Viikonloppu oli taas aika tuulinen, joten sehän haittasi kalastelua melko paljon. Perjantaina sain kutsun uisteluveneeseen ja suuntana oli Suvas. Lauantaina siellä oli kisat, joten perjantaina oli treenipäivä ja pääsin taas tutustumaan uisteluun. Pikkuhiljaa se tuntuu koko ajan mielenkiintoisemmalta harrastukselta :)

Olen kuullut juttua Suvaksen mahtikaloista ja lohiakin sieltä on kuulemma lähiaikoina noussut. Kyllähän se jännitti lähteä sinne ja henkisesti jo varauduin lohen kanssa taisteluun. Tuuli oli pahin ikinä, mitä olen vesillä ollut. Ei olisi meidän Puattisella tullut mitään. Sen verran lensi aaltojen myötä vettä “konepellille”, että Puattinen olisi ollut litimärkä välittömästi. Onneksi uisteluvene oli sen verran iso, että uistelu sujui tuulesta huolimatta hyvin. Paukkuliivit kyllä viritettiin jokainen päälle, sillä riski laidan yli lentämiseen oli iso :)

Jos keli oli huono, niin kyllä oli kalantulokin. Muutama noin kiloinen hauki kävi päivän (!) aikana veneessä ja epäilin niitä Suvasjuoruja höpöhöpöjutuiksi. Jos olen uistelugurun kanssa Suvaksella ja kylmälaukussa ei päivän päätteeksi ole mitään, voiko se johtua muusta kuin tyhjästä järvestä.. Vai minun huonosta karmasta.

Iltapäivällä päällemme saapui kaatosade ja ukkonen, ja kun salama iski välittömän jyrähdyksen kera kaksi kertaa päämme päällä, päätimme lähteä rantaa kohti. Olimme salamalle aika potentiaalinen kohde kahdeksan veneessä töröttävän vavan vuoksi. Ukkonen oli onneksi kiltti ja antoi meidän ajaa rantaan. Kaloja ei tullut, mutta kokemusta taas siitäkin edestä. Ehkä kymmenen vuoden sisään hankin jotain uistelukampetta itsekin ;)

Lauantaina kisapäivänä Ahti oli antanut kalaa ihan reilulla kädellä. Kannatti jättää minut pois veneestä, sillä kalaa oli noussut 47kg.

Me ei itse uskallettu lähteä lauantaina veneellä minnekään. Tuuli oli yksi kesän pahimmista, joten hoideltiin pakollisia asioita ja käytiin maakuntamatkailun lomassa heittelemässä muutamilla rannoilla. Mitäänhän me ei saatu ja olen taas entistä iloisempi omasta veneestä. Kesä olisi varmaan ollut aika hiljaista aikaa kalasaaliiden suhteen, jos olisi pitänyt rannoilta heitellä.

MP Juankoskella

Sunnuntaina tuuli alkoi tyyntyä ja iltapäivällä tuulilukemat olivat kalastuksen kannalta erittäin mukavat. Pohjois-Kallavesi on jäänyt vähemmälle kalastelulle, joten laskettiin vene Julkulasta vesille ja lähdettiin tutkimaan paikkoja.

Viime aikoina kuhat ovat olleet yli 10 metrissä ja tottakai etsittiin niistä syvyyksistä kalaa. Joka paikassa oli kuitenkin tyhjää ja epätoivoisena kokeiltiin jopa 15 metristäkin. Ei mitään. Kalakaveri sitten ehdotti matalampaa ja vaikka olin varma, että kuhaa ei matalasta löydy, suostuin ehdotukseen. Hämmästys oli suuri, kun kalakaverin tasuria puraisi alamittainen kuha seitsemästä metristä. Outoa, oikeastaan koko kesänä ei olla noin matalasta kuhaa löydetty.

Vertikaalijigasin K.P Baitsin isolla vihertävällä v-pyrstöisellä kalajigillä. Tuttuun tapaan tiputin jigin pohjaan ja pomputin muutaman kerran ja nostin jigin hieman pohjan yläpuolelle. Näin kalan ponkaisevan pohjasta jigin perään ja olin varma hauesta. Sanoin kalakaverillekin, että ei tarvitse haavia, se on hauki. Kun kala tuli pintaan, se paljastuikin kuhaksi. Taas ne kuuluisat hauen elkeet, mutta hyvin ovat kuhat saaneet minua tänä kesänä huijattua matkimalla haukea. Äkkiä sittenkin haavi, sillä kala tuntui olevan huonosti kiinni. Kello oli viisi, kun mukava 44cm ruokakala pääsi haaviin.

Laskin jigin takaisin ja sama toistui. Uusi kala ampaisi pohjasta ja tärppi tuntui jo paremmalta. Jee, kohta on kuhakeittoainekset kylmälaukussa. Mutta tämähän ei sitten ollutkaan kuha, vaan pieni hauki. Hauki pääsi kasvamaan ja enää en saanut kaloja tärppäämään.

Kalakaverin pilkkiin tarttui töpöhäntäinen hauki

Kierreltiin illan mittaan vielä erään saaren ympäristössä ja kalaa ei näkynyt edelleenkään syvemmässä, kaikki kalanäytöt olivat alle kahdeksassa metrissä. Ilta alkoi hämärtymään ja maistoin kermaisen kuhakeiton jo suussani. Vitsit, jos saisin vielä toisen kuhan, niin keittotarpeet olisivat kasassa. Päätettiin käydä vielä pikaisesti testaamassa ensimmäisen mittakuhan antanut spotti. Kello oli puoli kahdeksan ja ihan pian pitäisi lähteä satamaan. Tein perinteiset “muuvsit” eli vertikaalijigi pohjaan, pomputus ja ylös. Sieltähän se tuttu viiva taas lähti perään, kohta haavissa napotti kuha 45cm. Sitten joutikin kotiin :) Monipuolinen kalastusviikonloppu takana ja tulihan sitä kalaakin, kun sitkeästi jaksoi yrittää.

Monen viikon odottelun jälkeen Kallavesi näytti parhaat puolensa. Sain kaksi uskomattoman hienoa kalaa. Kaveri vinkkasi, että kuha oli ollut syönnillään perjantaina ja useampi mittakala noussut veneeseen. Täytyihän niillä seuduilla käydä itsekin testaamassa lauantai-iltana. Kuha oli kuulemma ottanut sirppipyrstöiseen tummahkoon jigiin ja uittotyyli oli ollut värisevä.

Päästiin mestoille ja laitoin K.P Baits hybrid worm jigin muikkuvärissä uimaan. Minulla oli myös paksulla fluorocarbonilla kiinnitetty lisäkoukku jigissä kiinni. Ehdin uittamaan ja värisyttämään jigiä vain pari minuuttia, kun tunsin armottoman tärpin. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja se tuntui painavalta. Kala tuli yllättävän helposti veneen vierelle, vettä paikassa oli 7 metriä. Haavimies oli haavin kanssa valmiina, ongelmana oli vain kalan mahduttaminen siihen. Tajusin, että kala on kuha ja alkoi jännittämään entistä enemmän onnistuuko haavihteminen. Yksi huti ja toisella sisään, huh.

Kamalan kokoinen kala, en ollut koskaan nähnyt noin isoa kuhaa livenä. Nipistelin itseäni kädestä ja ajattelin herääväni ihan kohta. No en herännyt ja kuha mötkötti edelleen haavissa veneen lattialla. Sanoinkuvailematon tunne saada tuollainen kala. Ihanaa! Kädet tärisivät ja aloin irroittamaan jigiä kalan suusta. Huomasin, että lisäkoukku oli hävinnyt jonnekin. Taisi kuhan hampaat puraista fluoron poikki. Onneksi pysyi yhdelläkin koukulla, hyvin se oli kyllä kiinni. Punnitsin kalan ja vaaka näytti 3,7kg, oma kuhaennätys parani kahdella kilolla.

Tätä kalaa voi sanoa täysin tuurikalaksi. Vaikken itse kalapaikkaa löytänytkään, tuntui kalan saaminen silti tosi hyvältä. Vähän ajan päästä sain 48 senttisen kuhan, joka tuntui aika pieneltä aiempaan mörköön verrattuna. Lisäksi veneessä kävi 43 senttinen, joka pääsi takaisin, kun sehän se vasta näyttikin alamittaiselta.

Puolen yön maissa tuli taas tajuton tärppi. Tämä kala ei tullutkaan yhtä helposti ylös, vaan jouduin antamaan sille siimaa ja se teki monet spurtit pohjaa kohti. Kala vaikutti vielä isommalle, kuin aiempi. Vihdoin sain kalan pintaan ja aika samaa kokoluokkaa se sittenkin oli edellisen jätin kanssa, vaikka elkeet olivat kuin isommalla kalalla. Kylmälaukussa oli jo mukavasti kuhaa, joten tein päätöksen, että päästän tämän toisen isomuksen takaisin punnituksen jälkeen.

Kyllähän moni varmaan miettii ja ihmettelee, että miksi hyvät ruokakalat päästetään pois, mutta siellähän ne sitten järvessä odottavat, jos tulee toisiin aatoksiin ;) Miksi ottaa kalaa, jos se ei mahdu jääkaappiin tai pakkaseen, mieluummin sitten siinä tilanteessa päästää sen takaisin. Tällä vapautetulla kuhalla oli painoa 3,9kg, joten se paransi taas minun ennätystä. En olisi tällaista viikonloppua uskonut kokevani. Lupasin kiittää blogissa henkilöä, jolta sain vinkin kalapaikasta, joten kiitos Mauri :)

Kotona yöllä oli edessä vielä kalojen fileointi ja kyllä vajaa nelikiloinen kuha alkaa olla liian iso ruokakalaksi, fileoiminen on hankalaa paksujen ruotojen vuoksi. 3,7kg kuhalla oli pituutta 73cm ja alemmassa kuvassa vieressä on 48 senttinen kuha, kokoero aika huima :)

Jos joku haluaa nähdä videon, kun vapautan ison kuhan, niin sen voi katsoa Youtubesta tästä linkistä. Eilen minulle muuten toivotettiin kalaonnea ja tässä on lopputulos, ehkä se onnen toivottaminen ei sittenkään ole niin huono juttu ;)

Olipas rankka päivä. Yöunet jäivät viime yönä vähiin, joten jäälle taaperrettiin puoliunessa. Kello taisi olla jo yli puoli seitsemän, pikkuisen oltiin aikataulustakin jäljessä.