Takana on neljä kalareissua, joista kolme lähes tyhjää ja yksi täysi :) Viime viikolla vannoin, etten mene enää Juurukselle näillä jäillä, mutta käväistiin sittenkin ottamassa aurinkoa siellä yksi päivä.

Juuruksella oli vielä jäätie käytössä ja autoja kulki edestakaisin, joten uskaltauduttiin Lynkkiksellä lähialueille. Kuten jo äsken mainitsin, päivä kului aurinkoa ottaessa. Tiesin kalojen syönnin olevan heikkoa jo kotoa lähtiessä, sillä koko päiväksi oli luvattu auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Harvemmin sellaisilla keleillä ahvenilla on syömäkarkelot. Tyhjin kalapussein siis saavuttiin rantaan.

Juuruksella kelpasi nauttia kevätpäivästä

Toinen lähes tyhjä reissu tehtiin lauantaina Sotkalle. Siellä oli perjantaina kala syönyt hurjana ja kavereille oli noussut kuhia ja puolen kilon ahvenia. Me hyökättiin lauantaina samoille paikoille, mutta päivän saaliiksi jäi yksi 32cm ahven. Hurraa.

Aamuhämärässä taas liikkeellä

Auringonnousun aikaan tuli päivän ainoa ahven

Päivän ainokainen

Jäätilanne Sotkalla on vielä toistaiseksi tosi hyvä. Lauantaina siellä porukka jopa ajeli autoilla ja nyt on kuitenkin jo huhtikuu. No jospa sitä kelkallakin uskaltaa vielä muutaman päivän käydä…

Olemme käyneet aiempina vuosina muutaman kerran Sonkarilla ja se on lupaillut meille hyvää. Viime kevään reissusta kirjoitin blogiin Sonkarilla suupielet messingillä. Sieltä on nyt kuulemma pitkin talvea saatu hirmuisia kasoja ahvenia ja tottakai meitäkin kiinnostaisi tiskialtaallinen isoja raitapaitoja.

Päätettiin tehdä sunnuntaina päivän reissu Sonkarille ja lähdimme Kuopiosta jo kuudelta ajamaan. Ajomatka oli noin 80 kilometriä, joten se pilkkireissu oli pisin yhden päivän reissuista ikinä. Minun mummola on lähellä Sonkaria, joten pääsimme mummolan rannasta ajamaan kelkalla suoraan järvelle.

Lynkkis maakuntamatkailee

Matkaa oli vain muutama kilometri, joten päästiin kalapaikoille nopeasti. Sain Janne-serkulta paikkavinkkejä, mutta valitettavasti kala oli huonolla syönnillä. Janne on itse pilkkinyt ahvenia pienillä morreilla, mutta minun morrivarastoista löytyy lähinnä jättimorreja.

Tasuri ei toiminut alkuunkaan, joten sitä oli ihan turha heilutella. Virittelin morrin siiman päähän ja sehän oli tehokas kapistus, heti lähti viiva pohjasta kohti. Jes, tästäkö se tiskialtaan täyttö alkaa!? Kala nousi morrille ja kun sain nostettua sen jäälle, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. SÄRKI! Siinä yksi syy miksi pilkin tasureilla :)

Upea saalis

En luovuttanut ahventen suhteen ja jatkoin morrin uittelua. Pohjassa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat niin huonolla syönnillä, että edes morri ei kelvannut. Välillä pienen silpun sekaan piirtyi isojakin kaloja, mutta eihän niitä saanut ottamaan millään.

Kyllä siellä jotain parempaakin olisi ollut seassa

Juha sai jallitettua pienellä morrilla muutaman ahvenen, joista suurin oli vajaa nelisatanen. Sen jälkeen pitkästä aikaa minullekin nousi taas pohjasta viiva määrätietoisesti ja tärppäsi. Nostin kalan jäälle ja deja vu, särkihän se siinä taas. No niin, taidan unohtaa nämä toukkahommat ja pyytää mieluummin tyhjää.

Päivä oli tosi vaikea ja kaiken lisäksi vielä märkä, sillä iltapäivällä saapui sankka ja vetinen lumisade. Päätettiin luovuttaa ja hurautettiin mummolaan nautiskelemaan herkullisesta nakkikeitosta. Ehkä ensi kerralla Sonkari heltyy…

Sakea lumisade

Nälkä!

Tänään suuntana oli Sotka ja nyt sitten vihdoin päästiin ahventen makuun, sillä Sotkahan oli kiltti kuin mikä. Pitkästä aikaa päästään tekemään patakukkoa, nam nam! “Harmi”, kun patakukon joutuu tekemään fileistä =D

Maa valkeana lumisateiden jälkeen

Viime viikolla Sotkan antamat ahvenet jatkojalostin ahven-pekonirulliksi, ihan älyttömän hyvää ja helppoa ruokaa! Tai onko se nyt niin helppoa, kun niin harvoin saa ahvenia saaliiksi. Mutta kun ahvenet ovat pyydetty, sen jälkeen loppu on helppoa. Ahvenfile kääritään pekoniin, ripaus suolaa ja hammastikulla rulla kiinni. Rullat kypsyvät nopeasti uunissa ja ne myös häviävät nopeasti parempiin suihin..

Rullat menossa uuniin

Sotka siis oli tänään yllättävän höveli. Aamulla pelkäsin ahvenen syönnin olevan huonoa, sillä ilmatieteenlaitos lupaili pilvettömältä taivaalta porottavaa aurinkoa. Onneksi jostain tuli vähän pilviä suojaksi.

Lauantaina näimme Sotkalla kuhia, mutta emme saaneet niitä ottamaan mihinkään. Tänään aloitimme kalastuksen samalta paikalta ja taas kuhia näkyi silppuparvien alla pohjassa. Hitaasti pohjasta nousevia viivoja, jotka eivät nousseet kuin maksimissaan metrin ja sitten painuvat takaisin.

Sain yhden kuhan tärpin jigiin, mutta se oli hentoinen, eikä kala pysynyt kiinni. Vaihdoin Kalapelen tasurin, joka sitten kelpasi vähän paremmin. En ole saanut kahteen vuoteen talvella kuhaa ja tänään vihdoin yksi alamitta kävi tervehtimässä. Pikkukuha tärppäsi Kalapeleen. Olisihan se mittakalakin kelvannut, mutta ehkä joskus toiste.

Vauvakuha

Kuhia oli turha jallittaa, kun ne eivät tärpänneet mihinkään, joten siirryin kymmenestä metristä hieman matalampaan. Ahven on ollut Sotkalla viime aikoina 7-8 metrissä ja niin myös tänään.

Kiitti Sotka

Kalat olivat tosi nirsolla otilla ja ainoa toimiva tasuri oli keltamahainen Kalapele. On se Leinon Pekka huippu mies tekemään tasureita! Tuo keltamahainen tasuri on nyt viime aikoina ollut paras tasuri Sotkalla ja myös eräs kaveri on saanu keltamahaisella Kalapelellä Sotkalta ihan hurjia saaliita. Jännä juttu, että muut tasurit eivät tällä hetkellä toimi, mutta kun Nulikan pistää väliveteen päivystämään, ei mene kauan, kun nälkäisiä ahvenia alkaa vilistä näytöllä.

Päivän ottipeli Kalapelen Nulikka keponen

Pari kalaa joudun tänään ronkkimaan morrilla, mutta muutoin kalat tulivat Nulikalla. Ehkä se ahven sittenkin alkaa aktivoitumaan kevättä kohti, vihdoin sain minäkin täytettä tiskialtaaseen :)

Minun ja Juhan yhteissaalis

Jotain pientä on taas löytynyt, kun on hiki päässä etsinyt. Käytiin sunnuntaina Juurusvedellä ja se oli talven ensimmäinen reissu sinne. Jäi myös viimeiseksi, sillä jää oli sen verran huono verrattuna muihin lähivesiin.

Juurusveden jää oli loskaista ja pehmeähköä, joten kokemattomat kelkkailijat (=me) ajavat nopeasti vääriin paikkoihin. Ei olla koskaan käyty siellä kelkalla, joten meillä ei ole mitään käsitystä Juurusveden jäätilanteesta keväisin.

Oltiin aamulla pelipaikoilla jo paljon ennen kukon laulua. Kukko taisi vasta vähän raotella silmiään ja ojennella jäseniään, kun meillä oli jo siimat vedessä. Ei napannut aikainen lintu matoa ja aamupäivä meni tyhjää pyytäessä.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Ennen puolta päivää katsottiin kartasta hyvännäköinen alue ja päätettiin lähteä kokeilemaan sitä. Se meinasi olla iso virhe, sillä jossain vaiheessa en uskaltanut enää jatkaa ajamista, sillä jäässä oli paljon mustia länttejä. Juha meni kokeilemaan niitä kairalla ja kun kaira meni sekunnissa jäästä läpi, Lynkkis teki aika jyrkän uukkarin ja kaasutettiin äkkiä takaisin paremmille jäille.

Hui kamala, meinasi päättyä huonosti se keikka. Ehkä ei kevätjäillä uskalla mennä enää ollenkaan vieraisiin paikkoihin, kun ne voivat olla tosi petollisia. Noh, selvittiin episodista säikähdyksellä ja jatkoimme pilkkimistä.

Olin ajatellut kalan syövän tosi hyvin, kun kelikin oli sen verran erikoinen. Syönnistä ei kuitenkaan ollut merkkiäkään ja joka paikka piirsi tyhjää. Kalan etsiminen oli vaikeaa, kun alueet olivat ihan uusia.

Aamulla satoi, joten otin käyttöön Rantamäen Manun lähettämän sadehupun porakoneelle. Vitsit kun on kätevä, kiitos Manu!

Juurusvedessä ahven ja kuha viihtyvät kuulemma matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Itse pilkimme Kallavedessä yleensä 7-8 metrissä, kun Juuruksella ahventa pilkitään 5-6 metristä. Vesi on siellä humuspitoista, joten varmaan siksi kuhaakin nousee talvella pilkillä paremmin, kun ne eivät mene älyttömän syviin monttuihin. Syvääkin vettä Juuruksessa kyllä riittää, siellä on useita yli viidenkymmenen metrin monttuja.

Juurusvesi sijaitsee lentokentän vieressä

Iltapäivällä näytti siltä, että Juurukselta lähdetään tyhjin käsin kotiin. Olin kairannut päivän aikana 50 avantoa ja tosissaan etsinyt kalaa. Monet sanovat nyt, että keväällä isot tasurit eivät enää toimi, vaan kokoa pitää pienentää. Itse uittelin keskikokoisia tasureita koko päivän, sillä ihan pieniä minulta ei montaa löydy.

Keli vaihteli päivän mittaan

Oli ihan sama mitä avannossa heilutti, kun kalaa ei vaan ilmestynyt luotaimen näyttöön. Kello alkoi lähestyä kolmea ja sanoin Juhalle, että kokeilen vielä yhden avannon ja että hänkin voi alkaa valmistautumaan lähtöön.

En edes kehdannut enää kairata reikää, vaan menin Juhan vanhalle avannolle. Valitsin tasuriksi yhden pienimmistä tasureista, mitä minulta löytyy. Se oli Kalarosvon kuore jigipyrstöllä. Laskin tasurin avantoon ja uittelin sitä rajusti. Ei mitään elämää!

Välillä katselin kännykkää ja vilkuilin samalla luotaimen näyttöä. Kummallisen tyhjää. Laitoin kännykän taskuun ja edelleen tasuri teki suurta ylös alas liikettä näytöllä. Sitten joku kala saikin ärsykkeen pohjassa ja lähti nousemaan kohti.

Oho katoppas, kala! Pitkästä aikaa eloa avannon alla. Pidin ongen tukevasti kädessä, sillä viiva tuli ahvenmaisen määrätietoisesti kohti. Vettä oli alla kuusi metriä ja uitin tasuria kolmosessa. Kala nousi kohdalle ja tärppäsi. No niin, nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan. Näitä lisää! Ahvenen mitat olivat 750g/37cm.

Kalat tykkäävät Kalarosvosta, se on tieteellisesti todistettu monta kertaa =)

Ei se syönti siitä sittenkään parantunut, sain lisäksi vain yhden 150g ahvenen. Juha on aina ihmettellyt, kun saatan käydä kokeilemassa hänen vanhoja avantojaan. Hänen mielestään se on täysin turhaa. Olen sanonut, että käyn tarkistamassa josko siltä olisi unohtunut sinne isoja kaloja. No enää Juha ei varmastikaan ihmettele minun tyyliä, vaan ennemminkin pelkää, että mitähän se Jaana sieltä tällä kertaa nostaa :)

Juurusvesi antoi vain yhden mukaan otettavan kalan. Törmäsimme jäällä Samiin ja Susannaan ja saimme kesäisiä kuhapaikkavinkkejä, kiitos niistä! Ensi kerralla Juurusvesi kutsuu siis vasta avoveden aikaan.

Kovin kauan ei enää kelkalla uskalla jäällä liikkua, mutta eilen käytiin vielä kokeilemassa Virmasvesi. Kylläpä oli eri meininki jään laadun kanssa siellä verrattuna Juurusveteen. Virmaalla porukka ajelee jäällä vielä autoilla!

Auringonnousu Virmasvedellä

Liikkuminen kelkalla oli tosi hankalaa, sillä jää oli ihan peilinä. Kelkka kiepsahti monta kertaa 180 astetta kesken ajon. Ohjattavuus vain hävisi ja alettiin pyörimään. Ei voitu ajaa kuin kahtakymppiä ja kyllähän se kelkka yhdessä vaiheessa jäi sutimaan paikalleenkin, mutta Juha riskinä miehenä veti sen lähimmän lumilaikun kohdalle :) Paljon on opittu uusia juttuja parin päivän aikana: älä aja mustiin läntteihin, älä aja peilijäällä…

Lynkkiksen pyörähdys jättää tällaiset jäljet

Virmasvedellä on jotain minua vastaan. Kala ei syö ikinä, kun menen sinne. Ja sitten kun en ole siellä, tyypit nostelee yli 50cm ahvenia. No ehkä joskus se ilon päivä koittaa minullekin. Virmaan saldo oli yksi 32cm ahven. Virmasvedellä pilkkikausi jatkuu varmaan Juhannukseen, sillä siellä oli teräsjäätä 40-50cm.

Teräsjäätä paljon, kaloja vähän

Lokkikaverukset kyttäsivät minun ahventa

Kelkan päällä oli mukava lekotella

Ranta oli loskainen

Suomen sää on vaihdellut tosi paljon viime päivien aikana. Jokaiseen päivään mahtuu kaikennäköisiä sään vaihteluita, aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Ja viiden minuutin päästä taitaakin tulla talvi. Tuulenpuuskat ovat olleet yli 20 metriä sekunnissa, sunnuntaina Juuruksella puuskat olivat 21 metriä sekunnissa. Tuuli varasti jopa Juhan kypärän ja meinasi viedä mennessään. Ja sunnuntaina taivaalle ilmestyi myös kokonainen sateenkaari, maaliskuussa!

Wau!

Tänään käytiin Sotkalla. Yleensä Sotka on myös yksi niistä paikoista, jotka ovat kitsaita kalojen kanssa, jos minä olen siellä. Aina saa lukea muiden huippureissuista ja katsella jättiahventen kuvia. Toisilla ei mahdu ahvenet avannosta suuren koon vuoksi. Voi sitä onnenpäivää, jos sattuisi joskus itse keskelle hurjimman ahvenen purun.

Kukko oli jo ehtinyt laulaa tänä aamuna, kun me vasta mentiin jäälle

Tänään sain viiden minuutin näytteen siitä, millaista se hurja syönti voisi olla. Ne olivat tämän talven mukavimmat viisi minuuttia, vaikka montaa kalaa en siinä ajassa ehtinyt saamaankaan, mutta tahti olisi ollut hyvä. Jos vaikka tunnin olisi sylkenyt sillä tyylillä kalaa avannosta, niin eiköhän se Sotka olisi tyhjä nyt.

Etsittiin koko aamu kalaa, mutta sain vain yhden hauen. Ahvenista ei merkkiäkään. Eilen säätiedotus näytti tälle päivälle hyvää poutaista keliä, mutta yön aikana säänjumala tuli toisiin aatoksiin. Pistetäänpäs sittenkin pieni lumisade Kuopioon.. ei kun laitetaan kerralla kunnon myräkkä!

Sieltä se pilvi tulee

Vähän esimakua tulevasta myräkästä

Porakoneen suojalle oli käyttöä

Tyhjä reikä x 7

Ihmettelin kelkalla ajaessa, että onko minun kypärän visiirissä joku tahra vai mikä kumma tuo valkoinen homma on näkökentän oikealla puolella. No ei se tahra ole, kun se liikkuu. En ole koskaan nähnyt sellaista valkoista seinämää, joka oikeasti vyöryi päälle.

Yhtäkkiä kaikki muuttui valkoiseksi. Ei nähnyt eteen, ei taakse. Yritin katsoa kelkan sivulle maahan, mutta ei nähnyt edes kelkan viereen. Pidin kännykän karttaa toisessa kädessä ja ajoin samalla. Joka kerta kun vilkaisin karttaa, olin ajanut enemmän ja enemmän väärään suuntaan.

Sama ilmiö, kuin pari vuotta sitten Sotkalla kesällä, kun sumu oli niin sakea ettei eteen nähnyt. Silloin aloin vain pyörimään ympyrää. Tänään tapahtui sama juttu. Suoraan ajaminen oli täysin mahdotonta. En varmaan ajanut kovempaa kuin ykköstä, koko ajan pelotti, että ajan jonkun päälle. Ihan kuin olisin ajanut silmät kiinni.

Todettiin, että ollaan me hulluja, kun tässä kelissä kalastetaan, mutta ainahan se toivonkipinä on takaraivossa hyvästä syönnistä. Kelin muutos voi laukaista ahventen ruokahalun.

Kyllä se aurinko vielä paistaa :)

Löydettiin vihdoin määränpäähän ja paikka oli sama, jossa käytiin viime Sotkan reissulla. Silloin joka avannolla oli välivedessä silppua ja parven alla näkyi isompia ahvenia. Tänään oli jännä juttu, että taas siellä oli silppuparvi. Ja parvi oli iso, sillä se näkyi lähes joka avannolla ja teimme yhteensä varmaan lähemmäs 40 avantoa.

Lähes joka avannolla tällainen matto pikkukalaa

Isot tasurit eivät siis oikein enää toimi, paitsi houkutteluun. Uitin Kalarosvon flash-tasuria kuva parven alla ja tein suuria uittoliikkeitä. Pian näyttöön ilmestyi hyviä ahvenia, jotka kävivät tökkimässä tasuria. Vaihdoin äkkiä pienen mikrotasurin ja se kelpasi syötäväksi asti.

Tämän päivän ottipeli

Ehdin nostamaan muutaman kivan ahvenen (suurin 470g) ja olin niin iloinen siitä tunteesta, että vihdoin omalla avannolla oli paljon nousevia kaloja ja ne vielä tärppäsivät ahneesti. Se on juuri se tunne, jonka takia jaksaa herätä aamukolmelta ja kalastaa kahdenkymmenen metrin puuskatuulesta huolimatta. Tänään neulanterävät lumirakeet piiskasivat naamaa ja sen kyllä huomaa tulipunaisesta naamasta, mutta punaisen naaman alaosassa on hymyilevät huulet.

Isoin 470g

Minun avannoilla näytti tältä, kun vaihtelin lennosta vieheitä

Syöntipiikki oli lyhyt ja ihana. Kun hyvä viiva lähestyi viehettä ja sen jälkeen tunsi mukavan painalluksen siiman päässä, se oli niin mahtava fiilis. Mitenkähän täpinöissäni olisin esimerkiksi kymmenen kilon saaliista, kun jo muutama kala saa minut leijailemaan =)

Myräkän aikana ahkion viereen tuiskutti 20cm lunta

Aurinko pilkottaa

Myrskyn jälkeen on poutasää

Iltapäivä antoi yksittäisiä kaloja silloin tällöin ja muutama jättiläisahven kävi viehettä kurkkimassa. Kyllä sinne jäi hyviä kaloja vielä uimaan, ihme paikka. Pakko päästä uudestaan.

Kalojen mahasta löytyi tosi pientä ravintokalaa, se näyttäisi vähän muikulta, en osaa täysin varmaksi sanoa. Sitä silppua oli avantojen alla useampi metri ja osalla ahvenista, joita saatiin, oli mahat pinkeinä sitä. Yhdelläkin noin 250g ahvenella oli 20 pikkukalaa mahassa. Tuo mahasta löytynyt kala ei ole kuin 4-5cm pitkä, ei ole ihmekään ettei iso tasuri kelvannut..

Muikku vai kuore? Ei saa vastata tulitikku :)

Näistä saa muutamat fileet -> herkkuruokaa luvassa

Kyllä minun kalastus on kunnon jojoilua, välillä vedetään nollapäiviä ja välillä on palkkapäivä. Silti ne tyhjät päivät kuuluvat tähän hommaan, eihän nämä palkkapäivät muuten tuntuisi miltään =)

Viime viikolla loksahti palaset kohdalleen ja sain viimein kauan kaivatun mittakuhan, tai itse asiassa parikin kappaletta. Ne on jo mutusteltu parempiin suihin ja oli kyllä niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa. Pannulla voissa rapeaksi paistettuja ja pelkällä suolalla maustettuja fileitä, ei ehkä maailmasta parempaa herkkua löydy :)

Se viime keskiviikkoinen kalastusreissu oli kyllä jotain ihan uskomatonta, kun kalaa oli niin paljon liikkeellä. Kyllähän minä tiesin, että silloin oli ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin, mutta valitettavasti ne näköjään jo heti seuraavana päivänä oli saatu takaisin järjestykseen. Eipä ollut Ahti höveli setä enää torstaina =)

Kävin kalassa neljänä yönä putkeen aamuyön puolelle asti. Kolmeen viimeisimpään yöhön ei löydetty kalaa edes pientä osaa siitä, miten paljon sitä näkyi keskiviikkona. Viime torstaina suunnattiin edellisillan hotspotille, mutta luotain piirsi lähes tyhjää. Sain minä illan aikana kolme alamittaista kuhaa ja pari haukea, mutta ne mittakalat olivat taas teillä tietämättömillä. Tai oikeastaan yksi kuhista olisi ollut juuri mitallinen, mutta pistin sen ruipelon kuitenkin takaisin kasvamaan.

Pelottavan hienot maisemat Kallavedellä öisin :)

Perjantaiksi oli hieman erilaiset suunnitelmat ja päätettiin lähteä vähän Pirttilahtea edemmäs kalaan, Sotkalle. Kävimme siellä viimeksi heti jäiden lähdettyä, mutta sen jälkeen onkin vaan hangattu tuota Pirttilahtea. Odotukset olivat taas tosi kovat ja koska kaikki saavat Sotkalta aina hirmuisesti hirmu isoja kuhia, voisihan se jättipotti sattua omankin siiman päähän.. Postilaatikkoon oli ilmestynyt tuliaisia Henriltä Pieksämäeltä, hän antoi minulle testattavaksi muutaman Ismojiggen-merkkisen vertikaalijigin. Ihan uusi juttu minulle! Henri sai vähän aikaa sitten itse sellaisella yli nelosen kuhan, joten ihan ottipelejä vaikuttaisivat olevan =)

Perjantaina tuulen nopeus oli muutaman metrin sekunnissa ja ei käynyt mielessäkään, että se jotenkin vaikeuttaisi kalastusta. Lähdettiin Pirttilahdesta viiden maissa kohti Sotkaa ja mitä lähemmäksi päästiin, sitä suuremmiksi muuttuivat aallot. Hupsista, olikohan vikatikki lähteä tällä kelillä.. Huristelin Puattisella täyttä, eli reilua kolmea kymppiä. (Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että isompi moottori olisi kiva :)) Hitaasti, mutta varmasti lossi läheni.

Siellä siellä se lossi on =)

Minua pelotti reissussa vaan se, että bensa loppuu matkalle. Lähtiessä meillä oli vajaa puoli tankkia (24 litran tankki) ja haettiin 16 litran kanisteri vielä mukaan. Bensaa oli yhteensä reilu 25 litraa. En tiedä ollenkaan, paljonko tuo vene kuluttaa, mutta ei se kovin syöppö ole. Ajatuksissa oli ajaa suoraan Likosaarien edustalle ja alkaa etsimään siitä kalaa. Kun päästiin määränpäähän, a) ensinnäkin luotain piirsi ihan tyhjää, ja b) aallokko oli ihan hirveä! Täytyi vähän muuttaa suunnitelmaa ja lähteä etsimään kaloja saarten takaa tuulen suojasta.

Luotain alkoi piirtämään jotain erään saaren penkkaan ja päätettiin kokeilla sitä paikkaa. Illan ensimmäisenä uimaan pääsi Ismojiggen, sillä halusin testata toimivuutta. Jigi kohti pohjaa ja viiva lähti välittömästi pohjasta kohti ja tärppäsi. Kala ylös ja alamittakuha veneeseen. Aika hyvä merkki näin ensi uitolle, vaikka tuo nyt ei ihan neljää kiloa vielä painanutkaan. Toiveet illalle alkoivat tosissaan kasvaa.

Ismojiggen toimii

Ankkuroiduttiin saaren penkkaan, mutta yhtään kalaa emme siitä enää saaneet. Vaikka oltiin saaren takana, niin silti aallot löysivät meidät. Kallaveden puolella näytti rauhallisemmalle, joten päätimme lähteä takaisin kotivesille. Siinähän se ilta vierähti kaloja etsien. Ei näkynyt luotaimessa niitä ihania viime keskiviikon rykelmiä, joissa kalat olivat kylki kyljessä toisissaan kiinni.

Ajoin erään kivikkoisen luodon luo ja ajattelin, että jos ei tästä maailman potentiaalisimmasta paikasta löydy kalaa, niin sitten on jo sama ajaa satamaan. Ihme ja kumma, jigiin alkoi tulla tärppejä. Oltiin löydetty ahventen hengailupaikka ja saimme nosteltua jonkin verran raitapaitoja veneeseen. Aika pientä oli keskikoko, joten laitettiin kaikki takaisin kasvamaan. Heittelin jigiä ja lippaa ja ahvenia tuli molemmilla tyyleillä. Myös pari haukea kävi veneen vierellä ja ne pääsivat koukun irroituksen jälkeen jatkamaan matkaansa, mutta kuhista ei saatu enää havaintoja sen yhden Sotkan minikuhan jälkeen. Ihmettelen vieläkin sitä Sotkan pientä kuhaa, tuskin kukaan on saanut/nähnyt/kuullut noin pienestä kuhasta Sotkalla, mutta minä alamittamagneetti sen sieltä kaivelin.

Kotimatkalla kävimme vielä testaamassa yön viimeisen kalapaikan, josta oli huhupuheiden mukaan viime viikolla tullut reilun kolmosen kuha. Terveisiä vaan Kimille ;) Ismojiggen ui pari metriä irti pohjasta, kun näin luotaimesta, että jigin yläpuolelle ilmestyi hirmuinen mörkö. Se tuli jostain pinnasta tai välivedestä. Kala ui kohdalle ja tärppäsi tosi rajusti, en saanut sitä kuitenkaan tartutettua :( Eipä näkynyt jigipyrstössä hampaanjälkiä, vain pään luona yksi isompi vekki, joten siinä taisi olla (ja mennä) tämän kesän isoin kuha. Kuhat olivat pinnassa ja me jigeinemme pohjassa. Kokeltiin huvikseen vähän aikaa “uistelua”, eli vapa kädessä, vaappu siiman päässä ja vene pienessä liikkeessä. Ei ehkä vielä mihinkään uistelukisoihin tällä tyylillä kehtaa lähteä ja tärpeittähän me jäätiin, luonnollisesti :)

Perjantain suurin yllätys oli bensan kulutus. Kun saavuttiin satamaan yli 40 kilometrin lenkin jälkeen, tankissa oli edelleen vähän bensaa. Siellä siis oli noin 10 litraa lähtiessä, joten kylläpä on pieniruokainen vene. Ei tarvinnut tankata matkan aikana ollenkaan. Näköjään ei ole mitään järkeä lähteä lossille enää trailerin kanssa, kun helpompi ja nopeampi on ajaa suoraan Pirttilahdesta sinne (30min).

Kala söi keskiviikkona, mutta se ei syönyt torstaina eikä perjantaina. Kyllähän se kaiken järjen mukaan on tosi nälkäinen lauantaina!? Mietin, että jokohan vihdoin saisi jotain oikeasti isompaa siiman päähän ja haaviin asti, mutta tyhjästä luotaimen näytöstä päätellen ei. Lauantaina löydettiin vain alamittaisia kuhia, mutta onneksi jotain kotiintuomistakin raitapaitojen muodossa. Eräs kutosen patti Pirttilahdessa on ihmeellinen, olen ristinyt sen ahvenpaikaksi. Tuntuu, että siellä on aina ahvenia. Välillä pienempiä, välillä isompia. Lauantaina onneksi vähän isompia, joten päästään savustushommiin. Tasurit eivät toimineet ollenkaan, vain kuoreväriset pienet jigit.

Ahvenpaikan antia

Angry Perch, tästäkö uusi hittielokuva ;)

Tämä yökyöpeli ei pientä kelpuuttanut, vaan söi isoa vertikaalijigiä :)

Neljän yön kalastusputki tuotti vain pari mittakuhaa sekä savuahvenet. Aika huonosti siis, missähän voisi opetella kalastamaan? =) Täksi viikoksi on luvattu pelkkää sadetta eli näyttihän se Suomen kesä kyntensä ;) Jospa viikonloppuna olisi kuivempaa ja pääsisin taas tyhjää nyhtämään.

Taivas lyö tulta =)

Muutama viikko sitten blogissa oli Onkijan Helsinki – Kalamaraton dokkarin arvonta. Onni suosi Erkki Ojutkangasta, palkinto on nyt postin kuljetettavana :)

Mitenkäs lukijoilla sujui viikonlopun kalastelut? Facebookissa ainakin näin isojen mörkökuhien kuvia, mutta eihän sellaiset kalat eksy edes minun uniin. Hyvä niin, onhan ne todella pelottavia otuksia :) Onnittelut kaikille sekä isojen että pienien saaliiden saajille :)

Haluaisin vielä loppuun sanoa yhden asian. Olen todella iloinen, kun lukijat kommentoivat blogiini, mutta välillä meno menee vähän villiksi. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä keskenään, eivät tietenkään, mutta ei me olla missään villissä lännessä, missä voi räiskiä sinne tänne. Asiansa voi ihan oikeasti esittää myös rakentavasti, välillä kun ei nähdä metsää puilta. Jos uskallat sanoa asiasi omalla nimelläsi, niin ole hyvä ;)
Peace :)

Voi että minä näytän kauniilta lierihattu päässä, nauramiselle ei tule loppua =) Tulee mieleen Putouksen sketsihahmo Nuuskamuijanen. Tässä on ollut viime päivinä vähän kaikenlaista jyystöö. Ilmojakin on pidellyt, kuten olette varmaan huomanneet ja tunteneet. Minä tosiaan olen tuntenut näiden kelien lämpöaallot ihollani. Sillä iholla, jonka olen vuorannut merinovillalla ja thermotoppa-asulla.

Totta puhuen minä en opi millään pukeutumaan oikein. Pelkään kylmää, joten liioittelen aina vaatteiden kanssa. Jo viikonloppuna Sotkalla minulla oli kuuma, kun pistin samat vaatteet päälle, kuin pilkille. Pelotti, että kylmä hohkaa veden pinnasta, kun vesi on vasta kolme asteista. Turhaan pelkäsin, ei ollut kylmyydestä tietoakaan.

Sunnuntaiaamu Puutossalmella

Asetin itselleni tavoitteita avovesikaudelle ja jo sunnuntaiaamuna ensimmäinen niistä täyttyi. Tavoitteena oli siis saada kala. Valitettavan pienihän se oli eikä ihan tavoitelajiakaan, mutta kivalta se pieni haukikin tuntui siiman päässä. Peli auki! :)

Todistusaineistoa, kyllä siellä kala on =)

Kauden avauskala tuli Borgmanin Terhon tekemällä lyijyisellä kuhapilkillä

On kyllä ollut ihania kelejä nyt ja veri on vetänyt vesille. Tuntuu, että lähiaikoina on ollut enemmän kesäisiä päiviä, kuin koko viime kesänä yhteensä ja tämä ilohan vielä jatkuu. Niin, ne tavoitteet. Seuraava tavoite oli saada ahven ja sunnuntaina Sotkalla myös se tavoite täyttyi. Kylläpä teki nannaa ;)

Miljoona ahventa ja vain yksi ylös, aika “hyvin”

Sotkalla ajelehti vielä vähän isompiakin jäälauttoja, tuohon kun ajaa satasta…

<3

Pirttilahti ei ole vielä ollut niin auki, että veneen olisi saanut laskettua luiskalta järveen, mutta Julkulan ranta oli ihan auki, joten eilen lähdettiin korkkaamaan Kallavesi. Minun seuraava tavoite oli saada kuha ja odotukset olivat korkealla, sillä tarkoitus oli mennä eräälle viime syksyiselle hyvälle kuhapaikalle. Aamusta kyllä käväistiin ensin kokeilemassa Kelloselkää, mutta hiljaista oli. Muutama tärppi ja yksi ylös asti tullut ahven. Päätettiin lähteä takaisin Pohjois-Kallavedelle.

Paksuraitainen ahven

Kun saavuttiin puolen päivän jälkeen kuhapaikalle, niin eikös kalakaveri nosta melkein välittömästi kevään ensimmäisen kuhan. Wau, ihana kala ja voisikos Ahti antaa minunkin siiman päähän yhden samanlaisen, kiitos? Tai mielellään mitallisen, tämä yksilö oli himpun verran alamittainen. Kohta kaveri nostaa jo toisen kuhansa ja minulla ei vielä mitään. Tärppejä kyllä tuli ja päivän aikana taisi tulla yhteensä kahdeksan tärppiä, mutta kun ei millään tarttunut. Höh. Kalaa oli tosi hyvin alla ja meininki ihan erilainen kuin Sotkalla, missä luotain piirsi lähes tyhjää joka paikkaan.

Kalakaverin kauden eka kuha

Aktiivisista fisuista huolimatta jäin ilman kuhaa. Iltapäivällä oli lähdettävä kotiin, kun lämpöhalvaus lähestyi. Minullahan tosiaan oli taas thermotoppahousut jalassa ja kassillinen muuta toppaa mukana. Jalassa Muckbootsit ja ihana rakas merinovillakerrasto tottakai alimmaisena. Olin ehkä hiukan ylipukeutunut nollatuuleen. Lämpötila oli semmoiset kaksikymmentä astetta, joten kuka hullu laittaa toppavaatteet sillä kelillä? Joko minä seuraavalla reissulla muistaisin..

Tänään koitti se seuraava reissu ja uskokaa tai älkää, blondina puin taas ne hikiset toppahousut jalkaan. Ja kesäkengät, mitkä ne muka on? Kunnon varrelliset lämpösaappaat ne olla pitää, eipähän iske vilu! Aamulla ajoin kalapaikalle nahkarukkaset käsissä, ei vielä silloin tuntunut yhtään kuumalta. Mentiin suoraan eiliselle kuhapaikalle, mutta yllätys yllätys, se oli aivan tyhjä. No, kai se on etsittävä uusia kuhapaikkoja.

Ei voi parempaa keliä vesillä olla

Päivitettiin eilen meidän luotain ja siihen tuli uusi ominaisuus: Quickdraw Contours. Se tarkoittaa sitä, että voit tallentaa karttakortin kartan päälle omaa karttaasi samalla, kun liikut vesillä. Tuo meidän plotterissa oleva kartta on suoraan sanottuna melko huono, jos vertaan sitä Karttaselaimen karttaan, joka on huomattavasti tarkempi. Nyt asia helpottuu, kun kartat tarkentuvat niiltä osin, millä alueilla järvillä tulee liikuttua. Katselin karttaa tänään ihan haltioituneena, kun sitä mukaa, kun ajoin veneellä, karttaan ilmestyi uusia käyriä. Kiva juttu, että meidänkin luotainmalliin (Garmin Echomap 50dv) sai tuon uuden päivityksen.

Karttakortin oman kartan mukaan tässä piti olla vitosen patti, eipä löytynyt

Etsiskelin uusia kuhapaikkoja meidän “uudella luotaimella” ja eilen eräs pikaisesti kokeiltu paikka houkutteli. Siinä näkyi elämää edellisenä päivänä, joten jokohan ne kalat olisivat ottihaluisempia.. Uittelin lyijyistä Kalarosvon kuoretasuria ja sain hennon tärpin. Jaahas, ahvenia alla. Vaihdoin vähän pienempään Kalarosvon kuoreeseen ja taas näkyy nousevan viivoja tasurille. Tärppi, jes, äkkiä ahven ylös. Kelaan kalan veneelle ja mitä minun silmäni näkevätkään? Ne näkevät kolmannen tavoitteen täyttymisen, sillä kala onkin kuha! Jippii!

Siinä hän nyt on, tavoitekalani =)

Mittaa oli vain 38cm, joten kala pääsi takaisin kasvamaan, mutta minä olin silti onnellinen! Seuraava tavoite sitten mitallinen kuha :) Kuhat ovat tulleet yllättävän matalasta, kalakaverin kuhat seitsemästä ja minun kuha kahdeksasta metristä. Kuha jäi uuden paikan ainoaksi ja lähdettiin taas takaisin sille ykköskuhapaikalle. Se on kyllä ihan huippupaikka ja meillä on varmaan 15 merkkiä plotterissakin sillä paikalla. Ihme on, jos siitä ei kuhaa saa ;)

Etsin luotaimella kalanäyttöjä ja kun näin pari kalaa, pysäytin veneen ja laskin Kalarosvon pienen kuoreen viivojen yläpuolelle. Toinen kaloista lähti heti kohti ja tärppäsi, no siinä ei kauan nokka tuhissut. Kelasin kalan ylös ja 40 senttiä kaunista kuhaa nousi veneeseen. Vielä Ahti pari senttiä lisää, niin päästään syömähommiin ;)

Päivän toinen kuha, näin sen homman pitäisi aina edetä ;)

Päivän mittaan riisuin itseäni pikkuhiljaa ja lopulta päällä oli enää Nuuskamuijasen hattu ja merinovillakerrasto. Ihan tajuttoman kuuma keli ja tuultakin tasan nolla. En olisi viikko sitten uskonut minkälaiset ilmat saadaan heti toukokuun alkuun. Vastahan ne jäät toissapäivänä Kallavedestä lähtivät ja nyt näyttää ja tuntuu heinäkuulta. Mutta en valita (kovin paljon), vaikka kuuma onkin. Nautitaan nyt näistä, tiedä vaikka olisivat kesän ainoat helteet :)

Päivän ottipeli oli Kalarosvon kuorekevennetty, muilla vieheillä ei tänään kalaa noussut =)

Ihan hyvä päivä kalojen suhteen, kun aika paljon on niitä ämpeereissujakin nähty. Saldona kaksi kuhaa, yksi ahven ja yksi hauki. Iltapäivällä suunnattiin takaisin Julkulan rantaan ja siellä oli tietenkin puolet kuopiolaisista venehommissa. Kieltämättä vähän hävetti kulkea kalsariasussa ja Muckbootseissa..

Vihdoin koitti päivä, kun Puattinen pääsi vesille talven jälkeen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan ja aamulla seitsemän jälkeen meinasi pikkuisen hermoja kiristää.

Koko viikko odotettiin tätä päivää, jolloin päästäisiin viimeinkin korkkaamaan avovesikausi ihan kunnolla. Sotka oli sotasuunnitelma, sillä veneluiska oli jo viikko sitten sula. Heräsin neljältä ja kuuden jälkeen oltiin jo onnellisina matkalla. Että minä olin innoissani!

Kuulostaa erikoiselta, mutta Vappuaattona kello seitsemän Kuopion yksi harvoista sulista veneluiskista oli suosittu. Siellähän oli tuttuja veneenlaskupuuhissa ja päivän mittaan useampikin Puattinen lähti Puutossalmen luiskalta himojaan taltuttamaan. Kyllä meitä hulluja riittää.. Vähän oli vielä jäähilettä pinnassa ja sumuakin rutkasti, mutta ei haitannut. Pakko päästä kalaan.

Tässä vaiheessa kaikki vielä vaikutti hyvältä :)

Pakattiin kamat veneeseen ja sitten oltiinkin valmiita vastaanottamaan Ahdilta anteja. Laskettiin vene vesille ja kun starttasin moottoria, ei tapahtunut mitään. Otetaanpas uusiksi, unohdin varmaan jotain. Virrat päällä, vaihde vapaalla, joo, kaikki kunnossa. Käänsin avainta eikä vieläkään tapahtunut mitään. Mitä helkuttia Puattinen. Et kyllä hyydy nyt siihen, minun pitää kalastaa! Sain kuitenkin rämpätä avainta ihan rauhassa, ei inahdustakaan. Kaveritkin jo lähtivät rannasta Apajille.

Ei auttanut muu, kuin nostaa vene takaisin trailerille. Jospa sen saisi rannassa rassattua kuntoon. Kalakaveri heilui meisselinsä kanssa ristiin rastiin, mutta moottori oli hiljaa. Minulla alkoi vähän verenpaine nousemaan ja kauhea ajatus kotiinlähdöstä kummitteli mielessä. No, yhdellä meisselillä ei ihmeitä tehdä, kun viasta ei ollut mitään hajua. Suupielet alaspäin roikkuen tyhjennettiin vene ja ajettiin takaisin kaupunkiin.

Omassa pihassa alettiin tutkimaan missä vika mahdollisesti on. Minäkin niin tormakkana vieressä yritin auttaa, vaikka en ymmärrä moottoreista hölkäsen pöläystä. Google onneksi kertoi jotain ja lopulta naapurin viisas mies eli Happosen Seppo ratkaisi ongelman. Mitä minä tekisinkään ilman Seppoa, kaikilla pitäisi olla tuommoinen naapurin Seppo :)

Sepon käsi haistelee missä vika voisi olla  =)

Vika löytyi virtalukon takaa, sieltä oli rikkoontunut eräs osa. Puattisraukka luuli vaihteen olevan päällä eikä suostunut käynnistymään. Pienen remontin jälkeen kuulin sen ihanan pörpättävän äänen. Kaunis, kuin linnunlaulu. Tai oikeastaan paljon kauniimpi.

Pilvetkin väistyivät auringon edestä, kun kuulivat Puattisen sulosävelet

Vaille yksi oltiin toistamiseen ajamassa Sotkalle. Odotukset eivät olleet kovat, kyllähän siinä vielä joku osa ehtii hajota ennen vesille laskua. Kaikki kuitenkin meni tällä kertaa käsikirjoituksen mukaan ja puoli kahdelta oltiin vesillä. Ihanaa! Ja miten kuuma ilma siellä olikaan, lämpötoppapuku oli vähän liikaa..

Siellä täällä ajelehti jäälauttoja, mutta ne sulivat lähes kokonaan päivän mittaan

Päivälle asetin yhden tavoitteen: päästä ajamalla takaisin rantaan. Airotkin siinä vieressä muistuttivat olemassa olollaan ja aamuinen moottorin hiljaiselo oli vielä tuoreessa muistissa. Kunhan vene toimii niin kuin pitää, niin ei kaloilla väliä. En tarvitse niitä tänään. Tämä saa olla testireissu veneelle, moottorille ja hermoille.

Eihän sitä kalaa sitten tietenkään löytynyt, mutta päästiin onneksi edes pikkuisen kokeilemaan. Alle kymmenessä metrissä ei näkynyt missään mitään, mutta kun mentiin syvempään, pientä kalaa oli joka paikassa. Päivän ainoa kalatapahtuma oli jäätävä tärppi kolmestatoista metristä aivan pohjasta.

Siellä ui pohjan tuntumassa silppua ja näin luotaimesta, että isompi kala oli alla. Laskin Kalarosvon ahvenen nahkaisen kevennetyn (ahvenen nahka muuten Sotkalta ;)) lähelle pohjaa ja melkein heti tuli tosi kova tärppi. Mikä lie mörkö. Kala ei tarttunut, mutta jigipyrstön pään se vei mennessään. Hyvä tietää, että kyllä siellä vielä jättiläisiä ui. Seppohan sai Sotkalta kahdeksan kilon kuhan joitain vuosia sitten, pitäisikö pistää paremmaksi? ;)

Mutta kuka rikkoi minun tasurin?

Kesäiset maisemat

Ihana Sotka

Että minä tykkään vedestä heijastuvista maisemista =)

Kello herätti tänään viideltä ja Sotka kutsui. Tuuliennusteet näyttivät kerrankin nollaa.

kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi

Menomatkalla tien vierustoilla oli epäilyttävän paljon sumua ja mieleen hiipi perjantainen kaikkien aikojen sankin sumu Kallavedellä. Olisikohan Sotkalla yhtä paha tilanne.. Perjantaina sumu alkoi hälvenemään vasta kymmeneltä, sehän tarkoittaisi tuntikausien palloilua sumun keskellä. 

Pelko osoittautui oikeaksi. Sumua oli, ja vielä paljon enemmän kuin perjantaina. Rannassa oli kuin valkoinen seinä, järvelle ei nähnyt yhtään mitään. Melkein jo iski ahtaan paikan kammo, vaikka ympärillä oli aakeeta laakeeta kilometritolkulla.

Sumu alkoi heti veneen viereltä ja jouduttiin ajelemaan muutaman kilometrin tuntinopeudella, kun ei nähnyt esimerkiksi järvellä mahdollisesti olevia verkkoja. Onneksi oli plotteri ja eihän rannasta olisi päässyt edes lähtemään ilman sitä, mutta ihme juttu, että vaikka seurasin koko ajan plotterista minne ajoin, aloin vahigossa pyörimään ympyrää. Mutta kun kalalle on päästävä, niin silloin sinne on päästävä. Vaikka hitaasti, kunhan varmasti.

Kolmen tunnin aikana edettiin ehkä pari kilometriä. Ei löydetty edes kaloja, joka paikassa oli aavemaisen tyhjää. Yhdentoista maissa alkoi pikkuisen näkymään sinistä taivasta sumun keskeltä. Sumun väistyttyä luotain alkoi myös näyttämään kaloja. Syönti oli kuitenkin todella huonoa.

Puolen päivän maissa sain reilusta 10 metristä päivän ainoan mitallisen kuhan. Kalalla oli painoa 1,25kg ja sen kokoinen on jo ihan mukava ruokakala. Kuha iski isoon sinertävään vertikaalijigiin. Tiputin jigin pohjaan ja lähdin nostamaan hitaasti ylöspäin. Silloin ampaisi pohjasta nopea viiva kohti jigiä ja tärppäsi. Saatiin kala haaviin ja samassa se sylkäisi kaksi kiiskeä suustaan, sillä ilmarakko tuli suuhun.

Ai niin, jostain sumun keskeltä veneeseen pölähti miljoona kirppua vai mitä lie öttiäisiä olivatkaan. Vaatteet olivat täynnä tummia pisteitä eli ötököitä. Ja ne purivat! Lensivät korviin, naamaan, suuhun, vaatteiden alle.. Laitoin yhtä todella tehokasta hyönteismyrkkyäkin, ei se auttanut mitään. Huomenna on varmaan vartalo täynnä jotain paukamia. Se oli kuin kidutuskammio, sillä normitilanteessa olisi voitu ajaa niitä karkuun, mutta nyt ei. Oli kyllä viimeinen kerta, kun tuommoiseen sumuun lähden.

Iltapäivän saldona oli yksi parisataa grammainen ahven. Päivän kokonaistulos oli heikko, mutta ei sentään mp ja veneen paras tulos kuitenkin ;)

Eilen käytiin testaamassa Juurusvettä, sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Muutama alamittainen kuha, mutta siihen se jäikin. On se vaikea vesistö sokkona lähteä pörräämään. Siellä on niin paljon syvää vettä, että se soveltuu ehkä paremmin uistelijoille. Juurusvesi saa olla minulta rauhassa ainakin tämän vuoden. Jos joskus saan tarkkoja koordinaatteja joltain lahjaksi, niin suatanpa käävvä testoomassa, mutta muussa tapauksessa annan luovutusvoiton Juurukselle :)