Pakkasia kiitos!

Mihin ihmeeseen ne kylmät kelit katosivat? Muutama viikko sitten olin tosi toiveikas jäiden suhteen ja täällä Savon suunnilla jotkut kävivät pienemmillä lammilla jo pilkillä. Sitten tapahtui jotain ja hyvin alkanut talvi teki täyskäännöksen. Onneksi ensi viikosta alkaen kelien pitäisi alkaa taas viilenemään.

Kuvakaappaus Foreca.fi

Kuluneet viikot ovat olleet yhtä tuskaa, kun kalastuksessa on ollut äärettömän pitkä tauko. Onneksi tilanne korjaantui eilen ja pääsin pitkästä aikaa Kallavedelle. Pelotti, että osaanko enää edes ajaa veneellä saati kalastaa, kun edellisestä reissusta oli niin pitkä aika. Ja olihan siinä myös muita huolenaiheita mielessä. Lämpötila on ollut vain vähän nollan yläpuolella, joten jäinen veneluiska ei olisi hyvä asia. Ainahan sen veneen järveen saa, mutta saako järvestä pois…

Perjantaina keli oli tosi epävakainen ja tuulinen. Vaikka Ilmatieteenlaitos lupaili lauantaille tyynempää keliä, olin silti vähän epäluuloinen. Voisiko olla niin hyvä tuuri, että juuri lauantaille sattuisi poutainen ja nätti keli?

Eilen aamulla herätessä vilkaisin ensimmäiseksi säätiedotteen ja keli näytti sen verran hyvältä, että kalaan päästiin lähtemään. Tuuliennuste oli viisi metriä sekunnissa, mutta iltapäiväksi ja illaksi kelin piti tyyntyä. Harmi vaan, että aurinko laskee tähän vuodenaikaan jo iltapäivällä, joten ei se tyyni keli paljon lohduta pimeällä. Kalastuspäivän pituus on seitsemän tuntia, jos kalastaa vain valoisan ajan. Noh, pääasia että kalaan pääsi edes vähäksi aikaa.

Kalareissun tavoitteena ei enää olleet ruokakalat tai uudet ennätykset siiman päässä, vaan päällimmäisinä tavoitteina oli päästä järvelle, saada jigi veteen, ajella veneellä ja olla paleltumatta. Ja tottakai saada vene päivän päätteeksi ylös mahdollisesti liukkaalta luiskalta. Näin ne haaveet muuttuvat ?

Lähdimme kotoa yhdeksältä ja suuntasimme Pirttilahden satamaan. Ajateltiin aloittaa kalojen etsiminen jo ihan Pirttilahdesta, sillä tuuli oli käynyt lahteen monta päivää. Ehkä löytäisimme pikkukalaa ja niiden perässä olevia petokaloja.

Pirttilahden satamassa ei ollut ruuhkaa

Pirttilahti oli ihan täynnä silppua ja ensimmäinen ankkuripaikka oli jo sadan metrin päässä rannasta. Harmi vaan, että ainoa petokala jonka siiman päähän sain, oli hauki. Hyvä merkki kuitenkin, että aktiivista kalaa löytyi heti. Silpun perässä oli paljon nälkäisiä saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet, joten jatkoimme matkaa.

Aika tuntui kuluvan tosi nopeasti. Luotaimen kello näytti yhtätoista, vaikka tuntui, että vastahan me oltiin tultu. Aina se kello kyllä kalassa ollessa menee supervauhtia.

Kovin korkealle ei aurinko noussut koko päivänä

Suurin osa päivästä meni kalojen etsimiseen. Pienempää kalaa oli yllättävän paljon liikkeellä ja varsinkin pikkukalaparvia näkyi melkein joka paikassa. Parvissa ja niiden alla saalistavat pedot olivat kuitenkin harvassa, mutta niitäkin löytyi paikka paikoin. Petokalojen laji jäi kuitenkin arvoitukseksi. Epäilen, että suurin osa silppuparvien alla olleista saalistajista oli alamittakuhia.

Raitapaitojen etsimistä

Yritin heitellä ja vertsuta, mutta se oli turhaa. Aamun hauki oli päivän ainoa heittojigaamalla tullut kala ja vertikaalityylillä sain yhden satagrammaisen ahvenen. Kuhat olivat uskomattoman ronkelilla tuulella, jos ne nyt ylipäätään edes olivat kuhia. Niille ei kelvannut mikään.

Kuhat selkeästi muuttuvat nirsoiksi talven tultua, siksi niitä on niin vaikea saada pilkilläkin. Kallaveden kuhien käyttäytyminen kesällä on kyllä ihan erilaista, kuin talvella. Lämpimän veden aikaan kuhaa tulee lähes aina ja melkein mistä vaan, mutta käykääpäs kokeilemassa jäiden tultua. Ei niitä kiinnosta mikään ?

Eilen löydettiin myös ihan tyhjiä alueita

Iltapäivällä vilkuilimme aurinkoa ja kelloa. Kohta se laskee. Kalastimme vain muutaman kilometrin säteellä olevia paikkoja ja kahden jälkeen lähdimme takaisin kohti satamaa. Pirttilahden suulla oli tosi paljon kalaa ja jopa luotainkin sekosi välillä, kun se erehtyi luulemaan silppuparvia pohjaksi. Parvien alla oli myös tosi paljon saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet. Harvoin näkee niin nirsoja kaloja, että ei käydä edes hipaisemassa. Mitä ihmettä niille olisi pitänyt tarjota?

Keli oli uskomattoman hyvä vuodenaikaan nähden. Aurinko paistoi ja iltapäivällä oli jo lähes tyyntä. Aurinko jopa lämmitti sormia. Ihan täydellinen kalakeli, mutta pimeys oli tulossa pilaamaan meidän reissun. Pakkohan se oli lähteä, kun auringonlasku oli ihan käsillä.

Pakattiin ankkuri ja kerättiin kamat kasseihin. Kello oli pykälässä eli 15.12, mutta jännä juttu, että aurinko ei vielä ollut painunut piiloon. Tarkastettiin vielä Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta auringonlaskun tarkka aika ja kyllä, auringon piti laskea juuri sillä hetkellä. Hyvä ettei jo uutisiin soitettu, että nyt on jotain vialla tällä planeetalla. Sitten tajuttiin, että luotaimen kello oli kesäajassa ?

Jotain outoa oli tässä auringonlaskussa, sillä aurinko oli liian ylhäällä =D

Saatiin siis vielä yksi tunti lisäaikaa pyöriä Pirttilahden penkoissa ja kalan määrä oli ihan uskomatonta. Ja yhtä uskomatonta oli se, että me ei saatu edes tärppejä. Joko ahvenilla ja kuhilla on menossa paasto tai sitten kalat olivat lahnoja. Harvoin kuitenkaan olen sellaisia kalamääriä yhden päivän aikana nähnyt ja vielä onnistunut jäämään ilman tärppejä. Minulla päivän kokonaissaldo oli kaksi kalaa, mutta en valita. Tavoitteet täyttyivät eli jigi pääsi veteen, vene kulki hienosti, pysyin lämpöisenä ja trailerikin nousi luiskalta ylös =)

Avovesikausi on nyt paketissa ja on aika suunnata katse kohti pilkkikautta. Toivottavasti kauden pääsisi aloittamaan jo tämän vuoden puolella. Happosen Seppo oli tehnyt uusia tasurimalleja ja toi meille testiin muutamia.

Sepeteus-tasureita

Isommat ovat kevennettyjä malleja ja kaksi ihan pienintä lyijyisiä. Tasurit ovat kyllä tosi maukkaan näköisiä ja eiköhän se ahventenkin paasto pääty ja ruokahalu palaa, kun pääsevät näiden tasureiden kanssa tekemään vähän lähempää tuttavuutta =) Kiitos Seppo!

Ahvenparvet kadoksissa

Viime viikon sunnuntaina oli jo vähän huolestuttavia merkkejä ilmassa, kun yksi järvi oli tyhjä ahvenista. Ala-Ruokovedeltä ei löytynyt raitapaitajengejä ollenkaan, mutta ajattelin sen olevan vain hetkellinen ilmiö.

Juuri päättyneen viikonlopun tulokset neljältä eri järveltä ovat aika surkeat, joten ahvenparvet ovat oikeasti tainneet kadota jonnekin. Yksittäisiä ahvenia on näkynyt siellä täällä, mutta missä ovat isot parvet?

Talvi ja pakkaset eivät ole ihan vielä Savoon saapuneet ja kulunut viikonloppu oli säiden suhteen oikein hyvä. Lämpötila ei enää kovin korkealla huitele, mutta ei se toisaalta haittaa, sillä nyt voi jo alkaa karaistamaan itseään pilkkireissuja varten. Veden lämpötila on noin yhdeksän astetta, joten se on monta astetta ilman lämpötilaa korkeampi.

Lauantain sää (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Sain viikko sitten lauantaina oman avovesikauden ennätysahveneni (39cm) Karhonvedeltä ja samoille suunnille teki mieli kalastamaan uudestaan. Meillä on ollut haaveissa käydä Akonvedellä Juankoskella ja koska Karhonvesi on Akonveteen yhteydessä, päätimme iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja kolmas kärpänen tuli vielä kaupan päälle, sillä Karhonveden ja Akonveden välissä on Muuruvesi ? Järkevintä oli laskea vene Muuruvedeltä, sillä siitä oli lyhyt matka molempiin suuntiin.

Muuruveden satama oli positiivinen yllätys

Hyvä veneluiskakin löytyi, tästä tulee varmasti laskettua vene toistekin

Akonvedellä on mahdollisuus suuriin kuhiin, mutta arvelin ajankohdan olevan jo liian myöhäinen niille. Saimme Akonveden puolelta ainoastaan pari alamittakuhaa, mutta luotaimessa kyllä näkyi parempiakin kaloja. Mielenkiintoinen järvi, mutta ehkä kuhien ja vertikaalijigauksen suhteen toimivampi kesällä, joten palaan Akonvedelle kesällä 2018 =)

Sillan toisella puolella siintää Akonvesi

Akonveden alamittakuha

Muuruvedestä kalapaikkana meillä ei ollut mitään tietoa. Luotain piirsi todella paljon pikkukalaa joka paikkaan, mutta jotenkin onnistuttiin välttämään ne isommat petokalat. Kai sieltä joku on joskus kaloja saanut ja ehkä meillekin olisi saalista tullut, jos olisimme malttaneet hieman kauemmin kartoittaa paikkoja, mutta minun mielessä pyöri se 39cm kaveri edelliseltä viikonlopulta. Satuimme niin hyvään syöntiin Karhonvedellä viikko takaperin, joten haaveilin vain samanlaisesta syöntipiikistä. Pikkuhiljaa siirryimme kohti Karhonvettä ja ”ykköspaikkaa”.

Lauantain keli oli tyyni, huomaatteko tässä kuvassa mitään erikoista? =)

Hurautin Karhonvedellä suoraan meidän ahvenpaikalle ja se oli tyhjä! Odotin koko ajan ison ahvenparven näkemistä viistoluotaimesta, mutta parvista ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä ne olivat siirtyneet uuteen paikkaan.

Tämä ei voi olla Karhonveden parasta antia! Jännä, että jo kukkokalatkin oksentavat kuoretta..

Nämä syksyiset kalareissut ovat kelloa vastaan taistelemista, kun aika kuluu niin nopeasti ja aurinko laskee aina liian aikaisin. Ja viikko viikolta päivät vaan lyhenevät.

Aina on aikaa juoda kahvikupponen

Ajeltiin ristiin rastiin ja joka paikassa oli hiljaista. Yksittäisiä kaloja näkyi aina siellä täällä, mutta niistäkään ei osannut sanoa, että olivatko ne ahvenia vai kuhia. Tuntui, että ahvenparvet olivat täysin hajonneet ja jokainen ahven mökötti ja halusi olla omissa oloissaan. Ehkä ahvenillakin on huonoja päiviä, ei aina jaksa olla sosiaalinen ja iloinen ryhmätyöskentelijä.

Rapu odottaa tositoimiin pääsyä

Neljän maissa sanoin, että käydään katsomassa ykköspaikka vielä uudestaan ja sen jälkeen suunnataan satamaan. Viikko aiemmin lauantaina ahven oli aloittanut hurjan syönnin vasta auringonlaskun maissa. Ehkä niillä onkin ruokatunti vasta silloin?

Emme olleet neljään mennessä edes ottaneet vielä ankkuria keulalaatikosta valmiiksi, kun missään ei ollut näkynyt kalastettavia paikkoja.

Ajoin ykköspaikalle ja mitä ihmettä, veneen alla näkyikin ahvenparvi. Ja aiemmin päivällä siellä ei ollut kerrassa mitään. Sanoin Juhalle, että nyt laitetaan ankkuri ja hän oli sitä mieltä, että ei tähän aikaan enää kannata alkaa sitä kaivelemaan. No minä olin eri mieltä, joten kävin keulassa laittamassa ankkurin valmiiksi, sitten siirryin ratin taakse ja ajoin veneen sopivaan kohtaan ja tiputin ankkurin.

Hetken päästä Juha taisi olla ihan kiitollinen minun ratkaisusta, sillä hän nosti parvesta veneeseen 39cm ahvenen. Se oli hänen avovesikauden ennätysahvenensa ja aika hauska sattuma, että meillä molemmilla oli nyt samankokoinen ahvenennätys jigikaudelta.

Komea 39cm

Juha naureskeli ahvenen mitattuaan, että onkohan tämä sama ahven minkä minä olin viikko aiemmin saanut, kun oli saman pituinenkin. Nauroin, sillä tiesin Juhan vitsailevan. Otettiin muutama valokuva ja Juha päästi ahvenen takaisin.

Saimme parvesta ihan hyviä ahvenia, mutta kokoluokka oli pienempää kuin viikko takaperin. Aika jännä juttu kuitenkin, että taas ahven aktivoitui auringonlaskun aikaan syömään. Syönti kesti puolisen tuntia.

Ahvenet olivat noin 30cm ja alle

Juhan vitsi pyöri mielessä. Ei kai ahven oikeasti voisi olla sama, minkä minä sain aiemmin? Toki paikka oli kutakuinkin sama ja olen kuullut, että esimerkiksi sama hauki on tullut parikin kertaa jollekin kalastajalle. Aloin tutkimaan puhelimesta kuvia ja vertailemaan ahvenia.

Ahvenet olivat ihan eri väriset, mutta siinä asiassa kelillä ja valoisuudella oli suuri merkitys, sillä viikko sitten oli kirkkaampaa ja nyt taas oli ihan harmaa päivä ja saderintamakin saapumassa. Ahventen evissä näytti olevan samanlaisia yksityiskohtia ja lopulta pyysin vielä Facebookin puolella tunnistusapua. Lopputulos oli se, että kyseessä on yksi ja sama ahven!

Seuraavia treffejä odotellessa :)

Tosi mielenkiintoista ylipäätään, että kala ensinnäkin oli samassa paikassa ja myös se, että uitin kyseisen kalan yläpuolella samaa oranssivatsaista Crazy Fishin rapua, jolla olin saanut sen viikko aiemmin, mutta nyt rapu ei kiinnostanut kalaa ollenkaan. Olen täysin varma, että kelillä on osuutensa jigin toimivuuteen. Juha sai ahvenen ruskealla jigillä ja myös minä sain lauantaina kaikki ahvenet samanlaisella ruskealla Lunker Cityn 7cm jigillä.

Ehkä harmaa keli vaati luomuväritteistä viehettä ja edellisen viikon kirkkaalla kelillä taas oranssivatsainen rapu houkutti enemmän. Pohdiskelin blogissa vähän aikaa sitten uv-värien tehoa vieheissä ja Crazy Fishin rapujigissä on myös uv-väriä. Viikko sitten oli kirkas keli ja aurinkokin paistoi välillä. Voisiko olla mahdollista, että iso ahven kelpuutti juuri sen uv-rapujigin silloin, koska se näytti auringon pilkahdellessa syötävän hyvältä ahvenen silmissä?
Ja nyt lauantaina uv-väri ei päässyt oikeuksiinsa harmaan kelin vuoksi. Tähän asiaan saadaan selvyys heti, kun ahvenet oppivat puhumaan. Toivottavasti siihen ei mene kauan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ahventen syönti. Auringonlasku oli käsillä ja alkoi jo olla kiire rantaan ennen pimeän (ja sateen) tuloa.

Sunnuntaina oli vuorossa Unnukka. Minulla on sieltä niin hyviä muistoja kesältä, että halusin vähän verestää niitä. Ahvenparvet ovat olleet muualla piilossa, mutta Unnukkaan minulla oli kova luotto. Jos ei muualla kala syö, niin Unnukka kyllä antaa lohtua.

Aikainen lintu madon nappaa

Oltiin Unnukalla jo heti auringonnousun aikaan, jotta saatiin hyödynnettyä koko valoisa aika. Lisäksi oli mielenkiintoista nähdä, että onko kala aktiivista myös auringon noustessa, kun viime reissuilla auringonlasku on ollut hyvä aika kalastaa.

Löysin heti aamusta kalapaikan, jossa oli paljon ahvenia. Ne vaan olivat niin ronkeleita, että mikään jigi ei kelvannut. Harmitti, kun kalaa oli pohjassa tosi paljon, mutta ahvenet pitivät suunsa kiinni. Vaihtelin värejä ja kokeilin isompia ja pienempiä jigejä. Lopulta laitoin Savage Gearin oikein ärsykevärisen jigin ja heitin sen kohti parvea.

No niin, alkoihan se lyyti kirjoittamaan. Ahven tärppäsi heti kiinni, kun oikea väri löytyi! Kelasin ahvenen veneeseen ja kun näin sen ”raitapaidan”, käskin Juhaa nostamaan ankkurin mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen kaasutin kauas pois siltä ahvenpaikalta. Siinä meni aamun parhaat aurigonnousun hetket lahnan jallitukseen, hyvä minä, olen oikea ahven-expertti.

Näiden ahventen takia myöhästyttiin parhaalta aamusyönniltä

Eipä sieltä Unnukalta niitä oikeita ahvenparvia sitten sen paremmin löytynyt, kuin aiempien reissujen järviltäkään. Kuhaa taas oli joka paikassa ja vaikka välillä luulimme kalastavamme ahvenia, siiman päästä löytyikin kuha. Otettiin pari mittakuhaa mukaankin, kun Ahti kerran niitä antoi.

Ruokakala

Kierrettiin tuttuja ja uusia paikkoja, mutta saatiin vain yksittäisiä ahvenia sieltä täältä. Parvet ovat tosissaan ihan levällään nyt, ei ensimmäistäkään havaintoa kunnon rykelmistä missään.

Vaikka lähdettiin hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, päivä kului nopeasti myös Unnukalla ja auringonlasku koputteli olkapäähään. Käänsin veneen keulan kohti satamaa, mutta matkalla oli vielä yksi syvänteen penkka, jonka aioin ajaa viistoluotaimen kanssa läpi.

En meinannut uskoa silmiäni, kun odotin näkeväni tyhjän penkan, mutta jotain ihme pallukoita alkoikin piirtymään luotaimeen. Plop, plop, plop, laskin alla olevan ainakin viisitoista palloa ja jos ne eivät olleet ahvenia, niin mitä sitten? No lahnojahan ne tietysti olisivat voineet olla, mutta ne ajatukset nyt pois. Kyllä nuo ahvenia ovat, sillä ne ovat niin aktiivisia ja irti pohjasta.

Emme ehtineet laittaa edes ankkuria, vaan tiputin heti oranssimahaisen ravun kalojen päälle. Välittömästi 35cm ahven tärppäsi rapuun kiinni. Wuhuu, kohta sumppu nitisee liitoksissaan. Juha napsi parit valokuvat ja kun vilkaisin luotainta sen jälkeen, se piirsi tyhjää. No ei hätää, siirrän venettä hieman takaisin päin parven päälle.

Unnukan 35cm ahven

Aurinko ja oranssimahainen Crazy Fish rapujigi, jossa uv-väri. Sattumaako?

Ajoin takaisin kohtaan, jossa olin nähnyt parven, mutta luotaimessa ei näkynyt enää pallukan pallukkaa. Ei ole totta, noin nopeastiko aktiiviset parvet liikkuvat? Ajoin aluetta hiki päässä ympäri, mutta parvi oli tipotiessään. Ei nitissyt sumppu yhden ahvenen vuoksi.

Kokeiltiin vielä kalastaa samassa paikassa ja heiteltiin jigejä ympäriinsä, mutta saaliina oli enää yksi kuha. Ahvenparvi katosi todennäköisesti pikkukalaparven perässä jonnekin, sillä alueella oli tosi paljon joko kuoretta tai muikkua.

Rapujigi maistui myös kuhalle

Tämä kuha tuli heittojigaamalla

Crazy Fishin rapujigi on minun uusi lempparijigi. Sen uinti on tosi houkuttelevaa ja vaikka sitä heittäisi painavalla jigipäällä, se vajoaa leveän muotonsa ansiosta pohjaan hitaasti. Ja rapu ikäänkuin ”sätkyttelee” pinnan alla, ravun saksien liikkeestä tulee mieleen sirppipyrstöisen jigin uinti, mutta saksia on tuplamäärä, joten jigi houkuttelee tuplahyvin. Rapu kelpaa näköjään niin ahvenelle kuin kuhallekin.

Jos syksyllä ei ole paljon aikaa ahvenen kalastukseen, niin kalastus kannattaa ajoittaa auringonlaskuun. Silloin on parhaat mahdollisuudet saada ahvenia. Kuha taas syö koko päivän ja sitä löytyi ihan yllättävän paljon. Kuhat eivät olleet edes kovin syvässä, Unnukalta mittakuhat tulivat alle kuudesta metristä.

Hämärän rajamailla Unnukan rantaan

Viime vuonna talvi yllätti avovesikalastajat, vaikka taitaahan se talvi yllättää meidät suomalaiset joka vuosi. Ei sen tuloon vaan osaa varautua, kun se on niin harvinainen ilmiö ?

Tässä nyt jännityksellä odotetaan tulevia viikkoja, pakkaset saattavat saapua koska vain. Sitten on kausi paketissa, kun järven pinta on jäässä. Onneksi pilkkikausi on sen jälkeen jo nurkan takana. Rospuuttoajaksi blogi varmaan hiljenee, kun pyörittelen peukaloitani neljän seinän sisällä, mutta sitten on taas raportointia luvassa, kun jäät kantavat =)

Ison ahvenen juhlaa

Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.

Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.

Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa? ?

Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.

Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)

Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.

Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä

Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)

Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.

Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi

Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.

Polaris maistui ahvenille

Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä

Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.

Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.

Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3

Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.

Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.

Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat

Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.

Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?

Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.

Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…

39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)

Ei muuten irtoa koukku!

Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.

Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!

Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)

Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️

Rannassa juuri ennen pimeää

Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.

Veneranta ei ollut “ihan” ydinkeskustassa ;)

Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.

Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti

Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.

Apua apua ahven söi rapua

Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.

Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.

Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.

Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.

Kohta sataa. Tai sitten ei.

Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)

Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.

Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia

Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.

Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.

Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)

Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”

Kiitos Tommille jälleen kerran =)

Jigailua uusilla vesillä

Käytiin tänään Suvasvedellä jigaamassa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämän päivän kalareissu oli varmasti yksi pitkäveteisimmistä jigipäivistä, joita olen järvellä viettänyt. Tuijotin tyhjää luotaimen näyttöä yli 50 kilometrin matkan. Oliko vika minussa vai järvessä, melkein tekisi mieli vaihtaa harrastusta. Veneessä kävi vain yksi ahven =D

Puutossalmen lossilla pääsee Vehmersalmen puolelle

Viime yönä en meinannut malttaa nukkua, kun odotin kirkkaan Suvasveden isoja raitapaitoja. Suvaksesta tulee hieman mieleen Puruvesi; sieltä löytyy muikkua, lohikalaa ja isoa ahventa. Tai löytäjät löytää ja etsijät vain etsii. Me Jekkoset ollaan näköjään sitä etsijäkuntaa.

Tässä vaiheessa vielä luulin saavani isoja ahvenia

Päivän mittaan haaveet murenivat sitä mukaa, kun trippimittariin tuli kilometrejä. En olisi ikinä uskonut, että onnistun kiertämään järven kaikki ahvenet. Tai yhdessähän me Juhan kanssa se tehtävä hoidettiin, tyhjänpyytäjät :)

Pilkkihaalari päällä ja silti meinasi tulla vilu

Tyhjää I

Tyhjää II

Tyhjää III

Järvi on kyllä erittäin mielenkiintoinen pohjanmuodoiltaan ja ehkä juuri se tekee siitä niin haastavan. Suvasveteen on joskus miljoonia vuosia sitten iskeytynyt kaksi meteoriittia, joten Suvaksessa on kaksi isoa, syvää, selkää.

Kuvakaappaus Navionics Boating app

Juha kysyi puolen päivän maissa, että mennäänkö Suvaksen syvimmän kohdan päälle, laitetaan siihen ankkuri ja syödään siinä eväät. Innostuin heti ajatuksesta ja tajusin vitsin vasta muutama sekunti myöhemmin ? Käytiin kuitenkin luotaamassa se 90 metrin monttu, mutta eivät olleet ahvenet sielläkään :)

Syvää oli!

Aamupäivällä pilkahti aurinko, mutta lopulta satoi vettä

Jossain vaiheessa tyhjää luodatessa havahduin siihen, että miksi minä pölhökustaa en ole etsinyt ahvenia saarten penkoista, siellähän ne varmasti ovat. Ja taas meni hetki, ennen kuin ymmärsin yskän. Meteoriitti litisti jokaisen saaren alleen silloin joskus… Mutta se Suvasvedestä.

Enonniemen kalasatama

Viikolla oli tosi hyvä ja tyyni keli, mutta Kuopio oli ihan sumun peitossa. Kävin alkuviikosta Markun kanssa Hirviselällä kalassa, tai ainakin uskon ja luulen, että me oltiin Hirviselällä. Kallavesi oli nimittäin kaksi vuorokautta putkeen täysin sumussa ja oikeasti näkyvyys järvellä oli surkea. Oltiin täysin plotterin varassa, sillä mannerta ei näkynyt järveltä ollenkaan.

Hirviselälle menossa

Suuntavaisto ei toiminut ja yhdessäkin vaiheessa ajoin monta sataa metriä ihan väärään suuntaan, vaikka vilkuilin plotteria samalla kun ajoin. Ihan uskomatonta, miten hankalaa on suunnistaa, kun ei ole mitään kiintopistettä.

Erikoinen näkymä Kallavedellä :)

Kalastettiin useampi tunti harmaudessa ja ahven söi ihan hyvin. Markku sai itselleen hyvät ruokakalat :)

Markulle päivän isoin ahven

Kukkokalako se siellä siiman päässä on?

Kalapaikkoja ei ainakaan taustan perusteella voi arvata =)

Innostuttiin Markun kanssa lähtemään kalaan myös Riistavedelle asti, jossa pääsimme Jorin veneeseen. Minulla on ollut haaveissa käydä Melavedellä ja nyt kun tarjoutui tilaisuus päästä järven läpikotaisin tuntevan henkilön kyytiin, ilman muuta halusin mukaan.

Luotain piirsi Melavedellä todella hyviä ahvenparvia useampaan paikkaan ja kyllä me jonkun verran myös saalista saatiin. Jori oli kuhakingi ja mitenkähän monta kuhaa hän päivän aikana jigailikaan… ja isoin kuha oli parin kilon luokkaa, vastuullisesti sen kokoinen lähti takaisin kasvamaan.

Melaveden hieno kuha

Kukkokaloja ei taida Melavedellä olla olemassakaan

Minun siimaan tarttui nelosen hauki ja Jori kertoi, että Melavedellä on todella isoja haukia. Hänkin on sieltä kymppikiloisia saanut. Hyvä kalakanta siis kyseisellä järvellä ja ahventenkin koko on juuri minun mieleen ?

Melaveden kalareissu oli melko lyhyt ja sen vuoksi minulle jäi kamala nälkä päästä sinne uudestaan. Ne isot ahvenparvet kaikuluotaimessa kummittelivat mielessä, joten päätimme suunnata oman veneen kanssa sinne heti lauantaina. Jori lähti meidän veneeseen oppaaksi ja oli mukava kierrellä kalapaikkoja, kun mukana oli järven niin hyvin tunteva kalamies.

Riistaveden satama

Päivä alkoi loistavasti, kun löysimme todella hyvänkokoisia ahvenia suurimman ollessa 38cm. Olin jo lähestulkoon muuttamassa johonkin Melaveden saareen niiden ahventen takia. Juuri sen kokoisia körmyjä näkyi aiemmalla reissulla luotaimessa ja jos tuo on ahventen normikokoa sillä järvellä, niin hyvin mielelläni asuisin vaikka kuusen alla järven rannassa, jos vaan pääsisin kalastamaan sellaisia jättejä. Minulle harvinaista herkkua, mutta Riistaveden kalamiehille normikauraa.. vai onko sittenkään, sillä niiden aloitusahventen jälkeen emme saaneet enää yhtään mukaan otettavaa kalaa.

Melaveden ahven <3

Juha sai päivän isoimman

Kiersimme lähes 50km matkan ja kävimme myös Karhonveden puolella, mutta ahvenia ei enää löytynyt. Muutama alamittakuha kävi veneessä, mutta mittakalat olivat kateissa. Kotimatkalla erään saaren penkassa Juha heitteli Lucky Johnin pientä ahvenjigiä. Kohta vapa taipui ja Juha sanoi, että nyt on vähän parempi kala kiinni.

Ja tosiaan siellä oli hieman isompi hauki siiman päässä, sillä kala ei meinannut tulla edes näytille. Jori oli aiemmin kertonut Melavedellä olevan isoja haukia ja nyt yksi niistä oli Juhan siiman päässä.

Viime blogipostauksessa kerroin, että Juha paransi haukienkkaansa Leppäveden leikkimielisessä kalastuskilpailussa (pääset lukemaan kisaraportin tästä) viime sunnuntaina ja nyt siiman kireydestä päätellen ennätystä hätisteltiin taas.

Vihdoin hauki saatiin haaviin asti ja kylläpä oli lihava kala! Ihan uskomattoman suuria eroja voi olla haukien ruumiinrakenteissa. Leppäveden hauki oli lähes saman pituinen kuin Melaveden hauki, mutta vain toinen kaloista on ollut ruoka-aikaan kotona.

Leppäveden ja Melaveden hauet

Hieno kala ja se tottakai sai vapautensa takaisin. Juhan ennätys siis parani taas roimasti ja jos nyt pelkkiä omia tilastoja tuijotellaan, niin Juha taitaa rikkoa ensi viikonloppuna hauki SE:n ?

Juhalle onnea 9,4kg hauesta :)

Pieni Lucky John jigi maistui jättiläiselle

Melaveden ahvenet ovat haastavia, mutta isoja, joten takuuvarmasti palaan vielä sille järvelle, toisin kuin Suvasvedelle =)

Kuinka teidän viikonloppu sujui, minua kiinnostaa tosi paljon, että miten kala on tänään muualla syönyt? Epäilin jo oikeasti Suvasvedellä luotaimien toimivuutta. Miten koko järvi voi olla tyhjä? Kertokaapa se minulle.

Kalareissu ilman ahvenkontakteja

Edellinen blogipostaus alkoi lauseella ‘kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa’. Ehkä olisi pitänyt koputtaa puuta, kun sellaisia “totuuksia” nettiin kirjoittaa. Eilinen kalareissu meni nimittäin täysin ilman ahvenia.

Pohjois-Savossa on näköjään yksi järvi, jossa syksy ei ole kulta-aikaa ahvenen jigaajalle. Ajettiin Rasvanki päästä päähän eikä nähty vilaustakaan raitapaidoista. Kerron siitä Rasvangin reissusta myöhemmin lisää.

Viikonloput on yleensä pyhitetty kalastukselle, eikä juuri päättynyt viikonloppu ollut mitenkään poikkeustapaus. Arkena odotan aina jännityksellä mitä Pekka Pouta ja kumppanit keksivät meidän päämme menoksi ja ihan mukavaa keliä he lupailivat sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi.

Meidän unelmakala on iso ahven ja sen perässä on kierrelty eri järviä koko kesä. Mitään jättejä ei ole löytynyt, vaan puoleen kiloon kalojen paino aina stoppaa. Mihinkähän asti pitäisi lähteä, että siiman päähän voisi kilon murikan saada? Vaikeaa on.

Viikolla hain kastikeainekset lähimetsästä, enää puuttui kala

Perjantai-iltana seuraavan päivän sääennuste näytti kuurosateita iltapäivään asti ja ajattelimme lähteä kalaan vasta sateiden jälkeen. Kauaksi ei kannattanut muutaman tunnin takia lähteä, joten kalapaikaksi valikoitui Kallavesi. Heräsin lauantaina virkeänä ennen neljää ja kun katsoin sääennustetta, sateista ei ollut enää tietoakaan. Sopi minulle ja saatiin lisää kalastusaikaa, kun kalaan pääsi lähtemään jo heti aamusta.

Jotkut ovat saaneet Pohjois-Kallavedeltä isoja ahvenia syksyisin, joten lähdimme Julkulan rannasta kohti kalapaikkoja. Emme päässeet kauaksikaan rannasta, kun Pekka Pouta päätti sittenkin muuttaa mielensä. Valtava sadepilvi nousi päälle ja saatiin syksyn kovin rankkasade niskaan. Silmälaseissa olisi pitänyt olla lasinpyyhkimet, kun huristelin Alutrollilla eteenpäin.

Ensin satoi, sitten vähän paistoi ja sitten taas satoi

Sade ei haitannut, kun kalastusvaatteet ovat vedenpitävät, mutta kyllä välillä iski kylmyys ja harmittelin, kun en laittanut pilkkihaalaria päälle. Onneksi sateet loppuivat iltapäivällä, joten loppupäivä saatiin kalastaa kuivemmissa olosuhteissa.

Suosittelen neopreenihanskoja märille ja kylmille syksyn kalareissuille

Ostin vähän aikaa sitten uv-taskulampun ja nyt olen kuullut vähän sieltä täältä pohdintaa uv-värien tehosta vieheissä. Asia on tosi mielenkiintoinen, voisiko uv olla niin sanottu oikotie onneen kalastuksessa?

Olen käyttänyt pari kesää Savage Gearin Bleak Paddle Tail jigejä ja ihmettelin, kun minulla on yksi tietty väri toiminut muita paremmin ja aina saa olla ostamassa täydennystä juuri siihen väriin. Viime talvena pilkin paljon keltamahatasureilla ja laskin yhteen yksi plus yksi, ehkä Savagen jigin keltainen maha oli syy sen ylivoimaisuuteen.

Hiltusen Teemu mainitsi, että kyseisessä jigissä on kuulemma uv-väriä mukana ja toden totta, katsoin jigiä taskulampun valossa pimeässä ja hämmästyin. Noiden “taikaevien” takiako jigi onkin toiminut niin hyvin? Alla olevissa kuvissa näkyy hyvin uv-valon vaikutus jigeihin. Savagen jigeissä evät loistaa hienosti, mutta myös Lunkerin jigit näyttävät ihan erilaisilta uv-valossa.

UV-valon kanssa oli mielenkiintoista tutkia jigien ja tasureiden värityksiä

Muistin, että minulla on uv-jigitussi ja tussailin muutamia jigejä lauantain kalareissulle mukaan. Päivä oli pilvinen, mutta yhdessä vaiheessa aurinko tuli pilven raosta esiin. Vaihdoin jigin, jonka mahan olin värittänyt uv-tussilla ja liekö sattumaa vai mitä, mutta 33cm ahven ponkaisi pohjasta laskeutuvaa jigiä kohti. Mielenkiintoisia kokeiluja, mutta viikonlopun pilviset kelit eivät olleet kaikkein otollisimpia testipäiviä.

Toiseen uv-tussattu vatsa, toiseen selkä

Alempaan jigiin uv-tussattu vatsa ja pyrstö

Kerroppa ahven oliko syöntihalukkuuden syynä uv-tussi?

Lauantaina löysimme alkuillasta lisää ahvenia, mutta niiden koko oli alle 30 senttistä. Lisäksi samalta alueelta (syvyyttä 7 metriä) löysimme myös muutaman mittakuhan, jotka otimme mukaan.

Ruokakalaa pukkaa

Tänä kesänä ihmeen pienet jigit ovat maistuneet kuhille

5,5cm Fishunter kelpasi tälle kuhalle

Muutoin päivä oli todella vaikea, vain se yksi parempi ahven päivällä ja muutamat ruokakalat illasta, mutta kymmenien kilometrien matkalta tyhjää. Vaikeaa oli löytää kalaa ja suhteeni Kallaveteen pysyi ennallaan. Hankala mikä hankala. Otan taas lomaa siitä.

Aika monta tärppiä ruudulla, näin meitä kiusataan täällä Kallavedellä =D

Elite-9 Ti laitteeseen saa SonarChart liven, se helpottaa kummasti kalapaikkojen hahmottamista

Julkulan veneranta

Pohdimme lauantaina sunnuntain kalapaikkaa ja mielessä pyöri useita eri järviä: Melavesi, Juurusvesi, Unnukka, Rasvanki, Virmasvesi, Suvas.. mistähän voisi saada isompia ahvenia? Tehtiin päätös, joka oli väärä.

Alutroll odottaa Rasvangille pääsyä

Varmasti mikä muu järvi vain olisi antanut edes yhden ahvenen, mutta Rasvanki päätti olla nuuka. Sata kilometriä autolla ja muutama kymmenen kilometriä veneellä, silti se ei heltynyt. Onkohan kukaan muu onnistunut kalastamaan siellä koko päivää ilman ahvensaaliita? Tuskin.

Iltapäivällä oli hetken aikaa näin tyyntä

Tiedän, että kyseisessä järvessä on isoja ahvenia, mutta näköjään se on yhtä vaikea, kuin Virmasvesi, johon Rasvanki on yhteydessä. Ajettiin koko järvi päästä päähän ja luodattiin saarten penkkoja, mannerten penkkoja, syvänteiden reunoja, patteja ja pattien ympäristöä, karikoiden reunoja jne.

Päivän teemana tyhjyys

90% alueista oli tyhjää, 9% alueista oli täynnä muikkuparvia (ilman isoja saaliskaloja) ja se onneton 1% oli kuhaa ja haukea. Syvyydet, jossa kierrettiin, olivat 4-15 metriä.

Kai tämä muikkua oli

Viimeksi kun käytiin Rasvangilla (ei näköjään kerrasta opittu), siellä oli joka paikassa tyhjää. Sama juttu eilen, voi olla että enää en venettä kiikuta sinne asti, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Kyllä minä olisin halunnut vähän ahvenfilettä paistaa, mutta eipä sitä kalaa niin vain oteta.

Paluumatkalla ajoin hissukseen erään pitkän saaren penkkaa ja siitä lopulta bongasin syövää kuhaa. Kalastimme alueella noin tunnin ja isoin siitä löytynyt kuha oli 50cm. Kalat olivat 7-9 metrin syvyydessä. Saatiin sentään ruokakalat mukaan, mutta tunteihin ja kilometreihin nähden kokonaisen kuhan kilohinta oli kalliimpi, kuin Prisman kalatiskissä fileen hinta. Mutta eipä tätä harrastusta kukaan ole halvaksi väittänytkään, terveisin tyhjänpyytäjä Jekkonen.

Rasvangin kuhat olivat pulleita

Viikonlopun kalastelut paketissa

Kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa. Viime sunnuntain huippureissu oli vain esimakua kunnon tankkauskarkeloista, jotka raitapaidoilla on lähiaikoina edessä.

Syksy on tunnetusti sateista ja viikonloppu piti kalastaa märissä tunnelmissa. Itse asiassa tämä sunnuntaipäivä piti skipata kokonaan kalastuksen suhteen, kun armottomien vesisateiden lisäksi tuuli oli sen verran kovissa lukemissa, että järvelle ei ollut asiaa.

Ajattelin jo viikolla, että nyt kalaruuista kannattaa nautiskella, sillä tämän syksyn jälkeen seuraavat kuha-ateriat ovat luvassa vasta ensi keväänä tai kesänä. Pakkaseen ei kehtaa kalaa pyytää, joten nyt kun Ahti vielä on hyvällä päällä, kannattaa syödä kalaruokia vaikka joka päivä.

Ruokalista muotoutui mielessä ja ahvenkeitto oli yksi menun aterioista. Savukuha on herkkua, joten niitä oli tarkoitus savustaa muutama. Lisäksi ihan perinteistä herkkua eli leivitettyä kalaa pannulla paistettuna. Kylmäkallet oli pakastettu viikonloppua varten ja eihän niiden herkkuruokien toteutus enää muuta vaatinut, kuin kalojen hakemisen järvestä. Kuulosti suunnitelmalta.

Perjantaina emme ehtineet kalaan vasta kuin iltapäivällä, ja kun aurinko laskee nykyään jo kahdeksalta, kalareissu suuntautui lähialueelle. Laskimme veneen Pirttilahdesta ja kello oli jo viisi, kun viimein saatiin siimat veteen. Löysimme heti hyvän ahvenparven, josta ehdin nostamaan vain yhden ahvenen. Sekin oli “alamittainen”, joten appura pääsi jatkamaan matkaansa. Parvi oli livakkaliikkeinen, mutta onneksi valoisaa aikaa oli vielä mukavasti jäljellä kylmälaukun täyttöä ajatellen.

Juha halusi olla ratissa, joten itse nautiskelin maisemista takapenkillä :) Välillä on mukava vain istua ja sitten kun isot ahvenen köllikät ovat veneen alla, voi alkaa nostelemaan kalaa veneeseen.

Pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa perjantaina :)

Kello tikitti ja aurinko painui hurjaa vauhtia alaspäin. Kylmälaukku ammotti tyhjyyttään ja muistin, miksi minulla on viharakkaussuhde Kallaveteen. Suurimman osan ajasta se on tuollainen: kitsas ja vaikea. Kaiken lisäksi se piilottelee kalojaan.

Kylmää ja sateista

Olen sanonut sen sata kertaa aiemminkin, mutta Kallavesi on todella haastava järvi, varsinkin jos etsii isompaa ahventa. Kuhia siellä on paljon, mutta minun lempikala (iso) ahven on vaikea löytää. Jos tekisi tilastoa, kuinka monta isoa ahventa löytää esimerkiksi kymmenellä reissulla ja sitten tekisi saman tilaston vaikka Unnukalta, niin kyllä Kallavesi olisi tilastoissa heikompi. Kalaa siellä on, mutta missä, siinäpä iso pulma.

Muutama kuha kävi veneessä auringonlaskun aikaan

Illan aikana sain ainoastaan yhden ahvenen ja alamittakuhia, joten lauantaille oli kovat odotukset saaliskalojen suhteen. Ensi viikon ruokapolitiikka oli siitä kiinni.

Hienot maisemat

Lauantaina oli lähdettävä merta edemmäs kalaan, jos jotain mieli kylmälaukkuun saada. Siispä suuntasimme kohti Leppävirtaa ja Unnukkaa.

Herätys oli aamuneljältä, jotta olimme auringonnousun aikaan järvellä ja ehdimme kalastaa kunnolla ennen illalla saapuvia kovia sateita. Olin 100% varma hyvästä saaliista ja kelikin oli oikein kalakeli. Ja kalahan syö hyvin ennen sadetta.

Ei oltu koskaan menty Unnukalle niin aikaisin ja ajattelin aamun tyhjien paikkojen johtuvan ahventen erilaisesta rytmistä. Ne varmaan olivat viikonlopun vietossa ja kaikkihan silloin nukkuvat pitkään, myös kalat. Kunhan päivä valkenee, niin syöntikin paranee.

Kului tunti, kului kymmenen. Tilanne oli sama kuin aamulla. Olin kiertänyt järveä ja erilaisia paikkoja enemmän kuin koskaan ennen. Kilometrejä kertyi päivän aikana ainakin neljäkymmentä ja etsin monipuolisesti erilaisia paikkoja. Tutkittiin selkäpatit, syvänteiden vieressä olevat penkat, saarten päät, luodot ja matalikot.

En ole koskaan nähnyt Unnukkaa niin tyhjänä ja vähän jo pyytelin Kallavedeltä anteeksi perjantain turhautumistani. Ei se tainnutkaan olla sen vika. Ehkä syy onkin Ahdissa.

Hei vauva, missä sinun äitisi on?

Viistokaikuluotaimella pystyi kartoittamaan alueita hyvin ja se piirsi koko ajan näkymää 40 metriä veneen molemmilta sivuilta alasluotauksen lisäksi. Tuijotin ruutua toiveikkaana kalanäyttöjä odottaen, mutta niitä ei tullut. Kuka vei kalat Unnukasta? Niitä ei oikeasti näkynyt missään ja en edes tiedä, mistä kaloja enää olisi voinut etsiä.

Tyhjän tuijotusta 12 tuntia

Kalatusyvyydet vaihtelivat metristä yli kymmeneen ja luotasin syvempiäkin paikkoja. Kaikki oli kuitenkin tyhjää täynnä. Syksy muka ahvenen jigauksen kulta-aikaa, hah, ei meinaa naurusta tulla loppua. No toisaalta kestihän se kulta-aika yhden päivän, eli viime sunnuntaina oli se “the aika”. Jos et silloin sattunut olemaan kalassa, niin ei se mitään, syksyllä 2018 sitten uusi yritys.

Unnukasta myös kuhat olivat hävinneet johonkin. Koko kesä on saatu olla aika rauhassa hauilta, mutta niitä taas oli ilmestynyt meidän vakipaikoille. Nekö ajoivat kohdekalat tiehensä?

Kalastettiin myös tosi matalassa, mutta turhaan!

Unnukan ykköspaikka, josta olemme joka kerta saaneet saalista, ei antanut kuin alamittakuhia ja muutamia pieniä ahvenia. Päivän isoimmat ahvenet löytyivät viime sunnuntaiselta hot spotilta ja veneessä kävi joitain jopa yli 30cm ahvenia. Ahventen keskikoko oli kuitenkin pientä, sillä jopa kukkokalat tärppäilivät jigiin. Uskomatonta!

Hetken aikaa kolme tämän kokoluokan ahventa oli sumpussa, mutta koska enempää ei tullut, kaikki kalat vapautettiin

Päivän isoin (33cm) tuli Lunkerin swimfishillä, joka toimi myös viikko sitten

Viime sunnuntaina ahvenparvissa kalat olivat suunnilleen samaa kokoluokkaa kaikki, mutta nyt parven kalojen kokovaihtelu oli tosi suurta, ihan sieltä “hannapartasesta” savustuskokoiseen.

Vain yhdestä paikasta löytyi aktiivista ahventa, sekin pientä :(

Hämmästynyt ilmeesi, kun jigaat kukkokalan hieman erikoisemmalla tyylillä

Eilinen ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan ja illaksi luvatut sateetkin tulivat jo iltapäivällä. No kokemusta rikkaampana palasimme rantaan ja ei me todellisuudessa pettyneitä oltu, kyllä kalastus on kivaa, vaikka saalista ei aina tulekaan. Nyt on vain yksi ongelma: ensi viikon ruokalistan sisältö täytyy vaihtaa. Olisiko ideoita? =D

Tyhjissä reissuissa on se hyvä puoli, että eipähän tarvitse väsyneenä siivota kaloja :)

Kaikille jigaajille vielä loppuun videovinkki YouTubesta. Jigiguru Peter Lahti neuvoo videolla syksyisiä kuhapaikkoja sekä kertoo myös kuinka hyödyntää luotaimia kalastuksessa. Katsoin videon ennen viikonlopun kalareissuja ja kysyn vaan itseltäni, että olisikohan peiliin katsomisen paikka. Olisi pitänyt kuunnella Peteriä ja mennä niihin paikkoihin, joista kalaa syksyisin löytyy. Arvatkaa vaan tuliko kalastettua lahdissa…

Linkki Peterin videoon.