Tuttu ja turvallinen Sotka

Tai en tiedä onko miten kauan enää turvallinen, sillä siellä on aika paljon virtauksia ja lossikin kulkee vierestä. Tänään kyllä vielä jää kesti hyvin, oli semmoiset 30cm paksuutta. Teräsjäätä ehkä 20cm. 

Aamulla lähdin intoa puhkuen testaamaan uusia tasureita Sotkalle. Kerroin edellisessä postauksessa, että sain Kalarosvon ahvenen nahkaisia tasureita, jotka olivat “kotoisin” Sotkalta. Alku lupaili hyvää, sillä takana oli kaksi tosi tyhjää päivää ja tänään aamulla jään alla näkyi heti elämää. 
Päätin kokeilla pientä Kalarosvon ahvenen nahkaista tasuria (oikeasti pienet tasurit olivat lapsille, mutta saan lainata niitä silloin tällöin ja lapsia en uskalla Sotkan arvaamattomalle jäälle viedä). Halusin siis testata kalojen reaktiot “oman kylän poikiin”. 
 
Ensimmäinen lasku avantoon, jossa vettä oli 10 metriä. Ehdin laskea tasuria noin kuusi metriä, kun pohjasta lähti jyrkkä viiva kohti. Ja heti tärppi! Jäälle nousi  noin 300g ahven. Jos sillä olisi ollut jalat, se olisi juossut. Niin iloinen jälleennäkeminen sillä oli sukulaisen kanssa. 
 
Kokeilin avannolla myös testiin saamiani Perzan morreja. Ja tehokas tuntui ahvenväri olevan, kala tärppäsi hanakasti, vaikkei iso ollutkaan. Morrien koko on kyllä todella hyvä, ne ovat tarpeeksi isoja isommillekin kaloille. Meinaa aina olla hankaluuksia löytää tarpeeksi isoja morreja, mutta näillä on kokoa :) 
 

Vaihdoin avantoa ja pistin saman pienen Kalarosvon tasurin uimaan kuin edelliselläkin avannolla. Viivahan sieltä taas pohjasta lähti kohti, ja melkein jo nolotti, että näinkö helppoa tämä kalastaminen nyt onkin. Tasurit toimii liian hyvin? Tärppi ja kala jäälle, se oli noin 35cm kuha, joka luonnollisesti lähti takaisin. Ajattelin siinä vaiheessa jo älyttömiä saaliita tälle päivälle, kun alku oli näin helppoa. 

 

Sitten se kalantulo loppui. Pari tuntia pilkin tyhjää ja jossain vaiheessa sain pienen siian, joka otti reilun 10cm kokoiseen Valioon, jännää :) Siikakin oli pieni, ehkä 300g, joten pistin takaisin. 

Kahdeltatoista menin testaamaan Sotkan hoteimman kuha-avannon. Mutta se oli rikki, ei elonmerkkejä. Pyörin pitkin Sotkaa iltapäivän ja yritin houkutella tasureilla kaloja. Ja kaloja kyllä löytyikin, mutta ne olivat nirsoja. Testailin muitakin vieheitä, mutta parhaiten toimivat Kalarosvot.
 
Myös viereisellä “pilkkikaverin” avannolla Kalarosvo oli päivän ottiviehe, muutamia haukia, alamittainen kuha, pannukarkeita ahvenia.. Älyttömän hyvin toimivia tasureita, ei voi muuta sanoa. Ilman Kalarosvoja päivä olisi ollut lähestulkoon mp. 
 
Koska jäätilanne on niin arvaamaton, ja minun lempipaikka Sotkalla lähellä sulaa ja lossia, en tiedä pääseekö/uskaltaako tuolle paikalle enää tänä talvena mennä. Tilanne voi muuttua niin nopeasti. Sen takia halusin olla normaalia myöhempään tänään jäällä ja nautiskella Sotkan mahdollisista antimista hämärään asti. 
 
Kello oli jo yli neljän ja oltiin menossa rantaa kohti. Kokeilin vielä kahdeksan metrin käyrällä yhtä avantoa, joka olisi päivän viimeinen. Se oli aivan tyhjä. Niimpä otin salaisen aseeni, eli ison Valion, ja aloin heiluttamaan sitä tosi rajuin liikkein. Nostin pilkkiä useita metrejä ja annoin liukua alas ja välittömästi toistin liikkeen uudestaan ja uudestaan. Tein tämän ehkä kymmenen kertaa ja vihdoin sain viivan irtomaan pohjasta. Kalat harvoin kuitenkaan ottavat Valioon (ainakaan minun Valioon, ne vain käyvät katsomassa sitä), joten vaihdoin nopeasti tasuriin. Kala seuraili ja ui rinnalle, mutta ei vain ottanut. Vaihdoin toiseen tasuriin, ei vieläkään. Vaihdoin kolmanteen tasuriin, ei vieläkään. Vaihdoin morriin, ei vieläkään. Sitten se painuikin takaisin pohjaan. Ei muuta kuin Valiota uudestaan avantoon ja suuria liikkeitä, jotta kala nousisi uudestaan. Ei noussut, joten vaihdoin Valion pieneen Kalarosvon ahvenen nahkaiseen tasuriin.
 
Laskin vieheen avantoon ja sieltäpä se viiva tulikin taas pohjasta minun luo. Se oli varmasti sama kala kuin hetkeä aiemmin, ja välillä se oli jopa piirtänyt keltaista viivaa. Värisytin tasuria kevyesti ylöspäin ja ahven tuli kohti ja tärppäsi heti. Aloin nostamaan kalaa ylös ja sain sen melko helposti jäälle. Helekatinmoinen ahven. Pompin ilosta ja kiitin mielessäni Kalarosvon valmistajaa. Tai kiittelin itse asiassa ihan ääneen, kovaan ääneen :) Olin ihan täpinöissäni, koska ahven tuntui painavalta. Jännitti, että joko vihdoin se maaginen.. äkkiä vaaka repusta ja plääh, 930 grammaa. Ilo muuttui vähän pettymykseksi, mutta olihan se aiiivan mahtava kala joka tapauksessa. Pienestä kii :) 
 

Ei kurjuutta kummempaa

Tänään oli aika normi, lähes kalaton, päivä ja kaiku näytti vain muutamia yksittäisiä kaloja koko päivän aikana. Sain joitakin hyviä tärppejä, jotka tärpeiksi jäivätkin. Mutta on se jännä, että olin taas puolen päivän aikoihin Sotkalla “kuha-avannolla”, niin vähän vaille 12 hidas ja rauhallinen keltainen paksu viiva lähti pohjasta. Se ui kaekessa raahassa minun tasurille muutaman metrin ylöspäin, maistoi tasuria ja karkasi pohjaan. En saanut tartutettua sitä, vaikka sain vastaiskunkin tehtyä. Taitaa olla Sotkan hotein avanto joka päivä kello 12, se on sitten eri asia saako sieltä jäälle mitään.. 

Sotkanselkä here I come

Hurautettiin taas lossilla Kuopiosta Vehmersalmen puolelle ja oltiin seitsemän aikaan jäällä. Menin ensimmäiseksi avannolle, jossa perkasin eilen kalat. Paikka oli siivottu tosi hyvin, enää veret ja kakat jäljellä. Siellä on varmaan ollut kunnon illallisjuhlat eilen, kun peräsuolta myöten oli kaikki syöty. Hyh hyh :)

 

Pari tuntia yritin kalaa löytää ja vihdoin yksi kala löytyi aamulla yhdeksän aikaan välivedestä. Heiluttelin tasuria viidessä metrissä, vettä oli alla 15m. Oli aivan hiljaista, mutta sitten kaiku alkoi piirtää erikoisen näköistä röpelöistä “palkkia”. Olen ennenkin nähnyt sellaista kuviota näytöllä ja luullut häiriöksi. Heiluttelin tasuria edelleen ja pikkuhiljaa röpelö alkoi muuttua yhtenäiseksi viivaksi. Selvisi siis sekin, että tuollainen häiriö on kaukana kaiusta oleva kala, jota kaiku ei vielä tunnista kunnolla. 
 
Viivaksi muuttunut “häiriö” ui tasuria kohti kuudessa metrissä. Heilutin tasuria rauhallisesti ja sitten kala jo tärppäsikin. En haluaisi olla, mutta näköjään olen, pikkuhauenkalastaja. Ihan hyvä ruokakalahan se toki oli, 1,5kg. Vielä aamulla ajattelin vapauttavani kaikki hauet tänään, mutta koska minulla on viime kesältä traumoja hauen vapautuksesta (joku saattaa muistaa, että vaapun koukku upposi mukavasti käteen -> tk-reissu), niin helpointa oli antaa pappia ja irroittaa koukku sitten. Sori hauki.

Tasurina oli Pääevän kevennetty ja se oli ensimmäisen kerran mulla tänään pilkillä mukana, koska vasta eilen postisetä sen toi. Toimiva kapistus. 


Huomenna vielä johonkin. “Pilkkikaverini” sanoi minulle EI, kun ehdotin Sotkaa.. Onhan se vähän tukossa nyt ollut, mutta katsellaan ;) 


Vapaapäivä

Vapaapäivien aktiviteetteja ei tarvitse aina kovin kauan pähkäillä, veri vetää vettä kohti. Eilen mietiskelin kannattaako Sotkalle lähteä tänään kuhia metsästämään, kun ilmanpaine oli niin korkealla. Omaan tasuriin purreet kuhat kun ovat aina tulleet alle tonnin paineella. Voihan tämä olla taikauskoakin :) Mutta kuhia en itse tänään saanut, vaikka yksi mitallinen talouteen saatiinkin.

Aamulla oltiin seiskan jälkeen jäällä. Suuntasin heti suoraan omalle “kuha-avannolle”, joka antoi kaksi kiloista viime viikonloppuna. Ehdin pilkkiä muutaman minuutin, kun tasurin alle ilmestyi hirmuinen viiva. Sydän jyskytti, kun mietin ottaako se vai eikö se ota. Aikansa tasuria seurattuaan, kala puraisi Sillin ysiä. Se oli painava! Lähdin nostamaan kalaa ylös, mutta sain nostettua vain 2-3 metriä ja kala irtosi. Vilkutin sille kaiun näytön kautta. Nostin tasurin jäälle ja huomasin, että mahakoukku oli sotkeentunut perukkeeseen. Varmaan kala oli huonosti kiinni, koska ei saanut kunnolla lotaistua tasuria kurkkuun. Ärsytti taas aika kovasti ja pulssi oli ehkä 200. Jos se oli kuha, se olisi varmasti ollut oma ennätys. Näytölläkin kalan viiva oli niin älyttömän paksu. 
 
Meni ehkä puoli tuntia ja vieläkin epätoivoisena toivoin kalan tulevan takaisin. Uittelin PP-Lures kevennettyä ja kohta uusi viiva irtosikin pohjasta. Se ui suoraan tasurille ja tärppäsi. Haukihan se oli tietenkin, koska eihän se maailma sillä tavalla pyöri, että saisin samalta avannolta aina kiloisia kuhia. Hauella painoa reilu 1,3kg ja se lähti pakastimeen, koska edelliset pakasteet päätyivät haukipihveihin. 

Aika kovan tärpin kyllä antaa tuonkin kokoinen hauki nanofiilisiimaan. Minulla on noin metrin pätkä 0.40mm monofiiliä tapsina, mutta silti tärpin tullessa iso UUSI pilkkivapani räksähti jostain kohti ja taas lensi onki jäälle. Onneksi kala pysyi kiinni vaikka saikin löysiä sen aikaa, kun etsin siimaa jäältä. 

 
Aamun kiertelin samoilla viime viikonlopun avannoilla, koska reiät olivat vielä auki. Sitten katselin karttaselaimesta uusia paikkoja lähistöltä ja testailin niitä. Parin tunnin pyöriskelyn jälkeen lähdin taas sille kuha-avannolle. Mikä lie pakkomielle tullut siihen avantoon. Kellokin oli melkein pykälässä, koska kuhien ruoka-aika on kahdeltatoista. Ainakin silloin tällöin. 
 
Kuha-avannolla tasuri veteen ja tasan kello 12.00 pohjasta nousi viiva. Sydän tykytti jo kolmea sataa ja ajattelin, että kukaan ei enää usko minun kalajuttuja, jos vetäisen samalta avannolta kolmannen kuhan. Haaveet kuivuivat kokoon pohjaan palaavan viivan myötä. Ei makeaa mahan täydeltä. Mutta onhan päivä vielä huomennakin ;) 
 
Vaihdoin tasurin mikrotasuriin, kun näytölle ilmestyi ahvenen näköisiä viivoja. Niitä sai houkutella ihan kunnolla, että lopulta sai yhden about nelisatasen tärppäämään. Äkkiä mikrotasuri takaisin veteen, mutta muita en enää saanut tartutettua ja kohta viivat katosivatkin.  

Viikolla tein inventaarion ongistani ja ostin muutaman uuden vavan ja uudet siimat. Laitoin mikrotasurionkiin ohutta nanofiilisiimaa, mutta se ei ollutkaan maailman paras idea, koska se meinaa sotkeentua. Paksummat (yli 0.20) ovat hyviä, mutta tuo 0.14 on liian ohutta minun käyttöön. 
 
Ahvenia narratessa ongen puolalle oli tullut pieni sotku ja selvittelin sitä kaikessa rauhassa. Mikrotasuri oli edelleen vedessä varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä tuntui hirmuinen tärppi vavassa ja aloin vetämään kalaa ylös. Arvasin sen haueksi, kun se tuli niin yllättäen. Onneksi oli peruke, kun aina ne hauet jotenkin löytävät minun mikrotasurit. Pakko pitää peruketta, vaikka se heikentääkin uintia. Toinen hauki oli samaa kokoluokkaa kuin ensimmäinenkin ja sekin pääsi minun pakastimeen.

Suolistin kalat jo jäällä, kai tämmöinen sotkeminen keskellä järveä on sallittua? Joku eläin varmaan käy herkuttelemassa tuon annoksen.. Omastakin pilkkirepusta löytyy Ricu kalanperkausväline ja kyllä sillä saa sukkelasti mahan auki ja suolet vedettyä “pellolle”. 


Aurinko paistoi “lähes” pilvettömältä taivaalta :)


Uusinta eiliseltä

Enhän minä sitä mörköä enää löytänyt, vaikka kävin pariinkiin otteeseen “the avannon” kokeilemassa. Pitää vaan yrittää unohtaa “hänet”, jälleennäkemisen toivossa tietenkin. 

Jotain kuitenkin löytyi. 

 

Tänään oli ihan hirveä ilma jäällä. Lähdettiin jo ennen puoli seiskaa Sotkaa kohti. 

Yhdeksältä olin litimärkä, kylmissäni ja ilman kaloja. Ei tarvinnut kairata lämpimikseen edes reikiä, kun kiertelin eilisiä avantoja koko päivän. Aamupäivällä ajattelin, että kotiin taitaa joutaa. Päätin kulkea eilisen kuha-avannon kautta kohti rantaa. Söin eväät yhdellä avannolla ja tyhjää oli kaiussa. Olipas muuten maailman parhaat eväät tällä kertaa, grillasin aamulla uunissa aurajuustomakkaraa, käärin ne folioon ja pistin ruokatermokseen. Se lämmin makkara maistui todella hyvältä, kun olin sillä hetkellä niin onneton :) 

Olisin soutanut tässä ahkiolla, jos airot olisivat olleet mukana

Niin, karkuutinhan minä tänäänkin yhden kalan. Olisiko ollut iso ahven tai kuha. Tein kaiken kuin oppikirjasta, silti se ryökäle karkasi avannon alla. Mutta eivät mitkään karkuutukset enää tunnu pahoilta eilisen jälkeen. Paitsi tietenkin vielä isomman kalan karkuutukset. Mutta niiltä ei näköjään voi välttyä. 
 
Eväiden syönnin jälkeen kello oli lähellä kahtatoista. Mietin olisiko kuhilla ruoka-aika, kun edellisenäkin päivänä kuha söi kahdentoista jälkeen. Suuntasin siis edellisen päivän tärppiavannolle onneani koettamaan. Aivan täysin tyhjää. Yhdeksän metriä tyhjää vettä! Ajattelin kuitenkin, että kyllä siellä on kaloja oltava, kun eilenkin oli. Heiluttelin tasuria varmaan puoli tuntia ja kohta sainkin pari viivaa pohjasta irtoamaan. Kaiku piirsi viivat aika ohuiksi ja epäilin niitä ahveniksi. Mentiin kalojen kanssa ylös ja alas vuoronperään ja eivät vaan tärpänneet. Pidin tasuria paikallaan, värisytin, nostin hitaasti, nostin nopeasti, uitin rauhallisesti, uitin rajusti. Ei. 
 
Aina kun pysäytin tasurin liikkeen, kalat lähtivät pohjaa kohti. Jouduin vispaamaan tasuria hirveästi, että sain kalat taas uimaan tasuria kohti. Viimein toinen viiva lähti määrätietoisesti seuraamaan tasuria, kun lähdin nostamaan sitä ylöspäin. Ja tärppi. Ei se tuntunutkaan pienelle ahvenelle. Lähdin nostamaan kalaa ylös hienolla eilen hajonneella ongellani. Se on ainoa pikkuvapa, jossa on nanofiilisiima ja taidan kyllä vaihtaa kaikkiin onkiini sitä siimaa. Tänäänkin karkuutin kalan, kun siimana oli monofiili, enkä saanut tehtyä vastaiskua tarpeeksi hyvin, kun siima jousti niin paljon. 

Nostin kalan siimasta jäälle ja yllätyin taas yhtä paljon kuin eilen. Yes, kuha! Samasta avannosta ja samaan kellon aikaan kuin edellisenä päivänä. Kuha oli syönyt PP-Lures tasurin todella hyvin. Se vaikutti suuttuneelle, niin kovaa se oli puraissut. Ehkä sitä ärsytti, kun heiluttelin tasuria sen kodin yläpuolella niin kauan aikaa. 

Tämä antoi toivoa kuhan pyytämiseen tulevaisuudessakin, koska tähän asti talven kaikki kuhat ovat tulleet Sillin ysillä. Aina kun uitan sitä, pelottaa, jos sattuisinkin sen menettämään, koska kyseiset tasurit ovat aika kiven alla.
 
Irroitin siiman PP-tasurista, kun en saanut tasuria nopeasti kuhan suusta pois ja alle kuitenkin jäi toinen samanlainen kala uimaan. Pistin toisen samankokoisen, mutta eri värisen tasurin siimaan ja laskin avantoon. Kala oli edelleen alla ja yritin saada kalan ärsyyntymään samalla tavalla kuin jäälle tulleenkin, mutta tämä oli rauhallisempi luonteeltaan, ei suuttunut. Vaihdoin nopeasti vielä Sillin ysin, josko siihen olisi ottanut. Pohjasta nousi toinekin kala Silliä katsomaan, mutta kumpikaan ei tärpännyt. Kuhia kuhisemalla, mii laik :) 
 
Kokeilin samalta pieneltä alueelta vielä muistakin rei’istä, mutta ei löytynyt mitään. Loppujen lopuksi pari tuntia vielä yritin siltä alueelta kalaa löytää, ja yhden kerran pari yksilöä käväisikin paikalla, mutta eivät enää tärpänneet. Sotkan superviikot ;) 

Yhden kalan päivä

Tänään saatiin mukavasti pakastimeen täytettä haukipihvejä varten. Jotkut ovat sitä mieltä, että kalaa tulisi ottaa vain sen verran, kun sitä tuoreena itse syö. Meille hankittiin lihamylly syksyllä haukipihvejä varten, mutta sen jälkeen ei ole paljon haukia tullut. Ei siis ole pihvejäkään ruokapöydässä näkynyt. 

 
Jotkut eivät haukia edes halua saada, mutta me kyllä otetaan, jos vain saadaan. Tuntuu, että ollaan tehty kymmeniä tyhjiä reissuja. Ai niin, mehän ollaan tehty. Ilmankos tuntuu siltä.. Nyt vasta tämän vuoden puolella on alkanut “lyyti kirjoittamaan” ja vihdoinkin ollaan päästy kalan makuun. 
 
Halvempaahan se olisi kaupasta kalat hakea, on sen verran tullut ajettua ympäriinsä ja satsattua varusteisiin. Tänään mulla oli hiljainen päivä, viereisellä avannolla taas napsui melkein koko ajan. Kun aurinko alkoi laskemaan, niin löysin kalaparven perässä uivan hauen. Onneksi edes jotain, hauella oli painoa 1,5kg. Sain houkuteltua sen PP-luresin ahvenennahkaiseen kevennettyyn. Ahvenväri toimii näköjään ihan hyvin Sotkalla, eilenkin tuli siihen tällejä. Tai onko se nyt hirveän hyvin, jos yksi hauki tulee koko päivän aikana.. mutta paremmin se toimi mulla tänään, kuin mikään muu viehe.
Viereiseltä avannolta nousi tänään reilu kakkosen kuha. Ehkä Ahdilla on kiintiö, 1 kuha/talous.. Vihdoinkin siis “ilmaista ruokaa”, sillä ajettiin kymmeniä kilometrejä näiden kalojen vuoksi ;)
 
Yhdellä hauella oli erikoisen hieno nahka.
Yksi päivä lomaa jäljellä, viikonloput voisivat kestää muutaman päivän pidempään. Huomiseksi on luvattu myrskyä, täytyy käydä sitä uhmaamassa ja onpahan kerrankin mullakin siimat kireällä, kun tuuli niitä repii :)

2 x karkuutus

Kyllä pitää vielä palata siihen viime lauantain kuhaan, että miten hyvä tuuri minulla loppujen lopuksi oli sen kalan kanssa. Tänään nimittäin oli vähän huonompi tuuri kalojen suhteen, pari aika kirvelevää karkuutusta.. 

 
Viime lauantaina kun sain sen ihanan kuhan Sotkalta, niin pilkin viiden tuuman reiästä suurella tasurilla, lisäksi kuha oli mahakoukusta kiinni. Se oli aika senttipeliä, että sain sen ohjattua suoraan avantoon eivätkä tasurin koukut jääneet jään alareunaan kiinni. Pienestä kiinni, mutta onni oli minun puolellani. 
 
Tänään suunnattiin taas Sotkanselälle, sillä taisin vähän rakastua siihen paikkaan viime viikonloppuna. Menimme jäälle vähän eri kohdasta, mutta rämpimistä ja hikoamista jäälle menoon taas luonnollisesti liittyi. Kuhia ei tänään löytynyt, mutta muutama ihan otettava ahven ja yksi hauki.
 
Ensimmäinen ahven (550g) tuli vähän tuurilla ja ilman kaikua en olisi kalaa edes saanut. Olin nimittäin juuri vaihtamassa viehettä, eikä minulla ollut vedessä mitään. Syrjäsilmällä näin kaiusta paksun viivan välivedessä ja äkkiä lähimpänä oleva viehe veteen. Se oli sininen volfram-morri. Ostin eilen Motonetistä turbotoukkia ja olin laittanut yhden sellaisen morriin. Toukat ovat paljon suurempia kuin normaalit punaiset kärpäsentoukat.
Kerkesin saada morrin veteen ennen kuin kala ehti painua takaisin pohjaan. Vettä oli neljä metriä ja kala kolmessa metrissä laskeutumassa pohjaan. Laskin morrin kalan yläpuolelle ja onneksi kala näki sen ja lähti heti uimaan morria kohti. Tunsin tärpin ja sain nostettua kalan jäälle. Kala olisi uinut ohi, jos en olisi sitä kaiusta nähnyt.
 
Tänään siis koin pari pahaa karkuutustakin, toisella kerralla tasurin koukku jäi jään alareunaan kiinni enkä saanut sitä irroitettua, vähän aikaa kerkesin avannossa kalan nähdä ja valitettavasti sillä näytti olevan raitapaita. Mutta sepä pääsi karkaamaan, kun yritin tasuria irroittaa jäästä. Olin hetkeä aiemmin saanut avannosta puoli kiloisen ahvenen ja myöhemmin sain siitä vielä toisen melkein samankokoisen. 
 
Tässä kuvassa kolme ahventa lähti yhtä aikaa pohjasta tasuria kohti ja näytössä näkyy tärppi. Ahven tuli jäälle asti ja painoa oli vajaa 300g.
 
Avanto oli “hottipaikka”, sillä isoja kaloja oli alla koko ajan. Tarjosin vaikka minkälaisia tasureita, mutta ei kelvannut. Nousivat pohjasta jopa useita metrejä katsomaan, mutta siihempä se jäikin. Samalta avannolta karkuutin vielä yhden jättiläisen, sain kalan nostettua aivan avannon alle, mutta sitten se irtosi. Sitä en ehtinyt näkemään, joten laji jäi arvoitukseksi.


Top kolme ahvenet olivat tänään 550g, 510g ja 440g. Yksi niistä tuli sinisellä morrilla, yksi PP-lures ahvenennahkaisella kevennetyllä tasurilla ja yksi Sieppari tasari -mikrotasurilla. Paljon siis piti vieheitä päivän aikana vaihdella.

 

Jäällä vierähti kahdeksan tuntia ja kyllähän 20-30cm lumessa rämpiminen ahkion kanssa jo vähän voimille otti. Lisäksi ne kymmenet reiät.. mutta aamuun mennessä olen palautunut, sillä uusi reissu on luvassa heti huomenna :) 

 
Aamulla keli oli hirveä, lunta satoi ja tuuli täysillä. Onneksi ei ollut kova pakkanen. Päivällä lumipyry loppui, mutta tuuli ja viima jäivät. Kaunista oli joka tapauksessa. 
 
Jäällä eka jäällä vika