Oletteko katsoneet lähipäivien sääennusteita? Nousiko teilläkin suupielet ylöspäin, kuten minulla? Me aletaan olla lähellä talvea :)

Voi että jos se menisikin niin, että saisi melkein lennosta vaihtaa kesäkalastuksen pilkkimiseen. Reilu viikko sitten Savoon satoi ensilumi ja sittenpä sitä sadetta jatkui monta päivää. Vedeksihän se jossain vaiheessa vaihtui ja kaupan päälle antoi vielä kauhean tuulen, joten arvata saattaa, että kalastuksesta on pystynyt vain haaveilemaan.

Jos tuo sää nyt jatkaisi kylmenemistään, niin hyvällä tuurilla se minun salainen haaveeni joulukuun pilkkimisestä voisi käydä toteen. Ehkä jonnekin pikkulammelle…

Meillä meinasi käydä vähän köpelösti Puattisen kanssa. Ymmärrän nyt paremmin sanonnan: “vuodet eivät ole veljiä keskenään”. Ajattelin, että mikäpä kiire tässä on venettä nostaa, kun viime vuonnakin laitettiin Puattiska talviteloille vasta marraskuun puolen välin jälkeen. Niin, onhan noita pakkasia nyt ollut, mutta en jotenkin blondina osannut laskea 1+1. Onneksi ymmärrettiin lähteä nostamaan vene trailerille, sillä Pirttilahden alkupää oli ihan valkoisen jääpeitteen alla. Hupsista, missä vaiheessa tämä talvi tänne tupsahti?

Veneraukka meinasi unohtua jäiden sekaan =)

Kipitin veneeseen ja sehän oli ankkajäässä koko Puattinen. Penkki jäätynyt kiinni, lattialla kerros jäätä… no jospa sen vielä veneluiskalle ajaa. Onneksi sain moottorin käyntiin ja lähdin peruuttamaan ohuen jääriitteen sekaan. Pääsin muutaman metrin päähän laiturista ja kas, ratti ei käänny. Voi helkutti. Äkkiä kaasua ja vene takaisin laituriin. No sitten sammui moottorikin. Hyppäsin veneen keulaan ja sain onneksi käsin vedettyä veneen takaisin laituriin. Kalakaveri ei voinut tulla pelastamaan, sillä minulla oli portin avaimet.

Kävin hakemassa kalakaverin hätiin portin takaa. Noh, eipä auta muu kuin soutaa. Airoja asetellessa huomattiin umpeen jäätyneet hankainten reiät. Okei, ensi vuonna pitää olla vähän tarkempi veneen ja pakkasten kanssa.

Lopulta saatiin vene ajettua parin sadan metrin päähän luiskalle. Minä käytin aina kaasua päällä ja kalakaveri ohjasi meloen veneen oikeaan suuntaan. Moottorikin oli tietenkin jäänyt jäätyessään ihan väärään asentoon ja vene puolsi hulluna vasemmalle. Kyllä oli voittajafiilis, kun vihdoin taiteiltiin vene rantaan. Vielä oli edessä yksi jännitysmomentti. Jos veneluiska on ihan jäinen, eihän se vene sieltä nouse…

Loppu hyvin kaikki hyvin ja vene nousi Kallavedestä kuivalle maalle. Vielä sinne jäi muutama vene laitureihin, ei ehkä kannata enää montaa viikkoa niitä siellä säilytellä :) Minä toivottavasti muistan ensi syksynä tarkkailla säätä vähän paremmin ja jos en muista, muistuttakaa minua ;)

Olen saanut syksyn aikana uusia tasureita talvea varten testattavaksi ja esittelinkin blogissa joku aika sitten erään lukijan minulle lähettämiä tasureita. Tämä tasuritaituri ei halunnut nimeään mainittavan ja ihmekös tuo, kyllä varmaan kaikki alkaisivat tehdä tilauksia, jos tietäisivät, että tyyppi tekee aivan upean näköisiä tasureita. Hän lähetti minulle vielä pari uutta luomuväriä ja kyllä nyt voin sanoa, että talvi, tule jo, minä olen valmis!

Nämä sain testiin jo aiemmin

Kaunista kaunista, jos ei näillä tule kalaa, niin ei stten millään

Kävin ostamassa uusia vieherasioita, jotta saan tasurit järkevästi pilkkireppuun. Minähän askartelin viime talvena itselleni rasian, ja jos haluatte nähdä ne askartelutuokiot, niin ne löytyvät tästä linkistä. Viime talven rasiaratkaisu oli ihan ok, mutta nyt minun arsenaali ei enää siihen mahdu, joten rasioita on oltava useampi.

Fishermanin rasioita saa parissa eri koossa

Ostin kaksipuoleisia rasioita, joissa on tosi hyvä hintalaatusuhde (Motonetissä 4,90€ ja 6,90€/kpl). Ainoa miinus rasioissa on se, että jos tuollaiseen yhteen “koloseen” laittaa useamman tasurin, niin ne kolisevat siellä vastakkain. Muistin, että minulla oli vielä EVA-vaahtoa, joka siis alunperin oli Bilteman jumppamatto (juu en käyttänyt siihen tarkoitukseen ;)), joten päätin leikata siitä palasia, “stoppareita”, noihin kolosiin.

Jumppamatto hyötykäyttöön =)

Miten sattuikin, että vaahtolevyjen reunoissa olevat “ulokkeet” olivat juuri sopivan kokoisia ja kun leikkasin levyn reunoista kolmion muotoisia paloja, palasen pystyi napsauttamaan paikoilleen. Ja nyt ne stopparit voi asettaa mihin kohtaan vain tasurien pituuksien mukaan. Kyllä taas köyhä säästi, kun teki ite ;)

Viime talven pilkin venepilkkivavalla, jossa oli hyrräkela. Tänä kesänä ostin Okuman Inspira avokelan ja tykästyin siihen niin paljon, että aion kokeilla sitä myös talvikalastuksessa. Olen käyttänyt nyt kesällä Samfishingiltä saatua Shiro kuitusiimaa linkki ja haluan testata kuinka kyseinen siima toimii talvella. Ajattelin ostaa siiman vähän paksumpana, 0.25mm, jotta se kestäisi pakkasessakin.

Tilasin itselleni uuden pilkkirepun, sillä vanha Kineticin reppu on kulkenut jo monta talvea mukana. Kinetic on ollut kätevä, sillä siihen on saanut rakennettua kaikuluotaintelineen kätevästi yhteen taskuun. Tänä talvena minulle on tulossa uusi luotainratkaisu ja luotain kulkee omassa pilkkilaukussaan, joten sitä ei tarvitse enää “integroida” reppuun. Kirjoitan uudesta kätevästä pilkkiluotainpäkistä myöhemmin lisää :)

Kokemuksia tästä pilkkirepusta? (kuva lainattu www.retki.fi)

Vihdoinkin sain hankittua myös GoPron, joten kokeilen videoiden kuvausta pilkkikauden alettua. Mitähän siitäkin tulee =D Käytännön toteutus voi olla jotain ihan muuta, mitä olen pienessä mielessäni suunnitellut ;)

Kattava kamerapaketti löytyi käytettynä

Joko siellä ruudun toisella puolella ollaan teroittelemassa kynsiä pilkkikautta varten? Oletteko tehneet uusia hankintoja vai mennäänkö vanhoilla? Toivotaan, että tästä talvesta tulee parempi, kuin viime talvesta ja ennätykset paukkuvat edes joillakin :) Ja toivotaan, että päästään aloittamaan pilkkikausi mahdollisimman pian :)

Tasapainopilkit veivät minun sydämeni muutama vuosi sitten. Olin pilkkinyt lapsesta asti pystypilkeillä ja tasurit olivat tosi vieraita vieheitä minulle. Ehkä olin nähnyt sellaisia, mutta en tiennyt ollenkaan, miten niitä käytetään. Tasapainopilkkejä on tehty Suomessa ainakin 1950-luvulta asti, mutta vasta viime vuosina niiden suosio on lähtenyt enemmän nousuun. Se taas on erittäin mukava asia tasuripilkkijöitä ajatellen, sillä uusia tasurien valmistajia on tullut lisää ja myös uusia innovaatioita syntyy koko ajan.

Teen muutamasta tasapainopilkkien valmistajasta blogiin jutun ja juttusarjan saa aloittaa Virtasen Juha eli Kommo. Valitettavasti en päässyt valmistajia paikan päälle jututtamaan, joten teksteissä esiintyvät kuvat ovat lainattu herroilta itseltään :)

Juha, joka meidän pilkkijöiden keskuudessa tunnetaan paremmin nimellä Kommo, asustelee Nokialla. Minua kiinnostaa aina tarina tasurin nimen takana ja nimi Kommo syntyi, kun Juhan lempinimi Kolkki oli muotoutunut kummipojan suussa Kommoksi.

Valmiita Köykäsiä myyntipakkauksissaan

Herkkua on siinä monenlaista..

Juha syntyi vuonna 1961 ja kalastus on kuulunut hänen elämäänsä pikkupojasta asti. Hän teki ensimmäiset tasapainopilkkinsä 1970-luvun lopussa, mutta tämä varsinaisten Kommojen tarina lähti käyntiin kuutisen vuotta sitten.

Juha työympäristössään

Pajalla syntyy lähes yksinomaan Kommon Köykäsiä, eli kevennettyjä tasapainopilkkejä, ja se on Juhan suosituin tasuri. Hänellä on muitakin malleja ja muotit yli 20:een eri tasuriin, joten paljon on erikokoisia ja -näköisiä vieheitä pajalta vuosien varrella putkahdellut.

Harjoitus tekee mestarin

Utelin Kommolta osaisiko hän yhtään sanoa, että montako tasuria hän on kaiken kaikkiaan tehnyt, mutta tarkkaa lukua en saanut :) Tuhansia niitä kuitenkin kuulemma on, sillä Köykäsiäkin hän on ehtinyt tekemään jo 3000.

Köykästen veljekset odottavat loppusilausta

Iso sisarusparvi valmiina, huomatkaa hienot läpikuultavat selät :)

Tasapainopilkkien valmistaminen on hidasta puuhaa ja varsinkin kun se tehdään käsityönä alusta loppuun saakka, niin hiki tulee pelkästä ajatuksesta. Yhden tasurin valmistuksessa on todella monta työvaihetta ja siihen menee myös aikaa. Siksi on järkevää tehdä tasureita sarjatyönä ja Kommolla onkin jatkuvasti puolivalmiita tasureita muutama kymmenen odottamassa.

Vanhat sangot hyötykäytössä

Juha kertoi, että esimerkiksi kevennetyn tasapainopilkin valmistuksen aikana hän käyttää tasuria kädessään yli 50 kertaa. Minulla ei riitä matikkapää edes laskemaan, että miten monta kertaa Juha on Köykäsiä kosketellut, kun teki ne kolmetuhatta kappaletta…

Puolivalmiita sekä valmiita tasureita

Tasurin matka alkaa rautalangan taivuttelusta, jolloin lankaan tehdään selkälenkki. Sen jälkeen lanka ja koukut laitetaan muottiin ja päälle kaadetaan lyijy-kirjasinmetalli-valu. Lyijyvalu kuivuu nopeasti, mutta hartsi, jolla tasuri kevennetään, on hitaampaa kuivumaan. Siksi yhden tasurin valmistamiseen menee yli viikko aikaa.

Jokainen rautalanka taivutellaan käsin

Lyijyvalun kuivuttua tasuria viilataan ja hiotaan, ja lyijyn pintaan tehdään suomukuvio.

Tasurin poikaset kaipaavat hiontaa :)

Suomukuvio lyijyrunkoon

Viilaushommia

Juha siis keventää tasurit hartsilla, joka muuttuu kuivuessaan todella kovaksi materiaaliksi. Hartsi tulee lyijyrungon päälle ja noin viikon kuivumisen jälkeen tasurista hiotaan valupurseet pois. Kuivumisajan kanssa täytyy olla tarkkana eikä tasuria saa päästää kuivumaan liian kovaksi, sillä sen jälkeen sen työstäminen on liian raskasta.

Köykäsen muotti

Hartsilla kevennetyt tasurit kuivumassa

Työläin vaihe kevennetyn valmistuksessa onkin aihion viilaaminen ja hiominen, sillä vasta sen jälkeen pääsee tekemään pohjalakkausta.

Hartsin hiominen on työlästä, varsinkin jos jonossa on muutama kymmenen tasuria odottamassa vuoroaan :)

Työkaluja joka lähtöön

Tasuri saa lakkakylvyn monta kertaa valmistuksen aikana ja esimerkiksi jokaisen maalikerroksen jälkeen Juha kastaa tasurin lakkaan. Siten tasuriin saadaan kolmiulotteinen pinta. Myös silmät ja perälevy jäävät lakkakerroksen alle. Köykäset selviävät hyvin vaikka hauenkin hampaista, sen verran kestäviksi ne on tehty. Kaikki Köykäset käyvät koeuinnilla ennen asiakkaalle lähtöä.

Useampi kynäruisku nopeuttaa maalausurakkaa

Taiteilijan nurkkaus, tässä syntyy upeita luomuksia :)

Neljä kaverusta valmiina tositoimiin

Kyllä Juha on saanut ihan uskomattoman hienoja värejä loihdittua tasureiden pintaan

Kommon Köykäsiä saa tilattua toiveväreillä,  mutta halutessaan värin voi valita myös valmiista värikartasta.

Kommon Köykästen värikartta (Kuva: JiiPee Kuoppala)

Kysyin Juhalta mikä on parasta tasurien valmistuksessa ja hän vastasi, että onnistumisen ilo! Jos asiakas on tilannut tasapainopilkin spesiaaliväritoiveella ja lopulta tasurin perille päästyä asiakas kehuu tasuria aivan mahtavaksi, niin kyllähän se tasurin valmistajan mieltä lämmittää. Ja kaiken kruunaa mukava saalispalaute :)

Kommon tasapainopilkkejä voi tilata Juhalta joko suoraan puhelimitse 0500 831 609 tai sähköpostilla kommo(a)hotmail.fi

Kommo Fishing Team löytyy Facebookista ja tilaus onnistuu myös sitä kautta, linkki Facebookiin.

Kiitos Juhalle, että jaksoit höpötellä minun kanssa puhelimessa tuntitolkulla :) Arvostan työtäsi!

Jutussa esiintyvät kuvat: Juha Virtanen

Tiesin, että vielä se päivä tulee, kun haikein mielin muistelen kesän reissuja. Melkein maistan kuhan maun suussa, kun ajattelen niitä muutamia kertoja, kun laitoin mittakaloja takaisin. Tai eihän niitä olisi pakko ollut laittaa, mutta kesän aikana päätin vähentää kalojen pakastusta, sillä olen liian hyvä unohtamaan kaloja pakastimen pohjalle. Ehkä minun tilanteessa järkevintä on syödä kalat tuoreina.

Viikonloppuna kalastelut jäivät vähiin, sillä huono keli esti vesille pääsyn. Sunnuntaina tuuli tyyntyi sen verran, että päästiin käväisemään lyhyellä kalareissulla. Säätiedotus näytti yhdeksän metrin puuskatuulta ja lämpötilakin oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. No ei se mitään, pukeutumiskysymyshän se on ja Pirttilahdesta löytyy suojaisia paikkoja, jos tuuli ja aallokko ovat liian kovia. Ei aina ole pakko lähteä isoille selille, välillä voi ja kannattaa kartoittaa ihan lähialueitakin.

Pistettiin Ursuitin MPS:t niskaan ja minäkin pistin monta kerrosta vaatetta merinokerraston päälle. Ei pitäisi kylmä tulla. Kun saavuttiin aamulla seitsemän aikaan rantaan, piti vähän hieroa unenpöpperöisiä silmiä. Tuota tuota, missäs se yhdeksän metrin puuska on? Tottahan toki Pirttilahti on lahti, joten se on suht suojaisa paikka, mutta kyllä aallokko sinnekin löytää. Nyt järven pinta oli peilityyni. No en valita, kyllä tämä kelpaa paremmin kuin hyvin.

Miten meni säätiedotukset noin niinku omasta mielestä? ;)

Aallokkoa ei ollut nimeksikään myöskään Pirttilahden ulkopuolella ja kalastamaan pystyi oikeastaan missä vain. Olisi tehnyt mieli lähteä Hirviselälle, mutta se on niin iso selkä ja matkaakin sinne on yli 10km, joten ei jaksettu ottaa riskiä ja lähteä katsomaan aallokkoa. Jospa sitä kalaa löytyisi lähempäänkin, eiköhän se syönnillään oleva kala syö muuallakin, kuin vain ykkösahvenpaikoilla.

Ei vieläkään tietoa ysin puuskista

No ei se syönyt, nyt vähän harmittaa, että ei lähdetty Hirviselälle. Toisaalta, aallokko koveni koko ajan ja puolen päivän aikaan ajaminenkin oli jo vähän hankalaa. Olen edelleen se kadonneen kalan metsästäjä, joka yrittää löytää kalojen syksyiset piilopaikat. Luin netistä artikkeleita, joissa kerrottiin mistä ahvenia voisi syksyllä löytää ja mielessä on pyörinyt moneltakin nettisivulta bongattu lause: ahven parveutuu syksyllä, joten syksy on jigikalastajan kulta-aikaa. Noh, enää tarvitsisi vain löytää ne parvet. Tässä alkaa olla kohta kiire, sillä yöpakkasiakin on jo ollut, joten tuskin enää kovin montaa viikkoa on aikaa etsiä niitä ahvenparvia.

Sunnuntaina löydettiin muutamia ahvenia ja kyllä minä jopa sanoisin, että yhdessä vaiheessa oltiin ahvenparven päällä, mutta jostain syystä saatiin vain ihan ykköskaloja. Pitäisikö sitä turvautua vanhan kansan menetelmiin ja kaivaa kastematoja maasta mukaan? Varmaan olisi saatu enemmän kaloja matojen avulla, mutta toisaalta jigaus on niin kivaa…

Meillä oli hirveästi vaatteita päällä ja vaikka oli lokakuu, jouduin ottamaan takin välillä pois. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli lähes tyyntä. Aamulla peiton alla katsoin säätiedotusta kännykästä ja olin ihan kahden vaiheilla kannattaako järvelle lähteä. Onneksi lähdettiin. Tänä kesänä ja syksynä olen kokenut sen lähes joka reissulla, että totuuden säästä saat vasta omin silmin katsomalla. Säätiedotukset ovat olleet sääarvoituksia. Ei millään pahalla meteorologeja kohtaan =)

Päivän mittaan aallokko koveni

Näin muuten sunnuntaiaamuna jonkun ison kalan. En ole koskaan kokenut vastaavaa ja kalan lajistakaan minulla ei ole mitään havaintoa. Oltiin kalastamassa erään saaren penkassa noin kuuden metrin vedessä ja alla oli paljon pientä kalaa. Näin veden pinnassa jonkun oudon liikkuvan vanan ja ihmettelin sitä. Sitten tajusin, että se on ihan pinnan tuntumassa uiva kala.

Sen selkä meni lähes kiinni pinnassa ja se tuli saaren rannasta päin ja jatkoi matkaansa veneen ohi syvään veteen. Katsoin vaan huuli pyöreänä sitä jälkeä ja oli kyllä erikoisen näköistä. Sitten kun kala hävisi näkyvistä, sisäinen saalistusvietti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miksi minä en heittänyt jigiä kalaa kohti? No se oli myöhäinen kysymys siinä vaiheessa. Ehkä se oli taimen, eikös ne ui pinnassa? :) Ja eipä se minun jigiin olisi ottanut, joten mitään en menettänyt.

Tällä viikolla on ollut ensimmäisiä yöpakkasia Kuopiossa ja minulle se tarkoittaa vain yhtä asiaa: pilkkikausi lähestyy! Olen niin iloinen :) Kesäkalastus on kivaa, mutta edelleen pilkkiminen vie siitä voiton. “Ennen vanhaan” eli muutama vuosi sitten ajattelin, että pilkkiminen on kalastusmuodoista kirkkaasti sijalla yksi, mutta nykyään sija ei enää olekaan niin kirkas. Kesäkalastus on jopa vähän hivuttamassa jalkaansa sinne ykköskorokkeelle, mutta kyllä pilkkiminen pintansa pitää. Ero ei kuitenkaan enää ole kuin hyvin pieni näiden kahden ihanan kalastusmuodon välillä.

Pilkkiminen on haastavampaa ja fyysisesti raskaampaa, kuin kesäkalastus. Ehkä siksi se on kivempaa, koska kalojen eteen täytyy tehdä enemmän töitä kaikin puolin. Se pieni avanto keskellä järven selkää kilometrien päässä rannasta, jonne kävelit umpihangessa sadan kilon reppu selässä. Se avanto, jonka olet viimeisillä voimillasi kairannut. Se avanto, joka vei sinulta kolmen kympin tasurin. Avanto, joka näytti sinulle kahden kilon ahvenen vilaukselta. Näytti, mutta ei antanut. Mutta joskus se avanto antaa palkinnon. Se onnentunne lämmittää jäiset, siniset, sormet hetkessä. Sen palkinnon jälkeen jaksat vaikka juosta rantaan… viisi kertaa… Ihania haaveita, ymmärrätte varmaan miksi odotan talvea ;) Kyllä pilkkiminen näin järjellä ajateltuna on yksi masokismin muodoista =)

Sain viime viikolla yllätyksenä muutamia tasureita testiin ensi talveksi. Kommo eli Virtasen Juha lähetti minulle sekä Köykäsiä että muutamia vanhempia malleja kokeiltavaksi. En millään malttaisi odottaa jäitä! Osa malleista on hyvinkin erikoisen muotoisia, joten pakkohan näiden on mammoja houkutella ;)

Kommolta terkkuja :)

Tämä väri on kova Kallavedellä =)

Lisäksi postilaatikkoon tupsahti rasia tasureita, jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Eräs blogin lukija halusi lähettää testattavaksi hänen tekemiään kevennettyjä ja yllätys oli suuri, kun paketin avasin. Työn jälki on huikeaa! Uskon, että nämä ovat kalojen mielestä syötävän suloisia =)

Kevennetyt tasapainopilkit, pituus koukusta koukkuun 9cm, paino 16g

Kyllä nämä tasuriherrat ovat niin taitavia käsistään, että ei voi kuin ihmetellä. Ja kiitos luottamuksesta, että saan kokeilla näitä ihanuuksia. Arvostus on suuri jokaista vieheiden pienvalmistajaa kohtaan, ilman teitä monet suuret saaliit olisivat jääneet saamatta. Kiitos!

Joko te muut odotatte pilkkikautta malttamattomina?

Onhan se mukavaa, että tasureita on tilanteeseen kuin tilanteeseen ja järvelle kuin järvelle, mutta suuressa määrässä on myös omat hankaluutensa. Kaupoista ei meinaa löytyä tarpeeksi suuria rasioita, joihin saisi mahdutettua kaikki kalassa mukana kulkevat tasurit.

Olen pähkäillyt säilytysongelmaa jo jonkin aikaa ja ehdin jo hankkimaankin pari rasiaa. Kotona tasureita niihin asetellessa tajusin, että eihän niihin mahdu läheskään kaikki. Haluaisin rasioita olevan maksimissaan kaksi, ettei menisi pasmat sekaisin “tosi tilanteen” ollessa päällä eli silloin kun joku körmy on juuri uimassa oman avannon ohi.

Sittenkin liian pieni

Luin keskusteluryhmissä muiden säilytysratkaisuista ja päässä alkoi muodostumaan jonkinlainen idea. Edelleenkään tätä kohta esittelemääni ratkaisua ei ole käytännössä vielä kokeiltu. Voihan olla, että tämä on ihan susi. Mutta ainakin ensimmäiselle reissulle lähden luottavaisin mielin, katsotaan sitten onko hermot ja rasiat riekaileina ekan reissun jälkeen :)

En halunnut laittaa isolleen rahallisesti, kun lopputuloksestakaan ei ollut varmuutta. Suuntasin Bilteman työkaluosastolle, josta löysin sopivalle vaikuttavan kaksipuoleisen rasian. Hintalapun 6,99€ sai minut tekemään lopullisen päätöksen. Rasia ei ole mitään maailman jämäkintä muovia, kiinnityssalvat ovat vähän rimpulat, pakkasen kestosta ei ole tietoa.. päätin silti riskeerata. Tai voidaanko tässä nyt puhua riskistä, jos panos on alle seitsemän euroa ;) Rasiassa on läpinäkyvät muovikannet, joten siitä näkee heti, mikä tasuri on missäkin. Yhdelle puolelle mahtuu 20-30 tasuria, joten käden ulottuvilla on paljon vaihtoehtoja.

Muuta en ollut aikeissa ostaa kyseisestä kaupasta, kunnes kävelin jumppaosaston ohi. Silmiin osui kuntoilumatto, joka oli EVA-vaahtoa. Juuri samasta materiaalista olin lukenut edellisenä päivänä ja pähkäilin sen soveltuvuutta rasiaan tasureiden alle. Kuntoilumaton hinta oli 13,99€ ja siinä oli neljä 60cm x 60cm palaa, paksuudeltaan reilun sentin. Materiaali oli jämäkkää, mutta silti sen verran pehmeää, että siihen voisi tehdä viillon, johon painaa tasuri kiinni.

Päätin ostaa jumppamaton varmuuden vuoksi ja testata materiaalin leikkaamista kotona. Ainahan sitä voisi hyödyntää myös kuntoilussa (joo niin varmaan), jos ei muuhun tarvitse. No mutta todellisuudessa sille keksii nopeastikin myös muita käyttötarkoituksia, esim. veneeseen tai pilkille pyllyn alustaksi :)

Kotona aloin heti tuumasta toimeen ja reilun parin tunnin päästä oli valmista. Lopputulos olisi voinut olla vähän nätimpikin. Ihan vapaalla kädellä tein kaikki viillot ja leikkaukset ja sen kyllä huomaa. Mutta minulle se ei ole niin nökön nuukaa.

Apukissa

Rasian lokerot olivat sen verran korkeita, että laitoin niihin EVA-pehmuketta kaksi kerrosta. Nyt kannen ja pehmukkeen väliiin ei jää liikaa tilaa ja vaikka tasuri irtoaisikin lovestaan, se ei pääse kovin paljon rasiassa heilumaan. Kauhuskenaario on tietenkin se, että kansi aukeaa jossain laukun pohjalla ja 60 tasuria koristaa laukun sisäpintaa.. no se on sen ajan murhe =)

Kansi mahtuu kiinni, joten jatketaan askartelua

Kannen muodon takia tuohon viimeiseen lokeroon mahtui vaan kaksi riviä tasureita

Värikoukutkin mahtuivat näpsäkästi

Kaiken kaikkiaan rasian materiaaleihin meni reilu 10€, siitä kuntoilumatostakin kului vain vajaa yksi pala

Kyllähän tämä painaa kuin synti… mutta onneksi minun synnit ovat kevyitä

Nyt on aarrearkku valmiina tositoimiin, pitäiskö tuo vakuuttaa? ;) Ehkä asennan jonkun reaalikuvaa lähettävän riistakameran tuohon kanteen, on tuo sen verran arvokas salkku =) Ja Jussille tiedoksi, että mikäli tämä tippuu järven pohjaan, niin et saa sanoa: “nyt ei naarata” ;)

Kuten kuvasta huomaatte, tasurit ovat alkaneet parveutumaan, eli eiköhän se talvi sieltä ole tulossa. Surullisena on myönnettävä, että veneellä kalastelut ovat tältä vuodelta kalasteltu. Vene on loppusilausta vaille talviteloilla (se on siis vielä järvessä) :) Mutta niinhän ne sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Parin päivän sisään peitellään Puattinen talviunille.

Varastoon kesäkalastuskamoja pakkaillessa ajatukset olivat jo pilkkikaudessa. Omat tasurirasiat on käytävä läpi ennen talvea, jotta saan rasiat järkevästi kuljetettua pilkillä mukana. Kesällä veneeseen on ollut helppo roudata useampi kassi ja tasureita on ollut siellä täällä. Nyt täytyy tiivistää, sillä ahkioon ei hirveästi ylimääräistä tavaraa mahdu. Oman muistin virkistämiseksi purin kaikki tasurini rasioista ja päätin esitellä omia vieheitäni teillekin. Ihan kaikki tasurit eivät kuvissa ole, mutta näitä olen käyttänyt kaikkein aktiivisimmin ja nämä myös kulkevat joka reissulla mukana. Kesät talvet.

Suurin osa tasapainopilkeistäni on kevennettyjä, mutta nyt kesällä tuli hankittua myös lyijyisiä, sillä veneestä on helpompi pilkkiä painavammilla tasureilla. Osa tasureista on toiminut paremmin ja osa huonommin, mutta varmasti oikeaan aikaan oikeassa vesistössä jokainen toimii. Luotto on kova jokaikiseen ja eivät ne minun matkassa kulkisi, ellen uskoisi niihin.

Oikeastaan kaikki omistamani tasurit ovat pienvalmistajien tekemiä. On mielenkiintoista käyttää eri valmistajien tuotteita ja huomata jokaisen tasurin ainutlaatuisuus. Kyllähän ne kaikki kaloilta näyttävät, mutta monesti yhtäläisyydet loppuvatkin siihen. Jokainen tekijä on oman tasurinsa “fiilannut ja höylännyt” omaan silmään sopivaksi. Ennen kuin valmis viehe tipahtaa minun postiluukusta, on tapahtunut paljon asioita. Vaikea edes arvailla työn määrää ja toimivan tasurin tekeminen on takuulla vaikeaa. Voi olla, että siitä täytyy tehdä jopa kymmeniä koeversioita, jotta esim. uinti saadaan halutunlaiseksi. Ja käsityönä kun tehdään, se on hidasta hommaa. Pienvalmistajien tasurit maksavat enemmän kuin markettien 3kpl kympillä, mutta ovathan ne ihan eri maailmastakin. Mielelläni maksan laatutuotteesta enemmän, sillä tiedän, että tekijä on tehnyt paljon ajatustyötä sen eteen ja varmaan muutamia hikipisaroitakin vuodattanut :)

Laitan esittelyyn kaikista tasureista “noin”-mitat. Punnitsin ne kotivaa’alla ja mittasin pituuden koukusta koukkuun. Gramman ja millin heittoja saattaa olla valmistajien ilmoittamiin mittoihin nähden, mutta viralliset koot saatte itse valmistajilta/kotisivuilta. Valitettavasti en välttämättä tiedä/muista kaikkien tasureiden oikeita nimiä, mutta mainitsen kuitenkin valmistajan.

Kalarosvo,  Tommi Joensuu

Pienet kevennetyt 6,5cm/11g. Oikealla kevennetty 8,5cm/17g.

Kevennetyt 9,5cm/24g.

Lyijyiset 9,5cm/35-40g.

Sepeteus, Seppo Happonen

Kevennetyt 11cm/27g.

Kaksi ylintä ovat lyijyisiä, kooltaan 10cm/35g. Kaksi alinta kevennettyjä 10cm/21g.

Pääevä, Mikko Asikainen

Pieni lyijyinen 5cm/16g. Kevennetyt 8,5cm/20g.

Panucci, Panu Kolehmainen

Kevennetyt 10cm/24g.

Silli Lures, Toni Sillanpää

Lyijyiset 10cm/29g ja 8cm/19g. (Sillin kasit ovat pakasta vedettyjä, joten niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan.)

Perza-vaaput, Jarno Viljakainen

Kevennetyt 11cm/24g.

Sanek, Chadin Alexsandr

Kevennetyt 10cm/28g.

PP-Lures, Petri Perttula

Kevennetyt 10cm/23g ja 7cm/16g.

Jekku, Jani Elkelä

Kalapele, Pekka Leino

Lohijurmu

BTG, Juho Mäki-Maunus

Kevennetyt Jekku 9,5cm/16g, Kalapele 8,5cm/15g, Lohijurmu 9cm/16g, BTG 12cm/28g.

Hankin omalta kotipaikkakunnaltani (Rautalampi) kotoisin olevan valmistajan, Lohijurmun, Kalaja-kevennetyn. Sitä en ole vielä päässyt testaamaan ollenkaan, mutta näppituntuma on hyvä :) Mielenkiinnolla odotan pilkkikauden alkua. Toivottavasti karman laki ei toteudu, sillä ostin toissa kesänä Lohijurmun vaapun ja ensimmäisellä käyttökerralla kävi näin. Täytyy olla tuon Kalajan kanssa varovaisempi ja toivoa, ettei se näppituntuma ole liian syvä, eikun hyvä ;)

Oma uittotyylini tasureiden suhteen vaihtelee. Välillä kalat tykkäävät täysin paikallaan olevasta tasurista ja liikkeiden pitää olla tosi pieniä ja rauhallisia. Varsinkin talvella kuhat ovat oikeastaan aina tärpänneet sillä tyylillä uitettuun tasuriin. Toisinaan tasuria taas saa uitella tosi suurilla liikkeillä ja vasta sitten alkaa tapahtumaan. Kaikuluotain on kyllä aivan ehdoton kapistus tasurihommissa. Sen avulla pystyy seuraamaan ovatko kalat kenties sen paikallaan olevan kalan perään vai haluavatko ne pyydystää vähän vikkelämmin liikkuvia kaloja. Monesti pilkilläkin olen luullut olevani tyhjän reiän päällä, mutta sitten pohja alkaakin elämään, kun satun uittamaan tasuria oikealla tyylillä.

Minulla tosiaan kulkee koko tasuriarsenaali aina mukana ja haluan testata monia vieheitä päivän aikana. Avannollakin minulla on tasurirasiat jäällä avonaisina ja vaihtelen niitä muutaman minuutin välein, jos ei merkkejä tule. Samoin kesällä tulee vaihdeltua tosi ahkerasti. Ja vaikka olisin jonkun tasurin kokeillut, saatan kokeilla sitä vielä monta muutakin kertaa päivän aikana, jos minulla on tunne, että se voisi toimia. Joskus se sitten viidennellä kerralla toimiikin. Tai sitten ei :) Sehän siitä kalastuksesta mielenkiintoista tekee. Aijaijai, nyt alkoi tekemään pilkille mieli. Pitäiskö tässä muuttaa Lappiin vai jaksaisko odottaa vielä muutaman viikon ;)