Yhteistyössä OPM International Oy:n kanssa

Olen käyttänyt kaikuluotainta talvikalastuksessa jo ties miten monta vuotta ja kyllä luotain on minulle ihan yhtä tärkeä varuste, kuin onkikin. Ilman sitä ei siis kalaan lähdetä :)

Kaikuluotaimet ovat selvästi yleistyneet talvikalastajien keskuudessa muutaman viime vuoden aikana. On huomattu, että pilkkimisestä saa enemmän irti, kun luotain on apuna kalastuksessa. Jo ensinnäkin tieto tarkasta syvyydestä auttaa hahmottamaan ja etsimään mahdollisia kalapaikkoja. Ja jos kalaa ei näy jään alla, paikan vaihtaminen on paljon helpompaa, eikä aikaa kulu tyhjän pilkkimiseen.

Kaikuluotain ei takaa kaloja, mutta helpottaa kyllä niiden saamista. Luotain tuo jännitystä ja mukavia lisämausteita kalastukseen. Voisi sanoa, että jokainen kalareissu on osa suurta tutkimusmatkaa kohti kalojen maailmaa. Ilman luotainta suurin osa veden alla tapahtuvista asioista jää havaitsematta. Kaikuluotain on kuin matkatelevisio, joka näyttää kalojen tositeeveetä livenä =)

Pilkkiluotain auttaa hahmottamaan kalojen sen hetkisiä mieltymyksiä saaliskalojen suhteen. Luotaimen avulla esimerkiksi vieheen värin, koon tai uinnin valitseminen on helpompaa. Jos joku tietynlainen ominaisuus vieheessä saa aikaan elämää aiemmin tyhjässä luotaimen näytössä, kannattaa vieherasiasta kokeilla muitakin vastaavanlaisia vieheitä.

Itse käytän talvikalastuksessa enimmäkseen tasapainopilkkejä ja avannolla voi olla tilanne, että näyttö piirtää tyhjää. En koskaan luovuta tyhjän näkymän perusteella, vaan kokeilen pari kikkaa ennen seuraavalle avannolle siirtymistä. Joskus kalat voivat olla liikkumattomina aivan pohjassa, eivätkä ne näy silloin edes luotaimessa.

Muutaman erilaisen tasurin uitto ja pohjassa pomputtelu voivat aktivoida passiiviset kalat. Tasurin hyvin hidas laskeminen kohti pohjaa saattaa yllättää kalastajan täysin. Kala voi ponkaista viehettä vastaan jo monen metrin päästä. Silloin luotain on avainasemassa, jotta kalastaja osaa pysäyttää vieheen ja antaa kalan tärpätä.

Luotaimen avulla näkee myös, jos pohja “elää”. Vaikka näytössä ei uisikaan kaloja, niin aivan pohjan tuntumassa liikkuvat kalat aiheuttavat pohjaan väreilyä. Ja koska passiivinen kala ei liiku, väreilevä pohja kertoo aktiivisista kaloista. Erilaisten vieheiden kokeileminen saattaa lopulta tuottaa napakympin, kun kalan ruokahalun herättävä viehe löytyy.

Kaikuluotaimet kehittyvät vuosi vuodelta ja jään alta saadaan koko ajan tarkempaa kuvaa. Tämä minun testikäyttöön saamani pilkkiluotain on itse asiassa yhdistelmälaite, mutta talvikalastuksessa plotterilla ei ole niin suurta merkitystä. GPS:sta on kuitenkin se hyöty, että kalapaikat saa merkittyä talteen.

Laukun päällä on kantokahva

Sivuilta löytyy jopa heijastimet :)

Hyvät vetoketjut nopeuttavat luotaimen esiin saamista

Laukussa on useita taskuja

Kumipintainen pohja ei kastu sohjoisellakaan jäällä

Viiden tuuman näyttö pilkkiluotaimessa ei ole ainakaan minulle yhtään liian iso, ja jo viime talven pilkin sen kokoisella luotaimella. Mielestäni ergonomian kannalta iso näyttö on huippu, varsinkin jos kalareissut venähtävät päivän mittaisiksi. Kylmässä ilmassa niska kyyryssä pienen näytön tihrustaminen saattaa aiheuttaa niskavaivoja. Olen kokenut viiden tuuman näytön hyväksi, vaikkakin laite kuluttaa akkua enemmän, kuin pienemmän näytön omaava luotain. Akun kestoa voi kuitenkin pidentää näytön kirkkautta säätämällä.

Näytön suoja on hyvä olla, jos laukku kulkee ahkiossa kairan ym. vermeiden seassa

Koskaan ei voi olla liikaa säilytystilaa vieheille, tässäkin hukkatila on käytetty järkevästi ;)

Tämän kokoinen luotain on usein riittävä kesäkalastukseenkin ja koska kyseessä on yhdistelmälaite, kahta erillistä luotainta ei välttämättä tarvitse enää hankkia. Pilkkianturia ei voi kiinnittää veneeseen, mutta laitteeseen on luonnollisesti saatavana myös peräpeilianturi, joten HOOK 5 sopii ympärivuotiseen käyttöön.

HOOK 5 PÄÄOMINAISUUDET

• Lowrancen oma, kirkas ja tarkka 5-tuumainen värinäyttö
• CHIRP-luotain ja DownScan Imaging™ — nykyiset tehokkaat kaikuluotaintekniikat tuottavat parhaan mahdollisen näkymän veneen alta.
• Erittäin tarkka, sisäinen GPS-antenni
• Valinnaisia maailmanlaajuisia karttapäivityksiä ovat Navionics + ja Jeppesen C-MAP MAX-N.
• Voit käyttää omista luotainlokeistasi luotuja mukautettuja Insight Genesis™ -karttoja.
• DownScan Overlay™ -tekniikka näyttää DownScan-kuvia CHIRP-luotainkuvan päällä.
• ASP (Advanced Signal Processing) -toiminnon ansiosta asetuksia ei tarvitse säätää manuaalisesti, jotta näet kalat, rakenteet ja pohjan muodot selvästi.
• TrackBack™-toiminnolla voit tarkastella tallennettua luotainhistoriaa, kuten rakenteita ja saaliskalojen siirtymistä, ja merkitä sijainteja reittipisteiksi.
• Kätevä sivunvalintavalikko, josta voit käyttää kaikkia ominaisuuksia yhdellä peukalolla.
• Moni-ikkunaisesta näytöstä on helppo valita sopiva esimääritetty sivuasettelu, kuten kolmipaneelinen näkymä.

(Lähde: www.lowrance.com)

Avannolta toiselle siirtyminen käy käden käänteessä, kun laukku sujahtaa helposti kiinni luotaimen näytöstä huolimatta. Kyllä mahtuu :)

Näytön voi asettaa kahdelle eri korkeudelle, tässä korkeudessa laukun vetoketjuläppä mahtuu kiinni

Tätä voi jo melkein kutsua toimiston työpisteeksi :)

HOOK 5 laitteessa on paljon mielenkiintoisia ominaisuuksia. Tallennettu luotainhistoria on kiinnostava toiminto, jota on mukava päästä testaamaan. Myös ASP-toimintoa on tosi kiva päästä kokeilemaan, sillä olen aina käyttänyt pilkillä manuaaliasetuksia (herkkyys, syvyysalue). Jännittävää nähdä, kuinka luotainnäkymät eroavat toisistaan manuaaliasetuksilla ja ASP-toiminnolla.

Vuosien varrella olen kuullut ja lukenut ohjeistuksia, että luotainta ei saa missään nimessä laittaa päälle, mikäli anturi ei ole vedessä. Olen aina ollut hyvin tarkka asian suhteen, sillä en ole halunnut hajottaa omaa luotaintani. Juttelin kyseisestä asiasta Lehtisen Anssin kanssa (Anssi on OPM:lta ja tietää Lowrancen luotaimista kutakuinkin kaiken) ja halusin tietää, kuinka herkkiä laitteet ovat särkymään.

Talvisin pelko rikkoontumisesta on kuulemma ollut turha, sillä tämän tehoisten laitteiden kanssa ylikuumenemisvaaraa ei ole. Kesällä tilanne taas on toinen, eikä luotainta saisi pitää päällä paria minuuttia kauemmin, mikäli anturi ei ole vedessä. Kyseinen toiminta ei vahingoita itse laitetta, mutta anturin elementti saattaa vaurioitua ja se vaikuttaa heikentävästi kaikukuvaan.

Pilkillä täytyy muistaa, että pitkään ilmassa ollut anturi ei löydä pohjaa niin helposti, joten avannolta toiselle siirtyessä kannattaa laite laittaa valmiustilaan virtanäppäimestä. Uudella avannolla luotain herää henkiin yhdellä napin painalluksella.

Minulla oli vielä viime talvena käytössä peräpeilianturi, johon oli itse tehty alumiininen varsi. Iso varsi hankaloitti pilkkimistä ja yleensä jouduin kairaamaan anturille oman avannon. Minulle räätälöitiin OPM:llä HOOK 5 pilkkipakkaus, johon kuuluu 83/200kHz pilkkianturi CHIRP-taajuuksilla ja se helpottaa kalastusta tosi paljon. Nyt kalastus onnistuu samasta avannosta, jossa anturi on, sillä ohut johto ei häiritse kalan ylösnostamista.

Pilkkianturi PTI-WBL

Pilkkianturin asennusohje

Vedonpoistaja

Lueskelin keskustelupalstoilta Lowrancen pilkkianturista ja joka puolella törmäsi vähän erilaisiin mutu-tuntumiin ja “faktoihin”. Halusin tietää anturista enemmän ja ihan 100% faktatietoa, joten otin yhteyttä OPM Internationalin tuotepäällikköön Mika Silvastiin. Pyysin Mikaa kertomaan mm. pilkkinanturin CHIRP-tekniikasta, sillä se on asia, josta minulla ei ole vielä omaa käyttökokemusta.

Huomasin netissä aiemmin lueskellessani, että samaa pilkkianturia sanottiin sekä yksitaajuusanturiksi että kaksitaajuusanturiksi. Mikä siis on totuus? No Mika kertoi näin:

Nykyään kaikissa Lowrancen pilkkiantureissa on taajuudet 83/200kHz. Antureita on tarjolla kahta eri mallia: PTI-WSU ja PTI-WBL. Nämä anturit eroavat toisistaan vain liittimen verran (WSU: Uniplug/WBL: Blueplug), itse kaikuanturin elementti on sama.

CHIRP-tekniikasta Mika kertoi seuraavaa: Perinteinen 2D-tekniikka perustuu siihen, että anturi lähettää yhden pulssin ja tämä pulssi sisältää vain yhden taajuden, eli 1 pulssi=1 taajuus. Oli se sitten 83kHz tai 200kHz.

Kun puhutaan CHIRP-tekniikasta, niin anturin lähettämä yksi pulssi sisältääkin taajuusalueen. Pilkkianturi tukee keski CHIRP (80-130kHz) ja korkeaa CHIRP (130-210kHz) taajuusaluetta, joten esimerkiksi yksi pulssi keski CHIRP taajuusalueella sisältää taajuudet 80, 81, 82, 83, 84kHz jne. aina sinne 130kHz asti.

Kaikkia Lowrancen antureita voidaan käyttää myös CHIRP-taajuuksilla, vaikka itse anturin elementti olisikin valmistettu kiinteälle taajuudelle. Se johtuu siitä, että vaikka elementti toimiikin parhaiten kiinteällä taajuudella, elementti toimii myös kyseisen kiinteän taajuuden lähitaajuuksilla. Eli vaikka esim. PTI-WBL anturin elementti on tehty 83kHz ja 200kHz taajuuksille, se toimii myös keski – ja korkea CHIRP taajuusalueilla. Laite siis vain käskyttää anturin elementtiä eri tavalla.

Mika kertoi lyhyesti myös CHIRP-tekniikan hyödyistä. CHIRPin erottelukyky on parempi kuin kiinteän taajuuden eli CHIRPillä saadaan puhtaampaa ja häiriövapaampaa kaikukuvaa. CHIRP erottelee kalat paremmin, ja myös pohjassa ja rinteessä makaavat kalat saadaan paremmin esiin.

Pilkkianturin käytössä täytyy olla tarkkana, jotta anturista saa täyden hyödyn irti. On tärkeää, että anturi asetetaan avantoon jään reunan alapuolelle. Alla oleva kuva havainnollistaa anturin sijainnin merkitystä hyvin. Kuvasta näkee myös 83kHz ja 200kHz taajuuksien erot ihan konkreettisesti.

Kuva lainattu: Lowrance Finland Facebook-sivu

Silvastin Mika kertoi hyvän muistisäännön 83kHz ja 200kHz keilojen leveydestä: 83kHz taajuudella keilan halkaisija pohjassa on suunnilleen sama, kuin veden syvyys. Esimerkiksi kymmenen metrin syvyydessä halkaisija on noin kymmenen metriä ja viiden metrin syvyydessä halkaisija on noin viisi metriä. Korkeammalla eli 200kHz taajuudella halkaisija onkin vain enää noin puolet veden syvyydestä eli kymmenen metrin syvyydessä noin viisi metriä ja viiden metrin syvyydessä noin kaksi metriä.

Alla on toinen mielenkiintoinen kuva, jonka sisältö saattaa tulla monelle yllätyksenä. Kuvassa näkyy katvealueet, joita signaali ei piirrä luotaimen näytölle. Anturin lähettämä signaali lähtee aina takaisin päin, kun se saavuttaa lähimpänä olevan pohjan kohdan, näin ollen keilan reunoilla olevien kalojen signaalit eivät ehdi näytölle ennen matalimman kohdan paluusignaalia. Kuvan avulla voi hahmottaa myös sen, että jos alla on jyrkkä penkka, katvealue kasvaa entisestään.

Moni ei varmaan ole tullut edes ajatelleeksi mahdollisia katvealueita, kuten en ollut minäkään. Olen monesti ihmetellyt pilkillä ollessani, että miksi luotain on näyttänyt vieheen olevan pohjassa, mutta kun viehettä on laskenut vielä alaspän, se onkin laskeutunut vielä jopa metrin tai kaksi alaspäin. Syynä siihen voi olla esimerkiksi juurikin jyrkkä penkka, jolloin paluusignaali on lähtenyt matalimmasta kohdasta takaisin tai vaikka suuri kivi, jota luotain on erehtynyt luulemaan pohjaksi.

Kuva: Mika Silvasti

Pilkkipakkaukseen kuuluva kantolaukku on tosi kätevä. Aiempi luotaimeni oli “integroitu” pilkkireppuun, mutta koen tämän “pilkkipäkin” paljon helpommaksi. Kaikki johdot, anturi ja akku kulkevat samassa laukussa ja on sinne saatu mahtumaan vielä pari vieherasiaakin. Ajattelin ottaa pilkille mukaan vielä kevyen, taitettavan pilkkijakkaran, jotta saan nostettua luotaimen sopivalle korkeudelle.

Laukun takaosassa on oma luukku akulle

Takakautta johdot on helppo laittaa kiinni

HOOK 5 lähtövalmiina jäälle :)

OPM International Oy on urheilukalastukseen erikoistunut maahantuonti- ja tukkuliike. Se aloitti toimintansa vuonna 1986 Kellokoskella, joten toimintaa on ollut jo pyöreät kolmekymmentä vuotta. OPM:n edustustuksiin kuuluuvat mm. Lowrance -kaikuluotaimet ja GPS -laitteet, Navionics -kartat, Scotty -takilat, Tuf Line ja Gamma -siimat, Jesse -uistimet, Hansen -vieheet, Mustad, Partridge ja Kamasan -koukut, Ocean Concept -pelastus ja kelluntaliivit, P.Original saappaat, Heinola -jääporat, WASPcam action-kamerat, MotorGuide sähkömoottorit, Okuma -kelat ja vavat, Savage Gear -vavat ja vieheet, Ron Thompson -vavat sekä Imax -kelluntapuvut.

OPM:n oma tuotemerkki on viime vuosina voimakkaasti kasvanut Patriot, jonka tuotevalikoimasta löytyy paljon erilaisia kalastustarvikkeita ja -välineitä.

OPM:n edustamia tuotteita on saatavilla hyvin varustelluista kalastustarvikeliikkeistä ja tavarataloista ympäri Suomen. Jos postauksessa esitelty pilkkipakkaus kiinnostaa, niin OPM:n jälleenmyyjiltä on saatavana Lowrancen pilkkipakkauksia HOOK-3X, HOOK-4X ice ja HOOK-4 ice kaikuluotaimilla. Heiltä löytyy myös pilkkipakkaus (PPP-18) ilman luotainta, joka sisältää kantolaukun, akun ja pilkkianturin.

En malta odottaa, että pääsen testaamaan luotainta jäälle. Teen ensi vuoden puolella blogitekstin pilkkiluotaimen käytöstä ja siihen mennessä olisi tarkoitus saada tallennettua jännittäviä tilanteita luotaimen näytöltä. Onko teillä mielessä jotain kaikuluotaimiin liittyviä asioita, joita haluaisitte lukea blogista?

Linkit:

OPM International Oy www-sivu
OPM International Facebook
Lowrance Finland Facebook 

Kuva lainattu www.opm.fi

Viime viikon unelmien kalareissun jälkeen oli vähän hankala palata arkeen ja siirtyä omaan Puattiseen. Sehän oli aivan varma juttu, että kalojen määrä tulisi tippumaan radikaalisti. Käytiin torstai-iltana pikaisesti kokeilemassa eräs Pirttilahden lähettyvillä oleva paikka, jossa oli kuulemma lähiaikoina ollut isompaa kuhaa liikkeellä. Liekö ne oli kalastettu sieltä vai olivatko kalat vaihtaneet paikkaa, mutta kuhan kuhaa ei sieltä löytynyt. Täytyy käydä vielä joku kerta tsekkaammassa paikka uudestaan.

Vedet olivat lämmenneet sen verran, että ei ollut mitään havaintoa, missä syvyydessä kuha majaili. Kokeilimme useampia paikkoja ja lopulta kuhaa löytyi kuudesta metristä. Uittelin vertikaalityylillä pinkkiä jigiä ja niin vain toimi Kallavedelläkin se väri. Yhden alamitan lisäksi sain yhden mittakalan, jonka päätin fileoida vierailemassa olleelle äidilleni aamupalaksi.

Kuhahavainnot loppuivat niihin kahteen pinkkiin iskeneeseen, mutta löysimme lisäksi vähän ahvenia. Kävimme meidän perinteisellä ahvenpaikalla ja ihmehän se olisi ollut, jos ei raitapaitoja siitä olisi löytynyt. Ihan selvästi piirsi luotain alle kalaa ja uittelin taas tuttuun tapaan vertikaalilla jigiä. Pinkki on ollut kuhalle hyvä, mutta ahven ei ole siitä niin hanakasti tykännyt, joten minulla oli ahvenväritteinen jigi uitossa. Näin, kun pohjasta lähti viiva lähenemään ja nousi pari metriä. Välittömästi kova tärppi ja aloin kelaamaan ahventa veneeseen.

Mutta mikäs tämä on, ei ole ahventa nähnytkään! Tai varmaan tuolla pohjassa näki äsken ahvenia ja vei jigin jonkun ahvenen nenän edestä, mutta siis lahna? Vertikaalijigaamalla? No kerta se on ensimmäinenkin. Yllättävän kovan tärpin antoi tuommoinen läpyskä. Todennäköisesti aika usein on noitakin “ahvenia” tarkkailtu kaikuluotaimesta ja houkuteltu ottamaan vieheeseen sekä samalla kirottu, että mikä on, kun ei ahven syö =)

Raitapaita ei saanutkaan raitapaitaa

Oli siellä parven seassa ihan oikeitakin raitapaitoja, mutta ne muutamat, jotka veneessä kävivät, pääsivät takaisin.

Keli oli illalla jotain uskomatonta, taivas ei ole koko kesänä ollut sen värinen, kun on kalassa oltu. Räpsin varmaan sata kuvaa ja joka kerta kun katsoin taivaalle, maisema oli hienompi. On tämä Suomen kesä mahtava :)

Perjantaina lähdimme kokeilemaan Pohjois-Kallaveden puolta ja laskimme veneen Kallan silloilta Tikkalansaaresta. Päivä oli tosi kuuma ja veneeseen meinasi sulaa. Kiertelimme selkäpakkoja ja joka ikinen paikka oli aivan tyhjä. Emme löytäneet normipaikoilta ahventa tai kuhaa ollenkaan. Eräs ihan satavarma kuhapaikka toki antoi kalaa, mutta ne olivat pienimpiä kuhia, mitä olen koskaan nähnyt. Luotaimessa näkyi tosi paljon kalaa, mutta ei mitään isompaa. Eipä siinä jaksanut kauan niitä pieniä veneeseen nostella. Maistui muuten pinkki pienokaisillekin :)

Päätimme siirtyä Kelloselän puolelle, kyllä sieltä pitäisi kuhaa löytyä. Noh, eipä olleet kalat sielläkään oikeillla paikoillaan. Kierrettiin varmaan pari tuntia ja saaliina oli ainoastaan muutama tärppi. Kelloselällä on eräs hieman virtaava salmipaikka ja kalakaveri sai idean, että mennäään katsomaan josko kalat olisivat siellä. Salmessa luotain alkoikin heti piirtämään kalaa pohjaan ja kala myös alkoi tärppimään.

Taas oli pinkki vertikaalijigi uimassa, kun pohjasta lähti kala kohti. Nam, kunnon tärppi ja niin vain löytyi päivän ensimmäinen mittakalakin. Harmi vaan, että se jäi myös viimeiseksi. Salmesta emme enää mittakalaa saaneet, mutta alamittoja, haukia ja joitain ahvenia kävi veneessä. Syönti hiipui siinäkin ja suuntasimme kohti rantaa.

Lauantaina käväisimme Ritoniemen suunnilla ihan uusilla mestoilla. Sielläkin oli kuhan löytäminen ihan mahdotonta, kun kaikki potentiaalisimmat paikat olivat tyhjiä. Missä ne kalat ovat, kun selkäluodot ovat tyhjiä? Kokeilimme erään saaren edustaa ja jännä juttu, että siitä alkoi kalaa nousemaan. Tosi yllättävä paikka niihin meidän normipaikkoihin verrattuna ja täytyy kyllä tarkemmin tutkia jatkossa saartenkin penkkoja.

Saimme siitä alamittaisia, mutta myös pari mittakalaa. Ja milläpä muulla värillä, kuin pinkillä ;) Ahvenia emme saaneet kuin pari koko päivänä, kun taas edellisenä viikonloppuna niitä tuli hyvin. Niin ne tilanteet vaihtuvat. Kokeilimme lauantaina 3-10 metrin paikkoja, joten ahvenet olivat varmaan jossain tosi matalassa. Suurin osa lauantaista meni kalojen etsimiseen ja siltikin lopputulos oli heikko. Ruokakalat kuitenkin saatiin :)

Täytyi käydä shoppailemassa, jotta sain itsellekin täsmäaseen Kallavedelle ;)

Tähän loppuun hieman pähkäilyä blogistani yleisesti. Olen saanut lukijoilta pääsääntöisesti mukavia ja kannustavia kommentteja, mutta välillä saan myös kielteistä palautetta. Joitakin ihmisiä ärsyttää blogissa esiintyvä mainonta ja yhteistyöt. Itse teen mielelläni yhteistyötä eri tahojen ja ihmisten kanssa, ja kyllähän ne hyödyttävät vastavuoroisesti molempia.

Olen kirjoittanut blogia yli kaksi vuotta ja uhrannut tähän satoja, satoja tunteja aikaa ja myös rahaa. Kaikki eivät varmaan tule ajatelleeksi, että myös kotisivun pitäminen maksaa. Mutta koska rakastan kalastamista ja tykkään kirjoittaa, aion edelleen blogata ja vielä maksaakin siitä, että saan kirjoittaa teille ;) Aion myös jatkaa yhteistöiden tekemistä, mikäli sopivia kumppaneita löytyy.

Vinkkinä teille, joille blogi aiheuttaa pahan mielen: tätä ei ole pakko lukea. Silloin säästäisitte myös minut negatiivisilta kommenteilta. Ei se ole kovin kannustavaa, jos valmistelee ja kirjoittaa neljä tuntia blogitekstiä ja ensimmäinen kommentti kirjoituksen alla lyttää koko homman. Ja sitten kun kaikki huutelut tehdään vielä nimimerkin takaa. Jos oikeasti seisotte sanojenne takana, niin rohkeasti vaan oma nimi esiin ;)

Kyllä kalastus on ihanaa! Olen viime aikoina ihmetellyt blogissa, missä kalat luuraavat. Pähkäilyni huomattiin ja sain ongelmiini ammattiapua. Kuopiolainen kalastusopas Teemu Hiltunen pyysi minut mukaansa Kallavedelle ja halusi näyttää, että kyllä siellä järvessä kalaa on, ne vaan täytyy osata etsiä.

Teemu perusti keväällä Lohimaa Fishing Services kalastusmatkailuyrityksen ja tarjoaa opaspalveluita Kuopiossa ja lähialueilla. Teemu on moniosaaja kalastuksen saralla ja häneltä luonnistuu niin perhokalastus kuin vetouistelukin, mutta viime vuosina jigikalastus on noussut kalastusmuodoista ykköseksi. Asiakkaiden kanssa hän tekee yleensä jigausreissuja, sillä kokematonkin oppii heittojigaamaan hetkessä. Se on tehokasta ja helppoa, eikä sitä oikeastaan voi tehdä väärin. Jigailussa kalastajien omat pienet variaatiot esimerkiksi kelauksessa, saattavat olla yllättävänkin tehokkaita.

Kuvaa klikkaamalla pääset lohimaafishing.com verkkosivuille

Eilen oli pitkästä aikaa aivan mahtava ilma ja missäpä kesäisen päivän mieluummin viettäisi, kuin järvellä. Teemu tuli hakemaan minut iltapäivällä ja harvoin on meidän kadulla nähty niin hienoa venettä pyörimässä. Lähes uusi Bella 600R, kyllä kelpasi lähteä Kallaveden aalloille! Laskettiin vene Pirttilahdesta, jotta päästiin kokeilemaan minulle tuttuja paikkoja.

Nyt tuli noutaja =)

Veneessä oli kaikki pelit ja vehkeet viimeisen päälle, joten kalojen etsiminen oli helppoa. Isoon 12-tuumaiseen näyttöön sai kartan lisäksi luotaustietoja näkyviin. Viistokaikuluotain ja alaspäin luotaus täydensivät toisiaan ja pulpetin oikeassa reunassa olevasta chirp-luotaimesta pystyi vielä varmistamaan, oliko pohjan näkymä kuha, ahven vai kivi :) Eipä jääneet kalat piiloon noilla laitteilla.

Teemu työpöytänsä ääressä

Ankkurithan ovat aika painavia ja vanhanaikaisia kapistuksia, joten nykyään ankkurin virkaa monessakin veneessä toimittaa keulasähkömoottori. Teemun veneessä oli MotorGuiden keulamoottori, jota pystyi ohjaamaan sekä kaukosäätimestä että Lowrancen laitteiden näytöistä. On se kyllä kätevää.

Keulasähkömoottori helpottaa kalaparven päällä pysymistä huomattavasti

Ajettiin kalapaikkojen yli ja jos luotain piirsi kuhia tai isomman ahvenparven pohjaan, ei muuta kuin pari näpäytystä kosketusnäyttöön ja keulasähkömoottori osasi viedä meidät takaisin kalojen päälle. Keulamoottorissa on niin sanottu taivasankkuri, jolloin moottori pitää veneen juuri halutulla paikalla gps:n avulla. Viisas vekotin ja se osaa myös kääntää veneen keulan tuuleen päin, jotta vene pysyy vakaampana paikoillaan isommassakin aallokossa.

Kierreltiin eilen Pirttilahdessa minun kalapaikkoja ja huomasin, että paikat täytyy näköjään ajaa tarkemmin läpi. Monesti itse kalaa etsiessä ajan pari kertaa alueen yli ja jos kaloja ei näy, vaihdan paikkaa. Eilen ajettiin paikkojen yli laajemmin ja useammin ja eräskin paikka piirsi kalaa sellaiseen kohtaan, jossa en ollut koskaan edes käynyt. Täytyisi vaan malttaa ensin etsiä kunnon kalanäytöt, mutta kun kalastus on niin kivaa, että sen haluaa aloittaa aina heti :)

‘Like a boss’ -kalastustuoli :)

Kalat eivät olleet eilen millään hullulla purulla, mutta kyllä Teemu ammattilaisena niitä silti napsi sieltä täältä. Onneksi minunkin siiman päähän jotain eksyi, mutta valitettavasti kilon ahven ja kolmosen kuha jäivät vielä haaveeksi =D Eilisen jälkeen täytyy tehdä pari muutosta omiin jigausvarusteisiin. Ensinnäkin uusi kela lähti tilaukseen, kokeilin Teemun settiä ja olihan se ihan älyttömän tunnokas omaani verrattuna. Kela oli vielä hyvinkin kohtuuhintainen, joten Okuman Inspira on pian tulossa Okuman Trion tilalle :)

Tämä Okuman Trio pääsee varakelaksi, mutta Daiwan Aird vapa saa jatkaa hommiaan minun kanssa

Kuha jottain =)

Jännä juttu, että kalastettiin eilen Teemun kanssa samoja alueita ja välillä jopa samoilla jigeillä, mutta silti Teemulla tärppäili useammin. Hän epäili syyksi minun siimani päässä olevaa peruketta, joka todennäköisesti vaikutti heikentävästi jigin uintiin. Olen pitänyt peruketta siimassa ihan siitä syystä, että samalla vavalla tulee sekä jigailtua että uiteltua tasureita.

Teemu yritti vihjailla, että vaihdettaisiin minullekin 0.60mm fluorocarbonpätkä kuitusiiman jatkeeksi ja siihen viehelukko, johon kiinnittää jigit. Ilta oli jo pitkällä, kun vihdoin maltoin fluoroon vaihtaa. Nyt harmittaa, sillä ensimmäisellä heitolla perukkeen poiston jälkeen sain kuhan :) Kyllä Teemu tietää. Harmi, kun syönti oli siinä vaiheessa jo hiipumaan päin. Olisi vaan pitänyt viskata mäkeen se peruke jo aiemmin =D

Teemu sai illan aikana mukavan kokoisen hauen ja hyvin kesti fluoro hauen hampaissa, ei mitään ongelmaa.

Tämä pötkylä pääsi jatkamaan matkaansa

Käytiin myös Rönön suunnilla Teemun kalapaikoilla ja siellä oli yksi ihan älytön ahvenpaikka. Syvien alueiden keskelle nousi “pöytä”, joka oli ihan täynnä kalaa. Siinä vaiheessa harmitti vähän, kun tasurirasia oli autotallin lattialla, nyyh :)

Sekä pöydällä että pöydän reunoilla oli kalaa

Ahvenet saalistivat välivedessä uivaa pikkukalaa

Kalakukkokaupungissa kukkoahvenetkin ovat vähän isompia =)

Kello oli vaille yksitoista, kun lähdettiin kaupungin edustalta takaisin kohti Pirttilahtea. Mukavan pehmeästi kulki Bella sata heppaisella Mercurylla ja eihän tuo ollut matka eikä mikään Pirttilahteen hurauttaa. Ehkäpä käyn Puattisella joku päivä katsomassa vieläkö Ahdilla on pöytä katettuna ;)

Aijai <3

Kiitos Teemulle ihan huippupäivästä, tällä kertaa veit kalakilpailun voiton. Kunhan laitan nuo omat jigausvehkeet kuntoon, niin revanssi ois kiva ;)

Teemu tosiaan tarjoaa kalastusoppaan palveluita Kuopiossa ja lähialueilla, ja kalastusmuodoksi voi jigauksen lisäksi valita myös uistelun tai perhokalastuksen. Jos opasmatka kiinnostaa, niin ei muuta kuin Teemuun yhteys. Teemun kotisivuihin voi tutustua täällä http://lohimaafishing.com
Myös Teemu kirjoittaa kalastusblogia, sen löydät tästä linkistä.

Wuhuu, mittakala löytyi, olen niin iloinen :) Eilen oli koko päivän huippukeli ja lämpöä ja kirkkautta piisasi. Päätin lähteä illaksi kaverini kanssa kalaan, vaikka usein tuollaisilla keleillä saa pyytää tyhjää. Nyt jälkeenpäin kun ajattelen eilistä, minusta tuntuu, että Ahti sai auringonpistoksen, sillä se oli ihan eri mies kuin ennen. Voisi jopa sanoa, että höveli :)

Suunnitelmissa oli mennä suoraan “ahvenpaikalle”, jossa on viime reissuilla näkynyt joka kerta raitapaitoja. Matkanvarrelle sattui kuitenkin pari matalikkoa, joihin oli pakko pysähtyä tsekkaamaan tilanne. Ensimmäinen matalikko antoi vain pari pientä ahventa, joten kokeilimme vielä toisen etapin ennen määränpäätä.

Tämä toinen paikka antoi viikonloppuna alamittakuhaa, joten potentiaalia siitä löytyi. En kuitenkaan uskonut, että siitä löytyisi niin paljon potentiaalia, mitä luotain minulle eilen näytti. Garmin kävi ihan kuumana, hyvä ettei kärähtänyt, kun joutui piirtämään niin paljon elämää pohjaan. Tuo vempele ei ole koskaan näyttänyt niin paljon kalaa meidän veneen alle. Minulle tuli jopa vähän outo olo, kun ajattelin viime ja tämän kesän reissuja ja mietin, että olisiko jossain oikeasti ollut tällaisiakin paikkoja tarjolla. Yleensä kun näemme jossain pari kalaa, niin äkkiä pakkia ja kalastamaan.

Ollaanko oltu liian malttamattomia etsimisen suhteen, jos vasta nyt satojen, satojen tuntien jälkeen löydän ensimmäisen kerran sen OIKEAN kalapaikan. Uskomatonta. Myös se yllätti, että melko isolla matalikolla kalat nyhjöttivät loppujen lopuksi tosi pienellä alueella. Tarvitsen ehkä tehokkaamman kaikuluotaimen, joka luotaa alas, sivuille, taakse, eteen, viistoon, chirppinä ja kaikilla maailman taajuuksilla. Helpottuu se etsiminen ;)

Oi Garmin, miksi et aina näytä tältä?

Kalaa siis löytyi, mutta niitä oli tosi vaikea saada tärppäämään. Heittelin eri värejä, uittelin monia vertikaalijgejä, jigejä ja tasureita. Luotaimesta näkyi, kun kalat nousivat katsomaan. Minusta jopa tuntuu, että ne olivat kuhaparvia, jotka nousivat vieheelle. Huh huh, yleensä se on yksi tai kaksi kuhaa, mutta että parvi. Kyllä saa piirtää ison ruksin seinään eilisen jälkeen.

Ankkuroiduttiin pari kertaa kalojen päälle, mutta jostain syystä se lopetti kalantulon lähes kokonaan. Huomasimme, että parempi tyyli oli ajaa tuulen yläpuolelle ja valua siitä hissukseen kalapaikan yli. Plotterikin näyttää nyt siltä, että muutaman kerran on sitä paikkaa hangattu, ei siihen oikein enää jälkiä mahdu :)

Kalat olivat suurimmaksi osaksi noin 50 metrin alueella

Niin, ne kalat. Alamittoja kävi veneessä useampia, niitä ei jaksa enää laskea tai kuvata, sillä vihdoin ja viimein HÄN saapui. Tämän vuoden ensimmäinen mitallinen kuha. Pitihän se mitata ensiksi, sillä olen niin sokea, peloissani ja alamittojen kiroama, että en osannut sanoa, onko kala 42cm. Mittanauha kuitenkin antoi kalalle ihanan 48 senttimetrin pituuden ja minä leijailin onnesta. Pus pus Ahti, kiitos! Tämä kala saattaa olla kallein pyytämäni kuha, on nimittäin muutama tankillinen ajettu tätä etsien. Kilohinta on varmaan muutaman tonnin. Jos lukijoiden keskuudesta löytyy halukkaita ostajia, niin nakatkaa viestillä! =D

Alun perin olin jättämässä tasurit eilen kotiin ja ajattelin keskittyä jigien uittamiseen. Kaverini Mauri sattui kuitenkin kuulemaan suunnitelmani ja hänellä tippui leuka rintaan. Ei meinannut uskoa korviaan, joten hain autotallista tasurirasian matkaan Maurin mieliksi. Onneksi hain, sillä kauan kaivattu mittakalani tärppäsi siniseen Kalarosvoon. En ehtinyt uittaa sitä kuin ehkä minuutin ja heti kun laskin sen veteen, sain tärpin joka ei tarttunut. Hetken päästä uusi isku, jonka sain ylös asti. Ei pääse koira karvoistaan eikä Jaana tasureistaan. Minä en ole jigaaja, olen tasuristi. Uskottava se on.

Koko illan aikana en saanut ensimmäistäkään kalaa heittämällä. Mistä se johtuu? Sitten kun pilkin tai vertsuilin luotaimen kanssa, niin kalaa tuli. Illan aikana saatiin useita hyviä tärppejä ja kalaa olisi ollut älytön satsi, jos kaikki tärpit olisivat tulleet ylös asti. Jännä juttu, että värejä sai vaihdella tiuhaan. Tuntui, että yksi väri toimi aina yhden kalan verran ja sitten se arpa oli raaputettu. Paitsi tietenkin Maurilla, joka sai kaikki kalansa tasan kahdella jigillä :)

Tällä kyseisellä matalikolla vierähti koko ilta ja oltiin siinä yli kahteentoista. Ei siitä malttanut poiskaan lähteä, kun koko ajan oli niin helkutisti kalaa alla. Kallavedellä oli eilen paljon porukkaa ja on tainnut muillakin kala syödä. Ympärillä näkyi useita veneitä, jotka kalastivat samalla tavalla pienellä alueella tuntikausia. Kuhat olivat eilen hurjana.

Mörkö ui ohi ja minun sydän jätti muutaman lyönnin väliin

Illan aikana tuli myös haukia, mutta onneksi vähemmän kuin kuhia. Illan isoin oli Maurin 3,6kg, joka pääsi takaisin nauttimaan kesästä. Ahvenia tuli muutamia, mutta enemmän tuli kuhia.

Yhdeltätoista sain vertsuillessa vihreään jigiin tärpin, joka sekin oli kuha. Sanoin, että tämä on pieni ja alamittainen, mutta kuha oli sittenkin 47cm. Silmäni ovat alkaneet valehdella senttikaupalla, onko tämä nyt se pelätty ikänäkö? Onneksi olin ottanut tällä kertaa sen mittanauhan mukaan, varmaan olisin tuonkin kalan vahingossa vapauttanut. Eilen useampi kala olisi voinut olla hyvin lähellä mittaa, mutta vapautettiin ne ilman mittausta. Ei pitäisi liiaksi luottaa omiin silmiin.

Tämä neljäseiska tirisee pian rasvassa pannulla :)

Kuulin eiliseltä jo juttuja huikeista saaliista, jollakin kävi veneessä 40 kuhaa, toisella useampi mittakala, joista suurin yli kolmonen, erääseen veneeseen 10 mittaa ja yhdelle porukalle 8 mittaa, joista suurin 56cm. Hyvin on siis purrut kuha Kallavedellä eilen. Meidän Puattisessa taisi olla “surkein” saalis, mutta silti olen ehkä kaikista onnellisin, sillä tuntuu, että harteilta putosi viiden kilon kivi. Seuraava tavoite onkin sitten pudottaa haaviin se viiden kilon kuha, kireitä meille kaikille! :)

Voi että minä näytän kauniilta lierihattu päässä, nauramiselle ei tule loppua =) Tulee mieleen Putouksen sketsihahmo Nuuskamuijanen. Tässä on ollut viime päivinä vähän kaikenlaista jyystöö. Ilmojakin on pidellyt, kuten olette varmaan huomanneet ja tunteneet. Minä tosiaan olen tuntenut näiden kelien lämpöaallot ihollani. Sillä iholla, jonka olen vuorannut merinovillalla ja thermotoppa-asulla.

Totta puhuen minä en opi millään pukeutumaan oikein. Pelkään kylmää, joten liioittelen aina vaatteiden kanssa. Jo viikonloppuna Sotkalla minulla oli kuuma, kun pistin samat vaatteet päälle, kuin pilkille. Pelotti, että kylmä hohkaa veden pinnasta, kun vesi on vasta kolme asteista. Turhaan pelkäsin, ei ollut kylmyydestä tietoakaan.

Sunnuntaiaamu Puutossalmella

Asetin itselleni tavoitteita avovesikaudelle ja jo sunnuntaiaamuna ensimmäinen niistä täyttyi. Tavoitteena oli siis saada kala. Valitettavan pienihän se oli eikä ihan tavoitelajiakaan, mutta kivalta se pieni haukikin tuntui siiman päässä. Peli auki! :)

Todistusaineistoa, kyllä siellä kala on =)

Kauden avauskala tuli Borgmanin Terhon tekemällä lyijyisellä kuhapilkillä

On kyllä ollut ihania kelejä nyt ja veri on vetänyt vesille. Tuntuu, että lähiaikoina on ollut enemmän kesäisiä päiviä, kuin koko viime kesänä yhteensä ja tämä ilohan vielä jatkuu. Niin, ne tavoitteet. Seuraava tavoite oli saada ahven ja sunnuntaina Sotkalla myös se tavoite täyttyi. Kylläpä teki nannaa ;)

Miljoona ahventa ja vain yksi ylös, aika “hyvin”

Sotkalla ajelehti vielä vähän isompiakin jäälauttoja, tuohon kun ajaa satasta…

<3

Pirttilahti ei ole vielä ollut niin auki, että veneen olisi saanut laskettua luiskalta järveen, mutta Julkulan ranta oli ihan auki, joten eilen lähdettiin korkkaamaan Kallavesi. Minun seuraava tavoite oli saada kuha ja odotukset olivat korkealla, sillä tarkoitus oli mennä eräälle viime syksyiselle hyvälle kuhapaikalle. Aamusta kyllä käväistiin ensin kokeilemassa Kelloselkää, mutta hiljaista oli. Muutama tärppi ja yksi ylös asti tullut ahven. Päätettiin lähteä takaisin Pohjois-Kallavedelle.

Paksuraitainen ahven

Kun saavuttiin puolen päivän jälkeen kuhapaikalle, niin eikös kalakaveri nosta melkein välittömästi kevään ensimmäisen kuhan. Wau, ihana kala ja voisikos Ahti antaa minunkin siiman päähän yhden samanlaisen, kiitos? Tai mielellään mitallisen, tämä yksilö oli himpun verran alamittainen. Kohta kaveri nostaa jo toisen kuhansa ja minulla ei vielä mitään. Tärppejä kyllä tuli ja päivän aikana taisi tulla yhteensä kahdeksan tärppiä, mutta kun ei millään tarttunut. Höh. Kalaa oli tosi hyvin alla ja meininki ihan erilainen kuin Sotkalla, missä luotain piirsi lähes tyhjää joka paikkaan.

Kalakaverin kauden eka kuha

Aktiivisista fisuista huolimatta jäin ilman kuhaa. Iltapäivällä oli lähdettävä kotiin, kun lämpöhalvaus lähestyi. Minullahan tosiaan oli taas thermotoppahousut jalassa ja kassillinen muuta toppaa mukana. Jalassa Muckbootsit ja ihana rakas merinovillakerrasto tottakai alimmaisena. Olin ehkä hiukan ylipukeutunut nollatuuleen. Lämpötila oli semmoiset kaksikymmentä astetta, joten kuka hullu laittaa toppavaatteet sillä kelillä? Joko minä seuraavalla reissulla muistaisin..

Tänään koitti se seuraava reissu ja uskokaa tai älkää, blondina puin taas ne hikiset toppahousut jalkaan. Ja kesäkengät, mitkä ne muka on? Kunnon varrelliset lämpösaappaat ne olla pitää, eipähän iske vilu! Aamulla ajoin kalapaikalle nahkarukkaset käsissä, ei vielä silloin tuntunut yhtään kuumalta. Mentiin suoraan eiliselle kuhapaikalle, mutta yllätys yllätys, se oli aivan tyhjä. No, kai se on etsittävä uusia kuhapaikkoja.

Ei voi parempaa keliä vesillä olla

Päivitettiin eilen meidän luotain ja siihen tuli uusi ominaisuus: Quickdraw Contours. Se tarkoittaa sitä, että voit tallentaa karttakortin kartan päälle omaa karttaasi samalla, kun liikut vesillä. Tuo meidän plotterissa oleva kartta on suoraan sanottuna melko huono, jos vertaan sitä Karttaselaimen karttaan, joka on huomattavasti tarkempi. Nyt asia helpottuu, kun kartat tarkentuvat niiltä osin, millä alueilla järvillä tulee liikuttua. Katselin karttaa tänään ihan haltioituneena, kun sitä mukaa, kun ajoin veneellä, karttaan ilmestyi uusia käyriä. Kiva juttu, että meidänkin luotainmalliin (Garmin Echomap 50dv) sai tuon uuden päivityksen.

Karttakortin oman kartan mukaan tässä piti olla vitosen patti, eipä löytynyt

Etsiskelin uusia kuhapaikkoja meidän “uudella luotaimella” ja eilen eräs pikaisesti kokeiltu paikka houkutteli. Siinä näkyi elämää edellisenä päivänä, joten jokohan ne kalat olisivat ottihaluisempia.. Uittelin lyijyistä Kalarosvon kuoretasuria ja sain hennon tärpin. Jaahas, ahvenia alla. Vaihdoin vähän pienempään Kalarosvon kuoreeseen ja taas näkyy nousevan viivoja tasurille. Tärppi, jes, äkkiä ahven ylös. Kelaan kalan veneelle ja mitä minun silmäni näkevätkään? Ne näkevät kolmannen tavoitteen täyttymisen, sillä kala onkin kuha! Jippii!

Siinä hän nyt on, tavoitekalani =)

Mittaa oli vain 38cm, joten kala pääsi takaisin kasvamaan, mutta minä olin silti onnellinen! Seuraava tavoite sitten mitallinen kuha :) Kuhat ovat tulleet yllättävän matalasta, kalakaverin kuhat seitsemästä ja minun kuha kahdeksasta metristä. Kuha jäi uuden paikan ainoaksi ja lähdettiin taas takaisin sille ykköskuhapaikalle. Se on kyllä ihan huippupaikka ja meillä on varmaan 15 merkkiä plotterissakin sillä paikalla. Ihme on, jos siitä ei kuhaa saa ;)

Etsin luotaimella kalanäyttöjä ja kun näin pari kalaa, pysäytin veneen ja laskin Kalarosvon pienen kuoreen viivojen yläpuolelle. Toinen kaloista lähti heti kohti ja tärppäsi, no siinä ei kauan nokka tuhissut. Kelasin kalan ylös ja 40 senttiä kaunista kuhaa nousi veneeseen. Vielä Ahti pari senttiä lisää, niin päästään syömähommiin ;)

Päivän toinen kuha, näin sen homman pitäisi aina edetä ;)

Päivän mittaan riisuin itseäni pikkuhiljaa ja lopulta päällä oli enää Nuuskamuijasen hattu ja merinovillakerrasto. Ihan tajuttoman kuuma keli ja tuultakin tasan nolla. En olisi viikko sitten uskonut minkälaiset ilmat saadaan heti toukokuun alkuun. Vastahan ne jäät toissapäivänä Kallavedestä lähtivät ja nyt näyttää ja tuntuu heinäkuulta. Mutta en valita (kovin paljon), vaikka kuuma onkin. Nautitaan nyt näistä, tiedä vaikka olisivat kesän ainoat helteet :)

Päivän ottipeli oli Kalarosvon kuorekevennetty, muilla vieheillä ei tänään kalaa noussut =)

Ihan hyvä päivä kalojen suhteen, kun aika paljon on niitä ämpeereissujakin nähty. Saldona kaksi kuhaa, yksi ahven ja yksi hauki. Iltapäivällä suunnattiin takaisin Julkulan rantaan ja siellä oli tietenkin puolet kuopiolaisista venehommissa. Kieltämättä vähän hävetti kulkea kalsariasussa ja Muckbootseissa..

Näin tänään sulan veneluiskan, what a feeling! Käytiin Puutossalmella tsekkaamassa Sotkan jäätilanne ja eikös sieltä olleet jäät hävinneet jo isolta alueelta. Viikko sitten oli vielä paljon jäätä luiskan kohdalla ja nyt vesi liplatti ihanasti lossin ympäristössä. Niin se homma etenee.

Sotkanselkä 24.4. Puutossalmelta kuvattuna

Otin virvelin ja muutaman vieheen mukaan, silä halusin testata osaanko vielä heitellä. Kyllähän se sujui, mutta alkukankeutta oli havaittavissa :) Kalojahan minä en edes yrittänyt saada, hui. Miten sitä muka osaisi sellaisen nostaa kuivalle maalle. Tuntuu, että talven jälkeen joutuu kesäkalastuksen aloittamaan aina alkeista. Heitotkin olivat vain kymmenen metriä. Kai sitä tästä vetristyy kevään edetessä.

Lupa-asiat kunnossa :) (kalastonhoitomaksu 39€/kalenterivuosi, luvan voi hankkia osoitteesta www.eraluvat.fi)

Kauden korkkaus lippa vinossa

Niin, minä näin sen sulan veneluiskan. Se tunne oli niin ihana. Mihinkähän osaisin sitä verrata.. seitsemän oikein lottorivissä, Jeesus paahtoleivässä vai kaksoissateenkaari. Ehkä nuo kaikki kolme yhdessä. Kyllä veneilemään on päästävä, harmi kun lähipäiville näyttää vesisateita ja kovaa tuulta. Mutta jos ihan pikkuisen kävisi kokeilemassa… verestämässä vanhoja muistoja ja ehkä yhden kuhan…

VIHDOINKIN!

Viime viikot ovat olleet tuskaisia. Ilmakin on ollut kylmä kuin Siperiassa ja olen vain katsellut ikkunasta, kun kalakaveri on duunannut jotain veneen kimpussa. Hän teki itselleen oman kalastuspaikan keulaan ja lainasi minun pilkkikaikuluotaimen kesäksi vertsu- ja venepilkkihommiin. Viiden tuuman kirkas näyttö on aurinkoisina kesäpäivinä erittäin tarpeellinen. Joten tänä kesänä on akka ratissa, varokaahan Kallavedellä liikkujat ;)

Akku on penkin alla piilossa

Anturinvarsi harjanvarresta =)

Pulpettiin oli ilmestynyt joku mittari ja usb-latauspistoke ja nyt kuulemma kaikki virrat ovat pääkytkimen takana. Kätevä isäntä.

ON/OFF, jopa blondi tajuaa =)

Kalakaveri oli myös ottanut veneestä keskipenkin pois (lähtee helposti nostamalla, joten nopea pistää takaisin) ja nyt on enemmän tilaa kalastaa. Viime kesänä tuli pompittua satoja kertoja penkin yli ja kyllä veneessä on helpompi kulkea, kun keskipenkki ei ole paikallaan. Ja yleensä kun ollaan kahdestaan liikkeellä, niin sitä ei edes tarvita. Iso kylmälaukku saa hoitaa keskipenkin virkaa tarpeen tullen.

Tästä se kesäkalastuskausi nyt pikkuhiljaa käynnistyy, myös pientä blogimainosta tuli laitettua veneen kylkiin ;) Jos joku lukija veneen kesällä bongaa, niin huitokaa helekutisti, minä morjestan takaisin! :)