Heinäkuun viimeisiä päiviä viedään ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pian alkaa avovesikauden paras kuukausi. Viime vuonna elokuu oli täynnä tapahtumia ja kalaa löytyi hyvin. Nyt viikonloppuna Kallavesi antoi jo pieniä maistiaisia tulevasta.

Arkena tulee aina vilkuiltua sääennusteita, sillä viikonloput yleensä kuluvat kalastaen. Viikolla sääennuste oli ihan hirveän märkä ja viikonlopun sademäärän piti olla useita senttejä. Kyllähän sitä voi tietysti kalastaa sadevaatteissakin, mutta mukavampaa se kuitenkin on kuivalla kelillä. Viikonloppua kohden ennuste onneksi muuttui koko ajan kuivemmaksi ja lämpötilatkin huitelivat todella kesäisissä lukemissa.

Perjantai koitti ja sateista ei ollut tietoakaan. Päätimme lähteä Etelä-Kallavedelle ahvenjahtiin ja laskimme veneen Kumpusaaresta. Kylmälaukku oli mukana, mutta koska kuhakiintiö oli hyvien viime reissujen vuoksi täynnä, mukaan kelpuutettaisiin vain ahvenet.

Saaristokatua pitkin Kumpusaareen

Ilta kului kalaa etsien ja käytiin kokeilemassa muutamia tuttuja paikkoja. Alkuun kalaa ei oikein meinannut löytyä, mutta sellaista se monesti Kallavedellä on. Loppuillasta satuimme kuitenkin löytämään alueen, joka oli ihan täynnä kalaa. En ole koskaan nähnyt Kallavedellä niin kalaisia luotainnäkymiä. Monesti olen kironnut Kallaveden tyhjäksi kaivoksi, mutta perjantaina oli peruttava puheitaan. Kyllä siellä kalaa on ja paljon, täytyy vaan osua juuri hot spotin päälle.

Kallavesi tarjoilee parastaan osa I

Kallavesi tarjoilee parastaan osa II

Olen pitänyt mukaan otettavien savuahventen rajana sellaista 32 senttiä eli siitä isommat ottaisin mukaan ja fileoisin savustimeen. Pienemmistä ei tule niin hyviä fileitä ja ne kuivuvat liikaa. Totta puhuen sehän on ihan toiveajattelua, että joskus löytäisin savustimen täydeltä puolen kilon ahvenia, naurattaa itseänikin se ajatus. Perjantaina ei siis tosiaankaan tullut yhtään mukaan otettavaa appuraa :)

Melkein syömäkokoa

Kuha puri perjantaina yllättävän hyvin ja “ongelma” Kallavedellä onkin se, että jos haluat ahvenia, saat kuhia. Suurin kuha, jonka sain, oli tasan 50cm ja lisäksi kymmenkunta pienempää. Ahvenet taas eivät täyttäneet kokokriteerejä, joten kylmälaukku palasi kotiin yhtä tyhjänä, kun oli kalalle lähtenytkin :)

Illan isoin 50cm

Auringonlaskun aikaan pohjassa olevat kuhat nousivat lähemmäs pintaa saalistamaan ja kaikuluotaimesta näki, kun kuhat söivät jotain silppua välivedestä. Ilmankos uistelu on iltaisin tehokasta, kun kuhat tulevat pohjasta tyrkylle :)

Kuhat iltapalalla välivedessä

Puijon torni pilkottaa

Lauantain kalapaikka oli vielä hakusessa ja mietimme minne suunnata. Emme halunneet lähteä kovin kauaksi, joten hurautimme Juurusveden rantaan. Mehän käytiin Juuruksella muutama viikko sitten ja yksi iso kuha jäi minua sinne odottamaan. Jälleennäkemisen toivossa siis päätimme lähteä sitä kuhaa etsimään.

Taustalla näkyy Jännevirran silta

Juurusvesi on isojen kuhien vesistö ja jos kalapaikat ovat tiedossa ja Ahti suotuisalla päällä, hyvällä tuurilla veneeseen voi nousta monen kilon kuhia. Ja kalojen paino voi olla lähempänä kymmentä, kuin viittä kiloa, joten ne kuparikyljet ovat oikeasti isoja kaloja. Minulla ei onneksi ole pelkoa niistä möröistä, sillä ensinnäkään kalapaikat eivät ole tiedossa ja Ahtikin monesti vain mököttää.

Laskimme veneen Jännevirran sillan vierestä. Silta erottaa Juurusveden Kotkatvedestä ja mielenkiinnosta suuntasimme ensin Kotkatvedelle. Emme ole koskaan siellä käyneet ja tuskimpa toista kertaa menemmekään, minun saaliina oli nimittäin vain yksi miniahven =)

Jännevirran vanhan sillan viereen rakentuu valtava uusi silta

Iltapäivällä oli aika kova tuuli ja vieressä olevan Rissalan lentokentän säänmittauspiste näytti puuskatuulen nopeudeksi 9 metriä sekunnissa. Ilmankos Puattinen hieman keikkui puolelta toiselle. Siirryimme takaisin Juurusveden puolelle, mutta koska tuulen takia kalastus oli hankalaa, päätimme käydä Juurusveden vieressä olevalla Iso-Jälällä. Olemme käyneet talvisin Jälällä pilkillä, mutta avovesiaikaan jigailemassa vain muutaman kerran. Tuuli ei ollut Jälällä niin paha, joten siellä oli suojaisampi kalastaa.

Jälässä on tosi kirkas vesi, joten se ei ehkä ole jigikalastajan unelmapaikka. Joka paikka piirsikin tyhjää, mutta tiesimme, että eräällä matalikolla on paljon ahvenvitaa. Missäpäs muualla köllikkäahvenet olisivat kirkkaassa vedessä suojassa, kuin kasvien seassa.

Ahvenvita erottui selvästi luotaimen näytöltä, penkassa näkyy pikkukalaa

Ankkuroiduimme matalikon viereen ja yritimme heitellä jigiä kasvien sekaan. Joka heitolla tuli salaattia, joten täytyi hieman muuttaa heittolinjaa. Juha napsi itse tekemällään 0,5g jigipäällä joitain ahvenia ja lopulta minäkin sain yhden 32cm raitapaidan. Ahvenet olivat tosi hienon värisiä, kun olivat kirkkaassa vedessä kasvaneita. Jokainen raitapaita pääsi takaisin, jotta voimme talvella treffata uudestaan.

Järvi, jossa kasvaa täydellisiä ahvenia

Tuuli tyyntyi ja pääsimme vihdoin Juuruksen ahvenia etsimään. Suuntasin heti samalle paikalle, jossa se yksi mörkö karkasi minulta edellisellä reissulla. Rannan Henri lähetti minulle viikolla täsmäaseita isoille kuhille ja eihän noita jigejä meinaa hennoa edes käyttää. Muutama raidallinen Ismojiggen ja lisäksi Souralan Teron tekemiä vertsujigejä. On kyllä niin nättejä jigejä ja mitkä värit ❤️

Ismojiggen

Tero Souralan vertsujigit

Ensiuitto pinkillä Souralalla nappasi heti kuhan, mutta se iso mörkö ei ollut kotona. Kalaa oli alueella ihan mahdottomasti, mutta suurin osa alamittaa.

Kuhilla on näköjään sama lempiväri kuin minullakin =)

Kuhia olisi, mutta keskikoko liian pientä :(

Alueella pyöri myös ahvenparvi, jonka tavoitimme aina välillä. Keskikoko ahvenilla oli ihan mukavaa, noin 30cm, mutta Muurikkaan ne olivat vielä liian pieniä. Päivän ykkösjigi oli Savage Gearin 8cm Bleak Paddle Tail, se maistui sekä kuhille että ahvenille.

Tämmöinen kaaos veneen alla on ihan parasta!

Juuruksen tumma ahven

Kahden eri järven ahvenet, saantipaikkojen välimatka vain pari kilometriä

Lokitkin olivat samoilla apajilla, pikkukalaa pomppi pinnassa

Laskuri näytti päivän päätteeksi 30, siitä ahvenia ja kuhia suunnilleen puolet ja puolet. Hieno päivä ja toisaalta myös vähän haikea, sillä se taisi olla minun ja Puattisen viimeinen yhteinen kalareissu. Tulkaa nyt joku ostamaan hyvä ja luotettava kalavene tuosta meidän pihasta, ettei sen tarvitse ihan toimettomana olla ;)

https://m.nettivene.com/moottorivene/finnmaster/692436

Kylläpä nyt onni potkii, ehkä elämäni paras kalastusviikonloppu, jos mietitään kaloja kappalemäärissä. Ja olihan se mahtava viikonloppu muutenkin, säät kerrankin suosivat, tuuli oli lähes nollassa ja kala söi hurjana. Toivottavasti en herää kohta, uskomattomaltahan tämä tuntuu =)

Oltiin eilen Leppävirralla kalassa ja kyllä se kesä on nyt täällä. Viikko sitten kalastin pilkkihaalari päällä ja tänä viikonloppuna t-paidassa! Veden lämpötila oli aamusta 14 astetta ja iltapäivällä jo 18C. Oltiin eilen aamukuudelta järvellä ja kalaa näkyi luotaimessa heti aamusta. Mentiin suoraan tutulle ahvenpaikalle, mutta eipä siellä ollutkaan kuin muutama ahven. Sepä ei meitä haitannut, sillä ahvenparven tilalla oli kuhaparvi. Isoja paksuja jytkyviivoja nousi jigille, kyllä vähän sydän tykytti :)

Aamukuudelta aurinko paistoi jo korkealta

Kuhaparvi <3

Kuhat olivat aika ronkelilla tuulella ja kelpuuttivat ainoastaan Savage Gearin salakkajigin. Sain aamulla kuhaparvesta pari kuhaa, joista toinen oli 50cm ja toinen hieman pienempi. Otin molemmat ruokakaloiksi.

Niin mukavaa!

50cm kuha Savagen jigi suussa

Kuhaparvi lähti tiehensä ja me jatkettiin kalojen etsimistä muualta. Ahvenethan minulla olivat vähän haaveissa, mutta päivä oli siitä kummallinen, että ahvenparvia ei näkynyt missään. Muutama yksittäinen ahven aina siellä täällä, mutta kokoluokka ei lähellekään otettavaa.

Päivällä oli sairaan kuuma. Vasta valitin kylmyyttä ja nyt sitten piti valittaa kuumuudesta. Välillä meinattiin läkähtyä, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja järven pinta oli peilityyni. Kalat pitivät taukoa syömisestä useamman tunnin ja minä ajelin kilometrikaupalla niitä etsien.

Kelepoo!

Iltapäivällä lähdettiin jo takaisin päin kohti satamaa, mutta sitten matkan varrella yhdessä paikassa näkyikin hyvin kalaa. Taas löytyi kuhaparvia, huom. monikossa :) Sitten sitä kalaa rupesi nousemaan.

Tässä näkyy hyvin, kun isommat pedot ovat silppuparven alla kytiksellä :)

Joukossa oli myös alamittoja

Uitin Savage Gearin salakkajigiä, jolla on “oikea pyrstö” eli malli oli Real Tail. Käytin noita Savagen jigejä jo viime kesänä, koska ne toimivat tosi hyvin ja tänä kesänä otin käyttöön myös tuon Real Tailin, se laitetaan jigipäähän kyljelleen. Ja kuhat tykkäsivät kylkiasennosta ihan hulluina! Päivän saldona 14 kuhaa, joista 12 laskin takaisin. Myös Juha sai omat kuhansa samalla salakkajigillä, vaikka kokeili päivän aikana suuren määrän erilaisia jigejä.

“Kylkiasento” toimii =)

Kuhat tulivat eilen 7-8 metristä ja sain kaikki kalani vertikaalijigaamalla. Salakkajigin oikean näköinen pyrstö houkutteli usein kuhat tärppäämään jo heti pudotuksesta, kyllä se taitaa olla aika uskottava kalajigi, mikäli päivän paria kymmentä kuhaa on uskominen :)

Näiden nosteluun ei kyllästy :)

Eilen vertsusin suurimman osan päivästä, mutta heittelin myös välillä. Ehkä pitää vielä panostaa enemmän tuohon heittelyyn, kun kalojen saaminen on paljon vaikeampaa heitellen. Yksi syy vertikaalijgaamiseen on se, että kun ajan ja näen luotaimesta kalat, pääsen niiden nenän eteen hetkessä, kun vaan tiputan jigin alas. Vene on myös vähän ahdas ja jos heittelen, minun pitää siirtyä pulpetin takaa veneen etuosaan. Ehkä voisi hieman siirtää veneen pulpettia eteenpäin…

Eilen lähdettiin alkuillasta kotiin, vaikka kala olisi vielä syönyt. Oli kyllä huippupäivä, kun tapahtumia piisasi koko ajan (lukuunottamatta kolmen tunnin taukoa päivällä). Siimaa kiristelivät sekä kuhat, hauet että ahvenet.

Kesä jatkui vielä tänään ja suuntasimme aamulla Juurusvedelle. Aamulla satoi vettä, joten lähtö hieman venähti, mutta puoli kahdeksalta saatiin vene vesille.

Laskettiin vene Jännevirran sillan luota

Jännevirran silta

Emme ehtineet rannasta kuin muutaman sadan metrin päähän, kun hieroin unihiekkaisia silmiäni, että ompas hauskan näköisiä pieniä veneitä tuolla kauempana. En hahmottanut ollenkaan, että kuinka ihminen mahtui sen oudon ruskean veneen kyytiin ja käskin Juhaa kääntämään selkänsä ja sanomaan mielipiteen pikkuveneistä. Juha kääntyi katsomaan ja kertoi minulle, että ne ovat hirviä ? Otin kännykän kameran ja aloin zoomaamaan niihin ja nehän tosiaan olivat hirviä, eivät veneitä :) Olipas kyllä jännä tilanne ja onneksi Puattinen ei kulje yli neljää kymppiä, ei kukaan olisi uskonut, jos olisin ajanut veneellä hirvikolarin.

Kaksi venettä, eikun hirveä =)

Tuonne metsään ne hävisivät

Ei olla käyty Juurusvedellä kuin pari kertaa aiemmin ja saaliina on ollut alamittakuhia. Tänään lähdimme sinne ahvenjahtiin, mutta kuhahommiksihan se taas meni.

Ahvenparvien löytäminen on tosi vaikeaa ja löydän parvet oikeastaan aina tuurilla. Tänään ei ollut tuuria mukana ja vain yksi ahvenparvi sattui kohdalle, joka sekin hävisi liian nopeasti alta. Ajoin veneellä yhden patin reunoja ja yhtäkkiä näytössä näkyi silppukalaparvi, jonka sekaan downscan piirsi tosi paljon möykkyjä. Pysäytin veneen välittömästi ja laskin jigin parveen. Ahvenet alkoivat tärppimään hulluna ja muutaman kalan siitä sain nostettua. Vene liikkui tuulen mukana ja kohta mentiin parvesta ohi. Sen jälkeen ne kalat hävisivät. Kyllä harmitti, kun siinä olisi ollut myös isompia ahvenia tarjolla.

Ahvenet ahnaina

Savage suussa =)

Siinä tilanteessa mieleen tuli taas ajatus keulasähkömoottorista, ehkä siitäkin parvesta olisin saanut useamman kalan nostettua, jos vene olisi pysynyt parven päällä. Myös toinen tilanne tänään sai harkitsemaan keulista, kun löysin hyviä kaloja ja päätettiin laittaa ankkuri tuulen yläpuolelle. Ehkä se ankkuri tipahti kalojen päälle, kun kaikki kalat hävisivät paikalta ankkurin laskemisen jälkeen. Höh.

Välillä lentokoneet lentävät korvan juuresta

Juurusvesi on pohjan muodoiltaan ihan erilainen kuin Kallavesi. Kallavedellä kierrän yleensä selkäpatteja tai saarten penkkoja, mutta Juuruksella patteja ei oikeastaan ole. Kalat pitää etsiä rinteistä ja niitä rinteitä siellä kyllä riittää.. onneksi myös saarten penkat toimivat. En ollut tutkinut Juuruksen karttaa ollenkaan etukäteen ja aamulla kun lähdin rannasta, tein päätökset kalapaikoista sitä mukaa, kun plotteri piirsi karttaa.

Juuruksella on aika samea vesi ja kalat ovat aina hieman matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Tänään kiertelimme 5-8 metrin paikkoja ja vaikka kalaa löytyi jonkun verran, sai päivän aikana tuijottaa tuntikausia myös tyhjää luotainta. Yhdessä vaiheessa löysin taas ihan tuurilla kuhaparven. Kyllä on kuha ollut aktiivisena tänä viikonloppuna!

Kuhaparvesta nousi yksi kuha jigille ja tärppäsi, tärppi näkyy keskellä kuvaa

Tämän pikkukuhan tärppi näkyy luotaimen näytöllä

Tänään tärppejä tuli paljon enemmän, mitä kaloja ylös asti. Viikonloppu meni tosi hyvin, mutta vähän jäi harmittamaan yksi hyvänkokoinen kuha, joka tärppäsi pariinkin otteeseen Juuruksella, mutta ei pysynyt kiinni. Vapa vaan muljusi kädessä, kun ote lipesi kalan tärpistä. Noh, tiedän missä se asuu ja tänä kesänä aion vielä käydä koputtelemassa sen ovea..

Juuruksessa alamittaa riittää!

Kuinkas muualla Suomessa kala söi? Oletteko huomanneet kalojen aktivoituneen?

Jotain pientä on taas löytynyt, kun on hiki päässä etsinyt. Käytiin sunnuntaina Juurusvedellä ja se oli talven ensimmäinen reissu sinne. Jäi myös viimeiseksi, sillä jää oli sen verran huono verrattuna muihin lähivesiin.

Juurusveden jää oli loskaista ja pehmeähköä, joten kokemattomat kelkkailijat (=me) ajavat nopeasti vääriin paikkoihin. Ei olla koskaan käyty siellä kelkalla, joten meillä ei ole mitään käsitystä Juurusveden jäätilanteesta keväisin.

Oltiin aamulla pelipaikoilla jo paljon ennen kukon laulua. Kukko taisi vasta vähän raotella silmiään ja ojennella jäseniään, kun meillä oli jo siimat vedessä. Ei napannut aikainen lintu matoa ja aamupäivä meni tyhjää pyytäessä.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Ennen puolta päivää katsottiin kartasta hyvännäköinen alue ja päätettiin lähteä kokeilemaan sitä. Se meinasi olla iso virhe, sillä jossain vaiheessa en uskaltanut enää jatkaa ajamista, sillä jäässä oli paljon mustia länttejä. Juha meni kokeilemaan niitä kairalla ja kun kaira meni sekunnissa jäästä läpi, Lynkkis teki aika jyrkän uukkarin ja kaasutettiin äkkiä takaisin paremmille jäille.

Hui kamala, meinasi päättyä huonosti se keikka. Ehkä ei kevätjäillä uskalla mennä enää ollenkaan vieraisiin paikkoihin, kun ne voivat olla tosi petollisia. Noh, selvittiin episodista säikähdyksellä ja jatkoimme pilkkimistä.

Olin ajatellut kalan syövän tosi hyvin, kun kelikin oli sen verran erikoinen. Syönnistä ei kuitenkaan ollut merkkiäkään ja joka paikka piirsi tyhjää. Kalan etsiminen oli vaikeaa, kun alueet olivat ihan uusia.

Aamulla satoi, joten otin käyttöön Rantamäen Manun lähettämän sadehupun porakoneelle. Vitsit kun on kätevä, kiitos Manu!

Juurusvedessä ahven ja kuha viihtyvät kuulemma matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Itse pilkimme Kallavedessä yleensä 7-8 metrissä, kun Juuruksella ahventa pilkitään 5-6 metristä. Vesi on siellä humuspitoista, joten varmaan siksi kuhaakin nousee talvella pilkillä paremmin, kun ne eivät mene älyttömän syviin monttuihin. Syvääkin vettä Juuruksessa kyllä riittää, siellä on useita yli viidenkymmenen metrin monttuja.

Juurusvesi sijaitsee lentokentän vieressä

Iltapäivällä näytti siltä, että Juurukselta lähdetään tyhjin käsin kotiin. Olin kairannut päivän aikana 50 avantoa ja tosissaan etsinyt kalaa. Monet sanovat nyt, että keväällä isot tasurit eivät enää toimi, vaan kokoa pitää pienentää. Itse uittelin keskikokoisia tasureita koko päivän, sillä ihan pieniä minulta ei montaa löydy.

Keli vaihteli päivän mittaan

Oli ihan sama mitä avannossa heilutti, kun kalaa ei vaan ilmestynyt luotaimen näyttöön. Kello alkoi lähestyä kolmea ja sanoin Juhalle, että kokeilen vielä yhden avannon ja että hänkin voi alkaa valmistautumaan lähtöön.

En edes kehdannut enää kairata reikää, vaan menin Juhan vanhalle avannolle. Valitsin tasuriksi yhden pienimmistä tasureista, mitä minulta löytyy. Se oli Kalarosvon kuore jigipyrstöllä. Laskin tasurin avantoon ja uittelin sitä rajusti. Ei mitään elämää!

Välillä katselin kännykkää ja vilkuilin samalla luotaimen näyttöä. Kummallisen tyhjää. Laitoin kännykän taskuun ja edelleen tasuri teki suurta ylös alas liikettä näytöllä. Sitten joku kala saikin ärsykkeen pohjassa ja lähti nousemaan kohti.

Oho katoppas, kala! Pitkästä aikaa eloa avannon alla. Pidin ongen tukevasti kädessä, sillä viiva tuli ahvenmaisen määrätietoisesti kohti. Vettä oli alla kuusi metriä ja uitin tasuria kolmosessa. Kala nousi kohdalle ja tärppäsi. No niin, nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan. Näitä lisää! Ahvenen mitat olivat 750g/37cm.

Kalat tykkäävät Kalarosvosta, se on tieteellisesti todistettu monta kertaa =)

Ei se syönti siitä sittenkään parantunut, sain lisäksi vain yhden 150g ahvenen. Juha on aina ihmettellyt, kun saatan käydä kokeilemassa hänen vanhoja avantojaan. Hänen mielestään se on täysin turhaa. Olen sanonut, että käyn tarkistamassa josko siltä olisi unohtunut sinne isoja kaloja. No enää Juha ei varmastikaan ihmettele minun tyyliä, vaan ennemminkin pelkää, että mitähän se Jaana sieltä tällä kertaa nostaa :)

Juurusvesi antoi vain yhden mukaan otettavan kalan. Törmäsimme jäällä Samiin ja Susannaan ja saimme kesäisiä kuhapaikkavinkkejä, kiitos niistä! Ensi kerralla Juurusvesi kutsuu siis vasta avoveden aikaan.

Kovin kauan ei enää kelkalla uskalla jäällä liikkua, mutta eilen käytiin vielä kokeilemassa Virmasvesi. Kylläpä oli eri meininki jään laadun kanssa siellä verrattuna Juurusveteen. Virmaalla porukka ajelee jäällä vielä autoilla!

Auringonnousu Virmasvedellä

Liikkuminen kelkalla oli tosi hankalaa, sillä jää oli ihan peilinä. Kelkka kiepsahti monta kertaa 180 astetta kesken ajon. Ohjattavuus vain hävisi ja alettiin pyörimään. Ei voitu ajaa kuin kahtakymppiä ja kyllähän se kelkka yhdessä vaiheessa jäi sutimaan paikalleenkin, mutta Juha riskinä miehenä veti sen lähimmän lumilaikun kohdalle :) Paljon on opittu uusia juttuja parin päivän aikana: älä aja mustiin läntteihin, älä aja peilijäällä…

Lynkkiksen pyörähdys jättää tällaiset jäljet

Virmasvedellä on jotain minua vastaan. Kala ei syö ikinä, kun menen sinne. Ja sitten kun en ole siellä, tyypit nostelee yli 50cm ahvenia. No ehkä joskus se ilon päivä koittaa minullekin. Virmaan saldo oli yksi 32cm ahven. Virmasvedellä pilkkikausi jatkuu varmaan Juhannukseen, sillä siellä oli teräsjäätä 40-50cm.

Teräsjäätä paljon, kaloja vähän

Lokkikaverukset kyttäsivät minun ahventa

Kelkan päällä oli mukava lekotella

Ranta oli loskainen

Suomen sää on vaihdellut tosi paljon viime päivien aikana. Jokaiseen päivään mahtuu kaikennäköisiä sään vaihteluita, aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Ja viiden minuutin päästä taitaakin tulla talvi. Tuulenpuuskat ovat olleet yli 20 metriä sekunnissa, sunnuntaina Juuruksella puuskat olivat 21 metriä sekunnissa. Tuuli varasti jopa Juhan kypärän ja meinasi viedä mennessään. Ja sunnuntaina taivaalle ilmestyi myös kokonainen sateenkaari, maaliskuussa!

Wau!

Tänään käytiin Sotkalla. Yleensä Sotka on myös yksi niistä paikoista, jotka ovat kitsaita kalojen kanssa, jos minä olen siellä. Aina saa lukea muiden huippureissuista ja katsella jättiahventen kuvia. Toisilla ei mahdu ahvenet avannosta suuren koon vuoksi. Voi sitä onnenpäivää, jos sattuisi joskus itse keskelle hurjimman ahvenen purun.

Kukko oli jo ehtinyt laulaa tänä aamuna, kun me vasta mentiin jäälle

Tänään sain viiden minuutin näytteen siitä, millaista se hurja syönti voisi olla. Ne olivat tämän talven mukavimmat viisi minuuttia, vaikka montaa kalaa en siinä ajassa ehtinyt saamaankaan, mutta tahti olisi ollut hyvä. Jos vaikka tunnin olisi sylkenyt sillä tyylillä kalaa avannosta, niin eiköhän se Sotka olisi tyhjä nyt.

Etsittiin koko aamu kalaa, mutta sain vain yhden hauen. Ahvenista ei merkkiäkään. Eilen säätiedotus näytti tälle päivälle hyvää poutaista keliä, mutta yön aikana säänjumala tuli toisiin aatoksiin. Pistetäänpäs sittenkin pieni lumisade Kuopioon.. ei kun laitetaan kerralla kunnon myräkkä!

Sieltä se pilvi tulee

Vähän esimakua tulevasta myräkästä

Porakoneen suojalle oli käyttöä

Tyhjä reikä x 7

Ihmettelin kelkalla ajaessa, että onko minun kypärän visiirissä joku tahra vai mikä kumma tuo valkoinen homma on näkökentän oikealla puolella. No ei se tahra ole, kun se liikkuu. En ole koskaan nähnyt sellaista valkoista seinämää, joka oikeasti vyöryi päälle.

Yhtäkkiä kaikki muuttui valkoiseksi. Ei nähnyt eteen, ei taakse. Yritin katsoa kelkan sivulle maahan, mutta ei nähnyt edes kelkan viereen. Pidin kännykän karttaa toisessa kädessä ja ajoin samalla. Joka kerta kun vilkaisin karttaa, olin ajanut enemmän ja enemmän väärään suuntaan.

Sama ilmiö, kuin pari vuotta sitten Sotkalla kesällä, kun sumu oli niin sakea ettei eteen nähnyt. Silloin aloin vain pyörimään ympyrää. Tänään tapahtui sama juttu. Suoraan ajaminen oli täysin mahdotonta. En varmaan ajanut kovempaa kuin ykköstä, koko ajan pelotti, että ajan jonkun päälle. Ihan kuin olisin ajanut silmät kiinni.

Todettiin, että ollaan me hulluja, kun tässä kelissä kalastetaan, mutta ainahan se toivonkipinä on takaraivossa hyvästä syönnistä. Kelin muutos voi laukaista ahventen ruokahalun.

Kyllä se aurinko vielä paistaa :)

Löydettiin vihdoin määränpäähän ja paikka oli sama, jossa käytiin viime Sotkan reissulla. Silloin joka avannolla oli välivedessä silppua ja parven alla näkyi isompia ahvenia. Tänään oli jännä juttu, että taas siellä oli silppuparvi. Ja parvi oli iso, sillä se näkyi lähes joka avannolla ja teimme yhteensä varmaan lähemmäs 40 avantoa.

Lähes joka avannolla tällainen matto pikkukalaa

Isot tasurit eivät siis oikein enää toimi, paitsi houkutteluun. Uitin Kalarosvon flash-tasuria kuva parven alla ja tein suuria uittoliikkeitä. Pian näyttöön ilmestyi hyviä ahvenia, jotka kävivät tökkimässä tasuria. Vaihdoin äkkiä pienen mikrotasurin ja se kelpasi syötäväksi asti.

Tämän päivän ottipeli

Ehdin nostamaan muutaman kivan ahvenen (suurin 470g) ja olin niin iloinen siitä tunteesta, että vihdoin omalla avannolla oli paljon nousevia kaloja ja ne vielä tärppäsivät ahneesti. Se on juuri se tunne, jonka takia jaksaa herätä aamukolmelta ja kalastaa kahdenkymmenen metrin puuskatuulesta huolimatta. Tänään neulanterävät lumirakeet piiskasivat naamaa ja sen kyllä huomaa tulipunaisesta naamasta, mutta punaisen naaman alaosassa on hymyilevät huulet.

Isoin 470g

Minun avannoilla näytti tältä, kun vaihtelin lennosta vieheitä

Syöntipiikki oli lyhyt ja ihana. Kun hyvä viiva lähestyi viehettä ja sen jälkeen tunsi mukavan painalluksen siiman päässä, se oli niin mahtava fiilis. Mitenkähän täpinöissäni olisin esimerkiksi kymmenen kilon saaliista, kun jo muutama kala saa minut leijailemaan =)

Myräkän aikana ahkion viereen tuiskutti 20cm lunta

Aurinko pilkottaa

Myrskyn jälkeen on poutasää

Iltapäivä antoi yksittäisiä kaloja silloin tällöin ja muutama jättiläisahven kävi viehettä kurkkimassa. Kyllä sinne jäi hyviä kaloja vielä uimaan, ihme paikka. Pakko päästä uudestaan.

Kalojen mahasta löytyi tosi pientä ravintokalaa, se näyttäisi vähän muikulta, en osaa täysin varmaksi sanoa. Sitä silppua oli avantojen alla useampi metri ja osalla ahvenista, joita saatiin, oli mahat pinkeinä sitä. Yhdelläkin noin 250g ahvenella oli 20 pikkukalaa mahassa. Tuo mahasta löytynyt kala ei ole kuin 4-5cm pitkä, ei ole ihmekään ettei iso tasuri kelvannut..

Muikku vai kuore? Ei saa vastata tulitikku :)

Näistä saa muutamat fileet -> herkkuruokaa luvassa

Kyllä minun kalastus on kunnon jojoilua, välillä vedetään nollapäiviä ja välillä on palkkapäivä. Silti ne tyhjät päivät kuuluvat tähän hommaan, eihän nämä palkkapäivät muuten tuntuisi miltään =)

Kallavesi sai olla meiltä rauhassa viikonloppuna, sillä vaihtelun vuoksi käytiin testaamassa pari muuta paikkaa. Toinen niistä oli Sotkanselkä ja toinen Juurusvesi. Ei pidetä ketään jännityksessä saaliiden suhteen, heikkoa nimittäin oli. Tosi heikkoa.

Lauantain säätiedotus näytti puolesta päivästä alkaen vesisadetta, joka kestäisi iltaan asti. Päätettiin siis lähteä aikaisin aamulla, vaikka aika huonosti aamukalastelut ovat tulosta tuottaneet. Oltiin Puutossalmella ennen kahdeksaa ja ajettiin suosiolla ensin lossin läpi Kallaveden puolelle, sillä arvaatteko mitä? Sotkalla oli kova etelätuuli! Mentiin siis kuitenkin aluksi kotivesille, eli Kallavedelle.

Aallonmurtajat vaimensivat tuulta hyvin ja Kallaveden puolella keli oli ihan toista maata. Ehkä tuulinen keli onkin kesäisin ihan normaalia ja tyyni sää harvinaista herkkua. Kun ei koskaan ole venettä omistanut, niin ei ole tullut kiinnittettyä huomiota järvien tuuliolosuhteisiin aiempina kesinä.

Jossain vaiheessa tuuli hieman heikkeni, joten mentiin takaisin Sotkan puolelle. Kuhaa ei löytynyt mistään. Kalakaveri sai pari ahventa, mutta minä en mitään. MP-reissu siis. Ei sieltä Sotkaltakaan näköjään aina voi kuhaa saada ;)

Sadealue saapui kahden aikaan ja lähdettiin silloin pois. Olipas muuten ärsyttävää, kun Kallaveden puolella oli hirveästi verkkoja, mutta vain yhdet oli oikein merkitty (liput). Kaikki muut oli merkitty tyhjillä kanistereilla. Tosi helppo oli nähdä valkoinen kanisteri auringon paisteessa, löytääkö joku tästä kuvasta kanisterin?

Ihan tuurilla näin tuon enkä ajanut yli, onneksi oli tosi hidas vauhti, kun etsin down vulla kaloja. Jos olisin ajanut “täysillä”, niin alle olisi jäänyt.

Sunnuntaina kalastusaikaa ei ollut hirveästi, joten oltiin taas heti aamusta laskemassa venettä. Mentiin Juurukselle Jälän kautta ja pitihän se käydä Jälällä vähän Kalarosvoja heiluttamassa ennen Juurukselle menoa. Yksi hauki erehtyi. Hiljaista oli eikä talviset spotit antaneet merkkejä.

Juurukselle mentiin ihan sokkona. Päätettiin kääntyä “Jälän risteyksestä” vasemmalle ja alkaa kartoittamaan niitä suuria kuhakantoja. Puitteet olivat kaikilta osin kohdillaan (sää tosi hyvä ja tuuli tyyni), mutta kuhaa ei löytynyt. Aamulla keli oli harmaa, mutta iltapäivää kohti kirkastui koko ajan.

Pieniä alamittaisia kuhia Juuruksella oli, mutta ne olivat nirsolla päällä. Tosi jännä juttu, että yhtään kalaa ei tullut heittämällä, mutta jos samalla jigillä vertsuili, sitten kelpasi.

Karkuutin yhden mörönkin, en haluaisi spekuloida, koska en nähnyt kalaa, mutta iso ennätys kuhahan se varmasti oli :) Sinne se jäi odottelemaan. Karkuutuksesta syytän ehkä itseäni (siis ehkä). Ostin itselleni yhden ylimääräisen avokelasetin, kun sain ihan hirmu halvalla Honkkarista. Patriotin Hexagraf avokelavapa (210cm)+Okuma Trio 40, näillä voisi ehkä vähän isompaakin kalaa väsytellä. Ja mahdollisuushan minulla siihen olikin.. Mutta tuo vapa taitaa olla liian pitkä ja joustava vertsuhommiin. Vaikka tein kunnon vastaiskun, niin vapa taipui älyttömästi ja kala irtosi parin metrin noston jälkeen. Olisikohan se pysynyt kiinni, jos olisin vertsuillut normipituisella, jäykällä vavallani..

Kotiin piti lähteä kesken kauniin kalastuspäivän ja hurautettiin vielä Jälän pilkkipaikkojen ohi. Taas siellä yksi hauki Kalarosvosta kiinnostui, mutta ahvenet taitavat kesäisin pyöriä muilla mailla.

Jälän taivaalla näkyi roskia, tarkemmin katsottuna ne olivatkin laskuvarjohyppääjiä.

Joko näitte säätiedotuksesta, että ensi viikolla hyvät kelit jatkuvat? Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa ;)