Homman nimi oli: saareen

Järjestyi taas mahdollisuus käydä viettämässä viikonloppu saaressa keskellä ei mitään Suomen kauneinta luontoa. Perjantai-iltana startattiin seitsemältä kohti määränpäätä, olimme päättäneet leiriytymispaikan jo etukäteen, joten matka saareen meni nopeasti. Pistettiin leiri pystyyn ja sen jälkeen pakattiin virvelit veneeseen, koska saaren vieressä olevat kalapaikat himottivat.

Yhdeksän jälkeen päästiin sopivalle matalikolle ja kaiku piirsi heti elämää veden alla. Mulla oli taas oma kaiku mukana, jonka pistin veteen aina kun pysähdyttin. Pystyin jigailemaan normityylillä ja jos veneen alla näkyi kalaa, vaihdoin vertikaaliin. Kalat olivat syömätouhuissa heti kun tultiin paikalle ja kolme kuhaa kävi veneessä lyhyen ajan sisään. Yksi kuhista (otti kelta-vihreään jigiin vertikaalijigatessa) joutui kyllä lähtemään meidän mukaan, koska keittoainekset olivat saaressa odottamassa. Syönti loppui kuin seinään auringonlaskun jälkeen, jonka jälkeen kalastettiin vielä tunti tyhjää, kunnes lähdettiin nuotion tekoon saareen.

Lauantai oli ihan uskomaton päivä kalastuksen suhteen: kahta ahventa vaille munat pataan. Koko päivän saldona siis vain kaksi ahventa! Ajeltiin ristiin rastiin ja etsittiin potentiaalisia matalikkoja, mutta kaikki penkat olivat tyhjiä. Koskaan en ole kaikua niin hiljaisena nähnyt. Valinnan varaa kaloille kyllä olisi ollut, kolme kalastajaa ja kymmeniä jigivärejä, kymmeniä vaappuja, lippoja, tasureita, peltejä… Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu. No mutta reissu hipoi täydellisyyttä, vaikka kalasaaliit “vähän” heikohkoja olivatkin. Keitto saatiin tehtyä ja hyvää oli. Ja onneksi ei Ahtiin liiaksi luotettu ruokien suhteen, jotain vietiin sivistyksen keskeltäkin sinne.

 

 

Maisemat olivat hienoja sekä päivällä että yöllä. Ihana superkuu valaisi meidän saaren molempina öinä. Kaverilla oli kaukoputki mukana, ihan kivoja kuvia tuli kännykällä räpsittyä sen läpi…

 

Koukussa

Viikonloppu vierähti saaressa/kalassa. Perjantai-iltana lähdettiin veneellä Kallavedelle tarkoituksena löytää mukava ja rauhallinen saari pariksi yöksi. Etsiessä vierähti useampi tunti, koska rannat olivat kivikkoisia eikä veneellä päässyt rantautumaan. Viimein löytyi sopiva saari ja päästiin pystyttämään telttoja ja tekemään tulet.

 

Lauantai-aamuna lähdettiin etsimään matalikkoja kuhan toivossa. Otin mukaan oman kaikuluotaimen ja siitä oli helppo katsoa milloin kalaa oli alla. Heittelin avokelalla jigejä ja jos kaiku näytti isompia kaloja alle, äkkiä jigi ylös ja hyrräkelalla vertikaalia. Kuhat olivat kadoksissa ja aamupäivän isoin kala oli minun reilu 1,5kg hauki, joka tuli vertikaalijigaamalla.


Iltapäivällä päätettiin lähteä takaisin kohti saarta, koska alkoi tulla nälkä. Ajattelin kuitenkin vielä kokeilla uutta Jurmu-vaappua uistelussa ja vaappu ehti olla vedessä ehkä minuutin, kun tärppäsi. Otettiin kala haavilla veneeseen ja aloin irroittamaan koukkuja. Paljain käsin tottakai. Hauki ei siitä tykännytkään, vaan alkoi potkimaan ja sitten oltiinkin hauen kanssa samassa vaapussa kiinni. Koukku upposi sen verran syvälle käteen, että vaikka kuinka sitä yritin vetää takaisinpäin, niin väkänen oli stopparina ihon alla. Harmitti tosi paljon, että kalareissu piti keskeyttää vähäksi aikaa. Kalastus kun olisi ollut vähän hankalaa vaappu kiinni kädessä. Ja kyllähän siihen vähän koskikin :)


Soitettiin ”huoltojoukot” hakemaan koukussa oleva kalastaja lähimmältä rannalta päivystykseen ja kolme tuntia myöhemmin olin taas takaisin saaressa ja pääsin vihdoinkin syömään. Ruokailun jälkeen lähdettiin kokeilemaan olisivatko kuhat syönnillään. Sovittiin, että mikäli kuhaa tulee, otetaan vaan yli 50cm kalat ruokakaloiksi ja pienemmät laitetaan takaisin. Veneeseen nousi pieniä kuhia, mutta minulla ei tärpännyt. Vaihdettiin paikkaa useaan otteeseen ja kello 23 sain vihdoin tärpin. Epäilin pieneksi ahveneksi, koska kala ei vetänyt yhtään ja tuntui tosi kevyeltä. Sain kalan pintaan ja se paljastuikin ihan hyvän kokoiseksi kuhaksi, pituutta 55cm. Se jäi yön viimeiseksi kalaksi, vaikka pari tuntia sen jälkeen vielä heiteltiinkin. 


Sunnuntaina ehdittiin vielä aamupalan jälkeen käymään muutama tunti heittelemässä, mutta päivän ainoiksi kaloiksi jäivät minun pieni hauki ja kuha. Molemmat takaisin kasvamaan jälleennäkemisen toivossa.

 
Kaiken kaikkiaan mukava kalastusreissu pienellä lisäjännityksellä höystettynä.