Kyllä oli kelien suhteen hieno viikonloppu! Taisi lokakuun lämpöennätyskin rikkoontua ja mikäpä oli kalastellessa, kun mikään paikka ei palellut ?

Muikun kutu taitaa olla lähellä, sillä Kallavedelle oli viikon aikana ilmestynyt kymmeniä verkkoja. Mutkittelin veneellä kuin jossain pujotteluradalla, kun verkkolippuja ilmestyi eteen melkein tyhjästä. Saa kyllä ajella tarkasti nyt ?

Meillä oli taas ahvenet mielessä ja alkuun yritettiin etsiä niitä uusista ja vähän erikoisemmista paikoista, joissa epäiltiin olevan muikkua liikkeellä. Ehkä ahvenet olisivat syömässä muikkua jossain?

No muikkua me tosiaan löydettiinkin, mutta ei ensimmäistäkään petokalaa parvien perässä. Miksi Kallaveden ahvenelle ei muikku maistu? Aina vaan sitä kuoretta ☺️

Muikkua?

Uudet paikat eivät tuottaneet tulosta, joten lähdettiin etsimään syysahvenia Hirviselältä. Oi niitä aikoja, kun Hirviselän ahvensaaliit piti työntää kottikärryillä satamasta. Ei kun se olikin unta, mutta kyllä aika hyvin on joskus napsunut ?

Olen kertonut blogissa, että Hirviselällä on yksi paikka, josta saa aina ahvenia. Miten voin olla niin hölmö, että olen edes kuvitellut asian olevan niin? Se minun mansikkapaikka oli ihan tyhjä. Olenko kalastanut sen tyhjäksi vai mikä mättää? Eilen ymmärsin, että kalantulo ei voi olla koskaan varmaa, ei edes Hirviselällä.

Päivä alkoi vaikuttamaan tosi vaikealta. Uudet paikat eivät toimineet ja vanhatkin paikat pettivät. Ahventen olinpaikka oli täysi mysteeri. Viikko sitten löydettiin kalaa noin kymmenestä metristä ja ajattelin kalojen olevan suht syvässä vieläkin. Luotain kuitenkin piirsi tyhjää syvään, mutta myös matalaan. Ei oikein enää tiennyt, että mistä etsiä.

Eräs paikka kuitenkin yllätti meidät. Olin jo tottunut tuijottamaan sitä täysin tyhjää ruutua, mutta yht’äkkiä näyttöön alkoi piirtymään pieniä pompuloita ja piti ihan hieraista silmiä, kun kalaa oli niin paljon.

Paikka oli syvän vieressä oleva ”pöytä”, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että ”pöydässä” oli reikä. Alueella oli siis karttaan merkkaamaton pieni monttu ja kalat olivat siellä. Aika erikoista, siksikö kaikki patit olivat tyhjiä, kun ahvenet haluavatkin nyt olla montuissa?

Tuollaiset paikat ovat tosi vaikeita löytää ja ainoastaanhan ne löytyvät tuurilla, sillä noin pieniä monttuja ei ole merkitty edes karttaan. Me itse oltiin piirretty alue Sonarchart livellä ja karttaan oli selkeästi piirtynyt pieni monttu ja ahvenet löytyivät sieltä.

Laitettiin nopeasti Motorguide alas ja taivasankkuri päälle, ja heti alkoi tapahtumaan. Ahvenet aktivoituivat hurjiksi ja pohjasta pinkoili kaloja välivedessä uivan jigin kimppuun. Sain jokaisen kalan vertikaalijigaamalla ja heittely ei tuottanut hipuakaan. Toisaalta vertsu oli tuossa tilanteessa paljon nopeampi tapa kalastaa ja sillä tavalla parvi myös pysyi hyvin veneen alla.

Alle 30-senttiset ahvenet lähtivät takaisin ja otettiin vaan sitä isommat. Shaker Baitsin Piggyshad oli tosi tehokas ja lapiopyrstöstä huolimatta toimi todella hyvin vertikaalissa.

Tämä Piggyshad väri oli paras

Kalastettiin paikassa pari tuntia ja koko ajan me siitä saatiin kaloja, mutta kalojen koko pieneni pikkuhiljaa. Parhaimmat kalat ja tärpit tulivat ensimmäisen puolen tunnin aikana. En tiedä lähtivätkö isommat ahvenet sen jälkeen paikalta pois vai menikö niiden syöntipiikki ohi ja ne painuivat pohjaan jurottamaan..

Toisten menopeleissä roikkuu karvanopat, meillä jotain ihan muuta =D

Luotain kuitenkin piirsi alueelle edelleen kalaa, mutta vain ne alle 30-senttiset tärppivät enää. Meillä oli tarkoituksena tehdä seuraavana päivänä pikapisto järvelle ja päätin, että sunnuntaiaamun ensimmäinen kalapaikka on siinä kyseisessä montussa. Tiedä vaikka körmyahventen syöntihommelit olisivat taas seuraavana päivänä käynnissä.

Jätettiin monttu rauhaan ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Aloin etsimään tarkoituksella samantapaisia pieniä monttuja, mutta sehän oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, Kallavesi on kuitenkin aika iso järvi ? Se yksi monttu löytyi tuurilla ja loppupäivänä ei ollut enää onni myötä.

Kalapäivät ovat jo melko lyhyitä, kun aurinko nousee vaille kahdeksan ja laskee kuudelta. Lähdettiin satamaan vähän ennen auringonlaskua, ja vaikka me ei niitä kottikärrejä tarvittu ahvensaaliin kotiin viemiseen, niin ihan hyvät ruokakalat me saatiin ?

Päivän isoin ahven oli 33cm ja Juhan siimaan tarttui yksi 48cm kuhakin

Heräsin tänään hyvissä ajoin, oikeastaan jopa liian aikaisin. Jouduin odottamaan kauan aikaa, että päivä alkaisi valkenemaan. Olisin halunnut olla kalapaikalla jo ennen auringonnousua, mutta onneksi ei lähdetty aamuhämärässä pujottelemaan sinne verkkolippuradalle. Olivat ryökäleet vielä eilenkin pistäneet lisää verkkoja ja varsinkin pitkät pintaverkot tuottivat päänvaivaa.

Meillä ei ollut tänään montaa tuntia aikaa kalastaa ja siksi ajoin heti montulle. Eilen kalapaikalle jäi vielä hyvin kalaa ja ehkä aamusyönti tuottaisi jotain hyviä tuloksia, vaikkapa kilon ahvenen ?

Minä hölmö tuudittauduin taas siihen ”varman” kalapaikan tunteeseen. Enkö oppinut kerrasta? En. Monttubileet olivat ohi ja monttu hylätty. Siellä ei näkynyt enää mitään, vaikka yritin ajella paikkaa ristiin rastiin ja löytää jotain uutta pientä kuoppaa. Ahvenet ovat kyllä mestareita tekemään katoamistemppuja. Ihanan ärsyttäviä otuksia ? Kukapa sitä jatkuvaan jaksaisikaan nostella isoja ahvenia veneeseen ?

Tänään oli ihan yhtä vaikeaa löytää kaloja, kuin eilen. Kaikki paikat olivat tyhjiä ja ei mitään ideaa, että mistä ahvenet olisivat voineet löytyä. Ei käynyt enää tuuri eikä kottikärryillekään ollut tarvetta. Päivän viimeinen kalapaikka piirsi näyttöön miljoona ahventa, mutta lopulta paikka paljastui Partasen Hannan vanhaksi kalapaikaksi. Sen paikan kaloista tehdään niitä kuuluisia kalakukkoja.

Nyt varmaan viedään syksyn viimeisiä reissuja, koska talvi saattaa yllättää suomalaiset hetkenä minä hyvänsä. Katsotaan keliä viikon päästä ja mikäli Kallavesi ei ole vielä jäässä, jätän kottikärryt satamaan parkkiin ja suuntaan vesille ?

Syksy tulee ja lehdet tippuvat puista

Olen nyt pari kertaa leivittänyt ahven- ja kuhafileet ihan uudella reseptillä, kun sain eräältä kokilta reseptivinkin. Yleensä leivitän kalafileet tattarijauholla, koska en pysty ruisjauhoja syömään, mutta olen vähän kyllästynyt siihen ainaiseen tattarin makuun. Nyt sitten löytyi sellainen herkkuresepti, että suosittelen kokeilemaan, vaikka ainesosat saattavat alkuun kuulostaa vähän oudoilta ja vierailta =)

Leivitys siis tehdään polentalla ja parmesan tmv. juustoraasteella. Juusto ja polenta sekoitetaan ja siihen hieman suolaa mukaan. Itse pistän jauhot aina pussiin ja fileet perään, ja leivitys tapahtuu kuin itsestään, kun pyöräyttää pussin muutaman kerran ympäri.

Ihan tajuttoman hyvin sopii tuo juustoinen leivitys sekä ahvenelle että kuhalle. Tämä on ehdottomasti minun uusi lemppariresepti, nam!

Viikko sitten meillä oli hieman haasteita kalareissulla, kun päivä alkoi keulasähkömoottorin kotiin unohduksella. Haasteet jatkuivat tänä viikonloppuna ja kahden päivän kalansaalis oli heikko. Kuhia kyllä löytyi, mutta isot ahvenet ovat tällä hetkellä täysin kadoksissa.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa Leppävirralla Unnukalla. Viime vuonna saatiin Unnukalta useampaankin otteeseen hyvät ahvenet, mutta tänä vuonna saalista ei ole tullut. Saattaa tietysti johtua siitä, että ei olla käyty siellä ?

Alkuviikosta sääennuste lupaili viikonlopulle ukkosia, mutta loppuviikosta ennusteet olivat jo positiivisempia eikä ukkosia enää ollut tiedossa. Lauantaiaamuna lähdettiin kohti Leppävirtaa ja taivaalta satoi pientä tihkua, mutta onneksi sadetutka näytti sadealueen olevan pieni.

Unnukan satamassa sateesta ei ollut tietoakaan ja olin tosi täpinöissäni, sillä oli niin hyvä kalakeli. Minulla oli mielessä vaikka mitä kalapaikkoja, missä halusin päivän aikana käydä. Meillä oli tankki täynnä ja koko päivä aikaa kierrellä sekä vanhoja että uusia paikkoja.

Lähdettiin satamasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Unnukan satamasta lähtiessä joutuu ajamaan pitkän matkaa tosi hitaasti, sillä siinä on 10 km/h nopeusrajoitus parin kilometrin matkalla. Meidän ensimmäinen spotti oli muutaman kilometrin päässä satamasta ja paikka alkoikin heti piirtämään kalaa.

Paikalla ei ollut selkeitä kuha- tai ahvenparvia, vaan parvet olivat sekaparvia, joista tuli sekä ahvenia että kuhia. Ehdittiin saamaan muutamia kaloja ylös asti, kun kuulin jonkun oudon äänen. Ääni muistutti ukkosta, mutta eihän sadetta saati ukkosta ollut luvassa.

Jatkoin kalastusta ja kohta kuului taas sama ääni. Voi hitto, kyllä se oli ukkosen jyrähdys. Otin heti kännykän käteen ja katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta sadetutkaa. Jaaha, kiva juttu, meidän lounaispuolelle oli syntynyt ukkosrintama ihan tyhjästä. Olin vasta tunti sitten tarkistanut sadetutkan ja silloin ei ollut ensimmäistäkään sadealuetta tai salamaa näkyvissä, mutta nyt sitten ”salamia” oli ihan rykelmänä.

Leppävirta on Varkauden yläpuolella (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Olen ukkosen kanssa ylivarovainen, joten käänsin veneen keulan kohti satamaa, vaikka Juha vähän ihmetteli miksi pitää lähteä takaisinpäin. Halusin kuitenkin olla lähellä rantaa, jos ukkonen tulee päälle, sillä mihinkäs muualle se ukkonen järvenselällä iskee, kuin minuun ? Oltiin sataman lähellä taivasankkurissa melkein pari tuntia ja tarkkailtiin koko ajan ukkostutkaa, jonka jälkeen uskaltauduttiin taas jatkamaan matkaa.

Ukkosellahan ei sateenvarjoa saa käyttää, mutta tässä vaiheessa ukkonen oli useamman kymmenen kilometrin päässä

Aina välillä tuli sadekuuroja ja välillä ajettiin ukkosta pakoon uuteen paikkaan. Meillä meni lähes koko päivä ukkosta väistellessä, joten suurin osa suunnitelluista kalapaikoista jäi käymättä.

Kohta sataa

Jouduin vahtaamaan sadetutkaa vähän väliä, sillä uusia ukkosia syntyi kuin tyhjästä ja yksi meinasi tulla ihan kunnolla päällekin. Jouduttiin menemään lähimpään saareen suojaan, kun en enää uskaltanut olla järvellä.

Ukkosta piilossa

(kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Ukkosrintama meni ohi ja päästiin takaisin vesille. Saaren vierestä löytyi sattumalta kalaa ja jäätiin siihen kalastamaan. Kuhat ja ahvenet olivat taas sekaparvessa ja saatiin vuoronperään molempia. Mittakuhia tuli päivän aikana useita, mutta tällä kertaa emme ottaneet yhtään kuhaa mukaan.

Sain testattavaksi Shaker Baits Piggyshad jigejä koossa 3,5″, joka on hyvä koko sekä ahvenelle että kuhalle. Yleensä lapiopyrstöinen jigi toimii paremmin heittojigauksessa, mutta tämä malli yllätti, sillä se toimi yllättävän hyvin myös vertsussa.

Piggyshadeissa on paljon värivaihtoehtoja, näiden värien lisäksi löytyy muitakin värejä

Kalat ottivat kaikista ahnaimmin jigiin silloin, kun lähdin kelaamaan jigiä ylöspäin, jolloin pyrstö ui hurjana =) Tälle jigille suosittelen kokeilemaan siis myös “pystyuittoa”. Paras taktiikka oli laskea jigi pohjaan ja lähteä sieltä kelaamaan melko hitaasti ylöspäin, silloin tuli osumia =)

Kuhat tykkäsivät erityisen paljon “pystyuitosta”

Ehkä ensi kerralla isompia ahvenia =)

Juha sai dropshottaamalla hyviä ahvenia, joista isoin oli 35cm. Tarkoitus oli ottaa ruoka-ahvenet mukaan, mutta emme ehtineet kalastaa tarpeeksi montaa +30cm kalaa, sillä ystävämme ukkonen tuli taas ties monennenko kerran sotkemaan meidän kalastussuunnitelmat. Vapautettiin bracketiin kerätyt ahvenet ja kaasutettiin rantaan.
Ukkonen 1 – Jekkoset 0.

Niin ja siis eihän me tosiaankaan ihan rantaan asti voitu kaasuttaa, sillä kuten jo aiemmin kerroin, parin kilometrin matkalla ennen satamaa on nopeusrajoitus. Oli vähän turhauttavaa ajaa kaatosateessa kymppiä, mutta lainkuuliaisena kansalaisena noudatan nopeusrajoituksia ?

Vihdoin päästiin rantaan litimärkinä ja ilman ruokakaloja. Nähdään Unnukka taas muutaman vuoden päästä ?

Unnukan rannassa jyrähteli jo kovasti

Tänään meillä ei ollut kauan aikaa kalastaa, joten tehtiin pikapisto Kallavedelle. Meillehän pikapiston kesto on vähintään 8 tuntia, sillä sen lyhyemmille kalareissuille ei kehtaa edes lähteä ?

Pirttilahden satama

Tänään ei ollut ukkosia luvassa, huh. Eilinen oli kyllä aika pelottava päivä, kun näki, kuinka nopeasti ja yllättäen ukkonen voi syntyä. Tänään onneksi saatiin nauttia ihanasta kelistä, mutta tuuli oli niin hirveä, että eihän siitä kalastamisesta mitään tullut. Huomaatteko muuten, miten paljon keksin tekosyitä kalattomuudelle, kun tosiasiassa en vaan ole osannut kalastaa ?

Oltiin Hirviselällä ja oltiin Ollinselällä, mutta isot ahvenet eivät olleet kummallakaan selällä. Muutamalla tutulla paikalla oli paljonkin kalaa, mutta ahventen koko oli 20-200g eli aivan liian pientä. Tänään ei saatu yhtään yli 30cm ahventa.

Ehkä seassa olisi voinut olla isompaakin, mutta ei niille jigi kelvannut

Pienet ahvenet reagoivat näin, kun niiden eteen laski jigin

Tänään mietin, että miten se voi olla edes mahdollista, että osaan aina väistellä ne isojen ahventen kalapaikat. Olisihan se mukava tehdä tulevaisuudessa vaikka töitä kalastuksen parissa, mutta jos ei löydä kaloja, niin siihenhän ne suunnitelmat sitten kariutuvat. Haastava harrastus.

Uskollinen ja hiljainen ystävä hoiti hommansa, vaikka tuuli oli tosi kova

Kuhia löytyi tänäänkin paremmin kuin ahvenia. Vaikka tänään saatiin useampia mittakaloja, niin kyllä sitä alamittaakin on välillä riesaksi asti. Eräskin penkka oli täynnä kalaa ja melkein jo nuolaisin ennen kuin tipahti. Säikähdin, että nytkö löytyi parempaa ahventa, mutta ehei, sataviisikymmentätuhatta kuhanpoikasta.

Piggyshad poimi kyllä mittakalojakin tänään, mutta maistui se myös alamitoille

Kallaveden syvyysvaihteluita, ei ollut patilla kalaa =D

Jos nyt pääsisi vilkaisemaan kristallipalloa, niin en suinkaan katsoisi ensi viikon lottonumeroita, vaan katsoisin, että missä ne kilon ahvenet luuraavat ☺️

Jäin kerrasta koukkuun riippumattoretkeilyyn ja käytiin taas viikonloppuna tekemässä pikareissu saareen. Ja tottakai me myös kalastettiin. Siinäpä kaksi täydellistä harrastusta ja ne kun yhdistää, niin elämys on sanoinkuvailemattoman ihana. Suosittelen kokeilemaan!

Kallavedellä on tosi paljon saaria. Itse asiassa Wikipedia kertoo Kallaveden saarien määräksi 1964 kappaletta ja siinä onkin haastetta minulle ja Juhalle, sillä ajattelimme pystyttää leirin aina mahdollisuuksien mukaan sellaiseen saareen, jossa emme ole aiemmin yöpyneet. Nyt meidän ”nukkumasaarten” lukumäärä on 4kpl. Enää vajaa pari tuhatta, niin ollaan yövytty kaikissa Kallaveden saarissa ?

Viikko sitten oltiin Hätinen nimisessä saaressa ja se oli kyllä hieno vuorokausi. Sain isoimman kesäahveneni ikinä ja muutenkin reissu meni tosi hyvin. Kokeiltiin riippumatoissa nukkumista ensimmäisen kerran elämässä ja koska tänä viikonloppuna me oltiin jo ”vanhoja tekijöitä”, oltiin varmoja, että leirihommat saaressa hoituvat helpommin ja nopeammin. 

Edellisenä viikonloppuna sanoin Juhalle, että riippumattojen kiinnitys on viiden minuutin homma. No eihän se ihan niin nopeasti sujunut, mutta alkuhankaluuksien jälkeen matot saatiin kuitenkin ojennukseen. 

Nyt meillä oli riippumatot alushuopineen ja makuupusseineen nätisti yhdessä paketissa, joten kaiken järjen mukaan riippumattojen kiinnitys ’pitäisi’ olla viiden minuutin homma. No ei se taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. 

Lähdimme lauantaina vesille vasta alkuillasta ja pakkasimme mukaan yöpymiseen tarvittavat kamppeet ja tarpeeksi eväitä. Lauantaiyöksi oli luvattu vesisadetta, joten meidän piti harjoitella myös tarpin kiinnitystä. Edellisenä viikonloppuna emme tarvinneet katosta ollenkaan, kun oli kuiva keli. 

Kävimme vähän aikaa sitten Pitkä Hakku nimisessä saaressa paistamassa laavulla makkarat. Saari oli ihana ja sinne oli helppo rantautua, joten valitsimme sen lauantain yöpaikaksi. Meillä oli ilta aikaa kalastella rauhassa, kun meidän ei tarvinnut käyttää aikaa majoitussaaren etsimiseen. Tottakai tilanne olisi sitten muuttunut, jos saari olisikin ollut varattu. Onneksi se ei ollut.

Minulla oli jo ikävä kalastamista, vaikka edellisestä kalareissusta ei ollut kuin kuusi päivää. Silti tuntui, kuin en olisi pitänyt vapaa kädessä viikkoihin. Nopeasti ne vieroitusoireet tulevat ?

Sain testiin uusia jigituttavuuksia Scandinavian Tacklelta. Shaker Baitsin Huntershad jigit ovat Antti Harjun suunnittelemia ja niitä saa kahdessa koossa, 13cm ja 9cm. Periaatteessa isompi koko on kuhalle ja pienempi ahvenelle, mutta kyllä pienempi koko kuhallekin maistuu ja myös toisinpäin. 

Shaker Baits Huntershad 3,5″

Olen kalastanut lähes koko kesän UL-vehkeillä ja tuntuu vähän siltä, että se on minun ykkössetti jatkossakin. Se on niin hyvä ja tunnokas setti kalastaa ahvenia, kun tärpit tuntee hyvin ja ahventen on lähes mahdotonta karata siiman päästä, koska vapa myötäilee kalan liikkeitä hyvin. 

Uusia jigejä oli mielenkiintoista kokeilla, koska erilaisia värejä oli niin paljon. Päätin kalastaa koko reissun ainoastaan Huntershadeilla. 

Värivalikoimaa riittää, on luomua ja ärsyä

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Toisinaan tulee tuo sananlasku mieleen, kun on tarpeeksi kauan etsinyt kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Lauantaina ei onneksi tarvinnut ajella kuin tunti kalaa etsien, sitten löytyi syvän vierestä iso 6-7 metrin pöytä, joka oli ihan täynnä ahvenia. 

Tänä kesänä kalat ovat yleensä löytyneet tuulen puoleisilta penkoilta tai “pöydiltä”, joihin tuuli on päässyt puhaltamaan ja työntämään pikkukalaa. Monesti katson jo karttaakin sillä silmällä, että mistä suunnasta tuuli on käynyt ja mitkä olisivat potentiaalisia kalapaikkoja tuulta ajatellen. Se rajaa aika paljon “turhia” ajeluita pois, vaikka eihän sitä koskaan voi tietää, jos kalat ovatkin juuri niissä paikoissa, mitkä jätän käymättä. Monesti varmasti ovatkin, mutta ainakin tänä vuonna tuulen suunnan hyödyntäminen kalojen etsimisessä on auttanut. 

Paljon ahvenia, mutta ei jättiläisiä

Kalojen keskikoko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta filekokoa kuitenkin. Oli jännä testata eri jigivärejä ja huomata, että vaikka alla oli kalaa, toiset värit toimivat toisia paremmin. Siinä näki, että värillä on väliä. 

Jigivärien toimivuuteen vaikuttaa syvyys, veden väri, ”ilman väri” jne. Tarkoitan ilman värillä sitä, että esimerkiksi aurinkoisella kelillä toimii eri värit, kuin harmaalla tai sateisella kelillä. Tai saattaa toimia, mikäpä ennustaja minä olen ?

Itse käytän yleensä luomuvärejä, mutta toisinaan kokeilen härnätä kaloja myös ärsyväreillä. Lauantaina illan isoin ahven tuli oranssilla jigillä. 

Illan isoin ahven tuli oranssilla värillä

Ahvenet olivat nälkäisiä, kun jigit upposivat kitusiin näin hyvin =)

Tykästyin jigeihin kovasti, sillä ne olivat niin siroja ja herkkäuintisia, mutta silti niiden materiaali oli kestävää ja ”sitkeää”. Monesti ahvenen jigauksessa ongelmaksi saattaa koitua katkeilevat jigien pyrstöt, koska ahvenet repivät pyrstöt poikki, mutta Huntershadeja ahvenet eivät saaneet rikki ensimmäistäkään. Hyvä merkki! Ahvenia kuitenkin oli kauheasti alla ja tärppejäkin tuli paljon, mutta silti jigit kestivät raitapaitojen käsittelyn.

Vaaleanpunainen maistui

Juha kokeili Huntershadeja myös dropshottauksessa

Luomukin maistui ahvenille

Oltiin kalapaikalla pari tuntia, jonka jälkeen jätettiin ahvenet rauhaan ja siirryttiin saareen. 

Illalla oli ihanan tyyntä

Pitkä Hakku

Juha alkoi purkamaan tavaroita veneestä ja minä otin riippumattohässäkät mukaani ja lähdin asennuspuuhiin. 

”Se on viiden minuutin homma”. Enää en voi vakavalla naamalla sanoa tuota lausetta, sillä eihän se leirin pystytys tule ikinä olemaan viiden minuutin homma. Anteeksi Juha, kun huijasin sinua kahtena viikonloppuna. 

Se meidän ensimmäinen saarireissu meni vahingossa tosi hyvin. Meillä oli sopivalla etäisyydellä olevat puut, jotka olivat tarpeeksi ohuet. Lauantaina en ensinnäkään löytänyt kuin lihavia puita. Ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että puu ei saa olla liian paksu, vaikka kyllähän sen nyt jälkikäteen tajuaa ja näkee, että eivät ne riippumaton kiinnitykseen käytettävät ”puunhalaajahihnat” ihan mahdottoman pitkät ole. 

Lisäksi kun meillä on vain yksi tarppi, eli katoskangas, meidän piti löytää kolme sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta, jotta voimme laittaa riippumatoille yhteisen katoksen. 

Itikat imivät minut melkein kuiviin sillä välin, kun kompuroin ryteikössä. Menin saarta edestakaisin ”hässäköideni” kanssa itikkalauma perässä inisten. Matemaattiset yhtälöt vilisivät silmissä, kun puntaroin puiden välejä. Enhän minä oikeasti matematiikasta mitään ymmärrä, mutta epätoivoisena yritin hahmotella leiriä eri puiden väliin.

Vajaan tunnin säätämisen jälkeen Juha tuli apuun. Oli melkein silläkin sormi suussa, kun aikaa oli mennyt jo niin paljon pelkästään puiden etsimiseen. Viiden minuutin homma, heh. 

Yhteisvoimin löydettiin sitten eräästä ryteiköstä kolme ohutta mäntyä, joihin riippumatot saatiin kiinnitettyä. Onneksi riippumattoleirin pystytyksessä on se hyvä puoli, että maasto voi olla vaikka miten epätasaista, niin siltikään se ei estä sillä paikalla nukkumista.

Joo niin varmaan.

Jos joku homma saatiin viidessä minuutissa tehtyä, niin se oli niiden kahden maton kiinnittäminen puihin. Se oli ihan oikeastikin viiden minuutin homma. Sitten kun alettiin virittelemään tarppikangasta, niin se olikin jo tunnin homma, ainakin ensikertalaisella. Kokonaisuudessaan leirin pystyttämiseen kannattaa varata aikaa vähintään tunti, kun muuttuvia tekijöitä on niin paljon.

Tarpin virittelyä

Loppu hyvin kaikki hyvin ja leiri näytti tosi hyvältä, kun kaikki oli vihdoin valmista. Oltiin hikisiä ja itikan syömiä ja päätettiin jättää iltanuotion teko väliin, sillä oltiin myös tosi väsyneitä. Syötiin eväät laavulla ja kömmittiin koteloihimme.

Vielä ei ole keskiyölläkään pimeää

Nukahdin melkein heti hyttyskuoron kauniiseen tuutulauluun. Nukuin koko yön tosi hyvin ja minulla oli ihanan lämmin koko ajan. Olen yleensä vilukissa ja palelen lähes aina, joten olin varautunut yöhön hyvin. 

Paksu makuupussi, pari kerrastoa, paksu jumpsuit, parit villasukat, paksu pipo… Ehkä siksi nukuttikin niin hyvin, kun kylmyys ei herättänyt kertaakaan. No toisaalta ulkona oli yölläkin varmaan 18 astetta lämmintä, joten eipä se ollut ihmekään, ettei kylmä tullut. Pelottaa syksy ja oikeasti kylmät yöt, minulla nimittäin alkoi olla jo vähän ahdasta makuupussissa, joten ei sinne enää kovin montaa kerrastoa mahdu ?

Ahvenen aamusyönti olisi ollut varmaan jo neljältä, mutta koska mentiin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, laitoin herätyksen kuudeksi. 

Aamulla heräsin hyvin nukkuneena ennen herätyskelloa. Yöllä oli satanut vähän, joten onneksi oltiin laitettu katos. Luonto oli ihan hiljainen. Ne miljoona itikkaakin olivat nukahtaneet hyttysverkon päälle. Siinä minä taas katselin salaa luonnon verhon raosta maailmaa.

Täältä on hyvä seurata maailman menoa

Kyllä siinä meni varmaan tunti ellei enemmänkin, kun yritin motivoida itseäni nousemaan riippumatosta ja lämpimästä makuupussista. Miten se voikin olla niin houkutteleva paikka pötkötellä ja nukkua, ihan uskomattoman ihana sänky ❤ 

Lopulta sain ylipuhuttua itseni riippumatosta pois, kun lupasin keittää itselleni hyvät aamukahvit nuotiolla. Pitkässä Hakussa on puuvaja, joten siellä on aina kuivia polttopuita tarjolla. 

Juha jäi vielä pötköttelemään, kun minä lähdin kahvin keittoon. Riippumatot eivät ihan osuneet mättäisiin, vaikka lähellä oli =)

Pitkässä Hakussa on uusi laavu

Terveellinen aamupala: makkaraa ja kahvia =D

No oli sentään jotain terveellistäkin, testasin grillinektariineja ensimmäisen kerran, hyviä =)

Meillä meni varmaan pari tuntia syödessä ja leiriä purkaessa, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään. Tuuli oli aika kova aamulla ja aallokkoakin jonkun verran. Tehtiin aamuhommat kaikessa rauhassa, jonka jälkeen suunnattiin Ollinselälle.

Löysimme ahvenia paristakin paikasta, mutta emme nähneet yhtään yli 30cm ahventa koko päivänä. Pienempi ahven kyllä söi, mutta tuntui vähän turhalta kalastaa niitä Kallaveden perinteisiä 25cm kaloja. 

Sunnuntaina paras väri oli tämä violetti, sillä tuli suurin osa ahvenista

Myös muutama alamittakuha puri Huntershadia, sunnuntaina oli selkeästi vain pieniä kaloja liikkeellä

Olisin halunnut ottaa muutaman ruokakalan (+30cm) mukaan, sillä emme olleet kehdanneet edellisenä iltana ottaa kaloja kylmälaukkuun. Nyt niitä parempia ahvenia ei sitten enää löytynytkään. 

Harmaa keli kirkastui iltapäivällä

Juha onneksi sai dropshottaamalla pari mittakuhaa, joten omegan saanti sentään saatiin turvattua tällekin viikolle ☺ Tänä kesänä jokainen viikonloppu on ollut ihan huikea ja kalaakin on löytynyt tosi hyvin. (Ei nyt muistella sitä Virmaksen reissua ?) 

Keulasähkömoottori on ollut huippuhankinta ja tuntuu, että me ollaan saatu muutamassa viikossa enemmän kalaa, kuin moneen kesään yhteensä. Viime kesänä yksi minun luetuimpia blogitekstejä oli se, kun sain viikonlopun aikana yhteensä 18 kuhaa. Se oli suuri luku silloin. Kukapa olisi vuosi sitten voinut edes uneksia 135 kuhasta yhden päivän aikana…

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus olla kaksi yötä saaressa. Emme ole vielä päättäneet mihin niistä 1964:sta saaresta suuntaamme vai menemmekö ylipäätään edes Kallavedelle. Sääennusteet lupaavat hyvää, toivottavasti Ahtikin on reilulla päällä.

Nyt kannattaa nauttia kesästä ?