Kyllä se on lähdettävä merta edemmäs kalaan ja luovutettava kotivesillä. Viime aikojen kalastelut ovat olleet pelkkää ulkoilua. Mietin miksi olen edes kantanut kalavehkeitä mukana, kun ahven ei vaan syö.

Ollaan käyty ison ahvenen järvellä, Kallavedellä, uusissa ja vanhoissa vesissä, mutta kalaa ei löydy. Olen laittanut merkille, että yleensä sillä järvellä, missä olen kalassa, kalat pitävät suunsa supussa. Ihan vaan vinkkinä muille, että ei ehkä kannata tulla samoille vesille minun kanssa, ellette sitten tykkää tyhjistä reissuista :)

Käytiin Pohjois-Kallavedellä heittämässä yksi reissu ja käyrien mukaan alue näytti tosi potentiaaliselle. Tilasin Viljakaisen Jarnolta (Perza-vaaput) isoja morreja uiteltavaksi hätätilanteissa, eli silloin kun tasurit eivät toimi.

Morrien paino 4g

Jäällä oli söpöjä jälkiä :)

Mitä lie elukoita mennyt, en tunnistanut :)

Puiden latvat tulessa

Päivä oli tuttuun tapaan erittäin vaikea ja päivän saldoksi jäi muutama ahven. Ne tulivat Jarnon morrilla eli kyllä ne morrit MP-reissuilta pelastavat ;)

Ostin Airamin minitermarin, on kyllä kätevä, mahtuu juuri pari kuppia kahvia :)

Viime viikolla käytiin ison ahvenen järvellä ja päivän tavoitteeksi asetin ahvenen. Olisi mukava saada talven ensimmäinen ahven sieltä, kun pari tyhjää reissua oli sinne tehty. Sain minä onneksi yhden raitapaidan, mutta siihen se jäikin. Haukia kyllä tuli vaikka millä mitalla ja ne me jatkojalostettiin pihveiksi.

Oltiin pelipaikoilla jo ennen kasia, ehkä vähän liian ajoissa :)

Kiloon on vielä matkaa..

Olipahan edes vähän aikaa siimat kireinä :)

<3 haukipihvejä <3

Päivän isoin hauki oli 2,6kg, mutta karkuutin yhden vielä isomman. Meinasi luotainkin seota, kun piirsi niin paksua viivaa. Tasuri näytti aika pieneltä siihen haukeen verrattuna. Kieltämättä sydän jätti muutaman lyönnin väliin, kun tuo mörkö alkoi nousta pohjasta.

Näyttö on zoomattu, mutta siltikin se oli iso. Irtosi avannon alla :(

Viikonlopulle ei ollut suunnitelmia ja pähkäiltiin minne mennään lauantaina. Sain Facebookin kautta vinkin lähellä sijaitsevasta hyvästä ahvenpaikasta, joten päätimme lähteä kokeilemaan ihan uutta vesistöä. Sieltä on kuulemma tullut hyvin isoa ahventa ja puolen kilon köllikät ovat peruskauraa. Josko vihdoin pääsisi vähän ahvenruokiakin valmistamaan…

Aamu alkoi ihanasti, kun rannassa oli vastassa tällainen maisema. Ihan uskomaton, ihailin tätä kauan aikaa. Ehdottomasti tämän vuoden nätein hetki!

Kattokaa ny!

Paikka on varmasti hyvä ahvenmesta, kun Ahti on sillä päällä, mutta eihän se sillä päällä ollut alkuunkaan lauantaina. Muutama pieni ahven ja lisäksi haukia. Ja yksi iso hauki vei minun ykköstykistä silmän. Uittelin Kalarosvoa kymmenessä metrissä 12 metrin vedessä, kun näin että kuuteen metriin ilmestyi paksu keltainen viiva. Nostin tasurin viivan yläpuolelle ja välittömästi oli kala kiinni. Melkein välittömästi se oli myös irti ja Kalarosvoraukka menetti toisen silmänsä. Kyllä harmitti, mutta Ykköstykki on ykkönen ja sen vuoksi joutuu kokemaan kovia.

:( nyyh

Käytiin eilen taas Pohjois-Kallavedellä ulkoilemassa, pari kilometriä sai kalaa etsiä, ennen kuin ensimmäiset raitapaidat nousivat jäälle. Muutama ahven puri kuoretasureihin, mutta yhtä nopeasti se syönti loppui, kun oli alkanutkin. Voi vaan haaveilla reissuista, joilta saisi useamman kuin viisi ahventa mukaansa. Ei kovin kummoisia ruokia tehdä viisihenkiselle perheelle muutamasta pienestä ahvenesta, mutta kyllä onneksi pari karvaista kaveria aina mahansa saavat ahvenfileillä täyteen :)

Harmittavan lyhyt syöntipiikki

Kyllä ne syönnillään olivat, kun kuoretta lensi suusta

Vinkki: Sorsasalon laavulta pääsee hyvin jäälle ja ihan ok kalapaikoille :)

Happosen Seppo soitti viime viikolla ja kysyi lähtisinkö maanantaina mukaan Virmasvedelle. Mikä ettei, siellä oli ahven syönyt hyvin viime aikoina, mutta syöntipaikat ovat liian monen kävelykilometrin päässä. Sepolla on kelkka, joten vihdoinkin minullakin olisi mahdollisuus saada hurjia saaliita.

Olin täpinöissäni päivästä ja pilkkikaveri puolestaan lähti kaverinsa kanssa ison ahvenen järvelle. Minulla oli sellainen kutina, että ison ahvenen järvellä syö kala aina, kun en ole siellä. Toissa keväänä pilkkikaveri sai kolme kilon pintaan olevaa kalaa eräällä reissulla ja myös oman ennätysahvenensa. Minä en ollut juuri sillä reissulla mukana, vaikka muutoin kuljettiin yhdessä aina. Tänä aamuna ajattelin, että minun tuurilla Virmasvesi on tyhjää täynnä ja pilkkikaverilla luotain piirtää ilotulitusta.

Ehdin olla Virmasvedellä muutaman kymmenen minuuttia, kun puhelimeen tuli kuva Kalapelen Nulikalla nousseesta reilun kilon ahvenesta. No niin, käännäpä Ahti vielä pikkuisen veistä haavassa. Ja arvata saattaa, että Virmas ei kalaa antanut muutamaa pientä raitapaitaa lukuunottamatta. Räntää rätkytti taivaan täydeltä ja oltiin Sepon kanssa litimärkiä. Vähän taas kyseenalaistin harrastuksen hauskuuden ja järkevyyden, mutta paistaa se päivä risukasaankin joskus. Sitä hetkeä odotellessa =)

Virmasvedellä ensimmäistä kertaa kelkalla

Lainasin jonkun laikkua =)

Kaweri pelitti

Märkiä rättejä taivaan täydeltä

Kyllä näillä pienen osan mahalaukusta täyttää

Juteltiin kotimatkalla Sepon kanssa pienistä jigipäistä, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan tänä talvena. Kerroin, että olen nähnyt ihmisten tiedustelevan Facebookissa pieniä jigipäitä, joissa olisi koukku molemmissa päissä. Ahvenelle kaksikoukkuinen jigipää on hyvä, sillä kalat käyvät monesti tökkimässä normijigipäätä päähän ja tartutus on mahdotonta. Kun pääpuolellakin on koukku, jonniinjoutava tökkiminen jää pois ja kala syö koukun :)

Sepolla alkoi näköjään heti raksuttamaan, sillä tasan kaksi tuntia sen jälkeen, kun hän oli heittänyt minut kotiin, hän oli taas meidän pihassa. Tällä kertaa hänellä oli mukana useita erikokoisia ja -värisiä jigipäitä ja raollaan olevan ikkunan takaa kuului: enkö ollut nopee?! Kyllä! Tuota voi tosiaan sanoa tehokkaaksi, ajatuksesta valmiiksi tuotteeksi kahdessa tunnissa. En tiedä miten se Teho-Seppo ehtii tehdä kaiken tuon, mutta jotenkin se vaan ehtii. Nyt siis Puruvedelle lähtee testiin myös muutama jigipää, vaikka kyseessä onkin Tasurihurjien talvitreffit :)

Sepeteus-jigipäät

Jos jigipäät kiinnostavat, niin Seppo aivan varmasti ehtii tehdä niitä teillekin ;) Jigipäitä voi tiedustella vaikka sähköpostitse sepedeus@dnainternet.net

Torstaina on startti kohti Puruvettä ja kylläpä olisi mukavaa saada sieltä kala. Jos sunnuntaina tulen kotiin neljä MP-päivää kokeneena, niin sen jälkeen kyseenalaistan harrastuksen järkevyyden vähän vakavammin. Ensi viikolla kuulette, kuinka muijan kävi, kuulemisiin!

Olen ravannut jäällä lähes joka päivä etsimässä kalaa, mutta tämä kalastusharrastus alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan pelkkää ulkoilua, sillä kaloja ei löydy mistään. On kokeiltu eri järviä ja erilaisia kelejä, mutta kalat ovat piilossa.

Viime viikolla käytiin testaamassa uusi järvi ja meillä oli vanhat tutut Markku ja Jere mukana. Olisi mukava kertoa kalatarinoita siltä reissulta, mutta valitettavasti se oli ehkä yksi heikoimmista reissuista ikinä. Meitä oli sentään neljä innokasta kalastajaa ja kalaa etsittiin aamuhämärästä iltahämärään, mutta siltikään useiden kilometrien hangessa tarpominen tai kymmenien reikien kairaaminen ei tuottanut tulosta. Sen piti olla hyvä järvi ja kai se onkin, mutta kuten hyvin tiedetään, kalat yleensä syövät minun lepopäivinä.

Rankan päivän lomassa maistuu makkara

Minulla taitaa olla vieläkin hikikarpaloita otsalla siltä reissulta, huh huh että oli rankkaa. Paluumatkalla rantaan oli vielä kilometri pari, kun tuli tunne, että joko joku saa vetää minut ahkiossa autolle tai sitten otan hullun spurtin ja vedän 25kg painavan ahkion (kyllä, niin paljon painaa ahkio ja pilkkikamat ilman kaloja!) satasta rantaan. No, ei ollut hirveästi innokkaita ahkion vetäjiä, joten kipitin hirveää kyytiä kohti autoa. Oli muuten linssit huurussa sen jälkeen :)

25 kiloa iloa =)

Siitä reissusta me ei opittu mitään, sillä jo seuraavana päivänä lähdettiin kalajahtiin uudestaan. Käytiin Kallavedellä ja tuttuun tapaan päivän saaliin pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Onneksi tykkään ulkoilusta muutenkin, sillä muuten kalareissut olisivat vähän tylsiä. Saimme Markulta kipinän (heh heh) nuotiohommiin ja tehtiin erääseen saareen tulet, jossa paistettiin muutama makkara. Ai että oli hyvvee!

Tyhjä näyttö on tullut tutuksi viime aikoina

Mikrotasurilla mikroahvenia

Kohta päästään lämmittelemään ja syömään

Kelepoo olla tuossa

Reilu viikko sitten lauantaina tehtiin talven ensimmäinen reissu ison ahvenen järvelle ja pilkkikaveri Juha vetäisi heti kilon ahvenen. Sanoin Juhalle, että sinun isojen ahventen kiintiö on vähäksi aikaa täynnä, mutta eihän se sitä uskonut. Käytiin toissapäivänä testaamassa sama järvi toistamiseen ja lähellä oli, että järvestä olisi noussut todellinen mörkö. Juha karkuutti aivan avannon alla elämänsä suurimman ahvenen ja sen tiimoilta taitaa Juhan silmäkulma olla vieläkin kostea. Ison kalan karkuutus on kyllä jotain ihan kauheaa. Minä karkuutin pari vuotta sitten Sotkalla jonkun mörön ja vieläkin se pyörii mielessä.

Ison ahvenen järvi ei ole antanut minulle tänä talvena vielä yhtään ahventa ja viime reissulla sain vain yhden hauen. Hauet ovat kyllä nyt olleetkin vähän tavoitelistalla, sillä purkkikala oli niin hyvää, että sitä täytyy tehdä heti lisää.

Edes jotakin

Happosen Seppo oli tehnyt kevennettyjä tasureita, joissa on räminäkuula sisällä. Hän on huomannut, että vaappujen kalastavuus paranee räminäkuulan ansiosta ja siksi päätti testata kuulaa myös tasureissa. Seppo toi minulle yhden tasurin testattavaksi ja on kyllä mielenkiintoista päästä näkemään räminän vaikutus :)

Sepeteus-vaappujen valmistajan kevennetty tasuri

Melko tyhjiä reissuja on siis heitetty, mutta me ei niistä olla lannistuttu vaan oikeastaan saatu virtaa yrittää vielä enemmän. Kyllähän ne kalat joskus syövät kaiken järjen mukaan. Eilen käytiin Kallavedellä ja reissu vaati päivän aluksi ja lopuksi vähän ponnisteluja, sillä tien ja järven välissä oli metsä. Onneksi ryteikköä ei ollut kilometrikaupalla, mutta kyllä siinä hiki tuli, kun vedin painavaa ahkiota epätasaisessa maastossa. Välillä ahkio aina keikahti ja tavarat tippuivat maahan, mutta mielessä oli ajatus, että ehkä Ahti palkitsee kaiken tämän raatamisen jälkeen.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Harmi, kun autolla ei pääse aina rantaan asti :)

Päivä kului ja läheni loppuaan eikä palkintoa kuulunut. Minun tammikuun kalakalenteri vaikuttaisi kyllä olevan täynnä koukun kuvia. Kala ei syö. Ehkä se paastoaa joulukiloja.

Mutta eipä passaa valittaa, sillä täällä Savossa meillä on näin kauniit kansallismaisemat ;)

Sinne vaan ja tossua toisen eteen

Hymyilyttää jo valmiiksi, kun kohta on syke lähellä kahta sataa :)

Käytiin myös tänään ulkoilemassa ja olihan nuo kalavehkeetkin mukana :) Pakkanen oli kiristynyt ja -10C yhdistettynä kylmään tuuleen sai minut maastoutumaan ison vaatekerroksen alle. Yksi kosketus jääkylmään kalaan kesken ulkoilun sai minut anelemaan, että Ahti, älä anna enää yhtään kalaa tai minun sormet paleltuvat. Eikä se antanut :)

Voi kuinka tuttu näkymä siellä taas onkaan

Kalarosvo haki yhden kylmän ahvenen :)

Loppuun vielä vinkki nuorille kalastajille Savon suunnalla: kalastusopas Teemu Hiltusen facebook-sivulla on käynnissä arvonta, jossa on mahdollisuus voittaa kalastusreissu! Mukaan voi ilmoittautua itse tai sitten jos ei ikä riitä facebookailemaan, niin myös esim. vanhempi, tuttava ym. voi ilmoittaa mukaan 6-16-vuotiaan nuoren. Reissu toteutetaan ensi kesänä Tervo-Kuopio-lähialueilla. Linkki Teemun julkaisuun https://www.facebook.com/teemu.hiltunen.988/posts/10208298142386323

Viime viikolla oli hurjat pakkaset loppuviikosta, mutta onneksi jo viikonlopuksi ilma lauhtui siedettäviin lukemiin. Katsoin viikolla sääennusteita ja lauantaiksi oli tulossa surkea keli. Kukaan hurja ei lähtisi semmoisessa lumipyryssä, tuulessa ja tuiskussa pilkille. Ilmanpaine oli noussut viikolla ensin jyrkästi ja lauantaina se tipahti yhtä jyrkästi alas.

Ilmatieteen laitoksen sivuilla voi tarkkailla ilmanpainetta

Minulle surkea keli tarkoitti ison ahvenen syöntikeliä. Olen odottanut koko alkutalven tarpeeksi huonoa säätä, jotta voisimme lähteä testaamaan erään ison ahvenen järven. Lauantaina keli vihdoin oli halutunlainen, joten auton keula suunnattiin kohti suurten raitapaitojen kotia.

Kymmenen metrin puuskatuuli, kymmenen asteen pakkanen ja poikittain piiskaava lumisade saivat minut välillä epäröimään homman järkevyyttä, mutta itsepähän olen harrastukseni valinnut. Aamupäivän jälkeen saldona oli vain kaksi haukea, joka ei haitannut yhtään, sillä aikomuksena oli tehdä elämän ensimmäiset purkkikalat. Isosta ahvenesta ei saatu merkkiäkään, vaikka kaiken piti olla otollista.

Ei meinannut vastarannalle näkyä

Puolen päivän aikaan Ahti antoi kuin antoikin sen suuren ahvenen, mutta epähuomiossa väärästä avannosta. Olan takaa alkoi kuulua pilkkikaverin hämmentynyttä jupinaa, “minä luulin, että se on hauki”. Käännyin katsomaan ja älytön mötkö makasi jäällä. Ohhoh!

1050g pilkkikaverille, hienosti alkoi kausi :)

Juoksin äkkiä kameran kanssa viereiselle avannolle ja vaikka Juha olisi ahvenen halunnutkin vapauttaa punnituksen jälkeen, kalan silmät olivat jäätyneet hetkessä, joten vapautus ei onnistunut.

Ahvenen silmät näyttivät tältä minuutti jäälle noston jälkeen

Kala oli seuraillut kauan aikaa jigiä, jonka jälkeen pikainen vaihto Kalarosvoon oli saanut sen tärppäämään. Juhan rosvo on lähes samanlainen, kuin minun ykköstykki kuore Kalarosvo. Huippuväri ja malli, ei voi muuta sanoa :) Tommille taas kovasti kiitoksia perheen neljännestä kilokkaasta ;)

Kalarosvon kuore

Enempää ei isoja ahvenia löytynyt ja minun päivän saaliina oli vain haukia. Järvi on vaikea, se oli tiedossa. Nyt vain odotellaan tarpeeksi surkeaa keliä, jotta pääsee taas kokeilemaan onneaan ;)

Tänä talvena monet ovat käyttäneet pieniä jigejä ahvenen pilkinnässä, sillä ne ovat tosi tehokkaita. Ainoa huono puoli “pikkuvertikaalijigauksessa” on jigipäiden huono saatavuus tai oikeastaan puute. Pieniä jigipäitä ei meinaa löytyä. Vilkmanin Aleksi oli tehnyt juuri ahvenen pilkkimistä ajatellen pieniä jigipäitä, joissa on erikoinen muoto ja bonuksena alakoukku :) Hän lähetti minulle muutaman testiin ja kyllä näillä jigi ui tosi nätisti!

Aleksi Vilkman teki jigipäitä

Sunnuntaina käytiin kalassa ihan uudella pikkujärvellä ja seuraksi saimme blogin kautta löytyneitä kalakavereita. Treffattiin rannassa Markun ja Jeren kanssa, joille järvi oli entuudestaan tuttu. Isoja ahvenia on sieltäkin löytynyt ja tottakai pieni salainen haave oli löytää körmyahvenia.

Kyllä oli nätit maisemat!

Aamupäivällä ihmettelin, kun luotain ei piirtänyt kun tasurin, vaikka kokeilin eri syvyyksiä kolmesta metristä yli kymppiin. Kylläpä osasi olla hiljaista. Markku varoittelikin, että järvi on vaikea, mutta en olisi uskonut, että se on niin vaikea. Kaloilla ei ollut syöntipäivä ja sillä selvä. Yritin houkutella kukkoahventa näytille kärpäsen toukalla, mutta en saanut edes sellaista. Kierrettiin kaiken kaikkiaan iso lenkki ja pitkästä aikaa kalareissu oli tyylipuhdas mp :)

Kalastus olikin vähän sivuseikkana koko päivän, sillä meillä oli niin mukavaa muutenkin. Markku teki saareen tulet ja vuoli meille makkaratikut. Kylläpä kelpasi kyrsää järsiä :) Jälkiruoaksi sain kokea verkot :)

Markku teki hyvät tulet :)

En ole koskaan ollut verkoilla ja olihan se jännää nostaa verkkoa jäälle, kun selvästi samalla tunsi, että jotain liikettä siellä verkossa tuntuu. Veikkasin sitä nelosen kuhaksi, mutta arvio meni hieman pieleen. Alle kilon hauki =) Huonosti oli kalaa verkkoonkin uinut, ei ihmekään että hiljaista oli joka puolella jään alla.

Nelosen kuhako se sieltä nousee… ääh, pikku hauki

Meillä oli tosi hauska päivä, vaikka kalaa ei tullut. Kyllä kalastus on niin paljon muutakin, kuin pelkkää siiman heilutusta :) Kiitos Markulle ja Jerelle seurasta ja kiitos myös Möyhy-morreista. Markun isä on tehnyt morreja, joilla on pärjätty jopa SM-kisoissa. Nyt on minullakin ottivehkeet, jos vaikka innostun kisoihin joskus =)

Markku bongasi hienon kiven

Tänään käytiin Kallavedellä ja kyllä oli hurja tuuli sielläkin. Puuska oli 11 metriä ja ei paljon tehnyt mieli kalastaa ilman rukkasia. Olin ihan varma, että kala ei syö, kun se oli eilenkin niin passiivista, mutta kyllä sieltä jonkun verran raitapaitoja nousi. Pieniähän ne oli, kun silmä ehti jo tottua siihen kilon köllikkään, mutta eiköhän se taas tästä.

Melkein kukonlaulun aikaan

Tuuli oli tehnyt lumiaallokon jäälle

Pitkästä aikaa sai ihastella auringonnousua

Pertti Moilasen tasuri oli ainoa, joka antoi minulle kalaa tänään

Puuska 11 metriä ja sen kyllä tunsi poskissa

Kotiin tullessa nälkä kurni mahassa ja pääsin vihdoin maistamaan itse tehtyä purkkikalaa. Ihan uskomatonta, miten hyvää se oli! Purkeissa oli haukea ja ahventa ja kalan rakenne oli muuttunut lihamaiseksi. Vähän kuin tonnikalaa, mutta sata kertaa parempaa. Kannattaa kokeilla joskus, minä söin jo yhden purkin ja kohta taitaa mennä toinen.

Tarkkaa reseptiä en voi antaa, sillä kotikokkina olen vähän suurpiirteinen mausteiden suhteen :) Lonkalta heitettynä ainekset menivät näin:

-1,5kg puhdasta kalaa
-2 sipulia
-1,5dl ketsuppia
-1,5dl rypsiöljyä
-2rkl etikkaa
-2,5tl suolaa
-jauhettua valkopippuria

Seos purkkeihin

Kannet tiukasti kiinni ja uuniin

Pilkoin kalat, silppusin sipulin ja sen jälkeen heittelin mausteita sekaan. Seos kannellisiin purkkeihin ja uuniin. Purkkeihin kannattaa jättää muutama sentti tyhjää tilaa, ettei seos tule yli. Aluksi laitettiin lämpöä lähemmäs 150, jotta saatiin seos kiehumaan ja sitten laskettiin lämpö 125 asteeseen. Neljän tunnin päästä purkit olivat umpioituneet, joten virrat pois ja purkit jäähtymään. Minun uusi herkku ehdottomasti ja tätä täytyy alkaa tehdä useammin! Oletteko kokeilleet ja olisiko jotain vinkkejä maustamiseen?

Näyttää epämääräiseltä, maistuu taivaalliselta

Vielä meinasi yksi kiitos unohtua, kiitos Susanna ja Sami pullista, kyllä maistui perheelle! :)

Viime vuosi oli saaliiden suhteen heikompi, mitä toivoin. Varsinkin pilkkikausi oli surkea, ahventen koko ei lähennellytkään kiloa, kuten parina edellisenä talvena.

Kalastajana, ja varsinkin pilkkijänä, olen isojen perässä juoksija. Minä en niinkään haaveile kilomääräisesti suurista kokonaissaaliista, vaan tavoittelen ennemminkin yksittäisiä suuria kaloja. Kilon ahven on onneksi saavutettu, joten se stressin aihe on poissa päiväjärjestyksestä, mutta toisaalta ahvenennätyksen parantaminen on hankalaa. En kyllä edes uskalla haaveilla enää yli kilon kaloista, yksi tuurikala rikkoi maagisen rajan ja jos ei enempää tule, en valita :)

Nyt voisin käydä viime vuoteni kalastuksen saralla läpi kuukausi kerrallaan, joten muistellaanpa vähän menneitä :)

Tammikuu

Alku aina hankalaa, mutta onneksi tammikuun lopussa kiitos seisoi. Ahtihan ei meinannut millään antaa minulle ahventa, kun aloitin pilkkikauden. En usko, että kukaan maailmassa on yrittänyt kalastaa yhtä ainoaa ahventa niin kauan kuin minä ja useampi viikko siinä vierähtikin. Vihdoin tammikuun lopussa Ahti heltyi ja raitapaita nousi jäälle. Kyllä oli hymy herkässä =)

Rankan kuukauden jälkeen…

…Ahti heltyi minulle =)

Helmikuu

Viime helmikuun blogiartikkeleja lueskellessa kalojen kuvat ovat harvassa ja kirjaimet m ja p vilisevät siellä täällä. Vaikeaa on ollut, vaikka jopa kelkkareissu heitettiin Sepon kanssa ahven-apajille. Silti saaliit olivat vain yksittäisiä ahvenia silloin tällöin.

Jotain sentään helmikuussakin: Kallavedestä pilkkiahvenennätys 483g :)

Ykköstykki bongattu ;)

Maaliskuu

Pari kuukautta oli jo pilkkikautta takana ja mitään järisyttävää ei ollut jäälle noussut. Toiveita oli kuitenkin loppukaudeksi, sillä parhaiten kalaa on tullut yleensä maalis-huhtikuussa aina siihen asti, kun kausi loppuu. Ahti oli kuitenkin eri mieltä ja ihan kiusallaan antoi miniatyyriahvenia ;)

Siinäpä Jaanalle ahven. T. Ahti <3

Kotivesillä oli hiljaista, joten käytiin vähän merta edempänä kalassa. Sonkari, tuo ahventen kultakaivos. Sinne on päästävä uudestaan ja monta kertaa.

Sonkarin raitapaitoja

Sonkarin jälkeen käytiin taas kotivesillä ja eräs lampi antoi talven isoimman ahvenen, muistaakseni se oli n. 600g. Hyvä lampireissu, sillä tuo oli talven ensimmäinen vierailu sillä lammella. Nytkö niitä isoja ahvenia alkaa nousemaan?

Talven suurin ahven lammesta

Huhtikuu

Maaliskuu antoi vain sen yhden isomman ahvenen, joten viimeinen oljenkorsi suuriin raitapaitoihin oli käsillä. Heitettiin huhtikuussa yksi reissu Virmasvedelle ja kyllä se järvi onneksi joskus heltyy minullekin. Virmas ei mitään isompaa antanut, mutta kasan pienempää fileahventa kuitenkin :) Kyllä minä olen kuullut ja nähnyt, kun muut sieltä kalaa nostelevat kilokaupalla, jättiläisiäkin, mutta jostain kumman syystä minä osaan valita kalastuspäiviksi aina ne kalojen paastopäivät ;)

Virmasvesi antoi ruokakalat

Kevät tuli, lumi suli

Pilkkikausi loppui 10.4., mutta vielä ennen kauden päätöstä sain reilun kolmosen hauen. Kyllähän sekin mukavalta tuntui, kun koko talvi oli pilkitty lähes tyhjää :)

Hymy herkässä

Pilkkikausi 2015-2016 paketissa, kippis!

Pirttilahti 13.4. ja 22.4.

Avovesikausi päästiin aloittamaan Sotkalla jo vappuaattona eli huhtikuun puolella. Kalaa ei tietenkään vielä ensimmäisellä reissulla saatu ja koko reissu meinasi jäädä tekemättä, kun ensimmäisellä yrityksellä moottori ei käynnistynytkään, vaikka vene oli jo laskettu vesille :) Ei muuta kuin kodin kautta vauhtia ja uusi yritys. Olin kirjoittanut viime huhtikuussa kalareissun tavoitteeksi “päästä ajamalla takaisin rantaan”. Suuret oli tavoitteet ja niihin onneksi päästiin ;)

Into piukeena :)

Kalastusta jäälauttojen seassa

Toukokuu

Kauden ensimmäinen kuha löytyi jo toukokuun alussa, mutta valitettavasti se oli alamittainen. Ykköstykki puhui taas, jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;) Kalarosvon pieni kuore toimii kesät talvet sekä ahvenelle että kuhalle.

Vieläkin naurattaa tuo hattu =)

Äitienpäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli kalastaa lasten kanssa, mutta reissu loppui lyhyeen, kun äippä tunaroi koukkujen kanssa ja Kalarosvo tarrasi peukaloon. Päivän päätteeksi peukalossa oli reikä, mutta onneksi rosvo säilyi vahingoittumattomana ;)

Älä kokeile tätä kotona (äläkä kalassa)

Kuhia löytyi vielä lisääkin toukokuussa, mutta se mittakala jäi uupumaan.

Alamittaa

Kesäkuu

Edelleen se mittakalan saalistus jatkui. Alamittaa kyllä löytyi riesaksi asti, mutta syömään ei päästy. Piti odottaa kesäkuun loppuun asti, että saatiin vihdoin kuhaa ruokapöytään. Pirttilahdesta löytyikin hyvä kuhapaikka ja voin kertoa, että Jaanalla oli hymy korvissa :)

Kyllähän se jo nälkä olikin!

Mittakaloja kahden kuukauden etsimisen jälkeen =D

Heinäkuu

Heinäkuussa pääsin parikin kertaa kalastamaan ammattilaisten kanssa. Hiltusen Teemu vei minut kalaan Kallavedelle ja se postaus olikin viime vuoden luetuin juttu :) Henäkuun lopussa käytiin Syvärillä ja ammattilaisia oli mukana kaksin kappalein, kun Teemun lisäksi veneessä oli Peter Lahti. Se reissu oli vuoden kalarikkain, sillä veneessä kävi järjetön määrä kuhaa. Muutenkin heinäkuu oli selkeästi ihan eri maata avovesikauden ensimmäisten kuukausien kanssa, kalan kuvia olisi vaikka muille jakaa ;)

Kallavesi oli höveli kuhien suhteen

Pinkki toimi Syvärillä :)

Kyllä kelpasi poseerata :)

Heinäkuussa ehdin myös runoilemaan ;)

Kalastusrakkausruno

Ensisilmäyksestä se monesti alkaa, sen jälkeen mennäänkin juoksujalkaa.
Kalaan on kiire ja aina jaksaa, yötä päivää, maksaa mitä maksaa.
Ei mikään ole ihmiselle niin tehokas loukku, kuin yksi keppi, siima ja siiman päässä koukku.
Univelka kasvaa, mutta ei se mitään.
Mennäänkö tällä kertaa länteen vai itään?

Peräkontti täynnä ja virveleitä kuusi, ensi reissulle kyllä vielä hankittava uusi.
Ei tarvikkeita voi olla mitenkään liikaa, miettikää vaikka sitä kahen kilon siikaa.
Arvaamaton kala se harmaakylki, kerrankin syyttä yhden laatumorrin sylki.
Siksi on oltava valikoima suuri, kalastajan varastolla lihotuskuuri.
Ostoslista pitkä kuin se karannut hauki, kauppiaat hoi, ovet auki!

Kalassa käydään vaikkei saalista saada, ei se kalattomuus maailmaa kaada.
Tyhjä reissu on tuttua kauraa, rantaan tullessa Ahti nauraa.
Välillä onneksi myös heltyy meille, kalastukseen täysin hurahtaneille.
Kyllähän se tietenkin paremmalta maistuu, mitä harvemmin kalafile pannulla paistuu.

Tunteista paras on kireä siima, voisiko sanoa kalastajan kiima.
Kalan ja kalastajan välinen taisto, silloin herää kalamiehen vaisto.
Toisinaan voittaa, toisinaan ei.
Kymppikilon hauki uuden vieheen vei.
Kirosana raikuu ja ilmassa viha, meinaa palaa kalastajan hiha.
Ei auta itku, ei nyrkin puinti.
Jossain päin jatkuu hauen uinti.
Kokemusta rikkaampana vaikka köyhä on olo, lohtua kaipaa kalastajapolo.
Ensi kerralla ehkä parempi tuuri ja haavista löytyy saalis suuri.

Kaikki me ollaan vieraina täällä, nöyrinä kuljetaan polkujen päällä.
Kunnioitus eläimille, järville ja puille, säilytetään tämä ihanuus myös muille.

Elokuu

Kalantulo vain yltyi, kun päästiin elokuuhun ja kuhaa tuli joka reissulla. Kallavesi on hyvä kuhavesi ja kyllä se ihme olisi, jos sieltä ei kesällä onnistuisi kuhaa saamaan. Sain elokuussa myös kesän isoimman kuhan, painoa kolme kiloa :)

Tämmöisiä kölliköitä kun löytyisi enemmän :)

Liian iso ruokapöytään :)

Kuhat ovat kivoja, mutta kyllä ahven on ykkönen. Ne ovat olleet haastavia kalastettavia Kallavedestä, mutta elokuussa alkoi myös ahventa löytymään. Yksi hurjaakin hurjempi syönti sattui Hirviselällä kohdalle ja vieläkin muistan sen kuin eilisen. Kalastuksen tähtihetkiä ;)

Hymy herkässä

Juuri sopiva savupönttöön

Kerran kesässä näin :)

Syyskuu

Ahvenet olivat hyvin syönnillään muutaman viikon, mutta sitten niitä ei enää meinannut löytyä. Hurjat ahvensaaliit olivat muisto vain. Onneksi kuha oli vielä aktiivinen ja ruokakalaa nousi.

Pari pötkyä

Syyskuussa sain myös parannettua haukiennätystäni. En koskaan lähde kalastamaan haukea, vaan kohdekalana on aina joko ahven tai kuha, mutta syyskuussa ahvenen kalastuksen lomassa reilun kahdeksan kilon hauki puri ahvenjigiä. Ihanaa ja pelottavaa väsytellä sellaista mörköä 0.13mm siimalla. Minä vein kuitenkin sen matsin, mutta toki hauki pääsi punnituksen jälkeen jatkamaan matkaansa =) Sovittiin treffit ensi kesäksi ;)

Ennätyshauki 8,2kg

Lokakuu

Avovesikalastuksessa alkoi olla viimeiset reissut käsillä ja myös kala passivoitui. Tuntui, että kolmen hurjan kuukauden jälkeen hiljainen arki oli palaamassa kuvioihin. Saaliit olivat enää yksittäisiä kaloja silloin tällöin.

Hei raitapaita, missä sun kaverit on?

Yksi tänään, toinen viikon päästä

Ei lähde kahdella fileellä vielä nälkä

Marraskuu

Talvi meinasi yllättää avovesikalastajat, sillä kesken syksyn alkoikin pakastaa ihan urakalla. Pirttilahti jäätyi melkein käsiin ja saatiin viime tingassa haettua vene järvestä. Miten ihmeessä se talvi tekee sen joka vuosi, että se osaa yllättää meidät… Ensi syksynä olen tarkkaavaisempi :) Avovesikausi siis pistettiin pakettiin aiemmin, kuin suunniteltiin ja viimeinen reissu Puattisella tuli heitettyä jo 23.10. Marraskuussa ei päästy kalaan ollenkaan. Uhkarohkeimmat kävivät ensijäillä, mutta minä jänishousu katselin vaan rannasta ;)

Joulukuu

Pilkkikausi starttasi ihanan aikaisin ja ensimmäinen pilkkikeikka tehtiin jo 14.12. Sotkalle. Sen jälkeen ahvenia on löytynyt yllättävän hyvin ja olen alkukauteen erittäin tyytyväinen :) Jatka samaan malliin Ahti ;)

Sotka antoi hyviä raitapaitoja

Virmasvesikin käytiin testaamassa

Kallavesi on myös korkattu

Tykkään =)

Miten teidän kalastusvuosi 2016 sujui? Jäikö jokin kala tai reissu erityisesti mieleen?

Kerkesinpäs vielä pilkille ennen kovia pakkasia. Loppuviikoksi on luvattu todella kylmiä kelejä ja kyllä -30C pakkanen pitää jopa tämmöisen pilkkihullun sisätiloissa.

Käytiin eilen ja tänään testaamassa uusia paikkoja Pohjois-Kallavedellä ja ensivaikutelma oli hyvä. En ollut ostanut tänä talvena vielä toukkia, mutta eilen aamulla tein poikkeuksen ja hain toukkapurkin hätävaraksi. Olen tasuripilkkijä, mutta suurimpina epätoivon hetkinä saatan uittaa myös morria. Jos luotain piirtää kalaa alle ja kaikki rasioiden tasurit on kokeiltu, morri saattaa olla taikasana nirson ahvenen jallituksessa.

Aamuhämärässä luotain piirsi vielä tyhjää

Eilen löysin kalaa, mutta niille ei kelvannut mikään. Siispä laskin ison sinisen morrin ahventen nenän eteen ja nehän hullaantuivat siitä. Minä taas hullaannuin niistä ahvenista. Olin juuri tuijottanut tunnin pari niitä nirsoilevia raitapaitoja ja yksi pieni sininen pallo muutti niiden ruokahalun täysin. Ensin ei muka ruoka maistunut, mutta sitten kaikilla olikin kurniva nälkä.

Oli ihanaa nostella ahvenia jäälle, ainoa miinuspuoli oli jäätyvät sormet. Myös toukat ehtivät jäätyä koukkuun joka kerta, kun kokeilin josko tasuri toimisi. Minullahan on tapana sulatella vaparenkaita ja avokelaa kielellä, jos siima on jämähtänyt vaparenkaisiin kiinni. Eilen havahduin siihen, kun meinasin sulattaa morrissa olevia toukkia kielellä. Hupsista, ihan niin pilkkihullu en sentään ole ;)

Kyllä pelkällä morrillakin voi saada isoja ahvenia :)

Kaloilla oli eilen pari syöntipiikkiä ja loppujen lopuksi ihan hyvin saatiin filekalaa mukaan.

Yhteissaalis eiliseltä

Morritteluasento

Olen kuullut, että banaanit tuovat huonoa onnea kalassa, mutta koskaan en ole niin taikauskoinen ollut, että olisin jättänyt eväsbanaanit kotiin. Eilen aamulla pilkkikaveri unohti eväsbanaaninsa auton katolle ja heti kala söi hyvin? Hmm… toisaalta, eräs kaverini toivotti minulle eilen kalaonnea…

Ehkäpä tästä lähtien jätän banskut suosiolla kotiin

Tänään käytiin samoilla suunnilla kalassa kuin eilen. Emme ehtineet kalastaa koko päivää, vaan kello oli jo yli yksitoista, kun saavuimme jäälle. Etsin seitsemän metrin vettä, sillä edellisenäkin päivänä kala löytyi siitä syvyydestä. Menin hieman liian matalaan ja vettä olikin alla vain viisi metriä.

Pistin Kalarosvon kuoreen uimaan, sillä eilisillä ahvenilla oli kuoreita mahassa, osa jopa sulamattomia. Luotain alkoi piirtää heti eloa pohjaan ja tasurille tulikin useampia nousuja. Kalat kävivät tökkimässä ja epäilin niitä ihan pieniksi ahveniksi, joita ne todennäköisesti olivatkin. Ajattelin siirtyä vähän syvempään. Samassa näin isomman viivan lähtevän pohjasta ja se nousi suoraan tasurille pari kolme metriä. Kala tärppäsi ja päivän ensimmäinen ahven oli jäällä. Okei, en taida siirtyäkään syvempään, sillä vaaka näytti ahvenelle painoksi 570g.

Köllikkä

Talven isoin 570g, tästä suunta ylöspäin ;)

Pistin Kalarosvon takaisin uimaan ja jätin sen yli kaksi metriä pohjan yläpuolelle. Näyttö pamahti täyteen ahventen nousuja. Huh huh, pitkästä aikaa ilotulitus! Ai niin, nythän onkin uusi vuosi.. Kalojen keskikoko ei ollut mitään suurta, mutta välillä sieltä löytyi aina parempi seasta. Kokeilin muitakin tasureita, mutta tänään Kalarosvon kuore oli ainoa tasuri, joka sai aikaan ahventen joukkohyökkäyksen pohjasta. Tuo tasuri, jota kutsun myös nimellä ykköstykki, on ollut minun lempitasuri siitä saakka, kun sen viime talvena sain =)

Tasuria piti uitella 2-3 metriä pohjan yläpuolella, sen alempaa eivät kalat tärppineet

Tämä tasuri on ollut minulle antelias

En kärsinyt pilkkiä ollenkaan ilman rukkasia, joten morrihommat sai unohtaa. Ahvenet nousivat tosi hanakasti tasurille, mutta se loppusilaus eli tärppi jäi aina puuttumaan. Pari tuntia kalaa oli hurjana alla ja tein itselleni kolme avantoa vierekkäin, joista jokainen antoi kalaa.

Välillä rosvo syötiin päätykoukuistakin

Jos keli olisi ollut lauhempi ja olisin voinut pilkkiä morrilla, luulen, että saalis olisi ollut tosi iso. Toisaalta voi olla, että ahventen keskikoko olisi pienentynyt huimasti. Noh, joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen päivään ja talven ennätysahvenkin tuli tänään.

Minulle toivotettiin muuten myös tänään kalaonnea, joten kyllä se on tehokas toivotus, paljon tehokkaampi, kuin kireät siimat ;)

Onko muualla ahven syönyt lähipäivinä hyvin?

Joulu on vietetty ja pitihän sitä jo pari kertaa käydä kokeilemassa olisiko ahvenilla yhtä hyvä ruokahalu, kuin minulla jouluna. Ei taida raitapaitojen jouluun tai välipäiviin kuulua mässäily, kun ovat olleet niin nirsoja pari päivää.

Katsoin jo maanantaina säätiedotuksia ja mielenkiinnolla odotin korkeapaineen saapumista, sillä joskus kalat saattavat innostua suurista ilmanpaineen vaihteluista. Netissä voi katsoa ilmanpaineen muutokset parin seuraavan päivän aikana ja tätä sivua tulee seurailtua usein http://www.saa-varoitukset.fi/fi/saeae/saeaekartat-ammattilaisille/ilmanpaine/suomi.html

Aikamoinen nousu parissa päivässä :)

Eilen ei vielä ollut havaittavissa suurta syöntiä ja koko päivä oli tosi vaikea. Ensinnäkin pilkin kaksi ja puoli tuntia ennen kuin näin kaikuluotaimen näytöllä pohjassa edes jotain eloa. Puolen päivän aikaan ensimmäinen kalan nousu ja Moilasen Pertin tasuri antoi ensimmäisen kalansa.

Pertin tasuri maistui

Sen jälkeen taas reilu tunti kalattomuutta ja eväiden syönnin lomassa päivän toinen määrätietoinen viiva lähti pohjasta kohti välivedessä uivaa tasuria, tällä kertaa uimassa oli Panucci. Sekin kala tuli jään paremmalle puolelle ja siinäpä se kutakuinkin olikin eilisen syönti. Tosi hiljaista ja vaikeaa.

Panuccin kevennetty

Tänään odotukset olivat kovat, ajattelin, että ahven aloitteli eilen syöntiä ja siksi oli vähän hiljaista, mutta tänään paukkuisi kunnolla. Ilmanpainekin huiteli taivaissa.

Olen etsinyt pientä mikrojigiin sopivaa jigipäätä, jossa olisi koukku myös etupuolella, mutta mistään ei semmoisia löydy. Pyysin pilkkikaveria tekemään meille sellaiset, sillä pienet jigit toimivat ahvenille hyvin sekä kesällä että talvella. Monesti mikrojigillä pilkkiessä kala irtoaa pienestä koukusta helposti ja usein kalat myös käyvät vain tökkimässä jigiä. Etukoukku jigipäässä voisi antaa varmemmin kaloja.

Jigipää 5g

Pilkkikaveri eli Juha sai eilen protot valmiiksi ja tänään päästiin niitä kokeilemaan, kiitos ahertajalle! Kiitokset myös Samfishingiin, josta hankittiin protoihin materiaalit.

Testasin uinnit vesisangossa, kyllä pyrstön muoto vaikutti paljon uintiin!

Tänään aamulla oli -7C ja ihan hirveä viima, joten sormet meinasivat jäätyä heti, jos eivät olleet rukkasissa. En pystynyt aamupäivällä vielä edes testaamaan uutta protoa, sillä halusin pilkkiä rukkaset kädessä ja se onnistuu vain venepilkkivavalla.

Pohjois-Kallavedellä aamulla puoli yhdeksän jälkeen

Minähän pistin venepilkkivapaan avokelan ja kyllä kuitusiimaa ja kelaa sai tänään sulatella kielellä muutaman kerran =D Hätä keinot keksii ;)

Luulin, että eilen oli surkea syönti, mutta tänään se vasta surkea olikin. Minun muutaman ahvenen keskipaino oli varmaan kaksinumeroinen. Ei tullut nousuja tasurille ja ainoat pienet sintit sain ihan pohjasta.

Uusi proto toimi heti ensi uitolla ja antoi muutamia raitapaitoja. Pieniä kylläkin, mutta kyllä se isonkin ahvenen syöntipäivä vielä koittaa :) Etukoukku on näköjään ehdoton, sillä lähes kaikki ahvenet söivät siihen. Eipä tullut enää sitä inhottavaa tökkimistä, mitä normaalisti mikrojigillä onkiessa. Kalat siis varmaan käyvät kopsuttelemassa jigiä päähän…

Minun uudenvuodenlupaus: ensi vuonna suurempia kaloja, kuin tämä ;)

Uusi jigipää toimii, jippii!!

Hämärästä hämärään kesti pilkkireissu tänään ja kädet ovat kipeät kairaamisesta. Julkulassa jäätä on jo hyvin, viitisentoista senttiä. Ja nythän se säätiedotus lupaili vuoden alkuun älyttömiä pakkasia, sitten ne kairauslihakset ovat viimeistään hapoilla, kun pamauttaa kerralla 40cm jäätä.

Juhlia juhlien perään, kai se täytyy uutta vuotta alkaa virittelemään. Ihanaa, kun tästähän se pilkkikausi vasta kunnolla alkaa ja ehkä minäkin joku kaunis päivä satun siihen hurjaan ahventen syöntiin ;)

Hyvää uutta vuotta, olkaahan varovaisia rakettien kanssa =)