PL Core Shad

Tuntuu, että Kallavedessä kalat ovat ripoteltu sinne tänne ilman logiikkaa. Joskus harvoin saattaa osua hotspotille ja ne hetket kyllä muistaa vuosienkin päästä, mutta todennäköisyys löytää se hotspotti on lottovoiton luokkaa. Iso vesistö ja rajallinen aika eivät ole hyvä yhtälö. Pienempää kalaa siellä kyllä on, mutta ne puolen kilon ahvenet, jotka ovat minun tavoitekaloja savustusta ajatellen, ovat todella haastavia löytää.

Uuden hyrräsetin testausta

Yleensä vertikaalijigaan avokelasetillä, sillä saatan heitellä ja vertsuta täysin samalla jigillä ja tyyli voi vaihtua lennosta. Minulla on kuitenkin isoja ja painavia vertikaalijigejä kuhalle, joita varten ostin nyt uuden vertsusetin: Okuman Calera-hyrräkelan ja Patriotin Vertical Specialist vavan. Parin reissun perusteella täytyy sanoa, että kylläpä on setillä hintalaatusuhde kohdillaan. Ihan todella hyväntuntuinen kokonaisuus ja vaikka setti on naurettavan halpa, se on tosi hyvä!

Siirryimme kohti Hirviselkää ja tutut paikat olivat tyhjiä. Sain pienen havainnon isompien ahventen parvesta, kun luotain piirsi hetken aikaa hyviä kaloja ja siiman päässä oli painava raitapaita. Se ahven kuitenkin karkasi ja viimeinenkin oljenkorsi isoihin ahveniin meni epäonnistuneen ankkuroinnin seurauksena.

Kyllä on vaikeaa saada ankkuri juuri oikeaan kohtaan, jos haaveissa on saada vene parven päälle. Parvet ovat kuitenkin aina tosi pienellä alueella. Me vertikaalijigataan paljon ja aika oleellinen asia vertsuilussa on olla kalojen päällä, mutta aallokko ja tuuli asettavat aina omat haasteensa ankkurointiin. Ensi kesäksi ostan keulasähkömoottorin, joten loppuu tämä valitus, mutta enköhän minä sittenkin jonkun syyn kalattomuudelle keksi ?

Hyvin sieltä näkee ajaa, vaikka vähän onkin kampetta kertynyt tuulilasiin =)

Hirviselkä oli vähän pettymys, mutta ehkä sieltä vielä syksyn aikana ne isomukset löytyvät. Seuraava etappi oli Sotkanselkä. Siellä ollaan käyty aika vähän tänä vuonna ja viimeksi kun käytiin, joka paikka oli verkotettu, joten ei sinne kovin kytö ole ollutkaan.

Saalistilanne ei kummoiseksi muuttunut muutaman tunnin Sotkan reissun jälkeen ja yksittäisiä sattumakaloja lukuunottamatta kalat olivat karkuteillä (tai niissä verkoissa ?).

Kuhaa löytyi myös Sotkalta

NÄLÄKÄ!

Alkuillasta käännettiin veneen keula kotia kohti, mutta ajoreitillä oli lintuja “tien” tukkeena. Lamppu syttyi välittömästi ja tajusin syyn, miksi linnut olivat kerääntyneet meidän eteemme. Ne söivät pinnasta pikkukalaa! Sattuipas kerrankin mukavasti, joten ei muuta kuin vene parkkiin ja osingoille.

Kiitos vinkistä lokit!

Pinnassa kävi kuoretta ja veneeseen nousseet ahvenet sylkivät niitä myös. Yksi mukavimmista tilanteista vesillä on varmasti ahventen pintasyönti, harmi kun ne tilanteet ovat aina niin nopeasti ohi.

Omnomnom

Tästä oli helppo napsia kaloja

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen lokit rauhoittuivat köllöttelemään järven pinnalle. Sen jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, ja huristella Pirttilahteen.

Lossi saattaa paljastaa kalapaikan sijainnin =D

Lauantai-iltana pähkäilimme sunnuntain kalapaikkaa ja sanoin, että jos me ahvenia halutaan, meidän on mentävä Unnukalle. 50km matka suuntaansa ei tietenkään ole mikään kaikista lyhin ajomatka, mutta mitäpä sitä ei raitapaitojen vuoksi tekisi. Unnukalle siis!

Oltiin Unnukan rannassa puoli yhdeksältä aamulla ja jos edellisenä päivänä Hirviselän saalisodotukset olivat olleet kovat, niin nyt ne olivat tapissa. Unnukka ei petä.

Valmiina tositoimiin

Ajettiin suoraan vanhalle tutulle ns. ykköspaikalle, josta on tullut parhaiten kalaa koko kesän aikana. Ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään? No ne näkivät kaloja luotaimessa, joten ei muuta kuin vene ankkuriin ja jigipuuhiin.

Melkein heti veneeseen nousi hyvä yli 30cm ahven, jonka laitoin sumppuun (bracketiin). Jos saisin samanlaisia edes muutaman lisää, niin pääsisin vihdoin savustamaan ahvenia fileinä.

Olen jauhanut savustuksesta koko kesän, mutta edelleenkään en ollut päässyt sanoista tekoihin asti. Edelliset otettavat ahvenet taisivat tulla yli kaksi kuukautta sitten, sen jälkeen ahvensaaliit ovat koostuneet vain yksittäisistä kaloista, joita ei ole mitään järkeä ottaa mukaan viisihenkiselle perheelle.

Kokeiltiin pari muutakin ankkuripaikkaa ja lopulta yksi kymmenen metrin paikka oli kultakaivos. Vihdoinkin alkoi napsumaan sitä savupönttökokoista ahventa ja olin liekeissä ☺️ Pienet lähtivät takaisin kasvamaan ja hyvät filekoon kalat laitoin sumppuun.

Ollaan taas hyvissä väleissä Ahdin kanssa

Aamupäivällä isoin ahven oli 35cm, mutta laihoja nuo Unnukan kalat kyllä ovat, olisiko keskipaino ollut neljän sadan gramman luokkaa. Lähes kaikki kalat tulivat vertikaalijigaamalla ja ehdottomasti paras jigi oli Lunker Cityn Swimfish värissä Arkansas Shiner. Ja kuten tyypillistä, ahvenparvi hävisi jossain vaiheessa alta pois. Sen jälkeen siitä samasta ankkuripaikasta alkoi nousta kuhia.

Pian paikka hiljeni, joten oli aika jättää ykköspaikka taakse ja lähteä etsimään uusia alueita. Katsoin aamulla automatkalla kartasta paikkoja valmiiksi ja minulla oli mielessä yksi saaren pää. Suuntasimme sinne ja kyllähän siitäkin joitain kaloja nousi. Tahti oli kuitenkin paljon hitaampi, kuin aamupäivällä, joten oli taas aika katsoa karttaa.

Huomasin yhden erikoisen paikan erään syvänteen vieressä ja sanoin Juhalle, että nyt löytyi satavarma kalapaikka. Esittelin paikkaa vielä Juhallekin kartasta ja oikeasti olin sataprosenttisen varma, että siinä on kalaa. Mikä lie etiäinen =)

Ajoin sille etiäispaikalle ja en meinannut uskoa silmiäni. Harvoin minun veikkaukset osuvat oikeaan, mutta nyt osuivat ja en ole koskaan nähnyt niin paljon isoja ahvenia luotaimessa, kuin eilen. Olin taas niin liekeissä, että varmaan jo savu nousi korvista. Ihan uskomaton näky ja kalaa vaan piirtyi koko ajan ihan hurjia määriä näytölle.

Paikka oli erikoinen, sillä syvänteestä nousi aika jyrkkä penkka ja sitten oli ikäänkuin tasainen kahdeksan metrin pöytä. Mutta kartta ei pitänytkään täysin paikkaansa, vaan “pöydällä” olikin kartassa näkymätön kymmenen metrin monttu, joka oli aivan täynnä kalaa.

Kun luotain piirsi muutaman kymmenen metrin matkan tällaista, oli pakko laskea ankkuri

Siinä tilanteessa ei kannattanut aikailla yhtään, vaan käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin. Ensimmäinen heitto ja lähelle puolikiloinen veneeseen. Jihuu! Toinen heitto ja lähes samankokoinen veneeseen. Ja sitten aloin hokea miten paljon rakastan kalastusta. Kolmas heitto ja tunsin, kun isot mötkäleahvenet tärppivät jigiä ihan koko ajan. Aina kun jigi alkoi kelauksen jälkeen vajoamaan pohjaan, joku mörkö pussasi sitä.

Kaloja oli vaikea tartuttaa ja kokeilin kaikkea: pienensin koukkua, isonsin koukkua, pienensin jigipään painoa, isonsin jigipään painoa. Loppujen lopuksi 7g pää oli paras, vaikka vettä oli kymmenen metriä. Jigi varmaan leijaili tarpeeksi houkuttelevasti silloin.

Isoin ahven oli 450g, joten ihan sinne puoleen kiloon ei päästy

Hurja syönti kesti ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen tapahtui sama ilmiö, kuin aamun ahvenpaikalla: ahvenparvi hävisi ja paikalta alkoi nousemaan kuhia. Kuhien koko oli hyvää, noin 50cm ja muutama niistä lähti ruokakalaksi.

Hurjimman syönnin jälkeen viistoluotain piirsi vielä jonkun verran kaloja

Lunker City oli nro 1

Ahvenen sylkemä kuore ja ahventen pahoinpitelemät Lunkerit, niitä kului eilen monta!

Hauki tärppäsi pikkukalaparven alta, tässä näkyy hyvin, kun silppuparvi säikähtää ohi kiitävää haukea :)

Oli kyllä niin hienot syöntipiikit, että harvoin pääsee tuollaisia kokemaan. Ja kyllä jigipäivä oli kokonaisuutena varmaan elämäni paras, sillä menomatkalla rantaan osuttiin vielä yhteen ahventen pintasyöntiin, josta siitäkin nousi hyviä ahvenia, mutta niitä me ei enää otettu mukaan, sillä ahvenkiintiö oli täynnä. Kuha alkoi myös syömään ihan hurjana auringonlaskun aikaan. Ne olivat todella aggressiivisia ja käyttäytyivät kuin hauet siiman päässä.

Syövää kalaa löytyi vielä illalla, lisäksi ne olivat siirtyneet matalampaan

Ahvenet syömässä silppua

Kuhilla oli iltapala-aika auringonlaskun aikaan

Päivä oli uskomattoman hieno ja kyllä Unnukka on jigikalastajan unelmajärvi. Ei taas kotijärven tyhjät reissut tunnu missään tuollaisten kokemusten jälkeen. Huh ja wau. Rakastan kalastusta ❤️
Kuinka teidän viikonloppu sujui? Puriko kala?

Matkalla rantaan

Olihan se taas nätti ilta =)

Viime yönä oli hommia

Facebookissa Fish me luck sivuilla on taas arvonta käynnissä, talvi tulee pikkuhiljaa, joten jollekin onnekkaalle lähtee hieno pilkkisetti =) Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan! (linkki)

Jos Pohjois-Savosta pitäisi nimetä yksi lempijärvi, se olisi Unnukka. Emme ole käyneet siellä kovinkaan montaa kertaa, mutta silti se kiilasi suosikkijärvilistan kärkeen jo ensimmäisen reissun perusteella. Kuinka siellä voikin olla niin paljon kalaa?

Luin joskus jostain lauseen, että järvien pinta-alasta 90% on “tyhjää” ja kalat oleskelevat sillä kymmenen prosentin alueella. Ihan järkeenkäypää, paitsi Kallavedessä joskus tuntuu, että 99,9% on tyhjää ja töitä joutuu tekemään ihan tosissaan, jos haluaa elonmerkkejä pohjasta löytää. Onkohan Ahdilla mennyt Unnukan luvut sekaisin, kun siellä tyhjiä alueita on niin harvakseltaan. Aivan kuin se 90/10 suhde olisi mennyt väärinpäin.

Kirjoitan tätä blogitekstiä lauantaina iltapäivällä. Juuri nyt meidän piti olla kalassa, mutta keli on ollut aamusta asti tosi epävakainen ja ennuste jatkuu samanlaisena iltaan asti. Harmittaa tosi paljon, mutta ei kalastuksesta tule mitään liian kovalla tuulella. Ja kun se huono keli ei rajoitu pelkästään tuuleen, vaan Itä-Suomen päällä on joku ihmeellinen märkä läntti. Monesti myös kalan syönti on heikkoa, jos myrskyää liikaa. Tai ei kai tuota ihan myrskyksi voi vielä luokitella, mutta ei se mikään unelmien kalakelikään ole.

Kuvakaappaukset: ilmatieteenlaitos.fi

Onneksi eilen oli kuitenkin mukava ja pitkä päivä järvellä. Emme olleet käyneet uudella veneellä vielä muualla, kuin Kallavedellä, joten Alutroll pääsi maakuntamatkailulle Leppävirralle asti. Ihastun veneeseen joka päivä lisää, sillä se on niin hyvä kalastusvene, ja parasta on, kun siinä mahtuu kaksi aikuista kalastamaan ruhtinaallisen hyvin. Veneellä on myös uskomattoman hyvä ajaa, eilen alkuillasta aallokkoa ei ollut oikeastaan enää ollenkaan ja vene meni järven pinnalla niin tasaisesti ja pehmeästi, että tuntui kuin olisi tiellä ajanut.

Eilen oli siitä erikoinen kalareissu, että suurin osa saamistani kaloista oli ahvenia. Sain lisäksi vain yhden alamittakuhan ja pienen hauen. Päivän aikana veneessä kävi yhteensä noin 50 ahventa ja keskikoko oli ihan ok. Savupönttöön ei kuitenkaan kelpuuteta “ihan ok”-kokoisia raitapaitoja, joten edelleenkään en päässyt savustamaan ahvenia, vaikka koko kesän olen sitä kieli pitkällä odottanut. Täytyykö tässä alkaa vähän laskemaan savuahvenen alamittaa vai luotanko siihen, että puolen kilon kölliköitä löytyy pöntöllinen joltain syksyn reissulta…

Ahvenen kalastus on kivaa :)

Luotain piirtää Unnukalla aina tosi hyvin kaloja pohjaan. Eilen kyllä ihmettelin, kun kuhia ei näkynyt oikeastaan ollenkaan. Ahvenia taas näkyi, mutta niiden koko oli pienehköä ja ne olivat aika levällään. Meillä on Unnukalla yksi tuttu iso patti, jonka ympäristöstä on joka kerta parhaat kalat löytyneet. Eilenkin hangattiin paikkaa yli kolme tuntia ja kalaa oli tosi suurella alueella. Iltapäivällä oli kova tuuli ja ankkurointi kalojen lähelle hankalaa. Tuurillaan kuitenkin pari ankkuripaikkaa sattui ihan kohdilleen ja niistä napsittiin kaloja veneeseen.

Kyllä on hymy herkässä, kun lempparikaloja nousee veneeseen

Vapautettiin kalat sitä mukaa, kun niitä tuli. Kalojen keskikoko oli varmaan 30cm, mutta Unnukan ahvenet ovat pitkiä ja laihoja, joten ei 30cm ahvenessa ole vielä tarpeeksi syömistä.

Aika ottihalutonta porukkaa

Veneen perässä mahtuu vertikaalijigaamaan kahdestaan ja molempien jigit näkyy luotaimessa

Yhdessä vaiheessa ilmoille lenteli muutama kirosana, sillä karkuutin ison vertsuahvenen omaa hölmöyttäni. Olen kalastanut UL-vehkeillä tänä kesänä aika paljon ja nostellut fluoroperukesiimasta jopa isoja kuhia veneeseen. Eilen vaihdoin Lunkerin v-pyrstöisen jigin siiman päähän ja se aiheutti välittömästi oudon syöntireaktion pohjassa. Useampi tosi hyvän kokoinen ahven lähti laskeutuvaa jigiä kohti ja yksi niistä tärppäsi. Kelasin kalan pintaan ja se jytisteli mukavasti siiman päässä. Kala lähti uimaan veneen alle, mutta sain sen kelattua takaisin veneen vierelle.

Otin perukesiimasta kiinni ja haukoin jo henkeäni, että nyt on iso ahven! Nostin kalan ilmaan ja siinä samassa kala päätti näyttää hienot tanssimuuvit ja pyöräytti itsensä irti jigistä. Ärsytti. Tiesin, että karkuutuksen syy oli minussa, mutta silti olisin halunnut syyttää siitä muita. Sen kerran kun on tosi hyvä kala siiman päässä, niin teen hölmön virheen. Virhe olisi vältetty viidellä kirjaimella, olisi tarvinnut vaan sanoa ääneen sana HAAVI ja Juha olisi koukannut kalan kyytiin.

Joskus talvella olen huomannut tuon saman syönti-ilmiön, kun olen pudottanut avannosta uuden tasurin, niin pohjasta on ponkaissut useampi iso kala vastaan. Harmittaa vieläkin se kala, vaikka hieman sen tapahtuman jälkeen sain toisen ihan hyvänkokoisen ahvenen, joka hieman lievensi harmitusta. Ylös noussut oli minun kesän suurin ahven ja oikeastaan se sivusi minun kesäahven enkkaa, joka on 37cm.

Kesäenkka 37cm

Lunker City maistui

Laitoin kalan odottamaan “sumppuun” eli bracketiin, jos ylös olisi tullut muutama samankokoinen savukala lisää. Hiljaista kuitenkin oli ja se oli sen kolmeseiskan onni, sillä lopulta kesän isoin ahven pääsi jatkamaan eloaan.

Eilen jigeissä ei ollut mitään tiettyä mallia, joka olisi toiminut muita paremmin, vaan usempi merkki ja koko toimi. Perinteinen Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimii lähes aina ja se antoi eilenkin kalaa, mutta myös Lunker City, Lucky John ja Peter Lahden Core Shad antoivat kalaa. Ei siis ollut mitään punaista lankaa, jonka perusteella jigejä olisi voinut valita, vaan kalat olivat oikukkaita ja niillä oli huono ruokahalu. Ne halusivat kaikkea, mutta vähän.

Pitkä ja hoikka kesäpoika

Luycky Johnia revittiin niin paljon, että pyrstökin hävisi

Menomatkalla Leppävirralle juteltiin, että voisi ottaa muutaman ruokakuhan ja kotoa oltiin otettu kylmälaukkukin mukaan. Unnukalla on paljon kuhaa ja harva kalastaja siellä jää ilman mittakaloja, mutta kaksi nyt ainakin todistetusti jäi eilen ilman mittakuhia.

Missähän kuhat muuten piileksivät nyt? Toisaalta ahvenhan meillä on tavoitekalana, joten ei eilinen mennyt mitenkään penkin alle, vaikka tyhjin käsin kotiin tultiin. Oletteko muut huomanneet, että kuha olisi nyt viime aikoina hävinnyt perinteisiltä paikoilta?

Kala muka syö sateella? Höpö höpö sanon minä.

Eikä syönyt sateen jälkeenkään :)

Minulla oli vajaa pari viikkoa sitten nimipäivä ja en ole koskaan saanut yhtä hienoa lahjaa, kuin silloin. Tommi lähetti minulle tosi hienon Kalarosvon pystypyrstön. Värit ovat hempeät ja tasuri tosi sievä, mutta pinnan alla se on varmasti kunnon pahis eli kalarosvo ? Kiitos Tommi!

Sama tasuri eri suunnista kuvattuna

Heinäkuun viimeisiä päiviä viedään ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pian alkaa avovesikauden paras kuukausi. Viime vuonna elokuu oli täynnä tapahtumia ja kalaa löytyi hyvin. Nyt viikonloppuna Kallavesi antoi jo pieniä maistiaisia tulevasta.

Arkena tulee aina vilkuiltua sääennusteita, sillä viikonloput yleensä kuluvat kalastaen. Viikolla sääennuste oli ihan hirveän märkä ja viikonlopun sademäärän piti olla useita senttejä. Kyllähän sitä voi tietysti kalastaa sadevaatteissakin, mutta mukavampaa se kuitenkin on kuivalla kelillä. Viikonloppua kohden ennuste onneksi muuttui koko ajan kuivemmaksi ja lämpötilatkin huitelivat todella kesäisissä lukemissa.

Perjantai koitti ja sateista ei ollut tietoakaan. Päätimme lähteä Etelä-Kallavedelle ahvenjahtiin ja laskimme veneen Kumpusaaresta. Kylmälaukku oli mukana, mutta koska kuhakiintiö oli hyvien viime reissujen vuoksi täynnä, mukaan kelpuutettaisiin vain ahvenet.

Saaristokatua pitkin Kumpusaareen

Ilta kului kalaa etsien ja käytiin kokeilemassa muutamia tuttuja paikkoja. Alkuun kalaa ei oikein meinannut löytyä, mutta sellaista se monesti Kallavedellä on. Loppuillasta satuimme kuitenkin löytämään alueen, joka oli ihan täynnä kalaa. En ole koskaan nähnyt Kallavedellä niin kalaisia luotainnäkymiä. Monesti olen kironnut Kallaveden tyhjäksi kaivoksi, mutta perjantaina oli peruttava puheitaan. Kyllä siellä kalaa on ja paljon, täytyy vaan osua juuri hot spotin päälle.

Kallavesi tarjoilee parastaan osa I

Kallavesi tarjoilee parastaan osa II

Olen pitänyt mukaan otettavien savuahventen rajana sellaista 32 senttiä eli siitä isommat ottaisin mukaan ja fileoisin savustimeen. Pienemmistä ei tule niin hyviä fileitä ja ne kuivuvat liikaa. Totta puhuen sehän on ihan toiveajattelua, että joskus löytäisin savustimen täydeltä puolen kilon ahvenia, naurattaa itseänikin se ajatus. Perjantaina ei siis tosiaankaan tullut yhtään mukaan otettavaa appuraa :)

Melkein syömäkokoa

Kuha puri perjantaina yllättävän hyvin ja “ongelma” Kallavedellä onkin se, että jos haluat ahvenia, saat kuhia. Suurin kuha, jonka sain, oli tasan 50cm ja lisäksi kymmenkunta pienempää. Ahvenet taas eivät täyttäneet kokokriteerejä, joten kylmälaukku palasi kotiin yhtä tyhjänä, kun oli kalalle lähtenytkin :)

Illan isoin 50cm

Auringonlaskun aikaan pohjassa olevat kuhat nousivat lähemmäs pintaa saalistamaan ja kaikuluotaimesta näki, kun kuhat söivät jotain silppua välivedestä. Ilmankos uistelu on iltaisin tehokasta, kun kuhat tulevat pohjasta tyrkylle :)

Kuhat iltapalalla välivedessä

Puijon torni pilkottaa

Lauantain kalapaikka oli vielä hakusessa ja mietimme minne suunnata. Emme halunneet lähteä kovin kauaksi, joten hurautimme Juurusveden rantaan. Mehän käytiin Juuruksella muutama viikko sitten ja yksi iso kuha jäi minua sinne odottamaan. Jälleennäkemisen toivossa siis päätimme lähteä sitä kuhaa etsimään.

Taustalla näkyy Jännevirran silta

Juurusvesi on isojen kuhien vesistö ja jos kalapaikat ovat tiedossa ja Ahti suotuisalla päällä, hyvällä tuurilla veneeseen voi nousta monen kilon kuhia. Ja kalojen paino voi olla lähempänä kymmentä, kuin viittä kiloa, joten ne kuparikyljet ovat oikeasti isoja kaloja. Minulla ei onneksi ole pelkoa niistä möröistä, sillä ensinnäkään kalapaikat eivät ole tiedossa ja Ahtikin monesti vain mököttää.

Laskimme veneen Jännevirran sillan vierestä. Silta erottaa Juurusveden Kotkatvedestä ja mielenkiinnosta suuntasimme ensin Kotkatvedelle. Emme ole koskaan siellä käyneet ja tuskimpa toista kertaa menemmekään, minun saaliina oli nimittäin vain yksi miniahven =)

Jännevirran vanhan sillan viereen rakentuu valtava uusi silta

Iltapäivällä oli aika kova tuuli ja vieressä olevan Rissalan lentokentän säänmittauspiste näytti puuskatuulen nopeudeksi 9 metriä sekunnissa. Ilmankos Puattinen hieman keikkui puolelta toiselle. Siirryimme takaisin Juurusveden puolelle, mutta koska tuulen takia kalastus oli hankalaa, päätimme käydä Juurusveden vieressä olevalla Iso-Jälällä. Olemme käyneet talvisin Jälällä pilkillä, mutta avovesiaikaan jigailemassa vain muutaman kerran. Tuuli ei ollut Jälällä niin paha, joten siellä oli suojaisampi kalastaa.

Jälässä on tosi kirkas vesi, joten se ei ehkä ole jigikalastajan unelmapaikka. Joka paikka piirsikin tyhjää, mutta tiesimme, että eräällä matalikolla on paljon ahvenvitaa. Missäpäs muualla köllikkäahvenet olisivat kirkkaassa vedessä suojassa, kuin kasvien seassa.

Ahvenvita erottui selvästi luotaimen näytöltä, penkassa näkyy pikkukalaa

Ankkuroiduimme matalikon viereen ja yritimme heitellä jigiä kasvien sekaan. Joka heitolla tuli salaattia, joten täytyi hieman muuttaa heittolinjaa. Juha napsi itse tekemällään 0,5g jigipäällä joitain ahvenia ja lopulta minäkin sain yhden 32cm raitapaidan. Ahvenet olivat tosi hienon värisiä, kun olivat kirkkaassa vedessä kasvaneita. Jokainen raitapaita pääsi takaisin, jotta voimme talvella treffata uudestaan.

Järvi, jossa kasvaa täydellisiä ahvenia

Tuuli tyyntyi ja pääsimme vihdoin Juuruksen ahvenia etsimään. Suuntasin heti samalle paikalle, jossa se yksi mörkö karkasi minulta edellisellä reissulla. Rannan Henri lähetti minulle viikolla täsmäaseita isoille kuhille ja eihän noita jigejä meinaa hennoa edes käyttää. Muutama raidallinen Ismojiggen ja lisäksi Souralan Teron tekemiä vertsujigejä. On kyllä niin nättejä jigejä ja mitkä värit ❤️

Ismojiggen

Tero Souralan vertsujigit

Ensiuitto pinkillä Souralalla nappasi heti kuhan, mutta se iso mörkö ei ollut kotona. Kalaa oli alueella ihan mahdottomasti, mutta suurin osa alamittaa.

Kuhilla on näköjään sama lempiväri kuin minullakin =)

Kuhia olisi, mutta keskikoko liian pientä :(

Alueella pyöri myös ahvenparvi, jonka tavoitimme aina välillä. Keskikoko ahvenilla oli ihan mukavaa, noin 30cm, mutta Muurikkaan ne olivat vielä liian pieniä. Päivän ykkösjigi oli Savage Gearin 8cm Bleak Paddle Tail, se maistui sekä kuhille että ahvenille.

Tämmöinen kaaos veneen alla on ihan parasta!

Juuruksen tumma ahven

Kahden eri järven ahvenet, saantipaikkojen välimatka vain pari kilometriä

Lokitkin olivat samoilla apajilla, pikkukalaa pomppi pinnassa

Laskuri näytti päivän päätteeksi 30, siitä ahvenia ja kuhia suunnilleen puolet ja puolet. Hieno päivä ja toisaalta myös vähän haikea, sillä se taisi olla minun ja Puattisen viimeinen yhteinen kalareissu. Tulkaa nyt joku ostamaan hyvä ja luotettava kalavene tuosta meidän pihasta, ettei sen tarvitse ihan toimettomana olla ;)

https://m.nettivene.com/moottorivene/finnmaster/692436

Tänä kesänä ei ole montaa reissua tullut Kallavedelle tehtyä, vaikka asutaan parin sadan metrin päässä rannasta. Ehkä se on liian iso järvi ja kaloilla liikaa piilopaikkoja, yksi päivä on lyhyt aika kartoittaa kalojen olinpaikat. Kalaahan siinä järvessä riittää ja varsinkin kesäisin kuhaa saa lähes satavarmasti.

Viikonlopun sääennuste lupaili epävakaista keliä ja sen takia emme lähteneet minnekään kauemmaksi. Vieressä olevalta Kallavedeltä pääsee nopeasti kotiin, jos vaikka sattuisi ukkonen tulemaan kesken kalastuksen. Siitä ei kuitenkaan ollut huolta, sillä jo viikolla saatiin ukkoset alta pois ja viikonlopuksi lupailtiin ainoastaan sadekuuroja.

Perjantaina lähdimme Julkulan rannasta Pohjois-Kallavedelle ja tarkoitus oli käydä kokeilemassa myös Kelloselkää Etelä-Kallavedellä. Pohjois- ja Etelä-Kallaveden erottaa Kallansillat ja jo alkukesästä ajattelimme, että olisi mielenkiintoista käydä ajamassa sillan alta viistokaikuluotaimen kanssa, sillä joskus siltojen alla voi olla isojakin kaloja.

Julkulan veneranta

Meillä on yksi tuttu kuhapaikka lähellä Kallansiltoja, josta saimme viime kesänä mittakuhia. Keksin viikolla yhden savukuhareseptin, joten mittakuhien toivossa mentiin kokeilemaan vanhaa tuttua paikkaa. Eipä siinä kauan nokka tuhissut, kun jo ensimmäinen mittakala oli veneessä ja ei näköjään kuhapaikka pettänyt silläkään kertaa.

Ensimmäinen mittakala veneessä

Kohta siima kiristyi myös Juhalla ja jo toinen mitallinen kuha nousi veneeseen. Muurikkaan mahtuu mukavasti neljä kuhaa, joten päivän tavoitteena oli neljä mittakalaa. Se kuhapaikka hiljeni, joten suuntasimme kohti Kallansiltoja.

Lowrancen Elite-9 Ti piirsi nättiä kuvaa siltojen alta, mutta mitään isompia kaloja en näytöllä nähnyt. Paljon siellä kyllä oli pikkusilppua, joten varmasti joskus sieltä tavoittaa isompiakin petoja ruokailemasta. Juha katseli luotainnäkymää omasta tabletistaan ja otti välillä ruudunkaappauksia.

Vasta kotona ruudunkaappauksia katsellessa kiinnitin yhteen kuvaan huomiota, kun siinä oli joku ihan veneen muotoinen juttu. Jäi kyllä mietityttämään, että mikähän se todellisuudessa oli?

Hieno vedenalainen maailma

Mikähän tuo ylemmässä kuvassa näkyvä “vene” on?

Sillalta jatkoimme matkaa Kelloselälle ja kävimme sielläkin testaamassa tuttuja paikkoja. Kalaa näkyi aika vähän ja jos jonkun parven löysi, ne olivat tosi pieniä ja pienellä alueella. Siksi kalojen löytäminen oli hankalaa, kun piti tosiaan ajella ristiin rastiin, jos jotain eloa halusi luotaimen näytöllä nähdä. Yhden kiven vieressä näkyi kolme kuhaa ja kun Juha tiputti jigin kuhien päälle, hän sai heti tärpin. Kala paljastui 49 senttiseksi kuhaksi, joten myös se kala päätyisi Muurikkaan.

Taas matka jatkui ja katsoin kartasta erään hyvännäköisen uuden paikan, jossa 20 metrin montusta lähti nousemaan viiden metrin patti. Ajoin penkkaa ylöspäin ja pariin kertaan piti hieraista silmiä. Hyvin harvoin, tai tuskin koskaan, olen Kallavedellä nähnyt sellaista kuhamattoa. Parvet ovat aina pieniä ja kalat harvassa, mutta tässä penkassa kalaa oli kuhisemalla.

Kuhamatto

Nyt on hyvä ankkuripaikka ja neljäs ruokakala vain ajan kysymys. Ankkuroiduttiin tuulen yläpuolelle ja kalaa näkyi paljon alla. Olin täynnä intoa ja valmiina räpsyttämään kalalaskurin pari kertaa ympäri. Laskin jigin kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Neljäs mittakala nousi veneeseen ja samalla päivän ruokakalatavoite oli täynnä.

Pääsee taas savustushommiin

Siinä samassa taivas murahti. Mikä se oli? Käännyin kohti Kallansiltoja, josta ääni kuului ja näin mustan taivaan. Aha, onpa kiva! Joku taisi unohtaa laittaa siihen sääennustukseen salaman kuvat?! Ei tänään todellakaan pitänyt ukkostaa.

Tuli heti mieleen yksi viime kesäinen reissu, kun löysimme tosi paljon kuhaa Etelä-Kallavedeltä, ja kalat vielä söivät hurjana. Syykin kalojen erikoiselle käytökselle selvisi nopeasti, kun ukkonen alkoi nousta päälle. Taasko meille kävi näin, löydämme hirveästi kalaa, mutta emme voi jäädä kalastamaan niitä.

Katsottiin ukkostutkaa ja kyllä, ukkonen oli tulossa hyvää vauhtia meitä kohti. Ja koska ukkonen oli Kallansiltojen takana, se oli meidän paluumatkan varrella. Joko me lähdetään nyt heti, ajetaan täysillä rantaan ja toivotaan parasta, tai sitten me mennään jonnekin lähisaareen sadetta pitämään. Sateen oli määrä kestää iltaan asti, joten muutaman tunnin saaressa odottelu ei innostanut. Surullisena nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Julkulan rantaa.

HANAAAAAAAA!!!!

Kolme kilometriä ennen rantaa keulassa istuva Juha näki minun selkäni takana maahan tai veteen iskeviä salamoita. Silloin tiesin, että tehtiin oikea ratkaisu ukkosen suhteen. Yritin vielä lisätä kaasua, mutta Puattinen meni jo sen minkä pääsi. Onneksi Puattinen on kuitenkin nopeampi kuin ukkonen, joten päästiin lopulta ehjin nahoin rantaan. Pakattiin kamat autoon ja sitten alkoikin satamaan. Hyvä ajoitus.

Kotona fileoin kalat ja pistin suolaantumaan. Illalla savustin kuhat fileinä ja kun kalat olivat jäähtyneet, lisäsin kuhat pieneksi paloiteltuna ranskankerma-punasipulimössöön. Tätä mössöä voi laittaa leivän päälle tai syödä keitettyjen perunoiden kanssa. Se on myös hyvää, jos käy lusikalla ronkkimassa jääkaapista suoraan suuhun =) Voin suositella!

Yksi parhaista tavoista valmistaa kuhaa =)

Ainekset sekaisin ja ääntä kohti!

Täksi päiväksi oli luvattu kovia sateita, joten tänään emme kalaan lähteneet ollenkaan, mutta eilen käytiin Ollinselällä. Perjantaina saatiin neljä ruokakuhaa ja koska entisiäkään kaloja ei oltu vielä syöty, emme ottaneet kylmälaukkua eilen mukaan ollenkaan. Tarkoitus oli siis vapauttaa kaikki kalat.

“Pyydä ja päästä” -kalastus jakaa mielipiteitä ja osa ihmisistä on sitä mieltä, että ei saisi kalastaa ollenkaan, jos saalista ei aio ottaa mukaan ja syödä. Minä ajattelen asian niin, että koska kalastus on minun harrastus ja haluan kehittyä siinä, kalastan toisinaan myös ilman ruokakalatavoitteita.

Eilenkin opin uusia asioita kalassa ollessani ja jos olisin jättänyt kalareissun väliin vain siksi, että en ruokakaloja sillä hetkellä tarvinnut, olisi nekin ahaa-elämykset jääneet kokematta. Kun kalat käsitellään ja vapautetaan oikein, niin en näe siinä mitään pahaa, että kaikkia kaloja ei papitetakaan :)

Katsoin eilen Kalastajan Kanavalta videon ahvenen jigauksesta. Kyllä oli avartavat 20 minuuttia ja suosittelen videota muillekin ahvenen jigaamisesta kiinnostuneille. Linkki YouTubeen.

Hankin viime kesänä UL-setin ahvenen kalastukseen. UL tarkoittaa siis ultra light ja kyseessä on kevyt setti pienempien kalojen kalastukseen. Viime kesänä en oikein tullut sinuiksi setin kanssa, ensinnäkin vapa tuntui jäykän kuhavavan jälkeen liian löysältä ja epäilin kalojen tartuttamista. Eihän sellaisella vavalla saa tehtyä vastaiskua! Kokeilin settiä viime kesänä pari kertaa ja pistin sen jälkeen sen kaappiin.

Eilen videossa kerrottiin UL-setin hyödyt ahvenen kalastuksessa. Varmasti jokainen tietää, miten ahven käyttäytyy siiman päässä. Se täryyttää, rimpuilee ja yrittää päästä irti. Ahven käyttäytyy ihan eri tavalla kuin kuha, joka heti tartutuksen jälkeen “nostaa kädet pystyyn ja antautuu, okei, kelaa minut veneeseen”. Ahven taas ei hevillä luovuta ja jos sen saa veneeseen, niin se rimpuilee vielä kädessäkin.

Videolla kerrottiin 2/3 toimisen vavan hyödyistä. Ahven ei saa niin helposti irroitettua itseään, sillä vapa myötäilee kalan liikkeitä, kun taas jäykkäkärkisestä vavasta ahven karkaa paljon helpommin. Olen tähän asti kalastanut samalla vavalla sekä ahventa että kuhaa, mutta nyt muuttui meininki!

Videolla myös kerrottiin syy siihen, miksi ahvenen tärpit monesti jäävät pelkiksi tärpeiksi: siksi koska koukkukoko on liian suuri! Minähän olen monesti tarjonnut samaa jigiä ahvenelle ja kuhalle. Eikä siinä mitään, kyllä minä välillä olen kalaa saanutkin, mutta todennäköisesti olisin saanut vielä enemmän, jos olisin kalastanut täsmävehkeillä.

Eilen siis kaivelin sieltä kaapin pohjalta sen UL-setin kalareissulle mukaan. Ennen kuin videon oppeja pääsisi käytännössä testaamaan, piti löytää ahvenet. Se taas on todella vaikea tehtävä Kallavedestä, mutta viime kesänäkin mitä lähemmäksi syksyä mentiin, sitä paremmin myös löytyi ahventa.

Kuhaa tuolla Kallavedessä kyllä on, eilenkin piti muutama paikka skipata, kun alla olisi ollut kuhaa, mutta ei ahventa. Haluttiin nimenomaan niitä raitapaitoja. Muutama paikka kalastettiin ja joitain kaloja niistä löytyikin, luotain ei kuitenkaan mitään suurempia parvia piirtänyt, joten yksi kala tunnissa oli hieman liian hidas tahti.

Alkuillasta kaloja löytyi noin yksi kpl per tunti =)

Lopulta löysimme yhden viiden metrin patin, jossa näytti olevan sekä kuhaa että ahventa. Ankkurin paikka! Sain melkein heti veneen alta parvesta 47cm kuhan, joka pääsi takaisin. Olin varmaan tunnistanut kalat väärin luotaimen näytöltä ja ehkä tämäkin oli kuhapaikka, kun luotain piirsi veneen alle sen verran paksuja viivoja.

C&R kuha

Kalat ottivat huonosti vertikaaliin, joten aloin heitellä. Heitin jigin kauaksi ja jo heti pudotuksessa tunsin kalan tärpin. En saanut tartutettua. Jigi pohjaan ja kelaus. Sitten taas tärppi, mutta ei tarttunut. Kelaus ja tärppi. Kelaus ja tärppi. Tätä jatkui 20 minuuttia ja olin jo ihan uupunut niiden vastaiskujen jälkeen. Mikä ihme tässä mättää, kala käy koko ajan tärppäämässä, mutta ei tartu, rasittavaa!

Ja sitten syttyi lamppu. Juurihan minä olin katsonut videon, jossa Paavolan Kalle sanoi, että monesti ahvenen tärpit jäävät pelkiksi tärpeiksi, jos koukkukoko on liian iso. Ahaa, jos ne eivät olekaan kuhia, vaan ahvenia. Hmmm…

Pyyhin UL-setistä viime kesäiset pölyt ja pistin pienen jigin pienellä koukulla kiinni. Heitin jigin samaan suuntaan, josta olin juuri saanut miljoona tärppiä. Muutama sekunti ja minulla oli kala kiinni! Ja se muuten myös pysyi :) Ihana tärryyttäjä siiman päässä, niin tietenkin, ne olivat ahvenia, joita yritin kalastaa isolla koukulla ja jäykällä vavalla. Kelasin kalan veneeseen ja minusta tuli sillä hetkellä UL-kalastaja.

Vehkeiden pienentäminen tepsi =)

Uusi heitto samaan suuntaan ja taas kala. Vaikka vapa oli löysä, kalat olivat hyvin kiinni ja kala myös tuntui ihan erilaiselta löysemmässä vavassa. Napsittiin veneen ympäriltä kymmeniä ahvenia ja varmasti 80% tärpeistä pysyi kiinni, toisin kuin kuhasetillä, jolloin 0% ahvenista pysyi kiinni.

Ei se ahventen koko päätä huimannut, mutta mukava niitä oli kalastaa

Sain samalla kevyellä setillä myös kuhia ja jopa vertsulla veneen alta 47cm kuhan. Eikä ollut mitään ongelmia tartuttaa kuhia, hyvin oli koukut kiinni tuollakin vavalla. Kyllä oli mukavaa ja kaloihin sai tosi hyvän tuntuman noilla vehkeillä. Tästä lähtien UL-setti kulkee joka reissulla mukana, ainoa kysymysmerkki on se, että löydämmekö enää ahvenparvia.

Kevyellä setillä oli mukava nostella näitäkin :)

Oli kyllä hieno ilta, vaikka ne ruokakalat lähtivät takaisin kasvamaan. Näköjään se vanha koirakin oppii uusia temppuja =D

Meillä on tällä hetkellä yksi pieni ongelma, nimittäin Puattinen kaipailee vieläkin uutta kotia, vaikka haikein mielin siitä luovumme. Jos sinulla tai jollakin tuttavalla on venekuume, minulla on siihen ratkaisu ja se ratkaisu on tuossa meidän pihassa. Saa tulla katsomaan ja koeajamaan, voin suositella kalaveneeksi, Puattinen ei varmasti tuota pettymystä. Linkki nettiveneeseen.

Me on jo parina kesänä tehty yön yli kestävä kalareissu ja päätettiin viikonlopun hienon kelin vuoksi toteuttaa yökalastus tänäkin vuonna. Nyt alkaa olla viimeisiä viikkoja, kun yöllä vielä näkee liikkua vesillä hyvin, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Säiden jumala oli taas perinteisesti oikukkaalla päällä ja alkuviikosta lauantain ja sunnuntain tuuliennuste oli 7-8 metriä sekunnissa ja kaupan päälle lupaili vesisadetta. Olin aika masentunut ja mietin, että mitäs me tehdään viikonloppuna, jos ei päästä ollenkaan kalaan ja pohdiskelin jopa jo rannalta heittely paikkoja.

Näin kammottavalle keli näytti alunperin (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Onneksi loppuviikkoa kohden sääennuste alkoi näyttää paremmalta ja kun viikonloppu koitti, hienompaa keliä ei olisi voinut toivoa! Tuulet metrin pari ja aurinkoa roppakaupalla.

Suunnitelma oli lähteä illaksi kalastamaan ja kalastella puolille öin. Aurinkohan laskee yhdentoista hujakoilla ja nousee vähän vaille neljä. Auringonlaskun jälkeen voisi lähteä jonnekin laavulle paistamaan makkaraa ja odottelemaan auringonnousua.

Sain vinkkejä, että ahven ajaa pikkukalaa pintaan monesti juuri auringonnousun aikaan ja kyllä sellainen syönti olisi mukava päästä kokemaan ja näkemään, ja siinä sivutuotteena voisi nostella samalla kilon appuroita veneeseen. Suunnitelma lyötiin lukkoon.

Kalapaikaksi valikoitui Koirus ja Sotkanselkä. Sotkanniemessä on laavupaikka ja laskettiin sieltä vene. Alkuilta ja yö Koiruksella kalastusta, sitten laavulle makkaran paistoon ja kolmen maissa etsimään suuria raitapaitoja. Kylmälaukkuun oli pakattu kylmäkalleja, joten mikäpä olisi ahventen siellä pötkötellä.

Vene vesille Sotkanniemestä

Kello oli noin seitsemän, kun lähdettiin kohti Koirusta. Minulla oli pari uutta kalapaikkaa, jotka olin saanut vinkkinä, joten lähdettiin kartoittamaan niitä. Ilta oli nätti ja lämmin, ja eipä täydellisestä kalareissusta puuttunut enää kuin yksi pieni yksityiskohta: kalat.

Olen ehkä sanonut tämän lauseen ennenkin, ehkä jopa satoja kertoja, mutta luotain piirsi joka paikkaan tyhjää =D Miten minä osaankin aina valita ne reitit, joilla ei ole kalaa. Ajoin kaikkiin ilmansuuntiin ja ei se auttanut mitään, kun luotain näyttää samaa kalatonta näkymää. Koirus-illan päätteeksi ajattelin pitää vähän taukoa tuosta vesistöstä…

Tapetit kohdillaan

Yöllä saimme jonkun verran kalaa, lähinnä alamittakuhia ja pieniä ahvenia, mutta mitään suurempaa emme nähneet. Välivedessä oli tosi paljon pikkukalaa ja sinne piirtyi suurempaakin sekaan, mutta eipä me oikein niihin kaloihin omilla jigivehkeillä kiinni päästy. Uistelijat olisivat olleet vahvoilla :)

Yö tarjosi vain tätä mittaluokkaa

Jännä juttu kyllä, mutta viimeksi Koiruksella uisteluveneitä näkyi ainakin kymmenen kappaletta, eilen ei yhtään! Ehkä jotkut tiesivät etukäteen, että kala ei syö. Olisi ollut mukava saada itsekin sellainen info jostain :) No mutta en olisi siltikään jättänyt reissua väliin :)

Illan aikana löydettiin vain yksi aktiivisempi ahvenparvi

Pientä on

Viime kesänä sain jigillä usempia lahnoja ja olen ihmetellyt, kun minä, joka tunnetaan myös lempinimellä “lahnamagneetti”, en ole tänä kesänä saanut yhtään lättänää siimani päähän. No sekin tilanne korjaantui eilen, kyllä lahna minun jigin tunnistaa vaikka vierailla vesillä, Koirukselta sain nimittäin näin nätin lättänän :)

Kiva kala, mutta toivottavasti kesän viimeinen tätä lajia =D

Olin varustautunut kesäyöhön toppavaatteilla, kuinkas muuten. Ilma muuttui yöllä tosi viileäksi ja kosteaksi, ja olin ihan jäässä, vaikka minulla oli toppatakki, untuvaliivi ja toppahousut. Ei uskoisi valokuvista, kuinka viileää siellä oikeasti oli. Puolen yön jälkeen aloin haaveilemaan nuotiolla paistetusta makkarasta ja ai että se tulen loimu lämmittäisi mukavasti myös sormia. Päätimme lähteä kohti laavua.

Otin eilen varmaan sata maisemakuvaa :)

Öinen maisema oli niin hieno ja taianomainen, yllätyin myös siitä, miten erilaiselle luonto kuulostaa yöllä. Tyynellä kelillä keskellä järven selkää ilman kaupungin melua, käykääpäs joskus kuuntelemassa ihan mielenkiinnosta. En edes tiedä minkä kaikkien eläinten ääniä kuulin, mutta joka puolelta ympäröivien mannerten ja saarten suojista kuului lintujen (ja eläinten?) keskusteluja. Ihan selvästi ne juttelivat keskenään ja minä sain salakuunnella sen kaiken :)

Kello 00.50

Sotkanselkä yöllä, Puijon tornikin näkyy, jos tarkkaan katsoo :)

Ajettiin Sotkanhelmeen ja laavulla laitettiin puut palamaan. Oli hieno tunnelma istua kuun ja nuotion valossa. Ei siellä kyllä pimeää ollut, ihan hyvin pärjäsi ilman mitään taskulamppuja. Makkara paistui ja maistui ja onneksi siinä nuotion ääressä tuli vähän lämpöisempikin. Syötiin mahat täyteen ja jo ennen kolmea lähdimme Sotkanselälle valmistautumaan kylmälaukun täyttöön.

Sotkanniemen rannassa kuu möllötti taivaalla

Hiillosta odotellessa

Ei kukaan nälkäinen jaksa hiillosta odottaa =)

Muistin saamani vinkin pikkukalojen pinnassa loiskimisesta ja ahventen ajosta, ja eipä aikaakaan, kun näin pinnassa tosi paljon pikkukalaa. Pysäytin veneen ja kun katselin tarkemmin ympärilleni, huomasin, että ihan joka puolella kävi pikkukalaparvia pinnassa. Voiko tämä olla totta, näin helpollako löytyy ajoahven auringonnousun aikaan?

Pieni väsymys haihtui hetkessä ja vaihtui intoon. Nytkö ne ajoahvenet ovat minun ulottuvilla? Välillä pinta ikään kuin kiehui, kun kalaa kävi niin paljon veden pinnalla. Heiteltiin kohti pikkukaloja, kohta se riemu repeää, kun sattuu jigi osumaan körmyahvenen nenän eteen. Noh, mikäs tässä nyt on homman nimi, kun pientä kalaa on, mutta ei yhtään isompaa? Ei kai se silppu huvikseen pinnassa pompi?

Vaikka kuinka heiteltiin kohti “kiehuvia” kohtia, siimat eivät kiristyneet kertaakaan. Ehkä se oli väärä hälytys. Vähän pettyneinä lähdimme jatkamaan matkaa ja etsimään kalanäyttöjä. Aurinko nousi ja ahventen herätyskello oli ehkä epäkunnossa.

Sotkanselkä klo 2.56, aurinko häämöttää jo jossain

Taas päästään tähän minun lempilauseeseen, eli luotain piirsi joka paikkaan tyhjää :) En keksi kalattomuudelle mitään muuta syytä, kuin ne miljoona verkkoa, jotka sinne olivat ilmestyneet. Oli kyllä tosissaan parhaat kalapaikat ympäröity verkoilla, harvoin näkee noin paljon verkkoja tuon kokoisella selällä.

Sieltä se aurinko nousee

Ajettiin kilometrikaupalla, mutta ei niin ei. Sen kerran kun ollaan ajoissa ja jopa niin ajoissa, että aurinkokin jää kakkoseksi, niin kaloilla ei olekaan syömäpäivä. Sotkanselkä ei loppujen lopuksi kovin iso ole ja ajoin aika ison lenkin, mutta ne kalat eivät yksinkertaisesti olleet siellä.

Pari kertaa nähtiin tiirojen syövän kauempana pinnasta pikkukalaa ja kun kaasutin täysillä lintujen luo, eihän siellä mitään isompaa ollut tarjolla. Niitä samoja pikkukaloja kuin aamuyölläkin, olisiko ollut muikkua?

Tiirat söivät pikkukalaa pinnasta

Väsymys alkoi painaa ja vaille seitsemän päätettiin lähteä pois. Kylmälaukku jäi tyhjäksi, mutta kuten sanoin, se kalojen saanti oli vain yksi pieni yksityiskohta eilisessä kalareissussa. Ihan älyttömän mukava ja vähän erikoisempi reissu, oli jännittävää nähdä mitä Suomen luonnossa tapahtuu yöllä. Voi olla, että seuraava yökalastus tapahtuu vasta ensi kesänä ja silloin varustaudun pilkkihaalarilla. Oletteko koskaan kalastaneet läpi yön?

Muistatte varmaan Puattisen, maailman parhaan veneen? Nyt kävi niin, että Puattinen saa muuttaa uuteen perheeseen, vaikka ikävä tulee varmasti. Jos jollakin on tarvetta hyvälle kalastusveneelle, niin linkistä löytyy lisätietoja :) Linkki nettiveneeseen.

Ei se kala näköjään aina syö :) Käytiin lauantaina kalassa Maaningalla Mustalla virralla. Olen kuullut jo parin vuoden ajan juttua kyseisestä paikasta ja jos jossain on kuhamörköjen oleskelupaikka, niin siellä. Muutaman kilon kalat eivät ole yhtään harvinaisia ja samoin ahvenilla normikoko on puolta kiloa.

Odotin kieli pitkällä ja kylmälaukku kylmänä mahtavia kalansaaliita. Suunnittelin jo miten fileoin puolen kilon ahvenet ja savustan ne. Laskin, että kymmenkunta puoli kiloista olisi hyvä määrä Muurikkaan ja sen enempää en ottaisi. Ei muuta kuin kalan hakuun!

Meidän kaveri Mauri lähti oppaaksi kalapaikkojen suhteen, sillä hän oli käynyt aiemminkin Mustalla virralla kalassa. Laskettiin vene Pieneltä Ruokovedeltä, jonka yläpuolella on Maaninkajärvi ja nämä kaksi järveä erottaa toisistaan se suurista kaloistaan tunnettu Mustavirta.

Sain vinkin, että Sinikiven rannassa on veneluiska

Kuvakaappaus Karttaselain

Jo rannassa Mauri sanoi, että onpas vesi alhaalla. Ja tosiaan se olikin, kun veneramppi oli ihan kuivalla maalla. Aika erikoista, ei paljon ollut luiskasta hyötyä, kun traileri piti peruuttaa hiekalta järveen. Ja ranta oli tosi loiva, Juha joutui peräkontin kautta kävelemään trailerin päälle ja irroittamaan veneen, kun traileri oli kokonaan järvessä =)

Kyllähän sieltä veneluiska löytyi :)

Mauri epäili jo heti vesille päästyä, että onkohan kala ollenkaan siellä virrassa, kun vesi on niin matalalla. Minulla eivät hälytyskellot soineet, vaan näin jo silmissäni kauniisti savustuvat ahvenfileet. Varmaan ajatuksissani maiskuttelin suutakin, kun tiesin pian pääseväni herkuttelemaan.

Päivä oli kirkas ja lämmin. Lähdimme ensin Ruokovirran kautta käymään Suurella Ruokovedellä eli Ala-Ruokovedellä, joka on Pohjois-Kallaveden yläpuolella. Luotain oli taas vähän oudolla päällä, kun en millään saanut sitä piirtämään näytölle kaloja. Parin tunnin etsiskelyn ja muutamien tärppien jälkeen päätimme vihdoin lähteä sinne Mustalle virralle, jotta päästään kylmälaukkua täyttämään.

Mustavirta

Mustavirta läheni ja Maurin hämmästys kasvoi. Viimeksi vesi oli kuulemma ollut monta kymmentä senttiä ylempänä. Odotin ihan hurjia kalanäyttöjä, mutta vaikka kuinka ajettiin virtaa edestakaisin, kaloja ei vaan näkynyt. Minä ja Juha saatiin muutamia tärppejä ja Mauri sai yhden mittakuhan, mutta siinäpä se.

Ehkä kannattaisi lähteä yläpuolella olevalle Maaninkajärvelle… Mustalla virralla oli tosi tyyntä ja emme edes tajunneet, kuinka kova tuuli oikeasti oli isommalla selällä. Siirryimme Maaninkajärvelle ja eihän siellä oikeastaan voinut kalastaa ollenkaan. Ankkuroiduttiin muutamaan kohtaan ja joitain alamittakuhia kävi veneessä, mutta ne suuret kuhat olivat vain haaveissa. Tai ehkä ne olivat joidenkin muiden haaveissa =) (Meidän haavi makasi toimettomana.)

Kello tikitti ja aloin pikkuhiljaa hyväksymään, että savuahvenet jäävät saamatta. Keli tyyntyi mukavasti, mutta ei se kalan saantiin vaikuttanut. Näimme, että Mustalle virralle alkoi ilmestyä porukkaa, joten lähdimme itsekin takaisin sinne. Ehkä kala syökin vasta illalla.

Auringon laskiessa Mustalle virralle alkoi kerääntyä porukkaa

Luotain tosiaankin piirsi paremmin kalaa illalla. Pohjassa näkyi jopa kuharykelmiä, mutta mitä ihmettä niille olisi pitänyt syöttää, kun mikään ei kelvannut! Loppuillan aikana tuli enää vain yksi mittakuha ja ne puolen kilon ahvenista koostuvat parvet olivat ihan jossain muualla. Kalalaskurikin oli lähes työttömänä koko illan, meinattiin jo alkaa laskemaan tapettujen itikoiden määrää…

Ehkä se alhaalla oleva vesi oli pistänyt kalojen pasmat sekaisin. Uskon ja tiedän, että Mustavirta voi parhaimpina päivinään tarjota ikimuistoisia saaliita, mutta lauantaina sillä sattui olemaan huono päivä. Ehkä palaan vielä…

Oli taas uskomattoman hieno auringonlasku :)

Eilen oli aivan ihana kesäinen ja lämmin ilma. Tuulikin oli vain pientä, joten se ei rajoittanut kalastusta ollenkaan. Päätettiin viedä Puattinen Tervoon asti Rasvanki-nimiselle järvelle. Talvella on käyty usein Virmasvedellä, Rasvanki on yhteydessä siihen. Isoja ahvenia siis löytyy…

Laskettiin vene Tervon satamasta Koskiselän puolelle. Koskiselällä muuten on elokuun 19. päivä Kultakoukku-kalastuskilpailu, vinkkinä kisailusta kiinnostuneille ;)

Tervon satamassa oli tosi hyvä veneluiska

Koskiselältä pääsi helposti Rasvangille ja suurin odotuksin lähdettiin ahvenjahtiin. Elämäni kaksi pitkäveteisintä tuntia kului luotaimen näyttöä tuijottaen. Ajoin minne vaan, niin pohja oli aivan tyhjä. Se oli ehkä ennätys kalojen etsimisessä, en olisi ikinä uskonut, että järvi voi olla niin tyhjä. Etsin 3-10 metrin alueita ja erilaisia pohjanmuotoja. Ei elonmerkkejä eväkkäistä!

Rasvanki et oo tosissas?

Ajoin järven toiseen päähän asti ja sitten vasta alkoi kalaa näkymään. Ehkä kirkas päivä aiheutti sen, että kalaa löytyi vasta 12 metristä, sen matalamassa ei näkynyt mitään. Päivän ensimmäiset tärpit ja kalat olivat työn ja tuskan takana. Ensimmäinen kala oli kuitenkin mitat täyttävä kuha, joten kyllä mieli vähän piristyi ja toivo heräsi.

Pitkästä aikaa mittakala käsissä :)

Kuhaa oli pienellä alueella tosi paljon. Saimme useita kappaleita ja lisäksi tuli monta parin kilon kokoluokkaa olevaa haukea. Kuhat olivat ronkeleina, mutta yksi hyvin toimiva jigi oli valkoinen Ismojiggen mustilla raidoilla. Yhdessä vaiheessa kuhaparven seasta väliveteen ponkaisi keltainen viiva ja olisihan se pitänyt arvata, että se on hauki. Kokeilin kuitenkin tarjota jigiä sille ja hetihän se hyväksyi tarjouksen.

Mukavan kokoinen hauki vei jigiä ja jouduin löysyttämään jarruakin. Ihana tunne pitkästä aikaa, kun kala pisti vavan ihan mutkalle. Saatiin kala haaviin ja samassa hetkessä välivedessä näkyi jo toinenkin keltainen viiva. Tiputin äkkiä jigin takaisin ja Juha seisoi hauki haavissa veneen laidalla. Muutama sekunti ja taas oli kala kiinni. Olin liekeissä ?

Näyttää pienelle, mutta nelosen kala se oli :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös ja hyvä hauki oli sekin. Itku pitkästä ilosta, peruke napsahti poikki. Olisi pitänyt tarkistaa fluoro ensimmäisen hauen jälkeen, mutta innoissani en sitä tajunnut. Sinne meni ottipeli :( Harmi, kun Suomessa ei myydä Ismojiggeneitä, vai myydäänkö?

Ahvenia ei löytynyt, vaikka niiden takia Rasvangille lähdettiin. Ankkuroiduttiin eväiden syönnin ajaksi yhden selkäkarikon kupeeseen ja sillä välin kun natustelin leipää, Juha sai jigiä viskomalla yhden ihan hyvän ahvenen. Tässäkö ne raitapaidat ovat? Jee!

Karikon reunasta hieno raitapaita

Eväiden syönti jäi kesken ja aloin itsekin heitellä matalikkoa kohti. Monen kymmenen heiton jälkeen veneessä ei suinkaan ollut montaa kymmentä ahventa, vaan minun ahvensaalis oli tasan yksi tärppi! Ei ne kalat olleetkaan siinä, vaan yksi satunnainen ohikulkija vain. Jatkoimme matkaa.

Ei ollut vesillä ruuhkaa, vaikka keli oli niin hieno

Lähdimme jo takaisin päin, sillä ilta alkoi lähestyä. Ehkä löydämme kalaa päivällä tyhjiltä olleilta paikoilta. Kala on voinut olla kirkkaalla kelillä arkaa ja nyt iltaa kohti tulla normipaikoilleen. Toivo oli turha, sillä samat tyhjät pohjat meitä siellä odotti.

Liian hyvä keli kalastaa?

Yritimme etsiä lokkeja, jotka kertoisivat isojen ahventen olinpaikat, mutta edes linnut eivät olleet syömätuulella. Monet kalastajat löytävät ajoahvenet lokkien avulla, kun linnut syövät pikkukalaa pinnasta, mutta ainoat lokit mitkä minä olen kesän aikana täällä Pohjois-Savossa nähnyt, olivat kaatopaikalla. Ei paljon lohduta. Omillaan on siis kalojen etsinnässä pärjättävä, linnut eivät halua tehdä yhteistyötä minun kanssa.

Sanoin Juhalle, että eipähän tarvitse Rasvangille enää toista kertaa tulla, kun on niin vaikea järvi. Melkein samalla hetkellä näin jotain outoa veden pinnalla. Taivas oli sininen, mutta veden pintaan satoi vettä? Mistä nuo pisarat tulevat? Todella suuri alue oli pienten renkaiden peitossa. Voivatko ne olla pikkukaloja? Ei kai sentään, ei niitä voisi olla noin paljon. Alue oli vähintään sadan neliön kokoinen.

Otin virvelin käteen ja heitin jigiä. Jigi tarttui johonkin kasviin kiinni, sain sen kuitenkin irtoamaan. Kelasin jigin veneeseen ja sitten näin, kun kymmeniä pikkukaloja hyppäsi ilmaan ihan pienellä alueella. Nyt on muuten ihan hirveä ajojahti tässä meneillään, ei täällä sada vettä, ne ovat pikkukaloja!

Kun katsoin tarkemmin veneen viereen, huomasin että aivan veden pinnan alla meni kuhisemalla muutaman sentin mittaista kalaa. Kyljet vaan välkehtivät auringonvalossa ja en meinannut uskoa näkemääni. Pinta eli joka puolella, pienikin kolaus veneen kylkeen säikäytti kalat ja veneen ympärillä pomppasi pieniä hopeisia kaloja ilmaan. Uskomatonta!

Olen joskus nähnyt vastaavan ilmiön, mutta huomattavasti pienempänä. Nyt vaan äkkiä kalastamaan, ennen kuin lokit tulevat sotkemaan meidän homman. Löydän minä näköjään syövän ahvenen ilman lokkejakin, pysykää linnut vaan siellä kaatopaikalla.

Kyllä oli Jaana elementissään =)

Paikka, jossa pikkukalat olivat, oli metrin syvyinen suuri matalikko, joka oli ihan täynnä jotain kasvustoa. En tiedä olisiko lipalla saanut paremmin kalaa, mutta jigillä se oli toivotonta, vaikka alkoi kelaamaan heti kun jigi tippui veden pintaan. Kaikki kalat jotka saatiin, tulivat sen matalikon reunoilta, jossa oli jo hieman syvempää vettä. Pintajigasimme ja kalat ottivat ihan pinnasta.

Ahventen koko oli noin 30cm

Näin jopa joitain tärppejä polaroid-aurinkolaseilla pinnan alta, yksikin hauen tärppi veneen vieressä oli tosi hienon näköinen. Harvoin pääsee kokemaan tuollaista! Pikkukaloja oli niin paljon, että ei mitään järkeä. Saimme kaikki ahvenet Savage Gearin 8cm salakkajigeillä, ne olivat lähimpänä pikkukalojen ulkonäköä. Epäilen, että pikkukala oli juurikin salakkaa.

Suurin ahven oli 34cm

Tämä uskomaton näytös kesti lähes tunnin ja kyllä oli todella hieno kokemus päästä ensimmäistä kertaa elämässään näkemään ja kokemaan se. Ja kyllä muuten oma ahvenen etsintä taktiikka muuttuu aika paljon, tästä lähtien etsin vain vesisadetta veden pinnasta ;) No toki etsin edelleen perinteiset ahvenpaikat, mutta varmasti tulee laajennettua etsintää myös matalikkoihin. Ja vaikka sanoin, että en mene Rasvangille enää ikinä, niin mieli muuttui jostain kumman syystä ihan päinvastaiseksi. Haluan sinne mahdollisimman pian uudestaan =)

Matkalla rantaan bongattiin vielä kuuden metrin vedestä kuhia, josta Juha sai pari mittakalaa. Näköjään kuhakin oli iltaa kohden tullut matalampaan. Saatiin kuin saatiinkin vaikeasta alusta huolimatta ruokakalat kylmälaukkuun ;)