Kalastus on ihanaa! En voi uskoa miten hyvin nämä muutamat viime viikot ovat kalastusrintamalla menneet. Kyllä tuuri on ollut kohdallaan ja Ahti hyvällä tuulella. 

Viime viikolla pyysin pari kaveria Kallavedelle mukaan ja lähdettiin etsimään ahvenia ja kuhia. Tuuli oli tosi kova ja puuskissa 11 metriä sekunnissa. Lähdimme kalaan neljältä ja tuulen piti tyyntyä iltaa kohden. Kalastettiin alkuun suojaisempia paikkoja, mutta tuulen hieman tyynnyttyä siirryimme Hirviselälle.

Mukana veneessä olivat Jyri ja Jarno, joista Jyri ei ollut koskaan saanut jigaamalla kaloja. Tavoitteena oli siis löytää edes jotain, että saataisiin siimat kireiksi.

Alkuun kierrettiin pari tuntia tyhjiä paikkoja ja alkoi pelottamaan, että eikö me tosiaan saada kaloja tänään. Onneksi tuuliolosuhteet muuttuivat sen verran, että päästiin siirtymään Hirviselän tutuille pateille, joissa kaiken järjen mukaan pitäisi olla kaloja. 

Melko pian löytyikin aktiivisia ahvenia, ja raitapaitoja alkoi nousta veneeseen. Kalojen koko vaihteli, mutta seassa oli myös hyvää fileahvenkokoa. Jyri sai elämänsä ensimmäisen jigikalan, joten apina oli pois selästä. 

Jyri ja Jarno onnellisina =D

Ilta jatkui ahvenia nostellen ja aina kun parvi katosi tai passivoitui, pienellä 10-20 metrin siirtymällä löydettiin taas syövää kalaa. Rakastan keulasähkömoottoria ja kyllä MG sai paljon kehuja illan aikana ? Siinä tuulessa kalastaminen olisi ollut täysin mahdotonta tavan ankkurilla. 

Myöhemmin illalla vaihdoimme paikkaa ja löysimme myös kuhia. Kuhat olivat pieniä, mutta oli kiva juttu, että Jyri sai myös ensimmäiset jigikuhansa. 

Jyri kokeili myös vertikaalijigausta ja hyvinhän sekin luonnistui =)

Sain keväällä sähköpostia Leharilta Virosta ja hän kysyi voisimmeko mennä joskus yhdessä kalaan. Sanoin, että mikä ettei, mutta koska asumme Kuopiossa, sinun pitää matkustaa tänne. 

Sovimme ajankohdan ja perjantaina Lehar saapui viikonlopuksi Suomeen. Hän oli kalastanut Suomessa vain kerran aiemmin ja sekin oli talvella, joten Savon jigijärvet olivat hänelle ihan uusia ja tuntemattomia. Virossa hän kalastaa erilaisissa paikoissa.

Koska viikko sitten saimme Juhan kanssa hyvin kalaa Riistavedeltä, päätimme viedä Leharin lauantaina samaan paikkaan. Olisi mukava näyttää minkälaista antia Savon järvet voivat parhaimmillaan tarjota jigikalastajalle ja siinä suhteessa Riistaveden suunta tuntui varmimmalta. 

Perjantai-iltana juttelimme jigivalinnoista ja väreistä ja annoimme Juhan kanssa omia suosituksiamme Leharille. Hän valitsi rasioistaan sopivan setin lauantain reissulle. 

Perjantai-iltana hiottiin seuraavan päivän taktiikkaa

Pistettiin herätyskellot neljäksi soimaan ja aamulla lähdimme intoa puhkuen kohti Riistavettä. Säiden suhteen sattui uskomattoman hyvä tuuri, sillä vierailun ajankohta päätettiin jo kaksi kuukautta sitten. Ajankohta oli hyvä myös kalojen suhteen, sillä ne olivat tosi nälkäisiä ?

Kun saavuttiin kalapaikoille, ei tarvinnut heittää montaakaan heittoa, että ensimmäiset kalat saatiin veneeseen. Kello ei ollut vielä paljon, mutta oli täysin valoisaa, joten kalat olivat aktiivisia heti aamusta. 

Ensimmäinen kalapaikka oli erään saaren päässä

Lehar ja uusi tuttavuus: suomalainen kuha :)

Päätavoite minulla on yleensä löytää ahvenia, mutta nyt viime viikkojen aikana on huomattu, että ahvenet ovat suht haastavia etsittäviä, sillä kuhaa on niin paljon. Siksi minulle oli lauantaina tärkeintä löytää kalaa ylipäätään, jos joku on matkustanut Virosta asti Suomeen kalastamaan. Kalastimme siis sitä, mitä oli tarjolla ja mitä löytyi helposti. 

Ja kuhaahan löytyi helposti. Meillä kului lauantaina uskomattoman vähän bensaa, sillä kaloja ei tarvinnut etsiä. En ole koskaan nähnyt kalaa joka paikassa. Kuhia ihan oikeasti oli kaikkialla. Kiersimme selkäpatteja ja hieman joutui aina ajamaan pattia ristiin rastiin, jotta löysi kuhaspotin, mutta sitten kun se löytyi, siinä oli paljon kuhia.

Kuhia oli pateilla

Kalaa oli myös pattien penkoissa, lisäksi ravintokalaa oli paljon liikkeellä

Erikoinen päivä, sillä todella monen väriset ja kokoiset jigit toimivat

Saimme kuhaa varmaan kymmenestä eri paikasta, kaikki kuhat tulivat 5-7 metrin syvyydestä. Aamulla aloin huvikseen merkkaamaan kaikki kuhat laskuriin, jotta Leharkin saisi jotain tilastoa omasta Suomen reissustaan. Lehar mittasi kaikki kuhansa ja teki paljon havaintoja jigien, kalapaikkojen, tuulen ym. suhteen. 

Aamulla emme vielä osanneet odottaa, että päivän aikana kuhia tulisi niin paljon

Lehar löysi myös pari haukea kuhien seasta

Puolen päivän jälkeen päätimme pitää tauon ja suunnata lähisaareen makkaran paistoon. Vilkaisin laskuria ja se näytti kuuttakymmentä. Huh huh, hieno päivä ja olin todella iloinen, että kalojen nälkä osui juuri lauantaille ☺

Tauko kesken päivän antoi mukavasti lisäpuhtia kalastukseen

Oijoijoi mitkä kelit

Tauon jälkeen jatkoimme kalastusta energisinä. Ajoin ihan uudelle kalapaikalle ja kuinka ollakaan, sekin oli täynnä kuhia ☺ Koska olimme saaneet kuhia niin paljon, halusin etsiä lisäksi myös ahvenia. Olimme juuri siirtymässä kuhapaikalta pois, kun näin luotaimessa jotain parempaa. Ajoin tuulen yläpuolelle, laitoin taivasankkurin päälle ja osoitin Leharille paikan, missä kalat olivat.

Heitimme molemmat samaan suuntaan ja saimme kumpikin tärpit. Ja molemmilla oli siiman päässä jotain isoa! Minä kelasin UL-vehkeillä kalaa veneeseen ja tunsin heti, että siiman päässä oli hauki. Kala spurttaili juuri niinkuin hauki ja sitä ei voinut olla tunnistamatta.

Luulin myös Leharilla olevan hauen kiinni ja pyysimme Juhaa haavin kanssa apuun. Pian Lehar sai kalan pintaan ja se olikin iso kuha! Unohdin oman haukeni ja aloin panikoida Leharin puolesta, sillä todellakin halusin hänen saavan sen kuhan veneeseen!

Juha pyöri haavin kanssa meidän välissä ja lopulta saatiin molemmat kalat haaviin, jossa ne sitten pötköttelivät vierekkäin. Niin mahtava tilanne, kun saatiin tuplatärppi ja molemmat kalat yhtä aikaa ylös. 

Isoon haaviin mahtuu isoja kaloja :)

Minun hauki oli 91cm/4,3kg ja Leharin kuha 67cm/2,6kg. Molemmat kalat pääsivät luonnollisesti jatkamaan matkaansa mittauksen ja kuvien jälkeen.

Tuplatärppi

Uskomattoman upea kala!

Lehar aloitti “suomalaisen jigikalastusuransa” hienosti =)

Päivän aikana en nähnyt luotaimessa yhtään ahvenparvea, mutta saimme kyllä ahvenia jonkun verran. Ahvenet tulivat sekaparvista, joissa oli sekä kuhaa, haukea että ahventa. Päivän isoin ahven sattui Leharin siiman päähän ja ahvenella oli mittaa 530g/38cm. 

38cm ahven löytyi kuhaparven seasta

Illalla laskuri näytti kuhien määräksi 135kpl, mikä on ihan järkyttävä luku. Emme todellakaan lähteneet tekemään järvelle mitään noin hurjaa tulosta tai hampaat irvessä etsimään kalaa, vaan nauttimaan luonnosta, hyvästä seurasta ja uusista tuttavuuksista. Nälkäiset kuhat sitten kruunasivat päivän. Kuhat olivat selkeästi vallanneet ahventenkin paikat, missä lie isommat ahvenparvet olisivat sitten olleet… Emme osanneet etsiä niitä kuin tutuilta selkäpateilta.

Päivä oli meille kaikille ikimuistoinen. Juttelimme omista kalastustekniikoistamme, tyylistä etsiä kaloja, omista havainnoistamme jne. ja kyllä jotain eroja virolaisten ja suomalaisten jigaustavoissa on. Tehokkaita ne molemmat tavat kuitenkin ovat, sen kertoo numerosarja 135.

Koska Lehar oli Suomessa koko viikonlopun, meillä oli hyvää kalastusaikaa myös sunnuntaina. Päätimme lähteä kokeilemaan ihan uusia paikkoja Kallavedelle. 

Varoitin Leharia jo lauantai-iltana, että tänään oli erikoispäivä ja saimme paljon kalaa, mutta huomenna Kallavedellä kalaa on vaikeampi saada ja voi olla, että emme saa mitään. Olen kokenut niin monta kertaa tyhjän Kallaveden kirouksen, että se on jo ihan tuttua minulle. 

Sunnuntaiaamu koitti ja herätyskellot soivat vasta kuudelta, sillä edellinen päivä oli ollut niin rankka ja lisäksi savustimme kaloja lähes puoleen yöhön saakka. Ajoimme Kaislastenlahteen, josta laskimme veneen Pohjois-Kallavedelle. Sitten kaloja etsimään!

Kalanäytöt olivat minimaalisia lauantain tapahtumiin verrattuna ja epätoivoisina pysähdyimme välillä kalastamaan, vaikka kaloja oli tarjolla vain muutama. Päivä oli ihan todella vaikea ja kaiken kaikkiaan bensaakin kului tuplasti enemmän lauantaihin verrattuna, sillä lähes koko sunnuntai meni kaloja etsiessä. 

Heti aamusta löysimme muutamia kaloja

Alueilla, jossa etsimme kalaa, syvyysvaihtelut olivat ihan hurjia. Keskellä monen kymmenen metrin syvännettä saattoi olla pieni kolmen metrin matalikko, jossa oli todella jyrkät reunat. Siksi penkoista kalaa oli mahdotonta löytää, sillä penkkoja ei ollut. Tuntui, että siellä oli vain pystysuoria seiniä pattien ympärillä. 

Keli oli läkähdyttävä. Toki oli mukavampaa, että sää suosi ja aurinko paistoi, mutta kyllä välillä vilkuilin hiki päässä taivaalle, että voisitko sinä pieni pilvenhattara mennä vähäksi aikaa tuon mollukan eteen. Pieni tuulenvire onneksi kävi aina välillä ja tottakai siirtymillä tuli vilpoisa. 

Käytiin myös eilen paistamassa saaressa makkarat ja miettimässä strategiaa, että mitä ihmettä me tehdään, jotta löydetään kalaa.

Tämä tauko tuli tarpeeseen

Iltapäivällä miljoonas kalapaikka piirsi pohjaan kaloja. Vaikka olimme etsineet monista aivan samanlaisista paikoista kalaa jo aiemmin päivällä, ne olivat olleet tyhjiä. Juuri tämä yksi spotti sitten olikin ihan täynnä kalaa ja selvästi kaloilla oli jotkut sunnuntaitreffit käynnissä, sillä kaikki olivat kerääntyneet samaan paikkaan.

Kalat löytyivät viidestä metristä ja alueella näkyi sekä kuhia että aktiivisia ahvenparvia. Ajoin veneen aina ahvenparven päälle ja sanoin Leharille, että nyt harjoittele vertikaalijigaamista. Hän ei ollut koskaan aiemmin kokeillut sitä tyyliä ja innostui siitä, kun näki miten mukava oli seurata kaikuluotaimen näytöltä, kun kalat nousivat jigille. Aktiivisesta parvesta myös sai koko ajan tärppejä ja ehkä pieni vertsukärpänen puraisi Lehariakin ;)

Ahvenet olivat niin hurjia välillä, että kun uitin jigiä 5cm pinnan alapuolella, ne nousivat tärppimään ihan pintaan

Saimme alueelta ruokakalat ja illalla oli taas tarkoitus savustaa muutama kala. Kalojen keskikoko oli pienempää kuin lauantaina, mutta senhän minä jo tiesin ennestään ?

Päivän isoin kala oli minun 4,2kg hauki ja näköjään olen haukimagneetti, sillä sain viikonlopun aikana yhteensä kymmenen haukea. Mieluummin haluaisin tittelin ahvenmagneetti, mutta näillä mennään. 

Molempina päivinä yli nelosen hauki

Ruokakalat mukaan ja loput kasvamaan

Savukalat onnistuivat täydellisesti 

Aivan mahtava viikonloppu takana, kiitos Leharille seurasta ja tervetuloa Suomeen uudestaan! 

Ollaan monena kesänä oltu kalassa yön yli ja viime lauantaina sattui sopiva sauma toteuttaa tällekin kesää yökalastusreissu. Keli oli lämmin ja kuiva, vaikka tuuli olikin aika kova. Kalareissu suuntautui Karttulaan Virmasvedelle ja yö kului puoliksi siellä. Ja miksi vain puoliksi, sen te kuulette myöhemmin.

Olemme käyneet Virmasvedellä pilkillä usein, sillä ahvenen kalastaja saattaa saada sieltä jättipotin pilkkimällä. Virmasvedestä on noussut tosi isoja ahvenia, mutta ei tietenkään meille ? Joka tapauksessa Virmasvesi on erittäin potentiaalinen ison ahvenen järvi ja joskus kun tähdet ovat oikeassa asennossa (ja kalapaikat tiedossa!), kalareissun päätteeksi oman ennätysahvenen koko saattaa olla uusissa lukemissa.

Järvi on todella haastava, ei missään nimessä helppo. Tyhjä päivä Virmaksella on ainakin meidän tilastoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Järvi on ihmeellinen, sillä toisinaan tuntuu, että siellä ei ole kalan kalaa. Kallavedestä sentään saat aika suurella todennäköisyydellä kaloja, jos et ole ronkeli lajin tai koon suhteen, mutta Virmaksella tyhjästä on paha nyhjästä.

Ehkä pystyitte jo rivien välistä lukemaan, että ei mennyt niin kuin Strömsössä. Juhahan kyseli ja ehdotteli jo viiime kesänä, että mentäisiinkö käymään Virmasvedellä. Pilkkikokemusten perusteella en innostunut ajatuksesta ja sain aina jotenkin väistettyä asian ehdottamalla jotain muuta järveä. Nyt sitten kuitenkin lämpenin ajatukselle ja lauantaina auton keula suuntasi kohti Karttulaa.

Alutroll lähdössä reippaana uusiin koitoksiin

Pakkasimme reissuun paljon ruokaa mukaan ja otin myös peiton ja pienen patjan veneeseen. Aamuyöllä pienet tirsat voisivat olla poikaa… Suomi on rutikuiva, joten täällä on ollut metsäpalovaroitukset voimassa viikkoja. Edes tulentekopaikkoja ei voi käyttää, joten nuotiolla käristetty makkara piti unohtaa ja tyytyä muihin eväisiin. Toisaalta ei se miljoonapäinen itikkayhteisö metsän siimeksessä kovin paljon edes houkutellut, joten eiköhän yö kulu leppoisasti ja mukavasti aalloillakin..

Karttulan satamassa oli hyvä veneluiska

Lähdimme Karttulan satamasta iltapäivällä ja aloitimme kalojen etsimisen Pienen-Virmaksen puolelta. Parin kolmen tunnin etsimisen tuloksena oli vain yksi pieni hauki, joten lähdimme kohti isoa kaivoa Virmasvettä.

Kadottiko joku veneensä Pienelle-Virmakselle?

Jonkun puattinen järven pohjassa

Virmasveden selkä on lähes saareton, joten tuulisella kelillä siellä ei ole kovin paljon suojaisia paikkoja kalastaa. Lauantaina tuuli oli kuusi metriä sekunnissa ja puuskissa vielä enemmän, ja se teki selälle sen verran kovan aallokon, että meidän täytyi kalastaa mannerten lähettyvillä. Kiertelimme samoja paikkoja, missä olemme pilkkineet (tyhjää) talvella ja eihän se kovin paljon yllättänyt, että paikat olivat typötyhjiä nytkin.

Saareton selkä

Juha sai drop shottaamalla muutaman ahvenen

Ilta tuntui tosi pitkältä ja kävin keulassa pötköttelemässä peiton alla aina välillä. Etsimme kalaa matalasta ja syvästä, ja luulen, että ahvenet olivat kaivautuneet maan sisään, sillä niitä ei näkynyt missään. Minun saldoksi Virmakselta jäi yksi alamittakuha. Olin hieman pettynyt, että en saanut yhtään ahventa, mutta toisaalta, vaikka reissu oli kalojen suhteen heikko, ilta ja yö olivat silti mukavia.

Tämä oli niin ihana paikka kupsottaa =)

Rakastan valoisia kesäöitä ja oli mahtavaa katsoa auringonlaskua keulassa peiton alta. Harvoin sanon lähes kalattomasta reissusta, että se oli huippukokemus, mutta lauantai oli ihan mahtipäivä ja tunnelma veneessä hyvä, vaikka ahvenet pysyivät piiloissaan. Tottakai kalattomuus myös hieman turhautti ja kun silmät ristissä tuijotti samaa tyhjää luotainnäkymää tuntikausia, olisi halunnut jotain actionia hommaan.

Jos vaihtoehtoina olivat tyhjän luotaimen tuijotus ja lämmin peti veneen keulassa, ei ollut vaikea valita aitoa “vesisänkyä” =)

Minä torkuin keulassa ja raotin silmiäni puolen yön jälkeen, jolloin oltiinkin tultu takaisin Karttulan satamaan. Juha sanoi, että nyt nostetaan vene ja vaihdetaan järveä. Yökalastus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä ei ollut mitään mitä kalastaa.

Takaisin satamassa kello 01.00

Lähdettiin veneinemme kohti Kuopiota ja löysimme itsemme tutusta ja turvallisesta Pirttilahdesta ? Olisihan se mukava saada edes jotain siiman päähän, joten autossa syödyn hyvin varhaisen aamupalan jälkeen (kello 3.00) lähdimme kohti Hirviselkää.

Pirttilahden satama aamulla kolmelta, aurinko nousi puoli neljältä

Elimistö oli hämillään, kun sitä väsytti, mutta ulkona oli täysin valoisaa. Ei tuntunut yhtään yöltä, ja jännää, että neljältä myös kalat olivat hereillä ja työn touhussa eli syömässä kuoreaamiaista. En muista olenko koskaan saanut ahvenia neljältä aamulla, mutta eilen sain. Eihän ne isoja olleet, mutta Virmasveden jälkeen meille kelpasi mikä vaan.

Aamun ensimmäinen ahven tuli klo 4.11

Löysimme pientä kalaa sieltä täältä ja sain useita kuhiakin, mutta kuhien koko oli maksimissaan 41cm. Lopulta palasimme kotiin tyhjän kylmälaukun kanssa, mutta eihän se kylmälaukun täyttäminen tosiaankaan ollut pääpointti meidän retkessä. Tärkeintä oli saada olla luonnon helmassa ja nauttia kesäyöstä.

Kallavedessä riittää alamittakuhia, niitä oli joka puolella!

Löysimme pienen saaren, jossa oli tosi hienoja jääkauden merkkejä kallion pinnassa

Keulasähkömoottori oli taas suurena apuna ja helpotti kalastusta, vaikka nyt nähtiin, että ei mitkään välineet tai elektroniikka takaa kaloja. Se on Ahdista kiinni, että kiristyykö siima vai ei. No okei, kai sitä voi joskus myös katsoa peiliin eikä aina pistää kaikkea Ahti-raukan syyksi ?

Keli oli lähes koko ajan tuulinen ja kalastimme yhteensä 20 tuntia, mutta silti Motorguidessa paloi reissun päätteeksi vielä vihreä akun valo, eli kalareissu olisi voinut kestää pidempäänkin keuliksen puolesta.

Eilen päivällä oli hetken aikaa näin tyyntä

Kesäyö vesillä oli aivan huippukokemus, vaikka ne onnen tähdet eivät olleetkaan tällä kertaa oikeassa asennossa. Itse asiassa emme nähneet koko tähtiä, sillä taivas oli niin valoisa läpi yön ? Luulen, että Juha ei ihan heti uudestaan ehdota kalapaikaksi Virmasvettä, vaan suuntaamme jonnekin varmempaan paikkaan ?

Kalastaessa ei aina tule saalista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö reissusta voisi silti nauttia. Nämä kokemukset ovat parhaita ❤

Uusimmassa Vapaa-ajan kalastaja lehdessä on haastattelu minusta, lukekaahan juttu mikäli jostain saatte lehden käsiinne =)

Viikko sitten päästiin aloittamaan pilkkikausi täällä Kuopion korkeudella ja sen jälkeen olen käväissyt pilkillä jo muutaman kerran. Odotin koko syksyn jäiden tuloa ja halusin kokea sen tunteen, kun iso ahven potkii tasuri suussa siiman päässä. Viime päivien saaliit ovat kuitenkin olleet olemattomat ja ison ahvenen potkuista on saanut vain haaveilla. Toivottavasti ahven aktivoituu, sillä ei se ainakaan enää voi passivoitua tuosta.

Lehdissä varoiteltiin harvinaisen heikoista ja petollisista jäistä. Jäät ovat jäätyneet tosi epätasaisesti ja siksi pilkkikauden aloituskin meni tammikuun puolelle. Olemme olleet tosi varovaisia pilkkireissuilla ja tarkastelleet jään paksuutta sitä mukaa, kun olemme jäällä edenneet.

Käytiin Virmasvedellä viime viikolla ja rannan heikon jäätilanteen takia meinasin jo hylätä koko ajatuksen pilkkireissusta. Mentiin tarkastamaan jää ensin pelkän kairan kanssa ja jätimme siinä vaiheessa vielä pilkkikamat autoon. Rannassa jalka meni jäänkannesta läpi ja tilanne näytti huonolta. Juha kulki kairan kanssa edeltä ja minä tulin köyden kanssa perässä.

Jään tarkastusta Virmasvedellä

Jään paksuus oli rannassa 40-50cm, mutta se oli täysin höttöjäätä. Kuitenkin vähän syvempään mennessä jää vahvistui ja siinä oli jopa hieman teräsjäätä. Jää oli kuitenkin tosi epätasaisesti jäätynyttä ja kovien jääkerrosten välissä oli pehmeää loskaa. Kairasimme muutaman sadan metrin matkan ja päätimme hakea pilkkivehkeet autosta. Käydään kokeilemassa varovasti, kun jää kerran kantaa.

Lopulta jää oli ihan ok syvemmässä ja kalastimme muutaman sadan metrin säteellä rannasta. Emme ole oikein koskaan löytäneet Virmasvedestä isompaa saalista ja niinhän siinä kävi, että sama meininki jatkui. Muutama kala koko päivän aikana, mutta ei sentään mp-reissu.

Lähtörantaan oli muutama sata metriä

Joensuun Tommi teki minulle ihanan värisen Kalarosvon viime kesänä ja kuulin useammankin ihmisen suusta, että väri toimii varmasti Virmasvedellä. Päätin tehdä Kalarosvon ensiuiton ja totta tosiaan se toimii siellä, pilkkikauden ensimmäinen tasuriahven oli tosiasia. Samalla hetkellä päätin, että Kalarosvon värin nimi on Virmas =)

Talven eka tasuriahven, jippii!

Kalarosvo värissä Virmas, toivottavasti nimi sopii myös Tommi sinulle =D

Jatkoin Virmaksen uittamista ja kohta tasurin alle ilmestyi viiva. Puhuin itsekseni ääneen, että “älä ole hauki, no olet kuitenkin minun tuurilla hauki”. En kuitenkaan malttanut nostaa tasuria viivan yläpuolelta pois, vaikka etiäinen sanoi, että hauki se on. Hetken päästä kala teki tutun syöksyn ja tärppäsi Virmakseen. Sain kalan jäälle ja melkein itku pääsi, kun huomasin upouuden tasurin menettäneen silmänsä. Ärsytti.

Kiitti tuosta silmästä ja kiitti tästä haavasta

Koko päivänä saimme vain muutaman kalan, mutta ehkä hanat joskus aukeavat Virmasvedellä meillekin.

Kallaveden jäätilanne on vielä hieman arvoitus. Käytiin viime alkutalvena Pohjois-Kallavedellä ja pohdimme uskaltaisiko samoille paikoille mennä jo nyt vai onko jää heikkoa. Tiedustelin tuttavalta jäätilannetta ja hän oli käynyt alueella kairailemassa ja oli itsekin yllättynyt, kun jää oli ollut niin hyvä. En meinannut edes uskoa sanomalehtien pelottelun jälkeen, että jää kestää, mutta päätimme lähteä katsomaan tilanteen itse.

Hämärän rajamailla

Menimme jäälle Päivärannasta ja jää oli kauttaaltaan kovaa, alla 5-7cm teräsjäätä ja sen päällä vielä kymmenisen senttiä kovaa jäätä. Ihan uskomatonta, kuinka paljon jäiden paksuudet vaihtelevat. Tottakai Kallavesi on tosi iso vesistö ja tarkkana täytyy varmasti olla, mutta tuolla alueella jää kyllä kesti. Sen todisti joku pappa moottorikelkkansa kanssa ?

Teräsjäätä ihan mukavasti

Jäällä oli hyvä liikkua ja kairasimme paljon, jotta näimme koko ajan jään paksuuden. Viime vuonna sama kalapikka antoi hyvin kalaa alkutalvesta ja tottakai odotukset olivat korkealla. Savustin oli lähestulkoon jo lämpenemässä, enää tarvitsi vain nostella körmyahvenet ahkioon.

Mutta niin vain päivän kuluessa tiputtiin taas maan jään pinnalle. Liian hyvinhän se kausi olisi alkanutkin, jos olisin ihan syömään päässyt ?

Tämmöinen pilkkireissu tällä kertaa

Viikonloppuna päätettiin ratsata paikka vielä uudestaan. Kyllä ahvenille jossain vaiheessa tulee nälkä ja jos olemme heti niiden herättyä odottamassa tasureinemme niiden yläpuolella, ehkä ne puraisevat.

Pilkkopimeässä avannolla istuessa mietin, että tulikohan lähdettyä vähän liian aikaisin. Auringonnousuun oli kaksi tuntia aikaa ja ainoa mitä jäällä näkyi, oli kaksi kirkasta luotaimen näyttöä. Muuten oli ihan pimeää. Aika kului ja aamu valkeni ilman minkäänlaisia tapahtumia. Myönnettävä oli, että olimme vähän liian ajoissa ?

Oltiin ainakin ensimmäisiä jäällä

Nappaako aikainen lintu madon?

Kymmeneltä ahven alkoi syömään ja minuutti yli kymmenen se oli kylläinen. Selvä ja kiitos. Yksi 200g ahven. Siinäpä oli sitten mukava kalastella loppupäivä tyhjää. Yksi huonoimmista reissuista ikinä kalan syönnin suhteen, ahvenia ei edes näkynyt missään.

Käytiin samalla paikalla vielä tänään, vaikka keli ei ollut mikään pilkkijän unelmakeli. Pakkasta oli kahdeksan astetta, mikä ei oikeasti ole yhtään paha, paitsi jos lisäksi on hirveä tuuli. Ja tänään oli! Sää tuntui kuin -15C. Onneksi osasin varautua ja paksun pilkkihaalarin alla oli kolme merinovillakerrastoa, Ursuitin välikuivapuku ja fleecekerrasto. Ja vaikka kävelin kuin Michelinukko, sentään pysyin lämpöisenä koko päivän.

Ja tosi hyvä juttu oli se, että kala ei syönyt. Eivät sormet nimittäin olisi kestäneet kylmien kalojen käsittelyä. Nyt saatiin istua ihan rauhassa rukkaset käsissä sormet lämpöisinä avannoilla ja tuijotella luotaimen näyttöä. Tiedä minkä flunssan olisin saanut, jos kalaa olisi tullut, eihän niitä olisi pystynyt nostelemaan. Noh, ehkä tuossa oli vähän sarkasmia mukana. Tosiaan kala jatkaa dieettiään ja päivän saldona muutama ahven. Elän kuitenkin toivossa, että syönti virkistyy ☺️

Kuoretta välivedessä, mutta petokalat hukassa

Kukkokala söi ison tasurin

Ja vielä perä edellä, kyllä oli nälkäinen ahven!

Tilasin Väänäsen Jounilta Sukeltaja-morreja ja ne ovat sen verran isoja, että toimivat myös mikrojigin pyrstöllä. Tänään ei sormet olisi kestäneet toukkia käsitellä, joten pieni Peter Lahden Core Shad toimii hyvin Sukeltajan häntänä :) Pienten kalojen tärppejä tuli paljon ja lopulta jigi oli järsitty kokonaan. Uskon kyllä, että tämä viritys on hyvä isolle ahvenelle ja aion kokeilla sitä heti, kun niitä isoja ahvenia löydän. Toivottavasti vielä tänä talvena =D

Iso Sukeltaja on monikäyttöinen

Päivän isoin ahven iski Kalarosvon kuoreeseen, eipä tämä ahven vielä koolla ollut pilattu, mutta suunta on ylöspäin

Olen saanut paljon yksitysiviestejä kaikuluotaimen asetuksista, selvästi pilkkiluotaimet alkavat olla arkipäivää pilkkijöiden keskuudessa. Kirjoitin viime talvena blogiin sekä HOOK-5 luotaimen esittelyn että HOOK-5 luotaimen asetuksista, linkeistä löytyy hyödyllistä tietoa pilkkiluotaimista ja niiden käytöstä =)

Rantamäen Manu oli taas tehnyt aivan uskomattoman hienon tasurin, kylläpä on hienot värit :) Kiitos Manu!

Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.

Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.

Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa? ?

Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.

Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)

Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.

Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä

Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)

Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.

Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi

Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.

Polaris maistui ahvenille

Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä

Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.

Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.

Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3

Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.

Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.

Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat

Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.

Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?

Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.

Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…

39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)

Ei muuten irtoa koukku!

Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.

Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!

Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)

Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️

Rannassa juuri ennen pimeää

Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.

Veneranta ei ollut “ihan” ydinkeskustassa ;)

Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.

Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti

Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.

Apua apua ahven söi rapua

Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.

Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.

Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.

Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.

Kohta sataa. Tai sitten ei.

Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)

Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.

Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia

Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.

Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.

Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)

Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”

Kiitos Tommille jälleen kerran =)

Käytiin tänään Suvasvedellä jigaamassa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämän päivän kalareissu oli varmasti yksi pitkäveteisimmistä jigipäivistä, joita olen järvellä viettänyt. Tuijotin tyhjää luotaimen näyttöä yli 50 kilometrin matkan. Oliko vika minussa vai järvessä, melkein tekisi mieli vaihtaa harrastusta. Veneessä kävi vain yksi ahven =D

Puutossalmen lossilla pääsee Vehmersalmen puolelle

Viime yönä en meinannut malttaa nukkua, kun odotin kirkkaan Suvasveden isoja raitapaitoja. Suvaksesta tulee hieman mieleen Puruvesi; sieltä löytyy muikkua, lohikalaa ja isoa ahventa. Tai löytäjät löytää ja etsijät vain etsii. Me Jekkoset ollaan näköjään sitä etsijäkuntaa.

Tässä vaiheessa vielä luulin saavani isoja ahvenia

Päivän mittaan haaveet murenivat sitä mukaa, kun trippimittariin tuli kilometrejä. En olisi ikinä uskonut, että onnistun kiertämään järven kaikki ahvenet. Tai yhdessähän me Juhan kanssa se tehtävä hoidettiin, tyhjänpyytäjät :)

Pilkkihaalari päällä ja silti meinasi tulla vilu

Tyhjää I

Tyhjää II

Tyhjää III

Järvi on kyllä erittäin mielenkiintoinen pohjanmuodoiltaan ja ehkä juuri se tekee siitä niin haastavan. Suvasveteen on joskus miljoonia vuosia sitten iskeytynyt kaksi meteoriittia, joten Suvaksessa on kaksi isoa, syvää, selkää.

Kuvakaappaus Navionics Boating app

Juha kysyi puolen päivän maissa, että mennäänkö Suvaksen syvimmän kohdan päälle, laitetaan siihen ankkuri ja syödään siinä eväät. Innostuin heti ajatuksesta ja tajusin vitsin vasta muutama sekunti myöhemmin ? Käytiin kuitenkin luotaamassa se 90 metrin monttu, mutta eivät olleet ahvenet sielläkään :)

Syvää oli!

Aamupäivällä pilkahti aurinko, mutta lopulta satoi vettä

Jossain vaiheessa tyhjää luodatessa havahduin siihen, että miksi minä pölhökustaa en ole etsinyt ahvenia saarten penkoista, siellähän ne varmasti ovat. Ja taas meni hetki, ennen kuin ymmärsin yskän. Meteoriitti litisti jokaisen saaren alleen silloin joskus… Mutta se Suvasvedestä.

Enonniemen kalasatama

Viikolla oli tosi hyvä ja tyyni keli, mutta Kuopio oli ihan sumun peitossa. Kävin alkuviikosta Markun kanssa Hirviselällä kalassa, tai ainakin uskon ja luulen, että me oltiin Hirviselällä. Kallavesi oli nimittäin kaksi vuorokautta putkeen täysin sumussa ja oikeasti näkyvyys järvellä oli surkea. Oltiin täysin plotterin varassa, sillä mannerta ei näkynyt järveltä ollenkaan.

Hirviselälle menossa

Suuntavaisto ei toiminut ja yhdessäkin vaiheessa ajoin monta sataa metriä ihan väärään suuntaan, vaikka vilkuilin plotteria samalla kun ajoin. Ihan uskomatonta, miten hankalaa on suunnistaa, kun ei ole mitään kiintopistettä.

Erikoinen näkymä Kallavedellä :)

Kalastettiin useampi tunti harmaudessa ja ahven söi ihan hyvin. Markku sai itselleen hyvät ruokakalat :)

Markulle päivän isoin ahven

Kukkokalako se siellä siiman päässä on?

Kalapaikkoja ei ainakaan taustan perusteella voi arvata =)

Innostuttiin Markun kanssa lähtemään kalaan myös Riistavedelle asti, jossa pääsimme Jorin veneeseen. Minulla on ollut haaveissa käydä Melavedellä ja nyt kun tarjoutui tilaisuus päästä järven läpikotaisin tuntevan henkilön kyytiin, ilman muuta halusin mukaan.

Luotain piirsi Melavedellä todella hyviä ahvenparvia useampaan paikkaan ja kyllä me jonkun verran myös saalista saatiin. Jori oli kuhakingi ja mitenkähän monta kuhaa hän päivän aikana jigailikaan… ja isoin kuha oli parin kilon luokkaa, vastuullisesti sen kokoinen lähti takaisin kasvamaan.

Melaveden hieno kuha

Kukkokaloja ei taida Melavedellä olla olemassakaan

Minun siimaan tarttui nelosen hauki ja Jori kertoi, että Melavedellä on todella isoja haukia. Hänkin on sieltä kymppikiloisia saanut. Hyvä kalakanta siis kyseisellä järvellä ja ahventenkin koko on juuri minun mieleen ?

Melaveden kalareissu oli melko lyhyt ja sen vuoksi minulle jäi kamala nälkä päästä sinne uudestaan. Ne isot ahvenparvet kaikuluotaimessa kummittelivat mielessä, joten päätimme suunnata oman veneen kanssa sinne heti lauantaina. Jori lähti meidän veneeseen oppaaksi ja oli mukava kierrellä kalapaikkoja, kun mukana oli järven niin hyvin tunteva kalamies.

Riistaveden satama

Päivä alkoi loistavasti, kun löysimme todella hyvänkokoisia ahvenia suurimman ollessa 38cm. Olin jo lähestulkoon muuttamassa johonkin Melaveden saareen niiden ahventen takia. Juuri sen kokoisia körmyjä näkyi aiemmalla reissulla luotaimessa ja jos tuo on ahventen normikokoa sillä järvellä, niin hyvin mielelläni asuisin vaikka kuusen alla järven rannassa, jos vaan pääsisin kalastamaan sellaisia jättejä. Minulle harvinaista herkkua, mutta Riistaveden kalamiehille normikauraa.. vai onko sittenkään, sillä niiden aloitusahventen jälkeen emme saaneet enää yhtään mukaan otettavaa kalaa.

Melaveden ahven <3

Juha sai päivän isoimman

Kiersimme lähes 50km matkan ja kävimme myös Karhonveden puolella, mutta ahvenia ei enää löytynyt. Muutama alamittakuha kävi veneessä, mutta mittakalat olivat kateissa. Kotimatkalla erään saaren penkassa Juha heitteli Lucky Johnin pientä ahvenjigiä. Kohta vapa taipui ja Juha sanoi, että nyt on vähän parempi kala kiinni.

Ja tosiaan siellä oli hieman isompi hauki siiman päässä, sillä kala ei meinannut tulla edes näytille. Jori oli aiemmin kertonut Melavedellä olevan isoja haukia ja nyt yksi niistä oli Juhan siiman päässä.

Viime blogipostauksessa kerroin, että Juha paransi haukienkkaansa Leppäveden leikkimielisessä kalastuskilpailussa (pääset lukemaan kisaraportin tästä) viime sunnuntaina ja nyt siiman kireydestä päätellen ennätystä hätisteltiin taas.

Vihdoin hauki saatiin haaviin asti ja kylläpä oli lihava kala! Ihan uskomattoman suuria eroja voi olla haukien ruumiinrakenteissa. Leppäveden hauki oli lähes saman pituinen kuin Melaveden hauki, mutta vain toinen kaloista on ollut ruoka-aikaan kotona.

Leppäveden ja Melaveden hauet

Hieno kala ja se tottakai sai vapautensa takaisin. Juhan ennätys siis parani taas roimasti ja jos nyt pelkkiä omia tilastoja tuijotellaan, niin Juha taitaa rikkoa ensi viikonloppuna hauki SE:n ?

Juhalle onnea 9,4kg hauesta :)

Pieni Lucky John jigi maistui jättiläiselle

Melaveden ahvenet ovat haastavia, mutta isoja, joten takuuvarmasti palaan vielä sille järvelle, toisin kuin Suvasvedelle =)

Kuinka teidän viikonloppu sujui, minua kiinnostaa tosi paljon, että miten kala on tänään muualla syönyt? Epäilin jo oikeasti Suvasvedellä luotaimien toimivuutta. Miten koko järvi voi olla tyhjä? Kertokaapa se minulle.

Aivan mahtava viikonloppu takana, eikä yksin kelien takia. Sateinen ja kylmä syksy muuttui hujauksessa lämpöiseksi ja aurinkoiseksi intiaanikesäksi. Ja tämä tyyneys, se lähestulkoon pakottaa vesille. Nyt on kyllä huikeat kalakelit menossa!

Lauantaina oli hieno syksyinen keli, vaikka tuuli oli vielä silloin aika kovissa lukemissa. Lähdettiin koko päiväksi Hirviselälle etsimään isoja syysahvenia, mutta taisi viime syksyn muutamat hyvät ahvensaaliit antaa liian ruusuisen kuvan Hirviselän syksyisestä ahvenen kalastuksesta.

Hirviselkä

Minulla ei ollut lauantaille kovin kummoisia odotuksia, aamulla sanoin tavoittelevani vain yhtä puolentoista kilon ahventa. Se riittäisi ja jos muuta kalaa ei tulisi, olisin silti tyytyväinen. Noh, vitsi vitsinä, vaikka kyllä se körmyahven oli ihan oikeasti tavoitekalana.

Aloitettiin kalastus viime syksyiseltä ykköspaikalta, mutta koska se paikka oli keskellä selkää ja aallokko ja tuuli kovia, kalastuksesta ei tullut mitään. Viistokaikuluotain piirsi alueelle kaloja ja ihan hyvän kokoisia ahveniakin olisi ollut tarjolla, mutta kun vene ei pysynyt ankkurissa millään. Ykköspaikalla on kova savipohja ja kokeiltiin ankkuroitua 5-6 kertaa, mutta joka kerta ankkuri vaan raahautui veneen perässä kalapaikan ohi. Sain paikalta kuitenkin yhden 47cm kuhan ja varmasti olisi enemmänkin kalaa tullut, mutta aallokon takia piti vaihtaa paikkaa.

Päivän ensimmäinen ruokakala

Siirryimme lähemmäs mannerta, joka suojasi pahimmalta tuulelta. Näin luotaimessa tosi paljon ahvenia ja hyvä, että pysyin housuissani. Ankkuroiduttiin kalanäyttöjen lähelle ja valmistauduin jo tapaamaan sen puolitoistakiloisen körmyniskan.

Ahvenia alkoi nousta veneeseen, mutta höh, ne olivatkin pieniä. Suurimmat ahvenet olivat kolmekymmentä senttisiä ja jättiahven jäi vielä odotuttamaan itseään. Kyllä minä sen joku päivä löydän :)

Suurimmat ahvenet olivat 30cm

Meidän kalastusreissuilla saatamme aina jämähtää yhteen kohtaan kalastamaan pitkäksi aikaa ja niin kävi myös lauantaina. Viihdyimme samassa ankkuripaikassa kolme tuntia ja siinä tosiaan ehti syömään eväätkin rauhassa =D Kala ei ollut hurjalla purulla, mutta mantereen suojissa oli mukava istuskella Alutrollin pehmeällä penkillä, ihastella maisemia ja nostella välillä raitapaitoja kyytiin.

Kalastimme sekä vertikaalityylillä että heitellen, mutta huonommin kalat söivät vertsutyylillä. Vaikka kalaa oli paljon ja ne nousivat katsomaan viehettä, tosi usein nousut jäivät pelkäksi katseluksi. Vieheitä tuli vaihdeltua tosi paljon ja yleensä kaava meni niin, että aina kun vaihtoi uuden jigin, joku ahven innostui tärppäämään. Sen jälkeen sama jigi ei enää toiminut.

Olin saanut edelliseltä paikalta heittojigaamalla sen 47cm kuhan ja myös tältä kolmen tunnin paikalta sain heittelemällä pari kuhaa. Kaikki kalat tulivat vihertävällä hile Fishunterilla, jolla oli kokoa 5,5cm. Taisin viime postauksessakin mainita, että tänä kesänä yllättävän pienet jigit ovat toimineet sekä ahvenille että kuhille.

Päivän toinen ruokakala 51cm

Pieni Fishunter toimii

Maltoimme iltapäivällä vihdoin lähteä mantereen suojista etsimään uusia paikkoja. Se oli virhe, ehkä meidän olisi kannattanut olla loppupäivä sillä kolmen tunnin paikalla, sillä emme löytäneet enää kalan kalaa koko päivänä. Näköjään ne kaikki Kallaveden kalat olivatkin siellä mantereen suojissa. Pari kolme tuntia jaksoin tuijottaa tyhjää luotaimen näyttöä ja kuudelta oli pakko luovuttaa. Ihan hyvä reissu kuitenkin, sillä saimme pari ruokakuhaa mukaan.

Sunnuntaina oli jännä päivä. Saimme kutsun leikkimieliseen kalastuskilpailuun Keski-Suomeen ja tottakai vastasimme kutsuun myöntävästi. Olen joskus haaveillut jigauskilpailuista, mutta yleensä kisat ovat aina kaukana Kuopiosta, joten haaveet ovat jääneet toteuttamatta. Leikkimieliseen kilpailuun lähteminen oli pehmeä alku mahdollisille tuleville kalastuskilpailuille, sillä tämä kyseinen K-S Predator oli pääsymaksuton ja suht lähellä. Ja vielä kun säätkin suosivat, niin mikäpä oli kisatessa.

Matkalla Jyväskylään Alutrollin synnyinseuduille :)

K-S Predator järjestettiin Leppävedellä ja kilpailuaika oli 10-17. Lähdimme Kuopiosta hyvissä ajoin, jotta ehdimme pakata kalastuskamppeet rannassa veneeseen. Kilpailuun osallistui kahdeksan venekuntaa ja kokoonnuimme ensin Pieni Ketvenensaari nimisessä saaressa.

Kilpailu oli kolmen lajin kisa: ahven, kuha ja hauki. Jokaisen kalalajin pisin kala laskettiin joukkueen yhteistulokseen ja se venekunta, jolla oli suurin senttimetrimäärä, voitti. Kalastaa sai maksimissaan 10 metrin syvyydessä.

Team Fish me luck =)

Olin katsonut kartasta joitain paikkoja valmiiksi, sillä järvi oli meille ennestään täysin tuntematon. En ollut edes kuullut kyseisen järven nimeä koskaan. Ajattelin, että kuha on varmasti helppo, mutta saadaankohan me sinttiahvenesta isompaa raitapaitaa ollenkaan.. ja haukihan tulisi sattumakalana, jos tulisi. Haukivehkeitä ei mukaan otettu, eikä meillä sellaisia olisi ollutkaan.

Sain rannassa Tonilta, joka oli kisaa järjestämässä, rasiallisen Leppävedellä toimivia ottijigejä. Silmäni kirkastuivat, enää tarvitsi vain löytää kalat, sillä niiden herkkuruokaa minulla oli nyt kokonainen rasiallinen.

Kello tuli pykälään ja seitsemän venettä kaasutti rannasta horisonttiin. Ja miksikö vain seitsemän? No me emme pitäneet kiirettä vaan lähdimme hissukseen kohti tuntematonta. Kukapa tietää, vaikka kalat olisivatkin lähtörannan lähettyvillä?

Alutroll oli hyvin edustettuna (Kuvan ottaja Jari Vauhkonen)

Etsimme viistoluotaimen avulla kuhia ja penkat olivat tyhjiä. Noh, ehkä paikalliset tietävät enemmän kuin me, ja kalat todellisuudessa löytyvätkin vasta kauempaa. Etenimme vähitellen karttaa apuna käyttäen potentiaalisille paikoille ja tutkimme niitä tarkkaan.

Navionicsin kännykkäsovelluksesta sai tsekattua helposti ja nopeasti kalapaikat

Eräässä saaren penkassa vilahti hyvä ahvenparvi luotaimen ruudulla ja sain heti tärpin yhteen Tonin antamaan jigiin. Ankkuroinnista ei tarvinnut välittää, sillä keli oli lähes peilityyni. Monien kilpailijoiden veneissä oli keulasähkömoottori, mutta meidän veneessä vain riski ankkurimies. Ehkä oltiin aika tasoissa taivasankkureiden kanssa tyynen kelin ansiosta, tuulisemmalla kelillä asiat olisivat olleet toisin.

Ankkurille ei ollut tarvetta =)

Ahvenparvi vilahti alla aina välillä ja yritin saada venettä sen päälle. Lopulta onnistuin ja saatiin tuloslistaan jotain raportoitavaa: A 29cm :)

Kisa auki!

Ylpeänä :)

Huomasin heti ensimmäisen hyvän ahvenparven kohdalla, että ehkä kalastuskilpailut eivät sovikaan niin hyvin minun luonteelleni. Meillä oli ahven tuloslistassa, joten kilpailuhenkiset olisivat pakanneet kimpsut ja kampsut ja lähteneet etsimään kuhaa tai haukea, mutta mitä me teemme? Yritämme saada lisää ahvenia, sillä niiden kalastus on niin kivaa =) Muistatte varmaan sen kolmen tunnin kalapaikan, mukavasti olisi muutama tunti tuollakin ahvenpaikalla vierähtänyt.

Kilpailua oli kulunut vasta tunti, joten ajattelimme, että eihän tässä ole mitään kiirettä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut toimia vähän ripeämmin…

Ihastuin järveen tunti tunnilta enemmän, sillä siellä oli niin paljon lempikalojani ahvenia. Lähes joka paikassa, jonka olin karttaan merkinnyt, oli ahvenia. Ja mitä me taas jälleen kerran teimme? No kalastimme niitä! Ja meillähän oli se ahven jo tuloslistalla, mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi. Jaana veteli ahvenia hymy korvissa =D

Liian hyvä keli kalan syönnin kannalta?

Tiesimme, että meidän pitäisi alkaa etsimään kuhaa ja haukea, mutta ajattelimme, että kyllä meillä on aikaa. Iltapäivällä pelkkien ahventen jälkeen löysimme ihan hurjan kalaparven. No valitettavasti nekin olivat ahvenia.

Sanoin Juhalle, että ehkä meidän kannattaa vaan kilpailla kisan suurimman ahvenen tittelistä, kilpailuissa kun jokaisen lajin suurin kala palkittiin. Kuhaa ei vaan yksinkertaisesti näkynyt missään penkoissa tai pateilla, eli sellaisissa paikoissa, missä ne meidän tutuilla järvillä viihtyvät ahventen kanssa.

Revimme ahvenia veneeseen minkä kerkesimme ja ensin tulos parani 30 senttiin. Juuri kun oli valokuvat saatu otettua, jigiin tarttui 31cm. Taas kuvaussessio ja eikö siellä ole jo 32cm siiman päässä. Kalat olivat ihan hurjia ja koko ajan veneessä kävi saman kokoluokan kaloja. Seassa oli myös varmasti isompia, sillä saimme ihan hurjia tärppejä. Halusin sen puolitoistakiloisen!

A 30cm!

A 31cm!

Pikkuhiljaa koko kasvaa, A 32cm

Vene liikkui vähän hotspotilta ja sanoin Juhalle, että siirrän muutaman metrin venettä ja käynnistin jo moottorin valmiiksi. Juha sanoi, että katsotaan vaan, niin hauki tulee kohta sotkemaan ahvenkuviot. Joka kerta kun ahven on hurjalla purulla ja nousee isona parvena väliveteen, hauki näkee parven jostain kauempaa ja tulee apajille.

Ja siinä samassa luotaimen näyttöön ilmestyi hirmuinen keltainen viiva. Juha huusi, että älä siirräkään venettä ihan vielä, tähän tuli joku kala väliveteen. Juha uitteli vertikaalityylillä pientä 7cm ahvenjigiä ja kohta tuli jäätävä tärppi. Aikuinen mies oli hädissään kuin pikkutyttö ja vapa oli mutkalla. Ilmassa raikui vaan sanat: HAAVI! NYT se haavi!

Olin kärppänä veneen laidalla haavin kanssa ja kohta mulahti pinnassa kunnon hauki. Olin täysin varma, että se kala karkaa ahvenvehkeistä. Olin juuri ujuttamassa haavia kalan alle, kun se otti pienet spurtit. Juha sai sen kuitenkin melkein heti kelattua takaisin veneen viereen ja silloin koitti minun hetkeni. Lumps, sinne upposi kilpailun kärkihauki verkkoon. Jippii!

Oltiin ihan ihmeissämme, kun meillä oli sen kokoinen kala haavissa. Kala oli Juhan ennätyshauki ihan kevyesti ja kyllä sattui hyvään paikkaan. Sen jälkeen oli mittaaminen edessä ja pelotti vielä siinä vaiheessa, että saadaanko pysymään hauki veneessä, kun sitä ei oltu väsytelty lähes ollenkaan.

Hauen kylki oli rikki, mutta pirteä se oli siitä huolimatta

Hauki käyttytyi nätisti mittauksen ajan ja kokonaiset 97cm oli kyseisellä kalalla mittaa. Sillä hetkellä asiat muuttuivat vakaviksi. Veneen alla oli mahdollisesti se minun jättiläisahven, mutta joku kilpailuvietti heräsi. Sori raitapaidat, me lähdetään nyt etsimään kuhaa!

Katsokaapas tätä: H 97cm!

Meillä oli lähes kolme tuntia aikaa ja pakkohan siinä ajassa on yksi kuha löytää. Olen kalastanut koko kesän kuhia. Tiedän miten niitä kalastetaan, se on helppoa! Paljon helpompaa kuin ahvenen, saati lähes metrisen hauen, kalastus.

Nyt vaan hanaa ja kaikki potentiaaliset paikat viistolla luotaamaan. Alle kymmenen metrin vedessä oli tyhjää. Tai no niitä ahvenia näkyi tottakai, mutta enää me ei menty siihen lankaan. Oli vaan pakko purra hammasta ja ohittaa mahtavan ihanat raitapaitaparvet. Nyyh.

Kuhaa löytyi monestakin paikasta, mutta ne olivat 11-13 metrin syvyydessä kaikkialla. Ärsytti. Eikö edes yksi nelikakkonen voisi siirtyä pikkuisen matalampaan hetkeksi? Käyttäisin sen nopeasti veneessä ja päästäisin heti takaisin? Se ei niille kuhille sopinut, ei alkuunkaan. He halusivat olla nimenomaan yli kympin vedessä. Juuri siellä, mistä me emme saaneet niitä kalastaa.

Ei löydy ei

Aamun leppoisa Jaana alkoi muuttua ärtyneeksi. Kyllä sitä kisaviettiä näköjään on ja mitä lähemmäksi viittä kello meni, sitä korkeammaksi nousi verenpaine. Kuha oli meidän varmin kala Leppävedeltä ja niitä kuulemma tulee aina ja kaikille. Mutta tärppäävätkö ne savolaisten jigeihin? Ehei.

Katsoin Facebookista kisatuloksia ja kuhalla olisimme päässeet kärkeen. Jo pelkkä ajatus oli ihan uskomaton, emme todellakaan lähteneet tavoittelemaan viimeistä sijaa korkeampaa tulosta. Ensimmäinen kerta uudella järvellä ja meille hienointa päivässä oli uusien ihmisten tapaaminen ja uusilla vesillä kalastaminen. Mutta silti, olisihan se ollut hienoa viedä keski-suomalaisten pysti Savoon ?

Kalastimme kelloa vastaan ja sanoin Juhalle, että sydän ei kestäisi jossain ihan virallisessa kilpailussa olemista, kun jo leikkimielinen kilpailu oli niin stressaavaa :)

Mahtava keli!

Kilpailuaika päättyi ja ehkä se oli sydämen kannalta ihan hyvä asia, vaikka me jäimmekin ilman sitä kuhaa. Ehkä me kuitenkin saataisiin isoimman hauen palkinto?

Pieni Ketvenensaari

Kokoonnuimme taas saareen, jossa oli voittajan julkistus. Kuusi joukkuetta sai kaikki kolme kisakalalajia ja kaksi joukkuetta jäi ilman kuhaa. Palkintopöytä oli koottu nyyttärimeiningillä ja sieltä jokainen sai valita jotakin. Meidän Fish me luck tiimi sai kisan isoimman hauen ja ahvenen palkinnot, aivan mahtavaa! Ja koko kisan voiton vei Miikka, onnea, loistava suoritus!

Isoin hauki ja isoin ahven -palkinnot, älyttömän hienot!

Kiitos kaikille kilpailussa mukana olleille/järjestäjille. Toivottavasti kelpuutatte meidät ensi vuonnakin mukaan, silloin etsin ensimmäiseksi kuhan ;)

Kisaveneet nätisti järjestyksessä

Sain palkinnoksi paidan =)

Perustin Facebookiin kalastustapahtumat nimisen ryhmän. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa Kuopiossakin voitaisiin järjestää joko leikkimielinen tai jopa ihan virallinen jigikalastuskilpailu. Liittykää tuonne Facebook-ryhmään, siellä voi ilmoittaa kaikki tiedossa olevat kalastustapahtumat, kilpailut ja messut ympäri Suomen!