Kuka tilasi myrskyn? Kalastushaaveet täytyy unohtaa pariksi päiväksi ja keksiä tekemistä sisätiloissa. Postisetä luki ajatukseni ja toi terveisiä SKES ry:ltä Kalamaraton-dokumentin muodossa. Kalastuksesta kertovia ohjelmia on aivan liian vähän tarjolla ja mielelläni katsoisin niitä enemmänkin.

Alla olevat kuvakaappaukset: Onkijan Helsinki – Kalamaraton

Onkijan Helsinki – Kalamaraton (Siloneula Production) kertoo Helsingissä vuosittain järjestettävästä kalastuskilpailusta, jossa joukkueiden tavoitteena on saada mahdollisimman monta kalalajia 24 tunnin aikana. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES on järjestänyt Kalamaraton-kilpailun vuodesta 2001 alkaen ja kyseinen dokumentti on kuvattu vuonna 2015. Dokumentissa keskitytään seuraamaan Kalakerho Siloneulan kisaamista, mutta kilpailun lomassa kuullaan myös mielenkiintoisia haastatteluja sekä muistoja edellisiltä kisavuosilta. Nykyään Kalamaratonissa joukkueet saavuttavat jopa yli 30 eri kalalajia, kun ensimmäisinä vuosina lajeja saatiin vain puolet siitä.

Törö, vimpa, seipi, tokko. Kalamaratonissa nousee jos jonkinnäköistä ja -nimistä kalaa ylös. Vaikka itse tavoittelen reissuillani niitä “perinteisiä” lajeja, huomasin, että samanlaisen onnen tunteen voi saavuttaa kalalla kuin kalalla. Jos minä kiljun riemusta mittakuhasta, Kalamaratonissa hurrataan muutaman gramman kaloista. Sama saaliista iloitseva kalastajan sydän se on meillä kaikilla :)

Dokumentti oli erittäin mukavaa katsottavaa ja reilu sataminuuttinen meni nopeasti. Välillä minulle tuli jopa fiilis, että onko tämä kilpailu käsikirjoitettu, kun kaikki sujui kuin tanssi. Kalaa nousi hyvään tahtiin ja vielä oikeita tavoitelajeja :) Siloneulan jäsenet Teemu, Jukka ja Jari toimivat joukkueena hyvin ja heidän juttujaan oli hauska kuunnella. Tavallisten ihmisten kalastusta, jossa ei ollut mitään näyteltyä.

Joukkue osallistui kilpailuun kymmenennen kerran ja heidän tavoitteenaan oli saavuttaa 30 eri kalalajia. Helsingissä on meren lisäksi paljon puroja, lampia ja ojia, joista ennätystä voi lähteä tavoittelemaan ja teoriassa lajeja voisi saavuttaa vielä paljon enemmänkin, sillä Helsingin alueella on tavattu yli 50 eri kalalajia. Kuitenkin aikaraja ja rannalta kalastus asettavat omat haasteensa lajien saamiseen.

30 lajia yhden vuorokauden aikana. Sellaisen ennätyksen tekemiseen vaaditaan paljon ennakkotyötä ja harjoittelua ja paljon täytyy tietää myös kalojen käyttäytymisestä. Kisaan ei voi lähteä kylmiltään matkan varrelta huoltoasemalta haetulla mato-ongella. Dokumentissa käy hyvin ilmi, että välineitä täytyy olla lähes joka kalalajille ja koukun koko ja syötti pitää osata valita kohdekalan mukaan. Kalastettavat alueet on pakko tuntea hyvin. Apuja kilpailuun voi saada kuulostelemalla kilpakumppanien saaliita ja saalispaikkoja ennen kisaa ja kisan aikana.

Dokumentissa puhutaan onkijan Helsingistä ja siitä, kuinka paljon enemmän kaupungista saa irti kalastajan silmin. Monille maailma loppuu rantaan, mutta meillä kalastajilla maailma vasta alkaa siitä. Itsekin olen huomannut, että kun katson minkä tahansa paikkakunnan karttaa, silmät siirtyvät ensimmäiseksi tutkimaan sinisiä alueita. Aina ei tarvitse lähteä kauas, sillä lähellä on aivan samat mahdollisuudet elämyksiin.

Jos Kalamaraton-dokumentti kiinnostaa, sen voi tilata omakseen täältä. SKES ry lahjoittaa myös yhdelle onnekkaalle blogin lukijalle kyseisen dvd:n ja jättämällä kommentin sekä sähköpostiosoitteesi sille vaadittuun kenttään (s-postiosoitetta ei julkaista), voit voittaa levyn omaksesi.

Onko Kalamaraton-kilpailu lukijoille tuttu ja onko joku peräti osallistunut siihen? Entä kiinnostaako lajikalastus muutoin vai tavoitteletteko kalastaessa vain tiettyjä muutamia lajeja? Pistäkäähän kommentteja tulemaan, otan yhteyttä sähköpostitse dvd:n voittajaan =)

Mutta suuri minulle. Ei, en käynyt kuussa, mutta kävin yksin Puattisella kalassa :) En saanut tälle päivälle veneseuraa, joten oli lähdettävä kalaan ihan itsekseen. Monelle veneilyt yksin ovat normiarkea, mutta minä en ollut vielä koskaan aiemmin uskaltautunut vesille ilman kaveria. Siinä on niin paljon muuttuvia tekijöitä ja ehkä eniten jännittää se, että saisin liian ison kalan. Moottorin hajoaminen ei ole yhtään niin pelottava juttu, onhan minulla airot. Ai niin, entäs jos moottori syttyy palamaan.. No ei maalailla piruja seinille.

Kassi-Alman kassit eivät olleet tänään mukana, repussa kulki vain kaikkein välttämättömimmät jutut =)

Tuuli oli mukavan minimaalista tänään ja keli kuin kesällä konsanaan, joten olosuhteet olivat hyvät. Vaikka sitten sille soutelulle ;) Lähdin heti aamusta kohti satamaa ja ajattelin jättää tasurit suosiolla kotiin. Minullahan ei olisi kuskia, jos vaikka sattuisi jotain koukkujen kanssa :) Jigit saivat siis kelvata tämän reissun. Kiertelin tuttuja paikkoja ja etsin kaloja. Samalla pohdiskelin, että pitäisikö minun ilmoittaa jonnekin ylemmälle taholle, että Kallaveden kalat ovat hävinneet. Aika monta viikkoa olen kaloja etsinyt, mutta ihan aikuisten oikeasti niitä ei enää ole. Suoraan sanottuna alkaa harrastuskin kärsimään, kun kalareissut ovat pelkkää vieheiden pesua.

Huristelin Puattisella Pirttilahden ympäristössä ja yksin oli aika hankala ajella, sillä keulasta puuttui sadan kilon paino. Keula nousi heti pystyyn, kun ajoin vähänkään kovempaa, joten vaihtoehtona oli ajaa vitosta tai “satasta”. Ajoin satasta. Oikeasti kaasu pohjassa tuo Puattiska antaa vain reilun kolmen kympin kyydit, mutta kyllä siinäkin vauhdissa jo hiki kuivuu. Päivän tapahtumat jäivät yhteen tärppiin, sekin oli pieni ja hento. Turhaan pelkäsin sitä jättikalaa, ei muuten ollut sellaisia mörköjä lähimaillakaan.

Iltapäivän puolella kotiuduin ja postilaatikossa odotti mukava, uunituore yllätys. Pääsin mukaan Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES ry) vuosijulkaisuun, Kalasta!-lehteen, ja siellähän se oma valkoinen naama napotti kannessa. Keskiaukeamalta löytyi lisää tuttuja kuvia ja Halosen Jukan kirjoittama juttu. Lehteä jaetaan ilmaisjakeluna, joten kaupoista sitä ei löydy, mutta laitan tähän muutaman kuvan.

Facebookissa Fish me luck-sivuilla on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa Svartzonkerin todella tehokkaita McRubber-jigejä hyvässä ottivärissä. Palkinnon on lahjoittanut Fishing Lords Oy. Vielä toukokuun loppuun asti on aikaa käydä tykkäämässä kuvasta linkki, arvon kesäkuun alussa jigit kuvan tykkääjien kesken =)