Siitä on nyt reilu viikko aikaa, kun sain kalamaailman jättipotin. Tai minulle se oli 7 oikein, jollekin muulle ehkä vain kuusi ja lisänumero. Puhun nyt NIISTÄ kuhista. Asia tuntuu vieläkin uskomattomalta, mutta kai sitä joskus kertoimet ovat omalla puolella, kun kalassa on kuitenkin tullut käytyä todella paljon. Voisin puhua niistä kaloista teille vaikka kuinka monta viikkoa vielä, mutta ehkä te ette jaksa kuunnella :) Joten siirrytään uusiin reissuihin.

Viikonloppuna kävin pari kertaa kalassa. Perjantai-iltana lähdimme kuuden jälkeen ja kalakeli ei olisi voinut enää parempi olla. Toppahousuista ei tietoakaan, vihdoinkin kesä? Kalastus tuntui vähän oudolta, kun mielessä pyöri ajatus, että mikä olisi seuraava tavoite kalojen suhteen. Kilon ahven on saatu, tavoitekuha 2kg meni kevyesti rikki. Voinko enää saada parempia kaloja? Yli neljän kilon kuhat alkavat tuntua jo pelottavalta ajatukselta. Miten sellaisen edes saisi veneeseen? Sitten tipahdin maan pinnalle ja tajusin, että turha minun on murehtia suurten kuhien veneeseen nostamista. Olen huono löytämään kaloja.

Perjantain saldona oli yksi isompi kala, hauki kylläkin, ja sillä oli painoa n. 2,5kg. Lisäksi sain yhden pienemmän hauen ja kolme alamittaista kuhaa. Kotiinviemisinä oli tällä kertaa tyhjä kalapussi, sillä kalaa on tullut syötyä normaalia enemmän ja pakastimestakin löytyy syömätöntä haukea.

Lauantaina säätiedotus näytti vesisadetta koko päiväksi, joten päätettiin skipata lauantain kalastelut ja lähteä sunnuntaina ennen kukonlaulua kalaan. Se oli virhe. Ensinnäkään lauantaina ei tainnut sataa montaakaan pisaraa ja sunnuntain kello kolmen herätys oli turha. Kalaa ei löytynyt. Kesällä aikaiset aamukalastelut ovat olleet aika tyhjiä arpoja, paremmin on tullut kalaa iltaisin. Aamulla sain vielä siiman sotkeentumaan moottoriin, siinä sitten kalakaveri selvitteli sitä jonkin aikaa.

Jigailut ja tasuroinnit eivät tuottaneet tulosta, joten otettiin sitten sunnuntain kunniaksi “uistelukilpailu”, jonka voitin yhdellä hauen luikulla. Ajeltiin hissukseen tunti pari ja veneen perässä tulivat molempien vaaput. Edelleen olin itse virvelini vapatelineenä, sen minkä uistelee, niin onnistuu noinkin :) Säästö se on pienikin säästö. Ja jos sattuisikin hankkimaan jotain uistelukampetta, niin todennäköisesti siinä kävisi sillä tavalla, että pikkusormen lisäksi menisi koko käsi…

Eilen kävin kalassa pikkuveljen kanssa. Keli oli hyvä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan ollut (kovin) paha. Ikkunasta katsottuna ihana kesäinen keli. Mutta totuushan Suomen kesästä on vähän toinen eli toppahousut jalassa sitä taas lähdettiin. Naapurit katsoivat hihattomissa paidoissaan ja shortseissaan, kun tepastelin pihalla mustat toppahousut ja kelluntatakki päällä. No mutta järvellä on kylmä, minä tiedän.

Päätettiin kalastella Hietasalon ympäristössä. Kalapaikoille päästyä oli pakko heittää kellunta- ja fleecetakit pois, minulle tuli kuuma! Ruksi seinään, sitä ei ole monesti tänä kesänä tapahtunut. Oltiin viideltä eräällä luodolla ja heti kun laskettiin vieheet veteen, alkoi syöminen. Tai ehkä sitä oli jatkunut jo kauemminkin, joka tapauksessa tasuriin ja jigiin napsui koko ajan. Mutta ne olivat pieniä. Sitten syönti loppui. Etsittiin pari tuntia kaloja ja kyllähän kaiku niitä piirsi, mutta ne eivät enää tärpänneet. Pikkuveli sai ruokakalat ja hänellä illan saldona oli 1,5kg hauki, 400g ahven ja alamittainen kuha. Minulla joitain ahvenia ja pari alamittaista kuhaa. Ihan hyvä kalareissu, sillä kotiin tullessa kädet haisivat kalalle :)

Yritin kuvata eilisestä illasta videon, mutta kamera oli ollut otsalla vinksin vonksin. Suurimmaksi osaksi siellä näkyy taivasta ja äänetkään eivät kuulu, koska tuuli. Katsokaa, jos teillä on neljä minuuttia ylimäääräistä aikaa :) Linkki videoon.

Monen viikon odottelun jälkeen Kallavesi näytti parhaat puolensa. Sain kaksi uskomattoman hienoa kalaa. Kaveri vinkkasi, että kuha oli ollut syönnillään perjantaina ja useampi mittakala noussut veneeseen. Täytyihän niillä seuduilla käydä itsekin testaamassa lauantai-iltana. Kuha oli kuulemma ottanut sirppipyrstöiseen tummahkoon jigiin ja uittotyyli oli ollut värisevä.

Päästiin mestoille ja laitoin K.P Baits hybrid worm jigin muikkuvärissä uimaan. Minulla oli myös paksulla fluorocarbonilla kiinnitetty lisäkoukku jigissä kiinni. Ehdin uittamaan ja värisyttämään jigiä vain pari minuuttia, kun tunsin armottoman tärpin. Aloin kelaamaan kalaa ylös ja se tuntui painavalta. Kala tuli yllättävän helposti veneen vierelle, vettä paikassa oli 7 metriä. Haavimies oli haavin kanssa valmiina, ongelmana oli vain kalan mahduttaminen siihen. Tajusin, että kala on kuha ja alkoi jännittämään entistä enemmän onnistuuko haavihteminen. Yksi huti ja toisella sisään, huh.

Kamalan kokoinen kala, en ollut koskaan nähnyt noin isoa kuhaa livenä. Nipistelin itseäni kädestä ja ajattelin herääväni ihan kohta. No en herännyt ja kuha mötkötti edelleen haavissa veneen lattialla. Sanoinkuvailematon tunne saada tuollainen kala. Ihanaa! Kädet tärisivät ja aloin irroittamaan jigiä kalan suusta. Huomasin, että lisäkoukku oli hävinnyt jonnekin. Taisi kuhan hampaat puraista fluoron poikki. Onneksi pysyi yhdelläkin koukulla, hyvin se oli kyllä kiinni. Punnitsin kalan ja vaaka näytti 3,7kg, oma kuhaennätys parani kahdella kilolla.

Tätä kalaa voi sanoa täysin tuurikalaksi. Vaikken itse kalapaikkaa löytänytkään, tuntui kalan saaminen silti tosi hyvältä. Vähän ajan päästä sain 48 senttisen kuhan, joka tuntui aika pieneltä aiempaan mörköön verrattuna. Lisäksi veneessä kävi 43 senttinen, joka pääsi takaisin, kun sehän se vasta näyttikin alamittaiselta.

Puolen yön maissa tuli taas tajuton tärppi. Tämä kala ei tullutkaan yhtä helposti ylös, vaan jouduin antamaan sille siimaa ja se teki monet spurtit pohjaa kohti. Kala vaikutti vielä isommalle, kuin aiempi. Vihdoin sain kalan pintaan ja aika samaa kokoluokkaa se sittenkin oli edellisen jätin kanssa, vaikka elkeet olivat kuin isommalla kalalla. Kylmälaukussa oli jo mukavasti kuhaa, joten tein päätöksen, että päästän tämän toisen isomuksen takaisin punnituksen jälkeen.

Kyllähän moni varmaan miettii ja ihmettelee, että miksi hyvät ruokakalat päästetään pois, mutta siellähän ne sitten järvessä odottavat, jos tulee toisiin aatoksiin ;) Miksi ottaa kalaa, jos se ei mahdu jääkaappiin tai pakkaseen, mieluummin sitten siinä tilanteessa päästää sen takaisin. Tällä vapautetulla kuhalla oli painoa 3,9kg, joten se paransi taas minun ennätystä. En olisi tällaista viikonloppua uskonut kokevani. Lupasin kiittää blogissa henkilöä, jolta sain vinkin kalapaikasta, joten kiitos Mauri :)

Kotona yöllä oli edessä vielä kalojen fileointi ja kyllä vajaa nelikiloinen kuha alkaa olla liian iso ruokakalaksi, fileoiminen on hankalaa paksujen ruotojen vuoksi. 3,7kg kuhalla oli pituutta 73cm ja alemmassa kuvassa vieressä on 48 senttinen kuha, kokoero aika huima :)

Jos joku haluaa nähdä videon, kun vapautan ison kuhan, niin sen voi katsoa Youtubesta tästä linkistä. Eilen minulle muuten toivotettiin kalaonnea ja tässä on lopputulos, ehkä se onnen toivottaminen ei sittenkään ole niin huono juttu ;)

Tänään herätys oli puoli neljältä eli ihan hirmu aikaisin ja kyllä olisi nukuttanut makoisasti, kun tuli valvottua eilen niin myöhään. Mutta ei voi ottaa sitä riskiä, että jokin mahtava kala jäisi saamatta vain sen takia, että haluaisin mukavuudenhaluisena nukkua pitkään. Ahti ei kelloa katso, kun antejaan suo. No mutta tänään ei kuitenkaan ollut se mahtavan kalan päivä, muutama pienempi kuitenkin kävi veneessä ja yksi pääsi ravinnoksikin.

Aamulla viiden maissa ripeksi vähän vettä ja keli oli tuulinen. Veden lämpötila oli alle 14 astetta, joten viime viikonlopusta vedet eivät ole lämmenneet. Aallokko oli aikamoista ja veneen keinuminen alkoi jo vähän tuntua päässä. Kaloja ei ollut missään. Yritin tasuroida, mutta en saanut edes nousuja pohjasta. Pakko oli vaihtaa jigailuun. Ei tärpin tärppiä jigeihinkään. Neljän tunnin sikin sokin ajelun ja kaikkien hyvien luotojen tutkimisen jälkeen sain idean, että pistän vaapun vetoon. Olen aina ollut sitä mieltä, että uistelu ei ole minun juttu ja ei se ehkä edelleenkään ole, mutta voihan sitä aina välillä kokeilla. Vapatelineenä toimin minä itse, sen pidemmälle en niissä uisteluhommissa mene ;) Tai voiko sitä edes sanoa uisteluksi, jos loikoilen keulassa vapa kädessä ja ajellaan hissukseen..

Joka tapauksessa, onpas se tehokasta kalastusta, ainakin parin tunnin kokemuksen perusteella. Miten paljon te uistelijat saatte yhdellä reissulla haukia? Ehdin pitää vaappua muutaman minuutin vedossa, kun jo ensimmäinen noin kiloinen hauki oli kiinni. Irroituksen jälkeen taas muutama minuutti ja uusi hauki kiinni. Tällä menollahan hauet loppuvat Kallavedestä alta aikayksikön, nyt äkkiä vaaput pois Jaanalta.. No ei nyt sentään.

Sitten olikin varmaan tunnin ajan hiljaista. Vaihdoin aika matalassa uivan vaapun tilalle pidempi uintilevyisen vaapun, jotta sain sen vähän syvempään uimaan. Ajettiin noin 15 metrin montun päällä, kun sain tärpin. Salaa toivoin sitä kuhaksi, kun se tuli niin helposti veneen alle asti. Sitten läks ja kala otti haukimaiset spurtit kohti pohjaa. Ilman näköhavaintoakin sen tunnisti haueksi. Harmi, että se ei ollut tavoitelaji, mutta kyllä silläkin nälkä lähtee.

Sen jälkeen huristeltiin vielä jonkin aikaa ja yksi ahven käväisi veneessä. Kuhat eivät siis vieläkään suostu puraisemaan minun vieheitäni. Puolen päivän jälkeen oli aika luovuttaa päiväkalastus ja alkaa lataamaan akkuja mahdollista yökalastusta varten. Kotimatkalla meinattiin hakea lähikaupasta ruokatarpeet, mutta sitten juolahti “ilmainen” kylmälaukussa matkaava ruoka mieleen. Ruokalistalla tänään siis pannulla paistettua haukea :)