Tulihan se sieltä

Ahven! Kylläpä tuntuu hyvältä, muutaman reissun ehdinkin jo heittää sitä etsien. Tämä viikko on mennyt muuttohommia hoitaessa ja koska aika reippaasti olen koko alkuviikon pakannut, tänään oli pakko karata jäälle. Keli näytti pahalta eli hyvältä, ahven saattaa hyvinkin olla syönnillään kunnon myräkällä.

FullSizeRender

Tärkeimmät tavarat pakattu :)

Oltiin kahdeksalta jäällä ja vajaan kilometrin matka piti rämpiä aika umpinaisessa hangessa. Onneksi ei ollut pakkasta, niin päällä ei ollut paljon vaatteita, joten myöskään hiki ei päässyt yllättämään. Kävelen kyllä yleensä pidemmät matkat ilman takkia, kun muuten läkähdyn.

IMG_6634

Aamupäivällä tihuutti vettä ja kaiussa oli hyvin hiljaista. Ei puhettakaan, että joku olisi noussut väliveteen tasurille. Pohjaan sai liikettä vaan viemällä tasurin ihan pohjan lähettyville. Tärppejä ei kuitenkaan tullut.

FullSizeRender-1

Ihme homma oli kyllä kalojen kanssa tänään, sillä yleensä kun laskee tasuria välivedessä kohti pohjaa, niin aina joku sintti siitä kiinnostuu. Tänään ei mitään reaktiota. Yhdessä vaiheessa laskin tosi hitaasti tasuria kohti pohjaa ja metri tyhjän pohjan yläpuolella luovutin, että ei sitten. Lähdin nostamaan tasuria takaisin ylöspäin, niin eikös kasa kaloja ponkaissut perään. Vai niin, semmoisella mielellä tänään. Aina näköjään oppii uutta.

Kello hätyytteli puolta päivää ja ajattelin, että kai tästä joutaa takaisin pakkaamaan. Menin vielä aamun ensimmäiselle avannolle heiluttelemaan tasureita. Lumisade koveni koko ajan ja luotaimen näyttö oli ihan lumen peitossa vähän väliä. Ilmainen vinkki valmistajille: pyyhkijät =)

Viimeinen avanto oli täysin tyhjä. Laskin tasuria kohti pohjaa ja matka kesti varmaan kolme minuuttia. Ei ketään missään. Päätin vaihtaa tasurin ja otin Kalarosvon kuorekevennetyn, sillä viimeksi pilkkikaverin tuolta järveltä saamilla ahvenilla oli kuoretta mahassa.

Lähdin laskemaan tasuria alaspäin, vettä oli 9 metriä. Olin noin vitosessa menossa, kun näin pohjasta irtoavan viivan. Oho, on siellä näköjään nousumielelläkin olevia kaloja. Laskin viehettä ihan hitusen kerrallaan ja kala nousi hitaasti vastaan.

FullSizeRender-2

FullSizeRender-3

Pian se oli alla ja odotin käsi vavassa tärppiä. Täh, kääntyi takaisin pohjaan. Eihhhh. Laskin äkkiä rosvon perään ja värisytin hulluna :) Kala vaihtoi taas suuntaa ja tuli kohti. Ja tärppi! Tosi hento tärppi kylläkin, mutta kiinni oli silti. Ihana tunne. Kelasin äkkiä kalan jäälle. Oli syönyt etukoukusta ja aika huonosti oli kiinni. Onneksi pysyi.

Juoksin kala kädessä pilkkikaverin luo, että ota nyt kuva. Hän on saapunut, talven ensimmäinen ahven. Ja sitten juoksin takaisin omalle avannolle. Ai niin, voisihan tämän punnita. Juoksin takaisin pilkkikaverin avannolle ja otin vaa’an mukaan. Kipaisin taas omalle avannolle ja pikkumaratonin jälkeen oli aika punnita tulokas. Paino oli 440g, ihan hyvä aloituskala.

IMG_6656

IMG_6658

FullSizeRender-7

Oikealla ylhäällä oleva 8,5cm kuorekevennetty toimi tänään

Jatkoin pilkkimistä ja taas tasuria laskiessa irtosi pohjasta viiva. Tätäkin sai houkutella ja väristää tasuria nenän edessä. Tärppäsihän sekin viimein ja sieltä nousi kaveri jäälle. Tämä oli vähän pienempi. Ei muuta kuin tasuri äkkiä takaisin ja kohta pohjassa näkyi isompi kala. Se läheni hitaasti tasuria ja olin varma, että se on ahven. Kala tärppäsi ja nostin kalan jäälle. Jaahas, hauki! Käyttäytyi kyllä ihan samalla tavalla kuin ahven. Hauki irtosi jäällä itsestään, joten sain vapautettua sen helposti.

FullSizeRender-6

Numero kaksi oli myös tosi huonosti kiinni, mutta tämä raitapaita oli syönyt alakoukkuun

Tein vielä yhden avannon kolmen metrin päähän. Lähdin taas laskemaan rosvoa ja voe mahoton, mikä viiva pohjasta irtosi. Nyt tulee ennätysahven. Viiva läheni ja kasvoi, ei tarvinnut värisyttää tasuria, kun käsi tärisi jo luonnostaan niin paljon. Syke oli jotain 300. Kala läheni, mutta tekikin niin tutun syöksyn. Haukihan se oli sittenkin, mutta iso. Söi onneksi vähän ohi. Tiedä vaikka olisi rosvon ryöstänyt.

Ranta ja muuttolaatikot alkoivat kutsua, joten pistin pillit ja kalat pussiin. Kyllä se kotimatka menee aina paljon kevyemmin, jos on saanut saalista. Upottava lumihanki ei tuntunut enää missään. Tai kyllä minä totta puhuen olin aika poikki rannassa.IMG_6701

IMG_6693

Lunta tulvillaan..

Ahvenet pääsivät suolistettuina ja puhdistettuina pakastimeen odottamaan savustusta. Kun perkasin kaloja, molempien mahasta löytyi kuore. Ei tarvinnut enää sen jälkeen pähkäillä, miksi juuri 8,5cm kuoretasuri toimi tänään ;)

FullSizeRender-8

Jos jotakuta kiinnostaa lukea artikkeli kaikuluotaimen käytöstä, niin käväiskää Hong Kongin sivuilla. Kirjoitin sinne kattavan paketin ja tekstissä on kutakuinkin kaikki mitä kaikuluotaimen käytöstä tällä hetkellä tiedän :)

http://www.hongkong.fi/fi/info/kalastusvinkit-kaikuluotaimenkayttopilkinnassa.html

 

Vielä yksi kaikuluotain jutska :)

Kävin tänään testaamassa uuden laiturin, saaliina vain raitista ilmaa, mutta mikäpä siinä oli pilkkiessä, kun ilma oli kuin morsian. Eli kostea. Vai miten se meni..

Sain muutamia kommentteja kaikuluotaimen käytön mahdollisista huonoista puolista pilkkiessä, eli katoaako tai heikkeneekö pilkkimistaidot luotaimen käytön myötä. Siis jos ajatellaan pilkkimistä ilman luotainta.

Itsestäni tuntuu, että pilkkiminen ilman luotainta on nykyään tosi vaikeaa, kun on tottunut koko ajan seuraamaan mitä jään alla tapahtuu. Olen oppinut paljon kalojen käytäytymisestä luotaimen hankinnan jälkeen ja oma pilkkimistyylini on muuttunut aika paljonkin. Oikeastaan nykyään avannolle mennessä toimin ihan päin vastoin, kuin ennen luotaimen hankkimista.
 
“Ennen vanhaan”, kun olin kairannut avannon, halusin ensimmäiseksi tietää syvyyden. Laskin siis vieheen pohjaan hirveää kyytiä. Sen jälkeen noin viisi kierrosta siimaa sisään ja siinä sitten pilkittiin, tuli kalaa tai ei. Ei käynyt mielessäkään, että olisin pilkkinyt muista syvyyksistä. Kuvittelin aina kalojen olevan pohjassa.
 
Nyt vasta luotaimen avulla olen oppinut (ja uskonut) sen, että kalat uivat kaikissa syvyyksissä. Nykyään avannolle mentäessä laitan ensin luotaimen avantoon, jotta näen tarkan syvyyden. Sen jälkeen näytön näkymien perusteella valitsen vieheen. Jos paikka on tuttu ja tiedän siellä yleensä olevan ahvenia, valitsen mikrotasurin. Tyhjä näyttö vaatii isoa tasuria. Jos syvyyttä on enemmän, esim. 10 metriä, saatan valita myös vertikaalijigin tai ison pystypilkin. Morria en kokeile oikeastaan koskaan ensimmäisenä.
 
Vieheen valinnan jälkeen en toimikaan vanhalla tavalla, eli pudota viehettä suoraan pohjaan, vaan lähden laskemaan viehettä pikkuhiljaa kohti pohjaa. Lasken aina puoli metriä tai metrin ja pysäytän. Seuraan koko ajan pohjan tapahtumia näytön reaalinäytöstä (näytön oikeassa reunassa oleva noin sentin kaistale). Siinä näkyy heti, jos “pohja alkaa elämään”. 
Jos pohjasta ei lähde vielä tässä vaiheessa kukaan vastaan, lasken viehettä taas pikkuisen matkaa alaspäin. Kalat havaitsevat aika hyvin pohjasta monen metrinkin päässä olevat vieheet ja lähtevät nousemaan sitä kohti. Olen huomannut senkin, että jos viehettä laskee liian nopeasti, pohjasta vastaan tuleva kala saattaa säikähtää ja uida pois. Siksi on tärkeää pysäyttää viehe, jos kiinnostunut kala ui sitä kohti. Viehettä voi kuitenkin värisyttää paikallaan. Monet kerrat on kuitenkin käynyt niin, että kala lähtee uimaan pohjasta vastaan (matkaa useampi metri) ja tulee ihan suoraan vieheelle ja nappaa. Ei siis tarvitse tehdä mitään värisytyksiä tms., vaan pitää vain vieheen paikallaan.
 
Vanhaa pilkkimistyyliä miettiessä voin vaan kuvitella ne kymmenet kalat, jotka olen säikäyttänyt pois… 
 
Hyvin harvoin pilkin ilman luotainta ja onhan se hankalaa, kun kaikuun on tottunut. Onneksi on sen verran hyvä mielikuvitus, että näen niillä sieluni silmillä kaiun näytön, ja kuvittelen siinä sen vieheelle nousevan kalan. Pilkin siis nykyään samalla tyylillä sekä luotaimen kanssa että ilman. Lasken vieheen hitaasti pohjaan pitäen välillä taukoja. Jos ennen pystypilkki kopsahti pohjaan viidessä sekunnissa, siihen saattaa nykyään mennä minuuttejakin. Jos kalat ovat hyvällä syönnillä, ne myös lähtevät nousemaan pohjasta helpommin vastaan. 

Laittaisin tähän loppuun kuvan kaiun näytöstä, jossa iso kala lähtee pohjasta nousemaan viehettä kohti, mutta kun arkistoista ei sellaista löydy. Kaiun näyttöä voi kelata jonkin verran takaisin päin, mutta jos/kun iso kala tärppää ja saat sen jään päälle nostettua, voi olla, että tärppiä ei ehdi enää näytöstä kelaamaan takaisin. 

Kaikuluotaimen käyttö pilkkihommissa

Kerron tässä lyhyesti omista kokemuksistani Lowrance Elite-4x kaikuluotaimen käytössä. En muista olenko lukenut laitteen käyttöohjeita, joten takuuta ei ole, käytänkö kaikua ja kaikkia säätöjä oikein. Lukekaa omalla vastuulla :) Osa kuvista on viime talvelta ja osa tältä syksyltä laituripilkiltä, joten niissä kuvissa näkyi joitain ylimääräisiä vaijereita tms. laiturin alla. 

kuva lainattu www.lowrance.com


Kun kaikua käytetään pilkkiessä, näyttöön ei tule kalakaaria, koska anturi on koko ajan paikallaan. Jään alla olevista kaloista muodostuu näyttöön yhtenäisiä viivoja, joiden paksuus vaihtelee kalan koon ja asetetun herkkyyden mukaan. 


Alla olevassa kuvassa näkyy kala, joka kävi katsomassa viehettä ja hylkäsi sen. Tässä kyseisessä kaikuluotaimessa on toiminto, jolla voi katsoa tapahtumia taaksepäin lyhyeltä ajalta. Alla oleva tapahtuma on kelattu takaisin näyttöön. Toiminto helpottaa hyvien tärppien uudelleen katsomista/valokuvaamista. 

Kaiussa voi valita värin värilinjalle. En tiedä olenko ymmärtänyt värilinjan tarkoitusta oikein, mutta oletan, että värilinja helpottaa pohjan kovuuden ja kalojen kokojen määrittämistä. Jos värilinja on määritetty näyttämään keltaisella värillä kovin kaiku, kova pohja näkyy keltaisena. Pehmeämpi pohja taas näkyy jonkun muun värisenä riippuen pohjan pehmeydestä.
Välillä kalaviivan paksuus saattaa näyttää suurelta, joten värin avulla pystyy päättelemään onko kyse oikeasti isosta kalasta. Jos näytöllä on kaksi samanpaksuista viivaa ja toinen on keltainen ja toinen sininen, kannattaa tavoitella sitä keltaista. Joskus kaiku saattaa virheellisesti näyttää pienen kalan suurena, jos kala on hyvin lähellä anturia. Ja välillä tulee innostuttua turhaan, kun näkee kaiun näytöllä keltaisen viivan. Viiva voi nimittäin olla peräisin kahdesta tai useammasta kalasta, mutta koska ne ovat sopivan lähekkäin, kaiku piirtää ne yhtenäiseksi. Se on surullista, kun suuri keltainen viiva jakaantuu kahdeksi siniseksi viivaksi :) 
 
Värilinjaa en säädä oikeastaan koskaan, vaan pyrin pitämään sen suunnilleen vakiona, koska olen oppinut sen avulla tulkitsemaan kaloja, pohjaa ym. Herkkyyttä taas säätelen aika paljonkin yhden reissun aikana, sillä reikiä tulee tehtyä niin paljon. 
 
Herkkyyttä täytyy säädellä monista eri syistä ja yksi niistä on syvyys: mitä matalampaa on, sitä pienemmäksi herkkyys säädetään. Herkkyyden asteikko on nollasta sataan prosenttia ja parin kolmen metrin syvyydessä käytän herkkyyttä 50-60. Tuota minun kaikua ei oikeastaan alle kahden metrin vedessä enää pysty käyttämään, koska näyttöön tulee niin paljon häiriöitä, vaikka herkkyyttä yrittäisi pienentää alle viitenkymmeneenkin. Sitten jos pienentää herkkyyttä liikaa, pohja alkaa hävitä ja kaiku näyttää vaan yli kaksikiloiset ahvenet ja se kilon ahven saattaa tulla puskista :) 

Testasin laiturilla herkkyyssäätöjä, neljässä metrissä näkyvät vaijerit (vai mitä ikinä olivatkaan) hävisivät näkyvistä vasta, kun herkkyyden sääsi noin neljäänkymmeneen.

Kaiussa on automaattinen syvyyden tunnistin, mutta itse käytän aina valmiiksi määritettyä syvyysaluetta. Eli kaiun näytön voi asettaa näyttämään kahta, viittä, kymmentä, 15, 20 metriä jne. Kun asetan anturin avantoon, näen heti syvyyden näytöltä ja valitsen alueen sen mukaan. Jos syvyyttä on esim. kuusi metriä, valitsen 10m alueen. Silloin näyttöön jää tavallaan neljän metrin alueelle tyhjää tilaa, mutta zoom-toiminnolla saan koko näytön käyttöön. 

 
Herkkyyden valintaan vaikuttaa syvyys, mutta myös se, millä aikoo pilkkiä. Jos meinaa morritella kahdeksassa metrissä, herkkyys täytyy säätää melko suureksi (esim. jopa 90), jotta morrin saa näkymään pohjan tuntumasta. Se taas vaikuttaa kalaviivoihinkin, joten pieni sintti saattaa saada sydämen kurkkuun lähestyessään jättiläisen näköisenä morria. 

Tässä kuvassa herkkyys on säädetty aika suurelle, vaikka syvyyttä on vain kolme metriä. Ehkä pilkin morrilla tms. pienellä vieheellä, ja halusin vieheen näkyvän hyvin näytössä. Joka tapauksessa en pilkkinyt tarpeeksi houkuttelevasti, koska kala ui pois.

Jos taas pilkkii isommalla tasurilla, herkkyyttä voi pienentää syvyydestä riippuen alle viiteenkymmeneenkin. Tietenkin jos pilkkii vaikka 20 metrissä, herkkyyssäädöt täytyy tehdä samalla tavalla kuin morritellessakin, eli säätää tosi suurelle, jotta tasurin saa näkymään näytöllä. Kalojen kokoja voi vähän päätellä oman vieheen tekemän viivan ja viivan värin perusteella vertaamalla kalaviivaa siihen.

Alla olevassa kuvassa olen todennäköisesti pilkkinyt pystypilkillä, jossa on tapsin päässä morri tai ketjussa kolmihaarakoukku, joka tapauksessa kaksiosainen viehe. Oma vieheeni on tehnyt sinistä katkonaista jälkeä kahteen kohtaan (olen värisyttänyt viehettä, niin viiva on katkonaista) kuuden ja seitsemän metrin välissä. Ja yläpuolella on näköjään uiskennellut jokin isompi kala.

Muikku(?)parvi neljässätoistametrissä. Petokaloja ei näkynyt. Hyvin harvoin pilkin näin syvässä ja tämäkin oli vaan tilanteen tsekkaus “huvin vuoksi”, kun kiinnosti näkyykö pohjassa mitään. 

                      

Kalojen käyttäytymisestä muutama sananen. Olen huomannut, että ahvenet pysyttelevät yleensä vieheen alla. Ne saattavat nousta useitakin metrejä pohjasta viehettä katsomaan, mutta harvoin uivat vieheen yläpuolelle. Särkikalat taas uivat miten sattuu ja saattavat tulla yläpuoleltakin viehettä katsomaan/maistamaan. Jos alla on särkikalaparvi, niin näytölle piirtyy paljon “sydänkäyrämäisiä” kuvioita ja näyttö saattaa olla puolillaan sinisiä kiekuroita. Näiden omien havaintojen perusteella kalan saattaa joskus jopa tunnistaa etukäteen :) 
 
Hauet tulevat tosi usein yllättäen näyttöön, ja kun tekee havainnon kalasta, tärppi on jo tullut. Sairaan nopeita. Jos hauki on välivedessä uivan pikkukalaparven perässä, se ui melko usein parven yläpuolella. 

Isomman petokalan saapumisen pystyy usein ennustamaan siitä, kun näytölle ilmestyy väliveteen kalaparvi. Monesti siellä on joku nälkäinen petokala perässä, mutta valitettavasti se saattaa saada mahansa täyteen jo parven antimista. Voi olla turha omia kalankuvia siinä enää heilutella, mutta heiluttelen silti. Ja eihän ne kalat aina nälkäänsä syö, saattavat puraista myös ärsykkeen vuoksi.

Siiat uivat melko pinnassa eivätkä jää kyttäämään viehettä, toisin kuin ahvenet ja särkikalat. Ja siiat harvoin uivat yksin. Kun näytölle ilmestyy siikoja, on oltava nopea ja yritettävä saada kala houkuteltua koukkuun heti. Muuten ne uivat pois. Esimerkiksi eräällä siikalammella käydessäni pilkin yleensä 7-8 metrin syvyydessä ja kun näyttöön ilmestyy kaloja kolmeen metriin, ne ovat lähes varmasti siikoja. Silloin nostan vieheen heti siikojen syvyyteen, vaikka se saattaakin olla jo liian myöhäistä. Varmimmin siiat tarttuisivat koukkuun, jos pilkkisi koko ajan välivedessä. Mutta kun sitä haluaa käydä pohjassakin näyttäytymässä, siellä kun on niitä ahvenmörköjä.

Silloin tällöin tilanne saattaa olla tämä, eli jään alla on aivan tyhjää. Tässä tilanteessa kannattaa ottaa vieherasian isoin tasuri ja houkutella sen avulla kaloja paikalle. Yleensä se houkutteleekin kaloja paikan päälle, mutta tärpeistä ei silti ole takuuta. Ja jos kaloja ei ala muutamaan minuuttiin houkuttelusta huolimatta näkymään, kannattaa vaihtaa paikkaa.

Jospa tähän kirjoitukseen saisin kakkososankin kirjoitettua talvella. Alustavan suunnitelman mukaan se voisi olla nimeltään kuvakollaasi suurten kalojen tärpeistä kaikuluotaimen näytöllä :)

Kaikuluotainvirityksiä

Heti alkuun on kerrottava, että tässä kirjoituksessa esittelemäni keksinnöt eivät ole minun päässäni tai käsissäni syntyneitä. Olen toiminut vain pilkkimuusana :) 

 
Hankin toissa talvena Kineticin pilkkipöntön ja se on ollut minulla tosi kovassa käytössä. Hinta oli muistaakseni alle 40 euroa ja mukana taisi tulla vielä joku ongenpätkä ja pilkkikauhakin. Tosi edullinen siis. Monesti halvalla ei saa hyvää, mutta tässä tapauksessa olen eri mieltä. Reppu on edelleen loistokunnossa. Kaikki kangasosat ovat ehjiä eikä muovinen pönttökään ole pakkasta säikähtänyt. 
 
 
Repussa on monta helposti avattavaa, tilavaa taskua. Vetoketjut toimivat hyvin ja taskujen klipsit avautuvat helposti. Näpelöin eräässä kaupassa vertailun vuoksi vastaavan näköistä, mutta eri merkkistä (Asseri) pilkkireppua, jonka hinta oli 36.90e. Reppu oli lähes prikulleen samanlainen, mutta laatu oli tosi heikko. Vetoketjut eivät meinanneet avautua, taskujen klipsit olivat jäykkiä, kangas oli paljon ohuempaa, muovipöntön kansi oli paljon ohuempaa muovia.. Paljonkin eroa laadussa, mutta ei hinnassa. 
 
Olen kiinnittänyt muttereilla pöntön sisäpuolelle muoviputkia vapatelineiksi pilkkivapoja varten. Pöntön aukollisen kannen ansiosta vapoja on helppo vaihdella tarpeen mukaan. 
 


 
Jos pilkkijällä on jättimäiset kourat eli suuret kädet, pilkkivapojen sujauttelu pönttöön ei välttämättä olekaan sitten niin helppoa ja nopeaa. Jos jotain negatiivista tästä repusta sanoisin, niin sehän ei ihan ergonomisesti selkään istu. Mutta pilkkireissuilla se kulkee minulla aina ahkiossa, joten ei hätää. 
 
Ostin viime talvena Patriotin 104cm pitkän ahkion. Reppu mahtuu hyvin ahkion kyytiin eikä sitä tarvitse edes nostaa ahkiosta pois, kun alkaa pilkkihommiin. Reikä vaan jäähän ja pöntölle istumaan. Noh, tuo kuulosti jo koomiselta :)
 


 
Reppu toimi innoittajana “kaikuluotaintyöläiselle”. Kaiun akulle on tehty mittojen mukaan alumiininen teline. Samassa telineessä on myös kaiun näytön kiinnitysklipsi. Akun paino pitää telineen tukevasti pystyssä.
 



 
Teline mahtuu repun etutaskuun “like a glove” ja aina kaikua käytettäessä, näytön saa nopeasti käännettyä sopivaan asentoon. Avannolta toiselle siirtyminen ja kalatilanteen ja syvyyden tsekkaaminen sujuu tosi nopeasti, kiitos kaikumiehen. 
 
 
Kaiun anturille on tehty alumiinista noin 70cm pitkä varsi, jonka sisällä anturin johto kulkee nippusitein kiinnitettynä. Varsi on T-muotoinen, jotta sen saa tukevasti avannon reunalle. 
 
 
Anturin saa nopeasti laskettua avantoon eikä sitä tarvitse mitenkään asetella avannolla. Tukevan varren ansiosta anturi on aina oikeassa asennossa pohjaan nähden. Pientä säätöä voi anturin päähän tehdä sormin kääntämällä, jos jään pinta sattuu olemaan hyvin toispuoleinen. 
 
Anturin saa kiinnitettyä nopeasti kuljetusta varten repun kankaisen istuinosan alle, koska kangasosissa on tarrakiinnitys. 
Kohta alkaa olla tasurirasiat valmiina tositoimiin. Pilkkihullut-Facebook-ryhmässä näin söpöjä tasureita, laitoin yhden tilaukseen. Sanek kevennetty tasuri (pituus 10cm, paino 28g). Ihan kuin oikea kala :)