Ihanan kesäisiä kelejä ollut muutamana päivänä, vaikka lämpömittari ei kovin korkealla olekaan huidellut. Aurinko on kuitenkin paistanut ja kalastuksesta on päässyt nauttimaan hyvässä säässä (toppatakki päällä ;)). Veden lämpötila ei ole vielä noussut Kallavedessä kun viiteen asteeseen ja kalareissujen saalispussit ovat jääneet tyhjiksi. En kuitenkaan valita :)

En edes muistanut miten ihana tunne on ajella Puattisella pitkin Kallaveden laineita. Nyt saa vielä aika rauhassa huristella, kun muita veneilijöitä ei ole paljon. Käytiin eilen ja tänään Etelä-Kallavedellä tutkimassa tuttuja paikkoja viistokaikuluotaimen kanssa ja kyllä luotaimen tuijottaminen muuttui viistoluotauksen myötä tosi mielenkiintoiseksi hommaksi. Opin jopa jo hieman tunnistamaan kalojen kokoja luotaimen avulla.

Eilen etsimme kalaa 4-12 metrin alueilta. Alle seitsemässä metrissä ei näkynyt oikeastaan mitään, vaikka moni on kertonut löytäneensä kalaa suht matalasta nyt. Joko etsimme vääriä paikkoja tai sitten kalat olivat syvemmässä. Viistoluotaimen kanssa on mukava etsiä kaloja, kun kerralla saa kartoitettua niin ison alueen. Jos jommalla kummalla puolella venettä näkyy kauempana esim. joku isompi kala tai parvi, kosketusnäytöstä kalaa/parvea painamalla saa juuri oikeat koordinaatit tallennettua karttaan ja sitten on helppo ajaa kalan/parven kohdalle.

Sama kalaparvi kaikissa näkymissä

Keulasähkömoottori taivasankkurilla olisi kyllä jo luxusvehje, sillä sehän veisi nappia painamalla kalojen luokse. Tuohon meidän veneeseen ei taida pystyä sellaista edes asentamaan, mutta lähivuosien aikana kyseinen kapistus on kyllä ostoslistalla. Perinteinen ankkuri painaa niin hirveästi ja ankkuroituminen on hankalaa, varsinkin kovemmalla tuulella. Taivasankkurilla ankkuroituminen kävisi täsmällisemmin. Nyt joka kerta ankkuria laskiessa pitää tarkkailla tuulen suuntaa, jotta ankkurin saa tuulen yläpuolelle juuri oikealle kohdalle kaloihin nähden. Ja eihän se ikinä ensimmäisellä kerralla onnistu. Noh, minä ajan ja joku muu nostelee ankkuria ;)

Eilen kalaa näkyi useammassa paikassa, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että kalastettiin liian pieniä kalanäyttöjä. Mitä lie sinttejä olivat, kun jigeihin ei tullut hipaisuakaan, vaikka kalat nousivat viehettä katsomaan. Vasta illalla sain päivän ensimmäisen tärpin ja sitäkin tärppiä mietin kauan aikaa, että olikohan se sittenkin joku haamutärppi ja pelkkää kuvitelmaa. Sitten nostin jigin vedestä ja siitä puuttui puolet. No kyllä se siis ihan todistetusti oli oikea tärppi! Voi sitä ilon tunnetta, Kallavedestä löytyi nälkäinen kala :)

Vaihdoin samanlaisen ehjän jigin tilalle ja kohta veneessä saatiinkin ihastella avovesikauden ensimmäistä kalaa. Harvoin olen hihkunut onnesta niin pienen ahvenen takia ja Juhakin sanoi, että lähellä olleissa veneissä ihmiset varmaan luulivat minun saaneen kilon ahvenen. No lähes yhtä hyvä tunne se oli!

Ou jeah, katsokaapas tätä =D

Kohta Juhallakin tärppäsi ja molemmat hämmästyttiin, kun veneeseen nousi kuha. Kalarosvon kelpuuttanut kuha oli hieman alamittainen ja pääsi jatkamaan matkaansa. Minulla ei ollut tasureita ollenkaan mukana, joten kalastin pelkästään jigeillä. Päivän aikana kokeilin kymmeniä jigejä, mutta sain vain sen yhden ahvenen, vaikka kuhaakin olisi ollut tarjolla.

Sain testiin muutaman paketin Lucky Johnin uutuusjigejä ja kyseiseltä merkiltä löytyy vaikka mitä erikoisia jigejä. En ollutkaan ennen törmännyt tuoksuviin tai kelluviin jigeihin. Tai ehkä käyttäisin sanaa haiseva, luulen, että se haju on enemmän kalojen kuin ihmisten mieleen. Hajusta tuli mieleen akvaariokalojen ruuat eli luulisi kelpaavan järvikaloillekin. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan mitä mieltä Kallaveden kuhat ja ahvenet ovat hajujigeistä :)

Lucky Johnin jigeistä löytyy jokaiselle jotakin, on mm. tuoksuvia ja kelluvia malleja

Väri- ja kokovalikoimat ovat laajat

Käväistiin tänä aamuna pikareissu Pirttilahdessa, kun sitäkin oli jo niin ikävä. Vanha kunnon Pirttilahti, luulin, että olen kolunnut sen läpikotaisin, mutta muutaman tunnin lyhyt reissu viistoluotaimen kanssa sai aikaan kummallisen, malttamattoman tunteen. Haluan tutkia jokaisen neliömetrin tuosta järvestä ja ehkä minä sitten alan ymmärtämään kalojen mieltä paremmin. Tänään en kuitenkaan vielä ymmärtänyt niiden eväkkäiden ajatuksen juoksusta hölkäsen pöläystä, saaliina yksi kukkoahven ?

Tänä aamuna oli supertyyntä

Peilityyni tarkoittaa tätä

Tänään minulla oli myös tasurit mukana, mutta niihin en saanut tärppiäkään. Yhteen Lucky Johnin jigiin sain tosi kovan tempaisun, mutta harmi kun kala ei pysynyt. Kalat olivat ihan tosi ronkelilla päällä ja paljon tuli nousuja vieheelle. Sitten se viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan.

Kosketusnäytössä kalanäyttöjen tallennus on tosi helppoa ja esim. alla olevassa näkymässä kalan koordinaatit saa tallennettua nopeasti, kun koskettaa kalan “viivaa”  ja tallentaa paikan. Ihan hirmu kätevä!

Kaloja oli, mutta ehkä ne olivat kylläisiä

Se päivän ainoa pikkuahven tuli Happosen Sepon tekemällä jigipäällä, ensi reissulla kyseinen jigipää tulee kyllä saamaan vielä enemmän uintiaikaa, sillä tänään ahvenet kävivät tosi äkäisesti tökkimässä siihen. Kunhan löydän kunnon köllikkäahvenia, niin tuossa jigipäässä kyllä pysyy kiinni :) Täytyy ehkä tilata noita muutama lisää, paino on nimittäin tosi hyvä venepilkintään ja erilaisilla pyrstöillä voi muokata ulkonäköä ja uintia.

Happosen Sepon tekemä jigipää

Jos ei näy kaloja, aina voi ihastella kiviä :)

Pääsin tämän vuoden Kalasta!-lehden kanteen ja lehdestä löytyy myös kirjoittamani artikkeli kuhan jigauksesta. Kalasta!-lehti on suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES ry) vuosijulkaisu. SKES on voittoa tavoittelematon vapaaehtoisvoimin toimiva valtakunnallinen järjestö.

Kuopiolaisille vinkiksi, että vein lehtiä jakoon Samfishingiin (Snellmaninkatu 18), joten jos liikutte keskustassa, niin hakekaa iltalukemista :) Lehti löytyy varmasti jossain vaiheessa myös netistä.

Tyhjentelin kaapeista omia ylimääräisiä kalastustarvikkeita ja pistin ne facebookin puolelle jakoon eli arvontaa pukkaa ;) Käykäähän tykkäämässä kuvasta, jos on tarvetta kalastuskamalle :) Linkki facebookiin.

Mutta suuri minulle. Ei, en käynyt kuussa, mutta kävin yksin Puattisella kalassa :) En saanut tälle päivälle veneseuraa, joten oli lähdettävä kalaan ihan itsekseen. Monelle veneilyt yksin ovat normiarkea, mutta minä en ollut vielä koskaan aiemmin uskaltautunut vesille ilman kaveria. Siinä on niin paljon muuttuvia tekijöitä ja ehkä eniten jännittää se, että saisin liian ison kalan. Moottorin hajoaminen ei ole yhtään niin pelottava juttu, onhan minulla airot. Ai niin, entäs jos moottori syttyy palamaan.. No ei maalailla piruja seinille.

Kassi-Alman kassit eivät olleet tänään mukana, repussa kulki vain kaikkein välttämättömimmät jutut =)

Tuuli oli mukavan minimaalista tänään ja keli kuin kesällä konsanaan, joten olosuhteet olivat hyvät. Vaikka sitten sille soutelulle ;) Lähdin heti aamusta kohti satamaa ja ajattelin jättää tasurit suosiolla kotiin. Minullahan ei olisi kuskia, jos vaikka sattuisi jotain koukkujen kanssa :) Jigit saivat siis kelvata tämän reissun. Kiertelin tuttuja paikkoja ja etsin kaloja. Samalla pohdiskelin, että pitäisikö minun ilmoittaa jonnekin ylemmälle taholle, että Kallaveden kalat ovat hävinneet. Aika monta viikkoa olen kaloja etsinyt, mutta ihan aikuisten oikeasti niitä ei enää ole. Suoraan sanottuna alkaa harrastuskin kärsimään, kun kalareissut ovat pelkkää vieheiden pesua.

Huristelin Puattisella Pirttilahden ympäristössä ja yksin oli aika hankala ajella, sillä keulasta puuttui sadan kilon paino. Keula nousi heti pystyyn, kun ajoin vähänkään kovempaa, joten vaihtoehtona oli ajaa vitosta tai “satasta”. Ajoin satasta. Oikeasti kaasu pohjassa tuo Puattiska antaa vain reilun kolmen kympin kyydit, mutta kyllä siinäkin vauhdissa jo hiki kuivuu. Päivän tapahtumat jäivät yhteen tärppiin, sekin oli pieni ja hento. Turhaan pelkäsin sitä jättikalaa, ei muuten ollut sellaisia mörköjä lähimaillakaan.

Iltapäivän puolella kotiuduin ja postilaatikossa odotti mukava, uunituore yllätys. Pääsin mukaan Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES ry) vuosijulkaisuun, Kalasta!-lehteen, ja siellähän se oma valkoinen naama napotti kannessa. Keskiaukeamalta löytyi lisää tuttuja kuvia ja Halosen Jukan kirjoittama juttu. Lehteä jaetaan ilmaisjakeluna, joten kaupoista sitä ei löydy, mutta laitan tähän muutaman kuvan.

Facebookissa Fish me luck-sivuilla on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa Svartzonkerin todella tehokkaita McRubber-jigejä hyvässä ottivärissä. Palkinnon on lahjoittanut Fishing Lords Oy. Vielä toukokuun loppuun asti on aikaa käydä tykkäämässä kuvasta linkki, arvon kesäkuun alussa jigit kuvan tykkääjien kesken =)